Vuoden 1701 virsikirja 391-413




391

1. Juur' hartaast' mailmast' tästä / Pois halaan luopua, / Ja kaikest' pahast' päästä, /
Ain' iloon joutua; / Mä tahdon tykös tulla, / Ja menoo riemullist' /
Tykönäs taivaas' kuulla, / Jo joudu, Jesu Christ'!
2. Sä verelläs pyhäll' ostit / Mun kuollost' kuollesas, / Kanss' kuopast' syväst' nostit, /
Sun suurest' armostas; / En pelkää kuollon surmaa, / Enk' julmuutt' saatanan, /
Sun tykönäs on turva, / O Jesu, ainian.
3. Tääll' ihan' ompi olla, / Kyll' monen mielestä, / On kuitenk' paramp' kuolla, /
Ja päästä synnistä; / Mä elon toisen tiedän / Juur' taivaas' olevan, /
Sinn' sielun' viimein viedään, / Saan voiton kuollesan'.
4. Vaikk' ruumis maahan lyödään, / Ja hautaan lasketaan, /
Madoilt' kanss' siell' syödään; / Niin kuitenk' kunniaan / Sen Herra jällens' vienee, /
Ja taivaas' kirkastaa, / Ei vahinkota liene, / Kosk' kuolen Herrasa.
5. Vaikka mailma minun halun', / Tääll' vielä viipymään, / Ja katoovaiseen kaluun /
Kyll' pyytää mieltymään, / En kuitenk' huoli niistä, / Kuin pian katoovat; /
Sill' taivais' iloo pistää, / Ja riemuu lakkaamat'.
6. Vaikk' suurell' surull' jätän / Tääll' hyvät ystävän', / Niin taivais' kuitenk' tiedän /
Jäll' ilos' löytävän': / Siell' saamme toinen toisem', / Ratk' riemus' rauhaises', /
Tykönä Herran pöydän, / Juur' menos' suloises'.
7. Vaikk' täytyy orvoiks' jättää / Mun lapsen' haikiast',/ Ja itkull' päivän' päättää, /
Valittain vaikiast'; / En kuitenk' epäil' sitä, / Vaan uskon lujasti, /
Heist' Herra murheen pitää, / Heill' tulee turvaksi.
8. Viel', orvot, teitä kerran / Mä kiellän suremast':/ Vaan turvatkaat te Herraan, /
Ain' uskoll' kiintiäst'; / Hän ompi orvoin Isä / Ja leskein holhoja, /
Teill' lohdutusta lisää / Se armias auttaja.
9. Siis siunaa, Herra, aina / Mun rakkaat omaisen', / Ja älä salli painaa /
Heit' syvään murheeseen: / Kyll' pian yhteen tulem', / Juur' suurest' riemuiten, /
Ja ynnä kunniaan kuljem', / Sitt' iloon ijäiseen.
10. Nyt viimein itsen' käännän / Sun puolees, Jesu Christ'! /
Tul' avuks' koskan näännyn, / Suo loppuu autuaallist'; / Ain' sinuun luotan totta, /
Laske rauhaan menemään, / Ann' enkelis sielun' ottaa / Ijäiseen elämään.
11. Äl' ann' mun vilpistellä / Pois sinust', Jesu Christ'! / Vaan vahvist' uskoon vielä, /
Kiinnit' sinuus kiintiäst'; / Ett' sotii vahvast' taidan, / Mua kätes tuetkoon; /
Sitt' iloll' veisat' mahdan: / Jo nyt kaikk' täytett' on.


392  (V. k. N:o 83)

1. Minun sieluni jälkeen nyt pian / Tuli käsky sangen raskaast', /
Kuin hänen täält' ilo-siaan / Tahtoo viedä täst' tuskast': /
Kourat kovat on kuolemall', / Ne sielun ruumiist' ottaa; /
Täält' ystävist' sangen äkist' / Pois täytyy luopuu kohta.
2. Ajall', joll' em' ajattele, / Tulee meill' tuoni vieraaks', /
Ei hän torvella soittele, / Kosk' meitä tahtoo teuraaks'; /
Nuolet kovat ammutt' ovat, / Kuin kaikki maahan kaataa; /
Vanha ja nuor', pieni ja suur', / Ei niitä välttää taida.
3. Ruumiin' täällä mullaks' tulee, / Syvält' sysätään santaan, /
Kaikk' elävät sitä suree, / Kuin mailman piiri kantaa, /
Ett' synnillän' näin ylitsen' / Olen kuoleman tuottan'; /
Vaan sieluni on vienyt iloon / Jesus, jonk' pääll' olen luottan'.
4. Jumalan enkel' ottanut / Sen iloll' ompi vastaan; / Murheen iloksi muuttanut, /
Pirun pauloist' pelastan': / Mutt' ruumis tääll' tämän maan päält' /
Tallelle pannaan rauhaan, / Jonk' ylitse moni suree, /
Ja itkuvirttä laulaa.
5. Alasti minä mailmaan / Olen ja murheell' syntyn', / Tänne sysätty vaivahan, /
Niinkuin yksi lintu lentoon; / Tuskat kovat vaivann' ovat /
Tääll' minua sangen raskaast', / Nyt kuolema vaatii minua /
Täält' kaiken mailman matkall'.
6. Riemust' en paljo tietänyt, / Eläisäni täsä ilmas'; / Sill' itkull' olen syntynyt, /
Murheell' elän' mailmas'; / Nyt viimeiselt' kuolema äkilt' /
Tunki minull' itsens' vieraaks': / Se sieluni koht' ruumiistani ott', /
Löi minun maahan martaaks'.
7. Ei kuolemasta yksikään / Vapahtaa minua taitan', / Miehen', lapsen', eik' ystävän', /
Sill' tullut oli jo aikan': / Ett' kuolema minun kovan / Solmeis' siteillä sitkeill', /
Ilman armot' voiman pois ott', / Ei auta, ehkä itken.
8. Tunnen todest', ett' kyll' äkist' / Nyt klasin' on ulos juosnut, /
Sen kauhian reisun nyt tejin, / Jost' ei kenkään ole pääsnyt, /
Kylmän' makaan tääll' paaretten pääll', / Pois erisi sielun' ruumiist', /
Ei murhett' sill', enk' itkua tied', / Pääsin vihamiehist' julmist'.
9. Alaspäin on pääni kaatunut, / Mullaks' ja tuhvaks' tullut, /
Ruumiin' on peräti maatunut, / Kuin en tääll' oliskaan ollut, /
Viimein syväll' minä maan sisään / Syöstään madoilta syötää; /
Näin nyt jätän mailman tämän, / Eik' paljoo panna myötän'.
10. Herran haltuun annan sinun, / Minun puolison' rakas! / Et enää tääll' näe minua, /
Syväll' maasa minä makaan: / Nyt sinusta eron otan, / Jätän sinun Herran rauhaan, /
Älä murheen täält' minun tähten' / Ann' sinuas saattaa hautaan.
11. Emanuel, kuin mun lunastan' / On ijäisest' kuollon vaivast', /
Hän sielun' on nyt omistan', / Pannut sen tallell' taivaas', /
Siell' on ilo, jota sanoo / Ei taito eik' toimi taida, / Johon pääsin pirun käsist', /
Ja osasin oikian laidan.
12. Nyt myös sinun, armas poikaisen', / Täytyypi tänne jättää, /
Sinun annan haltuun Jesuksen, / Kuin ei tahdo sinua pettää: /
Hän kyll' surun pitää sinust', / Murhees iloksi muuttaa, /
Henki Pyhä, voimall' hyväll', / Sinull' lohdutuksen tuottaa.
13. Raskaast' murheen sinuas vaivata / Älä minun tähten' anna; /
Sill' enkeleilt' sieluni kaimataan, / Ja tallell' ilohon pannaan: /
Pyhäin paris', taivaan salis', / Olen ilosa suures', / Murheen' lakann', eteen avatt' /
On enkelitten kuori.
14. Yhteisest' teidän Jumalan / Käsiin annan ja rauhaan, /
Veljen', lankon' ja sukun' oman, / En tääll' viivy sill' kauvan, / Minä täs' ties' /
Olen matkamies, / Herra Jesu, minua auta, / Sieluni pääst' kaikest' hädäst', /
Veres ja piinas kautta.
15. Kaikk' ystäväni rakkahat, / Hyvää yötä teill' sanon, / Ei sureman tarvit' raskahast' /
Ylitsen minun eron': / Tiedän todest', ett' iloisest' / Taas toinen toisem' löydäm', /
Taivaan ilos', pyhäin elos', / Riemuiten Herran pöydäll'.
16. Jo nyt lakkaan pois laulamast', / Sill' langenn' ompi äänen': /
Kiitos Jumalan taivahast', / Sanokaan kaikk' jälkeen jääneet, /
Hän vaivoista meit' vapahtaa, / Repii pois edestäm' paulat, /
Hänt' pyhät kaikk' ylistävät, / Ja Halleluja laulaa, Amen.


393  (V. k. N:o 388.)

1. Vissist', Jesu Christ', sen tiedän, / Ett' vihdoin minun täält' täytyy kuolla, /
Koska, mill' muotoo, en tiedä, / Enk' tiedä, kusa, täs', taikka muualla; /
Ne yksinäs, sinä Christe, tiennet, / Hallusas ainoastans' lienee, /
Millinen loppu minull' ollee.
2. Että Pyhän Hengen kautta / Sydämeni sinua halaa, / Minua kuoleman hetkell' auta, /
Sen jälkeen toivoni palaa. / Sinä synnist' minun puhtaaks' pesit, /
Valtakuntas asujaks' sääsit, / Sen minä uskon vahvast'.
3. Herra Jesu, sinua rukoilen, / Pidä minua täsä uskos',  / Enimmän silloin koska kuolen, /
Kanss' kiusaukses' ja tuskas'; / Täsä turvas' ann' pysyy lujan', /
Etten sinust' luovu kunkaan, / Koska sieluni ruumiist' erii.
4. Koska se tapahtunee ollen, / Minull' keviä ero armostas anna, /
Ett' hyväll', oikiall' taidolla / Hengen sinun haltuus kannan, /
Christillises', oikias' uskos', / Oikian omantiedon levos', /
Täst' surkiudest' tykös sitt' tulla.
5. Jos mun tääll' tahdot korjata, / Täsä taikk' vieraalla maalla, /
Valkiall', vedell', raudall' eroittaa, / Taudin taikk' äkilt' ruton alla: /
Armos avull' tykönän' olvo, / Pyhäll' Hengelläs minua holho, /
Minun uskoan' vahvaks' vahvist'.
6. Jos heikkoudest' tapahtuu, / Ett' alast' itseni näytän, / Jos harhapuhe joukahtuu, /
Taikk' toimettomast' itseni käytän: / Ett' se tapahtuu paits' minun mieltän', /
Etten voi taikk' taida hallit' itsiän', / Mull' viaks' älä sitä soimaa.
7. Ah Jesu! ann' kuoleman kivuis' / Minull' siviä autuas ero! /
Ettei minun sydämen' livuis' / Epätoivoon ja epäuskoon. / Auta että turvaan veres pääll', /
Jonk's edestän' salleit vuodattaa tääll'; / Sill' sydämeni silloin voitel'.
8. Kuitenkaan en määrää etees / Loppun' muotoo, aikaa ja paikkaa, /
Ne kaikk' hallusas on tietes, / Tahtos perään kaikk' ne laitat. /
Sen tiedän: sinä elämän antaja, / Mull' elon autuaan olet antava, /
Kuolen siis kusa, kosk', kuink's tahdot.
9. Jost' minä oikias', täydes' taidos', / Mun kokonan' annan sun huomaas, /
Kuolema on minull' voitto vaivois', / Sinä elämä olet mull' oma. /
Tiedän vissist' viimeis' päivän' / Ruumiin maan mullast' ylöskäyvän, /
Niin elämähän sanas voimall'.


3. Hurskasten äkillisestä kuolemasta.


394  (V. k. N:o 106.)

1. Kuulkaat christityt kaikki, / Tosi sanoja ratki, / Koska se hurskas kuolee, /
Äkilt' täält' tuonell' huolee, / Kyllä Jesus sielun perii, /
Kosk' henki ruumiist' erii.
2. Ehk' oma järki epäilee, / Surkiast' siit' surelee, / Kosk' ei kuulla kuollon eroo, /
Eik' nähdä viimeist' menoo, / Kyllä etc.
3. Järkiä vastaan kohta, / Sanoo pyhä Paaval' totta: / Herra, jok' on uskon alkan', /
Täyttää sen loppuun saakka, / Kyllä etc.
4. Niinkuin vähäin lasten, / Niin ijällisten ihmisten: / Vaikk' ei joku puhett' kuulla, /
Eik' näkemään taida tulla, / Kyllä etc.
5. Tapahtuis' se rutos', sodis', / Vedes', tules', häyryis' kovis', /
Lankeemukses' taikk' muis' vaarois', / Metsis', kylis' taikk' teiden haarois', /
Kyllä etc.
6. Eli istuimeltans' / Suuhuns' lankes' niskans': / Jobin lapset omas' huonees', /
Kaikk' kymmenen löyttiin kuolleeks', / Kyllä etc.
7. Johannes Efeson kirkos' / Halvattiin, ei enää virvonn', /
Mathesius saarnast' päästyäns', / Simon Pauli äkist' nääntyi, / Kyllä etc.
8. Kuka ja kusa ikänäns' / Jesukseen turvaa itsens', / Itsens' myös aina siunaa, /
Kuolis' pian taikk' hiljan, / Kyllä etc.
9. O Isä, armos lainaa! / Ett' olisim' valmiit aina, / Uskoen sinun päälles, /
Sanoen täältä lähteis': / O Jesu! minun sielun' peri, / Kosk' henki ruumiistani erii!


4. Hautaamisesta.

395  (Simeonin Kiitosvirsi.)

1. Rauhas' ratki täält' nyt lähden, / Jälkeen Jumalan tahdon, /
Nyt erait' ilon kanss' kaikkein nähden / Täst' mailmast' mahdan, /
Sen puheen perään, kuin Jumal' minull' luvann' on, /
Kuolema minull' uni oleva on.
2. Sen niin tekee Jesus Christus, / Se vahva Vapahtajan', /
Jonk' minun silmän' ovat nähneet visust', / Sen uskon olevan /
Meidän ainoan autuum' ja elämäm', / Hädäs' että keskell' kuolemat'.
3. Tämän, Herra, olet asettanut / Armost' kaikkein kansain eteen, /
Ja hänen valtakuntaans' antanut / Kaikist' kutsua tieten, /
Sanas kanssa kalliin ja pyhän, / Kuin ilmoittaa synnin ja hädän.
4. Hän on autuas, kirkas valo, / Kuin valaisee mailman kaiken, /
Ja sen vie Jumalan huoneesen jaloon, / Pimeydest' pojes. /
Hän pantu on Israelin korkiaks' / Iloks', autuuks' ja kunniaks'.


396

1. Me kuin eläm' maan päällä, / Olemma kuoleman salvos', /
Keltä muult' apuu saam' meille, / Täsä surkias' alhos', /
Kuin sinult' Herra yksinäns'; / Me mahdam' itkee kyll' hartaast', /
Ett' me sinun vihoitim' karvaast'. / Pyhä Herra Jumal'! / Pyhä väkevä Jumal'! /
Pyhä laupias Vapahtaja! / Ja vahva auttaja: / Älä ann' meit' kaatuu koskaan /
Kuoleman katkeraan tuskaan: / Armahda meidän päällem'!
2. Me kuin synnilt' vaivataan, / Mahdam' suuresti huolla, /
Häneen aina turvatkaam', / Kuin tahtoi edestäm' kuolla: /
Sen Christus teki yksinäns', / Hän otti päällens' kuoleman, /
Jonk' all' meidän piti oleman, / Pyhä Herra Jumal'! / Pyhä :,:  /
Älä anna myös meitä / Helvetin tuleen heitettää, /
Armahda meidän päällem'!
3. Me kuin häijyst' meitäm' käytämme, / Ja aina synnis' eläm', /
Kuka riettaudet peittänee, / Kuin ovat tulleet päällem'? /
Se Pyhä Henki yksinäns' / Synnit sydämest' pois pyyhkii,  /
Hyvät halut siaan lykkii. / Pyhä Herra! :,: / Älä meit' pois kadota, /
Eik' kuollon hautaan vajota, / Armahda meidän päällem'!


397

1. Koko mailma valittanee, / Kaikkein täytyy kuolla, / Ei yhtään armiast' löyttäne, /
Ken holhoo meidän puoltam'? / Tain synti yksinäns' tehdä tais', /
Ett' kuoleman oven eteem' avas', / Sentähden mahdam' huolla; / Herra, armahda päällem'! /
Christe armahda päällem'! / Kaikk' olem' Adamin sikiät, / Synnill' saastutetut, ilkiät: /
Herra, armahda päällem'!
2. Käym' keskell' kuolemat' täällä, / Vaikk' elos' olevan luullaan, /
Ei kenkään elämät' ann' meille, / Eik' tahdo anieem' kuulla: /
Ken taitaa päästä tästä luolast'? / Ei kenkään meist' pääse kuollost', /
Ennen kuin tuhvaks' tullaan. / Herra, armahda päällem'! / Christe armahda päällem'! /
Eik' ole itku surkia, suur', / Sielu ruumiist' erii juur': /
Herra armahda päällem'!
3. Meilt' ystäväm' lankee nähden, / Meill' esimerkiks' surkiast' , /
Samaa tiet' täytyy käydä meidän, / Maistamaan kuolemat' karkiat', /
Kuin ikäns' köyhä, niin rikas, / Keskenäm' olem' yhdenkaltaiset täs', /
Tänn' täytyy kaikkein pyrkiä; / Herra armahda päällem'! / Christe armahda päällem'! /
Miks' emme ajattel' sen pääll': / Keskellä kuolemat' seisom' tääll'; /
Herra armahda päällem'!
4. Mailma iloita mahtaa, / Jumal' tahtoo antaa elon, / Hän on juur' armias kohta, /
Meit' korjaa tyköns' iloon; / Sen Christus yksinäns' tehnyt on, /
Kuin elämän eteem' avann' on, / Ett' mahtaisim' ijät' elää: / Halleluja, kiitos Luojan! /
Ei ole kuolema tämä, vaan uni, / Paremman sataman saam' kummink', /
Halleluja, kiitos Luojan!
5. Ei sielu kuolemat' maista, / Tämän elämän perään. / Laki ei enää sitt' taista, /
Kuin sen tekee nyt erän, / Ett' ruumis pitää mätänemän, / Tähden Adamin lankeeman, /
Sen Jumal' anteeks' annoi kerran; / Halleluja, kiitos Luojan! /
Ruumis ilon kanss' nouseva on, / Henkens' jällens' saapa on, /
Halleluja, kiitos Luojan!
6. Autuaat levos' levännevät, / Odottain Herran tuloo, /
He sielun, ruumiin kanss' tulevat / Ylös taivaan iloon. /
Mikä tainnee suuremp' riemu oll', / Kuin asua taivaan korkiull', /
Nähdä Herran kirkkaun valoo? / Halleluja, kiitos Luojan! /
Mahdam' ain' ajatell' sen pääll': / Kuoleman kautt' elämään käym' täält', /
Halleluja, kiitos Luojan!


398  (V. k. N:o 155.)

1. Haudatkaamme ruumis tämä, / Usko vahva pitäkäämme: / Hänen pitää ylös nouseman /
Ja Herran edes' seisoman.
2. Maa on hän ja maasta tehty, / Maahan hän myös jällens' ehtyy, /
Maast' pitää hänen edes tuleman, / Kuin taivaan torvi rupee kuulumaan.
3. Ruumis maasa mätänee täs', / Sielu Herraa pyytää olla läss', /
Kuin hänen hädäst' tahtoi auttaa / Poikans' kovan kuoleman kautta.
4. Hänen tuskans' ja surunsa / Ovat nyt saaneet loppunsa, /
Hän kannoi Christuksen kuorman, / Katkais' nyt kuoleman nuoran.
5. Sielu elää Herran huomas', / Ruumis haudataan sen suomas', /
Tuomiopäivän' ylösnostetaan, / Ja taivaan kunniall' kirkastetaan.
6. Me olem' tääll' menos' turhas', / Mutt' hän on hyväsä turvas', /
On kunnias', ei misään pilkas', / Paistaa kuin aurinko kirkas.
7. Levätkään hän vahvas' rauhas', / Mutt' me kuin olem' tuonen kauhas', /
Pyytkääm' aina valmiit olla, / Tuleep' meidänkin vuorom' kuolla.
8. Christus meidän Lunastajam', / Ja tuskis' vahva Lohduttajam', /
Uskoon meitä vahvistakoon, / Ja taivaan iloon saattakoon!


399

1. Jam moesta quiesce querela, / Lacrymas suspendite matres: /
Nullus sua pignora plangat, / Mors haec reparatio vitae est.
2. Quidnam sibi saxa cavata? / Quid pulchra volunt monumenta? /
Res, nisi quod creditur illis, / Non mortua, sed data somno.
3. Nam quod requiescere corpus / Vacuum sine mente videmus, /
Spatium breve restat, ut alti / Repetat collegia sensus.
4. Venient cito secula, cum jam / Socius calor ossa reviset, /
Animataque sanguine vivo, / Habitacula pristina gestet.
5. Quae pigra cadavera pridem / Tumulis putrefacta jacebant, /
Volucres rapientur in auras, / Animas comitata priores.
6. Sic semina sicca virescunt, / Jam mortua jamque /
Quae reddita cespite ab imo, / Veteres meditantur aristas.
7. Sic corpora mortificata / Redeunt melioribus annis: /
Nec post obitum recalescens / Compago fatiscere novit.
8. Mors ipsa beatior inde est, / Quod per cruciamina lethi /
Via panditur ardua justis, / Et ad astra doloribus itur.
9. Nunc suscipe terra fovendum, / Gremioque hunc concipe molli: /
Hominis tibi membra sequestro, / Generosa et fragmina credo.
10. Animae fuit haec domus olim, / Factoris ab ore creatae; /
Fervens habitavit in istis / Sapientia, principe Christo.
11. Tu depositum tege corpus, / Non immemor ille requiret /
Sua munera fictor et auctor, / Propriique aenigmata vultus.
12. Venient modo tempora justa, / Cum spem Deus impleat omnem; /
Reddas patefacta necesse est, / Qualem tibi trado figuram.
1. Te Christityt, kuulkaat nyt kaikki, / Kuink' tulee käyttää teitänn' ratki, /
Kuin te teidän kuolleitann' hautaatt', / Ylönpaltinen murhe ei auta.
2. Teidän itkunn' te hillitä mahdatt', / Toivos' olkaat oikias' ain' vahvat, /
Christus kuin nous' kuolemasta, / Kuolleet ylös herättää maasta.
3. Jotka erinn' ovat oikias' uskos', / Ei ole ne misäkään tuskas', /
Eik' huku, ne lepäävät hetkeks', / Meidän Herran Christuksen kätkys'.
4. Se kuin ruumis paits' henkee on nyt, / Hänen hyväksens' on Jumal' suonut, /
Jällens' nousee parampan' päänäns', / Kirkasna ja kunniat' täynnäns'.
5. Tämä suru suur' surkia pois pankaam', / Ei tai tainne olla kauvaks' sangen, /
Ennen kuin henki haluillens', / Omaan ruumiisen ratk' tulee jällens'.
6. Sen saman meill' tiettäväks' tekee / Hautain kaunistokset, kuin näkyy, /
Ett' me meidän toivom' näin näytäm', / Kuolleet levos' leväävän löytään.
7. Meidän vihollisem' on sen vallinn', / Ett' olem' langenn' synnin all' niin, /
Jost' kuoleman kovan kautt' tälläns' / Täytyy tulla maan mullaks' jällens'.
8. Kuitenkin älkään peljätkö kenkään; / Tulee täll' maan mullall' kunnia sangen, /
Ruumis ylös käydä täst' täytyy, / Joll' kunnian kummink' Jumal' näyttää.
9. Niinkuin me kylväm' ja heitäm' / Maahan siemenjyvät, ja peitäm', /
Enk' pelkää siin' hukkuvan niitä, / Siit' jäll' enää hedelmät' niitäm':
10. Niin myös Jumalan sanast' tiedäm': / Ruumis kuin tääll' maan poveen viedään, /
Nousee kirkkaan', kiiltävän' päänäns', / Hengelläns' yhdistett', iloo täynnäns'.
11. Vastaan ota maa ruumist' tätä, / Jonk' tähän toivos' laskein jätäm', /
Kätke hyvin, kuin annett' on haltuus, / Ann' levosas levätä altis.
12. Hän hengen asuinsia on ollut, / Jumalalt' eläväks' siihen luotu, /
Hänell' suuremman kunnian viel' tehnyt on / Omaks' asumaksens' pyhittän' on.
13. Kätke nyt, mitä pantu on tähdell', / Tulee Herra, kuin sanoi todell': /
Hänen, kuin uskoo minun päällen', / Ylösherätän viimeisnä päivän'.
14. Sun kuollees silloin jäll' saanee / Ystäväns' kaikk', kuin maasa maannee; /
Meit' kaikkii hän elämään vienee / Kusa ilo ijäinen lienee.


400

1. Mustaan multaan tuhvaks', / Tomuks' tulemaan / Minun ruumiin' pantu on; /
Lihan' on lahonn', / Muoton' kauneus pois kadonn', /
Maan mullast' kyll' luotu lienen, / Eläisän' en pannut näit' mieleen', /
Ajallinen elon' pois puuttunut on.
2. Minun majan' musta, / Vuoteen' valju, / Oi kuolem' vieras kauhia, /
Elon ilmast' katkoit, / Kuin varjo vaipuu, kohta katoo, /
Niin kaikk' ikäpäivän' mailmas' kiiruust' pois' karkais': / Kuitenk' minun ilon' on, /
Ett' tiedän taas nousevani / Ja Christuksen kanss' ijät' eläväni.
3. Ihminen vaimost' syntynyt, / Oi, kuin pian on vaipunut, /
Kuin kukkainen lakastuu, koht' kaatuu, / Ihmisen ikä levotoin niin loppuu. /
Minun majan' musta, vuoteen' etc.
4. Christityt leväävät Jumalan suojas'; / Vaan Christus, tuomioll' tultuans', /
Heit' herättää entisell' ruumiillans', / Sitt' kuin he ylösnousevat, /
Paits' kuoleman pelvott' elävät, / Jumalan kirkkaat kasvot ain' nähdä saavat. /
Minun majan' musta, vuoteen' etc.
5. Kunnia olkoon Isän Jumalan, / Kanss' Christuksen Vapahtajan, /
Ja sen Pyhän Hengen Lohduttajan, / Meitä aina auttamast', holhomast', /
Uskoam' vahvistamast', / Ett' kuin me kuolemme mailman vaivoist', /
Herran huomaan annam' henkem' hyväs' taidos'. /
Minun majan' musta, vuoteen' etc.


XVI. Ihmisen tilasta kuoleman jälkeen.

1. Viimeisestä Tuomiosta.


401

1. Christus ja apostolit aikanans' / Mailman lopust' varoit omians', /
Mitkä merkit tapahtuman piti, / Ihmisis' ja luoduis', sanoit liki: /
Kuist' näkyy joutuvan tuomiopäivä.
2. Jesus antoi evankeliumins' / Mailmalle avuks' autuuteen; /
Mutta mailma nyt siihenkin suuttuu, / Ylönkatsoo, uskost' pois puuttuu: /
Näist' näkyy, jo joutuu tuomiopäivä.
3. Antichristus aikaa jo ilmei on, / Sen Herra suuns Hengell' tappaa ain', /
Oikeit' opettajit' he vainoovat, / Väärät nousevat, kuin villitsevät: /
Näist' etc.
4. Mailma paha täynnäns' pahuutta, / Vanhempitans' vastaan ynseyttä, /
Petost', valhett', viekkautta, / Riitaa, vihaa, vainoo, vääryyttä: /
Näist' etc.
5. Muodotoint' myös ynsiää ylpeytt', / Vaatetten kuvatoint' koreutt', /
Paljon puoletointakin prameutt', / Turhain tapain tyhjää kunniat': /
Näist' etc.
6. Rikkaat tavarat' tyköns' repivät, / Väkivaltaa köyhät kärsivät: /
Korko korkia on köyhän kuorma, / Ahne odotus vaivaisten hävitys: /
Näist' etc.
7. Vieraspitoi yöt, päivät pidellään, / Määrämitall' kilvan kilvoitellaan, /
Yliaikaa juovuksiin juodaan, / Hekumas' ollaan, huoruudes' maataan: /
Näist' etc.
8. Raukee rakkaus, totuus pois puuttuu, / Lupaus, vala valheeks' myös muuttuu, /
Näist' ei varoi itsensä mailma, / Eik' Jumalan sanall' ojet' anna: /
Näist' etc.
9. Evankeliumin opist' öykkäävät, / Sill' pahuutens' pyhäks' peittävät, /
Eip' yksikään oppia ota, / Julk' Jumalat' pilkkaavat joka aika: /
Näist' etc.
10. Jumalan osa ain' unhotetaan, / Kuin ei yhtään Jumalat' oliskaan, /
Papit pahanelkisilt' poljetaan, / Ja almu vaivaisilt' vähetään: /
Näist' etc.
11. Kansois' kapinat, sodat suuttumat', / Veren vuodatukset väsymät', /
Monet muutteet, mulkkaukset, / Valtakuntain kukistukset: /
Näist' etc.
12. Ahdistuksen tähden epäillyksest' / Kaikki kansa kuivettuu pojes, /
Soisit ennen aikaans' pois olevan, / Mullas' maan alla makaavan: /
Näist' etc.
13. Mailman pahuuden päälle katsoo / Armas aurink' paisteellans' ei voi, /
Paisteens' peittää, mustaksi muuttuu, / Halaa pääsinpäivää, meihin suuttuu: /
Näist' etc.
14. Kuu itsens' usein veriseks' vetää, / Tähdet pois putoilla pyytävät, /
Taivaan avut rajuista raukeevat, / Tuulet tuimat kauhiast' myrskyvät: /
Näist' etc.
15. Maa järisee, kasvons' kadottaa, / Meret pauhain mullistuvat, /
Virroista kalatkin katoovat, / Metsät viljast' pois pelehtyvät: /
Näist' etc.
16. Luodut lopun perään huokaavat, / Pääsinpäivää ain' odottavat, /
Mailman pahuudest' pois pyytäin, / Vapaaks' pahain orjuudest' ikävöiten: /
Näist' etc.
17. Joudu jo tulemas', Jesu Christ'! / Tee loppu mailman pahuudest', /
Tule jo tuomiota pitämään, / Meit' omias tykös ottamaan. /
Meille suo suotuis' tuomiopäivä!
18. Silloin pahat piruin kanss' piinaan / Helvetin tulehen heitetään, /
Kusa kivus' ijäises' parkuvat: / Aijai, aijai! orjat oloam', /
Oi, oli ankara se tuomiopäivä!
19. Hyvät Herran tykö temmataan, / Taivaan ijäiseen iloon autuaan, /
Äänell' alat' heljäll' he huutavat: / Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumal'! /
Christus suo suotuis' tuomiopäivä!


402  (V. k. N:o 388.)

1. O Christitt'! sinuas valmista / Tuomioll', kuin ei ole kaukan', /
Sill' Herra on jo valmisna, / Tekemään ijäisen rauhan: / Mailman tulell' lopettaa, /
Taivaan ja maan pois sulauttaa, / Kuin Pietar' sanoa tietää.
2. Torvi sitt' kuuluu korkiall', / Kuin haudoill' sanoman saattaa, /
Se kuolleet kaikk' kyllä pian / Ylösherättää maasta; / Vaan ne kuin elävän' kohdataan, /
Ne sangen äkilt' muutetaan, / Pyhäin ruumiit kirkastetaan.
3. Kirjat myös silloin avataan, / Kosk' tullut on viimeinen ehtoo; /
Niistä kaikk' ylösluetaan, / Mitä mailmas' on tehty. / Kaikk' siinä julki tulevat, /
Kuin ihmiset tehneet ovat, / Eläisäns' täsä mailmas'.
4. Ne vaivaiset, kuin vainosit / Tääll' Herran sanaa kirkast', /
Ja synnin syitä lisäsit, / Ilman katumust ilkiäst', / Ne Christuksest' eroitetaan, /
Ja helvettiin kaikki heitetään, / Perkelein kanssa piinaan.
5, Jesu, silloin edesvastaajan' / Ole, kautt' katkeran piinas'; /
Ettäs nimeni kirjoittan' / Olet elämän kirjaas; / Sen vahvall' uskoll' omistan, /
Ettäs helvetin kukistan' / Olet, ja syntin' maksan'.
6. Piinas ansioll' minua tue, / Kuin parantan' on sielun' haavat: /
Niiden seas' nimen' lue, / Jotk' taivaan ilon saavat. / Iloon sisälle minua vie, /
Pyhäis kanss' kiitän sinua siell', / Ja voiton virttä veisaan.
7. Älä siis, Jesu, kauvan sill' / Viivyttel' tuomios kanssa; /
Ahdistus on tääll' ihmisill', / Tuska pakottaa kansaa. / Joudu, jo joudu, Jesu Christ', /
Päästä kansas pirun käsist' / Ja ijankaikkisest' tuskast'!


403

1. Jo heräjä, Christikunt', synnistä, / Jos halajat autuutta taivaan, /
Christus tulee tuomioll' äkistä, / Ja lopettaa tahtoo mailman, /
Meilt' hetki ja aika on tietämätöin: / Siis armoja kerjätkääm' Herralt', /
Ettei meit' kohtais' onnetoin / Päivä, vaan pääsisim' kerrall'.
2. Kuin pitkäinen leimahtaa äkistä, / Ain' mailman äärihin asti, /
Niin Herran tuomio ilmestyy, / Tääll' aivan pikaiselt' ratki: /
Niin enkeleilt' kaikk' edes kootaan, / Kosk' tuomio seisoman pitää, /
Suuret, pienet Herran eteen tuodaan, / Ei saa kenkään pois olla siitä.
3. Kosk' me näin enkeleilt' asetetaan / Eteen Herran kirkasten kasvoin, /
Silloin tuomio koht' langetetaan, / Ei katsota muotoo taikk' arvoo; /
Hän toiset toisistans' eroittaa, / Pois hyväin seurasta pahat, /
Hyviä hän ijät' tahtoo iloittaa, / Jumalattomit' ijäisest' vaivat'.
4. Tulkaat nyt sisälle valtakuntaan, / Minun Isäni siunatut kaikki; /
Jonk' edest', hän sanoo, mä itsen' antan', / Sen ansaitsin kalliist' teill' ratki. /
Veisatkaat: Pyhä, pyhä! ijäisest', / Ja iloitkaat sydämmen riemull', /
Teidän kyynelenn' minä armollisest' / Pois pyhin, ja suun täytän naurull'.
5. Sitt' kuuluu myös huuto onnetoin / Niiden pahanelkisten joukos', /
Joill' vaiva on valmis puuttumatoin, / Joit' piinataan pimiäsä loukos'; /
Siell' on itku, hammasten kiristys, / He suuttuvat helvetin tuskaan; /
Siell' on piina, kuollo ja ahdistus, / Eik' kuulu loppua koskaan.
6. O Herra, sielt' meit' varjele, / Christuksen kuoleman tähden! /
Tykös meit' taivaaseen auttele, / Suo kasvojas kaunihit' nähdäm'! /
Aut' meit' tääll' uskosa sotimaan / Sielun vihollisia vastaan, /
Kaikk' armos avulla voittamaan, / Ann' autuutta tykönäs maistaa!


404  (V. k. N:o 224.)

1. Jo aivan läsnä aika on, / Joll' Christus kunniasansa /
Tääll' pitää tahtoo tuomion, / Hyväin ja pahain kanssa. /
Pois nauro, leikki puuttuupi, / Kosk' mailma tules' kuluupi, /
Kuin Pietar' todell' sanoo.
2. Pasunat silloin pauhaavat, / Maan lavian kaikis' ääris'; /
Niin kuolleet edes astuvat, / Kaikk' haudoistansa äkist'; /
Vaan kaikk' kuin silloin elävät, / Ne muuttaa Herra väkevä, /
Juur' vähäs' ajan rahdus'.
3. Niin kirjat kiiruust' avataan, / Jois' Adamista asti /
Kaikk' kirjoitettun' havataan, / Kuin tehty on pahasti, /
Niin kukin kyllä kuulla saa, / Sen kuin hän elinkautena /
Tääll' kaiken tehnyt lienee.
4. Voi vaivaist'! joka Jumalan' / Tääll' sanan hyljäs' riettaast', /
Ja jälkeen mailman tavaran, / Sen turhan, pyörei viekkaast'. /
Hän häätyy häjyyn häpiään, / Kanss' piruin piinaan pimiään /
Pois syöstään Jumalalta.
5. O Jesu! joudu avuksen' / Sill' ajall', kuollos kautta; /
Kanss' katso laupiaast' puolehen', / Sun omais joukkoon /
En epäile siit' ensinkään, / Sä voiti pirun ilkiän, /
Kanss' syntin' synkiät maksoit.
6. Niin puhu Jesu puolestan', / Kosk' tuomiolle tulet: /
Sä nimen' kirjaas kirjoittan' / Sun pyhäis pariin olet: /
Suo valtakuntaas sisällen / Käyn, heidän kanssans' nautitsen /
Sitt' ansaittuu sult' autuutt'.
7. O Jesu Christe, joudu jo, / Viimeiset päiväs tulkoon! /
Ja uskovilles apu tuo, / Sun tahtos kuitenk' olkoon. /
Ah! aika on, jo joudu tänn'! / Meill' ole tuomar' armoinen: /
Meit' Jesu auta! Amen.


405

1. Sanoi Pietar': tuomiopäivän', / Vihan päivän', vaivan päivän', /
Mailman ylösalais käyvän. / Hirmu suur' silloin oleva, / Koska Tuomar' on tuleva, /
Kaikk' visust' tuomitseva.
2. Taivaan torvi äänen antaa, / Pauhinan haudoille kantaa, /
Tuomioll' vaatii Kaikkivalta. / Koko ilma vapiseva, / Koska luotu on nouseva, /
Totist' Tuomarii vastaava.
3. Kirjat edes vedettänee, / Joisa ovat suuret ett' pienet, /
Mitkä ilmas' tehdyt lienee. / Koska Tuomar' on tuomitseva, /
Salaisuus kaikk' ilmenevä, / Maksamat' ei mitään jääne.
4. Mitän turka silloin sanon? / Keneltä myös apuu anon, /
Kosk' hurskas tuskin vapaa on. / Kunnian Kuningas suuri! /
Synneiset autuaaks' armost' juuri / Teet sinä; sinun tulen turviis.
5. Armias Jesu, minua kätke, / Minun tähten' sinus annoit retkell', /
Älä hukut' minua sill' hetkell'. / Viatoinpas väsytettiin, /
Ristin päälle pingotettiin, / Minunps tähten' kuoletettiin.
6. Kaikk' kuin tulevat kanteeks', / Tuomar' anna ennen anteeks', /
Kuin luvun päivä meill' valkes', / Värisenpä syypää parka, /
Sydän vapisee kyll' arka, / Enkä kunkaan tästä karkaa.
7. Ryövär' katumuksen kannoi, / Synnit anteeks' antaa vannoit, /
Minull' köyhäll' toivon annoit. / Sydämeni sinua halas', /
Herra armos päällen' valais', / Etten uunis' kuumas' palais'.
8. Lammaslaumaan minua pistä, / Vuohist' pahoist' pojes estä, /
Antain oikiall' puolell' olla. / Syöstäin häpiään sitt' kirotuit', /
Helvetin tuleen hyljätyit', / Kutsu minua kanssa siunattuin.
9. Armos osot' minull' köyhäll', / Rukouksell' turvaan nöyräll', /
Lopull' tykönän' oll' pyydä. / Muista pyhän piinas päälle, /
Jostas armoo tehvö täällä' / Vaivaisell' minull' vikapäälle.


2. Onnettomasta ijankaikkisuudesta.


406  (V. k. N:o 300.)

1. O ijäisyys! pelkään pituuttas muistais', / Alku sull' on, ei loppuu kuulu kustaan! /
O ijäisyys! aik' ilman ajatta, / Sun muistos minua kauhiast' kauhittaa.
2. Viel' viimeinkin loppuu ajainen vaiva, / Ehk' kuinka olis' kauhia, ankar' aivan: /
Vaan tuska tuima, jonk' ijäisyys tuo, / Ei lunastust' eik' loppuu koskaan suo.
3. O ijäisyys! kuink' vapisee mun sielun', / Kosk' pohjatoint' syvyyttäs tutkii mielen', /
Ja katsoo vaivan päälle vaikian, / Kuin kuolettaa, ei lopet' kuitenkaan.
4. Jos helvetis' loppuis' tuomittuin vaiva, / Kosk' kulun' on niin monta ajastaikaa, /
Kuin tähtei taivaan piiris' avaras', / Kanss' ruohoi, lehtei on oll' mailmas':
5. Täll' itsens' he suloisest' lohduttaisit, / Ett' pääsinpäivän viimeink' tavoittaisit; /
Vaan voi! ah! vaiva vasta alkaa taas, / Kosk' luulit olleens' vaivas' suurimmas'.
6. O Herra! kuink' ankar' on hurskautes, / Ett's rankaiset näin ijankaikkisuudes' /
Juur' julmast' jumalatoint' joukkoa, / Kuin ei peljänneet vihaas kehoittaa.
7. Synnin edest', jot' teit vähän ajan, / Siell' saavat itkun ja ijäisen vaivan, /
Näin ajainen rikos heill' ainaisen / Tuo tuskan, synti haavan ijäisen.
8. Ah! karta siis saatanan kavaluutta, / Sun hekumas ei ijät' pysy totta: /
Se juoksee pois kuin virta vikevä, / Sun helvettiin on pian syöksevä.
9. Niin kauvan kuin Jumal', ijäinen Jumal'  / On oleva, ei tule tuskall' tuimall' /
Siell' loppuu: silloin vaiva vaikenee, / Kosk' Jumal' ei ijäinen ollene.
10. Herää sielun'! jo herää synnin unest', / Ot' ajall' vaari ahkera autuudest', /
Riennä ja tee oikia katumus, / Nyt tarjon' on sull' taivahan autuus.
11. Äl' ann' sinus sovaista mailman menolt', /
Riistalt', hekumalt', niin myös ylpiält' elolt', / Ettei siis ijäisyyn yö kauhia /
Sun päälles itkull' ijäks' lankea.
12. O ijäisyys! pelkään pituuttas muistais', / Alku sull' on, ei loppuu kuulu kustaan: /
O ijäisyys! aik' ilman ajatta; / Mun Jumalan', sä minua armahda!


407

1. Ihminen! jonk' Jumal' loi, / Kuoleman itse päälles' toit; / Etkös ijäist' elämät' /
Anna mennä sydämmees?
2. O! joskas sen tietäisit, / Sinnes aina rientäisit, / Mailmallisii välttäisit, /
Katoovaisii karttaisit.
3. Jos ijäiset rangaistukset / Katsoisit mink' kaltaiset; / Lihan himot hillitsisit, /
Hekumat pois heittäisit.
4. Syntis kaikki katuisit, / Surkiast' ratk' surisit, /
Jotk' työll', sanall', ajatuksell', / Nuorna, vanhan' tehnyt tääll'.
5. Niinkuin pahain rangaistust', / Kauhiata kadotust'; / Niin ei ijäist' iloa /
Taita ulospuhua.
6. Sielu jälkeen kuoleman / Kohta ompi tuleva / Taikka ijäiseen ilohon, /
Taikk' ijäiseen itkuhun.
7. Ruumis koska haudataan, / Sieluu ei mitään kaivata, / Siirryik' ilo-siahan, /
Elik' piruin piinahan?
8. Ehk' suku tekee surulliseks', / Muut myös itsens' murheelliseks' : /
Riistaa vaivoin riitelevät, / Vihaa, vainoo pitävät.
9. Koska joku kuoleepi, / Täältä pojes huoleepi, / Kyll' on ijankaikkinen /
Sia edes' pysyväinen. 
10. Peijaisii ehk' pidetään, / Ystävit' iloitetaan, / Kuollut paikkans' pitääpi, /
Sielu siasans' pysyypi.
11. Katumus ei sitt' auta, / Palata ei sielt' taita, / Ei ole varaa vaeltaa, /
Pojes sieltä paeta.
12. Ehkä ylös istuisi, /Alaspäin ehk' astuisi, / Edes käydä käsketään, /
Tuomiolle tuotetaan.
13. Jos ei täällä ollesans', / Niin myös täältä kuollesans', / Jesust' aina armiast' /
Etsinyt edesvastaajaks'.
14. Kunka raukka kulkeepi, /Tuomioll' kuin tuleepi? / Kuka edest' vastaapi? /
Kuka armoins' ottaapi?
15. Enkelit edes tulevat, / Surusuull' ehk' sanovat, / Syntein suurta synkeyttä, /
Tuomion ankaruutta.
16. Kaikki myös luontokappaleet / Syntisen päälle kantelee ,/ Vikapääksi päälliseks', /
Ja tuomarin totiseks'.
17. Omatunto myös tunnustaa, / Tuomion menon todistaa / Oikian sangen olevan, /
Itsens' syypääks' tulevan.
18. Koska sitt' pirut näkeepi, / Kuin hänt' piinat' käkeepi: / Suruuns' raukka raukenee, /
Kivus', vaivas' vaikenee. 
19. Hyvilt' sitten hyljätään, / Pariin pahain teljetään, / Sielu parka paiskataan, /
Helvetin järveen heitetään.
20. Kusa kipu kiinnitetään, / Vaivaisuus myös vahvistetaan; / Niinkuin Abram todistaa, /
Ei sielt' ulos lasketa.
21. Voi! kuka voi luetell', / Kuka aju ajatell', / Kuka malttaa mainita /
Kipuu, vaivaa, kiljunat',
22. Jotka tuomituill' tulevat, / Ijäisest' kuin kituvat, / Kukin jäsen järjestäns', /
Niinkuin synti tehty on.
23. Tuli ja tulikivi, / Liekki ja pirun piili / Sieluu piinas' pitääpi, /
Ruumist' vaivas' vaivaapi.
24. Madot, pirut, lohikärmeet, / Kuohuvat tulises' järves' , /
Alaistus, tuska puuttumat', / Nälkä, savu sammumat'.
25. Näin on helvetin pimeys, / Piina suuri surkeus, / Kuin maan, taivaan leveys, /
Järvein, merein syveys.
26. Vaan ei vielä verrata, / Näihin taita kerrata, / Näitäp' viisaat tutkivat, /
Ne ovat tutkimattomat.
27. Ei myös pyhäin iloa, / Taivaallista riemua, / Taida kenkään sanoa, /
Eikä ulospuhua.
28. Jumal' julkisest' nähdään, / Jonka edesä käydään, / Ilos' ilman lakkaamat', /
Riemus', suosios' suuttumat'.
29. Ah autuam olentoo! / Ah autuain kuolentoo! / Jotka tulit tuonelaan, /
Pääsit eloon parempaan.
30. Ei siell' ketään lykitä, / Eikä ulossysitä, / Eipä pelkoo pienilläkään, /
Ei valitust' vanhoillakaan.
31. Siell' on enkelitten kuori; / Vanha ompi kuin nuori, / Kaunis kaiket' kasvoilta; /
Ei kuolemaa kuulukkaan.
32. Elämää ijankaikkisest', / Hyvyytt' alinomaisest' / Taivaas' kaikill' taritaan, /
Ilo, riemu jaetaan.
33. Ei täällä taita kuulla, / Eikä puhua suulla: / Sitte se sen tietääpi, /
Koska sinne tuleepi.
34. Kuinka pahain parista / Jumal' omans' pelastaa, / Taivaan ilon, elämän /
Christuksen kanssa perimään.
35. Näin nyt kirjoitus osottaa, / Kuin täs' virres' kuuletta: /
Pahat pannaan piinahan, / Hyvät ilo-siahan.
36. Pitää siis meidän oppiman, / Hyvyyteen tottuman, / Syntii sydämest' katuman, /
Koska viell' tääll' olemme.
37. Älkääm' eläkö kuin juhdat, / Pahuudesamme tuimat, / Ettem' tulisi julmaan /
Tuliseen uuniin kuumaan.
38. Anteeks' syntiäm' anokaam', / Jesust' aina muistakaam', /
Taivaallisii ajatelkaam', / Sinne meitäm' suistakaam'.
39. Mailma pojes katoopi, / Kunnians' kanssa hajoopi, / Joka sen pääll' luottaapi, /
Piinaan itsens' tuottaapi.
40. Eloo siis ijankaikkista, / Iloo ijäist' taivaallista, /
Nuorna, vanhan' eläisäm' / Pitäkääm' sydämmesäm'.
41. Niin me kuolem' kunniaan, / Tulem' sisäll' tuonelaan /
Herran kanssa kaunihin, / Herran kanssa kaiketi.
42. Jolle kiitost' loppumat' / Veisaam' ilman lakkaamat': /
Pyhä Herra Zebaoth! / Pyhä, pyhä, Zebaoth!


408  (V. k. N:o 300.)

1. Ah surutoin! koskas synnistä lakkaat, / Kuink's kauvan synnis' murheetoinna makaat? /
Ah, herää, herää, aika on tull', / Viel' tahtoo Jumal' laupias olla sull'.
2. Ah! kuinka hartaast' herättelee Herra, / Ja pyytää sinua oikiall' tielle kerran: /
Vaikk' olet kauvan kyllä viipynyt, / Tee kiiruust' katumus, ja joudu nyt.
3. Kuin armon aika perät' pojes kulkee, / Ja Herra taivaan oven kiinni sulkee, /
Ei auta sitten enää katuman, / Vaan pitää helvettiin juur' vajooman.
4. Siis malta, ettäs kuolevainen olet, / Ja kunkas joudut, koskas täältä kuolet. /
Kyll' hurskaat Herran tykö tulevat; / Vaan pahat paikkaan pahaan painuvat.
5. Elämäs on juur' vähä tomun tuoksu, / Ja hekumas kuin liukas virran juoksu, /
On kauniutes kuin multa maalattu, / Ja tavaras kuin savi silattu.
6. On suuri sukus juuri turha juttu, / Ja voimas kaikki aivan pian puuttuu: /
On taito, kaikki toimi ja viisaus / Juur' aivan lyhykäinen humaus.
7. Taivaas' on ilo, joka aina pysyy, / Ja satama, jost' ei meit' kenkään sysi: /
Meill' Jumala on sangen suloinen, / Ja omatunto pito iloinen.
8. Ei helvetisä lopu koskaan vaiva; / Sill' synti sydänt' sangen surkiast' kaivaa, /
Siell' tuli polttaa aina hirmuisest', / Ja piru piinaa ijankaikkisest'.
9. Siis sitä iloo ajattele aina, / Jonk' Jumal' kaikill' katuvaisill' lainaa, /
Rauhan, autuuden arvaamattoman, / Ja kunnian kruunun katoomattoman.
10. Äl' unhot' myös helvetin hirmuist' tuskaa, / Siell' tulen liekki lakkaamata puuskaa, /
Ei lakkaa tuli koskaan polttamast', / Eik' taukoo perkel' sieluu vaivaamast'.
11. Siis väris', vapis', ann' kaikk' karvas nousta, /
Ain' muistain, kuinka julmast' Jumal' kostaa / Syntisillen helvetin vaivas' haikias', /
Ja kadotuksen kuopas' kauhias'.
12. Vaan sitä vastaan ilost' raukee juuri, / Kuin mielees johtuu taivaan kunnia suuri, /
Se sanomatoin kirkkaus, kunnia, / Jonk' pyhillens' siell' antaa Jumala.
13. Muista, kuink' hyvä Jumal' on, kuin auttaa, /
Kuink' saatan' viekas, kuink' kavaluutens' kautta / Ain' syntiin pyytää ja kadotukseen, /
Sentähden turvaa aina Jesukseen.
14. Kats', ettei lamppus sammu synnin sumus', / Ja hukut kadotuksen kauhias' humus'. /
Jos lankeet, nouse koht' ja rukoil' jäll', / Ett' Jumal' olis' sinull' laupias viell'.
15. Ja sano: armollinen Isä taivaan! / Ansainnut olen kyllä suuren vaivan, /
Helvetti edesäni avoi on, / Jos tuomit' tahdot jälkeen ansion.
16. Vaikk' minun syntin' olis' kuinka monta, / Vaikk' usiammat kuin kaikki meren santa; /
Jesus ne maksoi kaikki verelläns', / Ja kuolemast' mun päästi kuollesans', Amen.



3. Ijankaikkisesta elämästä.


409  (V. k. N:o 128.)

1. Tain elämän peräst' parempat' / Toivomme toista tulevat', /
Kusa meidän vaivam' maksetaan, / Kanss' iloll' itkum' kostetaan. /
Herran omast' suomast' ovat / Maa uusi, uudet taivaat, /
Joisa ovat uskovaiset, / Asuvaiset, kiiltäväiset /
Kirkkaast', kuin auringon terä.
2. Kolminaisuuden kauniin kasvoin / Ilmeisest' ijäti katsoin, /
Kunnian kruunuu kanss' kantain, / Nautiten taivaan tavarat', /
Ei vihollisii kuulu kusaan, / Eik' itkuu, valitust', tuskaa, /
Eipä, eipä kuolematakaan / Taikk' tautiikaan, ei vaivaakaan: /
Kaikki ovat kadonneet kauvas.
3. Vapaan' vainoist', väkivalloist', / Synnist', surust', kaikist' vaivoist', /
Paits' pelvott', levos' lujas', / Rauhas' ratki juur' autuaas', /
Rinnat rakkaudest' palaa, / Toinen toistans' vastaan alat'. /
Taidot taivaan tiedoll' täytetään, / Mielet muutetaan, ratk' ravitaan /
Viljalt' viisaudell' pyhäll'.
4. Ollaan enkelitten elos', / Alat' autuitten ilos', / Ynn' ystävitten seas', /
Sukuin, sisaritten seuras', / Veljetten, vanhempain joukos', /
Tuttuin ja tuntemattomain. / Tuntemattomat tutuks' tulevat, / 
Kaikk' pysyvät pyhäin perinnös', / Its' ilmei asuu meis' Jumal'.
5. Asuu hyvyytens', pyhyytens' kanssa, / Sielut, ruumiit riemull' täyttää, /
Ilmei armons' alat' näyttää. / Kielet ovat kerkiät kiittämään, /
Heljäll' äänell' ylistämään, / Herran töit' tunnustamaan, /
Ilos' ihanas' väsymätä, / Lakkaamata, loppumata, /
Suuttumata pauhinas' pyhäs'.
6. Taivaan kuoris' kumajavat, / Urkuin uutt' virttä veisaavat, /
Kumisevill' kurkuill' laulavat, / Monen myös mutkaisill' äänill', /
Ynnä enkelitten kielill' / Jumalat' alat' ylistäin. /
Eija! Eija! Kanss' enkelein, / Kaikkein pyhäin, kaikk' pauhaavat: /
Pyhä, pyhä, pyhä Jumal'.
7. Sen ijäisen elämän menoo, / Riemuu runsast', iloo jaloo, /
Ei osaa kukaan sanoo; / Perät' pois puhekkin puuttuu /
Niihink', kuin korvill' on kuultu, / Eik' silmill' ole nähty näitä. /
Kusa kukin ynnä yhteen, / Kaikki kiisten, Jesust' kiittää, /
Iloll' voiton virttä veisain.
8. Ei taito täs' taida tietää, / Eik' ajatuksiin voi astuu, /
Eik' ole meill' ilmoitettu / Viel' niitä, kuin omillens' Jumal' /
Valmistan' on nautit' kunniall'; / Ne ymmärryst' ylits' käyvät. /
Christe Jesu, its' ansaitsit, / Näitä valmiiks meill' valmistit. /
Suo tykönäs näit' nautit' saisim'! Amen


410

1. Ratk' taivaasa, ratk' taivaasa / On ilo suuri, / Siell' iloitsevat kaikki, /
Enkelitten kuoris' juuri, / Veisain riemuisest': / Pyhä, pyhä, pyhä, /
Herra Zebaoth! 
2. Ratk' taivaasa, ratk' taivaasa / Taito täydellinen, / Siell' saam' Jumalan nähdä, /
Niinkuin on olevainen: / Kasvoista niin kasvoin, / Kasvoista niin kasvoin, /
Herra Zebaoth!
3. Ratk' taivaasa, ratk' taivaasa, / Siell' kirkkaus paistaa, / Eip' auringon kirkkaus /
Niin kirkkaast' valista, / Kuin se kirkkaus taivaasa, / Kuin se kirkkaus taivaasa, /
Herra Zebaoth!
4. Sitä iloo, kuin taivaas' on, / Ei taida kenkään puhua, / Ei yksikään kirjoittaja /
Taida ulos sanoa / Sitä iloo, kuin taivaas' on, / Sitä iloo, kuin taivaas' on, /
Herra Zebaoth!
5. Siihen iloon, kuin taivaas' on, / Aut' meit', Herra Jesu Christ', /
Piinas ja kuolemas kautta, / Saat' meit' sinne vissist', / Amen totisest', /
Amen totisest', / Herra Zebaoth!


411

1. Eija, minun sielun' juur' iloisest' jubileeraa, /
Ja sydämmen' sangen suloisest' triumpheeraa! / Ett' synnin paulat, /
Ja kuoleman vaulat, / On rikki särjett', ja elämä luvatt' juur' armost'.
2. Mun sydämmen' iloita riemuisest' kyll' mahtaa, /
Ett' Jesus antaa armollisest' mull' tahtoo / Ratk' kunnian kruunun, /
Ja riemuhumun, / Ja lopettaa minulta kaiken surun ja murheen.
3. Kuin lintu visertää suloisell' kyll' kielell', /
Niin sanoo mun sielun' iloisell' juur' mielell': / O Jesu rakas! /
Sull' joka paikas' / Olkoon ylistys joka aika ja kiitos.
4. Niin suuren murhees' lohdutuksen mull' kantaa /
Se ilo, kuin taivaas' mun Jesuksen' mull' antaa; / Etten minä huoli /
Tääll' mailman nuolii, / Kuin murheell' ja vaivall' minua vuolii juur' viekkaast'.
5. Kuin mieleen mailman turhuus tääll' johtuu, / Ja kaikki sen onnettomuus, niin kohta /
Jäll' ajattelen, / Ja muistelen / Sitä iloo, kuin ijankaikkinen on taivaas'.
6. Minun turvan' siis Jesuksen pääll' panen, / Uskolla lujast' toivoen, ett' saanen /
Täält' lopun autuaan, / Pääll' kaiken vaivan, /
Kuin kärsin tääll', jonk' Herra taivaan mull' antaa.
7. Ilon ijäisen Jumal' taivaast' sill' tuottaa, /
Kuin katuu syntiäns' katkerast' ja luottaa / Hänen armoons' tääll', /
Ja hyvyytens' pääll', / Kuin pysyn' on ijankaikkisest' viel', ja aina.
8. Kuin synnit sydäntän' surkiast' tääll' kaivaa, /
Koht' ajattelen aivan ahkerast' sit' vaivaa, / Kuin kärsei tääll', /
Juur' ristin pääll', / Jesus, kuin verelläns' viruttaa viell' mun puhtaaks'.
9. Ei taida tuoni eik' perkel' silleen kadottaa; /
Sill' Jesus on voiman heilt' kaiken pois ottan', / Ja viimeiselt', /
Kosk' lähden täält', / Hän saattaa minun elämän tielt' autuuteen.
10. Kuin kulta ja hopia juur' ihanast' helottaa, /
Niin viimeisnä päivän' kiiltää kirkkaast' juur' totta / Mun ruumiin' viell', /
Ja taivaasa siell' / Paistaa kuin armas aurinko tääll' valaisee.
11. Silkill' juur' kirkkaast' kiiltäväll' vaatettaa /
Jesus, ja autuuden hameell' puettaa / Hänen morsiamens', / Ihanaisens', /
Ja kanssans' ijäti iloittaaksens' vie kotians'.
12. Siell' kirkkaast' kullast' on rakennus ja muurit, /
Kalleista kivistä perustus on juuri: / Siell' ilopaikas' / On hupa aika, /
Enkelit veisaavat, eikä lakkaa, juur' heljäst'
13. Rauha ja riemu ijankaikkinen on siellä, / Jesus meilt' hvvää mitäkään ei kiellä. /
Siell' iloitaan, / Sekä veisataan, / Ja palmu käsis' ain' riemuitaan, eik' laata
14. Eija, ah joska se aika autuas pian joutuis', /
Kuin Jesus meit' omians' pois noutais', / Ja kaiken vaivan, /
Juur' armost' aivan, / Ijankaikkiseksi iloksi taivaan jäll' muuttais'.
15. Aut' Jesus ett' valmiit olisim', ja vahvas' /
Uskos' sun tulemistas odottaisim', kuins tahdot, / Meit' tykös rietä, /
Ja oikiat' tietä / Niin ijankaikkiseen iloon viedä, ja Amen!


412

1. Sen suven suloisuutta, / Koskan ajattelen, / Kuin Jumal' kaikki muuttaa, /
Sydämest' riemuitsen: / Kosk' taivaan ja maan Herra / Vast' uudest' uudistaa, /
Kirkastaa kirkkaaks' kerran, / Ja kaikki kaunistaa.
2. Uuden auringon antaa / Jumala paistamaan, / Kuu, tähdet valon kantaa, /
Ilmeisest' ihanan: / Niin korjaks' taivas näyttää, / Kiiltäin kirkkaudes', /
Että se iloll' täyttää / Sydämet suloisest'.
3. Niin kauniiks' kaikki tekee, / Ja koriaks' Herra suur', / Että, joka sen näkee, /
Riemusta raukee juur'. / Koko mailma hohtaa, / Kuin kullall' silattu, /
Kuin kalleill' kivill' kohta, / Ja päärlyill' kuvattu.
4. Niin silloin iloo lienee, / Ettei tääll' arvata, / Eikä yksikään tienne /
Mihinkään verrata; / Vaan täytyy tääll' odottaa / Ain' tuomiopäivään ast': /
Silloin Herra osottaa / Meill' voimans' avarast'.
5. Its' Herra iloo jakaa, / Ja haudoist' herättää, / Kaikk', kuin kuolunna makaa, /
Hän eteens' vedättää, / Ja heljäll' torvell' taivaan / Kunnian kuuluttaa, /
Lopettaa kaiken vaivan, / Iloon meit' istuttaa.
6. Meill' ruumiin jällens' antaa, / Ja kaikki jäsenet / Kauniina kokoon kantaa, /
Mullasa mädänneet, / Rakentaa Herra suuri, / Niin kirkkaast' paistamaan, /
Kuin aurinkoinen juuri, / Valkiast' valistamaan.
7. Enkelins' Christus totta / Lähettää leppyisest', / Kuin meitä vastaan ottaa; /
Itse myös ilmeisest' / Hän meitä kohden kulkee, / Ratk' taivaan joukolla, /
Ja meitä syliin sulkee, / Ihanall' ilolla.
8. Ah, autuast' iloo aivan, / Christusta katsella, / Kuin avas' meille taivaan, /
Verelläns' kalliilla. / Kuin tullaan taivaan saliin, / Profeettain, marttyrein, /
Patriarkkain pyhäin pariin, / Joukkoon apostolein;
9. Ne silloin omistavat / Meit' omiks' veljiksens', / Ja meitä kanssans' saavat, /
Rakkaast' riemuitaksens '; / Christuksen oikiall' kädell' / Niin kunniall' kuljetaan, /
Tullaan taivaasen tähdell', / Autuuteen otetaan.
10. Meill' Christus sanoo ratki, / Kuin oikiall' olemma: / Siunatut pitää kaikki /
Tänn' tykön' tuleman, / Perimään iloo kanssan', / Taivaasa totisest', /
Kuin teille olen ansainn', / Nautitaan ijäisest'.
11. Jumal' myös koston antaa / Tain pahan mailman. / Syntiset saatan' kantaa /
Helvettiin palamaan. / Silloin Jumala muistaa / Kaikk' ulkokullatut, /
Ja tykööns' pojes suistaa / Kaikk' pahantekiät muut.
12. Juur' julmaks' itsens' näyttää, / Puolella vasemmall', / Ja tuiman tuomion täyttää /
Ankarall' pauhinall': / Kirotut menkäät kaikki / Helvetin valkiaan, /
Teit' kauhiall' tulell' ratki / Ijäisest' vaivataan.
13. Silloin meit' Jumal' säästää / Perkeleen pauloista, /
Tuskast' ja hädäst' päästää, / Kuoleman vaarasta, / Ahdistuksest' ja vaivast', /
Sodist' ja vainoojist', / Näljäst' ja kalliist' ajast', / 
Kuin meit' tääll' vaivasit.
14. Silloin Christus, meidän Herram', / Morsiamens' kirkastaa, /
Viedäksens' kotia kerran, / Pois kaikest' tuskasta. / Niin suurell' iloll' viedään /
Hän Herran kunniaan, / Ettei tääll' kukaan tiedä / Senkaltaist' olevan.
15. Näin morsian totta tuodaan / Kotia Christuksen: / Kunnia ja suosio suodaan /
Tykönä Jesuksen; / Saa nähdä sillä haavall' / Herran kirkkauden, /
Jot' oli uskoll' vahvall' / Tääll' toivon' totellen.
16. Ei arvaa kukaan totta, / Kuink' Isä iloisest' / Morsiamen vastaan ottaa, /
Syleilee suloisest', / Hyväilee haluisesta, / Taivaasen taluttaa, /
Perimään totisesta / Ijäistä autuutta.
17. Kaikk' enkelit myös kuullaan / Suloisest' laulavan, /
Kauniimmast' kuin tääll' luullaan, / Rauhaa julistavan. / Kaikk' kuin on Luoja luonut. /
Iloitsee iloisest', / Ett' pääsinpäivän suonut / On Jumal' julkisest'.
18. Morsian saa silloin totta / Juur' mielisuosions', / Jonk' Isän rakkaus tuottaa, /
Uudistain olentons', / Ja Herran eteen lankee / Maahan juur' nöyrästä, /
Ja kiittää suurest' sangen / Hyvyytens' edestä.
19. Ylötyill' käsill' Herran / Armoo myös ylistää, / Jonk' kautt' on tullut kerran /
Vapaaksi synnistä: / Tunnustaa kaikkein kuullen, / Ettei mahdollinen /
Ollut, yhdenkään luullen, / Morsiameks' Jesuksen.
20. Niin Isä Poikans' kautta / Hänt' ylös ojentaa, / Autuuteen edes auttaa, /
Täll' tavall' lohduttaa: / Älvös epäilkö, vaikkas / Olet oll' syntinen, /
Sinun syntis maksoi kaikki / Jesus välimiehen'.
21. Ollesas mailmas', armon / Sinulle osotin: / Suloisest' siipein varjoon /
Ain' sinun korjasin: / Pääll' ristin Poikan' annoin / Edestäs naulittaa, /
Kuin sinun kunniaan kannoi, / Taivaasen taluttaa.
22. Ettes hyvyyttän' hyljänn', / Omaks' vahingokses, / Vaan uskoit, kautta yljän /
Tulevan parhaakses; / Ei taida kukaan estää / Sua iloon menemäst', /
Poikan' on sinun pestän' / Itsellens' ijäisest'.
23. Sen olen minä päättän', / Armostan' sinullen, / Ja sinun olen säätän' /
Morsiameks' Pojallen': / Älä omaan ansioos luota; / Sill' sulast' armostan' /
Olen sun todell' tuottan' / Autuuteen avaraan.
24. Niin morsian maahan lankee, / Nöyrimmäst' kasvoillens', /
Ylistää suurest' sangen / Jesusta iloksens', / Kuin hänen verens' kautta /
On synneist' puhdistan', / Ja taivaan iloon auttan', / Korottan' kunniaan.
25. Ei Jumal' salli nyhkii / Morsianta tytärtäns', / Itkupisarat pyhkii /
Pois hänen poskistans', / Pojallens' avioks' ottaa, / Yhdesä olemaan, /
Ijäises' ilos' totta / Rakkaast' riemuitsemaan.
26. Ihanast' ilmei Jumal' / Morsiamen kaunistaa / Silkill' ja kalliill' kullall', /
Hameen myös uudistaa, / Sormuksen sormeen painaa, / Sill' haluns' osottaa, /
Autuuden armost' lainaa, / Ja viat unhottaa.
27. Niin kunnian kruunun antaa / Kirkkaimmast' kullasta, / Morsiamen päähän pantaa, /
Ja julki julistaa / Sydämens' halun rakkaan, / Syleillen suloisest', /
Eikä sitt' ijät' lakkaa / Häntä hyväilemäst'.
28. Niin paratiisiin pyhään / Hänt' silloin taluttaa, / Häähuoneesen juur' hyvään /
Sisälle johdattaa: / Kusa sitt' ilo pauhaa, / Ja rakkaast' riemuitaan, /
Herran hyvyytt' ja rauhaa / Ijäisest' nautitaan.
29. Yljän Christuksen kylkeen / Morsian sitt' lepäämään / (Kuin ei hänt' koskaan hylkää) /
Ilolla liitetään; / Silloin me riemun saamme, / Ja juhlan julkisest', /
Kaikk' taivaan joukko amen / Veisaa juur' suloisest'.
30. Morsiamen sydän palaa / Silloin rakkaudest', / Koska Jesus hänt' halaa /
Ilolla ijäisest'; / Silloin hän saapi siellä / Edestä vaivansa, /
Kuin oli kärsin' täällä / Murhees' ja kivusa.
31. Kaikk' taivaan tavarat perii, / Riemus' ja kunniasans', / Eik' ikänäns' sitt' erii /
Suloisest' sulhastans'; / Vaan hänen kanssans' pysyy / Yhdes' kirkkaudes', /
Kust' ei hänt' kukaan sysi / Pois ijankaikkisest'.
32. Siell' äsken kuullaan laitaan / Enkelit laulavan, / Siell' riemuvirret taitaan, /
Ja laulut lauletaan; / Kaikk' pyhät yhteen pauhaa / Enkelein joukon kanss', /
Julistaa ijäist' rauhaa / Heljällä äänelläns'.
33. Siell' iloll' veisat' saadaan / Juur' uudell' muodolla, / Riemuisest' laulaa taidam', /
Ratk' taivaan tavalla; / Veisaamaan uusill' kielill' / Herra meit' opettaa, /
Ja riemullisill' mielill' / Laulamaan totuttaa.
34. Ei sitä iloo vielä / Ymmärrä yksikään. / Se salattu on täällä, /
Ast' päivään viimeiseen: / Ei taitavinkaan taida / Verrata mihinkään, /
Eikä käsittää laitaa / Voi vielä viisainkaan.
35. Ei ole korva kuullut, / Eik' nähnyt silmäkään, / Ei olis' kenkään luullut /
Senkaltaist' löyttävän, / Kuin omas' Herran huonees', / Ihanall' ilolla, /
Jumala meidän suonee / Kasvoihins' katsella.
36. Siell' taitaan tuta oikein / Pyhä Kolminaisuus, / Sydämen täyttää kaiken /
Jumalan rakkaus; / Herran Majeteett' siellä, / Työt, korkeus, kunnia /
Tietään, eik' iloo kiellä / Lapsiltans' Jumala.
37. Niin täydellisest' tiennee / Hän kaikki sanallans' / Päättää, ja itse lienee /
Kaikis' kaikk' voimallans'; / Ja hänens' lahjoi meillen, / Kanss' kaiken hyvyyden, /
Suloisest' siunaa siellä / Kautt' Poikans' Jesuksen.
38. Jumalan oman pöydän / Tykönä taivaallist' / Siell' ehtoollista syödään, /
Herkuista makeist'; / Elämän puusta ratki / Me runsaast' ravitaan, /
Elämän lähteest' kaikki / Ijäti juotetaan.
39. Kaikk' mitä mieli tekee, / Ja halaa sydän viel', / Meill' Herra antaa käkee, /
Eik' kiellä keltään siell': / Jonk' edest' häntä kaikin / Lakkaamat' kunnioitam', /
Ja toinen toistam' ratki / Sydämest' rakastam'.
40. Uutt' virttä kaikkein pyhäin / Kanss' siellä veisaamme: / Ylistyst' Herran hyvän, /
Näin iloll' laulamme; / Kunnia ijät' olkoon / Isäll' ja Pojalle, /
Kiitos kaikilta tulkoon / Ain' Pyhäll' Hengelle.
41. Tainkaltaisella virrell' / Kaikk' pyhät pauhaavat, / Kiitost' ja kunniaa Herrall' /
Lakkaamat' laulavat. / Suuremman ilon siellä / On Jumal' antava, /
Kuin uskois' kukaan täällä / Ensinkään olevan.



413  (V. k. N:o 380.)

Herra siunaa meit' ja auta, / Ain' myös vaaroist' varjele! /  Herra, sinun kasvos kautta /
Armahd', sielun' valaise! / Herra Jumal', kasvos käänn', / Ja sun rauhas meille säänn'! /
Isäll', Pojall', Hengell' Pyhäll', / Olkoon kunnia ijät' ylhääll'!


Jumalalle ainoalle kunnia!