Vuoden 1701 virsikirja 291-315



291

1. Ah sielun', anna vallit' Herran, / Ja turvaa Isääs rakkaaseen, /
Hän taivaan armoll' kuitenk' kerran / Sun kruunaa aikaan ijäiseen; /
Kuin uskoo itsens' Jumalall', / Ei rakenn' hiedall' juoksevall'.
2. Ei auta meitä suru haikia, / Ei hyödytä myös valitus, /
Jos itkem' aina vaivaam' vaikiat', / Se kuormallem' on rasitus, /
Jos surem' suurest' suruam', / Sill' lisääm' kipiät' kipuam'.
3. Siis paramp' ompi kärsii toivos' / Tääll' vähä, siihen tytyä, /
Jonk' rakas Isä tahtoo armos' / Lapsillens' laupiaast' lähettää; /
Sill' Isält' ylhääll' taivaisa / Ei tarpeem' ole salasa.
4. Hän tietää oikian avun ajan, / Hän kaikk' toimittaa parahin; /
Kanss' sydämmemme halun hartaan / Kyll' tuntee Isä rakkahin; /
Niin ennättäin tuo tullesans' / Meill' avun autuaan, levon kanss'.
5. Äl' ajattel' tääll' ajall' surun: / Jo mun pois hyljäs' Jumalan'; /
Hän puhaltaa pois murheen sumun, / Sitt' pitää taas sun rakkaampan'. /
Kaikk' aika ompi muuttuva, / Kanss' murhepäivä puuttuva.
6. Se ompi Herrall' aivan huokia, / Ett' tomust' köyhän korottaa: /
Niin rikkaan voi myös kätens' oikia / Mielestäns' ynsiäst' hajottaa. /
Ihmetten tekiä Jumala / Voi ylentää ja alentaa.
7. Siis luje, veisaa, Herran tiellä / Käy, virkasi tee viriäst', /
Kanss' lupauksens' usko vielä, / Ja turvaa häneen kiintiäst'; /
Se ompi aina autuas, / Jonk' uskallus on Jumalas'.


292  (V. k. N:o 375.)

1. Sion vaikiast' valittaapi, / Huutaa ahdistuksesans', / Sydämmensä vuodattaapi /
Herran eteen tuskasans', / Sanoo: Herra hyljäs' näin / Vihasans' mun vaivaisen, /
Jumal' unhott' pojes minun, / Huokaan, parun all' tain kivun.
2. Sionill' sill' suruiselle, / Murheell' raskaall' murretull', /
Herra vastaa tavall' tällä, / Suloisella Isän suull': / Taitaak' vaimo lapsensa, /
Kohtuns' sikiän rakkaansa / Pojes hyljät', niin myös hältä /
Sydämmensä halun kieltää?
3. Vaikk' viel' vaimo löytyy mahtais', / Äiti häijy, halutoin, /
Kuin tääll' omaa lastans' lastais', / Helmast' heittäis' hävytöin, /
Ylpiäst' ylönannaisi, / Eik' ensinkään korjaisi; / Pedoilt' julmilt' julmast' raadell' /
Annais', eik' sill' aivois' totell';
4. Kuitenk', Sion, on sun kohtaas / Mieli toinen minulla: /
Sydämmen' ratk' rakkaust' hohtaa / Puoleen sen, kuin kivulla /
Synteins' tähden sureepi, / Rangaistuksest' raukeepi: / Empän syntist' sydämmestän' /
Kurit'; katuvaista säästän.
5. Miksis siis niin pelkäät täällä, / Kuin sun hyljät' mahtaisin, /
Ja sun vihollistes vielä / Pilkan all' ain' antaisin: / Empä ikään sinua /
Unhot', usko minua: / Sinun ja sun lapses kaikki /
Pyhiin käsiin piirsin ratki.
6. Muuris edesän' ain' ovat, / Rakentajas rientävät, / Vihollises viekkaat, kovat, /
Häpiään häijyt häälyvät. / Silmää sinun silmilläs / Joukkoo, kuin jo joutuu täs'; /
Niinkuin morsian, sinä valjo / Raketaan: saat lapsii paljo.
7. Näimpä Jumala joukkoons' auttaa, / Sieluun' surkiat' vahvistaa, /
Uskoon urhoolliseks' saattaa, / Vaikka vaiva kauhistaa. / Kiitos Herrall' Jumalall'! /
Kuin its' asuu korkiall', / Kuitenk' alhaisit' ain' katsoo, /
Heitä armiaast' auttaa tahtoo.


293

1. Sydämmest' rakastan sinua, / O Herra! lähene minua / Kanss' armolahjas laupiaan. /
Ei mailma kaikk' mua iloita, / Enk' tottele sen turhuutta, /
Kosk' sinun pitää taidan./ Vaikk' vaipuis' vaivast' sydämmen', /
Sä kuitenk' ain' uskalluksen', / Mun osan', oman', armahan', /
Kuin verelläs mun lunastan', / Herra Jesu Christ'! / Vapahtajan' :,: /
Mua synnist', häpiäst' varjel' ain'.
2. Ruumiin, sielun ja kaikki muut / Sä armost' olet antanut, / Täs' viheljäises' elos', /
Ett' käytän ne sull' kunniaks', / Ja lähimmäisen' parahaks', /
Ann' siihen mull' myös armos. / Totut', Jumal', mua totuuteen, /
Pääst' petoksesta perkeleen, / Ristis' ann' sinus' rippuan', /
Aut' kärsiväst' sitä kantamaan. / Herra Jesu Christ'! / Kautt' kuolemas :,: /
Lohdut' mua vaivas' katkeras',
3. Enkelis, Herra, lähetä, / Kuin sielun täältä lähteisä / Abrahamin helmaan vievät, /
Mun ruumiin', kuin täält' multahan / Lahoimaan alas lasketaan, /
Suo makias' levos' levät'. / Kuollost' sitt' herät' minua, / Ann' silmän' nähdä sinua, /
Ijäises' ilos', autuudes', / Mun Jesuksen', taivaas' uudes'. / Herra Jesu Christ'! /
Kuul' anieen' :,: / Siit' ijät' tuon sull' kiitoksen.


294  (V. k. N:o 252.)

1. Jesu minun ilon', autuun', / Kuule nöyrä rukous, / Anna tykös tulla huuton', /
Kelvatkoon sull' huokaus! / Jonka sielun' hädäs' tykös / Lähettääpi täältä ylös; /
Perääs palaa mieleni, / Jesu, rakas veljeni!
2. Tääll' ei ole muu kuin vaiva, / Murhe, suru surkia, /
Joka sieluun' raskaast' kaivaa, / Ilon kaiken sammuttaa; / Siis en muista huoli mitään, /
Jesuksehen itsen' liitän, / Sua halaa sydämmen', / Jesu paras ystävän'!
3. Koska piru pyörii kiukus', / Sotii, kiusaa viekkahast', /
Suo ett pysyn, Jesu, sinus'! / Sodin, voitan miehuisast'; / Kosk' mailma kovin pauhaa, /
Suojasas suo minull' rauha; / Sillä luottaa sieluisen' / Sinuun, Herra Jesuksen'.
4. Tuhatt' tykös huokausta / Täältä, Jesu, lähetän; / Vierotan pois mielen' maasta, /
Taivaallisiin ylönnän. / Älä anna sinust' kauvas / Eroitettaa mua vaivas'; /
Jesu, tykös halajan / Tulla, minun tavaran'!
5. Ah! ei minus' mitään hyvää / Löyttä, sitä valitan! / Synnin himo polttaa, syvään /
Kuoppaan pyytää vajottaa. / Puhdas Jesu, mua puhdist'! / Vaka henki minuun uudist'! /
Anna tulla pian juur', / Kus' on ilo jalo, suur'!
6. Koskan viimein kasvos näen / Taivaan kuoris' kauniisa, / Soiman pitää harpun äänen /
Sinun pyhäis parisa, / Ylistökseks' ijät' sinull', / Taivaallisell' uudell' veisull'. /
Jälkees palaa mieleni, / Jesu, lohdutukseni!


295  (V. k. N:o 106.)

1. Ah! kunkan kulkenen, / Kosk' tuskan tuntenen, / Mun syntein suurten tähden? /
Ah! kusta avun löydän? / Ei taida kaikki mailma / Mult' huojentaa tät' vaivaa.
2. O Jesu armias! / Täs' vaivas' vaikias', / Mun sielun' tykös tulee, /
Kuins kutsut, huuton' kuule! / Ann' armos pisar' vuotaa, /
Mull' turva tuskas' tuota.
3. Mä lapses, kuormani, / Mun synkiät syntini, / Kuin vaivaist' minua vaivaa, /
Ja suruist' sydänt' kaivaa, / Sun haavais sisäll' heitän, / Suo, levon sulta löydän.
4. Kautt' virran ruskian, / Sun veres puhtahan, / Mua synnin vioist' virut', /
Kaikk' sielun' sido kivut, / Niit' älä muista silleen, / Vaan syvään sysää mereen.
5. Sä mun lunastajan' / Olet lohduttajan', / Sä syntin' synkiät kannoit, /
Ja kuoppaan kaikki painoit, / Sä sinne suljit heitä, / Ja tahdot ijät' peittää.
6. Suur' on mun pahuuten', / Jonk' löydän tykönän', / Sun veres kuitenk' minun /
Voi auttaa, uskon sinuun; / Kuin sinuun luottaa lujast', / Se pääsee vapaaks' vaivast'.
7. Ah! paljon puuttuu mult', / Sen kuitenk' löydän sult', / Sun rakkautes jalo /
Mull' hyvyytt' suopi paljo, / Sill' synnin, pirun, kauttas / Mä taidan lyödä alas.
8. Jos joukko saatanan / On minua vastahan, / Sun avullas mä ratki /
He voitan kuitenk' kaikki, / Kosk' veres heille näytän, / Niin tunton' levon löytää.
9. Siis, Jesu rakkahin, / Ain' sinus' ripun kiinn'; / En pelkää mitään vaivaa, /
Sun kauttas perin taivaan, / Jonk' kivull' katkeralla / Mull' sait ja kuolemalla.
10. Ah! saata sydämmen' / Sun Henkes kautt' siihen, / Ett' kartan kaikkii niitä, /
Kuin eroittaa sust' pyytää, / Ett' elävä niin jäsen / Sun ruumiiisas ain' olen.


IX. Rukous-virret.


296

1. Varjel' Jumal' sinun sanas, / Niiden voima myös lyö alas, /
Kuin Christuksen, rakkaan Poikas, / Istuimeltans' pyytävät pojes.
2. O Christe suurin kuningas! / Älä muillen anna kunniaas, /
Holho aina Christikuntas, / Vapahda vaivast' seurakuntas.
3. Sanas sortajat alas paina, / Heidän juonens' estä aina, /
Siihen hautaan heit' pudota, / Johon meit' pyytävät upottaa.
4. Ann' heidän myös sitä tietää, / Ettet sinä joukkoos pois heitä; /
Mutt' tahdot auttaa ja vahvistaa, / Koska hätä heitä ahdistaa.
5. Pyhä Henki meit' lohduta, / Rauhaan meit' vedä ja totuta, /
Tuskista meitä kirvota, / Ja kuolemasta virvota.



297  (Litania. V. k. N:o 10.)

1. Jumal' taivaast', Isä hyvä, / Poika Jumal' ja Henki Pyhä, / Yks' yhteys kolminainen, /
Yks' Kolminaisuus yksinäinen, / Tykös me luvall' turviis tulem', /
Armahd' päällem', rukouksem' kuule!
2. Tykönäm' avullas ain' ole, / Kasvos käännä rukouksem' puoleen, /
Päästä pirun pauloist' ja nuolist', / Häijyist' himoist', mailman juonist', /
Varjele häpiäst', riettaist' tavoist', / Riidoist', sodist', vihoist', vainoist'.
3. Varjel' kovast' ajast' ja näljäst', / Rakeist' rajuist', meren hädäst', /
Vahingost', tuskast', tulipalost', / Taudist', rutost', piaisest' kuollost', /
Aut' hengen retkes' ja tuomion alt' / Ijankaikkisen kuoleman vallalt'.
4. Me rukoilem' sinua, Christe, / Näitä anna meill', älä estä! /
Holho meit' ain' ja ajall' hädän: / Syntymäs, piinas, kuolemas tähden, /
Nousemises, taivaas' astumas kautt', / Kuolles' ja kiusauksis' meitä aut'!
5. Seurakuntas, Herra, holhoele, / Puhdas pyhä sanas suojele, /
Sen saarnaajit' Hengelläs hallitse, / Pyhäll' elämäll' heit' vallitse. /
Oikeit' opettajit' anna meille, / Ja sanas meis' hedelmät' tehdä.
6. Pois käännä opin erhetykset, / Eriseurat ja pahoitukset: /
Sanas ja saarnaajittes sortajit' / Vastaan seiso, paina murtajit', /
Heidän juonens' tyhjäks' tehden, / Aut' joita vaivataan sanas tähden.
7. Varjel' henkem', ruumiim', kaikk' omam', / Est' kapinat, murhat, sodat tuimat; /
Kaikill' esivalloill' suo sovintot', / Hyvii neuvoi, rauhallist' elantot'. /
Meidän kuningam', huoneens', neuvons' kanss', / Varjel', holho, hallitse ain'.
8. Kätke meit' siipeis varjon all', / Maakuntam' varjel' vihollisten vallalt', /
Murheellisii surus' lohduta, / Heille iloksi murhe muuta, /
Holho köyhät orvot ja lesket, / Heidän ylönkatseens' pois estä.
9. Sairain kivut, taudit poista, / Synnyttäjät kuormastans' päästä, /
Vangit viattomat vapauta, / Syyst' vaivatuit' vahvist' armos kautta, /
Kiusauksist' ulos kirvota, / Hengen lähteis' lohdut' ja virvota.
10. Synnit vihollisillem' anteeks' ann', / Käännä heit' meitä rakastamaan, /
Suosios' toinen toisem' kanss' elää suo, / Kaikkii meit' parannokseen vedä ja tuo, /
Meit' opet' oikein sua tuntemaan, / Käskys pitämään, sua palvelemaan.
11. Ann' maast', merest' meille lahjas, / Kuin meille tarpeeksem' tulla taitais', /
Sun nimes kiitoksell' nautit' niit', / Meit' rauhas' elää ja olla suo sitt', /
Perheem', puolisam', kalum', kaikk' suomas, / Ystäväm', sukum' korjaa huomaas.
12. O Jesu Christ', Jumalan Poika! / Sinä olet ainoa armon aitta, /
Ehk' olemme kelvottomat, / Sun Isältäs jotakin anomaan: / Uskallam' päälles kuitenkin, /
Sinä olet välimiehem' kumminkin.
13. Sinä Jumalan viatoin Karitsa, / Synnist' meit' pesit, ain' armos taritset, /
Sinä viatoin kärseit kuoleman, / Joll' me piti lunastetuks' tuleman, /
Armahd' päällem', anna anieem', / Lujast' lupasit: tapahtukoon! Amen.


298

1.O hyvä Jumala! / Jolt' kaikki hyvyys tulee, / Ain' holho minua, /
Ja rukouksen' kuule: / Hallitse elämän', / Ja puhdas sydän luo, /
Aut' syntii välttämään, / Ja oikia usko suo.
2. Ann' minun viriäst' / Kaikk' virkan' työt tääll' tehdä. / Suo elää siviäst', /
Ja onni kaikis' nähdä: / O Herra, armos lain', / Ett' asian' toimitan /
Juur' toimellisest' ain', / Ja sinua kunnioitan.
3. Siit', kuin on kelvotoin, / Mun suun' ja kielen' estä, / Ett' puheen' vastat' voin, /
Enk' lausu pahoin kestään! / Ja kosk' tulee puhua, / Aut' oikein puhuisin! /
Its' kieltän liikuta, / Ett' tain toimell' tekisin.
4. Jos vaaraan johonkun / Mun joskus annat tulla, / Niin turvaan sinuhun, /
Ann' rohkian' silloin olla; / Mua siviäks' totuta, / Kanss' mielen' valaise, /
Ja minua opeta, / Kosk' neuvoo tarvitsen.
5. Kanss' kaikkein sovinto / Ja rauha minull' lainaa: / Jos onni kaluu tuo, /
Mun anna olla aina / Tääll' köyhäin holhojan / Ja hyvän tahtoisen, /
Ain' valmiin auttamaan, / Ast' hetkeen viimeiseen.
6. Jos tahdot vanhaksi / Ja minun elää kauvan, / Niin tule turvaksi, /
Ja ole vahva sauvan'! / Ann' hyvä kärsimys, / Ain' sinuun luottamaan; /
Aut' harmaat karvat myös / Tääll' kunniall' kantamaan.
7. Ann' minun piinas pääll' / Täält' oikias' uskos' nukkuu; / Suo sielun' tulla sääll', /
Älä sen anna hukkuu; / Suo luuni mullasa / Sitt' rauhas' levätä; / Vaan sielun' uskosa /
Täält' tykös vedätä.
8. Ja koskas herättää / Kaikk' kuolleet maasta mielit, / Ann' tykös ennättää, /
Ja sielun' silloin selit'. / Ann' iloll' äänes kuull', / Ja osot' oikia tie. /
Suo minun tykös tull', / Ja kotia kanssas vie! Amen.


299  (V. k. N:o 79)

1. Kahta, Herra, anon sinult', / Älä niitä kiellä minult', /
Toisen niist' armos minull' sois'; / Vaan toinen minust' estä pois.
2. Älä ann' vieteltää valheell', / Eik' epäjumalit' palvell' , /
Köyhyytt' älä minull' anna, / Eik' rikkautt' tykön' kanna.
3. Vaan määrätt' osa ravinnost' / Suo, Isä, minullen armost', /
Että emäntän' edessaisin, / Ja lapsen' ravit' taitaisin.
4. Jos ylön rikkaaks' tulisin, / Mitämaks' sinust' luopuisin, /
Enkä pysyis' Herran pelvos', / Ett' on kyll' arkus' ja salvos'.
5. Eli jos köyhyys tulee pääll', / Eik' ole tarpeeks' elatust' tääll'; /
Kuka ties', ettän varastan / Ja teen syntii nimees vastaan.
6. Herran siunaus rikkaaks' tekee, / Ilman paljoo työtä ja väkee, /
Jos olen virjä virasan', / Ja tarkka talon menoisan'.
7. Siunaa, Herra, kaikk' aivoituksen', / Merell' ja maall' kaikki toimituksen', /
Vaimon', lapsen', kaikk' tavaran' / Haltuun Herran annan laupiaan.
8. Viimein täst' surkiast' elämäst', / O Herra meitä tykös pääst'; / 
Minun ja vaimon', lapsukaisen' / Korjaa sitt' Herra taivaaseen, Amen.


X. Ylistys- ja kiitos-virret.

300

1. Kiitos olkoon sull', Isä maan ja taivaan! / Sun pyhän nimes kunnia suur' on aivan, /
Sun armos vaka käypi avaralt', / Taivaan ja tähtein ylits' lavialt'.
2. Armos on suur', o Herra, minus', sitä / En taida, kurja, niinkuin tulis', kiittää; /
Sä loit mun kuvas jälkeen kädelläs, / Ah, vahvist' hyvyyteen viel' väelläs.
3. Mun synnist', kuollost' olet pelastanut, / Pirun pään muruks' rikki musertanut, /
Armos ja rauhas minull' lahjoittan', / Jonk' Christus uskovaisill' on toimittan'.
4. Ei ansiost', vaan sulast' suurest' armost', / Mun varjellut, o Isä, kaikist' vaaroist', /
Ain' tähän ast', kaikken' elinaikanan': / Varjel' viel' nyt, o Isän', armahan'!
5. Ann' armost' anteeks', Isä, synnit monet, / Christuksen tähden särje pirun juonet, /
Suo palvelen sua täällä pelvosas, / Tykönäs olen ijät' levosas.
6. Sanastas älä ann' ett' luovun suotta, / Se ainua mull' voipi avun tuottaa, /
Sen valo viepi tielle taivahan, / Siell' iloo tykönäs ain' nautit' saan.
7. Mun ruumiin', sielun', elon', menon', tekon', / Sun haltuhus, o Isä, annett' olkoon! /
Suo käydä kaikk' sun nimes kunniaks', / Mull' ja lähimmäisellen' parahaks'.
8. O Jumala! sä armost' minua päästä / Armottomain vainoojitten vääryydestä. /
Äl' anna heidän itse pudota / Kuoppaan, johon mun pyysit upottaa.
9. Ann' enkelis, o Herra, minun kätkee, / Ett' vihollisen' armos avun näkee, /
Ja sanoo: ah, kuin ompi autuas, / Kuin sydämmest' rakastaa sinuas.
10. Urhoollinen mull' mieli, Jumal', lainaa / Sun nimes kunniat' julistamaan aina, /
Kuin ulottuupi aivan avaralt', / Taivaan ja tähtein ylits' lavialt'.
11. Kaikk' Christityt, eteläs', pohjas', lännes', /
Ett' idäs', olkoon ain' sull' kiitos-äänes'; / Tuokaat sull', Christe kaunis, kiitoksen, /
Ylimmäisen ijät' ylistyksen.


301  (Kolmen miehen kiitosvirsi valkiasa.)

1. Herra kiitett', olkoon, / Isäin Jumala! / Läss' ja kaukan' soikoon / Ääni kaunis tai: /
Kiitett', ylistetty, / Herran neuvo ain', / Jost' on meille tehty / Apu armias näin! /
Ylistäkäät hänt' tott', / Hän tuo hurskaat tuomiot, / Eikä uskovit' unhot'.
2. Herran seurakunta / Häntä templisäns' / Kiittää, palvell' mahtaa /
Suures' nöyryydes', / Joka istuu korkiall' / Cherubimin pääll', /
Kuitenk' katsoo alhaall', / Syvyytehen viell'. / Ylistäkäät etc.
3. Suuri on sull' voima, / Korkias' istuimes': / Auringon sä voitat /
Kirkkaall' nävölläs; / Taivaan vahvuus kaikki / Sinult' hallitaan, /
Valtas suur' on ratki, / Ympär' mailman. / Ylistäkäät etc.
4. Taivaat ylistäkäät / Herraa mieluisest', / Enkelit tuot' tehkäät /
Täydest' sydämest'; / Vesi, joka kuohuu / Päällä vahvuuden, / Eikä kuitenk' putoo, /
Tuokaan kiitoksen. / Ylistäkäät etc.
5. Kaikki joukko taivaan / Herraa kiittäköön, / Serafit meill' tavan /
Siihen näyttäköön; / Kuu ja aurink' kiitä / Herraa voimasans', /
Tähdet tehköön sitä / Kirkkaas' paisteesans'. / Ylistäkäät etc.
6. Sade, kaste, tuuli, / Kiitost' pauhatkaat, / Liekki, lämmin, tuli, /
Ilmas' iloitkaat; / Lumi, rakeet, räntä, / Härmä, sumu, jää, / Kiittäkäät ain' häntä, /
Kuin on väkevä. / Ylistäkäät etc.
7. Päivä, yö, nyt anna / Herrall' ylistös, / Valo kiitost' kanna, / Niin myös pimeys, /
Pitkäinen ja pilvet, / Ja viel' leimaus, / Julist' Herran ihmeit', /
Ne teill' olkoon suus'. / Ylistäkäät etc.
8. Maa, kanss' vuoret, mäet, / Herraa kiittäkäät, / Ojat, virrat, meret, /
Kaivot, lähtehet, / Elävät kanss' kaikki / Vesis' liikkuvat, / Ja viel' luodut muutki, /
Kunnioittakaat., Ylistäkäät etc.
9. Kaikk' kuin maa tai lavia / Kantaa, kasvattaa, / Pieni puu ja vahva, /
Kuin on tekonsa, / Yrtit, ruohot, lehdet, / Siemen, kukkainen, /
Kaikk' kuin kasvaa, lähtee / Maast' ja merest' ynn', / Ylistäkäät etc.
10. Kaikk' kuin ilmas', tuules' / Lentää, kulkeepi, / Kaikk' kuin vedes', meres' /
Asuu, liikkuupi, / Linnut taivaan alla, / Hänen kunniaans', / Niin myös valaskalat, /
Suurta laupiuttans', / Ylistäkäät etc.
11. Pedot metsis', kedois', / Eläimet myös muut, / Tehkäät tuota ehdost', /
Sill' on suuret syyt: / Adamin vaan sikiät, / Ylits' kaikkein taas, /
Kiitosveisull' tehkäät, / Lausuin tekojans'. / Ylistäkäät etc.


302

1. Nyt kaikin Herraa kiittäkäät, / Kanss' käskyins' teillä kävelkäät; /
Sill' Jumal' nähdään kaikin paikoin / Töit' suurii tuovan kaikkiin aikoin. /
Hän armiaast' meitä auttelee, / Ain' äitin kohdust' varjelee, /
Hän siunaa ruall' juomall' täyttää, / Meill' armost' kaikkee hyvää näyttää.
2. Ann' meillen sydän iloinen, / Pois poista mieli suruinen; /
Suo Christityilles rauha aina, / Ja levollinen meno lainaa! /
Meill' armos autuas aina suo, / Töis', neuvois' apu armiaast' tuo. /
Ah, vaarat ovat monet meillä! / Siis vapahd' eläisäm' meit' täällä.
3. Sä Isä kaikkein Jumala! / Kaikk' kannat suurell' voimalla, /
Ann' kasvos paistaa, siunaa meitä, / Sun hyvydestäs armoll' peitä. /
Meill', Henki hyvä, armos ann', / Ett' tahtos jälkeen vaellam', /
Sull' kiitolliset aina olem', / Kanss' kiitoksen siit' ijät' tuonem'.


303  (V. k. N:o 11.)

1. Jumalata kiittää yliaikaa mahdam', / Kuin armost' antaa meille laupiaat lahjans', /
Sielun ja ruumiin meille on hän luonut, / Tarpeet kaikk' suonut.
2. Ihmeisest' ilmaan tähän meit' on tuonut, / Christuksen kansaks' kasteen kautta koonnut, /
Meit' sanans' saarnall' ravitseepi aina, / Synnit pois painaa.
3. Hallitsee meitä Hengellänsä Pyhäll', / Vahvistaa vaivois' lohdutuksell' lujall', /
Ett' tuskis' turvat' hänen tyköns' tiennem', / Jolt' apu lienee.
4. Meit' pirun pauloist' aina ulos auttaa, / Öin, päivin kaitsee enkeleinsä kautta, /
Varjelee vaarois', ettei meit' saa surmat' / Se piru julma.
5. Meit' lapsiansa ruokkii lahjoillansa, / On hädäs' kanssam' aina avullansa, /
Suo häpiän ala vihollisem' tulla, / Meit' rauhas' olla.
6. Siis täysi turva Herran päälle pankaam'! / Yltäisest' avun, elatuksen antaa, /
Vie viimein täältä, peräst' tämän elon, / Autuaan iloon.
7. Kiittäkääm' Jesust' edest' näiden lahjains'; /
Rukoilkaam' viriäst', armollans' ett' korjais', /
Kosk' viimein täällä hengen hädäs' ollaan, / Sois' autuaast' kuolla.
8. Niin olem' oikein nautinneet hänen lahjoins', /
Tääll' olleet rikkaat jälkeen hänen tahtons', / Ett' olem' saanet iloon ijät' taivaas', /
Pääsneet pois vaivast'.


304

1. David, pyhä profeetta, / Psaltarin sanoisa / Oikein meitä opettaa, /
Kaikisa paikoisa, / Vuoroin veisaamaan Herrall', / Riemuiten joka kerrall': /
Iloitkaam' Jesukses'.
2. Niin myös viisas Salomon, / Hänen saarnakirjasans', / Meitä kaikkia neuvon' on, /
Että me toisinans' / Iloitsem' iloisell' ajall', / Murheen myös otam' majall': /
Iloitkaam' Jesukses'.
3. Enkös me mahda iloit' / Herran hyvyydestä? / Ja hänell' veisat' kiitost' /
Hyvästä mielestä? / Sill' Korkein armostansa / Murheen pitää lapsistansa: /
Iloitkaam' Jesukses'.
4. Meit' luonut muotons' jälkeen, / Sielun ja ruumiin kanss': /
Annaisk' nyt nääntyy nälkään / Luotuja lapsians'? / Ei, ei hän sitä salli, /
Vaan kuittaa ajan kalliin: / Iloitkaam' Jesukses'.
5. Ruumiill' raukall' ruan, / Vuosi vuodelt' aina, / Vielä myös verhon, juoman /
Lahjoittaa ja lainaa; / Sielu hän sanastansa / Runsaan saa ravinnonsa: /
Iloitkaam' Jesukses'.
6. Kaikista elävistä / Mailmas' ihmeisest' / Surun suuren pitää / Herra armollisest', /
Kasvattaa kaikill' ruokaa, / Kuin hänen tyköns' huokaa: / Iloitkaam' Jesukses'.
7. Ei taid' yksikään elää / Rikkaun paljoust', / Eikä myös edesmennä, /
Paits' Herran siunaust'; / Herran siunaus suuri / Edes vie visust' juuri: /
Iloitkaam' Jesukses.
8. Tykös siis, Jesu laupias, / Hartaasti huokaamme, / Ja sinun hyvää lahjaas /
Nuhkeroiten nuoppaamme, / Siunaa se vähä saalis, / Kuin lieneepi meillä laaris': /
Iloitkaam' Jesukses'.
9. Herra on köyhäin turva, / Tuskan ajall' aina, / Hän pitää heistä surua, /
Pahat alas painaa; / Herra niill' avun tuottaa, / Kuin hänen päällens' luottaa: /
Iloitkaam' Jesukses'.
10. Leskill' hän eineen laittaa / Armolla avarall', / Toisell' turvall' myös naittaa, /
Kuin taitons' tavarall', / Ain' seisoo heille sauvan', / Elääpi kanssans' kauvan: /
Iloitkaam' Jesukses'.
11. Jumala orvot ottaa / Omiksi lapsiksens', / Avun heille myös tuottaa, /
Parhaaksi tarpeeksens', / Vahvast' ain' edesvastaa, / Eik' anna heitä lastaa: /
Iloitkaam' Jesukses'.
12. Epäillä elatuksest' / Ei mahda yksikään, / Kuin pääsn' on kadotuksest', /
Herrasa elämään; / Herra heist' pitää surun, / Muistaa kullenkin murun: /
Iloitkaam' Jesukses'.
13. Nyt anna, armias Jumal', / Että tai entinen, / Kuin hyvän tahtos suomall' /
Meillä on einehen', / Ulottuis' uutiseen asti / Ravinnoks' runsahasti: /
Iloitkaam' Jesukses'.
14. Suo sielun virvotukseks' / Pyhä sanas aina, / Niin vaivois' lohdutukseks, /
Ja meill' armos lainaa, / Ett' viriäst' sitä kuulem', / Sen kautt' sitt' autuaaks' tulem': /
Iloitkaam' Jesukses'.
15. Viimein sitt' taivaan pihas / Näem' Herran halun, / Joka tääll' on omians' /
Ihmeellisest' talunn': / Kusta sitt' kilvan pauhaam', / Kunnian kuoris' laulam': /
Iloitkaam' Jesukses'.


XI. Kaikkinaisisa tarpeisa.


1. Raskaisa maanvaivoisa.


305

1. Kuin hätä kova käsis' on, / Suur' ahdistus, tuska tarjon', /
Enk' itsestäm' apua löynne, / Enk' kustaan neuvoo tähän tienne;
2. Seurakunnan kokoukseen / Käym' kanss' nöyrän rukouksen, /
Tykös, Herra, täs' huutamaan, / Hädäsäm' apuuu anomaan.
3. Silmäm' nostam' ylös itkull', / Etsim' sydämen katuvall' kivull' /
Syntein anteeks' saamist' sinult', / Poikas turvill' tullen tykös.
4. Sens lupaat laupiaast' kaikille, / Kuin sen edest' sinua rukoilee. /
Jesuksen Poikas nimehen, / Kautta meidän Välimiehem'.
5. Ah armias Isä, tykös kuljem', / Kaikilt' ylönannetut olem', /
Tuska tunkee, pakkoo päälle, / Herää, Herra, apuum' täällä.
6. Poikas pyhän piinan tähden, / Avaa silmäs, näe hätäm', /
Kallist' korvas, kuule huutom', / Ehdi auksem', hukum' muutoin.
7. Älä soimaa syntejäm' suurii, / Ann' ne anteeks' armost' juuri; /
Tule turvaks', nouse ylös, / Auta ahdistuksest' ulos.
8. Ett' autetut sinua kiittäisim', / Iloll' kaikin sinua ylistäisim', /
Uskosas kanss' vahvistuisim', / Käskylles kuuliaat olisim'.


306

1. Aufer immensam, Deus, aufer iram, / Et cruentatum cohibe flagellum; /
Nec scelus nostrum properes ad aequam / Pendere lancem.
2. Si luant justam mala nostra poenam, / Quis potest saevas tolerare plagas? /
Cum nec ultricem spatiosa ferret / Machina virgam.
3. Parce sed nostris miserando culpis, / Jus pari clemens pietate miscens: /
Cui manet semper proprium, maligno / Parcere mundo.
4. Cur super vermes luteos furorem / Sumis, o magni Fabricator orbis? /
Quid sumus, quam faex putris, umbra, pulvis, / Glebaque terrae?
5. Nos parentales maculant reatus, / Et caro mentem trahit imbecillem; /
Ergo tam sortem fragilem benigno / Respice vultu.
6. Da crucem, clavos, scuticam, coronam, / Lanceam, funes, rigidamque mortem, /
Inter iratam mediare dextram, / Et mala nostra.
7. Non opus summi pereat Magistri, / Nec sinas cassam fore passionem, /
Corde sed manans lavet omne crimen / Sanguis et unda.
8. Hoc ratum quo sit facias precamur, / Omnibus nobis, residens Olympo, /
Qui Deus semper dominaris orbi, / Trinus et unus.
1. Ota pois, Jumal'! päältäm' julma vihas, / Aseta ankar' ja verinen vitsas, /
Älä pahuuttam' kosta ansiom' arvost', / Vaan aivan armost'.
2. Jos sinä meitä synnin syyn perästä / Kuritat: kuka voi edesäs kestää? /
Luodut niin kaikki lopet' hukas' ollee, / Ja perät' kuollee.
3. Anna siis, Herra, synnit anteeks' meillen, / Armos valitkoon oikeuden puolen, /
Sinun tapas on syntist' armoon ottaa, / Kuin päälles luottaa.
4. Miks' sinä suutut, Herra Luoja suuri, / Maan matoin päälle niin ankarast' juuri? /
Mitä olem' muuta kuin multa, lika, / Täynn' synnin vikaa?
5. Meit' perisynti pahuuteen täs' painaa, / Liha myös sotii henkee vastaan aina, /
Tätä siis heikkoo luontoom' Luoja, katsel' / Kasvoll' suloisell'.
6. Sinun vihas vaiheell' ja myös synteim' suurten /
Pane sinun Poikas risti, naulat, murhe, / Kruunu ja köydet, keihäs, ruoko, ruoskat, /
Kuoleman tuskat.
7. Älä kaunista käsialaas heitä, / Vaan Poikas piinall hänen vikans' peitä, /
Jonk' sydänveri sekä kylkivesi / Synnit pois pesi.
8. Sitä meill' lainaa, Isä Jumal', taivaast'! /
Christuksen kautta, kuin meit' päästi vaivast', / Ynn' ylimmäisen Hengen kanssa Pyhän, /
Jumalan yhden!


307  (V. k. N:o 217.)

1. Ah, Isä Jumal'! kuin asut taivaas', / Katsahd' meidän päällem' täsä vaivas', /
Kuin suruises' Suomesa lienee: / Väkivalta vallitsee ja vääryys, /
Vaivaisuus, nälkä, suuri surkius, / Kuin kaikk' kyllä sen tiennem'.
2. Nyt on meill' suru suur' täsä tuskas', / Meidän turvaks' tule, o Herra hurskas' /
Armahda, jo hukum' pois perki, / Älä muista meidän pahuutem' pääll', /
Joll' tämän olem' kyll' ansainneet tääll', / Kiiruhda ja apuum' kerkii.
3. Tunnustaa tulee meidän itkusuull', / Ettem' kuuliaiset ole olleet sull'; /
Mutt' synnis' eläneet aina. / Sinun sanas olem' häpiäll' hyljänneet, /
Enk' paljo siit' mitään pitäneet: / Näitä katuisim', armos lainaa!
4. Saarnaajitten oikeist' opetuksist', / Heidän myös ankarist' uhkauksist' /
Emme tainneet parata meitäm', / Jost' olem' nyt kovan kuorman all', /
Kuin on tällä surkiall' Suomen maall', / Itsem' vihan vitsan all' heitäm'.
5. Turhaa kunniat' kaikk' pyytävät, / Suurna itsens' ilkiät pitävät, /
Ylpeys suur' sydämmes' maannee; / Tyköns' ryövyyll' rikkautt' repivät, /
Vaivaisten vahinkot' etsivät, / Ahneus allans' kaikk' kaannee.
6. Turhii valoi vannell' ja kiroill', / Riettait' töit' tehdä ja puhei puhell', /
Ei häpiäks' ensinkään tietä. / Joka mielin kielin ei olla taida, /
Eikä ulkokullaisuutt' pitää tiedä, / Ei minään mailmas' pidet'.
7. Nyt lahjat lain lumoovat, / Vääryyn oikeudeks' vääntelevät, /
Köyhilt' ohits' oikeus käätään, / Kuista huuto kuuluu korkeuteen, /
Vaivaisten valitus surkiuteen; / Päällem' Jumalan viha väätään.
8. Se julma Farao joukkoinens' / Israelin kansaa kokonans' /
Orjuulla väkisest' vainoi, / Jota julmuutt' Jumal' näki taivaast', /
Egyptin maata kuritt' kovast', / Pahat meren pohjaan painoi.
9. Kuink' kaatui se korkia Babylon, / Kaiken valtans' kanss' jo perät' pois, on /
Koreille kaikille kartteeks': / Ahabin ryövyys, murha maksettiin, /
Sikiöinens' surkiast' teloitettiin, / Monen tuiman mielen maltteeks'.
10. Christus kutsui Juuttait' katumukseen; / Mutt' annoit itsens' kankiukseen, /
Tylyytt', tyranniutt' tehtiin: / Väkivalta, vääryys vallan sait, /
Raskaan rangaistuksen päällens' toit, / Hirmuisest' he hävitettiin.
11. He sodall' surkiall' suretettiin, / Rutoll' ratk' kauhiall' kadotettiin, /
Ja näljäll', katkerall' kuolloll': / Äiti nälisäns' lapsens' tappoi ja söi, /
Jost' osa kiukkuitsill' saaliiks' jäi; / Surkiast' hukuit monell' muodoll'.
12. Kats', kapin', sota suuri Suomen maall', / Tarvetten puuttumus pakkoo pääll'; /
Ken vaivat kaikk' valittaa voinee? / Syntim' suuret siihen syyks' löytään, /
Kyll' aina itsem' ilkiäst' käytäm', / Jumal' vihans' vitsall' lyönee.
13. Jollem' pian parannust' tehdä taida, / Meitä vihaisemp' vitsa vielä vaivaa, /
Ett' kauhiast' kadottaa kaikkia: / Kuullakses katumus kova lienee, /
Kuitenkin sinuas siihen riennä, / Ettäs vihaa huojennaisit haikiaa.
14. Ninives' saarnas' yhdest' Jonas, / Parannukseen koht' käännyit päänäns', /
Ja vaivat määrätyt vältit. / Meit' manataan paljo ain' parannukseen, /
Itsem' annam' pahemmin pahennukseen, / Ei katua ole meill' mieltä.
15. O sinä suruinen Suomen maa! / Kats', ettei sinun käy kuin Sodoman, /
Kuin Lothin laahitsemist' laitti: / Jerusalemin kauhiat kuvat, /
Hävityksen muodot muut sinus' ovat; / Josk' olis' kadotusta paitsi!
16. Älä ann', Herra! hukkua kadotukseen, / Armollas auta meit' katumukseen, /
Ett' olisim' armon liitos'; / Katso Poikas pyhän piinan pääll', /
Meit' vaivaisii vaivoist' vapahda tääll': / Siitä sull' olkoon ijät' kiitos!


308  (V. k. N:o 85.)

1. Älkääm' pahaksem' panko sitä, / Jos Isä meit' lapsians lyönee; /
Ehkä kauhia kuoleman kita / Taudis' taikk' rutos' lienee, /
Lienee vitsat viel' vihaisemmat, / Nälkä on katkera kuolema, /
Piina kivuill' kiduttain pitkält'.
2. Sota suuret, pienet surettaa, / Lapsetk' äitins' kohtuun luottaa, /
Maan kylmill' kaiken hävittää, / Raatelee, tulipaloll' polttaa: /
Ei oikiutt' kusaan; vaan väkivalta, / Ryövyys, itku joka haaralta: /
O, paremp' on kohta kuolla.
3. Ett' sitt' syyst' synnin tähden / Meit' Isä omall' kädelläns' pieksee, /
Kärsikääm' ja tytykääm' tähän, / Ettei kipiämmän vitsan all' syökse: /
Hänen hyvä tahtons' tämä ollee, / Meidän tarpeeksem' tai tullee, /
Joll' parannukseen meit' väännee.
4. Herran sanan saarnat hyljäämme, / Manaukset pilkkana pidäm', /
Vääryyll' kaluu katoovaist' pyydämme, / Armottomast' vaivaist' vaivaam', /
Ei ole meis' oikeutt' eik' armoo, / Eik' rakkautt', vaan viha ja vaino; /
Synnis' eläm' pelkäämät' aina.
5. Ettem' pahuuttam' ojenna, / Enk' ynsiät' sydäntäm' nöyryyt', /
Niin Isä kurituksell' kohentaa, / Ettem' kadotukseen kaadu: /
Jos Isä lapsians' rankaisee, / Hyväks' ota, sen sinä ansaitset, /
Kiitä, kärsi Isän vitsaa.
6. Tunnusta sinuas syypääksi, / Kumarr' Herran käden ala, /
Ota Christus Jesus turvaksi, / Itses hänen huomaans' ann' alat', /
Hänt' rukoel', sakramenttii nautitse, / Hän tietää kaikk' kuins tarvitset, /
Joko suo elää eli kuolla.
7. Paits' Herran tahdott' ei taida / Rutto ruvet', tautikaan tappaa, /
Jos Isält' ikää sull' suodaan, / Vaikk' sivustas kaikki kaappaa, /
Ei kuitenk' teisäs sinuhun ryhtyis', / Eik' vahinko sinuhun yhtyis', /
Ehk' tuima tarttuva lienee.
8. Eipä vaivu varpuinenkaan, / Paits' Herran tiedott' ja tahdott', /
Vaipuu vähemmin ihminenkään, / Jota Herra alati vartioi: /
Ehk' ihmisten edes' kauhia ollee, / Ruton kauhian kautta kuolla, /
Sepä kallis on Jumalan lapsill'.
9. Niin ikäns' kuolleis', kuin eläis' / Herran omat aina olem'. /
Joll' määrätt' hetki on mennä edes, / Ei saa se karttaa, vaan kuolee; /
Voitoks', korvoks' kukin meist' kuolee, / Viel' Christus meill' eläm' ollee, /
Miks' me siis kuolemat' pelkääm'?
10. Täs' elämäs' ei ihmisell' iloo, / Eik' vaivast' pääsinpäivää, /
Siihen ast' kuin elost' on ero, / Sitt' luvattuun lepoon käydään; /
Ehk' karvas ja katkera se lienee, / Kuin surun meist' surettaa, meit' vienee /
Vaivast' ulos autuaan iloon.
11. Valmistakaam' meitäm' mielelläm'; / Täytyy vihdoin kumminkin kuolla, /
Vaikk' kauvas kovin karttelem', / Täytyy edes täs' taikka muualla: /
Vahvan, vapaan vuoden voittanut on, / Synnist', surust', vaivast' pääsnyt on, /
Kuin kohta Christukses' kuolee.
12. Tee katumus, valmist' tuonelaan, / Ain' tähän apuu ano Isält', /
Christus kivut voitti kuoleman, / Se pidä ain' sydämes sisäll': /
Kuin Herran piinan pääll' turvaa, / Se ijät' ei kuole, eik' saa surmaa, /
Alat' ilon lapsi lienee.
13. O Jesu, kasvos käännä tänn', / Avuksem' ehdi kuoleman kivuis', /
Pyhä Henkes meit' hallitkoon ain', / Ettem' epäyksiin livuis'. /
Ann' kärsiä kärsiväst' kuritustas, / Ettem' pois luovuis' armostas, /
Sitt' sinua ijät' kiitäm'.



309  (V. k. N:o 388.)

1. Ah Isä! päällem' armahda, / Vihas vitsa meit' maahan kaataa, /
Ett' äkilt' menem' ala maan, / Syntim' sen matkaan saattaa, /
Ett's omall' kädelläs meit' piekset, / Nuoles meihin ammut ja syökset; /
Kuitenk' lepy Christuksen tähden.
2. Rinnois' sydämen' tykyttää kivust', / Sieluni on surkeutt' täynnäns'. /
En löydä lepoo, enk' lohdutust', / Hengen murhe murentaa päänäns'. /
Kuule, Isä, ylös herää, Herra, / Joses auksem' ehdi täll' kerrall', /
Niin perät' perki pois hukum'.
3. Jo jalvoin haudas' seisonen, / Kanss' kauhian kuoleman kidas', /
Ei ihmist' yhtään ole tykönän', / Kuin minua lohduttaa taitais'. /
Ah Isä! vahvist' mua voimallas, / Nyt minull' ole turvaks' avullas! /
Emp' apuu muualt' kustaan tienne.
4. Täs' tuskas' kaikk' mun tuttavan' / Mua kauhistuu, kuin kirott' olsin, /
Pois minust' poikkeevat kaikk' ystävän', / Ehk' huudan heit', eip' he kuulsi; /
Paetaan, kuin taampaa mun näkevät, / Kasvons' kaikk' minust' peittävät, /
Kuin haiseva löyhkä heill' olsin.
5. Kaikelt' mailmalt' hyljätt' olen, / Älä Isä sinä mua hyljää! /
Anna anteeks' syntin', avuks' tule, / Kuoleman kivut minult' kevenn', /
Sen karvas kauhistus pois ota, / Piru kauvas pois karkota, /
Älä suo mun vihasas kuolla.
6. Armias Isä, lepy rukoukseen, / Tee ihmeit', nyt mua auta, /
Turvaan tykös, näe huokauksen': / Niin leviip' kunnias sen kautta. /
Jos hukun, eip' sun hyvää siitä, / Kuollu ruumis ei sua kiitä, /
Eläis' sua kiitetään, Herra.
7. O Jesu, minun Vapahtajan'! / Omall' verelläs' minun ostit: /
Auta nyt uskollinen auttajan', / Poista pois vihaiset puustit, /
Isäs viha lepyt' viellä, / Ja murhan-enkelit kiellä, /
Ettei sinun veljees murhais'.
8. Kuitenk' käyköön tahtos jälkeen; / En pane tähän määrää päälle; /
Tiedäps tott' kumman tarvinnen, / Elää eli pois kuolla täältä; /
Tott' minull' tapahtuu tahtos perään; / Elän eli käyn kuoleman erään; /
Yks' kaikk', omas olen, Christe.
9. Pyhä Henki, minua lohduta, / Ja kaikkii kuin kuoleman pitää, /
Uskoan' uudist' ja vahvista, / Ann' ero autuas! anon sitä, /
Ett' Christus olis' ain' sydämesän', / Hänen piinans' muisto mielesän', /
Sitt' sodas' seisonen lujan'.
10. Christus oman', minä hänen omans', / Piinans' ansiot' ei suo turhaan, /
Itsen' annan hänen huomaans', / Miks' pelkään kuoleman surmaa? /
Sieluni Herras' iloits' viel' vähän, / Hän auttaa kuolemast' elämään, /
Turvaavita hänen tyköns'.


2. Rauhan edestä.


310  (V. k. N:o 311.)

1. O Herra kaikkivaltias! / Jonk' ompi valtakunta, / Sinä olet kansam' haltia, /
Omas on myös maakunta, / Sentähden tykös tulem'.
2. Anna siis meit' olla rauhas', / Niin kauvan kuin me eläm', /
Riidat, sodat karkot' kauvas, / Älä murhaa saata päällem', /
Sovintoon vedä kaikkii!
3. Ei ole yhtään maan päällä, / Kuin sodat hävittää taitaa; /
Sill' sinä, kuin asut ylhäällä, / Meitä niistä ulos saata, /
Sitä me rukoilem' nöyräst'.


311

1. Suo meille rauha Herra nyt, / Ja elinaikanam' auta, /
Ei maan pääll' löytä ketään muut', / Kuin riidat asettaa taitaa, /
Paitsi sinua yhtä.
2. Varjel' meit', meidän maakuntaam', / Tulipalost', veren vuodost', /
Niilt' kuin meit' teloittaa pyytää ain', / Riitaiset hillitse sodast', /
Suo rauha meill', jota halaam'.
3. Ann' anteeks' syntim', o Jumal'! / Auta, ett' käskys pidäm', /
Ei saa rauhaa pahat, tuimat, / Heidän syntins' sen valtaa; tiedäm', /
Hyvill', Herra, suot rauhan.
4. Meidän kuninkaall' ann' armos, / O rauhan Kuningas taivaast'! /
Ett' rauhaisest', hyväs' neuvos', / Maakunnat hallita taitais', /
Sovinnos' kaikkein kanss' elää.
5. Jumal', sinun olkoon kiitos, / Tain lahjan tähden ja muitten, /
Ann' meidän elää rauhan liitos', / Kiinnit' käskyis kuuliaisuuteen, /
Jumal', kaikkivaltias Herra!


312

1. Jumal'! anna meidän kuninkaall' / Ja kaikell' esivallall' /
Rauha ja hyvä hallitus, / Että me hänen allans' /
Levos' ja rauhas' aina eläisimme, / Kaikes' jumalisuudes' ja kunniallisuudes', / Amen.



313  (V. k. N:o 222.)

1. Herra aikanam' rauha lainaa! / Suur' hätä on meit' nyt kohdann', /
Sen perään vihamies seisoo aina, / Ett' meilt' pois sais' sanas puhtaan, /
Christuksen nimen häväist' viimein / Pyytää villityksens' kautta, /
Sitä estä, älä voimaas säästä, / Sinä tästä voit ainoast' auttaa.
2. Herra aikanam' rauha lainaa! / Jonka kadotim' synteim' tähden, /
Kyll' puhtaan sanan sinult' saimma, / Jota vastoin eläm' juur' nähden. /
Autuuttamme pois hyljäämme, / Mailman menois' pyrkin' olem', /
Tunnustam' tott', pahuus vallan ott', / Juur' jumalattomast' eläm'.
3. Herra, aikanam' rauha meill' suo! / Meidän sydämeen vuodat' Henkes, /
Kuin Christukses' meit' uudeks' luo, / Oikiaan katumukseen kääntäis', /
Ett' armostas meill' se suotais', / Häpiät, vahingot pois tulisit, /
Sodan kapinat, kaikk' vapinat, / Siit' kaikilt' kunnia sull' olis'.


314  (V. k. N:o 290.)

1. Tule rauha suloinen! / Poies sota suruinen; / Rauha tekee riemuiseks', /
Sota saattaa suruiseks'.
2. Eineen rauha enäntää, / Sota viljan vähentää; / Leipää saadaan rauhasa, /
Nälkää nähdään sodasa.
3. Iloll' rauhas' lauletaan, / Sodas' kaikki vaivataan; / Riemu rauhas' kajahtaa, /
Sodas' kaikki valittaa.
4. Rauha jakaa hyvyyttä, / Sota paljon pahuutta: / Onni rauhas' enetään, /
Kovuutt' sodas' koetaan.
5. Kalu rauhas' kootaan, / Sodan hädäs' hävitään; / Iloll' rauha rakentaa, /
Sota murheell' murentaa.
6. Mitä rauhas' raketaan, / Sodas' tulell' poltetaan: / Rauha kansan kasvattaa, /
Sota surmaa, surettaa.
7. Kusa sota, veri siell' / Vuotaa, hätä hädän pääll', / Murhe, pelko, puuttumus, /
Tuska, vaino, vaivaisuus.
8. Rauhas' ollaan surutoinn', / Levos' maataan murheetoinn', / Herran armoo autuaan /
Iloll' rauhas' nautitaan.
9. Kiitos olkoon Jumalan! / Rauhan edest' laupiaan, / Joka sodat sovitti, /
Rauhan meille toimitti.


3. Maan hedelmästä.


315

1. Päälles, o Herra! aina / Minä lujast' luotan, / Usko minull' luja lainaa, /
Aut' sydämest' huokaan.
2. Vaeltamaan tahtos perään, / O Isä, armos lain'! / Isän maall' johdat' erän', /
Kus' itse asut ain'./
3. Edesän' sanas vaka / Yks' paistava lyhty on, / Valvon minä eli makaan, /
Enkelis minua suojelkoon.
4. Varjel' koto ja talo, / Tahtos jälkeen, Isä! / Ann' kaikis' toimitus jalo, /
Ymmärrys oikia lisää.
5. Armos meill', Herra, lainaa, / Ett' pelvosas pysyisim', / Ja meidän maallam' aina, /
Sanas perään kysyisim'.
6. Kasvat' ruohot, ann' jyvät / Pelloista niitettää, / Ja suo kaikk' lahjas hyvät /
Tahtos jälkeen käytettää.
7. Kaikk' kuin maa päälläns' kantaa, / Ruohot ja kukkaiset, / Niist' Herra meillen antaa /
Hedelmät moninaiset.
8. Kuin kylmä talvi katoo, / Kulkee kesä siaan, / Jonk' myöt' on suven sato, /
Kaikist' kasvoist' ijan.
9. Talvi merkitsee vaivaa, / Kuin on tääll' ihmisill': / Vaan suvi iloo taivaan, /
Kuin suodaan uskollisill'.
10. Ymmärtäkääm' siis tästä, / Ett' Jumal' meit' rakastaa, / Ja armollisest' päästää /
Vaivast' ja tuskasta.
11. Ijankaikkisest' olla / Tykön' Vapahtajan, / Ja ijäiseen iloon tulla, /
Suokoon Isä taivaan! Amen.