Vuoden 1701 virsikirja 361-390





361  (V. k. N:o 287.)

1.Nyt tänä huomenhetken' / Juur' hartaast' kunnioitan / Herraa, kuin mun on kätken', /
Ja ollut vartianan'. / Yö on nyt kulunut, / Rauhasa olen maannut, /
Valkiuden nähdä saanut, / Päiv' on jo joutunut.
2. Siis kiitos olkoon sinull', / O laupias Jumala! / Kuin armos lainaat minull', /
Ain' autat minua, / Ja sielun' ravitset / Sanallas pyhäll' aina, /
Ruumiillen tarpeet lainaat, / Kaikk' kauniist' kaitselet.
3. Ah, joska Herra soisi / Sen armon minull' viell', / Ett' häntä kiittää voisin, /
Kuin tulis' tehdä tääll'; / Vaan uskon kuitenkin, / Ettei hän tahdo suuttuu, /
Vaikk' minult' paljo puuttuu, / On armias kuitenkin.
4. Ann' armos minun saada / Ain' kaikis' menoisan', / Kaikk' onnettomuus kaada /
Pois toimituksistan': / Ja minun jalkani / Its' oikiall' tielle saata, /
Ann' synnist' minun laata, / Ja ole turvani.
5. Ann' sinun pyhä lakis / Mull' olla ojennus / Tääll' virkan' töisä kaikis', /
Niin etten horjahtais'; / Ja minun asian' / Suo kunniakses kääntyy, /
Ja huokauksen' vääntyy / Ilohon autuaan.
6. Ain' suojel' seurakuntaas, / Ja laumaas kaitse; / Suo rauhaa myös maakuntaas, /
Ja sielut ravitse / Ain' pyhäll' sanallas. / Ann' uskos' vahvan' pysyy, /
Ja perääs aina kysyy; / Meit' vahvist' voimallas.
7. Varjele, hyvä Isä, / Ain' meidän kuninkaam'! / Ja pitkää ikää lisää! /
Suo meidän haltiam' / Niin aina hallita, / Ett' armo kaikill' koittais', /
Pois viholliset soittais', / Kuin meitä ahdistaa.
8. Viel' haltuus annan täällä / Sukun' ja tuttavan', / Älä meilt' apuus kiellä, /
Meit' holho ain'ijan. / Suo hyvä terveys: / Ain' rukouksem' kuule; /
Jos tuska päällem' tulee, / Niin lainaa kärsimys!
9. Aut', ettän sinua kiitän / Tääll' myötäkäymises'; / Ja toivon' sinuun liitän, /
Ain' vastoinkäymises'. / Suo tahtoos tytyä, / Hyväksi kaikki ottaa, /
Mitäs mull' tahdot tuottaa, / Ja nöyrän' pysyä.
10. Kosk' minä täältä lähden, / Niin tule turvaksen', / Ja ota sielun' tähdell', /
Its' tykös taivaaseen, / Kusa sua iloisest', / Kanss' enkelitten hyväin, /
Ja joukos' kaikkein pyhäin, / Kiitän ijankaikkisest', Amen.


362

1. Herää sielun' ja mielell' / Iloisell' että kielell', / Ylistä Herraa vakaa, /
Kuin meill' kaikk' hyvyytt' jakaa.
2. Yön synkiys sinun peitti, / Saatan' verkkonsa heitti / Käsittääksens' sinua hartaast', /
Herra sinun varjel' vaarast'.
3. Helmoisas, Isä taivaast', / Varjelit minua vaivast', / Kuin hätä oli tarjon', /
Kätkit minua siipeis varjoon.
4. Sanoit: lapseni, rauhas' / Lepää pelkäämät' turvas'! / Ilolla jällens' päivän /
Saat nähdä ylös käyvän.
5. Sinun sanas olet täyttän' / Ja armos minull' näyttän': / Rauhasa olen maannut, /
Valkeuden nähdä saanut.
6. Uhrini minä annan, / Lahjani etees kannan: / Rukoukset ja psalmit /
Sinull' kiitokseks' on valmiit.
7. Sen sydämestän' soisin, / Ett' kiittää sinua voisin, / Etkäs minult' muuta ano, /
Kuin pyhä kirja sanoo.
8. Armotekos viell' täytä, / Enkelis tykön' käytä, / Jotka tänäpän' kätkis' /
Minua kaikis' töis' ja retkis'.
9. Anna kaikk' aivotuksen' / Menestyy, toimituksen' / Sun kunniakses väännä, /
Ja kaikki parhaaks' käännä.
10. Sieluni, Jesu hyvä, / Ravitkoon sanas pyhä! / Virvot' minua piinas kautta, /
Ja viimein iloon auta! Amen.


363

1. Me kiitoksen / Nyt sinullen / Tuom', rakas Isä, nöyrän, / Ett's vaaroista /
Olet armosta  / Sielum' ja ruumiim' päästän'.
2. Vaan enimmäst', / Ett's rauhaisest' / Tain yön soit meidän viettää, /
Ett' huoneesees / Saam' käyd' edes, / Siis tahdom' sinua kiittää.
3. Niin pyydäm' viel', / Suo armos meill', / Ett' enkelittes vartioll' /
Me varjellaan, / Myös päivän tain, / Ett' saam' oll' vapaat vaaroilt'.
4. Sun tahtos tiell' / Meit' johdat' viell', / Sen tuntoon sielum' valais', /
Ett' sinull' ain', / Kanss' päivän tain, / Työm', neuvom' kelvat' mahtais'.
5. Suo saatanan / Juonet viekkaan, / Joill' syntiin meitä painaa, / Kaikk' rikottaa, /
Sill' turvaamma / Jesuksen ristiin aina.
6. Kuuliaisuuteen / Me uutehen / Annamme ruumiim', henkem'; / Sill' tiedäm' sen, /
Ett' hyötyinen / On se, kuins tuotat päällem.
7. Sun suojahas / Ot' armoisas / Kanss' esivaltam' rakas, / Häll' onnee tuo, /
Ja meille suo, / Ett' eläm' rakkaas' rauhas'.
8. Tulen, veden, / Sodan, näljän, / Kanss' ruton vaivat estä, / Kuollost' pahast' /
Ja muust' vaarast' / Ynn' köyhät, rikkaat säästä.
9. Niill', jotka tääll' / On vallan pääll', / Ann' neuvoi hyvii armost', /
Ett' kunniatas / Ja oikeuttas / Ain' edes auttavat jalost'.
10. Suo kaikill' meill', / Ett' käskyis teill' / Tääll' christillisest' käynem', /
Ett' autuudes', / Sun tykönäs, / Sitt' taivais' ijät' eläm'.


364  (V. k. N:o 45.)

1. Ylistän Herraa sydämest' / Nyt tänä huomenhetken', / Kuin minun aivan armollisest' /
On menneen' yönä kätken'. / Yö on nyt hyvin kulunut, / Kuin ehtooll' olin anonut /
Hartaast' rukouksell' nöyräll'.
2. Ei ole saaneet perkeleet / Pääll' sielun' yhtäkään valtaa, / Sen enkelis on estäneet, /
Ja auttan' tuskan alta: / Rauhas' on ruumiin' levännyt, / Terveenä olen herännyt: /
Jumalan kiitos olkoon!
3. Sen kyllä todeks' löydän täs', / Ett' Herra turvan tuottaa, /
Ja kaikkii tahdot olla läss', / Kuin sinuun hartaast' luottaa, /
Ain' kuulet lastes rukouksen, / Ja Poikas kautta Christuksen, / Mitä anovat, annat.
4. Mielellän' kaikest' sydämest' / Siis Herraa kiittää mahdan, / Ja ylistystä iloisest' /
Nyt hänell' veisat' taidan: / Tai kiitoksen' kelvollinen, / Ja Herrall' olkoon otollinen, /
Kuin nöyräst' edeskannan.
5. Rukoilen, ettäs tahtoisit / Tänäpän' lastas korjat', /
Ja vaaroist' kaikist' varjelisit, / Etten vahinkoon horjahd'! / Lähetä, Herra, enkelis, /
Kuin käsisäns' mua kantelis' / Kaikilla minun teillän'.
6. Pyhä Henkes mua hallitkoon, / Että niin elää voisin, / Kuin sinun pyhä tahtos on, /
Enk' koskaan tekis' toisin. / O Herra, minua suojele, / Tekemäst' sitä varjele, /
Kuin kävis' käskyis vastoin.
7. Jos heikkoudest' osaisin / Johonkun syntiin langet', / Aut', ettän kohta katuisin /
Pahuuttan kiiruust' sangen: / Vihoisas älä rankaise, / Kuin pahatekon' ansaitsee: /
Vaan armost' anteeks' anna.
8. Sanallas minua lohduta, / Ja käskyis jälkeen aina / Elämään minua totuta, /
Ain' armos minull' lainaa! / Ja Poikas kautta Christuksen, /
Ann' anteeks' kaikki rikoksen', / Ja synnist' minua puhdist'.
9. Niin nöyrimmäst' myös rukoilen, / Ettäs tahtoisit ottaa / Sun haltuus kaikki omaisen', /
Ja armos heill' osottaa; / Heit' vaaroist' kaikist' varjele, / Armostas heille antele, /
Mitä anovat sinult'.
10. Its', Herra, tarpeen' tiedät tääll', / Etk' niitä minult' kiellä, /
Siis ota minua haltuus viel', / Niin kauvan kuins suot elää: / Sitt' iloon ijankaikkiseen /
Suo tulla tykös taivaaseen! / Kuin täytyy täältä lähtee, Amen.



3. Ehtoo-virret.


365

1. Jumalan säädyn perästä / Ehtoo ja yö nyt lähestyy, / Päivä on nyt pois kulunut, /
Pimeys päälle joutunut.
2. Älkäämme siis unhottako, / Mutt' kiitos Herrall' antakaam', /
Kuin tänäpän' meit' suojeli, / Ja kaikest' vaarast' varjeli.
3. Sitä myös hänelt' pyytäkääm', / Ett' hän olis' meidän tykönäm', /
Ettei piru meit' surmaisi / Ja tänä yönä murhaisi.
4. Sinä siis, laupias Isä! / Sinun armos meill' aina lisää, /
Hallitse meit' tänä ehtoon', / Ann' rauhas' myös tulla kehtoon.
5. Siellä sitt' levosa olla, / Ja pahuus meistä pois kuolla, /
Ett' sydän sinus' valvoisi, / Ja ruumis terveen' nousisi.
6. Kiitos siis olkoon Isälle, / Ja kunnia suuri Pojalle, /
Pyhäll' Hengell' se olkoon myös, / Joka meit' auttaa kaikes' työs'!


366

1. Christe, paiste, kirkas päivä! / Ja Isäs valkeutt' täynnä, /
Sinä yön pimeyden hajotat, / Ja mailman paisteell' lahjoitat :,:
2. Sinuun, Christe, me turvaamme, / Sinua myös auksem' huudamme, /
Tänä yönä meit' suojele, / Ja kaikest' vaarast' varjele! :,:
3. Ettei uni meit' upottais', / Eik' vihollinen myös voittais', /
Eik' liham' meitä pettäisi, / Ja sinun vihaas vetäisi :,:
4. Silmät ne unen ottakoon, / Sydän sinusa valvokoon, /
Älä lapsias pois heittele, / Vaan pyhäll' kädelläs peittele! :,:
5. Valvo, Herra, meidän ylitsem', / Vainomiehii myös hillitse! /
Sinäp' yksin meitä lunastit, / Ja verelläs meit' puhdistit :,:
6. O Herra! sitä tietele, / Ett' piru meit' tahtoo vietellä, /
Sinä kuin sielut vallitset, / Meitä siis aina hallitse! :,:
7. Sen, Isä kaikkivaltias, / Ja Poika hyvyyden antias, /
Meille suo, lainaa ja auta, / Pyhän Hengen voiman kautta! :,:



367

1. Päivä tykööm' pois kulkee, / Yö synkiä siaan jää: / Jumalan olkoon julki /
Kiitos, kunnia ijät', / Joka meit' tänäpän' kätki, / Ettei meill' pahoin käyn': /
Rukoilkaam' vielä nytkin :,: / Armons' sois' edespäin.
2. Tämän mailman meno / On kaikki katoovainen, / Ainoastans' Herran armo /
On ijät' pysyväinen; / Jumalaan itseni turvaan, / Ei hän minua ylönann', /
Eikä myös laske turhaan :,: /   Vaikk' mailmas' vihataan.
3. Sinun haltuus itseni annan, / Täll' surkiall' eloll'; / Ihminen verraks' pannaan /
Ratk' kukkaiseen kedoll', / Kuin huomeneltain varhain / Kauniist' kyll' kukoistuu, /
Ehtoon' sitt' raukee turhaan :,: / Kuin heinä lakastuu.
4. Anteeks' ann', rakas Herra, / Syntin' ja rikoksen', / Joita tein monin kerran, /
Sinult' armoo rukoilen. / Jos sinä siis tahdot soimat' / Syntin' ja vääryyten', /
Kunkan sitt' mahdan turvat' :,: / Kuoleman tiedän ansainneen'.
5. Armos lain', Herra hurskas! / Poikas kautt' Christuksen, /
Tee minua synnist' puhtaaks', / Ann' Henkes turvaksen', / Joka minua johdattaisi, /
Tiell' oikiall' ojennais', / Niin etten horjahtaisi :,: / Enk' olis' armojas paits'.
6. Sielun', ruumiin', kuins luonut, / Kanss' kaiken tavaran', /
Jotkas minull' olet suonut, / Taloni myös annan / Sinun käsiis, haltuus, huomaas, /
Varjel' ne vahingost'; / Korjaa minua viimein suojaas :,: /
Kosk' eriän täst' surun laaksost'.


368

1. Aurinko nyt on laskenut, / Ja päivä meiltä kulunut, / Yö synkiä siaan kulkeepi, /
Valkeuden ulos sulkeepi.
2. O Isä! sinull' kiitoksen / Annan Poikas kautt' Christuksen, /
Ettäs mun olet suojellut, / Ja vaaroist' kaikist' varjellut.
3. Sinä minun olet säästänyt / Kuolemast' ja myös päästänyt /
Perkeleen pahoist' petoksist', / Tuskist', kivuist', kiusauksist'.
4. Sinun, Isä taivaallinen, / Kiitos olkoon ijankaikkinen. /
Mitäs tiedät minun rikkoneen, / Ann' anteeks', ole armollinen.
5. Ei löyt' yhtään koko maan pääll', / Kuin synnist' ompi vapaa tääll': /
Syntini minä tunnustan, / Sinun armojas julistan.
6. Syntini minä tunnustan, / Tiedät minun niitä katuvan: /
Kuul' armollisest' huokauksen', / Ann' anteeks' kaikki rikoksen'!
7. Tykönän' pysy tänä yön', / Enkelis minun kätkeköön! /
Etten joutuisi yhteenkään / Syntiin, vahinkoon, häpiään.
8. Ann' minun rauhas' levätä, / Ja sitte iloll' herätä; /
Niin kiitän sinua iloisest', / Isä Jumal', ijankaikkisest', Amen.


369

1. Päivä nyt ehtii ehtoollen, / Taas pimeys tulee siaan; / Me sinua, Jesu, rukoilem', /
Sä tykönäm' pysy ainijan. / Iloit' meit' Jumal' taivaisa.
2. Sä olet valo ijäinen, / Ja Jumalan kirkkaus armas, / Siis tule sydämmen' huoneeseen, /
Sun armoillas se valais'. / Iloit' meit' Jumal' taivaisa.
3. Sä olet vakainen vartiam', / Et ikänäns' sinä meit' hyljää; /
Sun päälles aina uskallam', / Kanss' rukoilem', tyköm' kulje. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.
4. Päivä on työtä tehdä luot', / Ett' askareit' toimittaa virkam'; /
Vaan yö on levoks' meille suot', / Ett' virvottaa väsyneet raajam'. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.
5. Siis varjel' tänä yön', Jumala, / Meit' saatanan pahast' paulast', /
Kanss' kaikes' tuskas' ol' apuna, / Ann' levät' levos' makiast'. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.
6. Me Jesuksell' meitäm' annamme, / Kosk' silmämme kiinni painam', /
Hän olkoon ain' apum' ja kilpemme, / Pois poistakoon kaiken vaivan. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.
7. Ann' meidän levätä levosas, / Eik' syntiin synkiään nukkuu, /
Eik' tehdä vastaan tahtoas, / Eik' suruss' surkiass' hukkuu. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.
8. Niin huomenn' sinua kiitämme, / Sun hyvyyttäs myös vakaa, /
Ja sinua aina ylistämme / Taivais', enk' siitä lakkaa. /
Ioit' meit' Jumal' taivaisa!


370  (V. k. N:o 366.)

1. Christe! päivä on kädesäs, / Yö ei pysy myös edesäs, /
Sinä valaiset yöll' ja päiväll', / Annat meit' rauhasa kävell' :,:
2. O Herra! meitä auttele, / Ja tänä yönä varjele, /
Ann' levät' sinun rauhasas, / Tykööm' pois karkot' saatana :,:
3. Silmät unen siis ottakoon, / Sydän sinusa valvokoon, /
Sinun kätes meitä peittäköön, / Pahuus tykööm' pois heittäköön :,:
4. Me rukoilem' sinua, Herra Christ', / Kirvota meitä pirun juonist'! /
Hän tahtoo meit' sinuun suututtaa, / Sielum' murhat' ja hukuttaa :,:
5. Me olem' sinun oma perhees, / Sen tunnustaa pyhä veres, /
Jonkas edestäm' vuodatit, / Ja niin tykös meit' johdatit :,:
6. Käske sinun pyhä enkelis, / Ett' hän meit' siivilläns' peittelis', /
Tänä yönä meist' vaarin ottais', / Ja pirun kauvas karkottais' :,:
7. Niin käykääm' me nyt lepäämään, / Ett' enkel' on meidän tykönäm', /
Älkääm' ketään myös peljätkääm'; / Mutt' Herralt' rauhaa kerjätkääm' :,:
8. Me annam meitäm' sinun huomaas, / Ota meitä sinun suojaas, /
Niin meidän käypi kyll' hyvin, / Enk' nuku synteihin syviin :,:


371  (V. k. N:o 287.)

Jo joutui päivä armas / Ehtooll', me rukoilem', / Ett's, Herra Jesu rakas! /
Tääll' pysyt tykönäm', / Meill' usko vahva suo, / Ja varjel' aina meitä, /
Kanss' vaarois' peikolt' peitä, / Meill' makia lepo tuo.


372

1. Me sinua, Christe, kiitämme, / O rakas Vapahtajamme! /
Kuin tänäpän' meit' suojelit, / Kautt' enkelittes varjelit.
2. Me panem' maata vuoteellem', / Ja hartaast' sinua rukoilem', /
Ann' anteeks' kaikk', kuin rikott' on, / Meit' saata Isäs suosioon.
3. Ann' enkelis oll' vartianam' / Ja karkottaa pois vainoojam', /
Kuin vahingoittaa pyytelee, / O Herra, meitä varjele.
4. Tulen ja veden vaarasta, / Ja kaikest' pahast' pelasta; /
Sinun nimees me turvaamme, / Ja itsem' haltuus annamme.
5. Meit' verelläs sä lunastit, / Ja lapsikses meit' omistit, /
Sinull' eläm' ja kuolemme, / Ja omas aina olemme.
6. Nyt amen, amen, päätökseks', / Suo enkelis suojelukseks'; /
Me maata lepoon menemme, / Jesuksen nimeen nukumme.


373  (V. k. N:o 305.)

1. Nyt päivä edeskulun' on, / Sull' kiitoksen mä, Herra, tuon, /
Ett's synnist', tuskast', vaarasta / Mun varjelit ain' armosta.
2. Ann' anteeks', sitä anelen, / Mun monet riettaat rikoksen', /
Nyt ja ain' elinkautenan', / Sä olet Isän', Jumalan'.
3. Sun haltuus annan, Isäni! / Mun sielun', ruumiin', henkeni, /
Suo suloisest' mun maataksen', / Kanss' apus aina saadaksen'.
4. Ann' enkelis oll' tykönän', / Pois poistaa pahan perkeleen. /
Ain' suojel' kautta Christuksen, / Mull' ole Isä armoinen!
5. Suo nousen jällens' raitisna, / Sitt' kiitos sull' on valmisna, /
Ett's olet aivan armias, / Suloinen, hyvä, laupias.


374

1. Kaikk', kuin maa päälläns' kantaa, / Nyt lepoon itsens' antaa, /
Ja raukee nukkumaan: / Mutt' sinä, sielun', ala, / Mitä sinun Luojas halaa, /
Kuin rupeen raukeemaan.
2. Pois on aurinko kulken', / Ja paisteens' meiltä sulken', /
Yö joutuu jäll' siaan: / Katson aurinkoo toista, / Kuin kirkkaast' sielull' loistaa, /
Jesus Vapahtajan'.
3. Päivä loppuu, ja lavian / Ihanast' kirkkaat taivaan / Tähdet kaunistavat; /
Niin minä, kosk' täältä lähden, / Taivaan kirkkaudes' nähden, /
Paistan ain' loppumat'.
4. Riisun nyt vaatteen' ja kenkän', / Menen niin alast' sänkyyn: /
Niin lähden myös kuollesan' / Alast', vaan tiedän jäll' saavan' /
Autuuden vaatteet, ja taivaan / Kunniall' puetettavan'.
5. Ett' päivän töistä nyt päästään, / Siis iloisans' ovat tästä /
Pään', käten', jalkan' myös; / Niin synnin orjuudest' auttaa /
Minun Jesus piinans' kautta, / Ja viimein kaikest' työst'.
6. Menen vuoteell', ett' väsyn' / On ruumiin joka jäsen, / Ja sitä muistelen, /
Ett' vihdoin hauta luodaan, / Ja vuode minull' suodaan, / Maan poves' maataksen'.
7. Silmän' nyt kiinni painan, / O Jesu! armoos lainaa, / Ett' turvas' olisin: /
O Herra! ota huomaas, / Sielun' ja ruumiin' suojaas, / Ett' rauhas' lepäisin.
8. Levit' nyt siipes päällen', / Niin minä tulen säällen, / O Jesu, auttajan'! /
Kuin saatan' pyytää paulaan, / Niin anna enkelit laulaa, / Ja olla vartian'.
9. Kanss' lasten ja myös perheen, / Lepään rauhas'; sill' murheen /
Kyll' Herra pitää meist' / Pyhäin enkeleins' kautta, / Ja viimein täältä auttaa /
Taivaan iloon vissist'. Amen.


375

1. Käy nyt sielun' kaikell' mielell' / Herrall' kunniaa kantamaan, /
Sekä sydämell' että kielell' / Hänell' kiitost' veisaamaan, / Joka minun päivän tain /
Armollisest' varjel' ain', / Vaaroist' kaikist' minun säästi, /
Pirun pahoist' pauloist' päästi.
2. Sinull' kiitost' veisat' mahdan, / Armon Isä laupias! / Ylistää ain' sinua tahdon, /
Ettäs aivan armiaast' / Päivän kuorman huojensit' / Synnist' monest' estelit, /
Vihollisen torjuit kauvas, / Annoit minun olla rauhas'.
3. Sinun ihmeitäs ei taita, / Eik' armojas luetell', / Eikä hyvätekois laitaa /
Viisaimmatkaan käsit' tääll'; / Ne tott' ovat usiammat, / Kuin ihmiset luulevat; /
Armos minun niin tääll' vienee, / Ettän vaarat välttää tiennen.
4. Päivä on nyt pojes kulken', / Yö jo joutuu jäll' pian, /
Aurinko on paisteens' sulken', / Pimeys tulee siaan; / Ah siis, Isä laupiain! /
Armos paisteell' valais' ain'! / Sydäntäni kylmää virvot', /
Synnin synkiydest' kirvot'!
5. Armost' anna anteeks' aina / Minun syntin' kauhiat, / Jotka sieluu raskaast' painaa, /
Kuiden myrkyll' haikiall' / Saatan' tahtoo kadottaa, / Ja helvettiin vajottaa; /
Vaan sä taidat minua auttaa, / Sinun Poikas ansion kautta.
6. Vaikka synnit saatit minun / Sinun julman vihas all'; / Kuitenk' Poikas lepytt' sinun /
Ristin piinall' katkerall': / Syntin' suureks' tunnustan, / Vaan sun armos avaran /
Vielä suuremmaksi tiennen, / Kuin minun kaikki syntin' lienee.
7. Sinä sielun' kirkkaus parhain, / Minun ainoo auttajan', /
Haltuus hiljan ja myös varhain / Itsen' annan ainian; / Valist' minun sydäntän' /
Ylits' yöseen synkiän, / Kaikes' surun sumus' aina /
Lohdutus minull' laupiaast' lainaa!
8. Päästä minua pirun pauloist', / Kirvot' kimpust' kiusaajan, /
Kuin mua pyytää aina vauloins', / Hajot' juonet kavalan. / Älä minust' luovu viel', /
Minun sielun' rikkaus tääll': / Koskas sydämesän' asut, /
Taidan välttää häijyn hasut.
9. Koska silmän' kiinni vaipuu, / Unehen myös raukeevat, / Sielun' anna silloin taipuu /
Sinun puolees taukoomat': / Pysy ain' sydämesän', / Unesakin mielesän'! /
Omas olen, ehkä nukun, / Enk' sitt' pelkää että hukun.
10. Suo minun tänä yönä maata / Levos', unes' makias', / Onnettomuus kaikk' pois saata, /
Armos olkoon valvomas'. / Henken', ruumiin' ja sielun', / Kunnian' ja kaikk' kalun', /
Lapsen', lankon' ja kaikk' suomas, / Herra, sinun uskon huomaas.
11. Peljätykset pimiän vallan, / Ja kaikk' vaarat poista pois, /
Ettei saatan' sais' mua allans', / Eikä surmat' niinkuin sois'. /
Tulen, veden hädästä, / Kuollost' äkillisestä, / Varjel', etten synnis' hukkuis', /
Enkä kadotukseen nukkuis'.
12. Armostas, o Isä, lainaa, / Mitä lapses anelee, / Jesu, turvaks' tule aina, /
Minua myös auttele; / Lohduttaja laupias, / Pyhä Henki armias, /
Minun rukouksen' kuulkoon, / Amen, ja se tapahtukoon!


376  (V. k. N:o 10.)

1. O kaikkein kappalten Luoja, / Ja puutteis' tarpeitten suoja, /
Sinä asiat hyvin sovitat, / Ja menot parhain toimitat, /
Et tahdo myös aikoi sekoittaa, / Mutt' päivän yöstä eroittaa.
2. Aurinko paisteens' nyt pois vei, / Synkiä pimeys siaan jäi, /
Kauhistus maan päälle poukkos, / Pelko on jokaises' loukos', /
Sinä siis, valkeuden Isä, / Sinun kirkkautes' meill' lisää!
3. Vaikk's taivaan tähdeill' kaunistat, / Ja kuun valoll' maan valistat, /
Kuitenkin auringon kaltaist' / Ei löytä kustakaan paikast'; /
Hämär' heilt' vallan ottaapi, / Ja hirmun maan pääll' tuottaapi.
4. Kiven siis kalliost' osotit, / Jost' valkian iskemään totutit, /
Joll' huoneet käskit valistaa, / Pimeydet pois ahdistaa; /
Niin auringon armahan siaan / Soitto tuli meidän pihaam'.
5. Näin sinä, Herra, meit' lohdutat, / Julman pimeyn pois hajotat, /
Tahdot yöllä sekä päiväll' / Valistaa meit' valon säteill'. /
Sentähden sinua kiitämme, / Ja turvisas oll' pyydämme.
6. Kuin sinä valkiall' huoneen täytät, / Ett' ihmiset työns' saavat päättää; /
Niin ann' Christuksest' kalliost' / Sielun' iskee hänellens' valistust'. /
Usko se rauta vahva on, / Joka siit' kivest' tulen tuo.
7. Vaikk' uni taas tulen sammuttaa, / Päällem' niin pimeyn saatuttaa, /
Valais' kuitenk' sielu parkaa, / Ettei hän olis pimiäs' arka, /
Älä meit' salli niin nukkuu, / Että me synnis' pois hukum'.
8. Suo terveen' jällens' nostettaa, / Ja pimeys valkiull' kostettaa. /
Anna myös täällä ollesam', / Ja täältä pojes kuollesam', /
Tai paiste meitä noudattaa, / Ja taivaan valoon osottaa.
9. Sen Isä, Poika meill' suokoon, / Ja Pyhä Henki myös tuokoon. /
Sinull', pyhä Kolminaisuus, / Ja vahva Yksikertaisuus, /
Kiitoksen aina sanomme, / Ja apua sinult' anomme.


4. Kahdestatoistakymmenestä päivän hetkestä.


377	(V. k. N:o 224.)

1. O ihminen, ain' ajattel', / Eläisäs terveen' ilmas', /
Ettet sä ilkiäll' elämäll' / Tääll' sodi vastaan Luojaas; /
Niin pidä joka hetkellä, / Juur' jumalisell' mielellä, /
Ajatuksii christillisii.
2. Kosk' yhden lyö, niin muistele, / Ett' vihdoin tulee kuolla; /
Niin Jumalat' yht' palvele / Työll', sydämmell' ja suulla, /
Ett' koska täältä erinnee / Sun sielus, silloin vietänee /
Taivaisiin enkeleiltä.
3. Sitt' muista kahden lyödes' taas / Christuksen kaksi luontoo , /
Hän Jumal' yhdes' persoonas', / Ihminen samall' muotoo. /
Niin paratiisiin asetti / Kaks' ihmist' Jumal', yhdisti /
Kanss' aviosäätyyn ensin.
4. Kosk' kolme lyö, niin kolmia / Persoonat' Jumaluudes', /
Ynn' Isää, Poikaa, Henkeä, / Sä tunnust' uskos' todes'. /
Sun Isä loi juur' kuvaksens', / Sitt' Poika lunast' verelläns', /
Kanss' pyhitt' Pyhä Henki.
5. Ot' neljän lyödes' mielehen / Neljä evankelistaa, /
Jotk' kirjoitit meill' Christuksen / Työt, saarnat, kuollon, vaivat. /
Sitt' Herran hyvän vaattehet / Taas sotamiehet ylpiät /
Juur' osaan jaoit neljään.
6. Taas viiden lyödes' katsele / Christuksen viittä haavaa, /
Jotk' ristis' sai; sä muistele / Suurt' rangaistust' ja vaivaa, /
Jonk' olit alla' ja joudut viell', / Jos et sä seuraa oikiall' tiell' /
Tääll' neitsytt' viisast' viittä.
7. Viel' kuuden lyödes' tutkistel', / Kuin Herra maan ja taivaan /
Loi tyhjäst' kuuden päivän pääll', / Sanallans' vahvall' aivan. /
Kuutt' rakkaun myös tutki työt', / Joit' Christus on meill' käskenyt, /
Ett's harjoitat niit' hartaast'.
8. Seitsemän lyödes' seitsemää / Sä aniett' Isä meidäs', /
Kuin Christukselt' on opetett', / Lueskel' uskallukses'. /
Niin muista, kuinka seitsemäll' / Kanss' Christus ruokkei leiväll' viel' /
Miest' neljä tuhatt' korves'.
9. Kahdeksan lyödes' katsahda, / Kuink' kahdeksanten' päivän' /
Soi itsens' ympär' leikattaa / Tääll' Christus meidän tähtem'. /
Niin sieluu Herra kahdeksan / On vedest' paljost' pelastan', /
Kosk' vanhan mailman kadott'.
10. Yhdeksän lyödes', ymmärrä / Juutasten luvun jälkeen, /
Niin antoi Herra henkensä, / Joll' hän on meitä päästän' /
Sen pahan pirun pauloista, / Ja kuollon kauhian kahleista, /
Joill' kiedotut me olim'.
11. Kymmenen lyödes' kysele / Taas Herran käskyy kymment', /
Kanss' niiden jälkeen kävele / Täs' elos' kaikkein nähden. /
Vaan jos sä heikko horjahdat, / Niin katumukseen kiiruhda, /
Vaella rakkaudes'.
12. Kuin lyö ykstoistakymmentä, / Niin silloin muistaa mahdat, /
Ett' yksitoistakymment' jää / Juudaan jälkeen, jotk' saavat /
Tääll' Herralt' vallan avata, / Ja pahoi syntiin sitoa, /
Sen Pyhän Hengen voimall'.
13. Kosk' lyö kakstoistakymmentä, / Niin taas sen mahdat muistaa, /
Ett' Christin uskos' löytähän / Niin mont' artikulusta. /
Niin kahdell'toistakymmenell' / Its' Jesus opett' vuodell' viel' /
Jerusalemin templis'.
14. Kosk' kaikkii hetkii tutkim' näin, / Se hyödyttää meit' ijan, /
Pois kielem' pahast' pidäm' ain'; / Sill' Herra tulee pian, /
Kuin paula linnun käsittää, / Ennen kuin silmä räpähtää; /
Vaan hetk' on tietämätöin.


XV. Kuolemasta ja hautaamisesta.


1. Valmistuksesta kuolemaan.


378

1. Niin kauvan kuin me eläm' tääll', / Niin ajatelkaam' aina sen pääll', /
Ett' kuolema noutaapi meitä: / Hän kaikill' kyllä tiettävä on, /
Vaan aika ja hetki tietämätöin; / Hän tahtoo kaikki vankiuteen heittää: /
O Jesu, o Jesu, / Ann' välttää harhoja teitä!
2. Kosk' me vähin näit' ajattelem', / Niin kuolema tyköm' matelee, /
Ja pyytää meit' pirun nuottaan; / Seuraa minua, sanoo hän kaikill', /
En tahdo minä viivyttää sill', / Vangiks' minä jokaitsen otan: /
O Jesu, o Jesu, / Päälles me aina luotam'.
3. Terveen' ja vahvan' ollesam' tääll' / Miksem' me muista sielun pääll', /
Kuin synnin kuorman kantaman pitää? / Hyvyytt' ja kalua pyytelem', /
Rahan tähden paljon myös riitelem', / Em' autuutt' tahdo tietää. /
O ihminen, o ihminen! / Sielu viimein maksaapi näitä.
4. Ruumis se hautaan heitetään, / Ja mustall' mullall' peitetään, /
Näimp' sinä täält' eroitetaan. / Langot sitt' tavarat raatelevat, /
Suku kalua myös jakelevat, / Kokoon saanut unhotetaan. / O ihminen, o ihminen, /
Milläst' sielu virvotetaan?
5. Sielu tuomion eteen vedetään, / Ja sangen kovast' peljätetään, /
Piru häntä kiusaa ja vaatii, / Työn perään silloin kysytään, /
Jotk' pahuuden tähden pois lykitään, / Niin itku vallan saapi. /
O ihminen, o ihminen, / Synti sen matkaan saatti.
6. Sentähden turvaa Jumalan pääll', / Rakasta häntä kaikell' väell', /
Se sielulles saattaapi levon. / Hänen sanansa myös kuule, /
Niin et sä piinaan sitt' tule, / Vaan ijankaikkiseen iloon. /
O Jesu, o Jesu, / Älä meit' anna ylön!
7. Köyhää ja alastoint' auta, / Niit' kuolluit' pyydä myös hautaan, /
Talut' ne eksyneet tielle, / Murheellist' mielelläs lohduta, /
Sairaan tykö käymään sinuas totuta: / Näit' Jumala meilt' anoo täällä. /
O ihminen, o ihminen, / Älä näit' koskaan kiellä.
8. Älkääm' niiden tähden myös kerskatko; / Mutt' Christuksen päälle turvatkaam', /
Kuin Isäns' vihan lakaht': / Hän sinun lunasti jällens', /
Piinall' ja omall' verelläns', / Ja kuoleman hädäst' vapaht'. / O Jesu, o Jesu, /
Sinun armostas se tapaht'.


379

1. Aamulla seisoin varhain / Salaises' paikasa, / Kusa kuultelin parhain' /
Kuink' suures' vaivasa / Rukoil' nuor' ihminen / Kuolemaa, kuin hänen oli /
Saattanut murheeseen.
2. Kiiruusti kohta tule, / Sanoi häll' kuolema, / Ammun nuolen', älä luule, /
Ettän sinua armahdan. / Ketä ne kohtaavat, / Nuoret, vanhat, mont' tuhatt' /
Minua kaikk' seuraavat.
3. Hämmästyi kovin sangen / Kohta se nuori siin', / Ett' oli paulaan langenn', /
Ja tuonell' sanoi niin: / Mont' vanhaa löydät tääll'; / Vaan minä monta vuotta /
Kyll' voisin elää viel'.
4. Kuolema jälleen sanoi: / Ei auta nyt mitään: / Niin nuoria tapan kuin vanhoi, /
Enk' säästä ketäkään, / Ei vähät lapsetkaan / Minun vihaan' välttää taida, /
Kaikk' hautaan vajotan.
5. Nuoret vannomaan oppii, / Ja pahast' elämään, / Eik' vanhat tee kuin sopii: /
Siis joutsen' jännitän, / Ja miekkan' teroitan: / Rutoll', muull' monell' vaivall' /
Syntisii kadotan.
6. Synneillänn' monell' tavall' / Minun kehoitatt' vihaan; / Niin minä monell' vaivall' /
Teitä jäll' ahdistan. / Ei kuulu katumust', / Vaikk' rangaistukset teit' vaivaa: /
Ett' tee te parannust'.
7. Taudin tuskat ja kivut / Teitä myös vaivaavat; / Kädet, jalat ja sivut /
Monelt' pois kuivaavat; / Moni myös tavatoin, / Kuin ennen paljon hyppel', /
On nyt jo jalvotoin.
8. Kallis aika ja sota / Surettaa surkiast', / Kosk' ett' te parannust' ota: /
Murha, ryövyys haikiast', / Tulipalo, väkivalt' / Syntein tähden teit' vaivaa, /
Merellä sekä maall'.
9. Näit' rangaistuksii täällä / Ei tottel' yksikään: / Niin minä myös heitä vielä /
Hirmuisemmast' hävitän; / Surmaan suuren, pienen / Ei yksikään välttää taida, /
Kuin mailmas'  lienee.
10. Koreus ja uudet tavat, / Vaattein parret ylpiäin / Jo perät' vallan saavat, /
Miesten seas' ja vaimoin. / Ei syntin' silleen pidetä / Huoruutt' eikä muita vikoi, /
Eik' niit' tehtyi hävetä.
11. Nyt on sinun aikas käsis', / Ei aut' rukoilemaan; / Väijyn niin, ettes pääsis' /
Käsistän' kuhunkaan; / Minä tutaan joka maall', / Vaikk's kuinka kauvas karkaat, /
Olet ain' valtan' all'.
12. Oppikaam' siis kaikk' kohta / Parannust' tekemään, / Ett', koska Herra tahtoo /
Meitä täält' lähtemään, / Valmisna olisim', / Ja viimein taivaan iloon /
Uskon kautt' tulisim'.


380  (V. k. N:o 249.)

1. Miksis viivyt kauvan ulkon' / Sinä Herran siunattu? / Armos auksen' tuskas' tulkoon, /
Auta minua vaivattuu: / Ah, mun Herran' Jesuksen'. / Tule minun turvaksen', /
Sydäntäni murhees' virvot', / Nuorist' kovist' minua kirvot'!
2. Laki Herran vihan suuren / Onnettomall' osottaa, / Sydäntäni muruks' puree, /
Sielun' surkiast' haavoittaa: / Saatan' kiusaa, viellä sitt' / Omatunto, myös synnit /
Soimaa, kovin päällen kantaa, / Eikä tahdo lepoo antaa.
3. Jos nyt tahdon vaivast' tästä, / Kuin mua murheell' murentaa, /
Jollakulla tavall' päästä, / Ja mun kuorman' huojentaa; / En löyd' apuu keltäkään, /
Parhaalt' ystävältäkään, / Kaikk' kuin mailmas' on tarjon', /
Äkilt' katoo niinkuin varjo.
4. Niinkuin savu tuules', hajoo / Kunnia ja korkeus, / Äkilt' käsist' pojes vajoo /
Tavara ja rikkaus: / Jos tääll' olen iloinen, / Niinkuin kedon kukkainen, /
Riemu raukee, pian puuttuu, / Äkilt' itkuks', murheeks' muuttuu.
5. Sinä siis tääll' minull' köyhäll' / Olet ainoa auttaja, / Jesu, sanallas mua pyhäll' /
Virvotat ja lohdutat; / Vastoin lain uhkaust', / Niin myös kaikkee kiusaust', /
Sinun ansios avun tuottaa, / Siihen itsens' sielun' luottaa.
6. Jo siis joudu, Jesu rakas, / Tule minun sydämeen', / Että minun murheen' lakkais', /
Lohdutukses ann' mielehen'; / Sinä tiedät parhain sen, / Mitä minä tarvitsen, /
Tykönäs mull' lepo lainaa, / Anna syntin' anteeks' aina.
7. Isällinen kuritukses, / Ja kaikk' vastoinkäyminen / Suo tull' uskon vahvistukseks', /
Autuas loppu ann' viimein. / Todeks' minä toivon sen, / Ett' ruumiin' kanss' sieluisen' /
Viimein taivaan iloon kulkee, / Jesus murheen ulos sulkee.


381

1. Minun toivon' on ijäinen Jumalan pääll', / Kuin on elon', apun' ja turvan', /
Se ajainen kuolema on tarjon' minull' tääll', / Ei kenkään pääse sen alt' julman, /
Ei auta taito, tavara, eik' valta, / Kosk' kuolema kuin tuli syttyy altans', /
Kaikk' sivaltaa pois, suuren, nöyrän, / Rikkaan, köyhän, /
Kaikk' mailma tähän apuu ei löydä.
2. Ei auta täsä viisaus, miehuuskaan juur', / Ei kuninkaallinen voima, /
Ei nuoruus, ei jalous, pieni taikk' suur', / Kaikk' kaataa tuoni tuik' tuima. /
Kunk' pääsi Nimrod ja Jesabel? / Sanherib, Salomon, Samuel? / Simson, Antiokus, Asael? /
Tuoni tasaeli, / Kaikk' elämäst' ulos ajeli.
3. Dina neitsy hiuksensa palmikoits', / Kävi katsomaan kaupungin katui, /
Siin' Sikhem päämies hänt' äkkäs', himoits', / Häväis', koht' siit' vahinkoon sattui. /
Piian veljet hänen tapoit täst' työst', / Kanss' kaupungin kaiken miesväen myös, /
Sen ryöveit; näin elon äkilt' jätti, / Kaikk' kuolema petti; /
Mitä jalous taikk' nuoruus autti?
4.  Joko istun, astun, taikk' mitän tääll' teen, / Vaivaisuuttan' ajattelen aina, /
Synnis' syntyn', elänyt kaikkein tieten, / Mailma suurt' suruu minull' lainaa, /
Koko kiusaus on mailman meno, / Nyt iloitsen, hyppään, olen jalo, /
Koht' kesken lankeen, pois valon, / Kuin varjo hajoon, /
Näin pettävä on mailman elo.
5. Se on tarpeellinen sitt' kullenkin, / Ett' turvans' Jumalan pääll' panee, /
Hänt' hartaast' auks' huutaa ain' kuitenkin, / Hänen pelvosans' elää tainnee. /
Se suruisans' lohdutuksen saanee, / Hänest' murheen Jumal' pitää, hänt' auttanee; /
Mutt' ylpiät hän häpiään saattanee, / Pois kadottanee, /
Kaikkein pääll' kuolema maannee.
6. Lunastajani, sinä Herra Christe, / Kuin kuoleman alas painat, /
Est', ettei se vahinkot' tekis' minull' mitään, / Vahvist' uskoani aina! /
Kuin en kustaan apuu muualt' tienne, / Silloin sinä ainoo apu lienet, /
Kuoleman kivuis' aukseni riennä: / Sitt' iloon viene, /
Armos silloin sinä minull' suone.


382  (V. k. N:o 285.)

1. O Jesu Christe, Jumalan Poika! / Kuin kovan kuolemas kautta, /
Kuollon kauhiun meist' pois soitat, / Piinas tähden minua auta, /
Kosk' kuoleman kimppuun käydään, / Kuin ääni ei korvis' kuulu, /
Eik' kieli voi puhuu, / Eik' silmill' silleen nähdä, /
Eik' tieto mitään tähdä.
2. Koska sydän kivust' kivistelee, / Aju ei ajatella taida, /
Kaikk' ihmisten apu livistelee, / Ei kustaan turvaa saada, /
Silloin, Jesu, tykön' joudu, / Viimeisellän' minua auta! / Pois surkiudest' saata, /
Kuollon kielis' minua nouda, / Ann' kivun lyhennyst' saada!
3. Minust' pahat henget pois estä, / Mull' lohdutushenkes lainaa, /
Silloin sielun' siteist' päästä, / Korjaa kauniist' sinun suojaas. /
Ruumis myös maas' anna levät' taas, / Nousentotas odottaa, / Toivons' osottaa, /
Ett' iloo sinult' kuulla sais', / Tuomion etehen tultais'.
4. Ole vastaajan' viimeis' päivän', / Syntin' piinas kautt' peitä, /
Suo minun armost' iloon käyvän, / Pyhäis seuraan minua heitä. /
Sinä sanot: päälles kuin uskova on, / Hän kuolemast' koht' eloon käy, /
Eik' tuomion all' näy; / Ehk' ajaisest' kuoleva on, /
Ei heitet' helvetin hautaan.
5. Hänt' vapahdan väkeväll' kädell' / Kuoleman kauhian kidast', /
Taivaan iloon hänt' panen tähdell', / Näin pois päästän hänt' vihast'. /
Jesus Christus, aut' minua visust' / Sinun tuloos odottamaan /
Uskoll', ja saamaan / Osaa luvatust' ilost', /
Sinne minua vie täält' ulos.


383  (V. k. N:o 135.)

1. Asiani annan / Herran huomaan, / Hän tekee kaikk' tahtons' jälkeen: / Jos minä viel' /
Saan elää tääll', / En sitä kiell', / Ketästä minä pelkään?
2. Mun aikan' on, / Ja myös elon / Herran Jumalan kädes'; / Kai 'hiuskarvan', /
Mun Jumalan', / Olet arvann', Sinä minua autat hädäs'.
3. Suur' surkius / Ja vaivaisuus / On täällä murheen laaksos': / Lyhykäinen on /
Meidän menom', / Ja kaikk' elom', / Tääll' surkias' surun alhos'.
4. Multa ja tuhka / On ihmis-rukka, / Alast' mailmaan tuotu: / Myötäns' ei hän /
Tuo yhtäkään / Rääpältäkään, / Kuoltuans' on hauta suotu.
5. Ei rikkaus, / Ei viisaus / Ketäkään auttaa tienne, / Eik' mitään tääll' /
Kasva maan pääll', / Jonka väell' / Kuolema kuollut lienee.
6. Tänäpän' terve, / Huomenna kirves / Ompi puun juureen pantu, /
Jos kukoistanet / Kuin kukkaiset, / Kuitenkin kuolet, /
Ja mätänet niinkuin kanto.
7. Yks' toisen perään, / Kuoleman erään, / Nyt täältä pojes kulkee, /
Ja unhotetaan / Hän sitt' pian, / Kosk' siirtää sian, /
Niin kuollo kunkin sulkee.
8. Aut' Jumalan' / Ajattelemaan, / Ett' kuolema kaikki kalvaa, / Ja täytyy pois, /
Vaikk' ei joku sois', / Ja paljon vois'; / Tasan kaikk' kuolem' arvaa.
9. Sen synti saattaa, / Ett' kuollo kaataa / Ihmiset ilman esteett': / Hän maahan lyö, /
Ja kaikki syö: / Ei voima, ei työ / Voi hänen edesäns' kestää.
10. Tääll' ei paljon / Ole tarjon' / Ihmisell' ilon aikaa: / Kosk' tahtoo Jumal', /
Niin täydell' turvall', / Hänen siipeins' suojall', / Tahdon minä muuttaa majan.
11. Jos synti puree, / Ja sydän suree, / En armostas epäel' koskaan: /
Sill' uskon vahvast', / Ett' Christus taivaast' / Kuoleman haudast' /
Tahtoo minun ylösnostaa.
12. Jesus, Herran', / Kuoli kerran, / Minun suurten syntein edest': / Sitt' hän päänäns' /
Ylös nous' jällens', / Ja minun verelläns' / Pelasti pirun kädest'.
13. Jos kuollo vaivaa / Ja sydänt' kaivaa, / Omas ain' olen Jumal'; / Joko elän, /
Joko kuolen, / Sinun omas lienen, / Kuin voitit minun suurell' voimall'.
14. Se toivo juur', / Ja ilo suur', / Minull' ristin alla lienee, / Ett' viimeis' päivän' /
Mun riemull' tiedän / Ylös haudast' käyvän'; / Sitt' Isä minun iloon vienee.
15. Minun Jumalan' / Ja Vapahtajan' / On kaikki luuni luken': / Ei yhtäkään /
Pienintäkään / Kadota hän: / Vaan jällens' nahall' pukee.
16. Sitt' nähdä saan / Minun Jumalan' / Kasvon ja silmät kirkkaat, / Kaupungis' uudes', /
Ja autuudes', / Ijankaikkisuudes', / Ilon kanss' ilman pilkatt'.
17. O Jesu jalo! / Sydämen halu, / Kuin syntini kaikki kannoit, / Sulje minua tääll' /
Sun haavais sisäll', / Rakkaall' kädell', / Kuin lupasit ja vannoit.
18. Amen sanon, / Ja viimein anon / Sinult', o rakas Jesu, / Ett' sieluni viet /
Sitä oikiaa tiet',! Iloon ijät', / Laulamaan voiton veisuu!



384  (V. k. N:o 106.)

1. Mun Herran' hyvän pääll' / Ain' toivon' panen tääll', / Hän tuskist' ulos auttaa /
Mun voi, ja avun tuottaa. / Hän onnen kovan taitaa / Kyll' vahvall' kädell' kaataa.
2. Jos syntin' peljättää, / En tahdo epäillä, / Christukseen luotan lujast', /
Kuin kuollost' minun lunast'; / Mä hänen omans' olen, / Jos elän eli kuolen.
3. Ei kuollo kauhista, / Mull' voiton tuottava, / Sill' elon' ompi Christus, /
Jonk' turvis' rauhas' istun, / Jos nyt taikk' toisti kuolen, /
Sä korjaat sielun' puolees.
4.  O Jesu, Herrani! / Ja ainoo apuni, / Pääll' ristin suures' vaivas' /
Autuun meill' laitit taivaas', / Ah, vedä meitä puolees, /
Suo iloit' Isäs huonees'!
5. Viel' sinult' rukoilen, / Ett's annat anieen'; / Kosk' minä täältä eriin, /
Niin armiaast' apuun kerkii, / Ett' autuaast' sinus' kuolen, /
Ja tykös iloon tulen.
6. Mun lapsen', puolison', / Ja kaikk', kuins olet suon', /
Kanss' kirkkos haltuus, Herra, / Mä annan joka kerran: /
Sä kaikest' vaarast' aina / Heit' varjel', armos lainaa!
7. Kosk' heitä kuolema / Täält' tulee noutamaan, / Niin Jumal' armos näytä, /
Ett' mahtaisin heit' löytää / Abraamin helmas' rauhas', /
Juur' jalos' ilos' taivaas'.
8. Nyt amen turvaisest', / Mä sanon sydämest', / O Jesu! johdat' meitä, /
Ett' käym' sun käskys teitä! / Ja nimees suloist' sangen /
Ain' ijät' kiitäm', Amen!


385  (V. k. N:o 224.)

1.Ah Jesu, minua armahda! / Mun täytyy täältä erat'; / Vaan kosk' ja millä tavalla, /
Se armoisas on alat'. / Mult' salattu on hetki tai, / Vaan sinult' hyvin tuttava, /
Niin viimeinen myös loppun'.
2. Mun ilon', riemun' sinusa / On Jumalani aina, / Kanss' lepon', rauhan' vaivoisa, /
Sun Henkes armo lainaa: / Sill' veres vuosi edestän', / Joll' puhdistit mun synneistän' /
Ja taivaan iloon ostit.
3. Siis pyydän, Jesu, sinulta, / Ett's hallitset ain' mielen'! /
Suo käskyis teill' mun vaeltaa, / Ett' myös sun muistos' pidän; /
Suo sielun' sinus' iloita, / Kanss' tykös aina turvata, /
Ja taivaas' iloo perii.
4. Viel' anon sinult' armosta, / Kuin viimeis' hetki joutuu, /
Mult' taidos' hyväs' rohkeesta / Huojetaan kuollon kipu, / Ett' vuoteellan' täält' uskosa /
Pois nukun makias' rauhasa, / Kanss' käsiis annan sielun'.
5. Vaan jos mun pitäis' kuoleman / Maall' vieraall', taikk' muus' paikas', /
Kautt' ruton, sodan ankaran, / Taikk' veden, taikk' muus' vaaras'; /
Niin käyköön neuvos jälkeen se, / Äl' ansion peräst' tuomitse, /
Suo autuaast' mun täält' nukkuu.
6. Jos heikkoudes' armoas / En oikein taida arvat': / Pois älä vedä apuas; /
Vaan huojenn' kovat vaivat; / Niit' älä riennä kostamaan, / Kuin epätiedos' lausutaan, /
Eik' aivo oikein arvaa.
7. Kautt' kuollos, Jesu, minull' suo, / Ett' käytän itsen' kauniist', /
Kosk' kuollo kipiän kivun tuo, / Sääst' häjyist' hourauksist', /
Ett' sydän huokiast' pakahtuu, / Kuin kynttiläinen sammuntuu, /
Sun kuollos muistos' autuaas'.
8. En kuitenk' kuollon muotoa / Mä etees määrät' pyydä; / Vaan sinus' aina rippua, /
Ja sanastas kiinn' pitää, / Ain' Jesu elon', tiedän sen, / Ett's hyvin teet minullen, /
Mill' kuolloll' kutsuu tahdot.
9. Siis haltuus annan itseni, / Sä tuskis' tuotat helpon, / Sä elon', ota henkeni; /
Mull' kuollo kantaa voiton: / Mä tiedän, tuomioll' tullesa, / Sä herätät mun haudasta, /
Suot elon kruunun kauniin.


386  (V. k. N:o 89.)

1. Ole hyväs' turvas' Christitt', / Christus on meit' lunastan', /
Vaikk' hän päällem' panee ristin, / Sen syystä olem' ansainn', /
Kuin julki tunnustaa mahdam'; / Kankius on meis', kuin nähdä saadaan, /
Ei yhtään viatoint' liene.
2. Haltuus itsem' aina annam', / O Jumal' rakas Isäm'! / Älä meit' koskaan ylönanna, /
Tääll' olles' viel' eläisäm', / Tääll' ovat murheet, surut, tuskat, /
Kuolemaan ast' aina pahat puuskat, / Sinun tykönäs iloo toivom'.
3. Mahdam' ajatella tämän pääll', / Antaa Isän Jumalan vallit', /
Hänen enkelins' vartiam' on tääll', / Tahtoo meitä varjell' ja hallit': /
Kuin kana poikansa korjaa, / Siipeins' all' ottaa heit' varjoon, /
Niin Jumal' meille myös tekee.
4. Joko makaam' eli valvom', / Herran omat aina olem'. /
Kastett' olem' Christuksen ansioon, / Hän auttaa meitä ollen. /
Kuolema Adamin kautt' tuli, / Christus meidän apum' oli, /
Hänt' aina kiittää mahdam'.
5. Jyvä hedelmät' ei saane, / Ennen kuin tulee all' mullan, /
Niin meidän ruumiim' myös maannee, / Mullaks', tuhaks' täytyy tulla, /
Ennen kuin kirkkauteen käynee, / Jonk' Christus valmistan' lienee /
Piinans' ja kuolemans' kautta.
6. Miks' pelkääm' ajallist' kuolemaa? / Vihdoin täält' täytyy erii, /
Christuksen tykö olemaan, / Miks' katoovat' pyydäm' perii? /
Kuin Simeon kanss' levos' lähtee täält', / Syntins' katuu, uskoo Christuksen pääll', /
Ei ole hänell' mitään hätää.
7. Auta, Jumal', Pyhäll' Hengelläs, / Kärsiväst' kärsimään tuskaam', /
Poikas uskos' meit' pidelles', / Ettem' hänest' eriä koskaan. /
Lähteisäm' anna autuas ero, / Korjaa sielum' taivaan iloon, /
Kusa sinua ijät' kiitäm'.


387

1. O Jesu Christe viatoin! / Joka myös olet nuhteetoin, / Synnist' sinä meitä päästit, /
Itse kuolit, meitä säästit.
2. Sinun katkeran piinas tähden / Kuul' armollisest' rukouksen'! /
Koska minun pitää kuoleman, / Täältä myös pojes erkanemaan.
3. Koska ei selitä silmän', / Eikä myös kuule minun korvan', /
Ei kieli suusan' kääntele, / Sydän kivust' kivistelee.
4. Kosk' järki, toimi pois tulee, / Apu minult' kaikk' puuttelee, /
Silloin sinä, Jesu Christe, / Minun turvan' ainoa olet vissist'.
5. Auta siis minua hädäsä, / Varjel' myös itse kuolemasa! /
Pahat henget pois soittele, / Minua Hengelläs suojele.
6. Kosk' sielu ruumiist' erkanee, / Ja sinun tykös pakenee, /
Silloin ota häntä huomaas, / Tuomiopäivän' olkoon omas.
7. Ylösnousemus onnellinen / Suo, Jesu, meille armollinen! /
Älä syntii silloin muistele, / Armostas anteeks' antele.
8. Niinkuin sinä olet sanonut, / Puheisas tosin vannonut: /
Totisest', totisest' sanon, / Näillä sanoilla myös vannon:
9. Joka minun sanani kätkee, / Tahtoo myös välttää pahat retket, /
Häntä minä tahdon auttaa / Ja Isäni kanssa sovittaa.
10. Ei hän myös tule tuomioll', / Ehk' eroitetaan täält' kuolloll', /
Mutt' kuoltuans' taivaan iloon tulee, / Riemuun myös ijäiseen kulkee.
11. Jonka meill' suokoon armollisest', / Isä Jumala laupiaallisest', /
Ett' tulisim' ilo-siaan, / Riemuitsemaan taivaas' pian.


2. Huokaus kuoleman kivuisa.

388

1. Koska aikani tullut jo on, / Ett' eriän täältä ja lähden, /
Lunastajani, Jesu, silloin / Varjele minua ansios tähden, /
Haltuus annan sielun', henken', / Älä jätä, ettei kenkään /
Minua eroittaa sinust' saisi.
2. Synnit saattavat minua murheelliseks', / Joit' usiamp' on kuin meren santa, /
Jotka sydäntän' sullovat surulliseks', / Kuitenk' en tahdo itsen' antaa /
Epäillykseen, mutta muistan tääll', / Herra Jesu, kovan kuolemas pääll'; /
Siihen turvaan, se minua auttaa.
3. Sinun ruumiis jäsen minä olen, / Itsens' siihen sieluni turvaa: /
Olen sinus', elän eli kuolen, / Omas aina olen, Herra, / Jos minä kuolen, sinull' kuolen, /
Elämän ijäisen minull' tuonet, / Jonk's minull' kuolemallas ostit.
4. Ettäs kuolluist' nousnut olet, / Sentähden en jää minä hautaan; /
Taivaas' astumas lohduttaa todell', / Se kuoleman pelvos' voi auttaa: /
Kusas olet, sinne minua vienet, / Ett' ijäisest' aina tykönäs lienen; /
Siis iloisest' täältä nyt lähden.
5. Menen, Jesu, täältä tykös, / Ojennan käten', jalkan' perät'; /
Sitt' niin makaan levosas myös, / Täst' ei kenkään ruumistani herät' ; /
Mutt' sinä, Jesu, Jumalan Poika, / Kuin; viet minun kirkkautees kohta, /
Niin ijankaikkiseen iloon.
6. Sen Elian esimerkki näyttää, / Kuin elävält' taivaaseen vietiin, /
Täll' lohdutuksell' meitä täyttää, / Ett' se meiltä vissist' tietään: /
Tämän jälkeen elämä on toinen, / Kuin se nävyi Eliast' muinen, /
Kuin vuorell' puhutteli Christust'.
7. Että kuoleman hetki läsnä on, / Herra Jesu, minua holho, /
Vahvist' minun toivon' ja uskon', / Apus kanss' tykönäni olvo! /
Lohdut' minua kuolemat' vastaan, / Sen pelko minust' pois estä, /
Sinun huomaas itseni annan.
8. Näin mailmast' lähtee tahdon, / Herra, sinun tykös tulla, /
Ruumiin' levos' maas' makaava on, / Sieluni suo tykönäs olla! /
Ruumiin' tuomiopäivän' nouseva on, / Sielun kanss' yhdistettäpä on, /
Ynn' olemaan ijäises' ilos'.


389  (V. k. N:o 255.)

1. Mailma, sinun jätän, / Jesuksen kannan käteen / Täält' sielun' lähteisän'. /
O Herra! ota huomaas, / Ja korjaa minua suojaas, / Nyt kotia kulkeisan'.
2. Jo aikani nyt joutuu, / Kuolema minua noutaa, / Kuin kuitenk' voitto on: /
Nyt loppuu kaikki vaivan', / Ja pääsen täältä taivaan / Autuaallisehen iloon.
3. Mailma minua pettää / Ja pyytää pauloins' vetää, / Kyll' juonill' kavalill'; /
Vaan uskoll' tykös kuljen, / Ja sielun' suojaas suljen, / Juur' hartaill' kyynelill'.
4. Nyt rohkiast' täältä lähden, / Suo kasvos minun nähdä, / Jesu Lunastajan'! /
Kuin minun tahdoit auttaa, / Katkeran piinas kautta, / Lapseksi Jumalan.
5. Vaikk' synti sydänt' kaivaa, / Ja omatunto vaivaa, / Niit' vastaan kuitenkin /
Ain' ansioos tahdon luottaa, / Se minull' avun tuottaa, / Saan lopun autuaan niin.
6. Ei hyvät työt täs' kelpaa, / Ei niill' saad' anteeks' velkaa, / Siis turvaan Jesukseen, /
Kuin armost' autuuden antaa, / Ja kunnian kruunun kantaa / Päällens' uskovillen.
7. Juur' mielelläni kuolla, / Ja tykös tahdon tulla, / Jesu, kuin valmistit /
Sen hyvän majan taivaas' / Minull', kuin olen vaivas', / Jonk's verelläs puhdistit.
8. Päästöö nyt Herralt' anon, / Ja jääneill' neuvon sanon: / Rientäkäät katumaan, /
Pyytkäät parannus tehdä, / Niin saatte Herran nähdä, / Ilolla autuaan.
9. Koht' joudun minä matkaan, / Ja annan teit', mun rakkaan', /
Kaikk' Herran haltuun tääll': / Ah! olkaat valmiit aina, / KylI' Herra armons' lainaa, /
Ja yhteen auttaa viell'.
10. Nyt virsi tämä loppuu, / Ah Christitt'! pyydä oppii / Loppuus ain' muistamaan; /
Kyll' peräsäni tulet, / Viell' pikemmin kuins luulet, / Jää haltuun Jumalan. Amen.


390  (V. k. N:o 197.)

1. Mä nukun haavoin Christuksen, / Ne puhdistaa mun synneistän'! /
Sill' verens' on ja kuolemans' / Mun elon', kauneuten' kanss'.
2. Sen turvill' taidan astua / Tuomiollen paitsi pelkoa, /
Täält' lähden ilos', rauhasa, / Ehk' kuolen, elän sinusa.
3. Sä kuollo viet mun elämään / Juur' Herran tykö ijäiseen, /
Mun Christus puhdist' synnistän'; / Siis korjaa, Herra, sieluisen'!