Vuoden 1701 virsikirja 16-30



5. Ripistä ja synnin päästöstä.

16


1. Christus käski sanans' saarnattaa / Ympär' mailman kaiken, /
Ja niiden pääll' lupaa armahtaa, / Jotk' sen vastaan ottavat taiten; /
Sen kautt' sielut virvotetaan, / Synnist' ja pirust' kirvotetaan, /
Saadaan jällens' Jumalan armo.
2. Vaan ihminen, heikko ja paha, / Ei sitä uskoa taida; /
Sill' Christus töisäns' ain' vahva, / Käsk' ripis' ne anteeks' antaa. /
Pappi siis Christuksen puolest' / Päästää synnist' ja pirun juonest', /
Jos se uskoll' otetaan vastaan.
3. Mitä maan päällä päästetään, / Se on myös taivaas' päästett', /
Mitä tääll' sitoin säästetään, / Se ylhääll' on sidott' ja säästett', /
Jonka synnit tääll' anteeks' annetaan, / Sen pääll' ei taivaas' kanneta: /
Niimpä Christus itse sanoo.
4. Ota siis vastaan Herran sana, / Sekä ripis' että saarnas', /
Se ompi luja ja vahva, / Pirun mielest' on sangen karvas; /
Sanaan sinuas aina totuta, / Se sielun aina lohduttaa; /
Sen edest' kiittäkääm' Herraa, Amen.


6. Herran Ehtoollisesta.


17

1. Jesus Christus Lunastajam' / Tuli meitä synnist' vapahtamaan, /
Hän niit' katkerall' kuolemall' / Vapaht', kuin olit kadotuksen all'.
2. Ettemme häntä unhottaisi, / Niin sääsi hän meillen ruaksi /
Oman pyhän ruumins' leiväsä, / Ja kalliin verensä viinasa.
3. Tällä ruall' pyytää meit' vahvaks', / Ja kaikest' pahuudest' vapaaks'; /
Uskokaam' lujasti sen pääll', / Ja niin käykääm' tälle pöydäll'.
4. Se tästä saa paljon hyvää, / Kuin sen uskoo vahvasti pyytää, /
Että täsä ruas' ompi hän, / Joka kuoli meidän edestäm'.
5. Kosk' me tätä ehtoollist' pidäm', / Ja meidän sielum' sill' ravitsem', /
Hänen piinans' päälle muistakaam', / Jumalan sanaa myös julistakaam'.
6. Se ompi myös Christuksen tahto, / Ettemme näit' yhdestä hajot'; /
Juokaan siis jokainen verestä, / Kuin ruumiin ottaa leivästä.
7. Kukin itsens' täsä tutkikaan, / Ja niin tätä ruokaa nautitkaan, /
Joka mahdotoin siitä ottaa, / Se kadotuksen päällens' tuottaa.
8. Sitä täsä sinä muistele, / Älä sen pääll' mitään myös epäile, /
Ett' synnit on sinull' annett' anteeks', / Siihen ruumis on meill' pantiks'.
9. Itse Christus sinun syntis kannoi, / Ja sentähden sinull' näin vannoi: /
Niin totta kuin minä elän, / Sinun syntis otin minä päällen'.
10. Sen pääll' sinus vahvasti luota, / Hänen sanastans' älä luovu suotta, /
Joka synnill' raskautettu on, / Se tälle pöydälle tulkoon.
11. Joka sen nyt oikein tietää, / Ett' hän täs' suuren armon löytää, /
Se syökään täst' uskos' vahvas', / Niin sydän saa olla rauhas'.
12. Isäll', kuin meitä näin ravitsee, / Ja Poikans' kautta armons' taritsee, /
Kiitos olkoon ijankaikkisest', / Hänen suuren hyvyytens' edest'.


18

1. Kiittäkääm' Herraa Jumalt' ylhäält' taivaast', /
Hänen myös Poikaans' ylistäkääm' vahvast', / Joka meit' ruumiill' ja verelläns' ruokkii, /
Jolla hän meill' autuuden tuotti, / Kyrie eleeson!
2. Herra, sinun ruumiis ja pyhä veres / Vahvistakoon meit' täs' surkias' eräs', /
Olkoon myös meidän sielum' eväs, / Viinas' ja puhtaas' leiväs', / Kyrie eleeson!
3. Christe, sä ruumiis edestämme annoit, /Ja sillä elämän meille kannoit. /
Et sinä tainnut meillen muuta antaa, / Jolla me muistos mahtaisimme kantaa, /
Kyrie eleeson!
4. Oma sun tahtos, Herra, siihen vaati, / Että päälles Isäs viha kaattiin,/
Sinä siis kuoletettiin, / Me Isän kanssa sovitettiin, / Kyrie eleeson!
5. Nyt tämän herkun kanssa meitä vahvist', / Uskoll' ja rakkaudell' kaunist', /
Että me sinun päälles uskallaisim', / Ja christiveljeem' aina rakastaisim', /
Kyrie eleeson!
6. Älä meilt' Pyhää Henkees pois ota, / Joka oikian tien meille osottaa, /
Että rauhas' christikuntas / Vaeltaa sais' sinun valtakuntaas, / Kyrie eleeson!


19

1. Kehu kielen', / Muista mielen' / Kiittää Jesuksen hyvyytt', / Taivaast' hamast' /
Astun' alas, / Ihmisyydes' ilmaantunut, / Meihin mieltyi, / Tänne tuli, /
Neitseen kohdust' syntynyt.
2. Ilmei kävi, / Ihmeet nävyit, / Opin opetti autuudest', / Sitt' piinattiin /
Ja surmattiin, / Meidän synteim' edest', / Meit' ett' säästäis', / Pojes päästäis' /
Kadotuksest', pirun kädest'.
3. Kuolemaan mennes', / Ehtoon' ennen, / Ehtooatrian asetti, / Ruumiins' ruaks', /
Verens' juomaks', / Leiväs', viinas' sovitti, / Meillen syötää, / Ja myös juotaa, /
Kuolemans' muistoks' kaiketi.
4. Salaus suuri / Tämä on juuri, / Uskoll' ymmärrettäpä, / Leipä ei muutu, /
Ruumis siin' suotu, / Ynnä yhteen otettapa: / Salaa saadaan, / Tavall' taivaan, /
Ruumis suulla nautittapa.
5. Taito ei tiedä, / Tieto ei tähdä, / Ymmärrys ei ymmärrä, / Ruumis leiväs', /
Veri viinas', / Kuinka suulla nautitaan: / Sana saattaa, / Christus täyttää, /
Usko tietää eksymätä.
6. Christus syödään / Ja myös juodaan, / Ei hän sen vuoks' vähene, / Ruumiill' leiväs', /
Verell' viinas', / Kokonans' kummasak' ollenee, / Murus' niin on, / Kaikes' kuin on, /
Kokonans' Christus pysynee.
7. Niin se paha, / Kuin se hyvä, / Leiväs', viinas' molemmin, / Suulla syöpi, /
Suulla juopi, / Ruumiin, veren molemmin. / Kuolema pahall', / Elämä hyväll', /
Eri osa on molemmill'.
8. Paha on vieras / Katumatoin täs', / Uskotoin Herran sanoin; / Eikä parane, /
Aina pahenee, / Tieten pysyy synnis' pahoin, / Synniks' syöpi, / Tuomioks' juopi, /
Ottaa kadotuksen ansion.
9. Syntejäns' katuva, / Sydämest' sureva, / Ojeta elämätäns' tahtoin, /
Hyvä täs' lienee, / Uskoo tiennee, / Herran omiin asetus-sanoin, /
Herran kuoleman / Pitäin oman', / Sill' synnist' pääsneens' uskoin.
10. Tälle pöydäll', / Sydämmell' nöyräll', / Armoi kerjääväll' astukaam'. /
Herran kuolemall' / Ostetut olemma, / Täll' uskoll' näin nautitkaam': /
Kuin tott' nautitsem', / Niin tott' tietkääm' / Anteeksi syntim' saavam'.
11. Näin laupiaasti / Meit' lunasti / Christus kuolemallans' kovall'. /
Taivaan taritsee, / Ruokkii, ravitsee / Ruumiill', verelläns' meit' omall'; /
Meihin hän yhdistyy, / Meillen omistuu, / Virvottain meit' alinomat'.
12. Jesus kiitett', / Ijät' ylistett', / Ruumiillans' meit' ruokkimast', /
Vahvistamast', / Virvottamast', / Verelläns' synnist' viruttamast', /
Ynnä Isän, / Hengen Pyhän, / Kunnia nyt, kuin alust' hamast'.


20


1. Jesuksen kuolo viatoin, / Meill' lohdutus ain' tuskis' on; /
Kuin uskos' sitä muistelem', / Niin riemuun syttyy sydämmem'.
2. Sen kirjoituksen kankian, / Kuin oli meitä vastahan, /
Pois pyhkei pyhäll' verelläns', / Meit' velast' pääst' hyvyydestäns'.
3. Tain vielä vissill' pantilla, / Ehtoollisellans' kalliilla, /
Meill' vahvistaa: siin' katsomme, / Ja Herran makeutt' maistamme.
4. Sill' hänen ruumiins' totisen, / Ja verens' ulos vuotaneen, /
Me nautitsem' täll' pöydällä, / Kuin lupas' sanall' pyhällä.
5. Tai herkku aivan kallis on, / Paits' loppuu, virhee, viatoin, /
On taivaan manna sielullem': / Sen ruokkii eloon ijäiseen.
6. Siis autuas vieras katuva, / Siin' Jesus ain' on asuva; /
Kus' ompi usko elävä, / Siin' Jesus ain' on pysyvä.
7. Kanss' tahtoo pajet' pahuudest', / Ja parat' itsens' sydämmest', /
Kuoll' synnill', elää Christuksell', / Näin Herran tahtoo noudatell'.
8. Vaan vieras häjy, kelvotoin, / Ei parane, on uskotoin: /
Hän tuomioks' hällens' nautitsee, / Kanss' kadotuksen ansaitsee.
9. O Jesu! veljen' rakkahin, / Kuin ristin päälle naulittiin, /
Sun haavas pyhät hautokoon / Sen sielun, joka särjett' on.
10. Aut', uskon kaikest' mielestä, / Ett' hyvyydestäs täydestä /
Saam' armon, avun, autuuden; / Kuin uskoo, autuas on, amen.


21 (V.k. N:o 40)

1. O Jesu, leipä elämän! / Kuin täsä läsnä olet, / Sä katuvaisen syntisen /
Ain' tykö armiaast' tulet; / Mä pyydän hartaill' kyyneleill', /
Ett' ehtoollisell' pyhäll' täll' / Mä mahdollisest' käysin.
2. Sä niitull' tuoreell', vihriäll', / Kanss' vedell' virvottavall', /
Vie minua vaivaist' hetkell' täll, / Mua ravits' pöytäs ruall'; /
Ett' tästä armon atriast' / Mun suun ja sielun makiast' / Sais' jalon virvotuksen
3. O Jesu Christe armias, / Suo mun käyd' käskyis tiellä, /
Ja olla nöyrä palveljas, / Mult' älä armoos kiellä; /
Mua uskoll', toivoll' valista, / Täll' atriall' pyhäll' vahvista /
Sull' sielun majaks' omaks'.
4. Mun mielen! vihast' puhdista, / Kanss' kateus karkot' kaikkians; /
Mun tuntoan' synti ahdistaa, / Jot' katua ann' mun haikiast'. /
Sä tähten' kuolit ristin pääll', / Mun säästit vaivalt' ijäiselt': /
Se on mun uskon', Jesu!
5. Sun armohos, o Jumala! / En ole mahdollinen; / Mä tein paljon pahuutta, /
Jot' vaikiast' valittanen; / Vaan uskon, Jesu, totisest', /
Ett's katsot päällen' leppyisest', / Kosk' armoi kerjään nöyräst'.
6. Täynn' olen synnin haavoja, / Mua kätes terveeks' tehköön; /
Mä eksyn raukka sokiana, / Mua armos valistakoon! / Mull' aivan heikoll' armos suo, /
Kanss' kadonn' lammas kotia tuo, / Ja auta armos tähden.
7. Siis riennä tykön', suihaisen'! / Mull' itses armost' anna; /
Ett' rakkautes suloisen / Mä rakkaas' mieles' kannan: /
Sä mull' nyt ainoo lohdutus, / Kanss' kuolon tuskis' virvotus: /
Emp' erkan' sinust' koskaan.
8. Viel' pyydän nöyräst' sydämmest', / Ann', Jesu, minun tulla /
Nyt mahdollisest' pöydälles, / Ja oikian' vieraan olla. /
Ol' minus', ja mun loppuun ast' / Ann' sinus' oll', ja mailmast' /
Vie viimein pyhäis seuraan


22  (V.k. N:o 224.)

1. Sull', Jesu, mielest' nöyrästä / Mä kiitoksen nyt kannan, /
Tain runsaan armos edestä, / Kuin sielullen' täs' annat: /
Siis terve, armas ystävän', / Mun kanssas olet yhdistän', /
Jost' laulan suurell' riemull'.
2. Sä ylits' sen, kuin ymmärrän, / Mun itselläs nyt ruokit: /
Siis sinus' aina pysynen, / Sä tuskis' turvan tuotit: /
Ei puutu mult' nyt mitäkään, / Mä, Jesu, sinus' siunataan; /
Siit' suur' sull' kiitos olkoon.
3. Ann' minun sinus' pysyy ain', / Ja palvell' uskos' vahvas', /
Kanss' pysy minus' edespäin, / Suo, Jesu, pyhät lahjas. /
Kosk' tuonen tauti kauhistaa, / Täll' ruall' silloin vahvista; /
Suo riemull' lähden täältä.


7. Katekismuksen summa.

23

1. O Christityt, nyt iloitkaam', / Pitäen usko sydämmes', /
Ja rohkiast' tunnustakaam' / Meidän oppim' mailman edes', /
Joll' Jumal' itse meit' lahjoi, / Ja kuuteen kappaleen jakoi: /
Katekismus on sen nimi.
2. Niistä nyt on ensimäinen / Herran käskyt ja laki: /
Joita hän meitä pitämään, / Ja aina täyttämään vaatii: /
Rakasta Jumalaa sydämestäs, / Ja niinkuin itsees lähimmäistäs, /
Niin sinä siis lain täytät.
3. Toinen uskomaan totuttaa, / Ja on täynäns' oppii hyvää: /
Se Jumalan meill' osottaa, / Isän, Pojan, Hengen Pyhän. /
Uskon kautta me anteeks' saam' / Syntim', rikoksem' ja vikam', /
Christuksen piinan voimall'.
4. Kolmas kappal' täsä opis' / Tahtoo sitt' totuttaa meitä, /
Kuink' Isält' taivaasta sopis' / Rukoell' ja pyytää näitä, /
Jotk' hänen nimens' tekis' pyhäks', / Ja meille myös tulis' hyväks', /
Sielun ja ruumiin puolest'.
5. Neljäs kappal' kutsutaan kasteeks', / Se on hengellinen äiti, /
Kuin synnyttää Jumalan lapsiks', / Ja perisynnin pois peittää. /
Mitä sinä siin' olet luvann', / Pidä se vahvan' ja lujan', /
Niin Jumal' myös liittons' pitää.
6. Viides nimitetään ripiks', / Se on myös suloinen oppi. /
Joka synnist' on tullut riviks', / Ja kasteen liiton pois potkii, /
Se täst' lohdutuksen kantaa, / Sill' pappi synnit anteeks' antaa, /
Jos hän muutoin uskoo vahvast'.
7. Herran ehtoollisen tapa / On näistä viimeinen kappal': /
Kusa Christus itsens' jakaa / Meill' leivän ja myös viinan all', /
Sill' me hänen kanssans' yhdistetään, / Ja usko meis' vahvistetaan, /
Sielum' myös ravitaan vahvast'.
8. Ett' me tain opin mahtaisim' / Lujast' ja tarkast' pitää, /
Ja sen ymmärtää taitaisim', / Sen jälkeen myös meitäm' käyttää: /
Siihen aut' meit', rakas Isä! / Ja Pyhän Hengen armoo lisää; /
Niin me sinua alati kiitäm'.



II. Kuningas Davidin Psalmit.


24  (Psalmi 1.)

1. Autuas se kuin ei käyskele / Jumalattomitten retkell', /
Eik' synnisten teille astele, / Eik' istu pilkkaajitten keskell'; /
Mutt' Herran lakii lueskelee, / Yöt, päivät sitä tutkistelee, /
Se tulee hänell' viimein hyväks'.
2. Hän on kuin istutettu puu, / Juoksevan ojan reunall', /
Kuin hedelmäns' aikanans' edes tuo, / Jonka lehti ei varise vehmall': /
Mitä hän tekee, se menestyy; / Mutt' jumalatoin hämmästyy, /
Ja hajoo kuin tuhka tuules'.
3, Sill' ett' ne jumalattomat / Ei voi seisoo tuomion edes', /
Eikä syntiset katumattomat / Löyttää hurskasten seas'. /
Herra hurskasten tien tietää; / Mutt' jumalattomat viettää /
Oma tie kadotukseen.


25 (Psalmi 2. V.k. N:o 45.)

1. Miks' kiukus' samoovat pakanat, / Kansa on turhas' menos'? /
Vallat ja kuninkaat pauhaavat, / Pistäen yhteen neuvons' /
Herraa vastaan ja Christusta, / Jota tulis' kuulla visusta, /
Ja pitää hänen käskyns'.
2. He puhuvat näin keskenäns', / Sen pääll' myös tekevät valans': /
Älkään kukaan meist' ikänäns' / Antako heidän alans', /
Poikk' katkaiskaam' heidän siteens', / Päältäm' heittäkääm' pois ikeens', /
Älkääm' heidän orjans' olko.
3. Mutt' Herra, kuin taivaas' pauhaa, / Heidän juonensa näkee, /
Hän heitä pilkkaa ja nauraa, / Häpiän ala heit' säkee. /
Niin närkästyy viimein pikaisest', / Tiuskuu heitä myös vihaisest', /
Ja lausuu tällä sanall':
4. Poikan' minä panin Kuninkaaks' / Ylitse Sionin vuoren, /
Ja sovitin hänell' kuuliaks' / Sekä vanhan että nuoren; /
Käskin hänen tahtoni ilmoittaa, / Ja vääräst' opist' kirvottaa, /
Jotk' haukutellut olit.
5. Sanoin hänell' puheen tämän: / Sinä olet minun rakas Poikan', /
Minä synnytin sinut tänäpän', / Sinun kauttas pirun voitan: /
Minä kuolluist' sinun ylösnostin, / Kalliill' verelläs' myös ostin /
Ne, kuin kadotetut olit.
6. Pyydä minult' pakanat periä, / Ne annan minä sinun huomaas: /
Tutkistel' mailman ääriä, / Ne olkoon myös sinun omas. /
Rautavitsall' heit' muserra, / Kuin savi-astiat puserra: /
Sen vallan sinulle annoin.
7. Sentähden, herrat kuninkaat, / Ymmärtäkäät nyt näitä; /
Maan tuomarit myös oppikaat, / Ja parantakaat teitänn'. /
Herraa palvelkaat vapisten, / Iloitkaat hänes' väristen: /
Se ompi minun tahton'.
8. Poikan' siis vastaan ottakaat, / Ei hän sitt' teihin suutu: /
Älkäät hänt' koskaan vihoittako, / Niin ett' te tiellä huku; /
Sillä äkist' hän syttyy vihaan, / Rankaisee pahat kyll' pian: /
Autuas hänen päällens' turvaa.


26 (Psalmi 3. V. k. N:o 58.)

1. Voi Herra! kuinka usiat / Tääll' karkaa minua vastaan: /
Mun vihollisen' nuriat / Ain' pyytää mua lastaa. / He sanovat mun sielustan': /
Jo Herr' on hänen unhottan', / Eik' ole apuu kustaan.
2. Mutt', Herra, sinä heit' hajotat, / Ja ratki maahan kaadat: /
Vaan minun pääni kohennat, / Ja kunniaan mun saatat: /
Tääll' huudan Herraa äänellän', / Hän kuulee minua mielelläns', /
Vuorestans' pyhäst' aina.
3. Mä rauhas' kaiken pimiän yön / Juur' ilman murhett' lepään; /
Sill' Herra minun vartian' on, / En sitten pelkää ketään; /
Niin aamull' varhain noustuan', / Taas työhön menen iloisan', /
Kaikk' annan Herran haltuun.
4. En pelkää, vaikka piirittäis' / Mont' sataa tuhatt' miestä, /
Ja verkkons' kaikki virittäis', / Sillä Herra päästää heistä: /
Sä vihamiehen kukistat, / Lyöt poskille, ja murennat /
Kaikk' viekkain häjyin hampaat.
5. Se kuin tääll' apuu tuskisans' / Etsii ja hartaast' pyytää, /
Hän Herran tykön' ainoastans' / Sen kyllä hyvin löytää. /
Hän siunauksens' kansans' pääll' / Ain vuodattaa, eik' hyljää tääll' /
Ketään, kuin häneen turvaa.


27 (Psalmi 5. V. k. N:o 305.)

1. O Herra! korvas kallist' tänn', / Kanss' ota vaari äänestän'; /
Sill' tykös, suuri Jumalan'! / Mä huudan, minun Kuninkaan'.
2. Jumalisuuteen hankitsen / Varhain, ja nöyräst' rukoilen, /
Siin' toivos', ettäs avun tuot, / Ja ajall' autuaall' armos suot.
3. Jumalattoman rukous / On sinull' suuri kauhistus: /
Sill' pyhyys ompi kädesäs, / Ei paha pysy edesäs.
4. Et kärsi sinä öykkäreit', / Eik' muita pahantekiöit'. /
Ne tuomitset sä sanallas; / Vaan hyvät kruunaat armollas.
5. Kuin petost' pyytää rakastaa, / Sen viekkaat juonet julistat, /
Ett' hänes' julki kaikki maa / Sun hurskaan kostos nähdä saa.
6. Kuin murhall' verta vuodattaa, / Ei taida sinull' kelvata; /
Eik' se kuin väijyy vihasans', / Kuink' veljeens' leikkais' kielens' kanss'.
7. Ett' nämät virheet välttäisin, / Ja tunnon puhtaan pitäisin, /
Rukoillen astun huoneesees, / Ett's hallitset mua armoisest'.
8. Mua mieles jälkeen johdata, / Ja hurskas ties mull' opeta, /
Ett' irvihammas hämmästyis', / Kosk' kaikk' mull' hyvin menestyis.
9. Heill' sydän kuohuu petoksest', / Ei puhu suu myös totuudest': /
Heill' kita avoin hauta on, / Se kieli kutoo vahingon.
10. O Herra! tuomits' heidän tiens', / Ett' astaitsisit pahuutens'; /
Heit' syökse ulos juontens' kanss'; / Sill' pilkkaavat sua kiukuisans'.
11. Mutt' niill' suo iloo ijäisest', / Kuin puhtaat ovat sydämmest', /
Ja uskovat sun nimes pääll': / Heit' vaarast', Jesu, varjel' tääll'.
12. Sen uskon myös sun tekevän, / O Jesu hyvä, väkevä! /
Sill' hurskait', Herra, rakastat, / Armoll' kuin kilvell' kaunistat.


28 (Psalmi 6.)


1. Ah Herra! älä vihasas / Rankaise köyhää kurjaa; / Älä kost' hirmuisuudesas /
Minun syntiin' monta nurjaa. / Ole minull' armollinen, / Parun, olen raadollinen, /
Kaikk' luun' on peljästyneet.
2. Mun sielun' on hämmästynyt, / Voi Herra! kuinka kauvan? /
Ah Herra! auta minua nyt / Alta tain surkian vaivan, /
Pelast' sielun' ja armos suo: / Ei kenkään kiitost' sinull' tuo, /
Kuin kuolleen' mullas' makaa.
3. Huokauksist' olen väsynyt, / Kuin on minun murheen myötä, /
Itkusta ratki nääntynyt: / Kivuillan' yli yötä /
Uitan minun vuoteen' murheisan', / Ja kastelen leposian' /
Kyyneleilläni hartaill'.
4. Murheest' on muoton' muuttunut, / Kasvoin' kauneus langenn', /
Ennen aikaan' vanhentunut; / Sill' minua kovin sangen /
Mun vihollisen' vainoovat, / Armottomast' ahdistavat /
Raadollist' joka kulmalt'.
5. Pahansuovat minust' eritkäät; / Sill' Herra itkuni kuulee: /
Paetkaat pahointekiät, / Sill' Herra aukseni tulee. /
Herra kuulee rukouksen', / Ottaa vastaan anomuksen', /
Eik' ikänäns' minua hyljää.
6. Kaikki minun vihollisen' / Hukkuvat yhtä haavaa, /
He hirmuisest' peljätetään, / Ja häpiän häijyt saavat: /
Takaperin myös ajetaan, / Ja ilman armoo poljetaan, /
Juur' nopiast' myös häväistään.


29 ( Psalmi 10. V. k. N:o 278.)

1. Herra! miksis kätket sinus kauvas minust', / Vihollisen kiukuites'? /
Miksis sinus pojes käännät, etkä ennät' / Auttamahan tarvites'?
2. Koska julma jumalatoin vallan pääll' on, / Täytyy köyhän kärsiä; /
Sill' ett' omaas viatointa löytyy monta / Hävittämään ylpiät.
3. Täst' he heitäns' kerskailevat, arvailevat / Pyhät kaikkein häjymmäks', /
Pahuudesans' iloitsevat, tuomitsevat / Herran puheet väärimmäks'.
4. Jumalatoin synnin orja on niin korja, / Ettei tottel' yhtäkään; /
Sydän häjy hänes' paisuu, että lausuu: / Eipä Herraa lienekkään.
5. Kaiken sen, kuin eteens' ottaa, pitää kohta / Edes käymän estehett'; /
Tuomios pyhät unhottaapi, ja laittaapi; / Jost' on monta pahoitett'.
6. Sydämmesäns' häjy sanoo, ja myös vannoo: / Turhat kaikki tuskat on: /
Eipä onni kova kaataa mua saata / Aina hamaan kuollohon.
7. Sadatuksii suu on täynnäns', joita päänäns' / Julmast' ulos oksentaa; /
Juonii, joilla köyhän taitaa maahan kaataa, / Ei hänt tarvit' opettaa.
8. Salaisesti istuu, väijyy, kuinka häjy / Köyhän kurjan langettais', /
Niinkuin leijon' vartoisansa, luolasansa, / Kuinka kurkkuuns' saaliin sais'.
9. Näin hän viekkaast' panee paulan, vakaan kaulaan, / Kuristaaksens' kumminkin: /
Koska joutuu ansaan köyhä, siviä, nöyrä, / Maahan kaataa kuitenkin.
10. Näisä kaikis' liehakoitsee, sanoo itse: / Ei näit' Herra huomaitse; /
Unhottaa kaikk', mitän tehnen, niin kuin ennen, / Ei hän näitä rankaise.
11. Vaka Jumal', kätes korot', voimas osot', / Pidä köyhä muistos' ain'; /
Miks' vihoittaa korja sinun? sanoo sivuun: / Ei hän näitä katsokkaan.
12. Tiedän kuitenk', ettäs, Herra, muistat kerran / Köyhän tuskan, vaivans' kanss'; /
Jolla itsens' lohduttaapi, ja antaapi / Haltuus aina asians'.
13. Kuninkaani, Jumal', kaikki kaadat ratki / Vallan jumalattoman: /
Väännä väärän käsivarsi, voima karsi, / Päästä tuskast' mailman.
14. Köyhän huudon vissist' kuulet, avuks' tulet, / Niinkuin uskoin toivonee. /
Toivos' täs' kaikk' vastaan ottaa, siihen luottaa, / Ett's viet murheest' levolle.


30 (Psalmi 12.)


1. O Herra Jumala taivaast'! / Me kyllä valittaa mahdam', /
Ett' mailma on kankia vastaas, / Kuin alat' nähdä taidam'. /
Sinun sanas ylönkatsotaan, / Totuus myös pois unhotetaan, /
Valhe on nyt vallan saanut.
2.Mailmas' nyt edes' pidetään / Petos ja ihmisten juttu, /
Totuus myös jokaitselt' hyljätään, / Pyhään kirjaan moni suuttuu. /
Nyt näemme siis edesäm', / Ett' kovat ajat on kädesäm', /
Joist' Christus sanonut oli.
3. Se oikia Jumalan palvelus / On nauroks' ja pilkaks' käätty: /
Vallan on saanut kavaluus, / Totuus on valheeks' väätty. /
Siis Herran käskyt täyttäkääm', / Toinen toisem' viat peittäkääm', /
Sill' rakkaus lain täyttää.
4. Vaan se on toisin muutettu, / Pirun petoksill' ja juonill'; /
Jumalan sana on suudittu, / Valheen ja vilpin suonill'. /
Me olim' eksyväiset lampaat, / Mykät, sokiat, kuurot, rampaat: /
Sill' ettei meill' paiment' ollut.
5. Me sinne tänne juokselim', / Eipä meit' kenkään kainnut. /
Perkel' meit' laumast' pois kuokkeli, / Emp' me hänt' välttää tainneet. /
Se kuin meit' tähän asti kaitsi, / Tiet' oikiat' johdatt' paitsi, /
Niin me sitt' erhetykseen tulim'.
6. Mutt' kiitett' ole, Jesu Christ', / Kuin armahdit meidän päällem', /
Ja kirvotit meit' pirun juonist', / Saatit myös oikiall' tiellen: /
Vielä nytkin meitä auta, / Sinun pyhän sanas kautta, / Sen kavalan hengen juonist'.
7. Sanas, Herra, aina vahvista, / Ja kunnias itse vastaa: /
Älä meit' tyköös pois ahdista, / Ettem' sinua mahtais' lastaa. /
Korjaa köyhää Christikuntaas, / Varjel' aina seurakuntaas, /
Saat' häntä taivaan iloon.