Vuoden 1701 virsikirja 271-290




271 (V. k. N:o 289)

1. Jesus armon aitta, / Jesus hyvin laittaa; / Jesus synnittä kuoli, /
Meidän syntim' pois vuoli; / Jesus taivaasa elää,/ Jesus meit' auttaa täällä.
2. Jesus minua auttakoon, / Tarpeet kaikk' lainatkoon! / Jesus sydämeen tulkoon, /
Jesus rukouksen' kuulkoon! / Jesust' sielun' ain' kiittää, /
Hän murheen minust' pitää.
3. Jesus minull' hengen loi, / Jesus elämän soi, / Jesus minull' ruan antaa, /
Jesus kaikk' tarpeet kantaa: / Jesus viell' neuvon tietää, /
Ja tahtoo auksem' rietä.
4. Jesus minun lunasti, / Jesus minun pelasti, / Jesus helvetist' osti, /
Jesus kuolemast' nosti, / Jesus viel' tarpeet näkee, /
Jesus ain' auttaa käkee.
5. Jesus uskon lainaa, / Jesus holhoo aina, / Jesus Pyhän Hengen antaa, /
Kuin meill' kaikk' lahjat kantaa; / Jesus niill' sielun täyttää, /
Jesus meill' armons' näyttää.
6. Jesus meit' suojelee, / Ja vaaroist' varjelee, / Jesus meill' rauhan tuopi, /
Jesus terveyden suopi: / Jesus vahingot estää, /
Jesuksen armot kestää.
7. Jesus meit' hallitsee, / Öin, päivin vartioitsee, / Jesus ei koskaan makaa, /
Jesus on aina vaka; / Jesuksen nimeen eläm', / Jesuksen nimeen kuolem'.
8. Jesu, sinä minun, / Jesu, minä sinun, / Jesus minun kaikes' vaivas', /
Jesus ylhäällä taivaas', / Jesus ain' joka paikas', / Jesus ain' joka aika.
9. Jesus Lunastajan', / Jesus Vapahtajan', / Jesu, aut' nyt ja aina, /
Ja autuas loppu lainaa! / Jesu, viimeisell' hetkell' /
Minua taivaan iloon kätkel'!
10. Jesust' ylistäkääm', / Ja kilvan kiittäkääm': / O Jesu kunnian Herra! /
Sinull' kiitos monin kerroin, / Jesuksen kiitos olkoon! /
Amen: Jesus meit' kuulkoon!


3. Mailman menon turhuudesta ja ylönkatseesta.


272  (V. k. N:o 10.)

1.  Mailmas' mainittavat menot, / Tuimat tavat, ilkiät elot, /
Edestakaisin kaikki käynee, / Kuin kukin valittaa tainnee. /
Mailma hyvii pahoin polkee, / Pahoin suovat kunniaan kulkee.
2. Taivaan valtakuntaa ei etsitä, / Jumalan sana ylönkatsotaan, /
Jos joku sen vastaan ottaa, / Siit' omaa parastans' odottaa, /
Ulkoo itsens' kaunistellen, / Ehk' Jumal' sydänt' tutkistelee.
3. Kukin käyttää sisuns' jälkeen, / Jumalat' ei tottel' eik' pelkää, /
Eik' oikiutt' eik' ketään häpee, / Mieltäns' myöten myös kaikki tekee: /
Kukin katsoo omaa hyvää, / Ei yhteist' tarvett' holhot' pyydä.
4. Pramiutt' puoletointa pitävät, / Korjain tapain vallas' käyvät, /
Hekumat' ajallist' etsivät, / Rikkautt' tyköns' repivät. /
Lain myös lahja lannitsee, / Ystävän että oikiun taritsee.
5. Hyvä toimi, asia hyljätään, / Taito, kunnia-tapa syljetään, /
Totuutt' ei voi kärsiä kenkään, / Eikä myös oikiutt' semmenkään; /
Kuka neuvon hyvän antaa, / Pilkkaa, nauroo täytyy sitt' kantaa.
6. Mailman muodoll' viisaast' laittaa, / Kuin purjeens sinn' tänn' väätä taitaa, /
Mielikielevä kunnian kantaa, / Toden puhe vainon antaa. /
Joka paikas' nyt pahoin käy, / Ett' kaikis' häijyt tavat näin nävyit.
7. Ettei Jumalan tahtoo tehdä / Meiltä, kuin sen saam kyll' nähdä, /
Sentähden ei myös tääll' taida / Jälkeen meidän mielem' käydä. /
Sill' nurin kaikk' edestakaisin on, / Kuin Jumala päällem' armahtakoon.


273	(V. k. N:o 314.)

1. Ah! mik' ompi elom' tääll'? / Tuska, vaiva tuskan pääll', /
Työ ja meno levotoin, / Silloink' kosk' se paras on.
2. Mik' on aikam' lyhyinen? / Sota alinomainen: /
Yksi toistans' vaivalla / Vitsaa pahall' tavalla.
3. Mikä jumalisuus meis'? / Heikko, vajaa joka ties': /
Emme Herran tuomioll' / Sen kautt' autuaaks' taida tull'.
4. Mik' on riista, tavara? / Lika, multa katoova: /
Rikas pian köyhtyy kyll', / Murhe myöt' on molemmill'.
5. Mik' on korkee kunnia? / Kukkula kuin kukistaa; /
Karsaast' katsoo kadet pääll', / Jos on joku arvos' tääll'.
6. Mik' on mailman ystävyys? / Sakia savu, sumu myös; /
Ystävist' äl' ihastu, / Veljein väli rikkaantuu.
7. Mik' on onni noutava? / Myrkky, tauti tappava, /
Kuin mont' sieluu vaivaista / Kadottaapi kauhiasta.
8. Viha, kateus mik' on? / Kuin meit' vakoo vahinkoon: /
Vihataan ja parjataan, / Kunniam' kaikilt' kalvataan.
 9. Mikä tauti kauhiast' / Vaivaa meit' ja vaikiast'? /
Tuskin jäsen löytynee, / Jonk' ei kärsii täytyne.
10. Mik' on viimmeink' kuolema? / Se kuin tuskat lopettaa, /
Viepi vihdoin vaivasta, / Iloitsemaan taivaasa.
11. Sieluni se virvottaa, / Tuskist', kivuist' kirvottaa, /
Ettän elon ijäisen / Taivais' saavan' tietänen.
12. Jok' ei näkyn', kuulunut, / Ajatuksiin astunut: /
Ilon sisäll', ulkona / Toi on minull' toivona.


274  (V.k. N:o 106.)


1. Pois makia mailma jää! / Mun sielun' päänänsä /
Täält' pyrkii ylös vielä, / Kanss' mielen' etsii siellä /
Ain' ijäist' menoo taivaas', / Juur' Herran pyhäin seuras'.
2. Pois mailman tavara! / Et saa mult' kiitosta; / Sen virta pojes viepi, /
Ja tuima tuli syöpi, / Pois tavaroittes kanssa, /
Ei ne mull' autuutt' anna.
3. Pois turhan kanss' ilon, / Se sula suru on; / Sun kaiken ilos ilkeen /
Mä pilkkaan, hyljään, syljen, / Ei rietas riemus taida /
Tääll' sielull' rauhaa antaa.
4. Pois paha prameus, / Kanss' tyhmä koreus! / Kaikk' samett', silkkipuku, /
Kuin tuuli turhaan hukkuu; / Niist' tosin sanoo mahtaa, /
Ett' ovat multa maasta.
5. Niin ylpiä kunnians' / Hän menköön kauvas kanss', / Se ompi vaiva, savu, /
Kuin liekkins' kanssa sammuu: / Miks' kunniata pyydän, /
Jost' vaivoin vaivan löydän?
6. Pois mailman ystävyys, / Se vilppi, viekkaus, / Kuin monta murhaa, pettää, /
Vahinkoon viekkaast' vetää: / Sun ystävyytes häjy /
Mink' kelpaa? sill' sä väjyt.
7. Taivaas' on ystävän', / Sinn' mä ikävöitsen, / Hän sydämmens' mull' antaa, /
Kanss' rakkautens' kantaa, / Mun iloll', riemull' täyttää, /
Kanss' suruist', kivuist' päästää.
8. Taivais' on kunnia / Mull' valmis korkia; / Sill' kirjaan elävitten /
On nimen' pantu, tiedän, / Siell' ilos' parhaas' pauhaan, /
Ja Herralle kiitost' laulan.
9. O taivaan koreus, / Ja korkia kauneus! / Sill' päärlyill' kaunistetut /
Sun porttis on, ja kadut / Kaikk' kullall' kalliimmalla: /
Ah koskan sinn' saan tulla?
10. O taivaan hekuma, / Autuas sun nautit' saa! / Muut kaikki ylönkatson, /
Kosk' nautitsen sun ainoon, / Kosk' hyvän saada taidan, /
Niin huonon hyljät' mahdan.
11. O taivaan rikkaus! / Suo meill' osallisuus / Sinus'! Suo, Jesu laupias, /
Meill' runsaat armolahjas; / Suo tavaras meill' suuret, /
Joit' em' pois kadot' ijät'.
12. Pois mailma! taivaaseen / Halaa mun sydämen', / Mailmaiset ylönkatsoo, /
Taivaaseen ylös tahtoo; / Jää mailma kanss' sun omais, /
Mä Herran olen huomas'.


275

1. Ihmisen elämän surkeudest' / Se viisas Salomon saarnamies /
Koko kirjan kirjoitt', ja turhuudest', / Kuin toden kyll' ties', /
Ett' kaikki ain' turhii töit' tekevät, / Jälkeen meno toinen tulee.
2. Kaikk' mailman hekuman iloo etsii, / Täsä hänellens' pyytää paratiisii, /
Tääll' on itkun alho, murheen metsä, / Kuin täst' on vissi, /
Kosk' etsitään iloo, se muuttuu murheeks', / Jälkeen meno toinen tulee.
3. Kyll' työtä, murhett' mailmas' lienee, / Jota valittaa suuret, pienet, /
Kuin kukin tämän taitaa tietää, / Edestäns' nähdä, /
Tääll' sota on, vaivat, taudit, tuskat, / Jälkeen meno toinen tulee.
4. Harva visust' viisautt' pyytää, / Seisoo sen perään päivää ja yötä, /
Mielikarvautt' saa paits' syytä, / Ett' pahoin käy kaikk', /
Eik' asettaa voi asetettavit'. / Jälkeen meno toinen tulee.
5. Kaikk' viisautt' ylönkatsovat, / Se houkkio joukko aina on suur', /
Kuin häijyy hekumat' tahtovat, / Jota etsivät juur', /
Kaikk' antain syvään, sakiaan käydä. / Jälkeen meno toinen tulee.
6. Moni rakentaa kartanoit', linnoja, / Jois' ajattelee ain' asuaksi, /
Eik' tiedä kenelle kimmoo / Asuinsiaksi, / Monen perinnön vieras omaks' ottaa. /
Jälkeen meno toinen tulee.
7. Nyt näemme monen lyövän maahan, / Kuin suurella työllä rakettu on, /
Ain' muuttaa, mulkata saadaan, / Tai tapa nyt on, /
He hyppäävät, laulavat, iloitsevat. / Jälkeen tohu toinen tulee.
8. Mieltäns' myöten he asettavat, / Tehneens' kyllä viisaast' luulevat, /
Joist' viimein laitoksen voittavat, / Häpiään tulevat, /
Sen tietää saavat suvut, sikiät. / Jälkeen meno toinen tulee.
9. Siin' tyhmät toimens' näyttävät, / Ett' petoksell' tavarat kokoovat, /
Niit' luulevat lapsillens' jättäväns', / Niiden nautit' saavan, /
Jotk' tuhlataan vähäll' ajall'. / Jälkeen meno toinen tulee.
10. Kuin mailmallisii ain' ajatellaan, / Eletään oman tahdon perään, /
Lähtee äkilt' täytyy täältä, / Kuoleman erään, /
Edest' pahan ja hyvän palkan saamaan. / Jälkeen tohu toinen tulee.
11. Siis neuvo tarpeellinen lienee: / Tee mitä sanasans Jumal' näyttää! /
Hänt' pelkää, parannukseen riennä, / Näin sinuas käytä, /
On kuoleman hetki tietämätöin: / Jälkeen meno toinen tulee.
12. Kuin toisin tekee, väärin menee, / Sen vahinko oma viimein näyttää, /
Ett' hullu leikki se lienee, / Ain' synnis' elää, /
Kust' kuoleman kadotus seurannee, / Sitt' tohu jo paha tullut on.
13. Ken nautita mailmat' tahtoo, / Nautitkaan niin, ett' ajattelee ain', /
Kuin huomen' kuoleman pitäis' kohta, / Täält' eriimän näin; /
Sill' monen mailma pahoin pettää, / Jälkeens' tohun pahoin jättää.


276

1. Kirjoittaa on minull' miel' / Tain mailman surkeudest', / Aika on jo tulla tiell', /
Ja nousta ylös unest': / Poiketa pois pahuudest', / Vaari ottaa autuudest'. /
Nouse ylös ja valvo, / Ja ole aina valmis.
2. Kusa he nyt mahtaa oll', / Jotk' elit ennen meitä? / Hautaan sinä mahdat tull', /
Jos tahdot nähdä heitä, / Tuhaks', tomuks' tulit taas, / Mullaks' myös mätänit maas'. /
Nouse ylös ja valvo, etc.
3. Synnis' mailmaan synnymme / Kivull' ja surull' surkiall': / Vaivas' aina elämme, /
Ja työsä monell' murheell', / Viimein kuolema kulkeepi, / Meitä kivuill' korjaapi. /
Nouse ylös ja valvo, etc.
4. Tällä lyhyell' elämäll' / Ei ole mitään vartta, / Kiiru on ain' kuolemall', /
Ei hän yhtäkään karta, / Tuoni tulee kuin leten, / Eikä armahda ketään. /
Nouse ylös ja valvo, etc.
5. O! joskas tääll' tietäisit / Autuain  ilon taivaas', / Mailman turhuutt' välttäisit, /
Etkä sen iloo kaipais': / Herraa palvell' pyytäisit, / Yliaikaa ylistäisit. /
Nouse ylös ja valvo, etc. /
6. Ne kuin taivaas' hallitsevat, / Kuink' autuaat he lienee? /
Christust' kasvoin katselevat, / Eik' murheest' mitään tienne: /
Heljäst' huutavat Herrall': / Pyhä, pyhä, pyhä Jumal'! /
Nouse ylös ja valvo, etc.
7. Ah, kuink' suuri surkeus, / Christuksest' eroitettaa, / Pyhäin parist' perät' pois /
Helvettiin vajotettaa, / Kitua kivus' kipiäs', / Piinas' piinattaa pimiäs'. /
Nouse ylös ja valvo, etc.
8. Kirottuin kivuist' kipinänk' / Jos täällä tuta saisit, / Ennen vaivan enimmänk' /
Kärsiväs täällä soisit; / Ett's voisit välttää vaikian, / Kirottuin kivun kauhian. /
Nouse ylös ja valvo, etc.
9. Kivut siell' kaikk' katkeemat', / Ei löytä levon siaa: / Pirut piinaa taukoomat', /
Ei lopu vaivat ijan. / Kivus', kiukus' parkuvat, / Voi, voi! alat' huutavat. /
Nouse ylös ja valvo, etc.
10. Karttaa voit kadotuksen, / Jos tätä tutkit täällä, / Oikian teet katumuksen, /
Uskoin Christuksen päälle; / Elät ain' jumalisest', / Niin lähdet täält' autuaallisest'. /
Nouse ylös ja valvo, / Ja ole aina valmis.


277

1. Minun mielestän' mailma on kamala, / Joka tuottelee turhaa työtä, /
Pettäväistä menoo monell' tavalla, / Muutteell' monell' mont' pahoin lyöttää. /
Viimein vie vääräll' tielle ja liukkaall', / Jos tahdom' tain tavalla elää, /
Kuin rakastam' häntä, kovin koht' loukkaa, / Koska korottaa, kohta pettää.
2. Hän Hamanin aiva ylösnosti, / Ett' polvet kaikk' kumarsit häntä, /
Kuninkaan suurest' suosiost' jalosti, / Kuulla kaikkein täytyi sen ääntä. /
Koht' meno muuttui, kovin kävi, / Hirsipuus', jota muill' rakens' ridaks', /
Siin' rippuvan äkilt' itse nävyi, / Mailma petti hänt' pahoin eräks'.
3. Suur' Sanherib, Abimelek ankara, / Ahab, Jesabel juontens' kanss', /
Ahitofel ja muut suuret sankarit, / Mailma nosti niit' ylös altans'. /
Niin Holofernes sotaherr' suur'; / Ain' mielt' myöten luulit heill' käyväns', /
Lankesit korkialta kaikk' kovin juur', / Puutuit pian heilt' hyvät päiväns'.
4. Ei yksikään luottaa mahda mailman pääll', / Kuin kyll' monelt' se turhaan tehdään, /
Hän äkilt' koht' lankee kuin liukkaall' jääll', / Kuin kyll' aina saadaan se nähdä: /
Turvatkaan todest' kukin Jumalaan, / Pelvos' pyhäs' pysyköön aina, /
Vaikk' vaivat' sitt' mahtaa mailma paha, / Tuskaan tunkee, suurt' suruu lainaa.
5. Kuitenk' Christus omains' kanss' hädäs' on, / Heit' armollisest' ulos auttaa: /
Davidii, Danielit' mailma on vainonn', / Israelit' Faraon kautta: /
Ja Josefin, Elian, Jeremian, / Heit' vapahti vainoojittens' kädest', /
Niin uskovaisians' viel' ainijan / Auttaa ahdistuksest' ja hädäst'.
6. Kaikkein pyhäin esikuva osottaa, / Ett' mailmas' ain' kärsimän pitää. /
Sen suruisen sydämen Jumal' ottaa / Uhriks' otolliseksi sitte, /
Kanss' katuvan mielen, oikian uskon, / Kuulee rukouksen, antaa anieen; /
Hän haluisest' huojentaa päältäm' tuskan, / Taikk' täält' korjaa ijäiseen iloon.
7. O Jumal'! vahvist' urhoolliseks' uskoan', / Kuorman' ett' voisin keviäst' kantaa. /
Täs' elämäs' suru on ja tuska, / Mailma iloo ei taida antaa: /
Christe! korjaa minua tykös täält', / Omas olen, elän eli kuolen; /
Hengelläs hallitse aina Pyhäll', / Kanssas ijät' suo ilos' olla.


278

1. Etkös ole ihmis-parka! aivan arka, / Ettäs itket yli öit', /
Ettäs suret suuttumata, puuttumata, / Koukon mustan murhatöit'.
2. Tap' on vanha tappavalla vierahalla / Luojan laitoksen perään, /
Hyvät, huonot lankoinensa, lapsinensa, / Syöstä, sulloo maan poveen.
3. Syöksee, haastaa, särkee, sortaa, mullaks' murtaa, / Hirmukourilla kovill', /
Ei ol' toivoo toivotuksis', voivotuksis', / Parkusuilla pelkureill'.
4. Parku pojes paneminen, katsominen / Kaiken mailman menoi. /
Katsos kaikki katseltavat, kuulleltavat, / Eikö löyttä loppuvit'?
5. Eikö kuulu kuolevia, katoovia, / Paitsi ihmisparkaisii? /
Tuules', tähdeis', taivahalla, meres', maalla, / Kuolevill' on kumppanii.
6. Mitä maasa mateleepi, käveleepi, / Maaksi muuttua pitää; /
Mitä puusa piiskuttaapi, kuikuttaapi, / Puusta pudota pitää.
7. Lennä lintu, minkäs lennät, et sä lennä / Kovan kuoleman käsist'; /
Saa se linnun lentävänkin, rientävänkin / Temmaa tuulettelemast'.
8. Kell' on ruumis raittihimpi, rautaisempi, / Kuin on kalalla meres'? /
Surma toki surmeleepi, turmeleepi / Vetten karjankin vedes'.
9. Haut' on valmis vähäisillä kalaisilla / Hauvin hirmuisen kidas', /
Hauvin haut' on kattilasa kuohuvasa, / Toinen puhuvan poves'.
10. Ruohot raukat raukenevat, ehkä ovat / Koreana kukasans', /
Puut ei pääse, paksut juuret, pienet, suuret / Kaatahan kasvaesans'.
11. Kivet kovat kallioilla, kankahilla / Rikki mullaks' murretaan; /
Rauta kaikki reväisevä, raateleva, / Ruostehelta raadellaan.
12. Ei niin vähää väetöintä, voimatointa, / Jota surma säästänee, /
Ei niin vahvaa väellistä, voimallista, / Joka käsis' kestänee.
13. Jos sä kannell' kaiken ilman heität silmän, / Hänen tiedustat tapans'; /
Kääntyy, kulkee, vääntyy, vyöryy, poikkee, pyöryy, / Taivas kirkas tähtinens'.
14. Kerran kääntyy kääntymästä, vääntymästä, / Kääntyy kääntymättömäks', /
Kääntyy käskyllä kovalla Kaikkivallan, / Tyhjäksi, tavattomaks'.
15. Täm' on tuoni tulisella taivahalla, / Tämä tähtein pesäll', /
Tämä ikä ihanalla auringolla, / Tämä vahvuus vahvuudell'.
16. Siis ei ole olevata, pysyvätä / Tämän mailman menois', /
Kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, kaikki puuttuu, / Luojan luotujen seas'.
17. Hengelliset, hengettömät, huolettomat / Menojans' muuttelevat; /
Hetki hetkelt', päivä päivält', vuosi vuodelt', / Loppuans' lähenevät.
18. Tätä aina ajatella, muistutella, / Sinun syntinen pitäis', /
Tästä ottaa ojennusta, huojennusta, / Surman sua säikyttäis'.
19. Luodut kaikki katoavat, lopun saavat, / Laatuinensa, luontoinens': /
Onkos ihmet? jos sä kaadut, jos sä maadut, / Syntisäkki syntinens'?
20. Mik' on ilo rikastua, rakastua / Kaupungisa katoovas'? /
Mik' on ilo oleskella, asuskella / Täsä turhasa tilas'.
21. Etsi muuta elantota, olentota, / Pyydä taivahan taloon, /
Etsi menoo muuttumatoint', puuttumatoint', / Pyri taivahan iloon.
22. Siell' on riemu rikkahampi, runsahampi, / Siell' on ilo loppumat'; /
Siellä laulat lapsinensi, lankonensi, / Voitonvirttä väsymät'.
23. Kosk' ei koskaan kuolemata, katoomata, / Sinne täältä tulla tait', /
Sydän on sull', syntisparka, aivan arka, / Ettäs suret surman töit'.


4. Juopumusta vastaan.


279  (V. k. N:o 222.)

1. O Herra Jumala taivaast'! / Vaikiasti valittaa mahdam', /
Täst' ihmisten ilkiäst' tavast', / Kuin nyt ain' nähdä saadaan. /
Ain' kilvan juopumus, täyttämys / On kaikis' vallan saanut, /
Nuoris', vanhois' paits' erittämyst', / On kaikk' pahennukseen kaannut.
2. Raittiutt' rakasti moni muinen, / Kaikk' asiat hyvin säättiin, /
Nyt kilvan juoksis' jokainen / Valaa ja itsens täyttää. /
Pilkat', panetell', irvitell', / Riettait' rivoi myös nauraa, /
Muutoin mailmas' ei minään pidell': / Tai on hullun ajan aura.
3. Juopumus viisaan villitsee, / Vallan väkevält' pois ottaa, /
Lain oikeun häjyst' häiritsee, / Tavat hyvät pois soittaa. /
Ei se mitään säätyy edes seiso, / Kuin juomaa jouteelt' noutaa; /
Taito, toimi turmelt' hänes' on, / Eik' tarvetten töihin jouda.
4. Kanssans' kaikk' pahat tavat tuo, / Häpiän, riettaan muun menon, /
Kuin aina kilvan juomaa juo, / Itsens' vie hulluun eloon, /
Riidat saattaa matkaan, murhat, / Vahingot, vaivat nurjat, /
Äkilt' omat surkiat surmat, / Sen näyttävät esikuvat kurjat.
5. Noah näytti itsens' juopunuks', / Jost' poika oma hänt' pilkkas', /
Loth tuli viinast' huokunuks', / Tyttäritäns' häjyst' häväis'. /
Herodes vieraspidosans', / Se sukurutsa pannain, / Vuodatti veren viattoman, /
Antoi pahan porton anieen.
6. Pidos' Ammon henkens' annoi, / Ella myös elost' eroi, /
Kosk' palvelia Simri pääll' karkoi, / Ja vallan hänelt' pois teloi. /
Sodanherra Holofernes voipa / Juoksiin joi kaikkein nähden, /
Outo vaimo hänelt' pään pois löi, / Häpiä häijy hänell' tehtiin.
7. Baltsar, Babylonian kuningas suur', / Riemuisna pidos' parhaallans', /
Valtakuntans' että henkens' juur' / Kadotti pois pikimälläns'. /
Aleksander äkilt' voitti / Raittiin' monta valtakuntaa: /
Kosk' viinall' itsens' upotti, / Pois toimi tuli ett' muut monta.
8. Kambyses, keisar' kyll' korkia, / Raittiin' riikins' hyvin hallits', /
Koht' kuin viinall' karais' kurkkua, / Valtans' hän väärin vallits', /
Veljens' hän tappoi viattoman, / Sisarens' häpiäll' häväis', /
Sydänverens' vuodatt' omans', / Näihin hänt' juopumus vetkäs'.
9. Kuin viran vireys kokoon vetää, / Sen runtuus kohta kuluttaa, /
Lainaks' ottamaan vaatii hätä, / Mailt' viimein pois kuljettaa. /
Kuin raittius viriäst' viras' käy, / Siin' kaikk' hyvin on sen vuoksi; /
Mutt' siellä koto kylmill' jää, / Kusa aina ollaan juoksis'.
10. Vesitaudit, ruumiin tuskat, / Rinnan ahdistus, pään pakko, /
Pahat puuskat, häijyt yskät, / Posken rypyt ja jako, /
Kätten väristys, kasvoin kohistus, / Hengen myös häijy haju, /
Silmäin puna, paha pullistus, / Näin ylönjuomisest' hajoo.
11. Kosk' kalu ja terveys juotu on, / Niin täytyy kerjäämään käydä, /
Taikk' varkais', jost' nuoraan joudutaan, / Ellei erii ennen taida. /
Nämät vitsat ajaiset ovat; / Jos juomar' ei paran' vielä, /
Piinat, kivut ijäiset, kovat, / Hänell' helvetin tules' lienee.
12. Rikas mies joi tääll' mettä, viinaa, / Pois pääsit hänelt' hyvät päiväns', /
Hän helvetis' täärää piinaa, / Saa tulta, tulikivee päänäns'. /
Se mahtaa kallis olu olla, / Kuin raha ei voi maksaa; /
Sun helvetis' täytyy its' ijät' olla, / Piinas' katkeras' kitumasa.
13. Neuvoo meit' Christus karttamaan, / Ett' ei suur' juomuus, syömyys /
Meis' sydänt' pitäis' rasittaman, / Herran päivä päällem' riennyis' /
Äkilt' kuin paula linnun pääll': / Niin itku ijäinen seuraa: /
O juomatratt', ajattel' ennen tääll', / Kuins tulet perkeleen teuraaks'.
14. O Jesu Christ', meidän Herram'! / Auta meitä Henkes avull' /
Käyttämään meidän elokertam' / Raittiist' ratki kaikell' halull': /
Ann' pahat tapam' katua, / Elää aina tahtos jälkeen, /
Anna juopumutt' karttaa kauhiat'; / Sitt' me sen pahuudest' selkeem'.



5. Haureutta ja hekumata vastaan.


280  (V. k. N:o 62.)

1. Mailman menon turhuudest', / Ja häijyin tapain pahuudest' , /
Veisata aikoo kielen': / Herra, opettaja oikia, / Ja taidon lähde makia! /
Viisaudell' täytä mielen', / Ett' oikiaa tietä taitaisin / Käydä, suloisen veisaisin /
Kiitosvirren sinull' aina, / Siihen minull' voimaa lainaa.
2. Mailma synnis' iloitsee, / Ja hekumasa leikitsee, / Vaikk' siinä viimein nääntyy. /
Petos ympärins' juokselee, / Totuutt' ei kukaan tottele, / Valheeks' jo totuus vääntyy. /
Murha ja verenvuodatus, / Viha, vaino ja sadatus, / Maall' että merell' pauhaa, /
Ei löytä kusaan rauhaa.
3. Tyrannit tylyt atrian / Kansastans' köyhäst' kauhian / Korpeill' ja pedoill' julmill', /
Sodan aina rakentavat, / Ja surkiast' monta saattavat / Maakuntaa perät' kylmill'. /
Lesket tääll' surus' huutavat, / Orvoin kyynelet vuotavat, / Yöt, päivät kuuluu kauvas /
Vankein huokaus vaivas'.
4. Huoruus maan kulmat täyttänyt, / Hulluutens' häijyn näyttänyt /
On nuorill' sekä vanhoill', / Jotka haureutta himoovat, / Ja saastaisuuteen samoovat, /
Pettäin mont' makioill' sanoill'; / Jost' saatan' saa sitt' iloita, /
Ja joukkons' kanssa riemuita, / Ett' synti saa niin vallan, / Vakuuden maahan tallaa.
5. Kukoistaa maasa koreus, / Perät' puoletoin prameus / Miehis' ja vaimon puolis'. /
Jos Adam, Eva nousisi, / He lapsians' ei tuntisi; / Pääs', käsis', rinnois', suolis', /
Koristukset korjat kohuvat, / Tyhmyydes' takaa ajavat / Maill' vieraill' uutta tapaa, /
Jost' harva on sill' vapaa.
6. Kalliis' puvusa vääntelee, / Mies halpa itseens' kääntelee, / Ja ylpiäst' elää sangen, /
Eik' ajattele hukkuvans', / Äkiltä täältä nukkuvans', / Kuitenk' kuin ruoho lankee. /
Kunka jää sinult' koreus, / Mailman häijy haureus, / Kosk' mato silmääs kaivaa /
Ja perkel' sieluus vaivaa.
7. Juopumus pidois' pidetään / Iloll', ja sitä kiitetään; / Teiden ja katuin haarois' /
Räyhätään ja myös pauhataan, / Taitamattomast' tapellaan / Ehk' ollaan suuris' vaarois'. /
Ah, viina viisaan villitsee, / Eik' juomarita hillitse, / Vaan syöksee viimein ansaan, /
Helvetin alhon lansaan.
8. Näiden siis tähden nuhtelee, / Profeettain kautta juttelee / Rangaistost' Luoja suurta, /
Ja antaa pappein saarnata, / Pahuudest' kansaa varata, / Vihaamaan synnin juurta. /
Tähdet ja merkit taivahas' / Neuvovat meitä hartaast' / Hylkäämään menoo pahaa, /
Eik' ahnettimaan rahaa.
9. Vilja maast', merest' vähenee, / Sodat, taudit meit' lähenee, /
Loppuun jo kaikki kääntyy; / Synti ihmisis' hallitsee, / Ja pahat tavat vallitsee, /
Loppuun jo kaikki kääntyy. / Rakkaus maasa lakastuu, / Moni synnistä riemastuu, /
Uskosta pojes vääntyy; / Loppuun jo kaikki kääntyy. 
10. Koht' Herran torvi helisee, / Vuorten perustos värisee, / Tuomar' on oven edes'. /
Maan piiri tulell' poltetaan, / Kaikk' tyhjäks' jällens' saatetaan, /
Kuin on kuivall' vedes'; / Kuolleet kaikk' ylös nostetaan, /
Työn jälkeen pahoill' kostetaan, / Joillenka piina suuri /
Annetaan palkaks' juuri.
11. Tulta, sauvuu he lainoovat, / Draakit, kärmeet heit' vainoovat, /
Voi itkun ijäist' piinaa! / Helvetin susi raatelee / Ruumist', jos' madot matelee, /
Voi itkun ijäist' piinaa! / Meri pohjatoin palaapi, / Tulikivestä hohtaapi /
Julmuuden vihan viinaa! / Voi itkun ijäist' piinaa!
12. Vanhurskaat iloon kannetaan, / Kuin armost' heille annetaan, /
Ei suinkaan ansion tähden, / Kusa veisaavat iloisest', / Kiittävät Jesust' suloisest', /
Kolminaisuuden nähden; / Aurinko kuun kanss' lakkaapi / Valistamast', its' jakaapi /
Paisteen pyhillens' Luoja: / Heit' turvaa sekä suojaa.
13. O Jesu! lainaa viisautt', / Ett' välttää pirun kavaluutt' /
Tääll' murheen laaksos' voisin; / Ja tuloos aina muistaisin, /
Synnistä itseni suistaisin, / Kaikille hyvää soisin. /
Kosk' kuolem' rintaan' kolkuttaa, / Sydäntän' taudill' poukuttaa, /
O Jesu, ota huomaas! / Ruumiin' ja sielun suojaas! Amen.


281  (V.k. N:o 8.)

1. Sen Herra aina autuaaks' / Sanasans' sanoo vakaas', /
Kuin löytään pyhäks', puhtahaks', / Työs, sydämmes' ja sanas . /
Se saapi nähdä Jumalan, / Ratk' rauhas' riemull' taivahan, /
Kanss' enkelitten pyhäin.
2. Vaan voi sit' ihmist' vaivaista, / Kuin elää lihan himos', /
Ain' pitäin eloo saastaista, / Pakanain pahas' menos'! /
Ei Herraa hyvää nähdä saa; / Vaan vaivaa ulosseisoa /
Kanss' pahain piruin pitää.
3. Ja ett' on sydän sytytett' / Haureun halust' häjyst', /
Niin on myös raukka eksytett', / Ettei hän tiedä hävyst', /
Ei huoli Herran sanasta; / Mutt' elää ehdost' omasta, /
Ja synnis' syväll' makaa.
4. Häll' silmät on hävyttömät, / Jotk' haureutta halaa, /
Ja himost' hillimättömät, / Juur' ilkiäst' pahoin palaa: /
Sen sydän hylkää kunnian, / Kanss' siivomenon puhtahan, /
Hän kuolloon kovin rientää.
5. Se perät' pedon kaltainen / On, kuin näin mailmas' rippuu, /
Niin Herran myös taivaallisen / Pois hyljää, hänest' luopuu. /
Hän juoksee, rientää, kiiruhtaa, / Kunk' häjy himo taluttaa, /
Kuin orhit hyvin syötett'.
6. Vaan viimein hänen saavuttaa / Ansaittu palkka nurja, /
Ett' täytyy aivan avutta / Rangaistust' kärsii kurjaa; /
Niin tulee tauti, sairaus, / Ynn' pilkka, häpiä, vaivaisuus; /
Ei Jumal' voi hänt' säästää.
7. Kuin jumalaksens' vatsansa / Näin panee, elää saastaast', /
Ain' seuraa omaa tahtoonsa, / Sen Herra tahtoo rangaist'. /
Se lyhyt ilo tuottaapi, / Ja hänen päällens' saattapi /
Ijäisen tuskan, vaivan.
8. Mutt' autuas aina muistaapi, / Ett' kaikki työt ja teot, /
Ne Jumal' tuomioll' tuottaapi, / Kanss' aivoitukset, neuvot: /
Ja kaikk' kuin pimiäs' tehdähän, / Ne silloin nähdähän, /
Ne its' ilmoittaa Jumal'.
9. Se kuin siis halaa säilyttää / Mielt' rauhallista täällä /
Eik' vaivaa päällens' sälyttää, / Vaan kunnialla elää; /
Hän kunnias' oman astians' / Ain pitäköön ja raajojans' /
Ei porton raajoiks' tehkö.
10. On templi Herran Hengelle / Ain' puhdas ruumis, sydän, /
Kuin syntiin ei muit' viettele, / Vaan pitää elon pyhän /
Tott' itsem' synnist' suistaisim', / Jos mieluisest' ain' muistaisim' /
Me Herram' kovan kuollon.
11. O Jumal'! puhdas sydän luo / Minuun ja henki vahva, /
Ja armiaast' aina apu suo / Niis', kuin tääll' minua vaivaa; /
Sä olet minun pyhyyten', / Aut' kiusaukset voittanen; /
Sun lupaustas muista.
12. Niin anteeks' anna, Jumala, / Ain' armost' syntin' monet: /
Sä, Jesu, veres voimalla / Kaikk' särje pirun juonet; /
Aut' Herran Henki minua, / Ett' rakastan ain' sinua, /
Sep' on mun halun' harras.


282  (V. k. N:o 375.)

1. Ah! miks' olet ihmisraukka / Tyhmä, ettes ajattel', / Ettäs olet multa, tuhka, /
Sidott' synnin sitehell'. / Se kuins olet, unhotat; / Jok' et ole, omistat: /
Paras taito tok' on tämä, / Itsens' taitaa tarkast' nähdä.
2. Maa sä olet, maasta luotu, / Maaksi maahan maadut taas, /
Maan pääll' on sull' maja suotu, / Valmis on sull' hauta maas'; /
Multa, tuhka, tomu sä, / Ilkeytt' täynnä häijyä, / Riettaudes' elät täällä: /
Mitäs ylpeilet siis vielä?
3. Älä eksy: eipä taida / Korlut antaa koreutt', / Nimi korkee korkeutta, /
Vaatteet kauniit kauneutt': / Yht' on herra, orja täs', / Köyhä niin myös äveriäs, /
Kaikk' kuin olem' tain maan päällä, / Maaksi mainitaan me täällä.
4. Yhtäläinen tulo tänne, / Lähtö kanss' täst' majasta: / Hautaan eroittamaan mene /
Köyhän luut pois rikkaasta; / Sano kuk' on ylhäinen / Ollut tääll', taikk' alhainen; /
Kurkist' kehtoon, kuinka kultaa / Lapsi paljon tuo tänn' tultais'?
5. Miksis mielesäs siis paisut, / Lika, tuhka, tomu sä? / Myötäs on ain' matoin haisu, /
Toukkain tuimain syötävä. / Mahdat ylpeyttäs tääll' / Vihata ja peljät' viel', /
Ett' sun raatos raukan pitää / Toukilt', madoilt' maasa syötää.
6. Muista, ettei ensimäinen / Puku, jonk' soi Jumala, / Ollut kallis, kiiltäväinen: /
Adam kannoi nahkoja. / Sinun Herras Christukses, / Ristin päällä rippues', /
Oli pilkan alla alast': / Mato, miksis paisut pahast'?
7. Babelin kuningas näki / Kuvan, jonk' pää kullainen, / Rinta hopjainen ja käsi, /
Vatsa, lannet vaskinen, / Jalat raudast', savesta: / Löi sen kivi vuoresta; /
Katsel' oikiat' omaa kuvaas, / Ajattel' ain' Lunastajaas.
8. Katso siis, ett' Jesus kannoi / Kruunun kovist' piikeistä, /
Pyhän pään se piestä annoi: / Säästä sielus ilkeestä / Viast', ettei maksais' viel' /
Kovast' koreuttas siell': / Ettes tuntoos haavoittaisi, / Muita pahast' pahoittaisi.
9. Kempist' käyneet, niinkuin sinä, / Sionin on tyttäret; /
Vaan sitt' sait sen kyllä tietää, / Ettei Herrall' kelvanneet: /
Vihamiehelt' vietiin pois, / Muull' maall' raudois' ankarois', /
Alast' kävit siell' all' häpiän / Koto-koreuden tähden.
10. Herran neuvo nyt siis ota, / Maa äl' ole karkia: / Kyyneles ann' kyllä vuotaa, /
Pehmen' sydän kankia, / Herran eteen laske täs', / Katumuksell' kasvoilles, /
Riennä syntis tunnustamaan, / Pahuudestas palajamaan.
11. Sinun syntis suuret ovat, / Ei niit' taita lukia; / Christus kärsei haavat kovat, /
Ett' hän auttais' sinua: / Muista verist' hikiäns', / Vaivaans', kuolloons', häpiääns': /
Hänen verens' kallis taitaa / Sinun synnist' puhtaaks' saattaa.


6. Paastosta


283  (V. k. N:o 296.)

1. Niinkuin Herra kaikkein pyhin / Teki ja sovitti kaikk' hyvin; /
Niin paastoihin myös käski tottuu, / Ja raittiin elohon suostuu.
2. Auta meit' raittiutt' pitämään, / Polkuis päällä myös ain' käymään, /
Eik' alati vatsaa täyttää, / Ja niin meitäm' pahoin käyttää.
3. Et aikoi eteen sinä määritell', / Et ruokii tahton' myös eritell'; /
Kosk' paastois' parannust' tehdä tahdom', / Sen meill' omaan huomaan annoit.
4. Raamatus' ruat puhdistetaan, / Jotk' kiitoksell' kohtuust' otetaan. /
Mitä suu ottaa ruumiin sisäll', / Ei se sielull' pahuutt' lisäil'.
5. Ne paastot ja myös rukoukset, / Muut myös Jumalan palvelukset, /
Jotk' ei sydämest' puhkeile, / Niit' Herra itse nuhtelee.
6. Ne kuin työns' päälle luottavat, / Laitoksen Kirjast' voittavat; /
Mutt' Herralle ne kelpaavat, / Jotk' hänen päällens' turvaavat.
7. Rukoilla käskit lakkaamat', / Its' kauttas Isää Jumalat', /
Henges', totuudes' hartahast', / Jonk' henki raitis tekee taitavast'.
8. Rukous, raittius, usko tarvitaan, / Joill' paljon hvvyytt' meill' taritaan, /
Piru niillä koht' vaivataan, / Tuskat ja viat vähetään.
9. Aut', Herra, meit' sinua kiittämään, / Ja raitist' elämää pitämään, /
Ett' henki voittaisi lihan, / Ja me välttäisim' Isän vihan.


VIII. Murheen, ristin ja kiusauksen alla.


284

1. O Jumal'! anna minull' armos, / Apus ja neuvos, / Muutoin minä epätoivoon lankeen. /
Viholliset minua kiertää ympärilt', / Kaikelt' kurilt', /
Sinust' erkanemaan minua pois änkää; / Mailma minua vihaa, / Oma myös liha, /
Synnis' syntyn', / Pahuudes' yltyn', / Jota, Herra, suren suurest' sangen.
2. Pahin vihamies, paha henki piru, / Juontens' kanss' virkku, /
Pahuuttans' paljo pyytää jakaa, / Hän kauniiks', kiiltäväks' menons' peittää, /
Ja hyväks' näyttää, / Mailma myös mieltyy, tunkee takaa. / Muodoill' minua monill', /
Pahoill' juonill', / Alat' väijyy / Henki häijy, / Pauloin minua pyytämäst' ei lakkaa.
3. Herra, tält' murhaajalt' minua varjele, / Siipeis all' suojele, /
Perkaa puhtaaks' sydämen' ja mielen'. / Jos et huonetta ylösrakenna /
Its' kokoon hakene, / Meidän toivom' totta turha lienee. / Se on myös vissi, /
O Jesu Christ'! / Joses armahda pääll' / Ollen tykönäm' tääll' , /
Me itsem' ijäiseen vaivaan vienem'.
4. O Herra! minua pyydä auttaa, / Armos kautta, / Ole tykönän' loppuun asti aina: /
Niin tahdon lujast' kiusata pääll', / Mitän voin tääll', /
Jos muutoin minull' Henkes lainaat, / Niin uskon todest', / Christuksen puolest', /
Ettei mailma, liha, / Eik' pirun viha, / Taida minua uskostas pois painaa.
5. Vaikk' koko mailma ja pirun voima, / Tuiki tuima, / Tahtois' pahuuttans' edes tuottaa; /
Niin on apu tykönäs ja turva, / Sinä, suurin Herra! / Kyll' kaikki voit ylitse voittaa. /
Niin käydä tahdon / Oikiat' tiet' myöden, / Enk' tottel' yhtään, / Ehk' kuka olis' hän, /
Christukseen tahdon itsen' luottaa.
6. Päivä sangen suruu täynnäns' tulee, / On läsnä ollen, / Kaikill' jumalattomill' huikia, /
Kuin ei uskoneet, Christe, piinas pääll', / Eläisäns' tääll', /
Kuiden koiruutt' sinä tuotat julki, / Niins rankaiset / Suuret, pienet, /
Helvettiin näit' / Kadotat kaikk'; / Älä, Herra, tyköös minua pois hyljää.


285

1. Sinun tykös, Herra Christe! huudan, / Ann' anieen', apuuni kerkii, /
Ett' olisin uskosas lujan', / Etten sinust' pois erii, /
Todest' turvaan aina hyvyytees, / Ja sinun suureen armoos, /
Hädäsä harmias: / Kiinnit' minna totuutees, / Korjaa minua siipeis suojaan.
2. Viel' enää anon, Herra! sulta, / Suutat minull' antaa sitä: /
Etten häpiän all' mahtais tulla, / Kuin viholliseni pyytää. /
Ann' minun olla toivos' vahvas' / Kärsivä olisin tuskis', / Niin murhees' muuskin, /
Kaikes' kiusaukses', vaivas', / Kuin täällä tapahtuu taitais'.
3. Auta että sydämest' voisin / Vihollisten' anteeks' antaa, /
Heill' niin aina hyvää soisin, / Levos' omaa tietoon' kantaa; /
Ettän sinua seurat' mahtaisin, / Rakkaus sydämeen lisää, / Taivaallinen Isä! /
Tunnustaa sinua taitaisin / Niin alati loppuun asti.
4. Niin suurt' tuskaa älä anna tulla pääll', / Eik' iloo niin riemuist' ratki, /
Joko kuolla tulis' taikk' elää tääll', / Ettän uskostas katkeen. /
Älä minun anna rakastaa, / Kuin minua sinust' pois vetäis'! / Kaikesa ijäs', /
Ylits' kaikkein mailmasa, / Ainoot' sinua rakastaa pyydän.
5. Täällä minä seison suures' sodas', / Piru pyytää minull' tehdä vaivaa, /
Ja katsoo parastans' kyll' kovast', / Haltuuns' minua saadaksens' toivoo: /
Sill' auta sinä minun heikkouttan', / Muutoin minä vissist' lankeen, /
Kyll' kovin sangen. / Sinä minua lohduta, / Sinun Raamattu turvaks' sanoo.


286

1. Mielen', miks' suret mailman pääll'? / Kuin on kuitenk' katoova tääll', /
Jumalaan sinuas turvaa, / Hän tietää ja tahtoo sinua auttaa /
Kaikes' hädäs' Poikans' kautta.
2. Ett's Jumalan' olet ja Isäksen' tull', / Lapses tykön' läsnä anna apus oll'! /
Minä vaivaa tääll' kärsin, / En kustaan täält' apuu tienne, /
Sinä ainoo apu lienet.
3. Eliall' korpit ruokaa toit, / Ja lesken tykön' ruan hänell' soit, /
Kuin sadett' ei taivaast' tullut / Kolmen' ajastain', kuuten' kuukaunn', /
Hänest' murheen pidit, annoit avun.
4. Päästit hänt' Jesabelin vainost', / Ja enkelis kautt' ruokit hänt' jalost', /
Kuin hänell' vei vettä, leipää, / Koht' kävi pitkän matkan eineett', /
Neljäkymment' yöt' ja päivää.
5. Josef Egyptiin myytiin orjaks', / Kusa väkivaltaa kärsei nurjast', /
Juur' jumalisuuns' tähden. / Hänen asians' Jumal' niin laitti, /
Maan herraks' hänen viimein saatti.
6. Koska Danielii ahdistettiin, / Ett' jalopeurain pesään heitettiin, /
Hänt' Herra ei unhottan', / Hänen tyköns' enkelins' annoi, /
Kuin jalopeurain kidan kiinni painoi.
7. Kolme nuorta tuliseen uuniin, / Ja Babylonian palavaan pätsiin, /
Palamaan paiskattiin; / Tulen tuiman voiman enkel' esti, /
Herra heit' hädäst' ihmeisest' päästi.
8. Jonas valaskalan vatsas', / Hädäs' sangen oli ahtaas', / Yöt' ja päivää kolme; /
Hänt' Jumal' sieltä ulos autti, / Ett' oksens' peto ja maall' saatti.
9. Viel' väkevä olet Jumal' nyt, / Kuin ijäisest' olet pysynyt, /
Sinun tykös turvaan aina, / Sinä aukseni tuskas' tule, /
Ole tykönän', rukouksen' kuule.
10. Mailman meno, rikkaus, hekuma / Autuuteen ei aut', vaan on katoova; /
Mut Christus yksinäns' / Autuuden ijäisen meill' ansaits', /
Hänell' kiitos olkoon kaikes' kansas'.



287

1. Jumalast' en erit' tahdo, / Enk' luopuu koskaan tääll': /
Hän vie minun oikiall' laidall' / Ain' tahtons' perään, viel' /
Armostans' suojelee / Minun hiljain ja myös varhain, /
Virkan' työt siunaa parhain, / Ja vaaroist' varjelee.
2. Kosk' ei ihmisten apu / Voi auttaa tuskasta, / Silloin on Herra saapuill' /
Niill' kuin hänt' rakastaa; / Pelastaa kaikest' pahast', /
Tuskis' ja vaivois' totta / Armostans' avun tuottaa, / Sen uskon juur' vahvast'.
3. Siis tahdon ain' uskaltaa / Herran pääll' vaivoisan', / Hän auttaa murheen alta, /
Ja on minun turvanan'; / Sielun', ruumiin' ja henken' / Hänen haltuuns' annan aina, /
Hän minull' armons' lainaa, / Ettei vahingoits' kenkään.
4. Ain' tulee häntä kiittää / Suulla ja sydämell', / Ja uskoll' meitäm' liittää /
Häneen kaikell' väell'. / Autuas se hetk' on vissist', / Kuin me Jumalat' muistam', /
Pois synnist' meitäm' suistam', / Siihen aut', Jesu Christ'!
5. Kosk' mailma tules' hukkuu, / Koreuns' ja kauneuns kanss', /
Silloin ne kuin ovat nukkun' / Herrasa, haudoistans' / Heräävät iloisest', /
Ja saavat riemun perii / Taivaas', eik' sitte erii / Herrast' ijankaikkisest'.
6. Iloll' Abramin parmoill' / Sielu koht' korjataan, / Kaunistett' Herran armoill', /
Ruumis kirkastetaan, / Ja ynnä iloon viedään, / Ei saatan' enää vaivaa, /
Eik' murhe sydänt' kaiva, / Sen, Jesu, vissist' tiedän. Amen.


288  (V. k. N:o 284.)

1. Jollen voi vastoinkäymist' välttää, / Vaan vihan voittaa, /
Mailmalt' ja päämiehelt' suotta: / Niin tiedän, tämä on minun taiton', /
Turvata aivon / Minuan' Jumalan apuun totta. / Sill' tiedän toden, /
Tuleepi ollen, / Jumal' voimall' / Sangen tuimall', /
Vihollist' vastaan sotaan kohta.
2. Katso, näin tahdon vastata syyni, / Sen kaiken tyyni /
Heitän Jumalan haltuun ja huomaan; / Sillä ettei mailman valta vahvan' /
Pysy kauvan, / Puuttuman pitää ajaisen voiman, / Jumal' auttaa /
Poikans' kautta, / Sydämen turvan / Antaa lujan; /
Hänen pitää voiton väkevän tuoman.
3. Kaikk' mailma nurin käypi vissist', / Herra Jesu Christ', /
Ole avullas tykönän' tuskas'! / Katso kuitenk' vastoinkäymisen pääll', /
Kuin vaivaa minua tääll', / Anna vahvan mun olla uskos'; / Että täytyy täsä /
Ajaises' hädäsä / Edes käydä, / Suo minun nähdä, /
Ett' lohduttajan' olis' sinun sanas.


289  (V. k. N:o 106.)

1. Suru ilon edell' / Käypi vuosi vuodelt', / Kuitenk' aina kääntyy, /
Ja iloks' jällens' vääntyy: / Jumal' surun pois käyttää, /
Ja iloll' jällens' täyttää.
2. Tuska ja vaivaisuus / Tunkee tyköm' alus'; / Onni sitt' edes kulkee, /
Ja murheen ulos sulkee: / Jumal' sun iloll' täyttää, /
Kovan onnen pois käyttää. /
3. Vahvist' itses lujaks', / Koskas näet tuimaks' / Pahansuovat, jotka puolees /
Ampuvat vihan nuolens': / Jumal' vihan pois käyttää, /
Iloll' sun jällens' täyttää.
4. Jonkas parhaaks' luulet, / Ja puhei paljon kuulet, / Sen viha sisäll' makaa, /
Ja salaa puree takaa: / Jumal' vihan pois käyttää, /
Iloll' sun jällens' täyttää.
5. Turvaa lujast' Herraan, / Tuskis' joka kerran; / Hän sun edestäs sotii, /
Ja voiton kotia tuopi: / Jumal' vihamiehen juonet / Pojes hajottaa tiennee.
6. Sen todeks' kyll' tiedän, / Ettei hiuskarvaa viedä, / Jollei Jumala salli, /
Ja vahinkota vallits'. / Jumal' vahingot estää, / Iloon sun jällens' päästää.
7. Jos puutos pakkoo pääll', / Ja köyhäks' joudut tääll'; /
Niin rukoil' Herraa nöyräst', / Kuin murheen pitää köyhäst', /
Ja antaa mitä puuttuu, / Eik' tahdo meihin suuttuu.
8. Herran pääll' ainoastans' / Pane toivos kohdastans'; / Jos häneen taidat luottaa, /
Hän sinull' turvan tuottaa: / Jumal' sun tuskas taitaa /
Iloksi jällens' laittaa.
9. Talven kylmää menoo / Seuraa suven ilo; / Niin peräst' surun, murheen, /
Myös riemu tulee tullen: / Jumal' sun murhees kääntää, /
Ja iloks' jällens' vääntää.
10. Ruohot ja kukkaiset, / Monet eläväiset / Kuolleet on talvell' kylmäll', /
Jotk' suvi nostaa ylhääll': / Jumal' talven pois ottaa, /
Ja kevään jällens' tuottaa.
11. Tuiskut, lumisateet, / Jääpuikot ja rakeet, / Kynnysten edes' makas', /
Jotk' päivän paistais' lakkas'; / Jumal' sen tuiskun taitaa /
Suojaksi jällens' laittaa.
12. Jos siis kärsit vaivaa, / Pysy lujan' aina, / Kosk' hätä tahtoo voittaa, /
Koht' Herran armo koittaa; / Jumal' sun vaivois säästää, /
Ja iloon jällens' päästää.
13. Koska oma apu / Joka paikas' vaipuu, / Äsken sitt' Jumal' alkaa /
Auttamaan ihmisparkaa; / Jumal' sull' avun antaa, /
Vahingon pojes kantaa.
14. Sun itkupisaras / Muuttaa sun Jumalas / Ilon ja riemun maljaks', /
Ja kääntää kaikki parhaaks'; / Jumala tahtons' perään /
Sun vaivoist' auttaa erään.
15. Rukoilen viimeiselt' / Juur' nöyräll' sydämmell', / Ett' murheen' pojes vääntyis', /
Ja onni tykön' kääntyis': / Jumal' näist' hyvän lopun /
Meill' kaikill' viimein suokoon! Amen.


290

1. Ole sielun' iloinen, / Turvaa aina Jesukseen, / Luota sinus Herran pääll', /
Vaikk' mailma vihaa tääll'.
2. Kärsimään myös totuta / Itses mailman kovuutta; / Kyllä kaikest' tuskasta /
Herra pian pelastaa.
3. Herra sinull' armons' suo, / Ihmeellisest' avun tuo: / Vaikka kaikki mailma /
Estäis' monell' tavalla.
4. Ei ol' nähty yhtäkään / Jumalalt' hyljättävän, / Kuin on häneen turvannut, /
Hänt' ain' auksens' huutanut.
5. Miks' siis suret, sieluisen', / Olet niin murheellinen, /
Koska sinull' niin hyvä / Ylhääll' ompi ystävä?
6. Kaikki mailman vaivaisuus, / Viha, vaino, puuttumus, / Pysyy vähän aikaa tääll', /
Herra tekee lopun pääll'.
7. Etkös luule näkevän / Niitä Herran väkevän, / Jonka kirkkaamp' katsanto /
Kuin ihana aurinko?
8. Vaikka vähän vaivaavan / Sallii pahan mailman, / Kuitenkin sua rakastaa /
Herra hyvä hartaasta.
9. Niinkuin Isä laupias / Lapsillens' on armias: / Niin myös Herra sinullen /
Aina tekee, sieluisen'.
10. Ja ehk' näkyy vihaiseks', / Synteis tähden hirmuiseks'; /
Kuitenkin sydän suloinen, / Aivan on armollinen.
11. Christus kärsei katkeran, / Ristin päällä kuoleman, /
Ja niin on sinun lunastan', / Vaivoist' kaikist' vapahtan'.
12. Jumal' hän ja ihminen, / Sangen on ihmeellinen, / Joka sinua rakastaa, /
Kaikest' pahast' pelastaa.
13. Ah siis, rakas sielun', tääll' / Ole hyväs' turvas' viel', /
Älä sure surkiast', / Vaikk' vihataan viekkahast'.
14. Vaikka mailma kokonans' , / Sinull' olis' vihoisans', /
Ja sois' sinun hukkuvan, / Älä pelkää kumminkaan.
15. Koskas turvaat Jumalaan, / Pidät hänen käskyns' ain', /
Hän sinua totta suojelee, / Vaarast' kaikest' varjelee.
16. Vaikka viipyy toisinans' / Herra hänen apuns' kanss': /
Kuitenkin on laupias, / Päälle toivon armeljas.
17. Ah, siis turvaa Herran pääll', / Minun sielun'! vaikkas tääll' /
Hyljätt' olet tuttavilt', / Unhotettu ystävilt'.
18. Ei sentähden Jumala / Ole sinua unhottan': / Mitä he sull' tekevät, /
Hänen silmäns' näkevät.
19. Jos unhottais' rakkaansa / Äiti joskus poikansa, / Ei kuitenkaan Jumala /
Sinua koskaan unhota.