Vuoden 1701 virsikirja 335-360



8. Matkustavaisten virret maalla ja merellä.


335  (V. k. N:o 296.)

1. Jesuksen nimeen vaellamme, / Hänen enkelins' meit' leitsannee, /
Isä Jumal' meit' rauhannee, / Matkas' tiell' oikiall' ohjannee!
2. Christus johdattajam' olkoon, / Matkall' meit' vaaroist' varjelkoon! /
Vahingot edestäm' estäköön, / Juonist' vihollisten päästäköön!
3. Pyhä Henki meit' hallitkoon, / Tuskis' uskom' vahvistakoon, /
Armons' lahjat ain' antakoon, / Hädäs' meitä lohduttakoon!
4. Kanssam' Kolminaisuus olkoon! / Meit' siipeins' alla suojelkoon, /
Matkall' meit' rauhas' holhotkoon, / Majoill' meit' rauhas' jäll' tuokoon!


336  (V. k. N:o 184.)

1. Isä haltia maan, taivaan, / Kuin kaikki olet luonut, / Sä juhdan, reen ja myös laivan /
Ihmisill' olet suonut, / Että he niiden kautta / Matkansa taitaisit tehdä, /
Jois' sä heit' edes vedät: / Ann' vaarat edesäm' nähdä. / Sinä myös meitä auta, /
Täll' edes otetull' retkell', / Aina ja nykyisell' hetkell' / Sielut ja ruumiit kätkel': /
Niin me sinua siis kiitäm', / Sanoen: Halleluja!
2. Jesu Christe! johdata / Meitä nyt täsä matkas', / Ann' oikia laita osata, /
Esteet edestäm' katkais'. / Älä meist' pojes erkane; / Vaan tyköm' nopiast' riennä: /
Rauhas' meit' edes viene, / Sinä tie totinen lienet! / Enkelis joukkoom' pane, /
Sulje vihamiesten silmät, / Hillitse taivaan pilvet, / Ann' lakiat ja soveliaat ilmat: /
Niin me sinua siis kiitäm', / Sanoen: Halleluja!
3. Pyhä Henki, virvottaja, / Kuin runsas olet annoill', / Ole tuskis' kirvottaja, /
Maall', merell' sekä rannoill'. / Piru tykööm' pois karkota, / Se hänelt' estä ja kiellä, /
Ettei sais' ylösniellä / Meit' köyhii tällä tiellä: / Sinä rinnois' vaikuta, /
Iloll' meit' edes saata, / Ann' nähdä viel' omaa maata, / Kotia myös terveenä tuota! /
Niin me sinua siis kiitäm', / Sanoen: Halleluja!


337  (V. k. N:o 109.)

1. Christe sinä apuun ehdi, / Eteem' otetus' matkas', / Sun turvillas tänn' lähdemm'; /
Esteet edestäm' ratkais': / Meit' ohjaa oikiat' laitaa, / Ann' vaarat välttää taitaa, /
Kaikk' vahingot estä.
2. Sinä Noan laivan laineell', / Vesi-ajois' varjelit, / Merest' paits' vahingon maineit', /
Kansaas ain' auttelit; / Niin nytkin armos kautta / Rauhaa meit' merell' ja auta, /
Ann' saada satamat' suotuist'.
3. O Christe Jumalan Poika! / Ei ole niin suurta tuskaa, / Jota et sinä ylits' voittaa /
Taida, auttaa ja poistaa. / Meist', Herra, älä pois erii, / Täll' retkell' apuum' kerkii, /
Ann' enkelis leitsat' meit'.
4. Christe, koskas makasit haahdes', / Paisui meri pauhaamaan. / Sun herätit opetuslapses, /
Aaltoin alt' auttamaan; / Aallot asetit heille, / Meren tyveneks' teit jälleen, /
Pois tukahutit tuulen.
5. Christe, tykös me huudam', / Herää meit' auttamaan, / Sun tykös aina turvaam', /
Ilmaas tule asettamaan. / Lampaas lienem', omas olem', / Avullas katsahd' puoleem', /
Meit' älä ann' hukkua.
6. Jos aikam' jo on joutun', / Ett's meit' täält' kutsuu tahdot, /
Ann' anteeks' syntim' pahuus, / Pyhän piinas tähden; / Se meill' turva-ankkurim' olkoon, /
Meidän huutom' tykös tulkoon, / Vahvist' Hengelläs' uskom'!
7. Jos autat meit', kuin toivom', / Tahdom' sinua kiittää ain', /
Meit' saatat sinn', kunk' aivom', / Kuins kyllä voit tehdä tain, /
Alt' hädän ahtaan auttaa, / Sun suuren voimas kautta, /
Taidat viel' kuin ennenk'.
8. Sinä Pietarin vesist' vedit, / Ettei hukkun' aaltoin all', / Sinä Paavalin apuun ehdit, /
Haaksirikost' autit maall', / Kanss' kaiken sen seuran säästit; /
Joonan meren pohjast' päästit, / Valaskalan vatsast'.
9. Niill' lupasit avun antaa, / Ja tuskas' tykön' olla, /
Kuin turvans' sinun tykös pannee, / Tainnee sinua rukoilla. / Lupaukses luja lienee, /
Täst' tykös turvat' tiennem', / Kanssam' olet loppuun ast'.


338  (V. k. N:o 289.)

1. Herra, kuin asetit ajat, / Ajan työt, asuinrajat, / Siunaa sek' kototyötäm', /
Jotk' myös vaellukses' löytään, / Ann' rauhas' ja levos' olla, /
Hyväll' sanomall' kotia tulla!
2. Työläät kuink' kototeot, / Työläämmät vaellusmenot; / Lähet' siis pyhät enkelis, /
Ett' vaeltavii varjelis', / Ann' etc.
3. Niinkuin Abrahamin / palvelian Eleasarin, / Mesopotamian matkalla, /
Pyhän enkelis avulla, / Annoit etc.
4. Niin myös nuoren Tobian, / Pitkält' matkalt' pian, / Ratk' tyköä Raguelin, /
Kautt' enkelis Rafaelin, / Annoit etc.
5. Niin myös neitseen Marian / Veit tykö Sakarian; / Kosk' asians' ulosajoi, /
Ja kotians' jällens' tahtoi, / Annoit etc.
6. Niin tee viell', Jesu Christ'! / Kuin oikia tie olet vissist'; /
Olis' joku merell' taikk' maalla, / Omis' eli vierais' mualla, / Ann' etc.
7. Ett' myös minun puolison' (lapsen') rakas / Vaellukses' ompi matkas', /
Herra, sinun enkelis kautta / Häntä ain' edes auta, / Ann' etc.
8. Parist' pahain ihmisten, / Kimpust' kirvot' kiukkuisten: / Ettei myös synti paina, /
Auta avullas aina, / Ann' etc.
9. Varjel' tuulet tuimat, / Ja muut vahingot julmat, / Varjel' vainoojitten vaaroist', /
Kylis', kaikis' tien haarois', / Ann' etc.
10. Kiitos sill' Herrall' aina, / Joka tien lakian lainaa, / Niistä ain' vaarin ottaa, /
Jotk' hänen päällens' luottaa, / Antain rauhas' elää ett' kuolla, /
Rauhas' tyköns' taivaasen tulla.


XIII. Ruoka-virret.

339  (V. k. N:o 224.)

1. Kaikkein luontokappalten silmät, / Herra, vartioitsevat päälles, /
Ja toivovat sinult' ravintoo ylhäält', / Koska he juoksevat näljäs'. /
Sinä siis heit' oikiall' ajall' / Täytät ain' ruall' ja juomall', /
Ja heistä murheen pidät.
2. Koskas runsaan kätes avaat, / Joka on kaiken hyvyyden aitta, /
Niin sinä jaat meill' monet lahjat, / Ettei taida yksikään laittaa. /
Kaikk' elävät, Herra, sinä ravitset, / Heill' tarpeens' kyllä myös taritset, /
Ja heidän mielens' noudat.

* * *

3. Isä meidän antias ja hyvä! / Kuin asut ylhääll' taivaas', / Olkoon aina nimes pyhä. /
Lähestulkoon valtakuntas. / Sinun tahtos olkoon niin maasa, /
Kuin se tapahtuupi taivaasa. / Ann' meill' jokapäiväinen leipäm'!
4. Ann' anteeks' myös meidän rikoksem', / Kuin me annam' muitten sydämest'. /
Älä meit' johdat' kiusaukseen, / Mutt' meitä päästä pahast'; /
Sill' sinun on valta ja voima, / Kiitos ja kunnia myös oma, /
Nyt ja ijankaikkiseen, Amen.

* * *

5. O Herra! kuin hallitset taivaas' / Ja olet laupias Isä, / Meitä siunaa ja nämät lahjas /
Meill' sinä enänn' ja lisää, / Jotkas annoit ruumiin ravinnoks', /
Ja meidän henkemme pidoks' / Sinun laupiudestas suurest'.
6. Me rukoilem' myös sinua nöyräst', / Ett's armos annaisit meille, /
Niit' aina nautita kohtuullisest', / Joka päivä myös raittiist' elää, /
Ja ei ylönpaltisuuden kautta / Sinun vihaas meidän päällem' saattaa, /
Jesuksen Christuksen tähden.


340  (V. k. N:o 224.)

1. Nyt Herraa ylistäkääm' vahvast', / Joka on laupias ja hyvä, /
Ja kiittäkääm' hänt' sydämem' pohjast', / Sill' ett' hänen armons' on syvä, /
Joka ei ketään ylönanna, / Kuin tahtoo hänen päällens' panna /
Kaiken turvans' ja toivons'.
2. Herran olkoon aina kiitos, / Hän jokaitsen runsaast' ruokkii, /
Kuin vedes', maas' elää ja viidois', / Ne hän myös ravitsee kaikki, /
Hän karjan antaa heidän ruokans', / Ja korpin pojat ottaa huomaans', /
Jotk' häntä huutavat auksens'.

* * *


3. Isä meidän antias ja hyvä, / Kuin asut ylhääll' taivaas', etc.
4. Ann' anteeks' myös meidän rikoksem', / Kuin me annam' muitten sydämest', etc.

* * *

5. Me kiitäm' sinua, Herra, suurest', / Jonk' valta ulottuu kauvas, /
Kaikkein sinun hyväin tekois edest', / Sekä myös runsaan lahjas, /
Ja liiatenk' tämän annon tähden, / Joll' sinun armos ruokkii meidän, /
Tällä hetkell' ja ajall'.
6. Kuin ruumis on saanut riemull' / Hänen tarpeens' ja kylläns', /
Niin lainaa myös, Herra, sielull' / Hänen ravinnons' ja elons'; /
Sinun pyhäll' sanallas hänt' syötä, / Ja elämän vedell' aina juota, /
Jesuksen Christuksen tähden.


341  (V. k. N:o 226.)

1. O Jumal'! sinun hyvyyttäs kiitäm', / Jesuksen Christuksen kautta: /
Sinun lahjojas me myös ylistäm', / Joillas meit' tahdoit auttaa. /
Kaikk', jois' henki ja elämä on, / Sinulta saavat ravinnon; /
Olkoon sinun suuri kiitos!
2. Niinkuin sinä ruumiin nyt lahjallas / Ruokit sinun armos jälkeen, /
Niin ravitse sieluu sanallas, / Ettei hän kuolis nälkään: /
Sinun sanas hänt' ravit' taitaa, / Ja Isän maall' jällens' saattaa, /
Taivaan iloon ja rauhaan.
3. Ann' myös meidän tällä hetkell', / Jotk' tähän tahdoim' tulla, /
Keskenäm' rakastaa hyväll' mielell', / Iloo toinen toiseltam' kuulla. /
Varjel' meit' vainomiehen vihast', / Synnist', häpiäst' ja myös riidast', /
Ann' sovinnon kanssa elää.
4. Kiitos, kunnia nyt ja aina / Olkoon sull', hyvä Isä, /
Kuin synnit meist' alas painat, / Armos päällem' alat' lisää! /
Me uskom' Poikas pääll' Christuksen, / Hän antaa meidän taivaas' istuuksem', /
Sinulle kunniaks' suureks'.


342  (V. k. N:o 127.)

1. Veisatkaam' sydämen pohjast', / Kiittäkääm' Jumalaa vahvast', /
Kuin armons' on meille näyttän', / Ruall', juomall' meitä täyttän', /
Eläimet, linnut on ravinnut, / Armollisest' meill' tarinnut /
Kaikk', mitä me olem' tarvinneet.
2. Kiittäkääm' Jumalat' Herraam', / Tätä tahtoo hän meilt' joka erän: /
Kats', kuink' hän meill' rakas lienee; / Ihmisest' sen kyllä tiennet, /
Ett' hän on luist', lihast', nahast' / Koottu taiten soveliaast', /
Ja valkiun näkee ihanast'.
3. Kuin ihminen hengen saanut on, / Koht' hänen kotans' valmis on /
Äitins' kohdus', vaikka kaita, / Siit' kyll' itsens' ravit' taitaa, /
Ehk' se ruoka on heikko viell', / Kuitenk' ei puutu mitään siell', /
Siihen ast' ett' hän syntyy tääll'.
4. Jumal' maankin valmistan' on, / Eläimill' ravinnons' antava on, /
Vuorill', laaksoill' kasteens' kantaa, / Maakunnill' myös sateen antaa, /
Maast' hedelmän, leivän, viinan / Antaa hän armostans' ijan, /
Näimp' ruumist' ruokkii ain'ijan.
5. Kalat vedest' sanas jälkeen, / Meill' Jumal' annat pöydäll'kin, /
Munat linnuist' pienist', suurist', / Kanss' linnun pojat meille niist': /
Viell' meill' sinun suomastas päänäns', / Hirvi, härkä, oinas, jänes, /
On ruaks' jälkeen sinun säännös.
6. Siis kiittäkääm' Herraa aina, / Kuin Pyhän Henkens' meille lainaa, /
Ett' hänen hyvyytens' tiedäm', / Ain' siis hänen käskyns' tehkääm'. /
Hänen pyhän nimens' kunniat' / Levittäkääm' siis moniall': /
Tätä tahtoo hän kuulla ain'.


343 (V. k. N:o 109.)

1. Kiitett' ole, Herra Jumal'! / Ja suurest' ylistett', /
Meit' ravitset ruall', juomall', / Jost' julki on julistett' /
Sinun hyvyytes meit' kohtaan, / Kuin vahvistaa meidän uskom', /
Ett's olet meidän Jumalam'.
2. Jos hekumas' niit' olem' ottan', / Ylönpaltisuudes', /
Joll' päällem' taitaisim' tuottaa / Vihas hirmuisuuden: /
Armostas älä ann' tulla / Meill' vahinkot' sill' taikk' muulla, /
Jesuksen Christuksen kautta.
3. Herra, ravitse myös niin / Meidän sielum' lakiast', /
Ett' rippuis' Christukses' kiinn', / Hänt' ain' maistais' makiast', /
Ettei hän koskaan isois', / Murhees', surus' lujan' seisois', /
Sitt' ijäisest' eläis'.


344

1. Kiittäkääm' Herraa, kuin on hyvä ijan, /
Juur' laupias kaikkii kohtaan myös ainijan.
2. Joka meill' aina laupiaat lahjans' näyttää, /
Ynn' luotuns' kaikki niill' kyll' runsaast' täyttää.
3. Veisatkaam' meidän Jumalallem', Herrall', /
Ylistys, kiitos, kunnia joka kerrall'.
4. Hän ain' meit' lapsians', kuin hyvä Isä, /
Ruokkii, ravitsee, verhoo, tarpeet lisää.
5. Ann' Jumal' meidän hyvyyttäs ain' muistaa, /
Sun käskys pitää, itsem' synnist' suistaa.
6. Sun Poikas kautt' meidän Herram' Christuksen, /
Meidän autuum', elämäm' ja ihastuksem'.
7. Meillen iloks' ja riemuks' suureks' sangen, /
Jonk' pääll' me veisaam' nyt sydämest': Amen.


345  (V. k. N:o 109.)

1. Herra Christ'! sinua kaikin / Nyt korkiast' kunnioitam', /
Ett's olet meitä ravinn', / Ja armos osottan': / Ruumiille ruan suonut, /
Meill' tarpeet kaikki tuonut, / Kautt' armos antiaan.
2. Muistakaam' sitä aina, / Kuin ruokaa nautitsem', / Ett' Herra eineen lainaa, /
Ja kaikk' kuin tarvitsem'. / Sull', Jesu, kiitos olkoon, /
Ja kunnia kaikilt' tulkoon! / Kuin runsaast' ruokit meit'.
3. Kaikk' hyvyys meille tulee / Avarast' armostas, / Runsaamp' kuin kukaan luulee /
Olet sun lahjoisas. / Terveyn ja rauhan suonet, / Ja estät pirun juonet, /
Sull' kiitos olkoon ain'!
4. Meill' Pyhä Henkes lainaa, / Suo olla tykönäm'! / Ja oikias' uskos' aina /
Meit' vahvist' pysymään! / Varjel' meit' täsä elos', / Ja viimein taivaan ilos' /
Ann' riemuit' ijäisest'! Amen.


346  (V. k. N:o 362.)

1. Jumalat' kiittää mahdam', / Sydämest' kuin me taidam', / Edestä näiden lahjain, /
Kuin hän on meille lainann'.
2. Ruumiin, sielun ja hengen / Itse hän antoi meillen, / Ne hän myös varjell' tahtoo, /
Ja hyvin edeskatsoo.
3. Hengen elatuksen lisää, / Sielun ain' voimas' pitää, / Ehk' synti sieluu vaivaa, /
Ja saattaa monta haavaa.
4. Kuitenk' parantaja on suotu, / Elämäks' meille tuotu, / Christus, kuin piinans' kautta /
Taivaan iloon meit' auttaa.
5. Sanans' kautt' terveellisen, / Kasteen ja ehtoollisen, / Pyhä Henki meit' auttaa, /
Ja uskon meis' vaikuttaa.
6. Synnit anteeks' meill' antaa, / Elämän armost' kantaa, / O Herra Jumal', vielä /
Kuink' suuret lahjat suot meille.
7. Rukoilkaam' Herraa hartaast', / Ett' varjelis' ain' vaarast' /
Meit' vanhoi nuorten kanssa, / Tääll' vastoin vaivan ansaa.
8. Vahvist' meit' totuuteen, / Aut ijäiseen vapauteen, / Siell' kiitost' veisat' sangen, /
O Jesu Christe! Amen.


XIV. Aamu- ja ehtoo-virret.


1. Yhteiset aamu- ja ehtoo-virret.


347

1. Mun Jumalan', sinua kiitän ain' / Hyvyytes tähden, kuin saan nähdä, /
Ett's erittäin ylits' yön (päivän) tain / Mun varjelit, ain' suojelit, /
Rukoilen vielä, älä apuus kiellä, / Tänäpän' (tän' yön') vastaan mun vihollistan'.
2. Suojel' sielu, ruumis, elo, / Koto, kalu, perhe, puoliso! /
Niilt' kuin soisit mun nurin käysi. / Herra Jumal', korvas kumarr'! /
Enkel' haltiam' olkoon ja var'tiam', / Anna ain' himoi karttaa pahoi.
3. Rukoilen minä, ett's olisit sinä / Mull' leppyis', ja aut' Christuksen kautt', /
Anteeks' anna kaikk', o Herra näit'! / Kuin rikott' on, puuttuu muutoin. /
Sinä tiedät sen, Herra, kyllä, / Mitk' on kohtaas tapahtunut taas.


348

1. Tänn', Herra, korvas kumarr', / Nyt tänä huomen- (ehtoon-)hetken'! /
Kiitän sinua, Jumal', / Ettäs minua olet kätken', / Ja tänä yön' (pän') suojellut /
Vaarast', vahingost', tuskast', / Rukoilen, Herra hurskas, /
Poikas kautt' minua kuultel'!
2. Ann' anteeks' syntin' kauhiat, / Joill' sinun vihoittanut olen. /
Viel' tänäpänä (yönä), Jumal', / Armoillas holhoile, / Varjel' pirun pauloist', /
Synnist', vahingost' kaikest', / Murheest', väärän kielen kanteest', /
Pahast' pikaisest' kuollost'.
3. Itsen' kokonans' annan / Ain', Jumal', sinun huomaas, / Lapsen', puolisan', vanhempan', /
Kalun' ja kaikki suomas. / Enkelis minua vartioitkaan, / Ettei perkel' minua pettäis', /
Eik' vahinkoon myös vetäis', / Eik' minua sinust' eroittais'.
4. Sitt', Jumal', sinua kiitän, / Ett's näin minun vallitset, /
Jost' itsen' töihin (lepoon) sovitan, / Ett's kaikk' hyvin hallitset, /
Minä saan vissis' tiedos' / Näit', kuin minä nyt sinult' anoin, /
Jonk' päälle amen sanon, / Sinull' olkoon aina kiitos!


349

1. Sydämest' muistaa mahdan / Ain' Herran hyvyyttä, / Kiittää kuin parhain taidan /
Hänt' armons' edestä, / Kuin sangen suuri on, / Auttaa minua muistaa ain'; /
Siis hänen kiitos olkoon, / Nyt niin ijäisiin aikoin!
2. Kuin mailma minua vaivaa, / Perkel' kovin kiusaa, / Synti sydäntän' kaivaa, /
Kuolema kauhistaa, / Turvaan tykös, Jesu Christ'! / Näitä vastaan vissist' /
Olet minun tukiturvan', / Ainoa ain' auttajan'.
3. Minun tavaran', kunnian', kruunun' / Sinä Christe Jesu olet: /
Kaikk' muut, mitk' ollee minun, / Suhtees ei mitään ole. / Sinun tähtes, jos tarve on, /
Henken' kanss' altis olkoon, / Sinun kunnias tunnustukseks', / Enämp' olis' ansios.
4. Syntim' ann' anteeks', Jumal', / Nuoruun ikäni viat, / Poikas pyhän piinan ansioll', /
Kaikk' pois unhot' ijät'. / Katkais' pirun paulat, / Estä juonet julmat, /
Isä armias, auks' riennä, / Oma lapses lienen.
5. Estä, etten tekis' koskaan, / Kuin olis' tahtoas vastaan, /
Kust' kovin tulisin tuskaan, / Jonk' viholliseni sois', / Siit' hän ihastuis' juur', /
Kust' kipu olis' minull' suur', / Ett' yltyis' ylpiäks' tästä, /
Eik' sitt' pahuuttans' säästä.
6. Varjel' minun kalun', kartanon', / Lapsen', perheen', puolison', /
Ole esivallan vartian', / Varjel', hallits', holho! / Murheellisii virvot', /
Sairaat kivust' kirvot', / Vahingot, vaarat varjel' /
Meilt', kuin ain' on tarjon'.
7. Ann' minun saada suotuis' loppu, / Kuin eritä täytyy täst', /
Tykös silloin minua johtuu. / Olles' viimein hädäs', / Kivus', avun havus', /
Jumal', ole avus'; / Korjaa minua taivaan iloon, / Kanss' pyhäis, kuin siellä on!


350  (V. k. N:o 356.)

1. Ylistys olkoon sinulle / Nyt Isä Jumal' taivaast', / Kuin näytit armos minulle, /
Ja yöllä (tänäpän') päästit vaivast'.
2. Ann' armost' anteeks' rikoksen', / Ja kaikki suuret synnit, /
Sun Poikas kautta Jesuksen, / Kuin maksoi velkan' tyyni.
3. Mua Pyhä Henki auttakoon, / Ett' kartan pahuutt' aina, /
Ja käskyis tielle saattakoon, / Kuin mieleen pelkos painaa.
4. Ann' holhot' minua enkelis, / Ja siipeis suojaan korjat', /
Kuin kaikill' teillän' varjelis', / (Kuin maatesan' mua varjelis',) /
Etten vahinkoon horjahd'.
5. Ain' seurakuntaas suojele, / Ja valais' Hengell' hyväll', /
Niin meidän sielum' ravitse / Kanss' sanas, Isä pyhä!
6. Suo onni, rauha kuninkaall', / Ja kaikill' säädyill' aina, /
Kanss' rangaistukset armiaall' / Sun kädelläs pois paina.
7. Mun sielun', ruumiin', tuttavan', / Kaikk' kalun' haltuus kannan, /
Pahan suovan ja holhojan', / O Herra, huomaas annan!
8. Niin maatesan' kuin valvoisan', / Ann' olla hyväll' mielell', /
Ann' totuudes' mun uskoa ain', / Ja tyhjää murhett' välttää.
9. Ann' autuas loppu lähteisän' / Viimeiselt' ilmast' tästä, /
Suo tulla tykös taivaaseen, / Ja kaikest' pahast' päästä.
10. Kuul' nöyrät huokaukseni, / Ja armollisest' auta! /
Sull' kelvatkoon myös huutoni, / Jesuksen nimen kautta!


351  (V. k. N:o 197.)

1. Mä herätesän' aamulla, / Kanss' levoll' mennes' ehtoolla, /
Sun puolees, Jesu, katsahdan, / Ett' saan sult' avun autuaan.
2. Sun, Jesu, pyhis' haavoisas / Mä levät' taidan levosa: /
Mun ruumiin', sielun', tavaran' / Äl' vaaraan minkään tulla ann'.
3. Sun veres, Jesu, puhdistaa / Mun kaikist' synnin vioista; /
Ain' valvoisan' ja nukkuisan', / Sä olet turvan', auttajan'.
4. Sun enkelis mua vartioitsee, / En kuollon voimaa peljänne. /
Sä korjaat minun puolehes, / Sult' risti, riemu tulee myös.
5. Suo sinus' elän, kuolen kanss', / Ja olen aina omanas, /
Sitt' viimein kurja sieluisen' / Sun tykös korjaa taivaasen.


352  (V. k. N:o 296.)

1. O pyhä Kolminaisuus, / Yks' Jumaluuden olemus, / Isä, Poika, minua suojele, /
Pyhä Henki minua hallitse!
2. Minun sielun', ruumiin', kunnian', / Varjel' kanss' kaiken tavaran', /
Ettei saatan' vahingoitsis', / Liha ja mailma viettelis'.
3. Tule, Isä, minua turvaamaan, / Poika taidoll' valaisemaan! /
Pyhä Henki totuttamaan, / Jesust' aina rakastamaan.
4. Luoja laupias, minua auttele, / Vapahtaja minua vartioitse, /
Pyhä Henki lohduttajan', / Lain' armos lahjat ainijan!
5. Herra, siunaa ja varjele, / Ain' kasvos päällem' valaise, /
Ne käännä puoleem' suloisest', / Suo rauha ijankaikkisest'! Amen.



2. Aamu-virret.

353

1. Yö on nyt meilt' edes mennyt, / Ja valkeus siaan jäänyt, /
Aurinko kasvons' nostelee, / Ja paisteens' meille tuottelee.
2. Siis kiitos Herrall' antakaam', / Ja kunnia hänell' kantakaam', /
Joka meit' synnist' ja vaarast' / Menneen' yönä päästi vahvast'.
3. Uni meit' saatti nukkumaan, / Piru pyyti synnis' hukkumaan; /
Mutt' Herran pyhät enkelit / Meitä ympärins' lentelit,
4. Siivilläns' meitä peittelit, / Ruman hengen pois estelit; /
Siis Herraa aina kiittäkääm', / Ja sydämest' ylistäkääm'.
5. Herraan viel' nytkin turvatkaam', / Ja apua hänelt' huutakaam', /
Että hän tänäpän' kätkis' / Meitä kaikis' teis' ja retkis',
6. Varjelis' tuskast' ja vaivast', / Synnist' ja ilkiäst' tavast', /
Että me hänen kelpaisim', / Ja hänen mielens' noutaisim'.
7. Hänen haltuuns' ja huomaans' / Kukin antakoon hänen omans', /
Vaimons', lapsens' ja henkensä, / Karjans', kotons' ja perheensä.
8. Kiitos siis olkoon Isälle, / Ja kunnia suuri Pojalle, /
Pyhäll' Hengell' se olkoon myös, / Kuin meit' vahvistaa kaikes' työs'.


354

1. Yö hirmuinen nyt hämmästyi, / Ett' aurink' armas lähestyi; /
Siis kiitos Herrall' sanokaam', / Tarpeit' myös hänelt' anokaam', /
Hänen alans' meitäm' vannokaam'.
2. Kiitos ja rukous nöyrä, / Kuin sinull' antaa henki köyhä, /
On sinull' kelpaava uhri; / Sill' sanokaam' vahvast' juuri, /
Sekä pieni että suuri:
3. O Herra kaikkivaltias, / Isä hyvä ja laupias! / Sinä tänä yön' meit' auttelit, /
Enkeleis kautt' meit' varjelit, / Kosk' pirut päällem' karkelit.
4. Sen edest' sinä meilt' yletään, / Ja sydämest' kovan kiitetään, /
Sua viel' nytkin pyydäm' palvell', / Sekä kesäll' että talvell', /
Emp' me muutoin pysy tallell'.
5. Me rukoilem' Poikas kautta, / Tänäpäivän' sinä meitä auta, /
Pirun juonet pois hajota, / Kuin pyytää meitä kadottaa, /
Ja syntiin aina vajottaa.
6. Ole, Herra, meidän vartiam', / Tukem', kilpem' ja haltiam'! /
Johdat' meit' oikiall' retkell', / Älä harhall' tiell' meit' vetkel', /
Mutt' siipeis ala aina kätkel'.
7. Sinun haltuus annam' me henkem', / Halum', puheem', työm' ja perheem', /
Tee sinä kanssam' mieles jälkeen, / Ei sielu sitt' kuole nälkään, /
Enk' me myös ketäkään pelkää.
8. Pyhä Henki meill' lähetä, / Itse myös tyköm' sinuas vedätä, /
Hyvyys ann' meisä enätä, / Ja pahuus aina vähetä, / Riita myös pois säetä.
9. Kiitos siis olkoon Isälle, / Ja kunnia suuri Pojalle, /
Pyhäll' Hengell' se olkoon myös, / Joka meit' auttaa kaikes' työs', /
Ja hädäs' ompi apumies.


355  (V. k. N:o 349.)

1. Kiitoksen, Herra, sinull' / Täll' huomenhetkellä / Tuon iloisella veisull', /
Ja hartaall' mielellä; / Rukoilen sinua, / Älä hyljää minua: /
Mua synneist' kaikist' päästä, / Ja kirvot' hädästä!
2. Niin pyydän hartahasti, / Sä soisit minulle, / Ett' teen ain' ahkerasti, /
Kuin kelpaa sinulle: / Sä olet turvani, / Mä esivaltani / Ja itsen' aina anan /
Sun huomaas, Jumalan'.
3. Niin nimes kunnian tähden, / Ann' armon löytänen: / Kanss' kuule rukouksen' /
Kautt' Poikas Christuksen: / Viel' suojel' kaikes' ties' / Mun sielun', ruumiin myös, /
Ja hallits' neuvon', puheen', / Työn', tekon', elämän'.
4. Mun toimituksen' puoleen / Sä armiaast' katsahda, / Ja koskan täältä kuolen, /
Mua vaivaist' vapahda! / Mun sisäll'-käyntöni, / Ja uloslähtöni, /
Kanss' kädesäs kaikk' menon' / Ain', Herra, olkohon.
5. Mitä vielä tulis' pyytää, / Jot' en mä ymmärrä, / Sä armost' anna sitä, /
Suo kaikk' menestyä; / Sill' haltuus totisest', / Mä annan turvaisest' /
Mun kuollon' ja täält' eron', / Kanss' ylösnousenton'.
6. Armiaast' mua, Isä Jumal', / Pääst' tuskast' viimeisest', /
Niin pauloist' pirun julman, / Kanss' kuollost' pikaisest'. / Ah Jesu, Herrani! /
Mun ainoo turvani, / Suo iloitsen sun kanssas, / Elos' ijät' autuaas'.


356

1. Kiitän sinua Poikas kautta, / O Isä! armos edest', / Kuin minua tahdoit auttaa /
Menneen' yön' kaikest' hädäst'.
2. Synkiydes' syvään nukkunut / Olin, enk' mitäkään nähnyt, /
Vaikkan olisin hukkunut / Synneis', joit' olen tehnyt.
3. Sentähden hartaast' rukoilen, / Ann' armostas minull' anteeks' /
Kaikk' syntin' ja myös rikoksen', / Kuin ain' tulevat kanteeks'.
4. Varjel' myös minua tänäpän', / Armostas kaikest' hädäst', /
Synnist', häpiäst' ja ylpiän / Vihamieheni kädest'.
5. Aut', ett' eläisin tahtos perään, / Etten synneisä näännyis'; /
Vaan kaikki työn' ja elämän' / Sinull' kelvolliseks' käännyis'.
6. Minun sielun' ja myös ruumiin' viel', / O Isä! käsiis kannan, /
Kaikes' tuskas' ja hädäs' tääll', / Sinä minull' avun annat.
7. Ettei päämies tain mailman / Minusta mitään voittais'; /
Vaan sinun armos laupiaan / Alati minull' koittais'.
8. Sinun, Isä taivaallinen! / Ylistys olkoon aina, /
Niin Pojan ja Pyhän Hengen, / Kuin meill' ain' armons' lainaa, Amen.


357  (V. k. N:o 296.)

1. Ett' pimiän yöseen varjelit, / Mun vaaroist' myöskin suojelit, /
Ja saatit päivän valkiuteen, / Siis annan sinull' kiitoksen.
2. O hurskas Herra, Jesu Christ', / Sun tekos se on totisest', /
Sä minun olet tähän ast' / Ain' varjell' vaarast' ahtahast'.
3. Ett' rauhas' olen levännyt, / Ja mielell' hyväll' herännyt, /
Eik' saatan' tuskaan saattanut, / Kuin minua oli saartanut.
4. Tain armos edest' laupiaan / Sull' kiitos olkoon ijät' ain', /
O pyhä Kolminaisuus suur'! / Kuin olet kaikkein autuus juur'.
5. Viel' tänäpän' mua varjele, / Mun sielun', ruumiin suojele, /
Pääst' kaikest' vaarast' katkerast', / Sun armostas ain' avarast'.
6. Ett' eläisin niin virasan', / Kuin saattais' sinull' kunnian: /
Ann' armos aina minulle, / Ett' työni kelpais' sinulle.
7. O Herra! auta minua, / Ett' rakastaisin sinua, / Sinuun myös aina turvaisin, /
Ja lähimmäistän' holhoisin.
8. Kaikk', mitäs olet minull' suon', / O Herra! sinun haltuus tuon, /
Työn', puheen' ja ajatuksen', / Mun sielun', ruumiin', sydämen'.
9. Suo kaikki, mitä hankitsen, / Ja päälle pannut askareen', /
Ain' tulla sinull' kunniaks', / Ja minun sielun' parahaks'.
10. Nyt Isäll' kiitos ylhäisell', / Ja Pojall' olkoon Jesuksell', /
Niin Lohduttajall' Hengell' myös / Ain' olkoon korkia ylistös!


358

1. Nyt näemme siunatun päivän, / Alas taivaast' paistavan päällem', /
Joll' Jumal' valaisee joka päivä / Meit', iloksem', tarpeeksem' täällä. /
Ole kiitett', Herra, hyvyytes tähden, / Jonk's joka päivä meill' suot nähdä!
2. Sanas valkiull' valaise meitä, / Meidän pimiä sydämem' sill' täytä, /
Ettem' koskaan kävis' synnin teitä, / Ann' käskys jälkeen meitäm' käyttää: /
Vaarat, vahingot, tuskat ain' varjel', / Kuin taitaa meill' olla tarjon'.
3. Varjel' meitä enkeleis kautta / Päällkarkauksist' pirun julman, /
Poikas pyhän veren tähden auta, / Jonk' välillem' panem' ja sen ruman, /
Joll' tiedäm' synneistäm' pois pestyks', / Ja pirun vallan alta pääsnyks'.
4. Ei päivä niin pitkä, ettei yö peräs', / Niin elämää kuolema noutaa, /
Moni ennen ehtoot' on tuonen eräs', / Kuin huomenelt' terveen' nousta joutaa: /
Hetki kuoleman tietämätöin, / Terveenäk' niin päivin kuin öin.
5. Autuas ain' öin, päivin muistanee, / Tyköns' rientävän kuoleman hetken, /
Ain' itsens' Herran haltuun antanee, / Rukouksell' hänen käskyns' kätkein: /
Aut', Jumal', pelvosas eläisim', / Poikas uskos' täält' eriäisim'!


359  (V. k. N:o 215.)

1. Kiitän sinua, Isä Jumal'! / Ett's tänä yön' minua suojelit /
Silt' häijylt' hengelt' rumalt', / Ja muist' myös vaaroist' varjelit. /
Viel' rukoilen sinua nöyräst', / Minua läsnä tänäpän' olvo, /
Minust' murhe pidä köyhäst', / Avullas minua aina holho.
2. Etten eksyis' oikiast' tiestä, / Tahtos jälkeen anna aina elää, /
Lihan halut pois estä, / Ettei veis' vääräll' tielle. /
Varjel' minua, Jumal', ja estä / Pirun paulast' pahast', /
Hänen petoksistans' päästä, / Joit' eteen virittää vahvast'.
3. Oikia usko minull' lainaa / Poikas pääll' Christuksen, /
Jonk's tähden anteeks' ann' aina / Minun syntin' ja rikoksen'. /
Et sinä, Herra, minua hyljää, / Sens olet minull' luvann': /
Täll' turvall' tykös kuljen, / Rukoilen sinua, auks' huudan.
4. Toivo minull' luja lainaa, / Kuin minua tukee vahvasta; /
Ann' rakkaudes' pysyy aina / Kaikkii Christityit' kohtaan, /
Ett' hyvää mahdan tehdä / Minun vihollistenkin, / Niin elää kaikkein nähden, /
Kuin sinull' kelpais' kuitenkin.
5. Sanas anna minun tunnustaa / Tain mailman edes' kavalan, /
Kautt' vallan, vaivan, tuskan, / Katoovan kunnian, tavaran, /
Älä ann' erait' minua sinustas, / Eik' sanas totuudest'. /
Mun heikkouttan' sinä muista, / Vahvist' minua Henkes vakuudes'.
6. Ann' minun tai päivä viettää, / Etten vihoittais' sinua misään; /
Mutta kunniakses käyttää, / Siihen armoos minull' lisää. /
Sinun, Herra, haltuus annan / Minun henken', sielun', ruumiin', /
Perheen', kalun', kaikk' saaman', / Kaikk' kaitse, varjel' vaarast'.
7. Kiitett' ole, Jesu Christe, / Edest' lunastuksen työs! /
Meit' ravitset ja vahvistat / Ruumiillas ja verelläs myös. /
Sinull', Isä, kiitos olkoon! / Armoillas läsnä ole viimeiselt', /
Kosk' kuoleman kautt' pois kuljen, / Korjaa minua iloon ijäiselt'.


360  (V. k. N:o 375.)

1. Christe, valo valkeudest', / Isäst' ijankaikkinen, /
Katso, armas aurink' edes / Käypi, tuo meill' paistehen, /
Pimeyden hajoittaa, / Salas' olleet ilmoittaa, / Luodut kaikki levoltansa /
Kutsuu töihins', askareinsa.
2. Mutta mielem' pimitetty / Ompi synnin sumulta, / Tahtom' sinust' vieroitettu, /
Lankeemuksen julmuulta: / Katso, Herra, eksymme; / Työm' ja aivotuksemme /
Harhailevat sinust' kauvas; / Siit' on sielum' surkias' vaivas'.
3. Anna, Jesu, Henkes valo / Sieluum' paistaa pimiään, / Että poistais' kirkkaus jalo /
Turhuuden pois ilkiän: / Armos valo autuas / Synnin pimeyn kauvas /
Ajakoon, ett' mieltäs myöden / Kaikki elom' mahtais' käydä.
4. Lisää, vahvist' seurakuntaas, / Hallitse sun rauhallas! /
Kuninkaamme, kanss' maakuntam' / Siunaa aina armoillas! /
Sodat, taudit pojes est', / Nälkävuosist', vaaroist' sääst'; /
Neuvot, työt sun tahtos jälkeen / Käyköön ain', o ainoo tukem'!
5. Uskom' lamppu lakkaamata / Öljystäs tääll' loistakoon, /
Tietä oikiat' meitä saata, / Aikam' autuaast' loppukoon; /
Ett' mailmast' häijyst' täält' / Tykös pääsem' surun säält', /
Kusa sinua sitten kielell' / Kiitäm' iloisell' ja mielell'.