Vuoden 1701 virsikirja 316-334




316  (V. k. N:o 305.)

1. O korkia taivaan Jumala, / Jonk' sanan suurell' voimalla /
Kaikk' kalliot kovat sulavat, / Ja vedet suuret kuivaavat.
2. Sä huokiast', Herra, tehdä saat, / Ett' pilvet pisaroitsevat, /
Sä taidat taivaan salvata, / Taas tahtos jälkeen avata.
3. Kaikk'valtias Jumal'! voimas suur' / On, todistaa sen sanas juur', /
Siis tuskas' turvaan sinuhun, / Toivoin, ett's ehdit apuhun.
4. Sä Herra näet, tiedäm' sen, / Tain tarpeem' suuren nykyisen; /
Sen syntim' synkiät ansaitsit, / Ett's vitsall' raskaall' rankaisit.
5. Ett' häijyst' lahjas laupiaat / Meilt' käytetään, niins pois otat /
Sun siunaukses runsahan, / Ja surkeudell' täytät maan.
6. Sä teet taivaan kovaks' meill' / Kuin vasken, ei sada maan pääll', /
Kuivuudest' ruohot raukeevat, / Kaikk' kansat surkiast' surevat.
7. Tain julma vihas, Jumala, / Tekee, vaan lepy, armahda! / Ah katso suurta tarvettam', /
Ja leipää ravinnoksem' ann'!
8. Me lapses sinua Jesuksen, / Sun Poikas nimeen rukoilem'; /
Kuin uskos' Jesust' mainitsem', / Sydämmes taipuu puolehem'.
9. Vaikk' rikoim', kuitenk' kuultele! / Edestäm' Jesus rukoilee; /
Jos rankaiset, niin armosas / Tai tee, aut' meit' aikanans'.
10. Ann' armost' sadett' saadaksem', / Ett' askeles viel' astaitsem' /
Tääll' rasvast' runsaast' tiukkuvan, / Ja hedelmäns' maan tuottavan.
11. Vuos' hyvyydelläs kaunist' kanss', / Niin kyntö, kylvö, kasta maas', /
Ja laiho kauniist' kasvata, / Meit' armiaast' jällens' iloita!
12. Sitt' vitsalles suut' annamme, / Sull' kiitost' ijät' laulamme, /
Meill', Herra, se kuin pyydäm' suo, / Ja armostas nyt apu tuo!


317  (V. k. N:o 305.)

1. Ann' Jumal' jokapäiväistä / Meill' leipää, säästä näljästä! /
Kanss' tarpeet kaikki armost' ann', / Sä olet Isäm', Jumalam'.
2. Sun kätes avaa avara, / Ja maasta jyvät kasvata /
Meill', ett' tääll' leipää syödäksem' / Ja siement' saisim' kylvääksem'.
3. Sä luodut kaikki ravitset, / Kanss' kaarneen huudon huomaitset; / 
Niin kuule Isä armiaast', / Kuin rukoilem' sua hartahast'!
4. Sill' syntiim' älä muistele, / Vaan armost' anteeks' antele; /
Ann' meidän armos suloinen, / Tääll' makiast' maistaa ijäinen.


4. Suvi-virsi.

318 (V. k. N:o 412.)

1. Jo joutuu armas aika / Ja suvi suloinen, / Joll' kauniist' kaiken paikan /
Kaunistaa kukkainen; / Nyt armas aurink' meitä / Taas lähtee lähemmäks', /
Hän kuolleet hautoo, heitä / Jäll' tekee eläväks'.
2. Ne niityn kukat korjat, / Ja laiho laaksosa, / Niin ylpiät yrttitarhat, /
Puut vehriät verasa, / Ne meillen muistuttavat / Suurt' hyvyytt' Jumalan, /
Jonk' kaikk' ain' nähdä saavat, / Juur' ympär' vuoden ain'.
3. Nyt lintu äänell' korjall' / Taas laulaa taitavast' / Enk' me siis mahtais' Luojall' /
Tääll' veisat' iloisest'? / Mun sielun' Herraa kiitä / Nyt riemulaululla, /
Kuin iloittaa ja täyttää / Meit' laupioill' lahjoilla.
4. O Jesu Christe jalo! / Sä kirkas paistehem', /Ain' kylmää luontoom' haudo, /
Ja asu tykönäm'! / Sun rakkautes tuli / Ann' palaa sydämmes'! / Tuo meihin uusi mieli, /
Pois murheet poista myös.
5. Sä Saronin kaunis kukka, / Kukoistus laaksosa, / Mun sielun' avuill' kruunaa, /
Tee taitavaks' tavoisa, / Sun kastees hänt' Sionist' / Ain' kauniist' kastakoon, /
Sitt' kuin ruusu Libanonist' / Hajuns' hyvän antava.
6. Ann' maan tääll' kasvons' kantaa, / Vakons' myös liota; /
Meill' tarpeet tahtoisit antaa, / Maan, meren siunata, / Ann' askeles tiukkuu rasvast', /
Meit' ruoki sanallas, / Suo maistam' sit' ain' makiast', / Niin sielu on autuas.



5. Näljän vaivasa.


319  (V. k. N:o 286.)

1. Kuink' tulee näljän hädäsä / Christittyin käyttää itsensä, /
Sen sanoo ratki Raamatt', / Tain laulun mä sull' laulan nyt; /
Siis tarkast' kuullell' mahdat.
2. Sun vaivasas ja tuskasas, / Auks' huuda Herraas Jumalaas, /
Kuin sen sull' lupaa lujast', / Ett' kaikken' elinkautenas /
Hän tahtoo auttaa armiaast'.
3. Patriarkka Jakob jalo mies, / Hän leivän puuttees' oli myös, /
Herra helpoitt' hänen hätäns': / Josef Egyptin maan herra, /
Hän ruokkei näljäs' isäns'.
4. Hän taitaa kalliill' ajalla / Sun ravit' makiall' mannalla, /
Kuin voi sun pitää voimas': / Hän antaa atrian taivaasta, /
Ja veden kalliost' kovast'.
5. Viel' Israelitat ilmeisest', / Tain armon Herran hyvyydest', /
Sait korves' kulkeis' ennen: / Ei vaatteet kengät kuluneet, /
Ain' neljään kymmeneen vuoteen.
6. Lesk' Sarpatis' oli muinen, / Jost' Herra piti tain murheen, /
Ett' myös sen elatuksest'; / Ei jauhot vakast' puuttuneet, /
Ei öljy astiaisest'.
7. Hän luoduill' tarpeet taritsee, / Kanss' kaarneen pojat ravitsee, /
Eik' nälkään heitä kuolet'; / Niin ruohon kedoll' vaatettaa, /
Paits' vaivaa, tyött' ja huolett'.
8. Ei leiväst' ainoost' eletä, / Kosk' näljän hätä käsittää; /
Vaan jokaitsest' sanast', / Kuin lähtee suusta Jumalan /
Ne täyttävät sen vahvast'.
9. Mä lapsest' vanhaan ikähän / En kaikes' ilmas' ikänän' /
Tuot' todeks' nähnyt vielä, / Ett' olis' hyvän, hurskahan /
Pois heittän' Herra täällä.
10. Kaks' poikaa oli vaimolla, / Eik' varaa ollut tallella, /
Pääst' velast' ja myös elää, / Häll' ilman suurett' vaivatta /
Soi Jumal' öljyy kyllä.
11. Siis turhaan varhain nousette, / Ja hiljain maata menette, /
Ja syötte leipänn' murhees'; / Sill' ystävillens' yltäisest' /
Herra antaa heidän maates'.
12. Siis, Christitt', ei sun tarvita / Tääll' murheell' sinuas vaivata, /
Vaan asiois' ahkera ole, / Ets' ensist' Herran valtakuntaa, /
Niin muut kaikk' tykös tulee.
13. Sill' Christus viisi tuhatta / Voi viidell' leiväll' ravita, /
Joist' korii kaksitoista / Jäll' saatiin jääneit' muruja: /
Hän puutoksen pois poistaa.
14. Viel' sanon todest' sinulle: / Hän seitsemäll' ruokkei leivällä /
Taas neljä tuhatt' miestä, / Jost' seitsemän korii korjattiin: /
Näimp' ruumiin näljäst' päästää.
15. Siis kiittää mahdam' Jumalat', / Kuin suree edestäm' lakkaamat', /
Ei vaivaa taat' voi katsoo, / Ett' kurjast' kaiket' hukkuisim'; /
Hän ruan antaa tahtoo.
16. Siis kiitos sydämmellinen / Vuoks' armons' olkoon Isällen, /
Kanss' Pojan meidän Herram', / Niin kunnia Hengell' Pyhällen, /
Hän ruokkii meit' joka kerran.


6. Terveydestä.


320

1. Jolla raitis ruumis on, / Terveys kanss' hyvä, / Mielell', kielell' kiittäköön /
Herraa armiast', pyhää, / Öin ja päivin veisatkoon / Riemulaulull' kiitost', /
Että kalliin suonut on / Terveyden armost'.
2. Koska Herra armostans' / Antaa terveyden, / Tytyväisen mielen kanss', /
Mitäst' pyydäm' sitten / Enämpät' täs' elosa? / Kosk' ijäinen riemu /
On jo meillä toivosa / Kusa vaivam' loppuu.
3. Jos mull' riista, rikkaus / Salomonin olis', / Sankaritten kaltain' myös, /
Voitois' suuris', monis'; / Mutta täytyis' kivuisa, / Kipiän' kuitenk' maata: /
Mitä valta, tavara / Voi mull' hyvää saattaa?
4. Jos mun pöytän' kalleilla / Herkuill' olis' täytett', / Ruall', juomall' makeilla, /
Joita rikkaat syövät; / Mitäst' minua auttaisit / Herkkuruat, juomat, /
Kosk' öin, päivin vaivaisit / Kivut, tuskat kovat?
5. Prameutt' ja koreutt' / Jos mull' ylits' muiden, / Valtaa kanss' ja korkeutt' /
Päällen laviain maiden / Olis', vaan viel' kipiän' / Täytyis' tuskas' olla, /
Mitäst' hyvää minullen / Noista taitais' tulla.
6. Paremp' leivän palainen / Terveydes' ompi, / Kuin kaikk' kulta yltäinen, /
Koska tauti syöpi; / Koskan taidan tarpeeksen' / Syödä paitsi kivun, /
Niin mä herkun halpaisen / Annan hillit' himon.
7. Kallis puku, koreus / Ei voi auttaa mitään, / Koska tauti, sairaus /
Makaa raskaast' päällän': / Ennen tahdon terveenä / Käydä puvus' halvas', /
Kuin tääll' seisoo kipiänä, / Vaattees' pramis', turhas'.
8. Nyt ei puutu mitäkään / Minult' terveydest': / Iloitsee mun sydämmen' /
Päivän valkeudest', / Tieni näen silmillän', / Korvan' kuulee tarkast', /
Kuinka Luojall' lintuinen / Kiitost' laulaa hartaast'.
9. Käten', jalkan', sydämmen', / Sielun' kanss' on terve, / Ettän tehdä iloiten /
Taidan, mit' on tarve / Uskotus' mull' virasan', / Herrall' kunniaksi, /
Lähimmäisell', itsell' kanss' / Minull' parahaksi.
10. Töihin, päivän tultua, / Virasani menen, / Kosk' yö mahtaa joutua, /
Kuin tuo meillen unen, / Panen minä levätä, / Aina aikaan siihen, /
Kuin mun aurink' herättää / Vaarast' pimeyden.
11. Nyt mä sinull', Jumalan', / Ylistöksen kannan, / Armos edest' avaran, /
Jonk's mull' aina annat, / Vaikkan synnill' kadotin / Näihin oikeuden, /
Kuitenk', Isän' rakkahin, / Suot mull' laupiuden.
12. Ann' ett' elinaikanan' / Aina loppuun asti, / Tämän lahjas laupiaan /
Käytän taitavasti: / Suo, ett' terveet jäsenen', / Kielen', suun' ja sielun' /
Tuovat aina sinullen / Hartaan kiitos-veisun.
13. Lainaa minull' terveys, / Koska vanhuus sauttaa, / Siks' kuin kuollo kutsuu myös, /
Ja mun hautaan kaataa. / Silloin, Herra, heikkous / Kaikki katoo minust', /
Minull' autuus, terveys / Annetaan ain' sinust'.


XII. Virret erinomaisisa säädyisä ja tiloisa.


1. Opettajan rukous.

321  (V. k. N:o 298.)

1. O paras paimenen', / Kuin lammastes edestä / Sun henkes annoit, näin /
Heit' taudeist' tahdoit päästää, / Sä vielä vartioitset / Sun laumaas voimallas, /
Ja kauniist' kaitset heit' / Ain' pyhäll' sanallas.
2. Mun, lampaan laumastas, / Sä paimeneksi sääsit, / Ett' kaitsen lampaitas, /
Jotk' verelläs sä pesit. / Ah! kuinka taitanen, / O Herra! tehdä mä, /
Maan mato vaivainen, / Näin työtä työlästä.
3. Vaan ett' on tämä työs, / O rakas Herra, omas, / Its' sääsit sinä myös /
Mun paimentamaan laumaas, / Niin ann' myös armoja, / Mä lahjoill' lahjoita, /
Ett' palvelen sinua; / Kuul' huuton' palava!
4. Ett' nimes kunniata, / Kuin Christitt' kiivaast' hajen, / Ja laumas lampaita /
Rakennan, ruokin, kaitsen: / En tottel' kunniast', / Enk' mailman vainosta; /
Vaan halust' hartahast' / Pyydän parannosta.
5. Mua vahvist' Hengelläs, / Totuuttas julistamaan, / Ett' syntii nuhdelles' /
En huoli vainoi mailman. / Sä suojel' minua: / Sill' sanaas selkiät' /
Mun tulee puhua, / Eik' katsoo mieliä.
6. Kosk' sanaas saarnannen, / Ja ihmeitäs julk' tuotan, / Suo puhe taivainen /
Oll', ettän juttui kartan; / Sun sanas siemen suo / Mult' hyvin heitetään, /
Ja sitten hyväs' tuo / Maas' runsaan hedelmän.
7. Kosk' oikein osotan / Tääll' autuuden tien muillen, / Niin ojenn', Jumalan', /
Myös oikiall' tielle mielen', / Ett' vältän synnin työn / Ja häjyn hekuman, /
Enk' maahan jälleen lyö, / Jotk' itse rakennan.
8. Äl' ann' mun etsiä / Suurt' kunniat' ja kaluu, / Aut' taidan tytyä /
Sun antoos hyväll' halull'. / Kosk' jokapäiväisen / Sult', Herra, leivän saan, /
Niin tydyn mielellän', / Ain' hamaan kuolemaan.
9. Suo korkein Paimenen', / Ett' kaitsen tääll' niin laumaas, / Ett' elon ijäisen /
Ja riemun saavat taivaas'. / Ettän sitt' tullesas / Tääll' loppuu tekemään, /
Saan kruunun taivahas' / Sult' seuras' enkelein.


2. Tuomarin virsi.


322  (V. k. N:o 83.)

1. Sen suuren Herran Jumalan / Ankar' ja pyhä laki / Kullenkin omans' antamaan, /
Tuntoom' sitoo ja vaatii; / Ett' virastansa viriäst' / Kukin aina vaarin ottaa, /
Eik' väkivallast', vääryydest', / Valitust' täytyis' tuottaa.
2. Vaan toisin tai tapahtua / Mailmas' häijys' mahtaa, / Ei tunnost' pidet' lukua, /
He Herran lain lastaa. / Mont' viatoint' tääll' rangaistust', /
Kuin syypää, kantaa kurjast'; / Vaan vikapääll' on vapaus, /
Kuin oikeun vääntää nurjast'.
3. Kyll' taitaa kauniist' kavala / Asiansa edes antaa; / Vaan hurskas häijyll' tavalla /
Vääryytt' ja pilkkaa kantaa. / Niin suututtelee häijy viel', /
Ettei käy ain' niin pahast' / Sill' hyvälle ja hurskaall' tääll', /
Kuin häjy haluns' halais'.
4. Sull' sanott' on, o ihminen, / Se kuin sull' käskee Jumal'! /
Sä kuitenk' kovakorvainen / Sen poljet mielell' tuimall'. /
Sull' järjen, toimen antoi hän, / Ett' eroittaa pahast' hyvää; /
Sä synnin orja vaivainen, / Sun tahtoos seurat' pyydät.
5. Te tuomarit siis tutkikaat, / Kuink' teidän rauhaan sopii, /
Ja Herran ääntä kuullelkaat, / Kuin teill' näin selkiäst' soipi: /
Mä panin teidän jumaliks', / Oikeutta tekemään täällä, /
Ja kutsuin Korkeimman pojiks', / Sen nimen saitte vielä.
6. Kuink' kauvan te siis tahdotta / Niin väännell' asian oikian? /
Vääryytt', väkivaltaa harjoittaa, / Ja sortaa köyhän kurjan? /
Se vaivainen on vaivas', työs'; / Vaan rikas nauraa sitä: /
Lesk' leipää kaipaa, orvo myös, / Eik' kenkään huoli siitä.
7. Siis karttakaat! ah karttakaat! / Kanss' katsokaat, kuink' teett', /
Oikiutt' edesauttakaat: / Te Herran tuomiot' pidätt'! / Älkäät pitäkö tätä naurona, /
Ei pilkkaa kärsi Herra, / Paha loppu teill' on tarjon', /
Hän rikkoo valtann' kerran.
8. Siis Jumala teit' auttakoon, / Ett' oikian tuomion teett', /
Hän teidän neuvonn' hallitkoon, / Ett' virkann' mieles' pidätt'. /
Se korkein tuomar' armostans', / Hän valaiskoon myös taitonn', /
Ett' oikeus aina voimasans' / Tääll' olis' kaikkin' aikoin'.


3. Avioskäskystä.

323

1. Jumala, kuin kaikki loi, / Omaksi kunniaksens', / Miehen hän myöskin edes toi, /
Ja vaimon hänen turvaksens', / Hän käski heit' yhdes' pysyy, / Kuin veren ja lihan, /
Suosios' toinen toistans' kysyy, / Karttain toraa ja vihaa, / Kiitos Jumalan.
2. Jumal' myös sanoi miehest': / Ei taida hän yksin olla, / Otti siis luun sen kyljest', /
Jonk' vaimoks' annoi tulla, / Hyväst' sitt' siunas' heitä, / Sanoi sanall' tällä: /
Te mahdatt' nyt enäntää teitänn', / Ja kasvaa maan päällä, / Kiitos Jumalan.
3. Mies siis pojes luopukaan / Isäst' ja äitistäns', / Vaimohons' vahvast' suostukaan, /
Se on hänen lähimmäisens'. / Kovuutta ja pehmeytt' / He keskenäns' kärsikään! /
Mitä Jumal' on vahvaks' tehnyt, / Älköön kukaan särkekö, / Kiitos Jumalan.
4. Rukoilkaam' kaikest' sydämest' / Tämän parikunnan puolest', /
Ett' Jumal' heit' päästäis' hädäst', / Ja pirun pahast' juonest': /
Heitä myös alati auttais' / Töisäns' ja menoisans', / Viimein sitt' taivaasen saattais', /
Jesuksen Christuksen kanss', / Kiitos Jumalan.


324  (V. k. N:o 86.)

1. Jumala asetti avioskäskyn, / Sikiöitten siittämyksi, /
Ain' rakkaudes' ynnä its' kesken', / Toinen toisens' avuksi, /
Siin' sikiät kanss' kasvatettaman, / Herran tuntoon totutettaman, /
Jost' Jumalan olkoon kiitos!
2. Ett' kukin avios' elää mahtais' / Puhtaast' paits' haureun halui, /
Ja huoruutta välttää taitais', / Kieltyi sekoituksii valjui, /
Niin avioskäsky on säätty, / Joll' on elom' pyhyyteen väätty, /
Jost' Jumalan olkoon kiitos!
3. Avioskäsky myös its' altans' / On salaus sangen suuri; /
Niin Christus on seurakuntans' kanss', / Kuin avion väli on juuri: /
Kuin mies vaimoonsa rakastaa, / Christus seurakuntans' omistaa, /
Jost' Jesuksen olkoon kiitos!
4. Synnin kautt' tuskat tulit päällem', / Monet mulkkaukset ja vaivat, /
Kuitenk' aviosäätyy täällä / Ei tainneet kadottaa saada; / Sen Herra vahvast' varjeli, /
Kaitsi, kätki, ain' autteli, / Jost' Jumalan olkoon kiitos!
5. Avioskäskyn lain aina / Jumal' juur' kunnias' pitää, / Sen pilkkaajit' alas painaa, /
Kanss' kaikk' kuin rikkovat sitä, / Huorintekiät, salavuoteiset /
Ja sukurutsat rankaisee, / Jost' Jumalan olkoon kiitos!
6. Avion onnen ain' ajattelee / Its' Isä Jumal' taivaast', /
Tarpeet antaa ja varjelee, / Päästää murheest' ja vaivast', /
Jos he hänt' auksens' huutavat, / Hänen tyköns' myös turvaavat, /
Jost' Jumalan olkoon kiitos!
7. Herra, armostas ain' varjel' / Tätäkin parikuntaas /
Vaarast', vahingost', kuin on tarjon', / Aut' asuviks' valtakuntaas. /
Ann' heidän avioliittons' pitää / Vahvan', siin' suosios' sinua kiittää: /
Jonk' Jumal' suokoon, Amen!


325  (V. k. N:o 88.)

1. Autuaan onni on, joll' Jumala / Vaimon valitsee tapain taitavan, /
Kunnian kanss' kauniin, jumalisen, / Rakkaan, armaan, aina uskollisen.
2. Se miehens' mielen ilahuttaa, / Iloks' ihanaksi murheen muuttaa, /
Taloin turva, tavara vahva, / Herralt' suotu suur' suotuis' lahja.
3. Autuaan onni on sill' vaimolla, / Jonk' Jumal' antaa hyväll' huolla, /
Rakkaall', lakiall', jumalisell', / Kunniall' kuuluvall', toimellisell'.
4.  Se mies on turva vaimoll' vahva, / Rakkaun riemu, ilo aiva, /
Holhouksen suotuis' suoja, / Armost' annettu laupias lahja.
5. Ett' meill' niin taitais' tapahtuu / Avion alku että asunto, /
Riettaat, rivot haureudet / Kauvas karttakaam' ja kaikk' huoruudet.
6. Herran pyhäs' pelvos' pysykääm', / Hänelt' avion onnee anokaam', /
Rukouksell' alat' pyytäkääm', / Sitt' sen suo meill' saada; hänt' kiittäkääm'!


326  (V. k. N:o 128.)

1. Kuin Christus seurakuntaans' rakastaa, / Aina armostans' omasta, /
Hallitsee, holhoo, auttaa; / Seurakunta Christuksell' kuulia, /
Hänen alans' itsens' pitävä, / Uskoin omaa ylkääns' aina: / Ynnä yks' on /
Ruumiillansa Christus kanssa / Christikuntans'; / Se on salaus sangen suuri.
2. Niin ylkä mahtaa morsiamellens', / Omall' armaall' emännällens', /
Ratk' rakas olla aina, / Holhoin häntä, omp' oma lihainen, /
Kaunispa kanss' kuin kukkainen, / Riemuist' rakkautt' täynnä, / Miehell' muiston', /
Emänt' aina ihanainen, / Armahainen, / Suotuis', suloinen ilo ollee.
3. Miehens' ala itsens' pitävä, / Miehens' mieltä myös noutava, /
Miehens' kanss' vaivois' vahvan'. / Keskenäns' ahut, ahkerat, /
Viras' viriät, töis' taitavat, / Kunnias' toinen toisens' pitäin, /
Toinen toisens' / Heikkoutta pyytäin peittää / Kunnian kautta, /
Ynnä yhtä ijest' kantain.
4. Kärsiväiset keskenäns' tuskas', / Ynnä yhdes' oikias' uskos', /
Pysyin Herran pyhäs' pelvos', / Ett' meis' nämät tapahtuu taitais', /
Apuu siis tarvitaan taivaast', / Herran Hengen auks'-huudost', /
Herran Henki / Sydämet sitoo, sovinnon siteell', / Rakkaun ikeell'. /
Sen meill' Herra suuri suokoon!


327  (V. k. N:o 261.)

1. Its', Isä, asetit armost' / Avioskäskyn alust', / Siunasit miehest' ja vaimost' /
Sikiät sikiimään jalost', / Sen varjelet, autat aina, / Mailman menos' mones', /
Etk' anna alas painaa, / Ain' pidät pyhäs' menos'.
2. Niill' kuin nyt yhdistettiin, / Säätys perään avioks', / Jumal', anna armos ehtii, /
Tueks', turvaks', avuks', / Suo raittius, rakkaus, rauha, / Ilon onnee kohtaans'! /
Siit' sinull' kunnia pauhaa, / Kaikk' tätä toivotam'!
3. Jesu, its' aviosäädyn / Häis' Kaanas' kaunistit, / Puuttuis' veden viinaks' tehden, /
Avun ihmeisen muistit. / Viel' vesi tee näille viinaks', / Murhe muuta iloks', /
Vähä venyt' tarpeen täytteeks', / Ain' apus tuo tarjoks'.
4. Rakkaull' sydämet sido, / Puhdas Henki Pyhä! / Suo suosiot', sovintot', iloo! /
Elos' puhtaas' pidä, / Ynn' kärsiväiseks' tottuu, / Kauvan yhdes' elää, /
Suo lohdullinen loppu, / Ann' autuas ilo!


328  (V. k. N:o 77.)

1. Its' Jumalan alust' (tiedän) / Meidän esiäitim' Evan, / Adamill' miehellens' vieneen, /
Heille siunauksens' suovan, / Ynn' rakkaudes' elämään, / Sikiöitä siin' siittämään; /
Kuta kadehti koht' kovan / Henki häijy, pahan suova. / O iloitse sinä häähuone! /
Mies, vaimo on Herralt' yhteen luotu, / Hänelt' siihen siunaus suotu, /
Hän häähuoneell' onnen tuonee.
2. Julk' Jumalan on hyvä työ, / Kuin nyt viel' täsä tekee ja suo /
Miehell' vaimons', viel' edes tuo, / Jotk' jo on ennen yhteen luon'. /
Rakast' ylkä puolisotas, / Luotu lahjas Herralt' otas, / Tydy tähän sinun omaas, /
Kiitä Christust' näin sull' suomast'. / O iloitse sinä häähuone! etc.
3. Surun, murheen, tuskan, vaivan / Niille, kuin avios' elävät, /
Sallii Christus päälle käyvän; / Mutt' jos he Herraa pelkäävät, /
Uskos' hänt' auks' huutavat, / Niin on hän heit' auttava; /
Veden viinaks' tehdä suuttaa, / Murheen myös iloks' muuttaa. /
O iloitse sinä häähuone! etc.
4. Jumal' juur' hyvää sinun suo, / Ja morsiamelles täsä talos', /
Ylkä sinä itses tähän luot', / Ain' armastas rakastakos, /
Rakkauden jäll' kantanee, / Hedelmän armaan antanee, / Sen kanss' kauniist' elänee, /
Hänen heikkouttans' kärsinee. / O iloitse sinä häähuone! etc.
5. Herra teit' hyväst' siunatkoon, / Joita its' yhdistänyt on. /
Avun Herraa te peljätkäät, / Ain avionne edest' kiittäkäät! /
Kaikk' me kilvan kiittäkääm' / Isää, Poikaa, Henkee puhdast', /
Aviosäätyns' auttaa näin, / Varjelee ain' armost' sulast', /
O iloitse sinä häähuone! etc.


4. Lasten virsi.

329  (V. k. N:o 296.)

1. Mun sielun' iloitkaan riemuisest', / O Jumal' rakas Isän', /
Ett's minull' aina armoisest' / Suot sinun sanas pyhän.
2. Lupauksestas lujasta / Mä kiinni pidän vahvast'; / Sä armias autat vaarasta, /
Kuin rukoilee sinua hartaast'.
3. Vaikk' vaihees' vastoinkävis' tääll', / En kuitenk' epäile siitä, /
Ett's Isän' olet ja voit viell' / Armolupaukses pitää.
4. Siis pyydän halull' hartaalla, / Ett's valaiset minun mielen', /
Sun Pyhän Henkes voimalla, / Ja annat armon ijäisen.
5. Mua uskoll" lujall' lahjoita, / Ain' enänn' minus' sitä; /
Mua hyviin tapoin taivuta, / Aut' nuoruun viisaast' vietän!
6. O Herra, esivallallem' / Sun armos autuas lainaa, /
Niin meidän myös vanhemmillem', / Ett' pelvosas elävät aina.
7. Varjel' heit', Herra, armoisest' / Ain' synnist' ja muust' pahast', /
Suo tykönäs meidän ijäisest' / Sitt' nautita iloo autuast'!


5. Leskein ja orpolasten valitus-virret.


330  (V. k. N:o 28.)

1. Murhettan' koskan muistelen, / Eläisän' täsä ilmas', / Itkupisarit' pyhiskelen; /
Sill' suures' olen vaivas', / Jonk' kuolem' on päällen' tuottanut, /
(Puolisan) Vanhemmat minult' pois ottanut, / Jättäin minun (leskeks' köyhäks') orvoks'
pieneks'.
2. Kuinkan olen surullinen / Jälkeen tain lankeemuksen, / Sydämmen' on murheellinen, /
Kohdannut ahdistuksen; / Kuin lintu oksall' yksinäns' / Visertää surkiall' äänelläns', /
Niin itken minä myös vaikiast'.
3. Riemun' on murheeks' muutettu, / Ilo minull' itkuks' käätty, / Ahdistus päällen' 
tuotettu, / Oikeus vääryydeks' väätty: / Murhe sydämen' särkeepi, /
Suru sen sisäll' kulkeepi, / Ah onnetointa aikaa!
4. Jos istun eli astelen, / Jos valvon eli makaan / Onnettomuuttan' ajattelen, /
Joka minua ajaa takaa, / Ja pyytää minua käsittää, / Ristill' ja tuskall' väsyttää, /
Murheell' minun multaan saattaa.
5. Apuu ehk' etsin ihmisilt', / Suvuilt', tuttavilt' täällä, /
Kuitenk' saan kuulla jokaitselt' / Kovuutt' koko maan päällä. /
En löydä turvaa kestäkään, / Enk' lohdutust' yhdestäkään; /
Kaikk' ovat minua vastaan.
6. Sentähden turvaan Jumalaan, / Hän avun vahvan antaa; / Sill' kusa häntä palvellaan, /
Siell' armons' kaikill' kantaa: / Hän on turva tuettomain, / Isä armias isättömäin; /
Lohdutuksens' minull' lainaa.
7. Itsen' siis luotan kokonans' / Sinun päälles, Herra hyvä! /
Henken', sielun', ruumiin' päänäns'; / Jumalan Poika pyhä! / Pysy ain' tuskis' turvanan', /
Ahdistukses' myös auttajan', / Sitt' rauhas' ratki elän.
8. Mont' on kuin itsens' luottavat / Ihmisten avun päälle, /
Luojans' niin pois unhottavat; / Mutt' ei se tule säälle: / Sentähden luotan Jumalaan, /
Ja turvaan häneen ainoaan, / Hän parhain auttaa taitaa.
9. Vaikk (leskeks') orvoks' olen jätetty / (Puolisoltani rakkaalt') /
Vanhemmilt' lapsuudesan', / En kuitenkaan ol' hyljätty /
Jumalalt' (kaikkivaltiaalt') nuoruudesan'; / Sill' jot' Isä kurittelee, /
Sitä jällens' rakastelee, / Vihans' jälkeen armons' näyttää.
10. O rakas Isä armias! / Armos minull' jällens' lainaa, / Ole laupias, ei karmias, /
Älä vihastu aina, / Kallist' korvas, kuule huuton'; / Sill' ei mitään auta muuton, /
Lepy vihastas vihdoin.
11. Niinkuin yks' lintu vaikiast' / Valittaa katon päällä, /
Laulaa, visertää haikiast', / Hyväll' ett' pahall' säällä; /
Niin itken, huokaan katkerast', / Suren, murehdin surkiast', /
Ylits' entisten aikain.
12. Tykös huudan, Jesu kaunis, / Riennä minua vapahtamaan, /
Havaits' parkun', ole valmis, / Kiiruhd' minua pelastamaan: /
Hävetköön ja häväistäköön, / Takaperin ajettakoon, /
Jotka minull' pahaa suovat.
13. Tuttaviin ehk' uskallaisin, / Eip' sekään mitään auttais', /
Ystäväin pääll' vaikk' luottaisin, / Turha kaikk' sekin olis', /
Heill' on suu voita liukkaampi, / Puhe myös öljyy sileempi, /
Ja kuitenk' paljaat miekat.
14. Tuttavat kyll' tunnustavat / Itsens', kosk' käypi hyvin; /
Mutt' koht' heitäns' vieroittavat, / Kosk' tuskiin vajoon syviin; /
Heill' on mesi, maito kieles', / Myrkky, sappi, viha mieles', /
Viekkaus suur' sydämes'.
15. Ah, älä kasvoos pois peitä, / Jesu, minult' (leskelt' köyhält') orvolt' pienelt', /
Älä tyköös minua pois heitä; / Sill' huudan surkiall' äänell': /
Ole minun edesvastaajan', / Pyhä Henki Lohduttajan'! /
Sitt' saamme ratk' rauhas' olla.
16. Joudu, Herra, siis holhomaan / Orvoi ja köyhii leskii, /
Kaikkii kansoi kanss' korjaamaan, / Vastoin vaivoi ja tuskii; /
Ett' kaikki sinua kiittäisim', / Ja korkiast' kunnioittaisim', /
Lakkaamat' ylistäisim'.


331  (V. k. N:o 286.)

1. Sinun tekos, o Herra Jesu Christ'! / Tiettävät on kyllä vissist', /
Jo alust' ijäisest', / Kosk' ihmiset loit, ja yhteen toit, /
Hetkeks' yhdes' elämään soit.
2. Kuolema, jonk' synnin tähden / Annoit tulla kaikkein päällen, /
Eroittaapi erään: / Sielull' eron, ruumiill' levon; /
Vaan jääneell' surkian saattaa menon.
3. Näin on tapahtunut Jakobille, / Sill' hurskaall' patriarkalle, /
Kuin ero tuli Rakelilt': / Se pois huoli, virasans' kuoli; /
Vaan hänell' ja sikiöill' suru tuli.
4. Koska myös eli Elias, / Sareptan vaimo suures' vaivas' / Auttajata kyllä kaipas': /
Eine puuttui, elo muuttui, / Elämään lapsens' kanssa suuttui.
5. Vaan ei vielä näihin loppun'; / Sill' tulee muill' kyll' myös hoppu, /
Kosk' toiselt' elo loppuu: / Sekä lapsill' että vanhemmill' /
Suru yltäkyllä molemmill'.
6. Mutt' kuitenk' täs' suures' surus', / Virvottakaam' itsem' visust', /
Että Jesus Christus / Orvoi auttaa, piinans' kautta, /
Leskein murheen iloks' muuttaa.
7. Ylönannettu isältäni, / Eroitett' olen äitiltäni, / Sanoopi Davidi; /
Vaan vastaan otti, avun tuotti / Jumala, jonka päälle luotin.
8. Judit', Hannat' ja Jakobit', / Sareptan leskee ja muita niit' /
On Jumal' auttan' siit'; / Jotk' rukoilee, niit' kuultelee, /
Ja avun heille tuottelee.
9. Usko sinä myöskin lujast', / Älä sure niit' niin surkiast', /
Jotk' pääsneet on vaivast': / Omans' otti, lainans' voitti, /
Ajast' kuin eteen asetti.
10. Kyll' sinua sen vuoks' auttaa viel', / Sekä tääll' ett' taivaasa siell', /
Jos pysyt oikiall' tiell'; / Kyllä suittaa murheen muuttaa, /
Ja viimein iloll' yhteen tuottaa.
11. Kusa omas edesäs löydät, / Enkelein kanss' kauniist' käyvän, /
Jumala myös nähdään, / Lapset, suvut ja muut tutut / Ovat yhdettäkään surutt'.
12. Vaan sillä välill' eläisäs' tääll', / Tee työs ja luota Herran pääll', /
Niin sinä tulet sääll', / Vält' riettautt' ja haureutt', /
Osot' lähimmäisell' laupiutt'.
13. Lapses kasvat' Herran pelvosa, / Neuvo, harjoit' hyvisä tavoisa, /
Kohta nuoruudesa: / Niin antaa pian Jumala ijan, / Taivaas' yhden asumasian.


332

1. O Herra Jesu! vaivaisten auttaja, / Orpolasten turva, / Isättömäin apu, /
Avita meitä Isä, Herra Jumala, / Pyhän nimes tähden / Ole armollinen.
2. Ei Herra ylön anna omians', / Auttaa kaikest' tuskast', / Hädäs' ompi kanssam'; /
Avita meitä Isä, Herra etc.
3. Moses Punaisen meren tykönä huokas', / Herra autti häntä, / Faraonin pois hukkas', /
Avita meitä Isä, Herra etc.
4. Josef Egyptis' ensist' kärsei vaivaa, / Viimein herraks' pääsi, /
Ett' Herraa pelkäs' aina, / Avita meitä Isä, Herra etc.
5. Daniel vaikk' hän luolaan heitettiin, / Jalopeurain suu / Silloin kiinni lukittiin, /
Avita meitä Isä, Herra etc.
6. Kuka ikänäns' itsens' Herran pääll' luottaa, / Niillen Herra kaikille /
Lupaa avun tuottaa, / Avita meitä Isä, Herra etc.
7. Kolme nuorukaist' uuniin heitettiin, / Tulen liekki heidän /
Päältäns' pois estettiin, / Avita meitä Isä, Herra etc.
8. Se köyhä leski Sareptas' ruokittiin / Jauho-pivoll' vähäll', /
Öljyn kanss' ravittiin, / Avita meitä Isä, Herra etc.
9. Eliall' profeetall' tarpees' tuotiin ruokaa, / Kosk' ei sadett' tullut /
Puoleen neljätt' vuotta, / Avita meitä Isä, Herra etc.
10. Jonas hahdest' meren pohjaan viskattiin; / Vaan ett' Herraa pelkäsi, /
Kala maall' kakaisi, / Avita meitä Isä, Herra etc.
11. Niin luotan minä minuni Herran pääll', / Hänpä lupas' minull' /
Avun antaa tääll', / Avita meitä Isä, Herra etc.
12. Rukoilkaam' Herraa kaikest' sydämest', / Armoillans' ett' korjais', /
Sulasta hyvyydest': / Avita meitä Isä, Herra etc.
13. Olkoon kiitos siis Isän Jumalan, / Hänen Poikans' olkoon / Meidän turvanam'! /
Avita meitä Isä, Herra etc.
14. Se pyhä Kolminaisuus meit' auttakoon, / Viimein taivaan iloon /
Meit' kaikkii saattakoon, / Avita meitä Isä, Herra Jumala! /
Pyhän nimes tähden / Ole armollinen.


6. Sairaan valitus-virsi.


333  (V. k. N:o 298.)

1. Ah kuinkan vaivataan, / Jost' vaikiast' vaikeroitsen, / Mun tuskan' tuima on, /
En voi mä kestää silleen: / Eik' kustaan löydy mull' / Täs' tuskas' apua, /
Enk' suures' kivusan' / Saa yhtään lepoa.
2. Täst' kivust' kipiäst' / Ratk' raajan' raukenevat, / Niin tuttun' suuttuvat /
Minuun, ja pakenevat. / Muun' vilu vaivaapi, / Muun' helle polttaa taas, /
Sydämmen' pakahtuu / Täs' vaivas' vaikias'.
3. Ei rauhaa ruumiisan', / Täynn' sielun' surkeutta, / Jo kuolleill' kumppaniks' /
Tai kuorma minun muuttaa, / Ett' lähes epäilen / Täs' hädäs' ahtahas'; /
Ellet sä lohduta, / Jesu, kautt' kuolemas.
4. Mun lihan' kuivuu pois, / Mun nahkan' ryppyyn rumaks' / Täst' yliaikaisest' /
Vetävyy tuskast' tuimast'; / Mä luulen toisinans', / Vuoteen' mun virvottaa, /
Ja ett' viel' vihdoinkin / Mun vaivan' lopun saa.
5. Pois uni poikkeaa, / Sill' sydän lyöpi, tykkää; / Kuin mato koukkuan /
Itsen', taas suoraks' lykkään: / Mä kärsin kipua, / Mielellän' menisin /
Kanss' Herran huoneeseen, / Ett' levon löytäisin.
6. En apuu kustaan saa, / Yks' vaiva toisen perään / Juur' tuimast' tulee pääll', /
Kuin hengen sulkee erään. / Mun parkun' palan' on / Ja itkun' juotavan'; /
Niin julmast' Jumalan / Mä ruoskalt' runnellaan.
7. Ah katso, Jumalan', / Mun surkeuttan' suurta, / Jonk' all' ain' huikiast' /
Mun sielun' parkuu, huutaa; / Ah! sido sinä se, / Jonk's Herra haavoitit, /
Ann' anteeks' syntini, / Kuin tain kyll' ansaitsit.
8. Sull' Isän nimi on, / Niin on myös Isän sydän, / Mä lapses olen täs', /
All' kivun kipiän, syvän; / Ah, huudan sinua, / Sä huuton' huomaitse, /
Mull' armost' apu suo, / Ja hätän' havaitse'.
9. O Herra Jesu Christ'! / Sun perääs palaa halun', / Sä sairaill' muinenkin /
Ain' armost' annoit avun: / Sä kannoit katkeran / Tääll' kipum' totisest'; /
Siis, Jesu, minua / Nyt armahd' armoisest'!
10. Suo lopun suotuisan / Sais' ilmast' lyhyt ikän', / Sun kuollos kuollesan' /
Ann' mielesäni pidän, / Etten epäilykseen / Tält' vaivalt' vaadittais', /
Enkä jumalattomain / Täält' kuolloll' kutsuttais'.
11. Ei kiitost' laulamast' / Mun suuni sullen suutu, / Ei ylistökses myös /
Ijäisest' minult' puutu; / Niin joudu, Jesu! jo, / Sä alku, loppu kanss', /
Suo iloon ijäiseen / Mun murheen' muuttuvan!
12. Sen tiedän totisest', / Ett' vihdoin kauniist' katsell' / Saan julki Jumalat', /
Taivaises' ilos' ylhääll', / Täs' lihas' ja nahas', / Kuin nyt on kuoleva, /
Vaan sitt' kuolematoin / On ijät' oleva.



7. Kiitos kärsityn sairauden jälkeen.

334  (V. k. N:o 298.)

1. Sun, Herra, kädesäs / On kuollo että elo, / Sun armostas on taas /
Mull' raitis ruumis, jalo; / Ei ollut ollenkaan / Mull' toivoo elost' tääll', /
Sä elo totinen / Mun autit kuollost' jäll'.
2. Sun armos uusi ain' / On päällän' joka aamu, / Sun kallist' hyvyyttäs /
Saa nautit' ruumis, sielu; / Sä hädän helpoitat, / Ja taudin lievität, /
Kanss' kaiket' otat pois, / Ja vaivan vaikitat.
3. Sull' kiitos Isän' ain', / Kuin vahvistat mun voimall' /
Jäll' uudell'; lähestyy / Ann' valtakuntas, Jumal'! / Ett' tahtos jälkeen tääll' /
Vaellan vakaisest', / Niins autat armiaast', / Sen tiedän totisest'.
4. Mun sielun', ruumiin' myös / Sä vahvista ja auta, / Ett' neuvon', puheen', työn' /
Sull' aina kelvat' taitaa: / Niin kiitän hyvyyttäs, / Armoos ja vakuuttas' /
Jonk's minull' osotat: / Tai ilon' autuas.