Vuoden 1701 virsikirja 31-45



31 (Psalmi 13. V. k. N:o 90.)

1. Voi Herra! kuinka kauvan / Mun tahdot unhottaa? / Kuink' kauvan kasvos armaan /
Mult' perät' salata? / Kuink' kauvan yksinäni / Mä neuvoo etsinen? / Ja minun mielesäni /
Ahdistust' kärsinen?
2. Kuink' kauvans sallit, Jumal', / Mun vihamieheni / Juur' kielell, mielell' tuimall', /
Ain' ylpeill' ylitseni? / Ah Herra! kuule, katsahd', / Kanss' silmät valaise, /
Mä etten nukkuu mahtais' / Täält' kuoloon ijäiseen.
3. Alä suo vihansuopan' / Ijäisest' iloita, / Ett' kaasi minun kuoppaan, /
Ja ylpiäst' riemuita. / Äl' anna heidän nauraa / Mun lankeemuksestan', /
Kuin minull' panit paulan, / Mua pyysit kaatumaan.
4. Mun sielun' siihen luottaa, / Ett' armon taritset, / Sinä voit mull' avun tuottaa, /
Vaikk' mailma kiukuitsee: / Se on mun ilon', riemun', / Ett' autat mielelläs; /
Siis kiittää sinua sielun' / Iloisell' kielellä.
5. Mä Herrall' hyväll' aina / Tääll' veisaan kiitosta, / Kuin tuskis' turvan lainaa, /
Kanss' päästää vaaroista: / Suun' avaa, niin myös kielen' / Sull', Herra, kiitokseen; /
Se on mun sydämmellen' / Juur' riemu suloinen.


32 (Psalmi 14. V. k. N:o 2)


1. Suullans' tyhmät kyll' kerskaavat / Palvelevans' Jumalat' taiten: /
Töill' ja sydämmell' kieltävät, / Ettei Jumalaa ole kaiket': /
Kaikk' Jumalast' eksyvät taidosans', / Kauhiat ovat töis' ja tavoisans', /
Ei hyvää tee tääll' kenkään.
2. Its' Herra taivaast' alas katsoi / Ihmisten lasten päälle, /
Heist' jos joku olis', kuin tahtois' / Oikein tuta Jumalat' täällä, /
Joka hänen tahtons' tietäis', / Etsis' ja hänen sanans' pitäis', /
Sen jälkeen tääll' myös eläis'.
3. Mutt' kaikk' pois harhanneet ovat / Juur' Jumalan oikiast' tunnost', /
Turmellut kaikk' kelvottomat, / Eksyksiin kukin kimmois', /
Vastoin Jumalan mieltä kaikk' ain' teit; / Kuin hyvää teki, ei ollut yhtään heit', /
Ei ihmist' ainoat' yhtään.
4. Eikö kaikk' pahoin tekiät tainne / Merkitä tätä ja tietää, /
Jotk' minun väkeän' väkisest' vainoo, / Kuin leivän ylösnielee? /
Jotk' ei ensinkään Jumalaan turvaa, / Eik' häntä hädäsäns' auks' huuda, /
Mutt' luottavat itsens' päälle.
5. Sydän pelvos' heill' vapiseva on / Sekä aina että tuskas'; /
Herra hurskaill' antaa levon, / On läsnä niit', kuin pysyvät uskos'. /
Sen köyhän oikian neuvon sitt' / He häijyst' häväisit, hyljäsit; /
Vaan Jumal' on hänen turvans'.
6. Josk' Israel' sais' Sionist' / Luvatun autuaan avun. /
Koska Herra armoistans' omist' / Pois kääntää kansans' vankeun, /
Se Christuksen kautt' tapahtuu, / Kuin Vapahtajaks' on luvattu, /
Niin iloitsee Israel riemull'.



33 (Psalmi 15.)

1. Herra, kuka sinun majasas / Saa alat' asuu ja pysyy? / Ja pyhäll' vuorell' vajasas /
Levon siaa etsii ja kysyy? / Se kuin tääll' välttääpi vikaa, /
Ei kellenkään tee myös liikaa, / Ja totuudes' kiinni rippuu.
2. Joka ei veljeens' panettel', / Mutt' hillitsee kielens' aina, /
Eik' ketään vihaa ja kadehtel', / Eik' pyydä alas painaa; /
Ei myös jumalatoint' kuule, / Vaan pyhäin joukkoon alat' tulee, /
Ja heitä kunnias' pitää.
3. Joka toisell' myös vannoopi, / Hädäs' myös jotakin lupaa, /
Ja valasans' vahvan' seisoopi, / Tahtoo sanans jällens' tuta, /
Rakastaa myös lähimäistäns', / Pyytää hänt' auttaa hädästäns' /
Voimans' ja taitons' peräst.
4. Joka ei myös pyydä voittaa / Vääryyll' toisen kaluu ja rahaa; /
Eik' lahjoi viattomalt' ota, / Kuin mailmas' on tapa paha. /
Se kuin näin tekee ja elää, / Sen Herra majaans' sitt' vetää, /
Hän siellä vahvana pysyy.




34  (Psalmi 16. V. k. N:o 217.)

1. O Herra! sä turvan' ainoa, / Mua suojel', kuin surkiast' poljetaan, /
Mun pahansuoviltan' julmilt'; / Mä voimas kanss' hyvyytes tunnustan, /
Jonk' tähden mä pilkall' vaivataan, / Niilt' synnin orjilt' tuimilt'.
2. Sen kuitenkin kärsin juur' mielellän', / Sun käskyis tähden hurskasten, /
Jotk' ovat mull' hartaast' rakkaat; / Ett' esimerkistän' vielä sitt' /
Muut uskomaan, toivomaan oppisit, / All' ristin kaikki kansat.
3. Jotk' outoi jumalit' palvelevat, / Paits' sinua muita hyväilevät, /
He kyll' sen maksavat karvaast': / En ensinkään minä kulje sinn', /
Enk' mielisty niiden uhrihin; / Vaan kostakoon Herra heill' taivaast'!
4. Mun paras tavaran' Herra on, / Mun osan' ja suloisin perintön', /
Jost' aina iloita mahdan: / Sill' arpa lankes' kauniimmasa, /
Mun osan' on ilos' jaloimmasa, / Kunk' täält' ain' ikävöit' tahdon.
5. Siis Herran hyvyyttä kiitän ain', / Ett' tiettäväks' tehnyt on asian tain, /
Kuink' autuaaks' tulla taidan: / Mua munaskuun' yöllä kurittavat, /
Sun sanas muu' turvan tuottavat, / Joill' minä kaikk' ristit voitan.
6. Ah, kuinkan sitä ain' ajattelen, / Ett' Herra mua leppyisest' suosittelee, /
Ja ompi hädisä kanssan': / Hän seisoo ain' oikiall' kädellän', /
Eik' luovu pois koskaan tyköän'; / Täst' pysyn vaivois' vahvan'.
7. Sentähden sielun' ain' iloinen on, / Mun kunnian', kielen' kiittäköön /
Hänt', Herraa, armons' edest'; / Sill' pyhäns' ei salli mädätä, /
Vaan antaa mun rauhas' levätä, / Kanss' päästää helvetin kahleest'.
8. Tien olet mull' osottan' taivaaseen, / Kus' ilo on juuri täydellinen, /
Sun kirkasten kasvois edes': / Siell' iloisest' vihdoin riemuitaan, /
Ja Herraa hyvää kiitetään, / Juur' ihanas' ijäisyydes'.



35  (Psalmi 19. V. k. N:o 24.)

1. Taivaat ilmoittaa Jumalan / Kätten teot, julistaa, / Vähvuus sanoo Herran kunnian, /
Päivä päiväll' ylistää, / Yö yölle tiedon ilmoittaa, / Ei ole kielt' eik' puhetta, /
Kus' ei heidän äänens' kuulu.
2. Kaikkiin maihin käy heidän nuorans', / Ja puheens' mailman ääriin, /
Auringoll' pani hän majans', / Sen juoksulle myös määräns', /
Kuin ylkä käy se kammiostans', / Kuin sankar' kehuu juoksustans', /
Sen suuren Luojans' kunniaks'.
3. Hän käy lopulta taivasten, / Ja täyttää juoksuns' aina, /
Kaikkein luotuiden ylitsen, / Lämpymäns' runsaast' lainaa. /
Herran laki täydellinen, / Virvotus vahva sielullen, / Ykskertaiset saa viisaaks'.
4. Herran käskyt ovat oikiat, / Sydämmill' ilon tuottaa, / Silmät kirkkaast' valistavat /
Kaikkein, kuin häneen luottaa; / Ijankaikkisest' ovat todet, /
Ja meidän Herram' oikeudet / Vanhurskaat kaikki tyynni.
5. Ne ovat kultaa kalliimmat, / Ja kultaa parast' kaikkein, /
Ja hunajata makiammat, / Kuin mesileipä makein; / Palvelias niill' opetetaan, /
Ja niiden kautta annetaan / Juur' aivan suuri palkka.
6. Kuka ymmärtää erhetykset, / Kuin tulevat tääll' kanteeks'? /
Rikokset kaikki salaiset / Ann' armost' minull' anteeks': /
Suo että ylpeit' välttäisin, / Ja viatoin ain' olisin, /
Nuhteetoin pahast' teost'.
7. Kelvatkoon minun suun' puheet, / O Herra hyvä, sinull', /
Suo sydämmen' aivoitukset / Kaikk' hyvin käydä minull'! /
Sinä olet Lunastajan', / Ja armias ainoo auttajan', / O Herra, minun vahan'!



36  (Psalmi 20.)

1. Olkoon Herra sinull' laupias, / Hädäs' rukoukses kuulkoon, /
Hän on luonnostans' armias, / Sentähden aukses tulkoon. /
Jakobin Jumal' sinua varjelkoon, / Kuin sinun kuninkaaks' teki: /
Hän sinun turvas myös olkoon, / Joka päivä ja hetki, / Sen toivottaa kaikki väki.
2. Taivaast' Herra sua auttakoon, / Ettei vihamies sua surmais', /
Ja Sioniin sua saattakoon, / Siell' olet sinä hyväs' turvas'. /
Hän ompi Herra Zebaoth, / Pysyy lujan' ja vahvan', / Joka häntä vastaan sodan ott', /
Kohta se lyötiin maahan, / Ja sai niin lopun pahan.
3. Sinun uhris' pääll' hän katsokoon, / Ja palvellukses nöyrän, /
Rukoukses vastaan ottakoon, / Se on rikkaan mieli ja köyhän. /
Mitäs pyydät, hän sinull' antakoon, / Vahvistakoon sinun neuvos: /
Onnee hyvää sinull' lainatkoon / Töisäs ja kaikis' menois'! / Niin olet sä hyväs' levos'.
4. Me kerskaamme sinun avustas, / Jonk' Jumal' annoi kauttas, /
Sinä vahvistat meit' neuvostas, / Eip' muutoin mitään auttais'. /
Sotaan Jumalan nimeen lähdem', / Ja lipun nostam' ylös; /
Sill' kuningastam' Herra nähden / Auttaa ja vetää tyköns', / Ja kuulee hänen pyytöns'.
5. Vaunut, orhit edes otetaan, / Sotaan mennään kyll' vahvast', /
Ja niiden päälle luotetaan, / Jotk' ei ketään päästä vaivast'. /
Mutt' me Herran auksem' otam', / Mennesäm' käskettyyn sotaan, /
Hänen päällens' meitäm' luotam', / Hän olkoon meidän otam'! / Hänen me edelläm' tuotam'.
6. Ne jumalattomat lankeevat / Oman koiruutens' tähden; / Ja häpiän kanss' pakenevat, /
Vangiks' myös pojes viedään: / Mutt' me, kuin turvaam' Herran pääll', /
Pysymme kohdallans' vahvan', / Se tapahtuu kyll' Herran väell', /
Kuin lupas' meillen rauhan, / Ottaa päältäm' pois vaivan.
7. Olkoon kiitos nyt Isälle, / Ja kunnia Jumalan Pojall', /
Ylistys Hengell' Pyhälle / Sanokaam' kaikell' voimall': /
Niinkuin ollut on alusta, / Niin loppuun asti olkoon, / Jumalan suurest' armosta /
Apu meill' aina tulkoon, / Hän aina myös meitä kuulkoon.


37  (Psalmi 22.)

1. Christus kuoleman kivus' sanoi, / Kosk' kärsi Isäns' vihan taivaast': /
Mun Jumalan'! miks' minun ylönannoit? / Mun Jumalan'! täs' syväs' vaivas' /
Sun tykös huudan lakkaamat', / Apua anon täsä hädäs', /
Enk' vaiken' öin, päivin parkumast', / Et vastaa, etk' tule lähes: /
O aikaa ikävät'! / Pahain pilkat mua piinaavat.
2. Herra, sinä pyhä kuitenkin, / Rauhas' Israelis' asut, /
Kuin sinua ain' kiittää kumminkin, / Hänt' holhomast' et väsy. /
Isäm' tykös huudit, luotit päälles, / Olit heidän ainoo turvans', /
Heit' hädästäns' päästit väelläs', / Kuin olit all' raskaan kuorman, /
Ain' autit näit', / Etk' häpiään antan' tulla heit'.
3. Minä mato, en ihminen liene, / Ihmisten irvitys ja ihme, /
Häväist', pilkat' kaikk' mua tiennee, / Päät' pudistaa, nauroo tehnee: /
Sylkee, pitittää, kaikk' pilkkaa, / Minun sydäntän' suurest' vaivaa; /
Näin puhuvat minust' itse ilkiät: / Turvas' Jumalaan, apuu toivoo, /
Saam' nähdä koht', / Jos Jumalan Poika on tott'.
4. Kuitenk', Jumal', turvani olet, / Minun toit ulos äitin' kohdust', /
Äitin' rinnalt' minun turviis otit, / Päälles heitett' olin äitin' kohdust'. /
Käsis hätä on, älä ole kaukan', / Suur' tuska, ettei apuu ole kustaan: /
Sonnit suuret minua ympär' ovat, / Mullit lihavat minua puskevat, /
Henkeni perään / Karkaavat kuin jalopeura.
5. Olen kuin vesi uloskaattu, / Kaikk' luun' hajall eroinn' yhdest', /
Kivust' sydämeni sulattu, / Kuin medenvaha valkian liekist', /
Pois kuivenn' kuin kruusin muru / Väken' ja voiman' lienee, /
Muhoks' puree kipu, suur' suru, / Suun lakeen tarttuu kielen', /
Tuskan' on suur', / Kuoleman kahus' olen juur'.
6. Koirilt' olen ympär' ahdistett', / Keskell' juur' julmain parvaa, /
Käten', jalkan' läpits' lävistett', / Heitit hameeni pääll' arvan, /
Minun vaatteen' he heillens' jaoit. / Puun pääll' olin pingoitettu, /
Ett' joka jäseneni hajoit, / Kyll' kaikk' olis' luuni luettu: /
Ihastuksens' näit, / Ett' piinas' pahas' olin näin.
7. Herra, minun väkevyyten', ole läss', /Avuks' riennä, älä erkan' minusta. /
Miekast', koirain käsist' sieluni pääst', / Pääst' mua jalopeuran suusta: /
Nimes veljillen' julistan, / Kiitän sinua seurakunnas'. /
Kaikk' kiittäkäät Herraa ylistäin, / Kuin hänt' pelkäätt', / Sukukunnat Israelin, /
Kunnioitkaat hänt' hyvin mielin.
8. Ei hyljänn' hän raadollist' vaivaist', / Eik' kasvons' hänest' pois kääntän'. /
Kuulteli hänen huutoans' taivaast', / Aina hänen auksens' rientää: /
Suures' seurakunnas' sua kiitän, / Maksan julk' lupauksen. /
Köyhät syövät ja ravitaan, / Kuin sinua etsivät, sull' ylistyksen /
Täst' tuovat ain', / Joiden sydän elää rauhas' ijan.
9. Mailman ääriin muistettakaan, / Ett' kääntyisit Christuksen tuntoon. /
Hänt' pakanat kaikk' kumartakaan, / Hän heill' kuninkaaksi pantu on. /
Rikkaat, köyhät hänt' palvelkaat, / Löydätt' hänes' autuuden uskoll'. /
Hänen armons' avaruutt' ajatelkaat, / Joit' saarnataan suloisell' menoll' /
Lasten lapsiin, / Niin ijäisiin aikoin asti.



38 (Psalmi 23.)

1. Mitä silloin taitaa puuttuu, / Kosk' Herra tarpeet suopi? /
Miks' myös mahdan häneen suuttuu, / Kosk' taivaan leiväll' mun ruokkii, /
Ja sillä vedell' mua juottaa, / Kuin sielulle levon tuottaa? /
Se on hänen Pyhä Henkens'. /
2. Oman nimens' tähden osottaa / Hän minull' oikian laidan, / Kusa sieluni virvottaa, /
Ja sanalla ravita taidan; / Sill' pyydän minä olla vahva, /
Vaikk' piru pyristen pauhaa: / Sill' sinä kanssani olet.
3. Sinun vitsas sekä sauvas / Laumas tykö minua tuokoon, /
Etten minä eksyis' kauvas, / Enk' tulis' harhaan luotoon. /
Sinä valmistit minull' pöydän, / Kusa pyhän sanas löydän, /
Minun vainollistan' vastaan.
4. Mun pään' sinä myös voitelit / Pyhän Hengen öljyn kanssa, /
Jonk' sinä minull' sovittelit, / Etten tulis' pirun ansaan. /
Sinun armos minun elättää, / Ja tykös huonees' vedättää, / Kusa ei mitään puutu.




39  (Psalmi 24. V. k. N:o 106.)

1. Maa suur' ja avara, / Ja kaikk' sen tavarat, / Sen perustus ja ääret, /
Kanss' virtain suuret meret, / Ja mitk' maa päälläns' kantaa, /
Kaikk' Herrall' kunnian antaa.
2. Hän perust' voimallans', / Maan piirin sanallans', / Juur' sulain vetten päälle, /
Ett' se siin' tulee säälle; / Ei patsast', ei muut' napaa /
Oll' täs', vaan virta vapaa.
3. Ken astuu, Jumala, / Sun vuores kukkulall', / Ja seisoo sias' pyhäs'? /
Ken ylistää sua hyväst'? / Kuk' on, joll' armos lainaat? /
Ken kiittää sinua tainnee?
4. Se, joka sydämmest' / On puhdas pahuudest', / Ei petä, ryövää, murhaa, /
Eik' kuultel' oppii turhaa: / Vaan tutkii Herran töitä / Ain' yli päivii, öitä.
5. Niin siunatt' on se mies / Juur' vissist' joka ties', /
Kanss' Herralt' hurskaaks' luett'; / Sill' Jesus meidän puett' /
Armollans', vaikka lankeem' / Heikkoudest' usein sangen.
6. Siis sydän avatkaam' / Häll', niin myös antakaam' / Ain' portit avoi olla, /
Ett' Jesus saa sinn' tulla; / Sill' siell' on hänell' maja, /
Jost' ei synt' hänt' pois aja.
7. Kuningast' kunnian / Me hartaast' halaitkaam'; / Hän voimallinen juuri /
Ja sankar' aivan suuri: / Hän sielun suojeleepi, / Ja vahvast' varjeleepi.



40 (Psalmi 25.)

1. Tykös, Jumala, ikävöitsen aina, / Sua sydämmen' sangen halaa. /
Ann' armos minull', apus lainaa, / Jonk' perään halun' perät' palaa. /
Turvattomall' mull' turvaks' tule, / Häpeän ala etten kulje: /
Ettei vihansuopan' sais' iloit'.
2. Ei yksikään häpiän ala tule, / Kuin sua odottaa, sinuun luottaa. /
Hänt' sinun kätes ulottunee, / Murheest', hädäst' ulos tuottaa. /
Häpiän saavat pilkkaajat kaikk', / Kuin ain' vainoovat syytä paits' /
Sinun surullisii palveljoitas.
3. Minull' osot', opeta ties, Herra! / Niis' anna minun pyrkii ja elää, /
Totuudes' minua vie joka kerran. / Sinä olet minun Jumalan' vielä, /
Minun apun', turvan' ja uskalluksen', / Odotan sinua, ain' ikävöitsen, /
Ken kadottaa, kuin sinä autat?
4. Muista Herra ain' hyvyytes pääll', / Lakkaamattoman laupiutes, /
Ett' ne lujan' kanssas seisovat tääll', / Kuin saavat armos nautitaksens'. /
Mailman alust' jo päättän' olet, / Ett' niit', kuin Christukseen turvanneet, /
Sinä autuaaks' tehdä tahdot.
5. Nuoruuteni syntii älä muista, / Ne minull' anteeksi annaisit. /
Virut' mua vioist', synnist' suista, / Ett' tykönäs elää ain' saisin, /
Päälleni muist', mua armost' nähden, / Poikas pyhän piinan tähden, /
Jonk' edestäm' kärsei huikian.
6. Herra oikia, suloinen, hyvä / Hänt' auksens' huutavii vastaan. /
Jos osaavat horjahtaa syntiin syvään, / Hän jällens' heit' ylös nostaa, /
Heillen opettaa tahtons' pyhän, / Heit' harjoittaa tiehens' hyvään, /
Heidän sydäntäns' lohduttaa lujast'.
7. Herran tiet hyvyys ja totuus ovat / Sill', kuin hänen sanans pitää: /
Nimes tähden, Jumal', rukoilen kovan, / Pääst' kaikk' minun syntin' siteet, /
Jonk' pahuutt' minus' paljo lienee. / Herra, käskyis tiell' minua viene, /
Sinun pyhän tahtos jälkeen!
8. Ne kuin Jumalata pelkäävät näin, / Saavat ilon autuaan taivaas', /
Jotka hänen päällens' uskovat ain', / Ei ylönanneta vaivas', /
Herra heit' holhoo ja korjaapi, / Liittons' lujan heill' ilmoittaapi, /
Heill' Henkens' hyvän lainaa.
9. Silmän', Herra, tykös nostan' olen: / Sinult' ikävöitsen ain' apuu: /
Pääst' pahast' paulast', kusa kiinni olen, / Jonk' peräs' on kuoleman kahu. /
Ah Herra, ole mull' armollinen! / Sill' olen vaivainen, raadollinen, /
Kaikilt' ylönkatsottu kovin.
10. Aut' sydäntän' murheest' ja hädäst', / Anteeks' anna syntin' riettaat. /
Vie minua ulos vihollisten kädest', / Joita on mull' mont' tuimaa, /
Kuin vihaavat minua ilman syytä; / Herra, tuskast' minua päästää pyydä; /
Katso minun suruist' surkiuttan'.
11. Suojel' sieluan', auta minua nyt, / Etten häpiään lankeis'. /
Päälles, Herra, olen uskaltanut, / Sinult' apuu toivon sangen. /
Varjel', vapahd' minua surust', tuskast', / Armos tähden, Herra hurskas, /
Christikuntaas kuule ja holho!



41  (Psalmi 27. V. k. N:o 380.)

1. Herra on mull' valo, autuus, / Miksi minä pelkäisin? / Herra on mun henken' vahvuus, /
Ketä minä vapisen? / Koska rientää vihamies / Syömään lihaan' joka ties', /
Häpiän kanss' hän lankee maahan, / Ja niin saapi lopun pahan.
2. Vaikka nousis' sota suuri, / Ja mun sielun' piirittäis', /
Kaikilt' kurilt' kiertäis' juuri, / Ett' hän raukan käsittäis', /
Empä pelkäis' kuitenkaan; / Sill' on Herra turvanan', / Joka sanall' yhdell' taitaa /
Monta tuhatt' maahan kaataa.
3. Yhtä, Herra, sulta pyydän, / Ettän asun huoneesas, / Kusa armon autuaan löydän, /
Katson kauniit' kasvojas; / Sydämmeni vuodatan, / Tykös rukouksesan'; /
Sill' sä kätket minua majaas, / Ajall' kovall' korjaat vajaas.
4. Pääni hän myös ylös ottaa / Vihollisten ylitse, / Josta kiitän häntä totta, /
Sielun' veisull' riemuitsee: / Huutaisani äänen' kuul', / Armollinen ole mull', /
Sielun' muistuttaapi, Herra, / Sinull' armoos joka kerran.
5. Ah mun Herran', autuun', apun', / Älä peitä kasvojas! / Suo ett' tykönäs ain' asun, /
Älä hyljää palveliaas, / Kättäs älä minulta / Vedä pois, eik' armoja! /
Mua johdat' oikiat' tietä, / Ettei kenkään minua vietä.
6. Älä salli vihollisen / Täyttää tahtoons' häjyä, / Suo sun tykös pidän itsen', /
Sinust' enk' pois eriä; / Minä Herran hyvyyttä / Nähdä saan ja autuutta; /
Siihen itsens' sielun' luottaa, / Siinä toivos' kaikki voittaa!


42 (Psalmi 28.)


1. Herra! koska surkia huuton' / Tykös tuskas' tunkenee, / Älä armottomast' silloin /
Vaivaiselt' mult' vaikene, / Etten joutuis' joukkoon sitten, /
Kuoppaan kauhiaan kaatuvitten.
2. Mutta kuule kurja äänen', / Koskan tykös huutanen, /
Koskan kuoriis päin kanss' käten', / Herra, ylös nostanen, /
Kallist' korvas korkia puoleen', / Ettän kuultuks' kummink' tulen.
3. Älä joukkoon julmain, Jumal', / Vedä vaivaist' sieluan', /
Jotka pahaa mielell' tuimall' / Ahkeroivat ain'ijan, / Sydämmensä myrkyn haikian /
Peittävät all' sanan makian.
4. Tee heille heidän tekons' / Perät' häjyn perästä, / Anna palkka pahan menons', /
Kosta koiruuns' edestä: / Ettei huoli Herran teoist', /
Käsialoist', käskyist', neuvoist'.
5. Koska he siis surutt', vaivatt', / Synnis' syväs' makaavat, /
Silloin ilman armott' aivan / Kätes kautta kaatuvat; / Rikot, etkä rakenn' heitä, /
Ett' muut välttäis' väärii teitä.
6. Herra korkiast' kiitett' olkoon, / Hän on kuullut ääneni, /
Avun kaiken olles' ulkon', / Ollut kilpen', väkeni; / Hänpä hyvyyteen mun saattaa, /
Pahuuden pois kaiken kaataa.
7. Elos', kuollos' Herran päälle / Tosin toivoo sydämmen', / Hän ain' avun antaa täällä, /
Josta jouten iloitsen, / Kiitoksen kanss' annan hänell', /
Riemulaulull', veisun äänell'.
8. Sä, Herr', olet turva omais, / Apu voipa voideltus: /
Auta, holho, siunaa laumaas, / Kaitse kauniist' perintöös; /
Hyvyydelläs virvot' vielä, / Kunniall' korot' sitten siellä.



43 (Psalmi 31.)


1. Päälles minä, Herra, uskallan, / Aut' etten tulis' häpiän ala, /
Enkä myös ijäiseen vaivaan! / Rukoilen sinua, varjele minua, /
Armos kautta, Isä taivaan!
2. Sinun laupiaat korvas tänne käännä, / Kuule rukouksen', tykön' riennä: /
Minull' Pyhä Henkes lähetä, / Kuin avun tekee, tuskas' tukee, /
Ann' minun vaivan' vähetä.
3. Seiso kanssan' vahvan', vahva sankar'! /Minull' ole linna luja, ankar', /
Vihollista piruu vastaan, / Kust' kohtaisin, sotii saisin, /
Kuin päällen' pahoin ain' haastaa.
4. Jumal', olet minun väken', elon', / Minun turvan', apun', autuun', ilon', /
Minun aseen', kilpen', kanss' kallion', / Isän' ihan', kuin autat ijan /
Alta vainollisten vallan.
5. Mailma minua paljon vaivaa / Valheell', vainoll', koiruull' aivall', /
Ei edes tahdo totuutt' tuoda; / Minua varjele, Herra, suojele, /
Älä ann' sen pahuutt' minun seurat'.
6. Henkeni, Herra, haltuus annan, / Isä, älä minua ylönanna /
Poikas pyhän piinan tähden; / Siipeis all' päästä, aut' hädästä, /
Tykös turvaan täyden toden.
7. Kiitos Jumalan monin kerran! / Isän, Pojan meidän Herran, /
Lohduttajan Pyhän Hengen, / Kuin voimallans' meit' hallitsee kanss': /
Sitt' ei meit' vahingoits' kenkään.


44  (Psalmi 32. V. k. N:o 258.)

1. Se ihminen on autuas ratk', / Joll' Jumal' armons' näyttää, /
Ett' nuhteens' anteeks' antaa kaikk' / Ja vikain paljoun peittää. /
Ah autuas! joll' ei soimata / Tääll' syntein suuruutt' saastaista, /
Ja kuin ain' viippiä vihaa.
2. Kosk' tahdoin peittää syntiän', / Enk' tunnustanut niitä, /
Niin vaivast' vaivuin vaivainen, / Enk' voinut itkuan' pitää: /
Jost' ruumiin' tuli kulunuks', / Ja luuni kovin murretuks', /
Siks' kuin mua Jumal' opett'.
3. Sill' kätes päällän' oli yöll' / Ja päiväll' aivan raskas, /
Jost' minun täytyi tunnustell', / Ett' olin suures' tuskas'; /
Niin että tähden rikosten, / Pois kului, kuivui nestehen', /
Kuin heinä kesäll' kuivaa.
4. Sentähden syntin' tunnustan / Sun edesäs, o Jumal'! /
Niit' kadun kaikest' mielestän', / Täll' tulen tykös turvall', /
Ett's ne mull' anteeks' annaisit, / Kaikk' vääryyten' pois kannaisit, /
Kuins luvannut its' olet.
5. Näin ihmiset kaikk' pyhätkin / Tuot' pyytää pitää sulta, /
Juur' oikiall' ajall' parhaatkin / Tain äänen antavat kuulla, /
Heit' ettes julmast' hukuttais', / Etk' vihas virtahan pudottais', /
Vaan säästäisit heit' aina.
6. O Herra, turvan' väkevä! / Mua kätke murheist' monist', /
Ett' pelastettu hädästä, / Sull' kiitost' veisaan iloist': /
Sun lupaukses täyttävös, / Mua käskyis teillä pitävös, /
Ja silmilläs mua johdat'.
7. Siis muulein niin myös orhitten / Ett' mahda verrat olla, /
Joit' suitsill' kovill' hallitaan, / Jos ei tiell' tahdo tulla; /
Vaan kuulkaat Herraa näyttävää / Meill' tien, ja meitä tuottavaa /
Ijäiseen valtakuntaans'.
8. Viel' pahoill' jumalattomill' / On vitsausta monta; /
Vaan hyvyyttänsä hurskahill' / Kyll' Herra runsaast' antaa. /
Siis kaikki Herras' riemuitkaat, / Vanhurskaat vahvast' iloitkaat /
Suull', sydämmell' ja työllä.



45  (Psalmi 37.)


1. Älvös sinä pahakses panko, / Ett' mailmas' on pahoi paljon. /
Kuin heinä pian pois lankee, / Niin hekin hukkuvat valjoon: /
Turvaa sinuas ain' Herran pääll', / Tee hyvää, asu maasa tääll', /
Jumal' sinun ruokkii runsaast'.
2. Tydy, mitä Jumal' panee pääll', / Sydämes suomat sinull' saattaa. /
Herran haltuun ties heitä tääll', / Hän hyvin sen kyllä laittaa. /
Sinun oikeutes hän ilmei tuo, / Odot' hänt', ett' hän sen sinull' suo, /
Vakuutes toimeen tuottaa.
3. Jonk' tääll' menestyy mielivalta, / Älä sinä kadehdi sitä, /
Ettes väärin tee, vihas malta, / Pahat kyll' katooman pitää. /
Paikastans' pikaiselt' puuttuvat; / Hurskaat, siviät maas' asuvat, /
Riemuns' saavat rauhas' suures'.
4. Hurskast' haastaa häijy hävittää, / Hampaans' kiristää pahoin puria, /
Miekkans' vetää, joutsens' jännittää, / Tappaaksens' köyhää, kurjaa. /
Miekka käy keskell' sydänt' omaa, / Joutsi taittuu Jumalan suomaan, /
Kuin nauraa pahoill' päiväns' tulleeks'.
5. Hurskasten vähä kestävämp' on, / Kuin sankarten saalis suuri, /
Kuiden käsivarsi katkeeva on; / Herra hurskait' holhoo juuri, /
Heidän perintöns' pysyy sangen, / Häijyll' ajall' häpiään ei lankee, /
Runsaast' ravitaan nälkävuosin'.
6. Julmat, ehk' juur' jalot katoovat, / Äkist' kuin savu pois hajoo, /
Maksamat' he lainaks' ottavat, / Hurskas omans' hyvin lahjoi; /
Herran siunatut maan perii, / Hänen kirottuns' maast' erii, /
Juur' juurinens' pois juuritetaan.
7. Hurskaan vajellus Herralt' hallitaan, / Muutoin vahinkoon itsens' vätkää; /
Horjahtaa hän, hukkuu ei sallita, / Herra hänt' kädelläns' kätkee. /
Lapsuudest' tulin vanhennuks', / En nähnyt hurskast' hyljätyks', /
Enk' lapsens' kerjäävän leipää.
8. Poikkee pois pahuudest', pysy hyväs', / Muista mitä virkas vaatii. /
Ei Jumal' ylönanna pyhääns', / Vahvan varjeluksen hänell' saattaa, /
Siviän sikiät Herralt' siunataan, / Pahan pojat pahast' kirotaan; /
Oikiutt' Jumal' ylösauttaa.
9. Oikiuden opit hurskaan kieles', / Herran laki ain' myös mieles', /
Ojetaan, ettei töisäns' livisty, / Vaikka häijy hänt' väijymäs' istuu. /
Ei Jumal' jätä sen haltuun hänt', / Kosk' väärän tuomion all' on pant', /
Herra hänt' syytöinnä pitää.
10. Kätke Herran käskyt, hänt' odota, / Hän ajallans' auttaa sinua ilmeis. /
Pahain pois katoovan paits' muodotta / Näkemän pitää sinun silmäs. /
Näin suuren sankarin valtiaan, / Ohits' kävin, katos' kyll' pian: /
Kysyin, eip' kusaan löytty.
11. Viatoin ole, oikein sinus käytä, / Rauhan viimein se sinull' saattaa. /
Häijynelkiset hukkuu täytyy, / Ynn' yhteen viimein kaikk' kaataan. /
Herra hurskait' auttaa hädäst', / Päästää pahointekiäin kädest'; /
Sill' he uskalsit hänen päällens'.