Vuoden 1701 virsikirja 251-270



251  (V. k. N:o 134.)

Syntinen.
1.Ah! ah! kunkan kurja kuljen! /Ah kuink' synti vaivaapi! / Sydänt' suru kaivaapi; /
Vettä vuotavat mun silmän', / Itken, vaikiast' valitan, / Alat' murheelt' murretaan.
Jesus.
2. Kust' tai kurjan huuto kuuluu? / Kuka suree surkiast'? / Valittaa näin vaikiast'? /
Jost' mull' liikkuu sydän, sielu: / Pois, pois vaikia valitus! / Täs' on ilo, lohdutus.
Syntinen.
3. Ah! ett' antais' joku täällä / Lohdutuksen mielehen, / Pelastais' mun synneistän'. /
Ah! kunk' itsen' käännän vielä, / Syntin' rauhan karkottaa, / Murheell' raskaall' rasittaa.
Jesus.
4. Minä, minä levon annan, / Sulast' armost' suloisest' / Sill', kuin katuu sydämest', /
Ja mun päällen' panee turvan, / Etsii minua uskolla, / Hartaall' sielun halulla.
Syntinen.
5. Kullaisen, ah! kuulen sanan, / Virvottaa se sieluni, / Huojentaa myös kuormani, /
Ystävän nyt löydän armaan, / Ystäväni Jesuksen, / Kuin pois oli tyköän'.
Jesus.
6. Synti, kuin on tullut kanteeks', / Ja sun raskas rikokses / Ajoi pois mun tyköäs; /
Mutt' nyt on se annett' anteeks', / Mä lähestyn sinua, / Uskoll' pidä minua.
Syntinen.
7. Ah! on usko heikko aivan, / Suitseva se kynttilä; / Armahd', Jumalan', vielä! /
Vahvist' epäilystä vastaan, / Etten synnin vaivalta / Kuolloon kauhiaan kaadeta.
Jesus.
8. Älä pelkää kuolemata, / Eikä uskos heikkous / Sinua mahda vaivat' myös: /
Mä sull' tahdon suojan saattaa, / Uskos aina lisätä, / Ett' se mahtaa enätä.
Syntinen.
9. Ah! ah! Jesu armoi täynnäns', / Suur' on mahdottomuuten', / Armos aivan määrätöin, /
Suloinen sä olet päänäns', / Holhot, korjaat mahdotoint', / Heikkoo, huonoo, voimatoint'.
Jesus.
10. Mailmaan tulin minä tänne, / Armoo autuast' antamaan / Syntisen mahdottoman; /
Vihan heistä pojes käännän, / Tuon heill' armon, autuuden, / Rauhan, levon, laupiuden.
Syntinen.
11. Jesu, mieleen murheelliseen / Armos ylhäält' vuodata, / Neuvois', töis' mua johdata; /
Niimpä synnin tuskast' pääsen, / Lauhtuu viha Jumalan, / Tunnoll' rauha tuotetaan.
Jesus.
12. Muista piinaan', kuolloon', vaivaan', / Edestäs jonk' kärsein tääll', / Rippuisani
ristin pääll', / Sill' on täydellisest' aivan / Velkas kaikki maksettu, / Isän armo ansaittu.
Syntinen.
13. Kiitän, Jesu, iloll' sinua / Lohdutukses edestä, / Laulan hyväst' mielestä; /
Ei sill' synti vaivaa minua. / Kiitä, sielun', Jumalat', / Kaikk' on hyvin asiat.


252

1. Jesus ystävän' on paras, / Jonk' ei vertaa löydy viel'; /
Pitäiskö mun joskus vaaras' / Häntä hyljäämähän tääll'? /
Ei kenkään pois minua viene / Minun rakastajastan', /
Yksi meidän tahtom' lienee, / Tääll' ja ijäisesti ain'.
2. Hän edestän' kärsei kuollon, / Nyt kenk' minua kadottaa? /
Isän viel' rukoilee tykön', / Ja mun vanhurskauttaa. /
Ken siis tahtoo kantaa päällen / Sen, kuin hän on valinnut? /
Hukuttaa ken taitaa hänen, / Jonk' on suojaans ottanut?
3. Vakaisest' siis siihen luotan, / Ettei kuoll' eik' elokaan /
Eroita mua Jesuksestan', / Ei enkelit, hädätkään; /
Eikä mikään luoduist' muista, / Nykyisist' taikk' tulevist', /
Pois mua Jumalastan' suista, / Rakkahasta Jesuksest'.



253

1. Jesu, sanallas sä sielun / Ruokit ja sen täytät halun, /
Annat armon, autuuden; / Asu, Jesu, tykönän'!
2. Tosin minä sen kyll' tunnen, / Etten ole mahdollinen; /
Kuitenk' sinuun turvannen, / Asu, Jesu, tykönän'!
3. Ole kanssan', ettei saatan' / Minua heikkoo pettää saata, /
Sinuun toivon' liittänen, / Asu, Jesu, tykönän'!
4, Puolestan' pois poista pirut, / Helvettiin tee heille kiirut, /
Sinuhun ain' luottanen, / Asu, Jesu, tykönän'.
5. Syntinen ehk' raukka olen, / Tahtoos vastaan usein teen, /
En sust' luovu sentähden, / Asu, Jesu, tykönän'!
6. Vahinkot' ei minull' kukaan / Tee, mä saan perii taivaan, /
Sinuun toivon' kiinnitän, / Asu, Jesu, tykönän'!
7. Pysy läsnä, Jesu rakas! / Pahuus minust' karkot' kauvas, /
Sinus' mä ain' rippunen, / Asu, Jesu, tykönän'!
8. Kosk' on Jesus minua lässä, / Hallitsee mun Hengellänsä, /
Niinpän riemull' sanonen: / Asu, Jesu, tykönän'!
9. Niin myös autuaast' täältä kuljen, / Enkelein kanss' seuraan tulen, /
Siell' ijät' sua kiittänen, / Asu, Jesu, tykönän'!



VI. Katumus-virret.


254

1. Valittaa vaikiast' mahdan / David kuninkaan kanss'; / Sen tosin tietää taidan, /
Minull' Jumal' on vihoisans', / Sen suottan voitin / Minun suurten syntein tähden, /
Joit' salaa tein ja nähden, / Hänt' usiast' vihoitin.
2. O Jumal'! itsen' tunnustan / Syntiseks', vaivaiseks'; / Sill' tunnen minä minusan', /
Ei mitään muut' olevaks', / Kuin joka taholt' / Täys' lihan häijyy himoo, /
Kuin mailman perään kimmoo, / Ja minun pettää pahoin.
3. Ah armahda päällen', Herra, / Minun Jumalan' ja Luojan'. /
Synti minun pettää monin kerran, / On pahuuttans' pujan': / O minun turvan'! /
Varjel' pirun pauloist' aina, / Armos' minull' Jumal' lainaa / Tähän armon aikaan.
4. Älä ann' minun pois heittää, / Ynn' minun pahuuten' kanss', /
Sinun sanaas, kuin syntiä laittaa / Väkeväll' voimallans': / O Herra Jumal', /
Ann' minun vahvan' sinus' pysyy, / Ettei kenkään minua sysi / Pois sinun siipeis alt'.
5. O kirkas Jesu Christe! / Minun toivon', tukiturvan', / Sinä Jumalan Karitsa itse /
Pois otat synnin kuorman: Apuuni tulvos! / Sinä taidat, sen kyllä tiedän, /
Minua ijäiseen iloon viedä, / Itkun alhost' ulos.
6. O hurskas Henki Pyhä! / Saat ja voit voimallas / Antaa tuta totuutt' hyvää, /
Kuin Christus sanallans' / On opettan'; / Hänt' tuntemaan opeta oikein, /
Kunk' panen turvan kaiken: / Suo ettän sinult' hallitaan!


255

1. O Jumal'! kenen edes' valitan / Sitä tuskaa ja murhett', kuin taritaan /
Suurten syntein tähden, / Kuin nuorna tuli tehdyks', / Joist' toivon kuitenkin pestyks', /
Christuksen pyhäll' verell'.
2. Tuonen minä annettiin pantiks', / Lykättiin myös mailman vangiks', /
Niin kuin lammas luotoon. / Ei yksikään minua auttaa taida, /
Jos ei Herra Henkeens' ann' saada, / Jonk' hän minull' suokoon!
3. Terveen' en tainnut tietää tätä, / Kuink' mailma minua perääns' vetää, /
Synnill', surull' olen saarttu, / Kuin kala verkkoon ja nuottaan, /
Jost' Jumalan sana avun tuottaa, / Se sydämmelleni turvan saattaa.
4. Valvon minä eli lepään, / Christuksen kannan eteen / Minun syntin' suuret. /
O Herra, auta minua! / Etten minä seurais' pirua, / Kuin minua pyytää murheen.
5. Sill' rukoilen, Herra Christe: / Tykön sinä sinuas pistä, / Viimeisellä hetkell'! /
Ann' minun silloin olla niin sodas', / Ettei vihamies mua kohtais', /
Eikä sais' pahall' retkell'.
6. O Jumala, minä annan, / Haltuus ja huomaas kannan, / Sielun', ruumiin' nöyräst'. /
Sinun pyhän Poikas kautta / Minua taivaan iloon auta, / Pidä ain' murhe köyhäst'!


256

1. Vaivainen valitan vaikiast', / Ett' olen syntinen suur', /
Vaivoill' väsytett' yliaikaa, / Jo joutumall' multaan olen juur', /
En itseen' voi synnist' pois pitää, / Jos ei Jumal' armollans' auta, /
Suo Jumal' viel' vähä mull' ikää, / Parat' pyydän apus kautta.
2. Ehk' meno on ain' minull' kova, / Monet murheet ja tuskat tuimat, /
Kaikilt' kurilt' kiusaukset ovat, / Minun päällän' juur' puuttumat', /
Kuitenk' en epäel' sentähden, / Sinä Jumal' olet tuskis' turva, /
Tykös tuskis' turvata tahdon, / Olep's apu vaivois' vahva.
3. Minua pelvosas pyhäs' pidä, / Käännä kaikk' parhaaksen', /
Olem' oudot, kulkuvieraat, / Anna armoos, jota tarvitsen, /
Est', etten rippuis' katoovas' kunnias', / Muus' mailman menos' turhas', /
Kust' suutun sinun sanois ja saarnois; / Jost' Jumal' minua varjel' vahvast'.
4. En apuu löydä lääkärten luvuist', / Kirjoist', konsteist' kaikist', /
Vastaan vaivoi, suurii surui, / Paits' sinua, Jesu Christ'! /
Sinä paras lääkär' lääkitset / Sekä sielun ett' ruumiin ruvet. /
Meit' itse loit, lunastit kalliist', / Mun elon' hillits', holho, hallits'.
5. Huudan tykös, Isä Jumal', / Poika, Pyhä Henki paras! /
Minua pelast' peikolt' rumalt', / Vahingost' varjel' vaaras', /
Ettän pääsisin pois pahoist' / Mailman ja pirun pauloist', /
Christe mua autuuteen auta, / Pyhän piinas voiman kautta!


257

1. Yks' ihminen, synnis' syntinen maannut, /
Oli äänen yhden ylhäältä kuulla saanut, /
Kuin käski nousta, eik' lohduttamast' laannut, /
Valaisee valkiull', kuin kointähti aamull'.
2. Hän sanoi: kuka on kuin minua herättää ylös? /
Se vastas': olen saarnaaja lähetett' tykös, /
Nous' ylös synnist', rukoile Jumalat' pyynnös', /
Käänny siis koht', veisat' aamuvirttä pyydös.
3. Hän sanoi: sydän se suruinen ei voi laulaa, /
Kosk' vaivaa hänt' kuoleman kuorma ja paula, /
Sitä suurt' surkiutt' valittaneet ovat kaikk' kauvan, /
Its' Herra Christus, kuin raamatut parhain arvaa.
4. Se vastas': ennen kuin syntinen tahtoo kääntyy, /
Ennättää Jumal' hänt' armollans', ett' vääntyy; /
Autuas sielu, joll' Jumal' suo sanans' ääntä, /
Päälliseks' armons' paisteell' valaisee häntä.
5. Nousi syntinen, täst' tuns' itsens' levon saavan, /
Näki valkiun taivaast' päällensä valaisevan, /
Suust', sydämest' tais' kiittää Herraa sill' haavall', /
Äänell' nöyräll' ruveten tällä tavall':
6. Armias Jumal'! anna armos aurink' paistaa, /
Sen valkiull' minua suo syntistä valaista, /
Sydäntän' lohdut', sielustan' pimeys poista, /
Tänäpän' minun ann' ystävyytees nousta.
7. Se armon aurink', Christus, tuli tyköm' tänne, /
Äitist' neitseest', kuin ennustett' oli ennen, /
Meit' vapahtamaan alt' kadotuksen vallan, /
Kanssans' saattamaan Jumalan lapsiks' jälleen.
8. Minun sydämen' kiittää Jumalat' mahtaa, /
Kuin ei sallin' kauvan minua synneisän' maata, /
Mielestän' oli sydämeni kahleis' ahtais', /
Siihen asti kuin taisin synnistä laata.
9. Kuin synti itsens' tahtoo sisäll' sieluuni änget', /
Niin Vapahtajat' Christust' auks' huudan sangen, /
Ettei annais' syntiin syvält' minua langet', /
Eik' maistaa sitä helvetin piinaa kankiat'.



258

1. Herra Jesu, ainoa auttajan', / Ja armon lähde ainoo, /
Katso suruist' surkiuttan', /
Ja armos minull' lainaa! / Synnit suuret minua vaivaavat, /
Ja omaatuntoon' kaivavat, /
Tahtoin helvettiin painaa.
2. Ann' anteeks' syntin' kauhiat, / O Jesu, piinas tähden, /
Jotkas maksoit kyll' haikiast', / Ristin pääll' kaikkein nähden: /
Tule siis minull' turvaksi, / Tee minua synnist' puhtaaksi, /
Armollas auksen' lähde!
3. Ah, koska muistuu mielehen', / Kuink' on minull' syntiä monta, /
Niin lankee kuorma sydämeen / Raskaampi kuin meren santa, /
Jonk' alla vaikiast' vaipuisin, / Jos ei sinun sanaas olisi, /
Kuin avun minull' antaa.
4. Se sama sana suloinen / Tain turvan minull' tuottaa, /
Ett's kaikill' olet armollinen, / Kuin piinas ansioon luottaa, /
Ja pahatekons' katuvat, / Syntiäns' myös surkiast' surevat, /
Niille armon tuotat totta.
5. Ettän siis minun synneistän', / Joit' paljon on ja julmii, /
Kuin kauhiast' kalvaa sydäntän', / Ja omaatuntoon' sulmii, /
Pääsisin vielä vapaaksi, / Ja veres voimall' puhtaaksi, /
Kuin David ja Manasse.
6. Niin tulen mielell' haikiall', / Ja etees maahan lankeen, /
Itken myös äänell' vaikiall', / Rukoillen nöyräst' sangen: /
Ann' anteeks', Jesu, minullen / Kaikki minun rumat rikoksen', /
Joill' kehoitin sinun vihaan.
7. Huojenna, Herra, minullen / Tai raskas kuorma ja taakka: /
Pääst' synnin ikeest' irrallen, / Jonk' alla maasa makaan, /
Ett' sitte sinua kuulisin, / Pyhyydes' palvell' mahtaisin, /
Kuin Isääns' lapsi rakkain.
8. Suo Pyhä Henkes turvaksi, / All' ristin joka hetkell', /
Verelläs virut' puhtaaksi, / Viimeisell' hengen retkell'; /
Pääst' pyhäis joukkoon minua täält', / Uskon kautt' sielun' viimeiselt' /
Taivaaseen tallell' kätke.


259

1. Ah Herra Christ'! / Synnit vissist' / Sydäntän' kovin vaivaa, /
En löydä tääll', / Koko maan pääll', / Yhtään kuin auttaa taitais'.
2. Jos etsin viel', / Siell' taikka tääll', / Ain' mailman ääriin saakka, /
En sittekään / Löyd' yhtäkään / Armon ja turvan paikkaa.
3. Tykös', Jumal', / Mielell' surkiall', / Armoo kerjäämään lähden: /
Vihas unhot', / Armos osot', / Sinun Poikas ansion tähden!
4. Jos niin lienee, / Ett' synt' vienee / Minun rangaistukses ala, /
Niin kurita tääll', / Ja säästä siell', / Aut' ett' synnist' pois palaan.
5. Jesu taivaast', / Aut' minua vaivast', / Ja usko luja lainaa, /
Varjele siit', / Ettei synnit / Mua kadotukseen paina.
6. Tee se minull', / Kuin kelpaa sinull', / Lohdut' kosk' ristii kannan: /
Vaan viimeiselt', / Ijankaikkiselt' / Älä mua ylönanna.
7. Kuin lintuinen, / Kosk' pitkäinen / Jylisee ja myös pauhaa, /
Juur' pikaiselt' / Rakoin sisäll' / Itsens' kätkeepi rauhaan:
8. Niin on minun / Turvan' sinun, / Herra Jesu, haavaas viisi; /
Kosk' hätä tääll', / Juur' pakkoo pääll', / Koht' turvan löydän niisä.
9. Vaikka vaipuis' / Sielu, ruumis, / Kuitenk' sen vissist' tiedän, /
Ett' autuaallisen, / Ijankaikkisen / Ilon tykönäs löydän.
10. Kaikkein autuus, / Kolminaisuus! / Isä, Poika, Henki Pyhä, /
Kuul' rukouksen', / Ann' anomuksen', / Sitä nöyräst' pyydän, amen.


260  (V. k. N:o 89.)

1. Herra, kasvos käännä puoleem', / Ett' syntiäm' tuta tainnem', /
Synnis' siinneet, syntyneet olem', / Synnis' sitt' eläneet aina. /
Oikian oppis ylönkatsoim', / Kiittämättömät lahjois vastoin, /
Kanss' kankiat käskyilles olim'.
2. Kateus, kavaluus, väärät valat, / Riita, tora, viha, vaino, /
Petos, vääryys, väkivalta, / Toinen toistans' vastaan ain' on, /
Ahneus, ylpeys, koiruus, koreus, / Pramius, juopumus, hekuma, huoruus, /
Pilkat, pahat tavat meis' ovat.
3. Sentähden vitsaat meit', Jumal', / Näljäll', kalliill', kovall' ajall', /
Sodall' julmall', taudill' tuimall', / Eläinten rutoll' kauhiall', /
Lintuin, kalain pois katoomall', / Tarvetten kaikkein puuttumall', /
Kaikell' vaivall' ja tuskall'.
4. Syyst' olem' oikein ansainneet / Näin sangen suuret vaivat: /
Oikeins Jumal' meit' rankaiset, / Synnist' ettem' laata taida; /
Kuitenkin kadum' kaikell' mielell', / Sydämen kivull', kaikell' väell' /
Siihen meit' auta, o Jumal'!
5. Ettäs olet Isäm', turviis tulem', / Poikas Christuksen tähden, /
Katso hänen piinans' puoleen, / Älä rankais' ansiom' jälkeen; /
Kuule kumminkin rukouksem', / Ann' anteeks', Isä, rikoksem', /
Poikas pyhän piinan tähden.
6. Itse vannoit, ettes tahdo / Syntisen kadotusta, /
Mutt' ett' käännyis', elää mahtais', / Ah Herra, valas muista; /
Kuin Poikas turvill' tykös tulee, / Armos ala ottaa ollen /
Lujast' luvannut olet.
7. Sydän suruinen sinull' uhri on, / Huokaus, rukous nöyrä: /
Huutom', huokauksem' tykös tulkoon; / Älä hyljää kansaas köyhää: /
Käännä vitsas, huojenn' hätäm' / Vähenn' vaivam', armahd' päällem', /
Apuum' ehdi Christuksen tähden.
8. Ainaps autit omias ennenk', / Päästit hädäst' väkeväll' kädell', /
Omas olem', lapses lienem', / Ostetut Poikas verell'. /
Me tahdom' tapam' parata, / Ilkiät' elämätäm' ojeta. /
Kuins autat, sitt' sinua kiitäm'.


261  (V.k. N:o 262.)

1. Jesusta tahdon kiittää, / Kuin minun syntin' kannoi, /
Uskoll' minuan' häneen liittää, / Kuin kasteesa vannoin, /
Hänen nimens' tahdon kantaa, / Hamaan kuolemaan ast', /
Se murhees' levon antaa, / Päästää myös minua hädäst'.
2. Jesu, kuin mieles rikoin / Töill', puheill', ajatuksill', /
Minua verelläs virutit vihdoin, / Holho minua sen turvill'. /
Rukoilen piinas kautta, / Ettes olis' minull' vihainen, /
Teimpän paljon pahuutta, / Jota valitan vaivainen.
3. Synnisä olen siinnyt, / Synnis' äitin' minun sai, /
Syntises' elämäs' kiinni / Rippunut olen ain'; /
Ann' anteeks', älä näit' soimaa, / Sinun armohos turvaan, /
Sinull' siihen on voima, / Auta alt' synnin kuorman.
4. Niin kauvan kuin minun mailmas' / Suot elää ja olla, /
Pyydän sinult' ikän' ilmas', / Ett' syntin' mahtais' kuolla; /
Se tapahtuu piinas kautta, / Ja sen Pyhän Hengen, /
Kuin hän armollans' auttaa, / Uudistaa sydäntän'.
5. O Jesu kointähti! / Kuin pimiäs' valaiset, /
Sinä surus' apuuni ehdi, / Sydäntän' rohvaise, /
Sinun sanas kautta kirkkaan / Minull' lohdutus lainaa, /
Suo etten tulis pilkkaan, / Ilo itkust' anna.
6. O Jesu, Isä oma! / Sinua nöyräst' rukoilen, /
Ole tykönän' alinomaa, / Sitt' hyväs' turvas' olen; /
Anna armos minun saada, / Koskan täältä lähden, /
Etten helvettiin kaadu, / Suo taivaan ilo nähdä.


262

1. O Jesu elämän Herra, / Tule minull' turvaks'! / Tunnustan joka kerran /
Syntiseks' minua kurjaks', / Minun syntiän' en taida salat', /
Kuin paljon minua vaivaa, / Yöt, päivät päällen' kaivaa, /
Murentaa minua alat'.
2. Jesu! ann' armos saanen, / Täällä viel' eläisän', /
Ett' tykös kääntyä tainnen, / Ja parat' itsiän': /
Pahuutta kaiken ijän / Paljon tehneen' tiedän, /
Häijyst' elin, jonk' tähden / Sydämen' on kipiä.
3. Ristiän' minä myös kannan / Kyll' ylönmielisest', /
Jonk' Jumal' päällen' pannee, / Sen tietää minull' tarpeelliseks'; /
Kusa minä turvaan kuitenk' / Juur' Jumalan sanaan, /
Siin' lohdutuksen löydän, / Vaivoisan' liioitenk'.
4. Usko minull' luja lainaa / Päälles, puhdas Jesu, /
Kautt' kuolemas korjaa minua aina, / Etten erkanis' sinust'. /
Sinun sanaas minä turvaan, / Kosk' viimein täält' lähden, /
Ota sielun' silloin tähdell' / Taivaan iloon lujaan.


263

1. O Christe, kunnian Kuningas, / Ja Lunastaja laupias! /
Kuule, sinua rukoilen, / Verelläs ostettu olen. /
Suuret syntin' kylläs tiennet, / Joita vastaas tehnyt lienen, /
Koht' äitin' kohdust' tultuan': / Ah armahda päällen', Jumala!
2. Ah armon Isä armias! / Sinä taivaast' astuit alas /
Lunastamaan minua totta, / Älä syntistä kadota. /
Mitä hyvää, jos hukkunen, / Minun lunastuksestas lienee? /
Paremp' etten olis' luotu, / Enkä tähän mailmaan tuotu.
3. Sinä muinen syntisen vaimon / Pöydän tykön' otit armoon, /
Kuin itkein katui syntejäns', / Et muistan' hänen vikojans'. /
Niin ryövärin ristin päällä, / Kuin tykös kuollon keskellä /
Turvas' ja tunnust' syntiseks', / Koht' teit taivaan perilliseks'.
4. Muista, Herra, valas päällen, / Jonkas vahvast' vannoit meillen: /
Ettes suo syntist' hukkuvan, / Vaan katuvan ja elävän. /
Tunnustan, syntinen olen, / Huokaan, kadun, tykös tulen, /
Ja anteeks' antavas toivon, / Mitä vastaas rikoin vaivoin.
5. Kuningas kaikkivaltias, / O Jesu aina laupias, / Kuule minua vaivaista! /
Rukoilen sinua hartaasta, / Ken paits' sua minua kuulee? /
Ken apuun paits' sinua tulee? / Jos et kuule, auta minua, /
Ei muilta ole apua.
6. Olkoon sinun, Jesu, kiitos, / Aina ja ijät ylistös! /
Kuin kaikkein päälle armahdat, / Jotk' tykös hartaast' huutavat. /
Se sama kunnia Isälle, / Ja ynnä Pyhäll' Hengelle, /
Yhdell' kolminaisell' Herrall', /
Ijäisest' aina hallitsevall'. Amen.


264  (V. k. N:o 258.)

1. O Jesu korkein lohdutus! / Sä armon, autuun lähde, /
Ah, kuule vaikia valitus, / Kuin sydämmest', suust' lähtee: /
Suur' on mun sielun' ahdistus, / Sill' synnill' on minus' asumus, /
Kuin peljättää mun perät'.
2. Kuin kuorma raskas rasittaa, / Niin hän mun painaa vaivaan: /
Kuin murhamies myös kauhittaa, / Niin on mull' julma aivan. /
Hän omantunton' haavoittaa, / Ja kuin nuolta mont' tuhatta /
Suruista sydäntän' sulloo.
3. Täs' hädäs' armahd' minua, / Rienn' auksen' armias vielä, /
Sä kärseit kipiät' kipua, / Ja kuolit ristin päällä, /
Ett' minä vapaaks' pääsisin, / Ja tuomion kovan välttäisin, /
Jonk' ansaitsit mun syntin'.
4. Kosk' ajattelen ahkerast' / Mun entist' elämääni, /
Niin karvastelee katkerast' / Mun suruist' sydäntäni; /
Se tulee ratki raskahaks', / Ja aivan paljon painavaks', /
Pois poistaa luistan' rauhan.
5. Mutt' sinun sanas elävä / Se virvottaa mun jälleen, /
Ja synnin kuollost' herättää / Mun henken' eloon uuteen; /
Sill' armostas se vakuuttaa, / Ja sielun surkian lohduttaa, /
Kuin tulee, Jesu, tykös.
6. Sill' astun edes vaivainen, / Nyt mielell' suruisell' sangen, /
Häpiän ja pilkan alainen, / Kanss' pelvost' maahan lankeen, /
Ja jos sen tehdä taitaisin, / Niin totta vuotaa antaisin /
Kyyneleit' verisitä.
7. Vaan ah! ei itkun' synnistän', / Eik' veren' voi minua pestä: /
Sun veres, Jesu, edestän', / Kuin vuosi, tain voi tehdä; /
Se lausuu hyvää laupiaast', / Eik' huuda kostoo ankarast', /
Kuin hurskaan Abelin veri.
8. Niin anna anteeks', Jumalan'! / Ann' anteeks', Jesu rakas! /
Ett' olen sinun vihoittan', / Sun käskys heittän' takan', /
Mailmat' seurann' häjyä, / Ja omaa tahtoon' ilkiää, /
Sun ristiis riivannut riettaast'.
9. Jos David tavoitt' armon' sult', / Jos Manasseta säästit, /
Jos Pietarin, kuin vääräll' suull' / Sun kielsi, synnist' päästit, /
Jos ryövär', kuin viel' ristin pääll' / Suun turvas', sai sult' armon' tääll', /
Niin toivon myös sen saavan'.
10. Vaan vahvist' uskon' ainoast', / Ett's edestän' kärsin' olet, /
Niin levon maistan makiast', / Ja tiedän, ett's huuton' kuulet. /
Sun Henkes mun lohduttakoon, / Viimeises' sodas' auttakoon, /
Kuin kovin kuolema kokee.


265

1. Sun edesäs valitan, Christe! / Mun suurta surkeuttan', /
Joka mun sydäntän' pistää, pistää; / Tue mun heikkouttan'.
2. Ett' mailman meno on turha, / Ja monen pettävä, /
Kuin tuottaa myös minull' murheen :,: / Siis olen sen jättävä.
3. Nyt tahdon ylönantaa / Mailman juontens' kanss', /
Ja Christuksen eteen kantaa :,: / Mun puutoksen' aikanans'.
4. Mitä mull' Jumal' suopi, / Siihen minä tydyn tääll': /
Jos ristin maljan myös tuopi :,: / Niin luotan Lunastajan' pääll'.
5. Auta, Pyhä Henki Jumal', / Täsä ties' matkamiest', /
Ett' Evankeliumin voimall' : ,: / Vaellaisin uskon tiet'.
6. O korkia Kolminaisuus! / Sun päälles luottanen, /
Vaikk' pahuus leviält' paisuu :,: / Ann' armos löytänen.
7. Jos mailman menoja tutkin, / Niin tunnustaa tiedän sen, /
Ett' kääntyvät moniin mutkiin : ,: / Ja saattavat ahdistuksen.
8. Tääll' häpiän, kunnian välill' / Täytyy mun oleskella; /
Vaan jos käyn Christuksen jälill' :,: / Hän pitää mun tallella.
9. Vanhurskaus ja rauha / Tulevat Jesukselt', /
Vaikk' kuinka mailma pauhaa :,: / Kuitenkin saan levon hänelt'.
10. Hän on mull' autuuden sarvi, / Mun kilpen', kallion': /
Kosk' minull' on suuri tarve :,: / Niin hänes' on apu tarjon'.


266  (V. k. N:o 300.)

1. Ah! ollenk' mä outo ainoo maan päällä? /
Eik' vaivois' vertaa minull' löydy täällä? /
Eik' murhe tai koskaan mult' muuttune? /
Eikö suru surkia silleen puuttune?
2. Ain' aamuilla, kuin nousee aurink' armas, /
Niin liiaks' lisäntyy mun murheen' karvas: /
Ehtooll', kosk' ehtivät muut levolle, /
Niin murhe majall' tulee minulle.
3. Näin vaikiast' mua Herran viha vaivaa, /
Kanss' kätens' paino painaa alas aivan, /
En lepoo saa täst' tuskast' ahtahast', /
Ain' nuolens' sieluun' ampuu ankarast'.
4. Mun sydämmen' kanss' tunton' turmioks' piesty /
On paljost' pahuudest', kuin mult' on tehty: /
Jumalan julmuus ain' on edesän', /
Kus' kuljen, pyörin, poikkeen, pakenen.
5. Miks' julmast' näin vihastut minull', Jumal'? /
Miks' vaivaat vaivaist' minua tulell' tuimall'? /
Muisteletkos viel' vikoi nuoruuden? /
Kosk' eksyin peräs' mailman pahuuden.
6. Ah mik' ilo! ei iloks' mainittapa, /
Kuin päällen' kaiken tuskan, vaivan saattaa, /
Kuin pian muuttuu mustaan murheeseen, /
Ja viimein viepi kuolloon ijäiseen.
7. Jos, Jumal', näin ain' tahdot ankar' olla /
Mun syntin' pääll', en taida oikiull' tulla; /
Vaan ehkän tiedän riettaast' rikkoneen', /
Niin uskon viel', ett's olet armoinen.
8. Näink's tahdot, ett' tain tuskan alla olen, /
Ain' aikaan ast', kuin jällens' multaan tulen? /
Mä parun, itken, huudan huikiast', /
Vaan sydämes mull' näkyy kankiaks'.
9. Mä itken, vaan sill' teen työtä turhaan; /
Mä ääntelen, vaan huudan raukka hukkaan: /
Sun vihas' vuoks' sä suljit armos mult', /
Jost' olen suurell' täytett' surkeull'.
10. Mä yksinän' istun ja vesi vuotaa /
Kasvoillen, vaan ei kukaan apuu tuota; /
Sä kätket sinus ja et kuultele, /
Jost' surun' suuri vielä suurenee.
11. Mä sivullen' jos siivet mettiseltä /
Saisin, pakoisin paikkaan toiseen täältä; /
Vaan kunkan kuitenk' kuljen kurja mies? /
Mun Herran pivo pitää joka ties'.
12. Niin tahdon siis Kaikk'valtiaan vihaa kantaa, /
Vaikk' murheen pääll' ain' murheen minull' antaa: /
Mä nöyräll', kärsiväisell' halulla, /
Kuuliaisest' kannan vitsaas, Jumala.
13. Paljon rikoin, ja pahuutt' tejin paljon, /
Kuitenk' ain' armo taivaast' oli tarjon': /
Sun nimes ompi Herra Zebaoth, /
Sä hyvää hyvyytt' meillen ja'at, tuot.
14. Siis rohvaisen ja iloon itsen' annan, /
Ett's pojan pahan, eksyvän myös lampaan, /
Kanss' perät' penningin pois olevan, /
Mun vapahdat alt' vaivan vaikian.
15. Viel' kruunaat mun taivaisell' kunnia-kruunull', /
Kanss' puetat vanhurskauden puvull', /
Niin ihanaan viet ilosalihin, /
Mun ylkän' tykö pyhäin parihin.


VII. Christillisestä elämästä.

1. Yhteisesti.


267 (Kullainen A.B.C.D.)

1. Ainoan Jumalan päälle turvaa, / Ihmisten apu on juuri turha: /
Jumalan sana on voimallinen, / Vaan mailma sangen petollinen.
2. Beanit nyt elävät ilkiäst'; / Käytä sinä itses siviäst', /
Kunnias pidä aina tallella, / Ja muista sitä myös rakastella.
3, Christitt', tätä ain' ajattele, / Älä sinä toista panettele, /
Lukitse kieles hampais taa; / Juur' hyvän tavan sinull' opetan.
4. Duomita karta parampatas, / Älä ylönkatso huonompatas, /
Pahan lopun ain' ylpeys / Saanut on, sekä myös koreus.
5. Ei sinun pidä rikkauttas / Kerskaaman, riistaas, tavaratas; /
Sill' rikkaus Jumalalta tulee / Siis ja'a siit tarvitseville.
6. Fortuna usein meit' pettelee; / Kunniaan ain' itses harjoittele! /
Kosk' kulta ja rikkaus jättävät, / Kunnia ja siveys tallell' jäävät.
7. Galaterein kansaa apostoli / Hyvään tekoon aina neuvoili: /
Christus puhui rikkaast' miehest', / Ja toisialt' köyhäst' Lazaruksest'.
8. Hyviä töitä ain' muistele, / Hyvää tehdä ain' pyytele; /
Kiittämätöin on aina väärä, / Kaikkia vastaan ilman määrää.
9. Itses harjota nuoruudestas / Työhön ja oppiin juur' voimastas, /
Se vanhaa ikääs kaunistelee, / Sinull' hedelmän töistäs tuottelee.
10. Kielell' viekas on ystävä; / Vaan sydämes' pahoi juonii pitää: /
Suullans' kyll' suloisest' puhuttelee; / Vaan petost', myrkkyy ajattelee.
11. Lankee tykös myötäkäymisyys, / Taikk' toisialt' vastoinkäymisyys; /
Älä sinä silloin huikentele, / Ja älä myös paljo pelkäile.
12. Mielestäs Viha pois luovuta, / Toimeen sinuas totuta, /
Ei pikaisuus menesty asioisa, / Joist' katuu mies viimein lopusa.
13. Neuvo ja oppi ota hyväksi, / Se sinulle tulee kiitokseksi, /
Siis opettajas aina kunnioita, / Tyhmyydest' sinuas luovuta.
14. Oikius ja vahvuus edesäs / Pidä, koskas tutkit järjestäns', /
Siis kuultele tarkast' kaipausta, / Molemmat puolet juur' visusta.
15. Pois eroita itsestäs ylpeys; / Sill' kaikki häväisee koreus: /
Joka itsens' alentaa, se yletään, / Siis harjoita sinuas nöyryyteen.
16. Quink' sinus käyttämän vielä pitää / Surullist' kohtaan, kuule sitä; /
Murhett' älä hänelle lisäile; / Vaan raskast' kuormaa keventele.
17. Röykkiä itsestäns' myös kuulkoon, / Oppikaan, viisaammaks' tulkoon: /
Joka itsestäns' ylön paljon pitää, / Kaikk' häväisee ja nauraa sitä.
18. Seurasa pyydä olla hyväin, / Alati kanssa myös siviäin, /
Vahingollisii aina välttele, / Kuin alati muita juonittelee.
19. Toisen vahingost' älä iloitse; / Sill' onni sinun kanssas leikitsee. /
Toisinans' sinä ylös nostetaan, / Toisinans' juur' alas lasketaan.
20. Usiast' itsees älä riitaan / Rikkauden tähden anna vihaan; /
Kuin synnill' ja vääryydell' kootaan, / Se surull' ja murheell' haaskataan.
21. Voi! mitä nyt vielä valitan, / Koreist' myös ihmisist' kirjoitan: /
Senkaltaiset aina ylönanna, / Ja suloisten seuraan itses vanno.
22. Xerxes luotti voimans päälle, / Ei se hyväks' tullut hänelle, /
Hän tuli omiltans' petetyks', / Lyötiin viimein heilt' kuoliaks'.
23. Ylitsen kaikkia kappaleita / Pelkää ja rakasta Jumalata; /
Tee kaikkii niitä lähimmäiselles, / Joitas toivot myös itselles.
24. Zacharian virsi veisatkaam', / Jumalat' myös ylhäält' julistakaam', /
Joka tehnyt on hyvin totisest', / Kiitos hänell' ijankaikkisest'!



2. Kärsivällisyydestä ja tytymisestä Jumalasa.


268

1. Mitäs, Jumal', tahdot, tapahtuu tott', / Sinun tahtos hyvä on ijan, /
Heill' armos, apus osotat koht', / Kuin uskosas pysyvät lujan', /
Heit' hädäs' aut', Poikas piinan kautt', / Heidän tykööns' älä pois kulje: /
He huutavat, tykös turvaavat, / Et ikäns' heit', Herra, hyljää.
2. Sinä minun toivon', tukiturvan' / Olet elon', ilon', autuun'. /
Ei mitään taida tapahtuu turhaan, / Paits' tahdottas, jonk' annan haltuun. /
Sinun sanas sen todistanee, / Ett' luvusas ovat hiuskarvan', /
Meit' vartioitset, kaikki kaitset, / Vahvast' aina tykös turvaan.
3. Mailmas' olem' kulkiat vieraat, / Synnis' ja surus aina. /
Kosk' täytyy viimein pois erait', / Ja silmän' kiinni painaa, /
Sielun sinun suomas, uskon huomaas, / Häntä haltuus silloin ota; /
Synnin sota, kuoleman ota, / Poista minust' ja pois soita.
4. Rukoilen, Jumal', sinult' vielä, / Kuin viimeiselt' piru minua kiusaa, /
Etten sinua silloin pois kiellä, / Mutta pysyisin lujan' sinusa. /
Herra hyvä, aut' minua köyhää / Pois sen pahan hengen paulast', /
Kuin minua etsii joka hetki, / Saadaksens' minua vauloins'.
5. Itse minull' olet luvannut / Olla tykönän' joka hetkell', /
Sekä tuskas', hädäs' ainijan, / Ett' viimeisell' hengen retkell', /
Juur' oikiaa tiet' minua silloin vie, / Niin iloon ijäiseen sangen, /
Luotan sen pääll', en epäel', / Sydämest' veisaan, amen!


269

1. Ole kärsivä, nöyrä ja siviä, / Ain' Herran tahtoo seuraa; /
Kuin ahkerast' ain' tääll' tekee tain, / Sitä ei pois heitä Herra. /
Kärsimys vaivas' on manna taivaast', / Jonk' Jumal' on tavaroins' kätken', /
Tai herkku totta taidon tuottaa, / Ja murtaa murheen kaiken, /
Joka aika ja hetken'.
2. Jos tulee pääll' joku asia tääll', / Kuin myötäns' tuskan tuopi, /
Ettes tiedä, mitä sun tehdä, / Taikk' taidoll' ajatell' sopii; /
Niin pysy ain' toivos' vahvan', / Ja seiso lujan' alat', /
Kuin tulella koetellaan / Kulta, ei kuitenk' pala; /
Niin ei käy kärsimys ala.
3. Mailman vaivoi koetus se voi / Meit' kantamaan totuttaa todell', /
Kärsiväisyydes', tytyväisyydes', / Jumalan lasten oikiall' mielell': /
Ei paits' Jumalan apuu kukaan / Sitä tehdä tainne taikk' tienne, /
Koetus meidän kärsiväisyyteen, / Juur' oikiat' tietä vienee, /
Kuin kirjas' kirjoitett' lienee.


270

1. Jesust' sielun' halaa, / Sydän perään palaa, / Jesust' odotan, /
Surust' ratki hivun, / Kärsin kipiän kivun, / Häntä kaipaisan', /
Jesuinen, minun sulhaisen', / En tahdo mailmas' mitään /
Suhtees minään pitää.
2. Olen siipeis turvas' / Vapaa kaikest' surmast', / Vaikka ahdistaa /
Vihollisen' häijy, / Perkel' kiukus' väijyy, / Jesus pelastaa, /
Empä tääll' siis pelkää viel', / Vaikk' synti ja helvetti pauhaa, /
Jesus lisää rauhaa.
3. Vanhan draakin kita, / Kauhia kuollon rita / Ei voi kauhistaa. /
Vaikka mailma halkeis', / Empä kuitenk' pelkäis', / Jesus vahvistaa. /
Kyllä voi se, kuin mun loi, / Kuollon kuopast' auttaa, /
Jesus piinans' kautta.
4. Menkään matkaans' kalu, / Ei ol' siihen haluu; / Jesus tavaran'. /
Kauvas kunnia kulje, / Itses minult' sulje: / Jesus kunnian', /
Ei voi viel' kaikk' tuskat tääll' / Pois hänest' minua suistaa, /
Jesust' tahdon muistaa.
5. Mailman turha tapa, / Sinust' olla vapaa / Tahdon todella, /
Et sä minua petä, / Etk' saa syntiin vetää / Pahoill' juonilla. /
Koreus ja prameus, / Hekuma ja muut synnit / Jääkäät kaikki tyyni.
6. Häijyt murheen henget, / Kiiruisann' pois menkäät, / Jesus turvaksi /
Tulee, kuin kyll' suittaa / Murheen minull' muuttaa, / Kaiken parhaaksi. /
Tiedän kyll', ett' Jesus mull' / Surut, tuskat aina taitaa /
Kaikki hyväks' laittaa. Amen.