Vuoden 1701 virsikirja 76-90



76  (Psalmi 103.)

1. Minun sielun', kiitä Herraa / Monin kerran, / Ylist' hänen nimeens' pyhää: /
Minun sielun', kiitä Herraa! / Älä unhota, / Mitä tehnyt on minull' hyvää, /
Ett' armostans', juur' kohdastans', / Minun parantaa, anteeks' antaa /
Minun syntin', vikan' ja nuhteen', / Rikoksen' ja myös muut puutteen'.
2. Hän hengen hädäst' aina päästää, / Kuolemast' estää, /
Armons' ylhäält' antaa minun saada: / Lahjans' lainaa, tavarall' täyttää. /
Kauniist' minua käyttää, / Hänen hyvyyttäns' kiittää mahdan: /
Tekee tuoreeks' minun ja nuoreks'. / Tuomion tuottaa, oikiun saattaa /
Kaikill', kuin kärsivät vääryyttä / Niiltä pahoilta paitsi syytä.
3. Moseksell' tiettäväks' tehnyt on / Tahtons', kuin hyvä on, /
Israelin kansall' käskyns': / Herra on haluisest' laupias, / Aivan armias, /
Kärsivä suurest' hyvyydestäns'; / Ei hän ijäks' riitel' liiaks', /
Vihaan hidas, eik' ijät' vihas', / Eik' synnei syyn jälkeen kosta, /
Eik' pahan työm' perään meille maksa.
4. Kuin taivas pääll' maan korotett' on, / Niin Herra antava on /
Armons' pelkääväistens' päälle. / Kuin kauvas lännest' siirtty on itä, /
Niin meist' pois pitää / Meidän pahat tekom' täällä. / Kuin isä lasta armahtaa, /
Niin Herra ikäns', armoi päänäns', / Armahtaa pelkääväisiäns', /
Jotka huutavat häntä auksens'.
5. Hän tietää meidän heikon menom', / Mikä meisä on, /
Olem' tomu, kuin pois raukee, / Kuin ruoho on eläisäns' ihminen, /
Kuin kukkainen, / Kosk' kukoistaa, kohta pois laukee; /
Kosk' tuuli tääll' puhaltaa pääll', / Ei kestä enää, eik' siaans' tienne: /
Niin äkilt' elom' menee, / Pettävä tääll' meidän ikäm' lienee.
6. Ijankaikkisest' ijankaikkiseen, / Hyväin ylitsen, / Herran armot ulottuvat: /
Hänen oikiutens' pysyy niin lasten lapsiin / Niill', kuin / Hänen liitosans' ovat, /
Ain' käskyt muistain, synnist' suistain. / Herra istuimens' on taivaas' tavoittan', /
Sanan kautt' valtakuntans' / Leviää ylitse kaikkein maakuntain.
7. Kiittäkäät Herraa te enkelit, / Väkevät kempit, / Kuin hänen käskyns' teette. /
Ett' hänen sanans 'ääni kuullaisiin, / Jost' kunnian saisi, /
Hänen sotaväkens' häntä kiittää. / Palveljat te, kuin hänen tahtons' teett', /
Kaikk' hänen työns', kaikis' paikois' myös, / Kiittäkäät kilvan Herraa: /
Minun sielun' kiittää hänt' monin kerran.


77

1. Minun sielun', kiitä Herraa: / Ja hänen nimeens' ylistä, /
Sillä ett' hän monin kerran / Kunnians' Christityill' julistaa, /
Synnit anteeks' antaa aina, / Heikot hän tekee vahvaks', /
Armons' hän meille lainaa, / Kuolemast' saattaa vapaaks', /
Runsaast' hän meitä ravitsee, / Hengen voiman myös uudistaa, /
Oikeuden kaikille taritsee, / Viattomat nuhteist' puhdistaa.
2. Hän meille ilmoittaapi / Hyvän tahtons', tiens' ja neuvons'; /
Viel' sitte myös osottaapi / Armons', suosions' ja pyhät menons': /
Hänen vihans' pian loppuu, / Eik' ansion jälkeen rankaise meit', /
Laupiuteen äkist' myös tottuu, / Ja lohduttaa murheelliset. /
Kuin taivas on maan pääll' levitett', / Niin armoillans' meit' peittää: /
Kuin itä on lännest' eritett', / Niin hän synnit meist' pois heittää.
3. Kuin isä lapsians' armahtaa, / Heidän nuhteens' unhottaa pian, /
Niin Jumal' meitä puoleens' karvahtaa, / Jos me turvaam' häneen ijan. /
Hän tuntee meidän heikon luontom', / Ett' me olem' tehdyt tuhvast', /
Ja olem' verratut ruohoon, / Kuin hajaa ja kukoistaa puhtaast', /
Kosk' tuuli sen päälle puhelee, / Kohta se lakastuu; /
Niin ihminen äkist' myös puuttelee / Ja peräti pojes lahastuu.
4. Mutt' Herran armo on vahva / Niit' kohtaan, kuin hänt' pelkäävät /
Ja pysyvät hurskaan' aina, / Käskyns' jälkeen myös elävät, /
Taivaas' on hänen istuimens', / Ja hallitsee ijankaikkisest'. /
Te enkelit, hänen käskyläisens', / Kuin saarnaatte voimallisest', /
Teidän myös ylistämän pitää / Luotuiden kanss' Herraa, /
Minun sielun' myös aina kiittää / Jumalata monin kerran.


78  (Psalmi 110. V. k. N:o 260.)

1. Sanoi Herra, asuva taivaas', / Christuksell' minun Herrallen': /
Sinä olet Poikan' rakas, / Yhdenkaltainen, voimallinen: /
Istu minun oikiall' kädellen', / Siihen ast' ett' minä sinull' vetelen /
Vihamiehes astinlaudaks'.
2. Sinun valtas vitsan Sionist' / Herra tahtoo uloslähettää /
Sieltä myös sanas iloisest' / Mailman ääriin levittää: /
Kaikis' paikois' sinä hallitse, / Vihollistes keskell' vallitse, /
Että he pahuudest' lakkais'.
3. Koska sult' piinalla suurell' / Synnin pääll' valta on saatu, /
Niin kansas mielellä hyväll' / Pyhyydes' tykös kaatuu, /
Jolt' uhri sinull' vedetään, / Lapses myös kivutt' synnytetään: /
Niin kuin yksi aamukaste.
4. Herra myös valallans' vahvist', / Eik' kadu sitä millään ajall', /
Ett' hän sinun asetti papiks' / Melkisedekin tavall'. / Sinä myös ijät' niin pysyt, /
Sitä vanhaa uhrii älä kysy, / Se piinas kautt' pois lakkaa.
5. Sentähden moni myös vihastuu, / Ja riitelee usein vastaas; /
Mut sinä mahdat siit' ihastuu, / Ett' Herra on sinun kanssas: /
Suuret kuninkaat vihoisans', / Jotk' nauravat sinua pidoisans', /
Musertaa hän kohta rikki.
6. Hän tahtoo väkeväll' menoll' / Kaikki maakunnat tuomita, /
Eik' väärii salli oll' levoll', / Mut kuoppaan heitä sovittaa. /
Pirun joukkons' kanssa lyöpi, / Vallan hänelt' myös pois viepi; /
Eip' sitä yksikään estä.
7. Mutt' ennen pitää hänen kuoleman, / Ja lihasans' kärsimän vaivan, /
Kanssans' näin tuskast' suoriman, / Niin kuin oli puhuttu kauvan, /
Kolmanten' päivän' sitt' nouseman, / Ja ijankaikkisest' hallitseman, /
Niin kuin suur' valtias Herra.
8. Olkoon Jumalan taivaast' kiitos, / Kunnia ja voima alat'! /
Kuin piti kanssamme liittons', / Ja hädäst' meit' pois palatt': /
Hän itse meille niin vannoi, / Ja omall' suullans' myös sanoi: /
Kuka meit' vaivat' mahtaa?


79 (Psalmi 112. V. k. N:o 179.)

1. Autuas se kuin pelkää Herraa, / Hänen käskyns' halaa monin kerran, /
Sen siemen on väkevä maan pääll', / Herralt' myös hyväst' siunattu tääll'.
2. Huone hänell' hyvin katsott' on / Rikkaudell', kunniall', myös muutoin. /
Pimiäs' saa hän paistavan valon, / Kuin valistaa sydämen halun.
3. Hän hyvää tekee, mielisest' lainaa, / Oikein ja toimell' puhuu aina, /
Hän pysyy ain' ijäiseen muistoon, / Josta kaikill' kunnia kuuluva on.
4. Jumalan tykö turvans' panee, / Eik' pääll' karkaust' peljänne, /
Hän loppuun ast' pysyy vahvan', / Näkee vihollistens' häpiän saavan.
5. Mielelläns' omans' alttiiks' antaa, / Sen köyhill' kyll' tarjoks' kantaa, /
Hän siis tulee hurskautens' kanss', / Korkiall' korotetuks' kunnian kanss'.
6. Kuin jumalatoin sen näkevä on, / Sydämen kivust' pyörtyvä on, /
Kaikk' hänen himons' aivotukset / Pois katoovat asti perustukseen.


80  (Psalmi 113. V. k. N:o 349.)

1. Jos Herraa palvell' tahdot / Juur' jumalisesti, / Niin kiittää nimeäns' mahdat, /
Nyt ja ijäisesti. / Ain' idäst' länteen ast': / Se kiitos ihanast' /
Ann' hänell' hyväll' soida, / Armostans' avarast'.
2. Jos armoo, voimaa Herran, / Mun sielun', tutkit taas, /
Niins löydät joka kerran, / Ett' suur' on kunnians': / Kaikk' taivaan joukko tääll', /
Ja ne kuin on maan pääll', / Ei kunnians' ole verrat: / Se paljon korkeemp' viel'.
3. Ken jumalitten seas' / On Herran vertainen, / Kuin katsoo kaiket' kauvas /
Maan päällen alhaisen; / Kuin istuu korkiudell', / Eik' häpiäks' luje viel', /
Maan matoo hallit' vaivaist', / Voimallans' väkeväll'.
4. Vaikk' valtans' ompi lavia, / Ja korkee istuimens', / Niin katsoo armiaast' aivan /
Sen köyhän puolehen, / Kuin on mailmas' tääll' / Pois hyljätt' jokaiselt': /
Autuas, kuin alla vaivan / Ain' luottaa Herran pääll'.
5. Vaikk' täytyy maata monen / All' murheen pitkältä, / Ja kerjät' edes' oven, /
Syöd' leipää kyynelten, / Kanss' nälkää kärsiä, / Viel' pilkkaa, häpiää, /
Ja rukoill' nöyräst' sangen, / Täs' mailmas' häjysä.
6. Niin vihdoin nostaa hänen / Its' Jumal' tomusta, / Kanss' tekee suuren ihmeen, /
Pääns' loast' korottaa; / Ett' moni köyhä mies, / Kuin oll' on vaivas', työs', /
Sitt' joutuu kunniaan suureen, / Ylhäisten ystäväks'.
7. Näimp' Jumal' täyttää monta / Ynn' riistall', kunniall', / Viel' monta ylös nostaa /
Päämiesten joukkoon maall'; / Sen tekee kätensä / Juur' laupias, väkevä; /
Ehk' vaihees' viipyy, totta / On sanans' pysyvä.
8. Niin yksinäisen taitaa / Viel' lapsill' lahjoittaa; / Vaan ei tai virsi saata /
Kaikk' armoons' mainita. / Mun sielun' kuitenkin / On siitä iloinen, /
Ett' Herran armo vahva / On alat' ijäinen.


81  (Psalmi 116.  V.k. N:o315.)

1. O Herra! ilo suuri / Mull' on, ett's huutoni / Ain' kuulet armiaast' juuri, /
Mun rukoillesani.
2. Siis kuule nytkin huuton', / O Herra! laupiaast', / Sull' uhrin tehdä tahdon, /
Rukoillen sydämmest'.
3. Sill' minun kuollon paulat / Kyll' kovast' piiritit, / Ja helvetin julmat vaivat /
Juur' julmast' ahdistit.
4. Vaan koskan huusin Herraa, / Ett' auttais' sieluan', / Niin tuli samall' kerrall' /
Ja pelast' mun pian.
5. Sill' Jumal' on armoinen / Ja aivan laupias / Sill', kuin on katuvainen /
Ja häneen luottaa lujast'.
6. Hän taitaa pian ottaa / Meit' ulos tuskasta: / Hän haavoittaa ja auttaa /
Meit' armost' suuresta.
7. Sen minä tiedän kyllä, / Myös itse minustan': / Sill' Jumal' on mun päällen' /
Kanss' muistan' murheisan'.
8. Hän tuonest' sielun' päästi, / Ja silmän' kyyneleist', /
Kanss' lankemast' jalkan' esti, / Jost' kiitän hänt' ijäisest'.
9. Siis tahdon edes' Herran / Tääll' vaeltaa eläväin maas'; /
Kus' löydän armois verran? / Muut kaikk' mun hyljäs' taas.
10. Siis, Herra, kuinkan sulle / Kaikk' armos maksanen? /
Ei voimaa sitä mulla, / Ett' oikein elänen.
11. Mä iloll' vastaan otan / Sen kalkin, jonk's tuot mull', /
Sun nimeäs saarnaan kohta, / Kanss' kiitoksen annan sull'.
12. Ain' paivell' Herraa tahdon, / Kuin pääst' mun siteistä, /
Hän viell' mull' lahjoittakoon / Armons' ja Henkensä!


82  (Psalmi 117.)

1. Alleluja! / Iloll' lujall', / Te kansat kaikk' / Näin huutakaat ratk': /
Kiitett' Jumal' / Suurell' kunniall', / Joka aikoin, /
Sanans' suo meill' kaikkiin paikkoin.
2. Armost' sulast' / Autti meit' lujast', / Synnist', vihast' /
Kuolon kidast', / Pirun kädest', / Helvetin hädäst', / Kautt' Christuksen, /
Pyhän Poikans' Jesuksen.
3. On hyvyydest' näin / Meit' varjell' ain' / Pirun juonist', / Vahingoist' monist', /
Opist' vääräst', / Sielun vaarast', / Meill' totuuns' toi, /
Tykönäm' viell' olla sen soi.
4. Iloveisull', / Kiitoslaulull', / Talvell', kesäll', / Ylistys Isäll', /
Pojall' pyhäll', / Hengell' hyväll', / Kuin ollut on /
Alust', niin lakkaamat' kiitos olkoon!


83  (Psalmi 120. V. k. N:o 228.)

1. Kosk' murhe ja vaiva päällen' käy, / Herran tykö silloin huudan, /
Hän minua kyllä auttaa voi, / Niin ett' se kauvas kuullaan: /
Hän on se sama yksinäns', / Kuin sielun auttaa vaarast', /
Sen pahan huulen hyminäst' / Ja viekkaan kielen paulast'.
2. Mikä taitaa olla huonompi, / Kuin yksi viekas kieli, /
Kosk' hän pahois' juonis' ompi, / Ja vahinkot' saattaa mielii? /
Hän on niinkuin yhden väkevän / Terävä tulinen nuoli, / Vahinkot' valmis tekemään, /
Ja pitämään häijyi juonii.
3. Voi! ett' minun pitää oleman / Mailmas' niin häijyin vaiheell'; /
Kuin minua pyytävät kuolemaan, / Ja aina alas painell': / Minä elin aina sovinnoll', /
Tuimain ja kirrein keskell', / Kosk' minä heill' puhuin suosioll', /
Niin he minua pyydit estell'.
4. Mutt' Herran olkoon suuri kiitos, / Kuin minua alati auttaa /
Niiltä, kuin on siinä liitos', / Ett' saisit minua hautaan: /
Minä kiitän myös Herraa Christust', / Sekä myös Pyhää Henkee, /
Joka minua edes vie visust', / Ettei estää saa kenkään.


84  (Psalmi 121. V. k. N:o 90.)

1. Mun silmän', käten' nostan / Ain' ylös mäkihin, / Jost' avun tiedän saavan' /
Ja valon kaunihin; / Sill' Herra avun lainaa, / Kuin maan ja taivaan loi, /
Hän kuulee huuton' aina, / Ja suojell' kyllä voi.
2. Ei salli jalkan' horjuu, / Juur' valpas ompi hän; / Ei nuku eikä torku, /
Vaan pysyy tykönän'; / Mun armiaast' suojeleepi, / Ja tukee käteni: /
Öin, päivin varjeleepi, / Kanss' siunaa säätyni.
3. Pois minust' pahat poistaa, / Ja sielun' pelastaa, / Ain' armons' suo mull' loistaa, /
Kanss' päästää vaivasta; / Mun ulos-, sisäll'-käyntön / Hän tukee kädelläns': /
Ain' armons' kanss' on tykön' / Tyköns' turvaavittens'.


85  (Psalmi 124.)

1. Jos ei Herra auta meitä, / Kosk' viholliset sotivat kanssam', /
Ja takaperin lyö heitä, / Jotk' meitä pyytävät ansaan; /
Jos ei hän Israelii varjele, / Ja itse kansaans' suojele, /
Turha on kaikk' meidän tekom'.
2. Ihmisten juoni ja väki / Ei meitä peljättää mahda, /
Se kuin taivaat ja maan teki / Meitä heist' selittää taitaa: /
Koska he ovat pahall' juonell', / Silloin on Jumal' toisell' mielell', /
Kuin toimittaa kaikki hyvin.
3. He ovat kiukus' ja vimmas', / Ei voi meit' kärsiä tiellä: /
Aukovat myös heidän kitaans', / Ett' saisit meitä niellä. /
Kuin aallot meres' pauhaavat, / Niin he meidän vertam' janoovat; /
Jumal' taivaast' sitä nähköön!
4. Meitä he pakanaks' kutsuvat, / Jotk' ei Jumalast' mitään tiedä, /
Ja heitäns Christityks' kehuvat, / Joiden elo ja puhe on pyhä. /
O Herra! sinun nimes heitos', / Heidän koiruutens' on peitos', /
Kuink' kauvan sitä kärsit?
5. Se ompi myös heidän liittons', / Ett' käsittäisit meitä pauloins'. /
Olkoon Jumalan aina kiitos! / Ettei saaneet meitä vauloins'. /
Heidän nuoransa poikk' katkes', / Heidän verkkonsa myös ratkes', /
Ja me niin vallallens' pääsim'.
6. O Herra! sinä niitä lohduta, / Kuin ovat kiusaukses', /
Et tahdo myös sinustas luovuttaa, / Jotk' sinua huutavat auksens'. /
Sitä me usein luemme, / Ja itse aina tunnemme, / Ett' se on sangen tosi.
7. Vaikk' vihollinen vielä meitä / Kadehtii ja myös vainoo, /
En kuitenkaan toivoon' heitä, / Enk' ole hänen edesäns' kaino: /
Sill' se, kuin maan ja taivaan loi, / Auttaa meitä, kuin kyllä voi; /
Sen minä vahvasti uskon.


86  (Psalmi 127. V. k. N:o 85.)

1. Jos ei Herra rakenna huonetta, / Ja ylöspidä sitä, / Talon menoi myös toimita, /
Ja kaikkii hyvin liitä, / Turhaan se muilt' ylös raketaan, /
Tyhjään kaluu yhteen haetaan, / Hukkaan myös työtä tehdään.
2. Ellei Herra kaupunkit' varjele, / Holho linnoi ja tornii, /
Ja töisäm' seas' karkele, / Itse myös liikuta sormii: / Jos hän ei valvo ylitsem', /
Turhaan juoksem' ja pyrisem', / Vartiat myös valvovat hukkaan.
3. Sen teette te myös kyllä turhaan, / Ett' alati murhees' elätt'; /
Unest' nousett' ylön varhain, / Ja hiljan käytte levät'; /
Syötte sitte leipänn' surun kanss', / Jonk' Herra antaa, maatesans', /
Omillen ystävillens'.
4. Lasten tähden te juokselett', / Ja suurta murhett' pidätt', /
Edestänn' muita pois syökselett', / Kaluu heillen kokoon pyydätt'; /
Lapset ovat Herran lahjat, / Kuin heillen tarpeet kyllä lainaa, /
Ja murheen heistä pitää.
5. Niinkuin sotamies kädesäns' / Tuntee vasamans' ja nuolens', /
Jotka hän vetääpi edes, / Niill' varjelee pääns' ja suolens': /
Niin nuoret Herra myös tuntee, / Jotk' hän silloin sotaan tunkee, /
Koska hän auttaa tahtoo.
6. Autuaat ovat, joiden viini / Senkaltaisii on täynnäns', /
Eip' yksikään heitä saa kiinni, / Eik' vihamies heit' häväis': /
Kosk' he puolestans' sotivat, / Päältäns' vihollisia otivat, /
Niin heidän myötä käypi.


87  (Vielä toisin. V. k. N:o 85.)

1. Ellei kartanoit' ja taloja / Jumal' ylöspidä aina, / Siunaust' joka vuos' jaota, /
Lahjojans' meille lainaa: / Jos ei hän talos' toimita, / Mitä siinä taitaan tarvita, /
Turhaan sitt' työtä tehdään.
2. Jos ei jumalisell' väelläns' / Jumal' hallitse maakuntii, /
Kaupunkeit' kaitse kädelläns', / Varjele valtakuntii, / Ellei its' anna armost' rauhaa, /
Turhaan herrain neuvo pauhaa, / Vartiat kaikk' valvovat hukkaan.
3. Te kuin pyritte ain' päivill', öill', / Sitt' surun kanss' syötte leipänn', /
Murheill', epäys-suruill', töill', / Pyydätt' tehdä rikkaaks' teitänn', /
Jumal' edeskatsoo omillens' / Tarpeet, ja antaa ylläisens', /
Jo kuin he makaavat parhain.
4. Lapsia Jumal' on teille suonut, / Joist' pidätte murhett' paljon; /
Jotk' Jumal' viisaast' on luonut, / Heit' viisaast' elättää tahtoo, /
Ja heill' elatuksen edeskatsoo, / Verhon, tarpeen antaa tahtoo: /
Nämät heill' jo valmiit lienee.
5. Niinkuin sotamies kädestäns' / Nuolens' ampuu kunk' tahtoo: /
Niin nuoria Jumal' ehdostans' / Ihmeisest' edeskatsoo; / Miehet, vaimot, vierailta mailt' /
Saattaa yhteen ihmeisell' laill', / Ilmei heit' hyväst' siunaa.
6. Autuas se, jolla on kyllä / Senkaltaist' nuorta väkee, / Ei hän häpiään taida tulla, /
Koska vihollisens' näkee: / Kun hän porteis' heit' puhuttelee, /
Oikiun edes' myös juttelee, / Asiasans' vahvan' pysyy.
7. Isää, Poikaa, Henkee Pyhää / Rukoilla hartaast' mahdam', /
Ett' sois' käden käyntöö hyvää / Taloin töis', kuit' tehdä taidam', /
Kanss' varjelis' valtakuntaam', / Rauhan antais' meidän maakuntaam', /
Meit' siipeins' ala suojais'.


88  (Psalmi 128.)

1. Autuas se kuin pelkää Herraa, / Ja hänen käskyns' aina seuraa; /
Kättes työ sinun elättää, / Ja onnen tykös vedättää.
2. Emänt' on sinull' uskollinen, / Kuin viinapuun oksa hedelmällinen, /
Lapses kuin öljypuun vesat, / Pöytäs ympärill' seisovat.
3. Katsos, kuin se mies siunataan / Ja kaikell' hyväll' lahjoitetaan, /
Kuin Herraa pelkääpi aina, / Hänen sanans' rintaans' myös painaa.
4. Minä sanon sinull' totuutta: / Sionist' Jumal' sinua lohduttaa, /
Antaa sinun nähdä ilopäivän, / Jerusalemin myös hyvin käyvän.
5. Näkevät myös sinun silmäs, / Ett' lapset sinull' lisääntyvät ilmeis', /
Jotka rauhas' sitt' saavat elää, / Israelin kanss' maan päällä.


89  (Psalmi 130.)

1. Sinun tykös, Herra, tulen / Ja huudan syväs' vaivas', / Avaa korvas, äänen' kuule, /
Älä minust' erkane kauvas; / Jos sinä syntii tutkistell' / Ja vääryydet tahdot lueskell'. /
Kuka voi sinun edesäs pysyy?
2. Jos me siis synnistäm' tahdom' / Vapaaks' ja puhtaaks' tulla; /
Siihen ei mahdu ansiom', / Saaman sen pitää muulla: / Jumal' suuren armons' kautta /
Tahtoo meitä niistä auttaa, / Häntä me tarvitsem' kaikki.
3. Sentähden työni unhotan, / Joka ei syntii peitä, / Ja Jumalast' turvan' otan, /
Toivon' myös hänehen heitän, / Hän alat' minua auttaapi, / Kuin hänen sanans' lupaa /
Joka on sangen tosi.
4. Jos hän vielä kiusaa meitä, / Ja avun kanssa viipyy, / Kuitenkin odotan häntä, /
Hänes' myös kiinni ripun. / Hän luullaan olevan hirmuinen, / Joka on sangen suloinen /
Ja valmis auttamaan kaikkii.
5. Vaikk' me olem' pahuutt' täynäns', / Ja aina synnis' eläm': /
Niin kuitenkin armoi päänäns' / Tahtoo hän varistaa päällem': /
Hän meitä synnist' päästääpi, / Ja riettaudest' peseepi: /
Olkoon hänen ainoan kiitos!


90

1. Hädäsän' huudan Herraa / Kaikesta sydämest', / Ah, auta tällä kerrall', /
Jesu, armollisest'; / Avaa sinun korvas vielä / Kuulemaan huutoan', /
Älä minult' apuus kiellä / Murheis' ja tuskisan'.
2. Jos oikiun jälkeen synnit / Tahtoisit tuomita, / Niin hukkuisim' kaikk' tyyni, /
Enk' vois' mitään vastata; / Mutt' sinä armost' rikas, / Hidas olet vihaan /
Sille, kuin tuntee vikans' / Ja rientää katumaan.
3. Kaiken minun turvan' panen, / O Herra! sanas pääll': / Siitä ain' avun saanen, /
Ehk' kuinka kävis tääll'./ Sielun' ain' Herraa toivoo, / Ja häntä odottaa, /
Kuin vartia yöllä valvoo / Ja päivää toivottaa.
4. Israel', lujast' luota / Ain' Herran hyvyyteen, / Hän sinull' avun tuottaa, /
Ja auttaa autuuteen; / Hän synnit anteeks' antaa, / Suuresta armosta, /
Israelill' avun kantaa, / Ja tuskist' pelastaa.