Vuoden 1701 virsikirja 46-60



46 (Psalmi 38. V. k. Uti din stora vrede etc.)

1. Ah Herra! älä rankais', / Kuin syntin' synkiä ansaits', / Sun julmas' vihasas; /
Niin kauvan älä kurit' / Hirmuisuudesas juuri; / Vaan lepy laupiaast'.
2. Sun nuoles tuntoon' pistää, / Eip' enää voine kestää, / Sydämmen' vaipuu pois; /
Ei raadosan' sill' rauhaa,/ Vaan luisan' sota pauhaa; / Mun voiman' kaikk' katos'.
3. En taida tuot' myös salat', / Ett' syntin' synkiät alat' / Pääll' pääni astuvat; /
Kuin kuorma raskas aivan, / Ne mun kautt' kauhian vaivan, / Ain' maahan painavat.
4. Mun tunton' haavat tuimat, / Ja syntin' monet julmat, / Juur' ilkiäst' haisevat, /
Niin kumartuu myös pääni, / Kanss' kaikk' muut jäseneni, / Niit' muistais' taipuvat.
5, Kaikk' mun kupeeni kuivaa, / Tai tuska tuiki tuima, / Pois ruumiist' raittius; /
Mä rikki runnelt' olen, / Ett' kivust' kipiäst' kuolen, / Täst' on mull' valitus.
6. Sun edesäs, o Herra! / On halun' joka kerran, / Kanss' huokaukseni, /
Sydän se hyppää minus', / Pois puuttuu kuollon kivus', / Niin myös mun näköni.
7. Mun ystävän' ja veljen', / Kanss' tuttun' kaikk', jotk' muinen /
Teit kunniat' minulle, / Ne kaikk' nyt kauvas astuit, / Mun ylpiäst' ylönkatsoit, /
Eik' lohdut' sanallaan.
8. Mutt' vihamiehen' viekkaat, / Jotk' sielulleni miekat / Teroittaa pyytävät, /
He virittävät verkkons', / Ynn' yhdistävät neuvons', / Mun juonill' kiertävät.
9. Mun täytyy mykkän' olla, / Kanss' kuuron', eikä kuulla, / Eik' avat' suutani; /
Vaan turvaan kuitenk' sinuun, / Sä, Herra, kuulet minun, / Ja ajat asiani.
10. Tott' siihen itsen' luotan, / Ett' armiaast' avun tuotat, / Ehk' heikko horjahdan; /
Et kuitenk' minua hyljää, / Etk' pilkkaajan all' syljen / Suo mun ain' makaavan.
11. En valita mä sitä, / Ett' vitsaa kärsiä pitää, / Sen kyllä ansaitsin; /
Sill' tiedän hyvin juuri, / Ett' pahuuten' on suuri, / Joll' Herran vihoitin.
12. Vaan ankarasti aivan / Mull' tuottavat tääll' vaivan / Mun ylpiät vainoojan'; /
Siis Herra apun' autuas! / Äl' erkan' minust' kauvas; / Vaan riennä auttamaan.


47  (Psalmi 41. V. k. N:o 228)


1. Autuas auttaa köyhää vaivaist', / Haluns' sen puoleen kääntää, /
Herra hänt' armahtaa taivaast', / Hän hädäs' holhoo häntä: /
Herra hänt' varjelee vaaras', / Kätkee, elättää joka haaras', /
Maass' menestyy hyvin antaa, / Eik' salli vihollisten valtaa.
2. Jos hän tulee taudin tuskaan, / Ja sattuu sairauteen, /
Its' holhoo hänt' Herra hurskain, / Ja tuottaa terveyteen. /
Sanoin: Herra, armahd' päällen', / Parann' myös minun sielun' täällä! /
Minä vastaas rikoin raskaast', / Ann' anteeks', valitan vaikiast'.
3. Pahan suovat minust' näin puhuu: / Koska hän mahtanee kuolla? /
Koska hänen nimens' hukkuu? / Ei sois' mailmas' minua olla. /
He kurkistellen katsovat, / Minun vikojan' he vartioivat, /
Ett' panetellen laittaisit, / Jalkains' ala minua saisit.
4. Vihollisen' minua väjyvät, / Minull' vahinkot' tehdä pyytäin. /
Takaa purren he häyhyvät, / Puhuin minust' pahoin paits' syytä. /
Koirain pariin päätit päänäns', / Minust' näin sovitit sanans': /
Kaatuu hänen täytyy tähän tuskaan, / Eik' nous' ylös ijäs' koskaan.
5. Ystävän', johonk' uskalsin, / Jota minä ruokin ratki, /
Sen juonet ilkiät astaitsin, / Ett' jalkains' ala minua potkii. /
Herra, ole minull' laupias, / Aut' ulos kuopast' kauhiast', /
Ann' entisehen minun nousta, / Heill' tahdon jällens' kostaa.
6. Ettäs minull' armos osotat, / Sen saan minä tästä tietää, /
Ettes salli vihollisten' suotta / Kerskat', väkivallas' rietä. /
Herra, tiedät minun viattomaks', / Vahvistat lapsekses omaks', /
Asetat minun kasvois eteen, / Niin iloon ijäisehen.
7. Jumalall', Israelin Herrall', / Kiitos ja kunnia olkoon! /
Nyt ja aina ja joka kerrall', / Armons' edest', kuin on tarjon', /
Ain' köyhii vaivaisii kohtaan, / Joit' ei hän ylönkatso koskaan, /
Vaan apuns' ain' antaa sangen: / Jonk' meill' myös suokoon! Amen.


48 (Psalmi 42. V. k. N:o 380.)


1. Niinkuin peura janoisansa / Vettä tuorett' himoitsee, / Niin mun sielun' tuskasansa /
Jumalat' ikävöitsee: / Ah, ah, sinua, Jumalan'! / Minun sielun' huutaa ain', /
Ah, ah, koskan pääsen kerran / Kasvoi katsomahan Herran?	
2. Kyyneleen' on ruokan', juoman', / Yöll' ja päiväll' tuskisan', /
Koska pilkall' vihan suovan / Sanoo: kus' on Jumalan'? / Sielun silloin vuodatan, /
Itselleni toivotan, / Ettän huonees' Herran hyvän / Saisin veisat' laulun pyhän.
3. Miksis suret sielun' kurja? / Miks' niin olet levotoin? / Pane Herran päälle turva, /
Hän viel' nytkin apun on, / Kasvons' kääntää puolehen', / Jost' häll' annan kiitoksen: /
Vaan nyt on, o Herra hurskas! / Sielun' suures murhees', tuskas'.
4. Tämän tähden muistan Herran, / Maasa kuin on Hermonin / Tykön' ja Jordanin virran, /
Niin myös vuoren, kuin on siin': / Sillä kuohuu kauhiast', / Pauhaa aivan ankarast' /
Syvyys siellä, toinen täällä, / Aallot astuit pääni päälle.
5. Suuri on mun ahdistuksen', /Vaivan' syvä, vaikia; / Vaan sä olet virvotuksen, /
Avun, hyvä Jumala, / Armost' minull' luvannut, / Siihen sielun' turvannut: /
Josta Herraa päiväll' kiitän, / Yöllä myösen teen sitä.
6. Jumal', miksis mun niin ratki, / Kallion', pois unhotit? / Vihamiehen' julmat kaikki /
Kovin päällen' pakotit: / Murha on mun luisan' se, / Koska sanoit pilkall' he: /
Mahdat, tyhmä, Herraan luottaa, / Kusa on kuin avun tuottaa?
7. Miksis suret surkia sielun'? / Miksis vaivaat sinuas? / Luota Herraan täyden mielen, /
Hän viel' auttaa minua; / Hän on minun Jumalan', / Kasvons' valon autuaan /
Antaa vielä paistaa päällen', / Siit' hänt' ijät' kiitän jälleen.


49  (Psalmi 43 V. k. N:o 40)

1. O Herra, minua auttele / Siitä jumalattomast' kansast', / Ja armollisest' pelastele /
Ain' viekkain ihmisten ansast'. / Sinä Jumal' olet minun väkevyyten', /
Miks' annat minun olla niin surullisen', / Ja vihollisen ain' alas polkee?
2. Ann' valkeutes ja totuutes paistaa, / Kuin johdattaa oikiaa tietä, /
Ja sinun pyhäll' vuorelles suistaa, / Tykös anna minua aina vietää: /
Herran alttarin tykö astelen, / Tykös, Herra, minua saattele! /
Sinua minä suuresti kiitän.
3. Minun sielun', miks' olet niin murheellinen, / Ja saatat minun surulliseks' kanssas? /
Minun Luojan' on sangen armollinen, / Kuin auttaa minua murhetten ansast': /
Hänen päällens' tahdon itsen' luottaa: / Hän tosin minulle avun tuottaa: /
Sill' hän on minun Jumalan' ja Herran'.
4. Olkoon Isän ijankaikkisest' kiitos! / Joka holhoo ja hallitsee kaikki; /
Olkoon Pojan myös kunnia ain samas' liitos'! / Joka helvetin kukisti ratki: /
Hengell' Pyhäll', Lohduttajall', / Olkoon myös kunnia joka ajall'! /
Kiitos ja ylistys! Amen.


50

1. Veisaan yhdest' korkiast' kuninkaast', / Hänen väkevän valtans' voimast', /
Yhden juur' ihanan virren, / Kuin on minun ajun' ajatuksen', /
Ja kielen' kaunis kirjoituksen' / Hänt' ylistääksen' sadoin kerroin: /
Kauniin siinä seas' ihmisten lasten, / Huules suloiset kaikkein kesken, /
Sill' on sinun siunannut Jumal', / Niin ijankaikkisell' voimall'.
2. Sankar' vyötä miekka vyölles, / Totuudes' parhaaks' menestyvös, /
Itses kunniallisest' käytä, / Ett' köyhät oikeuden saisit, / Ettei he alas poljettaisi. /
Oikia kätes ihmeitä näyttää. / Nuoles ylön terävät ovat, / Että kansat etees lankeevat, /
Häpiän vihollises saavat, / Kaikk' hajoovat yhtä haavaa.
3. Sinun istuimes, O Jumala! / Pysyy lujan' ja jalona, / Ijankaikkisihin aikoin. /
Sinun valtakuntas valtikka / On oikeuden valtikka, / Oikiutt' rakastat kaikin paikoin, /
Vihaat jumalatoint' menoo julmaa: / Sentähden sinun Jumalas, o Jumal'! /
Sinun voidell' on ilon öljyll', /Ylitse sinun osaveljeis.
4. Kuins kunniasalistas uloskäyt, / Ja jalo korkeudesas näyt, /
Vaattees haju hyväll' tulee. / Käyvät kuninkaan tyttäret kauniullas, /
Morsian seisoo oikiall' kädelläs, / Sulas', kalliimmas' kullas'. /
Kuule tytär kaunis ja katso, / Kallista korvas ja astaitse, / Unhota oma kansas, /
Isäs myös huone kanssa.
5. Saa kuningas halun kauniutees, / Hän on Herras, ihanaisuutes, /
Hänt' sun pitää kumartaman. / Tytär Tyyri lahjoinens' tulee tänn', /
Rikkaimmat kansoist' kanss' tähän, / Hänen eteens' rukoilemaan; /
Se kuninkaan tytär kyll' taiten / On sisält' kokonans' kaunis kaiket', /
Hän on puetett' ylits' kaikkein / Kauneimmin kullaisin vaattein.
6. Hän vaatteis' monell' mutkall' kudotuis' / Viedään Kuninkaan tykö suotuis', /
Kunk' neitseet leikk'-sisaret käyvät, / Jotk' hänt' aina noudattavat, /
Kauneill' vaatteill' vaatetetut ovat, / Jotk' tuodaan tykös naurain, /
Ne myös ilon ja riemun kanss' / Sisäll' viedään juur' kohdastans', /
Kuninkaan avaraan saliin, / He käyvät sinn' sisäll' taluin.
7. Sinun isäes myös edest', / Sinun pitää saaman lapsii todest', /
Jost' jalost' ihastuu mahdat. / Niit' sinun päämiehiks' paneman /
Pitää ylits' avaran mailman, / Näins Jumalan armon meill' saatat. /
Niin suvust' sukukuntahan / Sinun pyhä nimes muistetaan: /
Sentähden kansa kaikki sitte / Ain' ijäisest' sinua kiittää.
8. Tämä virsi nyt veisattu, / On Jumalan Poikaan verrattu, /
Kusa hän kutsutaan Sankar', / Niin kanss' korkiaksi Kuninkaaks', /
Sen suuren valtans' kunniaks', / On ylkä jalo myös sangen. /
Kutsutaan hänen morsiameksens', / Seurakunta kaunistoksens', /
Jost' Jumalan armon näem' kohtaam'; / Hänt' kiitäm', mieleem' tätä johtain.


51  (Psalmi 46.)


1. Meidän linnam' on Jumal' taivaast', / Meidän kilpem' ja otam', /
Hän auttaa meit' hädäst' ja vaivast', / Kuin usein päällem' kootaan; /
Meidän vihollisem' / On hirmullinen, / Neuvois' monis', / Pahois' juonis', /
Ei löytä hänen vertaans'.
2. Häntä vastaan omast' voimast' / Ei tohtin' yksikään mennä; /
Sillä Isän Jumalan suomast' / Christus sotaan tuli tänne. / Herra Zebaoth /
Hält' voiman pois ott', / Se jalo sankar', / Ja töisäns' ankar', /
Sai voiton ylitsen pirun.
3. Vaikk' koko mailma vastaan olis', / Ja perät' meit' kadottaa tahtois', /
Ei kuitenkaan edes tulis', / Eik' matkaan sais', mitä hän aikois'; /
Hänen päämiehens' / Osottakoon väkens', / Hän juonens' kanssa / Pyytää meit' ansaan, /
Itsep' hän kuoppaan lankee.
4. Rauhan he meill' pitää suoman, / Vaikk' ovat kiukus' ja hullun': /
Sillä Christus on meidän voimam', / Hän on meit' auttamaan tullut. /
Jos he meilt' pois temmaavat / Hengen ja tavaran, / Olkoon ne heill', /
Jää kuitenkin meill' / Jumalan valtakunta.


52


1. Linna luja on Jumala, / Meidän myös vahva vuori, / Sotaherra kyll' kamala, /
Tukiturva ja muuri, / Vastaan vainollisii / Ja murhamiehii, / Kuin surkiaan surmaan /
Ja juuri julmaan / Meit' vetävät vanhoi ja nuorii.
2. Että me olem' itsestäm' / Sangen häijyt ja heikot, / Siihen siis linnaan turvatkaam', /
Jota piilevät peikot. / Nimi sen Jesus, / Niin on myös Christus, / Herra Zebaoth, /
Kuin synnit pois ott', / Jonka käsis' voitto seisoo.
3. Pirut ilmas' ja perkeleet / Pankoon paksult' kuin sääksee, /
Kyll' Jesus meitä varjelee, / Ja paulat pojes syöksee. / He ympär' käyvät, /
Kuin jalopeurat, / Aikovat aina / Meit' alaspainaa; / Vaan Herra heitä estää.
4. Jos Jumala taas sen sallii, / Ett' piru ruumiin tappaa, /
Riisuu myös pois kalut kalliit, / Ja riistat rikkaat nappaa. / Ottakaan vapaast', /
Ei hän sielua tapa, / Sen Christus osti, / Elämään lunasti, /
Ei näkemään kuoleman kuoppaa.
5. Kunnia olkoon Isälle, / Joka on kaikkein Luoja! / Kunnia Pyhäll' Pojalle, /
Joka on Lunastaja! / Niin Pyhän Hengen / Kunnia semmenk', / Vastaan vainoja /
Suloinen suoja, / Hän on myös Lohduttaja.


53

1. Jumal' on meidän väkevä apum', / Turva tosin tuskis' suuris': /
Emme siis pelkää että hukum', / Ehk' mailma kukistuis' juuri, /
Vaikk' meri pauhais', aallot kuohuis', Vuoret meren syvyyteen vajois', /
Mäet mullistuisit ylis alais.
2. Kuitenk' Jumalan kaunis kaupunk', / Kuin on pyhäin seurakunta, /
Kusa Jumal' ain' asuva on, / Vahvan' on ikäkuntans': /
Meis' omisans' asuu ain' Christus itse, / Meit' auttaa, varjelee, vartioitsee: /
Ken hukuttaa Herran huoneet?
3. Kuninkain vallat kukistuvat, / Pois hukkua pakanat täytyy, /
Maa on väriseva ja vapiseva, / Kosk' Christus äänens' näyttää: /
Hän Herra Zebaoth kanssam' on, / Meill' Jakobin Jumal' turvan' on, /
Kuin kaitsee Christikuntaans'.
4. Tulkaat, katsokaat Herran töitä, / Kuin hän maan päällä tekee, /
Hän sodat pois soittaa, hajottaa, / Joutsen ja keihään särkee, /
Rattaat rikkoo, pyssyt polttaa, / Ei kenkään hänt' voi odottaa, /
Hän sotii käsivarrell' tuimall'.
5. Tuntekaat minua, minun voiman', / Ett' olen Herra ja Jumal'! /
Pakanain seas' kunnian voitan, / Juur' vahvall', väkeväll' voimall'. /
Teidän päältän' viholliset torjun, / Teist' ettei kenkään häpiään horjahd', /
Its' sodin, its' kunnian kannan.
6. Herra, se suuri sodan-päämies, / Its' meidän edestäm' sotii, /
Jakobin Jumal' vastaan vihamiest', / Vahvast' varjelee meit' toki. /
Hän totinen turva, tuki meill' on, / Jumal' ja mies meidän veljem' on, /
Christus, joll' kiitos olkoon!


54  (Psalmi 51)


1. Ole armollinen minull', Jumal', / Sinun suuren hyvyytes suomall', /
Synnist' minua ulos auta, / Suuren laupiuus kautta, / Ja sinun armostas avarast', /
Pese minua teostani vääräst', / Puhdist' puhtaaks' mua synnist', /
Pahat tekon' minä tunnen, / Sill' syntin' on edesän' ain', /
Syntii tein ainoat' sua vastaan, / Edesäs tein paljon pahaa, /
Sinä sanoisas olet kyll' vahva, / Kosk' tuomitaan, niins voitat.
2. Katso, synnis' olen syntynyt, / Äitin' on synnis' minun siittänyt, /
Syntisest' siemenest' saanut, / Suures' synnis' olen maannut. /
Katso Jumal', totuutt' halaat, / Viisautes, kuin on salatt', /
Ilmoittanut minull' olet, / Tutkii sitä tiedän todell'. /
Vala hysopill', Herra, päällen', / Ett' puhtaaks', lumivalkiaks' tulen, /
Riemus iloo anna kuullaksen', / Ett' ne luut saisit ihastuksen, / Jotkas särkenyt olet.
3. Kasvos synnistän' pois peitä, / Pahat tekon' kaikk' pois heitä, /
Kaikest' synnist' minua puhdist', / Sinun Henkes minuun uudist', /
Puhdas sydän minuhun luo, / Sun Pyhä Henkes minull' suo! / Älä minult' sitä pois ota, /
Älä minua sinustas eroita, / Vahvist' minua apus turvall', /
Tue minua Hengelläs vapaall': / Tahdon ties opettaa synneisill', /
Jotka ei sinua tunteneet viel', / Ett' he käännyisit tykös.
4. Minun terveyten' Jumal', minua pääst' / Veren vioist': en kieltäni sääst' /
Vanhurskauttas julistamaan, / Sinun kiitostas ylistämään; /
Sill' sinull' uhri ei kelpaa: / Tai uhri Herrall' ei ole halpa, /
Ahdistett' ja särjett' sydän, / Murheellinen henki ja peljänn'. /
Tee, Herra, hyvin Sionin kohtaan, / Niin raketaan sanas voimaan /
Jerusalem, se kaupunk' suur', / Kusa sinull' uhrit kelpaavat juur', /
Kuin uhrataan alttarilles.


55


1. Armahda päällen' Jumala! / Sinun suuren hyvyytes tähden, / Ja pyhän armos voimalla, /
Pois pyhi minun vääryyten'. / Pese minua synnistä puhtaaks', / Pahuuten' minä tunnen aina, /
Edesäs synnistä löytään rumaks', / Sinä sanoisas sangen vahva.
2. Siites' minä olin syntinen, / Synnis' äitin' minun mailmaan toi, /
Sinä, Herra, olet totinen, / Salautes minull' ilmei soit, /
Hysoppia minun päällen' viskaa, / Niin tulen lumivalkiaks'. /
Ann' minun kuull' menoo riemullista, / Niin särjetyt luut tulevat iloiseks'.
3. Käännä kasvos pois synneistän', / Pahuus minust' pojes puhdista, /
Puhdas sydän luo minuhun, / Oikia henki minuun uudista. / Älä minua ylönanna, /
Älä minult' Henkees pois ahdista. / Terveytes ilo minull' kanna, /
Vapaa henki minuun vahvista.
4. Sinun tykös pahat väännäisin, / Ja tyhmät tielles vetäisin, /
Ett' he tykös itsens' käännäisit, / Ja kiittää sinua tietäisit. /
O Herra! vapahda minua / Synnistä ja menost' vääräst', / Niin kielen' kiittää sinua /
Sinun oikeutes edest'.
5. Jos sinä minult' uhria anot, / Niin minä niit' sinulle pyydän. /
Se uhri, kuin sinä tahdot, / On yks' murheellinen sydän. / Ole Sionill' armollinen, /
Niin sanallas ylös raketaan / Sinun kaupunkis Jerusalem, /
Kusa puhdas uhri sinull' haetaan.


56 (Psalmi 52. V. k. N:o 30.)


1. Miks' kerskaat, väkevä sankar', / Sinun paljost' pahuudestas, /
Ett's vahinkot' tekemään olet ankar'; / Tied' Herran laupiudesta, /
Ett' se jokapäivä kyll' kestää, / Kuin sinun juones taitaa estää, /
Jonkas käden alla olet.
2. Kieles vahingon valheell' saattaa, / Kuin partaveitsi viilee, /
Vääryytt', pahuutt' puhuu malttaa, / Totuutt' ja hyvyytt' piilee, /
Kuin kadotust' kanssans' tuottaa, / Sitä pyydät puhuu suotta, /
Viekkaall' ja vääräll' kielell'.
3. Jumal' sinun kokonans' kadottaa, / Muruks' musertaa muistaa, /
Majastas hävittää, hajottaa, / Mailt' myös perät' pois soittaa. /
Ne hurskaat koska sen näkevät, / Täst' Jumalaa he pelkäävät, /
Ja nauravat sinua soimain:
4. Katso, tai ei Jumalaan turvannut, / Eikä Herran hyvyyteen; /
Vaan on itsens' pääll' luottanut, / Riistaans' ja rikkauteens': /
Pahaa tekemään oli väkevä, / Vahinkot' kaikill' käkevä, / Jota Jumal' ei voi kärsiä.
5. Pysyn minä Herran huonees' tääll', / Kuin tuore öljypuu kasvain, /
Luotan ain' Jumalan laupiun pääll', / Kiitän, ett' näin tekee kanssan'. /
Sinun nimees, Herra, ain' odotan, / Kuin uskollisias lohduttaa, /
Jost' iloitsevat he aina.


57  (Psalmi 58.)


1. Olettak' te mykät niin ratki, / Ett' ette puhu oikiutta? /
Etk' tahdo tuomit' kohtuutta? / Paljon pahaa teett' pahuudest' kaikki /
Muillen maakunnas', ett' malta / Tekemäst' vääryytt', väkivaltaa.
2. Jumalattomat jo äitins' kohdust' / Perki pahanelkiset ovat, /
Eksyvät erhetykseen kovaan, / Jo kiukuitsevat äitins' kohdust', /
Pahaa ain' ajattelevat tehdä, / Kuin kärme kiukkuvan nähdään.
3. He ovat kuin kyykärme kuuro, / Kuin kiini lukitsee korvans', /
Ettei kuulis' ääntä lumoojans', / Joka juuri hyväst' taitaa lumoo: /
Niin ei he tottele totuutta, / Eik' niit', kuin oikein opettaa.
4. Särje, Herra, heidän suuhuns' hampaat, / Heidän häijyt neuvons' hajot' /
Ja pahat juonens' myös jaot', / Murenn' jalopeuran syömähampaat, /
Heidän väijyväns' pois vajot', / Heidän kiukkuns' perät' pois kadot'.
5. Heidän pitää katooman äkkiselt', / Kuin vuotava ylivesi menee, /
Pois kuivaa, ei ole enää, / Kuin nuolet ammutut juur' väkiselt', /
Rikkoontuvat, pois puuttuvat: / Niin ikäns' häijyt hukkuvat.
6. He hukkuvat kuin näkin kodat, / Auringon paistees' ratk' raukeevat, /
Kuoresans' vedeks' sulavat: / Kuin vaimon kesk'eräinen he ovat; /
Aurinkot' ei he nähdä saa, / Jotk' aikovat asua pääll' maan.
7. Ennen kuin orjantappurat nuoret / Kypsyvät täydeks' pensaans' pääll', /
Revitään, hakataan pois tielt', / Niin heidän juonens' puolituoreen', /
Vihan kautt' ynnä its' sikiöinens' / Pois juuritetaan kokonans'.
8. Hurskas se siitä iloitsee niin, / Koska näkee kostopäivän /
Jumalattoman ylits' käyvän, / Jost' jalkans' pesee sen veres' siin', /
Kusa koston näkee tulevan / Suuremman, kuin sois' olevan.
9. Että jokaitsen sanoman pitää: / Kuitenk' hurskas hyväksens' saa, /
Ett' Jumal' tuomar' on pääll' maan, / Kuin varjelee, holhoo hurskast' sitä, /
Pahain vainost' ja väkivallast', / Rankaisee pahat ajallans'.


58 (Psalmi 61. V. k. N:o 30.)

1. Auta, Herra, meit' armostas, / Kuule rukouksem' aina, / Kirvot' hädäst' ja tuskasta, /
Ja meille rauhaa lainaa! / Jumala kaikkivaltias! / Suojel', holho meidän haltiam', /
Ja esivaltam' varjel'.
2. Pyhä Henkes hänt' hallitkoon / Kaikis' asiois ja menois'; / Neuvon antajill' lainatkoon /
Ymmärryst' kaikis' neuvois', / Ett' hyvin kaikki päättäisit, / Ja itsens' aina käyttäisit /
Sinun pyhän käskys jälkeen.
3. Uskolliset käskyläiset, / Suo, Herra, hänell' vielä, / Jotka totuutta rakastaisit, /
Eik' oikeutt' keltään kiellä, / Ja katsoisit ain' hartahasta / Yhteisen kansan parasta, /
Välttäin ahneutt' ja ylpeytt'.
4. Anna meidän esivaltam' / Niin hallita valtakuntaans', /
Ett' sinun mieles noutais' ain', / Eik' unhottais' koskaan valaans'; /
Holho hänt' aina armollas, / Ett' oikiat' tiet' ain' vaellais'; /
Eik' vääräll' tielle vietäis'!
5. Tyranneudesta tuimast', / Ja muista vioist' kaikist', / Varjel', Herra, häntä lujast', /
Ja hyvyyteen ain' vahvist'; / Ann' hänen rauhas' hallita, / Ja kaikki hyvin toimittaa, /
Sinun pyhän nimes kunniaks'.
6. Ole kuninkaallem' laupias, / Ja kaikill' säädyill' aina; /
Meille myös kaikill' armiaast' / Sinun Pyhä Henkes lainaa; /
Ett' kaikin sinua kiittäisim', / Lakkaamata ylistäisim' / Seurakunnasas pyhäs'.
7. Se kansa kauvas karkot' pois, / Kuin pyytää ain' riitaa pitää, /
Eikä kansalles rauhaa sois', / Eik' tahdo kärsiä sitä; / Vaan meille, Herra, rauhaa lain', /
Varjel' myös seurakuntas ain' / Sinulles kunniaks' suureks'.


59  (Psalmi 62. V. k. N:o 225.)


1. Ain' Herran tykö turvannen, / Kuin avullans' minua tukee, /
Hält' avun saavan' tietänen, / Niis' vaivois', kuin pääll' tulee: /
Mull' Jumal' on hyvä ja armoinen / Eik' suurin vaara, eikä hätäkään /
Mua taida kukistaa maahan.
2. Vaikk' monta minua vainoovat, / Kuin yksin murheesa olen, /
Ja niin kuin seinä kallistuva, / Koht' alas lyödyks' tulen. /
Minä turvatoin kyll' voitettu / Pian olen, niin myös sullottu, /
Ell' ei mua auttais' Jumal'.
3. O Jumal'! tue minua, / Ja estä lankeemuksest', / Sydäntän' suruist' lohduta, /
Kuul' äänen' armollisest': / Mun autuuten', kilpen', kallion', /
Kuin kaikis' tuskis' turvan' on, / Jonk' pääll' mä surun' heitän.
4. Kyll' Herran lupaus vahva on, / Ett' hädäst' ulosauttaa, /
Viel' tueks' tulee turvattomain, / Kanss' huudot kuulla suuttaa: /
Ratk' tyhjä täällä ihminen on, / Ei voimallist' löyt' eik' viatoint', /
Kaikk' perät' keviät ovat.
5. Ei kenkään siis väkivallan pääll', / Taikk' voimaans' luottaa mahda; /
Sill' ettei yhtään ihmist' tääll' / Suur' rikkaus auttaa taida; /
Sen todeks' kyllä tietänen, / Ett' Jumal' on voipa yksinäns', /
Ja maksaa kaikill' oikein.


60  (Psalmi 65. V. k. N:o 258.)

1.O laupias Herra Jumala! / Kuin rukoukset kuulet, / Kaikk' liha tykös halajaa, /
Sun kätes avaa meille: / Meit' synnit vaikiast' vaivaavat, / Vaan, Herra, aina auttaja, /
Ann' anteeks' meill' ne kaikki.
2. Siis näljäll' meitä vaivataan, / Ei taivas sadett' laske, /
Kuin rauta kovaks' kovetaan, / Maa kovemp' ompi vaskee, / Eik' hedelmätä kanna sill', /
Niin jyvät surkiast' seisoo tääll', / Kaikk' luodut nääntyy ratki.
3. Autuutem' Jumal', meitä kuul', / Sä kaikkein toivo täällä, / Sun hurskautes anna tull' /
Meill' lohdutukseks' viellä; / Maas etsi niin myös lioita, /
Tee rikkaaks' jyvist', ruohoista, / Suo lähtees vedest' kuohuu!
4. Sä siunaa kuitenk' köyhä maa, / Kuin all' on kirouksen, /
Kautt' synnin, johon jouduimma, / Pääll' tuotim' rangaistuksen: / Sä hyvä, voipa, totinen, /
Ann' menestyy maan hedelmän, / Ett' askelees tiukkuis' rasvast'.
5. Niin hiljaisuudes' maksaisim' / Sull', Jumal', lupauksem'; /
Sua heliäll' äänell' kiittäisim', / Kuin hädäs' rukouksem' / Ain' kuulet, autat, lohdutat, /
Kanss' elävitä iloitat: / Sull' olkoon ijät' kiitos!