Vuoden 1701 virsikirja 61-75



61  (Psalmi 67.)

1. Jumala päällem' armahtakoon, / Ja hyvästi siunatkoon meitä! /
Kasvons' ylitsem' valistakoon, / Antakoon meit' armoillans' peittää: /
Että me maan pääll' tuntisim' / Hänen tiens' ja oppins' vahvan, /
Pakanoitten seas' myös kuulisim' , / Christuksen meidän Lunastajam' /
Kunnian ja kiitoksen saavan.
2. Koko mailma sinua kiittäköön, / O Herra! jokaitsell' kielell', /
Kaikki kansa myös iloitkaan, / Nyt veisaten hyvällä mielell'; /
Ettäs tänne tahdoit tulla / Oikiutta tekemään kaikill': /
Sen saamme myös sinust' kuulla, / Ettäs nuhteet anteeks' annat niill', /
Jotk' armoo kerjäävät sulta.
3. Sinua myös kansa kiittää mahtaa, / Ja ylistää sangen suurest', /
Ett' kukin aina nähdä saa, / Maan hedelmän kantavan tuoreest': /
Siunatkoon meit' Isä ja Poika, / Siunatkoon Pyhä
Henki myös! / Peljätköön kukin maan paikka / Herraa suurta ja väkevät' työs': /
Sen pääll' me sanom' amen.


62  (Psalmi 69. V. k. N:o 210.)


1. Auta mua, Jumalani, täsä tuskas', / Vedet syvät sieluni ylits' puuskaa, /
Virta väkevä upottaa minun, / Pohjattomaan mutaan vajoon, /
Muotoni muuttuu, hahmoni hajoo, / Kuitenk' viel' turvaan sinuun. /
Huutain väsyin, ääneni rauvenn', / Näköni soennut, ett' niin kauvan /
Odotan minun Jumalan' jälkeen, / Hän apuuni kummink' kerkii.
2. Epälukuiset väkevät ovat, / Jotk' paits' syytä minua vainoovat. /
Maksan, jot' en ryövännyt ole. / Jumala, minun rikoksen' tiedät: /
Älä salli heit' häpiähän vietää, / Minun kauttan' kuin turviis tulee, /
Minun turvillan' sinua etsii aina: /Heit' häväist', Herra, älä anna. /
Pilkkaa kärsin kaikkein nähden, / Sinun ja käskyis tähden.
3. Muukalaiseks' tulin veljiilen', / Oudoks minun äitin' lapsille, /
Huonees kiivaus minun syöpi. / Pilkat niiden, kuin sinua pilkkasit, /
Minun päällen' langeta osasit, / Se minua kipiäst' lyöpi. /
Minä itkin, paastosin hartaast' kyll', / Naurettiin, pu'in säkin yll'. /
Kaikis' täydyin juttuun tulla, / Juom'penkis' virtenä olla.
4. Herra, rukoilen, laupiuus kautta, / Kuultel' minua hädäs', ja ylös auta /
Loast' ja syvist' vesist'; / Ettei veden kyymi minua lainois', /
Eik' kaivon aukko päälleni painuis', / Vapahd' minua vihollisist'. /
Kuultele minua armostas ain'! / Kasvos älä peitä, käännä päin, /
Minun sielun' avuks' riennä, / Auta, ahdistukses' lienen!
5. Sinun siimäs pilkat kaikki näkee, / Kuin vihollisen' minull' tekee: /
Se sydäntän' rikki särkee. / Odotan myös täsä hädäs', /
Jos joku päälleni armahtais', / Ja tahtois' apuuni kerkii? /
Ei kenkään ollut, ei ketään tullut, / Kuin sanallans' olis' auttanut; /
Niin olin peräti hyljätt', / Pilkatt' kaikilt' ja syljett'.
6. Sappee annoit minun syödäksen', / Ja etikkaa janoisan' juodaksen'; /
Pöytäns' heill' paulaks' olkoon, / Heill' kostoks' ja lankeemiseks', /
Heidän silmäns' soetkoon pimiäks', / Lanteens' ain' horjuvaks' tulkoon: /
Vuodat' vihas heidän päällens', / Heit' hirmuisuudesas käsit' jällens', /
Huoneens' heidän kylmill' olkoon, / Älköön asujat' sinne tulko.
7. Jonkas itse löit, sitä vainoovat, / Siit' ihastuvat ja kerskaavat, /
Ettäs ankarast' omias vitsaat; / Heit' salli synnist' syntiin langet', /
Oikiutes tyköö heitä pois änkää, / Ettei malta ojeta itsens'. /
Pois pyhi heit' elämän kirjasta, / Älä ann' kirjoitettaa hurskasten kanss'. /
Mua raadollist' apus auttakoon, / Sinun nimelles kiitost' lausun.
8. Se sinull' paremp' kuin mullein uhri, / Jost' köyhät iloitsevat juuri, /
Sinun etsijittes sydän elää: / Herra kuulee köyhäin huutoo, /
Eik' vankejans' ylönann' millään muotoo, / Kuin häneen turvaavat vielä. /
Maa, meri, taivas kiittäkäät Herraa, / Ett' Sionis' viel' asutaan kerran, /
Sen perii hänen palvelians' siemen, / Jotk' kiittävät Herran nimee.


63  (Psalmi 71. V. k. N:o 268.)


1. Sun tykös turvaan, Jumalan'! / Äl' ann' mun häpiään tulla, /
Kanss' anna huuton' hartahan' / Sult', Luojan', kuultun' olla: /
Ol' armoinen kautt' Christuksen, / Kuin on mun hurskauten': /
Sä linnani, kunk' turvani / Mä otan, levon löydän.
2. Pääst' vääräin minua kädestä / Ja julmain joukost' pahast', /
Kanss' synnin, pirun siteistä / Sä armiaast' minua pelast'; /
Sä turvan' ain' mun vaivoisan', / Kanss' vahan' vahva lienet, /
Jo tultuan' tänn' mailmaan, / Ja viel' mun armois vienet.
3. Mun kerskauksen' autuain, / Kanss' turvan', elon' olet, /
Jo nuoruudest' mull' näytät ain' / Sun hyvät tekos monet; /
Sä kädellä väkevällä / Mun äitin' kohdust' vedit, /
Viel' sitten ain' elinaikanan' / Mull' paljon hyvyytt' tejit.
4. Mä jouduin ihmeeks' kamalaks' / Ja pilkaks' monell' ilkiäks': /
Vaan kielen' kuitenk' hartahast' / Ain' kiittää Herraa kerkiäst': /
Mä turvaan tääll' sun sanas pääll', / Kuin oikein opettaapi, /
Ett' avun ain' juur' autuaan, / Kuin Herraan toivoo, saapi.
5. Jos ijällen' suot pituutta, / Ett' tulen heikoks', vanhaks', /
Niin älä hyljää minua, / Vaan korjaa, Isä armas! /
Sill' moni mies, juur' joka ties', / Mua vahingoittaa pyytää, /
Mä etten sais' sun apuas, / Enk' kasvois valoo löytää.
6. He surkiat' sieluun' väjyvät, / Ynn' neuvons' yhdistävät, /
Pääns' viekkaat yhteen pistävät, / Mun töitän' häväisevät. /
Vaan turvanan' ol' Herra ain', / Ja riennä armias auksen'! /
Viel' peljätä, kanss' hävitä / Kaikk' julmat vihamiehen'.
7. En tuota tahdo unhottaa, / Vaan mielesän' ain' pitää: /
Vaikk' hyvyyttäs ei lujettaa, / Eik' mitat' taida sitä; /
Niin sielusan' mä kuitenk' ain' / Sun armotöitäs kätken, /
Viel' muillen myös sun suuret työs / Julk' tuotan joka hetken'.
8. Sun voimas minun vahvistaa, / Ett' teilläs taiten käynen, /
Ja voin sull' veisat' kiitosta, / Kanss' neuvoo muita tiellen: /
Sä pelastit ja opetit / Mun hamast' nuoruudestan'; /
Niin korjaa viel', äl' apuus kiell' / Mun heikos' vanhuudesan'.
9. Sun voimaas tahdon julistaa, / Ja armoos autuaast' kiittää, /
Ett' lasten lapset mainita / Ja lausuu tietää siitä; /
Ei loppua, eik' lukua / Sun viisaullas koskaan: /
Kuins kuoppahan mun kauhiaan / Lyöt, sielt' taas ylös nostat.
10. Sä paljon suurii suruja / Mun annat täällä maistaa: /
Vaan kuin läsn' olen kuolloa, / Suot elon uuden paistaa; /
Ain' pelastat, ja uudistat / Mun kuolleen toivon' jälleen; /
Jost' mielellän' ja kielellän' / Tuon kiitoksen ain' sullen.


64  (Psalmi 73. V. k. N:o 30.)

1. Ah Jumal'! kuin edes taisin käy / Täsä mailmas' maan päällä; /
Sill' jumalattomat minä näin / Juur' menestyvän täällä, /
Jalon, pramin, rauhas', levos', / Ei kuoleman hädäs', muus' pelvos', /
Ei ole he misään tuskas'.
2. Ylpiäst' väkivaltaa tekevät tääll', / Tahtons' perään kaikk' päättäin, /
Luottavat turhan tavarans' pääll', / Itsens' kyll' korjast' käyttäin: /
Hyväin hyvät neuvot hyljäävät, / Niit' laittavat ja sylkevät, /
Heill' kelpaavat omat juonens'.
3. Kelvat' täytyy, mitä puhuvat tääll', / Kuin olis' puhuttu taivaast', /
Heihin mieltyy kansa maan pääll', / Heidän juonians' ylistää vahvast'. /
Ei usko Jumalan näkevän, / Mitä he täällä tekevät, / Julk' Jumalat' pilkannevat.
4. Jos joltain vastoin sanotaan, / Se heiltä tyhmyydeks' tehdään. /
Köyhä taitava ylönkatsotaan, / Hyljätään tuskains' tähden. /
Ett' Jumalalt' hän vitsataan, / Jokapäivä myös vaivataan, / Ain' täytyy hänen kärsiä.
5. Jost' näkyy jumalinen halvimmaks', / Kuin Jumalalt' olis' hyljyks'; /
Jumalatoin Jumalan palveljaks', / Istuvan Jumalan sylis'; /
Mut toisin Herran sanas' lienee, / Kuin heidän lopustans' sen tiennemm', /
Miks' tätä pitämän pitää.
6. Herra heit' panee liukkaan pääll', / Jost' äkilt' lankeevat pohjaan, /
Ennen kuin havaitsee kenkään tääll', / Perät' saavat lopun pahan. /
Heidän kuvans' kuin uni pois katoo, / Ei kenkään sitt' heist' näin sano: /
Heill' Jumal' laupias lienee.
7. Herra, omas varjelet ainoastans', / Heit' ylöspidät jalost'. /
Jos suot heitä kulkee majoistans', / Pois luopuu tästä elost'; /
Se toisell' tavall' tapahtuu, / Sinun kunniakses se johtuu, /
Ja heidän sieluns' autuuks'.
8. Sentähden kärsiä mahdan, / Eik' ylpeit' totella täällä; /
Oikein itsen' käyttää tahdon, / Muistaa ain' loppuni päälle, /
Kuin huomen' jo täält' kulkisin, / Täst' surkeudest' pois olkeisin, /
Jota ikävöitsen aina.
9. Herra, minun vahva sataman', / Minun paras tavaran' olet: /
Paljok', vähäk', saatu, saamat', / Siitä ei lukua ole, /
Kosk' sydämmesän' Henkes lahja on, / Minun lohdutuksen', turvan', toivon', /
Niin minull' kyll' tavarat' lienee.
10. Vaikk' sielun', ruumis minult' vaipuis', / Kaikk' maa ja taivas hukkuis'; /
Kuitenk' sydämeni tykös taipuis', / Uskalluksell' sinus' kiinni rippuis'. /
Sinä, Jesu Christ', olet auttajan', / Osan', turvan', Vapahtajan', /
Sinä minua ylöspidät.
11. Tykös pidän ja oppis alla, / Se minun ilon' ainoo ompi! /
Ei kunniat, korkiat vallat, / Ei tavarat, herrain lempi, /
Jost' mailma paljon pitänee: / Minä vastoin vaivoin kerskannen /
Sinun nimestäs ja töistäs.


65  (Psalmi 77. V. k. N:o 85.)

1. Hädäs' huudan, etsin Herraa; / Hän kuultelee minun ääntän': /
Käten' ojennan joka kerran, / Murheisan' muistan häntä. /
Olen sydämen ahdistukses', / Unetoin, väetöin, hämmästykses', /
Ei salli sielun' lohdutettaa.
2. Jumal' ijankaikkisest' hyljänneek', / Ettei sillen armoons' näyttän'? /
Hänen laupiuns' ijät puuttuneek', / Eik' sill' lupaustans' täyttän'? /
Onk' hän jo unhottan' armahtaa? / Eik' enää tahtone pääll' katsahtaa? /
Onk' sulken' vihans' vuoks' armons'?
3. Turhaan minä itsen' vaivaan näin, / Äkilt' Jumal' kaikki voi muuttaa, /
Yksinäns' ihmeit' taitaa tehdä ain', / Tuskas' avun antaa suuttaa. /
Vanhoi aikoja ajattelen, / Entisii apuja muistelen, /
Kuin Jumal' hädäs' minull' näytti.
4. Muistan muita Herran töitä / Ja ihmeitä sangen suurii, /
Kuin omillens' tehneeks' löytään, / Ain' auttain heit' hädäs' juuri. /
Sinä Israelin, kansas omas / Ulos veit ihmeittes voimas', /
Orjuudest' sangen suurest'.
5. Sinun tahtos täytyy tulla ilmei, / Kaikk' luodut luontoons' vastaan, /
Taivas, maa, meri, ilmat, pilvet, / Ja kaikk', koskas tahdot kostaa. /
Kuivin jalvoin meren läpits' veit / Sinun kansas, koskas ihmeit' teit: /
Jumal', sinun vertaas ei löytä.
6. Sinun työs ihmeelliset lienee, / Tutkimattomat ovat neuvos: /
Tuskas' auttaa aina tiennet / Niit', kuin sinua etsivät toivos'. /
Sinun sanas lupaa avun aina, / Toivon, ett's sen minull' nytkin lainaat; /
Sinun ainoan siit' on kiitos.


66  (Psalmi 79. V. k. N:o 58.)

1. Herra, kansas perittäväs pääll' / Karanneet pakanat ovat, /
Väärää Jumalan palvellust' väell', / Pääll' tunkein edes tuovat. /
Ei voi kärsiä sinun pyhää sanaas, / Saastutit kirkkos, poljit alas, /
Kanss' kukistit kaupunkis perät'.
2. Pyhäis veren vuodatit, kuin veden, / Ei kenkään heitä haudann', /
Lintuin ruaks' ja maan petoin / Annoit heidän lihans' naurain. /
Ympär' asuvilt' me pilkataan, / Sanas tähden alas poljetaan, /
Jonk' kautta häväistään nimes.
3. Herra, kuinkas kauvan tahtonet / Niin vihainen olla meillen? /
Etkös syntim' anteeks' antane? / Etkös armahtane päällem'? /
Älä meit' rankais' julmuudesas, / Muista päällem' laupiudesas, /
Armos ann', apuhum' riennä.
4. Vuodata vihas niiden pääll', / Kuin ei sinua tuta tainneet. /
Kukist' kanss' ne valtakunnat tääll', / Kuin ei sinun nimees maininneet, /
Mutt' seisovat sinua vastaan aina, / Sanaas pyytävät alas painaa, /
Ja pyhää nimees pilkat'.
5. Auta meit' auttajam' Jumal'! / Sinun nimes kunnian tähden. /
Vihollisten julmuudes' tuimas' / Armahda päällem', auks' ehdi: /
Entisii syntiäm' älä muista: / Ann' anteeks', lepy, vihas suista, /
Me vaivaiseks' olem' tulleet.
6. Ylits' häväistyksem' ja vahinkom' / Viel' vihollisilt' kärsim' enää; /
Kuin sydämen kivun haaliva on, / Kosk' he näin pilkata tiennee: /
Kusa se Jumal', johon luotit? / Jolt' avun heillens' toivotit? /
Ah, nous' Herra! kosta heidän pilkkaus'.
7. Ann' huokauksem' etees tulla, / Korjaa meit' kuolevaisii lapsiis, /
Joita pyytään surman ala, / Holho käsivarrellas ratki, /
Emme turvaa toista tienne, / Jumal', sinä meill' turva lienet, /
Sinä Lunastajam' olet.
8. Pilkat pilkkaajillen maksa, / Joill' sinua pilkanneet ovat. /
Hädäs' meitä aina auta, / Me olem' kansas oma. /
Auks' huudam' sinua, päälles luotam': / Kosk' meill' apu sinult' suodaan, /
Niin julistam' kiitokses ijät.


67  (Psalmi 82.)

1. Jumal' seisoo jumalain seas' / Ja puhuu sanoill' näillä /
Niille, jotk' hän asetti siaans' / Tuomariksi maan päällä: /
Kuink' kauvan te niin tahdotta / Väärin tuomit' ja hallita? /
Ja niitä hyviä kadottaa, / Pahoi vääryydes' avittaa?
2. Sen köyhän asian pois heitätt', / Jota teidän tulis' auttaa, /
Hänen oikiutens' myös peitätt' / Väärän tuomion kautta. /
Orpolasten myös hyvyyttä / Pyydätt' teidän alann' vääryydell': /
Niit' lain edest' pois lykittä, / Joit' teidän tulis' lepytell'.
3. Vaivaisill' oikius antakaat! / Armahtakaat köyhäin päälle, /
Sorttuu ja raadollist' auttakaat, / Jota vihataan siell' ja täällä. /
Vaan ettei he ketään tottele, / Pimeys heidän käsitt' pikaisest', /
Pahuus myös maan vastaan ottelee, / Ja siirtää pojes siastans'.
4. Minä tein teitä jumaliks', / Ja saatin kunniaan suureen, /
Kutsuin ylimäisen myös pojiks', / Ja asetin istumaan juureen: /
Mut minä jällens' alas kukistan / Teitä oikiuden istuimest', /
Ja kaikell' maakunnall' julistan, / Ett' minä teitä vihaan hirmuisest'.
5. Kuin muutkin ihmiset te kuolett', / Mut koirain tavall' hukutt', /
Pirult' voitetuks' myös tulett', / Ja kuoleman ala nukutt'. /
O Herra! nouse ja kerkii / Kaikill' oikiutta saattamaan; /
Sill' sinä saat maakunnat perii, / Siis tule meit' pian auttamaan.


68  (Psalmi 84. V. k. N:o 106.)

1. O kuinka ihanat / Asuinsias ovat, / Sä herrain Herra suuri, /
Siell' sielun ruokit juuri / Sun pyhän sanas makeull', /
Jost' kiitän sinua riemull'.
2. Mun sielun' halajaa / Sinn' mennä ainijan: / Siell' löydän lohdutuksen /
Ja vaivois' virvotuksen: / Mun sielun', ruumiin Herras' / Iloitsee monin kerran.
3. Kuin pienet lintuiset / Kyll' kiiruust' rientävät / Taas poikains' tykö pesään, /
Jonk' tehneet ovat vesaan: / Niin sielun' alttaris tykö / Ain' halaa, Jumal', pyynnös'.
4. Siell' saa, o Jesuinen! / Tykönäs sieluisen' / Ain' autuaas' levos' olla /
Ja veisat' kuninkaalle / Kyll' kiitosvirren heliän, / Ja tahtos jälkeen elää.
5. O kuinka autuaat / Ne on, kuin asuvat / Huoneesas, tahtoin kiittää /
Sun hyvyyttäs, ja liittää / Toivons' sun sanas päälle, / Kuin avun tuottaa heille.
6. Kanss' ovat autuaat, / Jotk' alat' katsovat / Pääll' Herran hyvän turvall', /
Ja vaeltavat kunniall', / Kanss' toivon ristins' kantaa, / Odottain avun antoo.
7. Vaikk' surun pikarist' / Saa karvaast' niell' välist', /
Usein itkee ja huokaa, / Ett' kyynelet on ruokan': /
Heill' kuitenk' elämän lähteest' / Lohdutus vuotaa runsaast'.
8. Niin myös opettajans' / Näkevät iloisans' / Lain Herran seuratuksi, /
Ja sodan voitetuksi. / Jost' pahuus suunsa tukkee, / Ja autuus kansall' kulkee.
9. Ah Herra Zebaoth! / Rukouksen' korviis ot', / Levitköön valtakuntas, /
Saatan' paetkoon kauvas; / Suo jäsenes mun olla / Ja autuaast' täältä kuolla.
10. Yks' päivä parempi / Huoneesa Herrani, / Kuin kaikk' mailman ilo, /
Kuin nopiast' pojes kimmoo; / Mä oven vartiana / Sull' tahtoisin oll' aina.
11. Mull' aurink' vilusa, / Ja vielä sodasa / Sä olet kilpi vahva, /
Jonk' päälle luottaa mahdan; / Sä minull' kunnian kannat / Ja autuaan lopun annat. Amen.


69  (Psalmi 85. V. k. N:o 61.)

1. Herra, kuin armollinen olit / Usein sinun maakuntaas kohtaan, /
Ja Jakobist' kuin vangiks tulit, / Lunastit heitä jällens' johtain: /
Kansas synnit anteeksi annoit, / Heidän pahat tekons' peitit, /
Ja leppyä vihastas vannoit, / Vihas julmuuden pois heitit, /
Koskas parannukseen meit' vedit.
2. Jumal', pois käännä vihas meist', / Meidän Vapahtajam' meitä lohdut'. /
Vihastuks' päällem' ijankaikkisest'? / Suvust' sukuhun vihata tahdot? /
Etkös meit' jällens' virvota? / Ett' kansas sinus' sais' iloita. /
Meill' armos, Herra, osota, / Täsä tuskas' nyt meitä auta, /
Meidän murheem' meist' pois ota.
3. O joskan kuulla kuitenk' saisin, / Mitä pyhä Jumala puhuu /
Rauhan hänen puheens' lupasi / Kansallens', jota näin tukee. /
Pyhiäns' hän holhoo kyllän, / Ettei he tyhmyyteen tulisi, /
Eik' epäilisi hänest' ollenk' / Ja kärsimättömät olisi, /
Jost Jumalall' laitos tulis' sitt'.
4. Niiden tykön' on hänen apuns , / Kuin häntä pelkäävät ainijan: /
Ett' kunnia meidän maallam' asuis', / Ja kaikk' hyvin kävis' ijan, /
Ett' laupius ja totuus täsä / Keskenäns' toistans' kohtaisit, /
Vanhurskaus ja rauha läsnä / Toinen toisens' suuta annaisit, /
Jost' kukin ilon sitte saisi.
5. Totuus myös maast' vesoivan näkyis', / Hurskaus itsens' taivaast' alas annais'. /
Näin meillen Herra hyvin tekis', / Meidän maam' hedelmän kannais'. /
Näit', Herra, meill' anna armostas, / Unhot' syntim', armahd' päällem', /
Huojenn' hätäm', lepy vihastas, / Anna anomisem', aut' meitä täällä: /
Sitt' kiitäm' sinua suull', sydämellä.


70  (Psalmi 86. V. k. N:o 28.)

1. Tänn', Herra, korvas kallista, / Puoleen' sinuas käännä, /
Apus kanss' älä kaukana / Ole, vaan auksen' riennä! /
Sill' olen köyhä vaivainen, / Sinuhun kuitenk' turvannen; /
Mun sielun' kätke aina.
2. O Herra, ole laupias! / Sill' joka päivä huudan: /
Sun auta ain' palveljatas, / Ja suuri lievit' tuskan'. /
Mun anna nähdä ilo suur'; / Sill' minä ikävöitsen juur' /
Sun perääs sydämestän'.
3. Sill' sinä olet armias / Kaikill' auks' huutaville, /
Kuule mua, kosk' olen vaivas', / Etten jäis synnin tielle; /
Sill' synnin palkka rangaistus / Ompi, vaan nöyrä rukous /
Ei sinult' hyljätt' liene.
4. Ei ole sinun vertaistas / Epäjumalten joukos', /
Eik' löytä kusaan kaltaistas / Töis' suurisa ja neuvos': /
Ei estää taida yksikään, / Taivaas' enää kuin maasakaan /
Niit', kuin sä tehdä tahdot.
5. Siis kaikki kansat rukoillen / Sull' nöyräst' kiitost' tuokoon, /
Osota ties myös minullen, / Siin' mielen' kiinni olkoon, /
Ett' suurta nimees pelkäisin / Ja totuudesas pysyisin, /
Jos' vahvan levon löydän.
6. Siis sinull', Herra Jumala, / Mä kiitost' veisata tahdon, /
Ei mikään vaara kamala / Mua peljät', koska tarjon' /
Mull' ompi sinun hyvyytes; / Sill' sinä tuotit mun edes / Syvimmäst' helvetistä.
7. Mun päällen' korjat karkaavat / Ja sieluan' väijyilevät, /
He ylpiäst' perki puhuvat, / Sun, Herra, unhottavat: /
Vaan sinä olet laupias, / Kärsivä ja vihaan hidas, / Sangen hyvä ja vaka.
8. Siis käännä sinus puoleeni, / Vahvista palveljatas, /
Ett' minun vihamieheni / Näkisit sinun valtas, / Ett's pyörit aina apunan' /
Ja tuskis' lohduttajanan', / Jost' vihan suopa häpee.


71  (Psalmi 90.)

1. O Herra Jumala taivaast'! / Olet sinä hädäs' ja vaivas' /
Meill' turva ijäinen ollen. / Ennen kuin vuoret ja maa oli /
Ja mailma luoduksi tuli, / Sinä, Jumal', ijankaikkisest' olet. /
Suuren surun ja vaivan perään, / Lasket ihmiset kuoleman erään, /
Sanot: asemiin tulkaat jälleen, / Te ihmisten lapset ollen.
2. Tuhat ajastaikaa on kädesäs, / Kuin eilinen päivä edesäs, /
Kuin yön vartius pois astuu: / Kuin kosket vuotavat, heit' lasket, /
He ovat kuin yks' uni äskein; / Kuin ruoho kohta lakastuu, /
Joka varhain kyll' kukoistuu, / Nopiast' ehtoon' pois surkastuu, /
Niitetään, kuivaa, pois katoo: / Niin ihminen hajoo ja pois jakoo.
3. Sen saattavat syntim' julmat, / Ett's päällem' vihastut, Jumal'! /
Jost' me hukum' näin nuriast'; / Sinun hirmuisuutes tekee tain, /
Ett' äkilt' täält' temmataan näin, / Kuoleman kivull' surkiast'. /
Sill' pahat työm' etees tulee, / Tuntemattomat syntim' suljet /
Valkiutehen kasvois etehen, / Joit' ei peitettää taita todell'.
4. Täst' meidän ikäm' lyhy on, / Elom' äkist' kuluva on, /
Sinun suuren vihas tähden. / Vuotem' pikemmin loppuvat, /
Kuin joku jaaritus hukkuva, / Kuink' enää kestää mahdam'? /
On elinaikam' seitsemänkymment' vuott', / Enin kahdeksan kymment' suot', /
Sekin paras tuska, suru suur', / Kuin leten sekin kiiruhtaa juur'.
5. Mutta kuka sen nyt uskonee, / Ettäs tuik' tuimast' vihastunet /
Syntein tähden meidän päällem'? / Ken vihas vastaan vapisenee? /
Ken hirmuisuuttas peljännee? / Ken pyytänee siitä päästä? /
Herra, opeta meit' ajattelemaan, / Ett' meidän pitää kuoleman, /
Jost' ymmärtäväiseks' tulisim', / Sitt' sydämell' vahvall' ain' olisim'.
6. Herra, käännä sinuas puoleem', / Palvelias me kuitenk' olem', /
Armahda vaivaisuuttam', / Täytä meit' pian armollas, /
Ett' eläisäm' iloitsem' avullas, / Huojenna surkiuttam', /
Ett's meit' kauvan vaivannut olet, / Jotk' onnettomuutt' kärsineet olem', /
Meit' iloll' ilahut' täällä: / Niin sinua kiitäm' ijät' jälleen.
7. Armos osota palveljoilles, / Sinun kunnias heidän lapsillens', /
Sen jälkeen sydän meis' palaa: / Herra Jumal' meill' leppyis' olkoon, /
Apuns' kanss' tyköm' aina tulkoon, / Kaikin tätä anom' ja halaam': /
Kättem' työt Herra täyttäköön, / Ne meidän kanssam' päättäköön /
Kaikk' hyvin, sielun, ruumiin puolest': / Niin aina kiitäm' sua sen edest'.


72  (Psalmi 91.)

1. Joka Korkeimman turvis' istuu, / Itsens' hänen huomaans antaa, /
Ja Kaikkivaltiaan varjos' asuu, / Hänen tyköns' toivons' kantaa, /
Se sanoo Herrall': sinä minun turvan', / Minun Jumalan', minun linnan', /
Jonka päälle aina uskallan, / Hän väkeväst' minua pelastaa /
Käsittäjän pahast' paulasta, / Alt' raatelevan ruton vallan.
2. Sulillans' on sinull' vahvan' varjon' / Vastaan vihollistes vainoo, /
Sinun suojas hänen siipeins' all' on, / Rohvais' sinuas, älä ole kaino. /
Herran sanan vahva vakuus, / Joll' lujast' lupas' tulla apuus, /
On keihäs, kilpi, tukiturva, / Kuin laimill' ei anna sinua; /
Vaan vaarast' vissist' auttaa, / Jos lujast' siihen sinuas turvaat.
3. Yön kauhian kauhistukset julmat / Peljättämän ei sinua pidä. /
Päiväll' lentäväiset nuolet tuimat / Ei sinuhun osata tiedä: /
Eik' tartu tauti, kuin pimeis' ryhtyy, / Eik' rutto, kuin puolipäivän' ryöppyy; /
Vaikk' tuhannen sivuus kaatuis', / Kymmenen tuhatt' oikiall' kurill' /
Silmäis nähden nukistuis' surill': / Ei kuitenkaan sinuun sattuis'.
4. Sinä silmilläs iloas katsot, / Kuink' pahat palkkans' saavat. /
Se Ylimmäinen on sinun toivos, / Ei satu vahingon haavat; /
Its' Herra hurskas on tukiturvas, / Kuin visust' sua varjelee vaaras'. /
Ei mitään pahuutt' sinua kohtaa / Jumalan armost' ja väest': /
Ei vitsaus mikään majaas lähest', / Ratk' rauhas' saat olla totta.
5. Sinust' Herra on enkeleill' käskyns' antan', / Kätkemään sinua joka hetkes'; /
He palveluksens' visust' päättäin, / Vartioivat sinua virkas retkis', /
Ja käsisäns' sinua kantavat, / Jalkaas ettes ole loukkaava, /
Vaikk's käysit jalopeuran pääll' julman, / Myrkkyisen myös kyykärmeen, /
Eip' vahingoitse myrkky, lohikärme; / Sill' its' sinust' näin sanoo Jumal':
6. Ett' hän minua halas' ja ikävöits', / Hänen minä hädäst' päästän. /
Hän tuntee minun nimen' pyynnös', / Varjelen häntä ja säästän: /
Hän auks' huutaa minua, hänt' kuultelen, / Hänen tykönäns' tuskas' olen, /
Hänen pian pois temmaan sielt', / Kunnian viimein saatan hänell', /
Ravitsen hänt' pitkäll' ijäll', / Hänt' autuuteen korjaan täält'.


73  (Psalmi 92. V.k. N:o 197)

1. Ratk' kallis, hyvä asia / On kiittää Herraa taivahan, /
Kuin meidän rakas Isäm' on, / Ja meill' on kaikkee hyvää suon'.
2. Me harpuill', huiluill' mahdamme / Niin kiittää kuin me taidamme, /
Tääll' hänen armoons' avarat', / Ain' ehtoin, aamuin lakkaamat'.
3. Siis veisat' kaikell' väellä / Mä kiitost' Herrall' hyvälle /
Nyt tahdon tähden hyvyytens', / Ja tunnustaa sen syvyyden.
4. Ei tätä tyhmä ymmärrä, / Vaan sanoo ilman järjetä: /
Kaikk' tulee tapaturmaisest': / Niin elää aina syntisest'.
5. Kyll' kukoistuvat ylpiät / Ja mieltäns' myöten juurtuvat, /
On kuitenk' loppu julma heill', / Ja kauhia kaikill' ajatell'.
6. Mut sinä, Herra, hallitset, / Kaikk' väkevimmäst' vallitset, /
Sun vihollises hukkua / Kyll' täytyy, eik' sill' kuulua.
7. Ah katso! kuinka yletään / Mun sarven' kunniall' suurella. /
Saa ilons' nähdä silmäni, / Pääll' minun vihansuovani.
8. Tääll' hurskas on kuin palmupuu, / Ain' syksyin, keväin hedelmän tuo, /
Niin kasvaa myös kuin sedripuu, / Kuin Libanonis' kukoistuu.
9. Kuin istutetut seisovat, / Ja Herran huonees' asuvat, /
Ain' kauniist' viherjöitsevät, / Viel' vanhan' hedelmöitsevät.
10. Ett' julistaa he mahtavat / Töit' Jumalan ja tietävät, /
Ett' hän on hurskas ainoa / Ja armoinen; häll' kunnia!


74  (Psalmi 95.)

1. Ain' veisatkaam' Herrall', / Meidän autuutem' turvall', /
Käykääm' myös kiitoksell' / Hänen eteens' ja psalmeill': /
Sill' Herra suur' Jumal' / Ylits' kaikkein jumalain, /
Kuningas suur' voimall', / Pääll' kaikkein kuninkain, / Yksinäns' herrain Herra.
2. Hänen kädesäns' on / Kaikki, mitä maasa on, / Vuorten kanss' kukkulat, /
Meri, maa omans' ovat: / Näit' kaikk' on hänen kätens' tehnyt, /
Valmistain päänäns'. / Tulkaat, kumartakaam', / Polvillem' langetkaam', /
Herran meidän Luojam' eteen.
3. Hän meidän Jumalam', / Häntä me aina kumarram', /
Me hänen kättens' lauma, / Elatuskansa oma. / Jos te tänäpän' /
Kuulett' hänen äänens', / Niin älkäät paaduttako sydäntänn', /
Kuin ajall' haikiuden / Korves' kiusaukses' tapaht'.
4. Siell' isänne mua kiusasit, / Minun työni nähdä sait. /
Kärsein tätä kansaa näin / Neljäkymment' ajastaik', /
Täll' kansall' sanoin näin: / Sydämell' hän eksyy ain', /
Eik' oppii minun teitän' tahton', / Joll' vihoisan' vannoin: /
Ett' ei pidä minun lepoon' käymän.
5. Kunnia olkoon Isäll', / Kiitos suuri kanss' Pojall', /
Pyhälle Hengell' myös, / Kuin meit' auttaa oikias' työs'. /
Kuin se ompi ollut / Alust' aina niin myös / Nyt, ja ijankaikkiselt' /
Niin ijankaikkisehen, / Yhdell' Jumalall' ainoall'.


75  (Psalmi 100.)

1. Koko mailm' iloit' mahtaa, / Kaikest' sielust', mielestäns', /
Herran tykö tulkaat kaukaa / Te, kuin olett' liitosans', / Iloll' edes astukaat, /
Herrall' kiitost' veisatkaat.
2. Hän on se, kuin meidän teki / Kansaksens' ja lampaiksens', /
Kosk' ne kadonneeksi näki, / Vapaht' omall' verelläns', /
Seisoo kanssam' vaivoisa, / Antaa ilon taivaasa.
3. Hänen porttiins' kiitoksella / Kaikki kansa kulkekaan, /
Kiittäin äänell' suloisella / Armons' edest' rakkahan: /
Hän on hyvä totisest', / Pitää uskon ijäisest'.