Vuoden 1701 virsikirja 231-250




231 (V.k. N:o 217.)

1. Yks' oikein ajatelt' aivoitus / Kaikis' on hyvä toimitus, /
Kuin neuvoo pyhä kirja. / Mutt' kuin ottaa eteens' suotta, /
Pyytää tyhmää taitoons' näyttää, / Se tekee työtä turhaa.
2. Maailmaisis' menois' on tämä tosi, / Ettei kenkään kieltää voisi, /
Tietää tämäk' myös mahda: / Se aivoitus viel' tyhmemp' on, /
Kuin Jumalat' vastaan seisoa aikoi, / Jumal' voiton voi saada.
3. Sen saatan' sai tietää ensin, / Kuin alust' oli enkel'  ylin, /
Kirkkaudes' Jumalan edes', / Sitt' hän sen hulluuden löysi, /
Ett' vastaan Jumalat' nousi, / Syöks' kadotukseen itsens'.
4. Adam, Eva, esivanhimmat, / Ilos' olit kaikkein kauniimmas'; /
Luojan sanaan suott' suutuit, / Päällens' pahat päivät, tuskat toit, /
Kanssans' kuoleman all' meitä sait; / Ilo itkuks' meill' muuttui.
5. Tott' tämä tyhmä ylpeys on, / Kuin Raamatt' sen sinull' sanoo: /
Jumalan sanaan suuttuu; / Se opettaa, kuink' sopii elää; /
Jos tehdä niin tahdot täällä, / Viisautt' ei sinult' puutu.
6. Farao kuningas kuuluisa, / Joka julmast' Jumalan kansaa /
Vaivas', vihas' ja vainoi, / Seisoi Herran sanaa vastaan; /
Jumal' hänt' kuritti kovasta, / Pois meren pohjaan painoi.
7. Gamaliel, mies viisas, vanha, / Sanoi: se kaikk' tulee turhaan, /
Kuin Jumalan sanaa pyytää estell', / Sen Paaval' kyllä kiusat' sai, /
Kosk' Herra hänen maahan löi, / Damaskun matkan retkell'.
8. Mitäs teet? mikses ajatell' mahda? / Etk's Jumalan sanaa kuulla tahdo? /
Jonk' tykös lähettää armost', / Ett's autuaaks' sen kautta tulisit, /
Pidät sen kuin jaaritus olisi; / Kavahd', ettei kosta karvaast'.
9. Olet mielestäs kyllä viisas, / Tarvitsevas et usko ijäs' /
Sitä Jumalan oikiaa oppii. / Sen mielen piru sinull' saattaa, /
Pyytää kanssans' kadotukseen kaataa, / Pilkkaan, piinaan sinun potkii.
10. Sinä musta multa, madon ruoka, / Kuin et niihin sanoin luota, /
Joit' Jumal' itse on puhun': / Kunk's viimeiselläs tahdot tulla, /
Kuin mailma on luopun' sulta, / Armon aika pois kulun'?
11. Maas' makaat, ylös kuonos käätty, / Ruumis, kunk' voimas on jäänyt? /
Sinä vihasit Jumalan sanaa / (Viel' mailmas' oltuas) kovan, /
Jot' ei Jumala kärsi kauvan: / Kuollun', katso, oleks' jonak'?
12. Sen ylönkatsoit, kuin sinun loi, / Ja voimallans' kaikk' ylits' voi, /
Et saa hänt' ensinkään karttaa, / Hän tyköns' kutsuu kyll' sinua, /
Pahoin pidit hänen pilkkana, / Vihan vitsaa et saa välttää.
13. Jumal' julmast' kaikk' kadottaa, / Kuin sanaa vastaan seisattaa, /
Noudattain omii uniins'. / Jumalattomast' jotka elänee, /
Heidän hulluuns' lopun saanee, / He heitetään helvetin uuniin.
14. Siis kohta kaikki katukaat, / Armon ajall' ojentukaat, /
Sallikaat teitänn' ojet', / Itse Jumalan omist' sanoist', /
Ottain niit' sydämeen jalost', / Herraa kiittäin ain' ijät'.



232  (V. k. N:o 135.)

1. Kyll' kauniin tiedän kukkaisen, / Kuin ei ole suinkaan halpa: /
Ain' ylits' kaikkein kukkaisten, / Ihanaisten, / Se minull' hyvin kelpaa.
2. Se kukkainen on totuudes' / Its' Herran pyhä sana, /
Se paistaa tääll' pimeydes' / Kaikkein edes', /
Ja valon kaikill' lainaa.
3. Tie Christus on ja ovi tott', / Kaikill' kuin syntins' katuu, /
Ja synnist' pojes lakkaavat, / Parantuvat, /
Sen kautt' on armo saatu.
4. Hän sanoo: tulkaat tykön' tänn' / Kaikk', kuin syntiset olett': /
Minä saatan teidän sieluillen / Virvotuksen; /
Niin ette synnis' kuole.
5. Hän edest' kaiken mailman / Hirmuisen kärsei vaivan, /
Ja antoi hänens' kuolemaan, / Juur' katkeraan; /
Näin avas' meille taivaan.
6. Hän sanallans' meit' valaisee, / Ja sakramenttein kautta, /
Ja uskoom' tääll' vahvistelee, / Meit' holhoilee, /
Ja viimein iloon auttaa.
7. Me rukoilem' sua, Jesu Christ'! / Meilt' älä apuus kiellä, /
Ain' pidä murhe vielä meist'! / O Jesu Christ'! /
Ja pysy tykönäm' täällä.
8. Saat' sanallas meit' lapsikses', / Ett' periä taivaas saanem', /
Meit' omist' viimein omikses, / Ja veljikses, /
O Jesu Christe! Amen.


233  (V. k. N:o 227.)

1. Ah Jumala! tänn' katsahda, / Kuink' mailmas' käydä mahtaa; /
Tääll' joukkoa, kuin tunnustaa / Sanas, ei kärsiä taita. /
Se köyhyydes' ja nöyryydes' / Ain' välttää synnin vikoi, /
Vaan Turkki tääll' ja Juuti viel', / Kanss' paavi istuu isoin.
2. Tain saatanan sen kavalan, / O Christe, julmuus saattaa, /
Kuin valheellans' ja murhallans' / Sun laumas tahtoo kaataa; /
Siis tahtoans' kautt' palvelians' / Hän viekkaast' edespyytää, /
Vaan sun sanas, se autuas, / Juur' vähän sian löytää.
3. Tain Noah myös, se hurskas mies, / Sai arkis' todeks' tuta, /
Kuin aalloilta ankaroilta / Ajeltiin vahingotta, /
Pirun juonest' sen esteheks' / On tuuli, vesi, ilma; /
Vaan varjellaan se kuitenk' ain', / Ett' Herrall' ompi voima.
4. Niin Jesus Christ', hän vissist' its', / Ehk' näkyy nukkuneeksi, /
On kuitenk' ain' juur' valvovan', / Omillens' avuks' ehtii, /
Ett' ajallans' hän apuns' kanss' / Juur' kauniist' kaikilt' nähdään; /
Vaan perkele, se ilkiä, / Kanss' joukkons' joutuu häpiään.
5. Niin kuohuu kyll' mielell' tylyll', / Tät' laivaa vastaan meri, /
Sä draaki suur' ja julma juur', / Kuin sovaiset sen retkii, /
Sä antichrist', kuin petoksist' / Ja murhast' olet täynnäns'; /
Vaan tiedä kanss' ett' omians' / Its' Herra auttaa päänäns'.
6. Se Herra voi, kuin kaikki loi, / Ratk' rajuis' rauhan tuottaa: /
Ei sit' laivaa vaara vaivaa, / Jonk' Herra turviins' ottaa. /
Its' Herra täs' on aina läss', / Kuin myrskyt, aallot toki /
Voi hillitä kädellänsä, / Ken voi hänt' vastaan sotii?
7. Jo päivän suo, yöll' lopun tuo / Meill' kirkas tai kointähti, /
Jo nähdä saam' sen sataman, / Kunn' laiva levoll' ehtii; /
Taivaan ilon Herra suokoon, / Sen satamaan meitä saata! /
Niin rukoilem', tul' avuksem', / Ah Herra meitä muista!


234  (V. k. N:o 365.)

1. Ah Jesu! pysy tykönän', / Jo aika joutuu ehtoollen, /
Ann' sanas valo autuas / Ain' paistaa sinun huoneesas.
2. Nyt aik' on aivan suruinen; / Niin anna Herra armoinen, /
Ett' puhtaast' hamaan kuolemaan / Meill' sakramenttis jaetaan.
3. Nyt eletään juur' syntisest', / Aut' Jesu laumaas armoisest', /
Suo sanas voimall' saarnattaa, / Ett' kasvon runsaan kasvattaa.
4. Meit' kiinnit' sinun sanahas, / Kanss' hillits' julma saatana, /
Ett' seurakuntas huomaitsis' / Ain' armos, ja siit' iloitsis'.
5. Niin siihen, Herra, katsahda, / Ett' moni päätäns' noudattaa. /
Nyt toimi tohtii ojennell' / Sun sanaas mielell' ylpiäll'.
6. Ne henget hajot' ynsiät, / Kuin ovat viekkaat, viriät, /
Ain' outoi edes ottamaan, / Sun selkiät' sanaas sortamaan.
7. Se Jesu on sun asias, / Se on sun oma kunnias; /
Niin seiso sä sen puolesta, / Kuin sotii sanas edestä.
8. Sun sanas surus', murheesam', / Me pidäm' meidän turvanam'; /
Sun kirkkos siihen kiinnitä, / Ja tuskist' ulos selitä.
9. Sun sanas meille paistaa ann', / Ett' valkeudes' vaellam', /
Ja viimein surun laaksost' täst' / Taivaaseen tykös taidam' pääst'.



3. Herran sabatin päivänä.



235  (V. k. N:o 296.)

1. Nyt on meill' Herran sabatti, / Siis muistakaam' pyhää lakii, /
Työst' pitäkääm' pois itsemme, / Ja Herran eteen käykäämme.
2. Hän suuri, pyhä, korkia kanss', / Ain' itse asuu huoneesans', /
Hänt' korkiat' nöyräst' palvelkaam', / Ja syntiim' syväst' katukaam'.
3. Sill' vihans' on juur' hirmuinen; / Vaau kuulee kuitenk' armoinen /
Hän köyhän huudon vaikian, / Suo hänell' levon makian.
4. Siis voimaans' kunnioittakaam', / Hän perusti tain mailman, /
Ja kaikk' loi vahvall' sanallans', / Viel' hyvyytens' ain' näyttää kanss'.
5. Hän sitten loi myös ihmisen, / Juur' kuvans', muotons' jälkehen, /
Sen kaunist' korkiall' taidolla, / Kanss' pyhyyll', hurskaudella.
6. Niin kiitoksell' myös muistakaam' / Suurt' armoons', jot' ain' nautit' saam', /
Hän tarpeet kaikki taritsee, / Viel' sielun, ruumiin ravitsee.
7. Niin myös, o Christitt', ajattel', / Ett' Christus nousi päiväll' täll' /
Jäll' haudast' ylös elämään: / Siis hänen sääntöns' pitäkääm'.
8. Kanss' Christuksehen turvatkaam', / Ja hänen päiväns' viettäkääm', /
Christittyin oikiall' tavalla, / Ain' kiittäin hänt' työll', sanalla.
9. Sä Jumala loit mailman, / Ett' joukko maan ja taivahan /
Sun voimaas mahtais' julistaa, / Niin kuin sun sanas todistaa.
10. Siis auta Henkes voimalla, / Ett' töitäs kaikin todella /
Niin kiitäm' tääll' ja ylistäm' / Ett' armoos aina nautitsem'.
11. Se suuri synti, Jumalan', / Sun Poikas tähden anteeks' ann', /
Ett' moni mielest' ynsiäst' / Sun päiväs rikkoo ilkiäst'.
12. Ei jollakulla päivällä / Niin ilkiäll' elet' tavalla, /
Sill' juovutaan ja kiroillaan, / Huoruudes' maataan, tapellaan.
13. Tain palveluksen Jumala / Meilt' hyvyytensä edest' saa, /
Niin kukin tällä ajalla / Pyytää elää ehdoll' omalla.
14. Tain menon tähden syntisen, / Meit' Jumal' raskaast' rankaisee, /
Ett' tulipaloll' kauhiall' / Maat, kylät polttaa lavialt'.
15. Täst' raugaistuksest' kauhiast', / Meit', Herra, säästä armiaast', /
Suo ett' he synnist' lakkaisit, / Sua pyhyydes' sitt' kiittäisit.
16. Kuin, Jesu, nousit haudasta, / Meit' kirvot' pirun paulasta, /
Meit' ettei syntiin nukuta, / Ja päällem' vihaas kartuta.
17. Niinkuin sä nousit kuolemast', / Niin auta meitä armiaast', /
Ett' synnin kuollost' nousemme, / Sitt' ijät' kanssas elämme.
18. Niitä myös, Jesu, tiellen saat', / Kuin synnin handas' makaavat, /
Sun pyhän päiväs rikkovat, / Ja harvoin templiis tulevat.
19. Ah, anna heidän kääntyä! / Ja oikiall' tiellen vääntyä, /
Ett' christillisest' eläisit, / Sabattis pyhän' pitäisit.
20. O Pyhä Henki! meidän suo / Sun sanas kuulla, ett' se tuo /
Meill' uskon, toivon, rakkaun, / Niin muiden avuin kasvannon.
21. O Pyhä Henki! armahda, / Ja parannokseen johdata /
Niit', jotka sanas pyhän tääll' / Hyljäävät mielell' ylpiäll'.
22. Ett' Herraa yksimielisest' / Tääll' palvelemme sydämest'; /
Sitt' ijät' tykön' Jumalan, / Sabattii suurta pitää saam.


4. Rukous-virret edellä saarnan.


236  (V. k. N:o 40)

1. Kuul', Jumal', rukouksemme! / Suo meille Henkes lahja, /
Ett' kuin sinuun uskallamme, / Sua oikein kiittää mahdam', /
Ja sanaas hartaast' kuultelem', / Saam' vahvistuksen uskollem', /
Ja christillisest' eläm'.
2. Suu avaa kaikkein paimenten / Sun käskyys saamaamahan, /
Ja taivaallisen totuuden / Pelkäämät' puhumahan; /
Vaan sinun tahtos, Jumala, / Ann' edes tuoda voimalla, /
Eik' meiltä sitä salat'.
3. Avaa myös, Jumal', korvamme, / Ja valais' meidän mielem', /
Ett' sanaas tarkast' kuulemme, / Kanss' sydämmehem' kätkem', /
Ett' oikein sanas ymmärräm', / Ja tahtos jälkeen ain' eläm'; /
Niin sanas tekiäks' tulem'.


237

1. Herra Jesu Christ', suas tyköm' käänn', / Ja Pyhä Henkes lähet' tänn', /
Meit' armos voimall' auttele, / Elämän tielle saattele.
2. Suo Henkes meit' valaisemaan, / Suum' kunniakses avaamaan, /
Sydämitäm' hallitsemaan, / Sun pyhää sanaas oppimaan.
3. Ett' viimein taivais' kiittäisim', / Sinull' Pyhä, Pyhä! veisaisim', /
Kanss' kasvojas katselisim', / Enkelein ilos' eläisim'.
4. Ylistös olkoon Isälle, / Pojall' ja Pyhäll' Hengelle, /
Kolminaisuudell' totisest' / Kiitos olkoon ijankaikkisest'! Amen.


5. Rukous-virret saarnan jälkeen.


238  (V. k. N:o 10.)

1. Ole kiitett', Isä Jumala! / Kuin ruokit meit' sanas voimalla, /
Joka sen kuuleepi tarkast', / Ja sen pääll' luottaapi hartaast', /
Ei hän koskaan pidä kuoleman, / Mutt' hyväs' turvas' oleman.
2. Ole kiitett' myös Jesu Christ'! / Kuin päästit meit' pimeydest', /
Ja osotit taivaast' leimauksen, / Sinun pyhän sanas ymmärryksen. /
Se sielut aina lohduttaa, / Ja pirust' pojes luovuttaa.
3. Ole myös kiitett' Henki Pyhä! / Kuin meit' sanan kuuloon pyydät. /
Sinä avaa meidän sydämem', / Ett' me sen puhtaast' ymmärräm', /
Sen kautt' meis' aina vaikuta, / Hyviin töihin meit' taivuta.
4. O Pyhä Kolminaisuus! / Kaikkein ihmisten autuus, /
Älä sanaas meilt' pois ota, / Mutt' armos sen kautt' meill' tuota; /
Niin me siis sinus' pysymme, / Perääs myös aina kysymme.


239

1. Niin on kirkon menomme / Tällä hetkell' hyvin täytett', /
Sanan kuulo, veisumme, / Herran nimeen kauniist' päätett'. /
Kiitett' olkoon Jumal' julki, / Kuin meit' näin ravitsi ratki. :,:
2. Nyt me kotia menemme, / Herran hyvist' lahjoist' rikkaat, /
Levon löysi sielumme, / Jota hartaast' halas' alat'. /
Herra meit' niin aina johdat', / Ett' sinullen taidam' kelvat' :,:
3. Siunaa uloskäymisem', / Sielun haavat kaikk' paranna, /
Estä petos perkeleen, / Leipää ravinnoksem' anna. /
Päätä hyvin vaelluksem', / Suo sitt' taivaas' asuaksem'. :,:



6. Antichristuksesta.


240	(V. k. N:o 243.)

1. Ruomi röykkiä, kuink' kätes käy nyt? / Kuin olet elän' tuiki tuiman', /
Kaikkein ylits' korkiast' korottanut / Sen pahan paavin, julki julman; /
Alas tallann' kanss' väkivallan / Asujat maan piirin päällä; /
Joko pieni, suur', sinä vaadeit juur' / Ikees ala käymään täällä.
2. Valtakunnat, pääruhtinat / Sinä ylönkatsoit kaikk' sangen, /
Et yhtään luullu tääll' tohtivan / Sun valtaas vastaan ängät'; /
Edes tuli läst' yksi köyhä mies täst', / Joll' Jumalan sana oli suusa, /
Sinun, ruma Ruom', syöksi sinne, tuonn', / Kuta käyvän niin et luullu sä.
3. Kaikk' me sen kyllä tiedäm' todest', / Kuin Raamatust' nähdä taidam', /
Ett' sä epäjumalas puolest' / Meit' syöksit suureen vaivaan, /
Jumalan sanast' veit pois monast' meit', / Ihmisten juttuin erään, /
Meit' hajotit, pois vajotit / Petostes pohjaan perät'.
4. Jumalan siaan ja Christuksen / Epäjumalan nostit ilkiän, /
Sen kauhian antichristuksen, / Kuin Raamattu sanoo selkiäst'. /
Its' teki jaloks', mailman valoks', / Itsens' pyhimmäks' kutsuu annoi, /
Ja teki niin kuin kirjoitettiin / Profeettain kautta ennen.
5. Kats', Jumalan edest' sua palveltiin, / Sull' pahall' Babelin huorall' /
Kunniat', palvelust' paljo tehtiin, / Kuin väärän opin nuorall' /
Ympärs' kierroit, kaikk' kiinni sidoit, / Mailmaiset valtamiehet /
Vahvast' vainoit, alas painoit, / Et lohduttaa ketään tiennyt.
6. Nuori, vanha, vaimo ja mies, / Sen tietämän pitää sangen, /
Ett' Jesabel ja Babylon myös / On nyt jo maahan langenn', /
Kuin oli kunnias', teki its' viisaaks', / Vallits' ylpeytens' vallas', /
Jumalan käskyi vastaan räyskyi; / Rauvenn' on jo itse altans'.
7. Jumalan julkinen pyhä sana / Sull' oli uskott' Jumalalta, /
Sill' ruokkimaan Christuksen laumaa, / Mailmas' hajonnutt' avaralta; /
Ett' pyhäs' pelvos', oikias' uskos' / Tuntisim' Christuksen Herram', /
Ijät' pyhyydes' ja hurskaudes' / Hänt' palvelisim' elinaikam'.
8. Nyt peljätt' on enää sua pahantavaist', / Ilkiät', synnis' syntynyttä, /
Kuin its' Jumalan Poikaa taivaast', / Edestäm' kuoleman kärsinyttä. /
Sun hirmusanois', pannaan panois' / Vapisit vaimot ett' miehet; /
Käskys pian, Jumal' ann' ijan! / Kaikk' katoisit suuret, pienet.
9. Hinnall' synnin anei antelit, / Oman väärän valtas perään, /
Ketkä kultaa, rahaa sull' kantelit, / Ei ne synnis' surneet erään, /
Ei ijäs' sinull' suot', eik' annett' mualt' / Sisus jälkeen täsä laittaa; /
Mutt' sielun evääll', Jumalan sanall', / Christuksen lampait' kaita.
10. Meilt' Raamatun olet turmellu, / Ja pimjäks' jättänyt pahoin, /
Kaikk' olet polttan' ja surnellu, / Kuin vastaas vastata tahtoit; /
Nyt on Jumal', armons' suomall', / Ilmoittanut petokses kaikki, /
Kanss' sanan saarnans', heikon laumans', / Oikiall' tiell' ohjannut ratki.
11. Syntymät on se ihminen viel', / Kuin juonet kaikk' kirjoittaa taitaa, /
Joit' joukkons' kanss' paavi on ajatell' / Pettääksens' joka maan paikkaa: /
Monell' muodoll', säätyins' seuroill' , / Kardinaalein kavalill' neuvoill', /
Munkkein menoill', nunnain eloill', / Jesuitain jumalattomain juonill'.
12. Me rukoilem' sua, Jesu Christ'! / Pääst' meitä pahan paavin orjuust', /
Kuin on se antichristus vissist', / Meit' kerit' sen kovast' koiruust'. /
O Herra Christ'! Sä olet vissist', / Kuin yksinäns voit meit' auttaa! /
Synnist' estä, hädäst' päästä, / Piinas ja kuolemas kautta!


241  (V. k. N:o 228.)

1. Isää Jumalat' kiittäkääm', / Ja Jesust' hänen Poikaans', /
Pyhää Henkee myös ylistäkääm', / Täsä ja joka paikas', /
Kunniall' ja suurell' nöyryyll', / Kaikesta sydämest', /
Pyhän sanansa edest', / Jonk' annoi meille köyhill'.
2. Muinen se tuli puhutuks', / Profeettain suust' lujast', /
Ja kauvan sitten viivytyks' / Määrättyyn aikaan ast', /
Ett' piti tuleman näljän, / Ei jälkeen ruumiin ruan, /
Mutt' Jumalan sanan pyhän, / Sen oikian sielun evään.
3. Yks' susi suuri löyttiin / Keskell' lammaslaumaa, /
Hän hirmuisest' myös hajotti / Lampaat laitumelt' aina, /
Ei koskaan itsens' tainnut täyttää / Niiden rieskall' ja verell', /
Vaan väkivallall' vääräll' / Julman vihans' näytti.
4. Se peto itsens' istutti / Jesuksen kirkkoon pyhään, /
Ja oikian Jumalan unhotti, / Itsens' teetteli siaan: /
Hän paimenet hukuttaa käski, / Kuin lampait' laitumell' toit, /
Ja vallan saada aikoi / Kaiken lauman keskell'.
5. O tätä suurta surkiutt'! / Ylits' vaivaisen lauman, /
Ettei kelläkään ollut rohkiutt', / Jumalan sanaa puhumaan, /
Sen pahan pedon pelvost': / Hän uhkas', kaikki käkes', /
Hän poltti, tappoi ja säkes', / Kuin vastasit hänt' ehdost'.
6. Tämän nyt surkiuden ylitse / Taivaast' armahti Jumal': /
Ett' julma susi näin vallitsi / Juonell', petoksell' tuimall', /
Jumal' Henkens' tänn' lähetti, / Oikiall' tielle ohjaamaan, /
Ja pyhää tahtoons' opettamaan, / Meit' tyköns' vedätti.
7. Nyt on tai näin tapahtunut, / Kuin kukin on tietää saanut, /
Sen ikeen on Jumal' pois ottanut, / Armons' meill' antanut, /
Me olem' jällens' saaneet / Jumalan sanan puhtaan, /
Kuin salas' on ollut kauvan, / Vihan vitsan all' olem' maanneet.
8. Jumalan sanaa selkiät', / Kuin sielun terveys on, /
Estää pyytää susi ilkiä, / Kuin vihans' viskannut on, /
Ett' näkee sanan saarnattavan, / Puhtaast' perustettavan, /
Siin' löytää itsens' sidottavan, / Ja häpiäns' avattavan.
9. O sinä kirkas Christe, / Jumalan Poika taivaast'! /
Sinun olkoon ain' kiitos tästä, / Ettäs meit' päästit vaivast', /
Näytit myös voiton tavan, / Vastaan antichristust', /
Ett' solmittavans' tuntee visust', / Juonens' kanss' saavan haavan.
10. Vähetään sinun valtas, / Sinä julma antichrist', /
Sinun lahkos jo itse altans' / Ovat saaneet vamman vissist', /
Sill' Christuksen suun henki / Sinua tappaa ja säkee, /
Että kanssas lopun tekee, / Kuin mailman meno lankee.
11. Kaikki nämät näin tapahtuvan / Ratki Raamattu meille sanoi, /
Sen valtakunnan lopun saavan, / Joka pitkält' pahuutt' jakoi, /
Se on jo ilmei tullut, / Kuin kauvan kätkys' makas', /
Joka Jumalan sanan meilt' salas', / Ja opetti omaa hulluutt'.
12. O sitä vaivaist' tomppelit', / Kuin tätä ihmettelee; /
Vaan mahtais' vuodattaa kyynelit', / Ett' totuutt' sais' tiedellä, /
Tien oikian osata taivaas', / Eik' autuutt' unhottaa, /
Kuin uskottomat kadottaa, / Ja vie ijäiseen vaivaan.
13. Jos oikein tahdot tietää, / Välttää ihmisten opit pyydä. /
Apostolit ja profeetat, / Koko Raamattu pyhä / Pitää sinull' kyll' tarjon', /
Jos tutkii niit' mieles lienee, / Kusas sataman saat ja niemen; /
Suo Jumal' meill' kaikill' armos!


242  (V. k. N:o 401.)

1. O Jumal' ijankaikkinen! / Kuin meit' kohtaan olet armollinen, /
Kiitän sydämell' ett' äänell', / Sinä alust' loit ihmisen ja soit /
Paratiisin asua hänell'.
2. Sanas hänen käskit pitää, / Pirun juonist' ylits' kävi sitä, /
Jost' kaikk' synnin ala tulim', / Jo kyllä kurjaks' pirun orjaks', /
Näin kadotukseen kuljim'.
3. Its' Jumal'! päällem' armahdit, / Poikas tänne auksem' lähetit, /
Jonk's piinan kautta meit' ostit, / Heivetist' estit, kuolemast' päästit, /
Ja perkeleen puustit kostit.
4. Sinun olkoon kiitos, Herra taivaast', / Kuin meitä näin päästit vaivast', /
Armost' senkin soit meille tietoon, / Sanas saarnall' ja oppis aurall', /
Johon Henkes meit' vieköön!
5. Raamattu ennen sanoi tämän, / Tain tiedon meilt' piti estämän /
Antichristuksen vallan, / Jonk' erhetyksill' ja villityksill' /
Piti oltaman pimeyn alla.
6. Tämä tapahtunut näin on, / Ett' se peto mailman villinn' on, /
Pois veti meit' autuuden tieltä, / Armahti Jumal', sen löi sanall', /
Tiet' oikiaa soi meit' jällens' vietää.
7. Christe, kuin meillen sen armos soit, / Edestäm' suus Hengell' pedon tapoit, /
Olkoon sinun siit' kiitos kaunis: / Viel' nytkin sanall', Hengen miekall', /
Meit' sotaan hänt' vastaan vahvist'!



7. Jumalan armollisesta varjeluksesta.



243  (V. k. N:o 268.)

1. Iloitse sielun' Herrasa, / Ja ole turvas' hyväs', /
Hän avun antaa vaivoisa, / Et huku hädäs' syväs'. /
Ei saada tääll' ain käyskennell' / Pääll' kukkaisten ja ruusuin. /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Se voittaa kaiken surun.
2. Sen Josef, Job ja David myös / Kyll' todeks' löynneet ovat, /
Jotk' olit murhees', tuskas', työs', / Ja kärseit vaivat kovat; /
Vaan täll' ajall' juur' autuaall' / Heit' autti Herra ratki: /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Ei kaada mailma kaikki.
3. Ei voi mailm' eik' saatan' viell', / Pois Jumalast' mua vetää, /
Mä turvaan Herran hyvän pääll', / Hän armons ain' mull' näyttää, /
Ei koskaan tääll' mult' apuu kiell', / Siis kiitän häntä ijan. /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Se avun saapi pian.
4. Vaikk' vihamiehen' kavala / Pilkkaa ja sanoo valheell': /
Jo hyljäs' minun Jumala; / En kuitenk' tuosta tottel', /
Kyll' Jumala voi varjella, / Hän turvan', riemun' ompi; /
Mä Jumalaan luotan lujaan, / Hän korottaa mun voipi.
5. Ehk' Jumal' näkyy toisinans' / Mun hyljänneeksi kurjan, /
Mailm' on viekas vihoisans', / Katsannon antaa nurjan; /
Niin tiedän sen, ett' auttaa hän, / Juur' ajall' autuaalla; /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Ei vaivu tuskan alla.
6. Niin ole sielun' iloisas, / Äl' anna sinuas pettää, /
Ei mailma, synti, saatana / Voi vahinkot' sull' tehdä; /
Sill' Jesu Christ' ne totisest' / On maahan kaikki kaannut; /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Hän ain' on avun saanut.
7. Ei Herra hyvä hyljänne, / Eik' vaivois' anna vaipuu, /
Kuin toivons' häneen heittänee, / Ja tahtons' alle taipuu; /
Kus' on uskallus ja rakkaus, / Siin' iloks' murhe muuttuu: /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Ei hänelt' hyvää puutu.
8. Se oikein ompi vaivainen, / Kuin mailman päälle luottaa, /
Ja hyljää Herran ylhäisen, / Hän häpiän päällens' tuottaa: /
Sill' Jumala on auttaja / Jesukses', ei muu kenkään; /
Kuin uskoo tain, on autuas ain' / Ja turvas' asuu, amen!


244  (V. k. N:o 284.)

1. Jumalan pääll' panen turvan', / Hän minun kuorman' /
Huojentaa tahtoo ja taitaa. / Murhees', surus' hänt' auks' huudan, /
Poikans' turvall' / Hän minull' ilon ja riemun saattaa: /
Jos avun kanss' viipyy, / Edes aina kiipeen / Uskoll', rukouksill', /
Itkull', huokauksill', / Kummink' mua auttaa, etten laita.
2. Minun surun' heitän Herran pääll' / Ain' eläisän' tääll', /
Hän murheen minust' pitää tiennee: / Hän tarpeet arvaa, surun näkee, /
Kyll' antaa käkee / Tarpeet, lupauksisans' luja lienee. /
Hän armost' aiva / Jokapäivä / Meit' runsaast' ruokkii, /
Kaikk' tarpeet suopi, / Vuos' vuodelt' raviten edes vienee.
3. Ei näkyn' näljäs' kusaan käyvän, / Ruokaa kerjäävän, /
Sen hurskaan sikiät koskaan olleen. / Jumal' omillens' ain' edes katsoo, /
Heit' ravit' tahtoo, / Kuin aina hänen turviins' tulee. /
Eläimet, linnut, / Kaikk' luodut muut, / Hän ruokkii näit', /
Viel' enää meit', / Hänell' jakamatoint' hyvyytt' on kyllä.
4. Kiitän Jumalat', minun Herraan', / Monin kerran, /
Ett' murheen must' tähän ast' on pitän'. /
Eläisän' on minun hyvin ravinn', / Tarpeet ain' tarinn', /
Kuin tekee viel', en enää pyydä mitään. / Jumalattomaks' juur' /
Rikkaun suru suur' / Saattaa, ja ylpiäks', / Kadottaa ijäks' /
Kuin yltäisest' rakastetaan sitä.
5. Kuin kuoleman kautt' pois lähden täält', / Rikkaus pois jää, /
Eik' silloin, eik' muunas siit' apuu liene. /
Vaikk' kuin suur', rikas joku olis', / Kuitenkin kuolis': /
Yks' tie täält' kaikki ulos vienee. / Jesu sanas saarnall', /
Sielun ruall', / Elinaikanan' / Ruoki minua ain'! /
Täst' tuskis' ja kuolemas' turva ollee.


245  (V. k. N:o 197.)

1. Sun haltuus, rakas Isäni, / Mä annan aina itseni, /
Mun sielun', ruumiin', tavaran', / Ne ota, Herra, vastahan.
2. Mun sielun', ruumiin' omas on, / Its' Herra armas tiedät tuon; /
Siis omas ota huomahas, / En joukkoo julman pelkää taas.
3. Sinuun tytyy mun sydämen', / Siin' ilon, levon löytänen, /
Mun hädäsän' ja tuskasan' / Sä olet ainoo auttajan'.
4. Sen uskon, ja sult' pyydän viel', / Ett's heikkouttan' tujet tääll', /
Sun lapses tykön' asu ain', / Niin ilon taivaas' saavutan. /


8. Lihan ja Hengen riidasta.


246

1. Nyt tänn' tulkaat / Christityt ja kuulkaat, /
Kuink' Henki ja liha riitelevät, /
Mailmas' tääll' riidas' ain' elävät.
2. Liha sanoo: / Minä raitis jalo, /
Minull' meno myös hyvä, kyll' kaluu tarjon', /
Pyörin, en iloani pane paljoon.
3. Henki sanoo: / Kaste kuink' anoi? /
Siin' synnist' luopua pois vannoit: /
Jumalallen lupauksen sen annoit.
4. Liha vastas': / En kuulla sinua sais', /
Enk' hekumaa herkullist' heittää pois, /
Eik' tantsei, pitoja myös olla paits'.
5. Henki sanoo: / Rikas mies jalo, /
Hän hekumas' eli tääll' ylön paljon, /
Helvettiin piinattavaks' päätyi pahoin.
6. Lausui liha: / Juttujas vihaan, /
Kaikk' mailmat' rakastavat ainian, /
Tääll' tavaraa kokoovat kaiken ijän.
7. Ei raha auta, / Huokaa henki raukka, /
Kosk' kuolema kokee meit' ja loukkaa, /
Ruumis rukka ruaks' mätänee toukkain.
8. Sielu sureva, / Sitt' piinaan tuleva, /
Siihen ast', kuin ruumis on nouseva: /
Ynnä itkus' ijäises' sitt' kituvat.
9. Ruumis riitelee, / Pelvost' puhelee: /
Minua sinä nuriset ja nuhtelet, /
Ah! aina surullisii juttelet.
10. Etten saa elää / Mieltä myöten vielä, /
Minult' mailmas' hekuman pois kiellät, /
Kuink' sopii elää ajallisest', en tiedä.
11. Henki sanoo: / Koht' katumus tehvös, /
Christuksen kuolemaan turvatkos, /
Mailman myös häijy meno hyljätkös.
12. Herran pelvos' / Käytä ain' elos, /
Oikias' uskos' myös pysyneös, /
Niin kauhian kadotuksen kartat myös.
13. Nuori, ehdin viel' / Parannost' tehdä tääll', /
Kuin elämään suutun vanhall' ijäll', /
Rupee mailma puuttumaan minult' myös pialt'.
14. Näink's makson tuot / Sill', kuin sinun on luon'? /
Ett's pahemman puolen ikääs hänell' suot, /
Sitt' sekin tietämätöin jos sen saat.
15. Katumus tehty / Kelpaa, kuin se ehtii, /
Joko tapahtuis' se kuoleman hetkell', /
Kosk' ruumiist' henki riutuupi retkell'.
16. Henki soimas': / Ei ole omas' voimas', /
Kosk' tahdom' its' parannost' tehdä toimes', /
Jos ei Jumal' lainaa siihen meill' armoons'.
17. Kosk' hän kutsuu, / Silloin hänt' etsi, /
Aika paras on parannost' silloin kantaa, /
Kosk' armons' Jumal' siihen meill' antaa.
18. Kuollon ajall' / Katumus kyll' kamal', /
Kuin kieli ei puhuu voi sill' suustans', /
Eik' aju ajatella autuuttans'.
19. Kuollon jälkeen / Pantu on ovi telkeen, /
Ei parannuksen paikkaa kusaan kuulla; /
Niin itkuun ijankaikkiseen tullaan.
20. Ruumis raukka / Vastaten huokaa: /
Nyt sinä murheell' minua murtelet, /
Surull' minun sydämeni runtelet.
21. O sinä Jumal'! / Korvas tänne kumarr', /
Aut' armollas minua parannukseen, /
Pois synnist', etten tulis' kadotukseen.
22. Jesu taivaast', / Katso minua vaivaist', /
Perkeleen pauloist' ulos auta /
Piinas ja kuolemas kovan kautta.
23. Aut' Henki Pyhä, / Lohduttaja hyvä, /
Mailman turhaa menoo välttämään, /
Hänen häijyy hekumatans' hyljäämään!
24. Henki pukkaa: / Sinä ruumis rukka, /
Vaikk's kovin minua aina lukkaat, /
Oikius minull', en puhu sinull' hukkaan.
25. Henki ja liha / Kantavat vihaa, /
Harhall' meit' liha änkää eksymään, /
Henki pitää lihan himot hillitsemän.
26. Auta Jumal' meit' / Välttämään harhoi teit'! /
Aina pelvosas käyttämään elom', /
Niin että täält' tulisim' taivaan iloon.



9. Jumalan armosta ja syntein anteeksisaamisesta.



247

1. Tykös, Herra Jesu Christe! / Ainoastans' on minun toivon' /
Toista turvaa en tiedä mistään, / Täys' turva olet sinä vaivoin. /
Ei ijäs' ihmist' yhtään ollut, / Eik' ketään mailmaan paits' sinua tullut, /
Kuin minua vaivast' voi päästää: / Huudan tykös tästä, /
Herra, auta minua hädästä!
2. Minun syntin' sangen suuret ovat, / Sydäntän' vaivaa ja soimaa, /
Pois ota syntin', ne haavat kovat, / Kovan kuolemas voimall': /
Sanos suloisell' Isälles, / Ett's maksoit velkan' verelläs: /
Näin pääsen pois synnin paulast', / Ja kaikest' vaarast', /
Kuin sinun sanas luja lupaa vahvast'.
3. Anna minull' avarast' armostas / Se oikia christillinen usko, /
Ett' turvattu olisin avustas, / Vastoin vaivoi ja tuskaa. /
Ann' ensist' rakastaa sinua, / Niin lähimmäistän' kuin minuan', /
Viimeisellän' ole apunan', / Muunans' myös ainian, /
Pirun petos minust' karkot' pois ijan.
4. Kunnia olkoon Jumalall' ainoall', / Isälle meidän Luojall', /
Christuksell' kanss' Isän Pojall', / Lunastajallem' Herrall'. /
Sill' Pyhäll' Hengell' olkoon myös, / Kuin apuun tulkoon kaikes' työs', /
Ett' taidam' tulla kelvolliseks', / Täsä ajallisest', /
Ja viimein ijankaikkisest'!


248  (V. k. N:o 305.)

1. Mä sinua kiitän Jumala! / Ett's lohdutit nyt minua /
Sun sanallas, siit' sydämmen' / Ain' löytää levon suloisen.
2. Sun Henkes mun nyt iloittaa, / Ja mielen raukan rauhoittaa, /
Sun armostas mun vakuuttaa, / Vaikk' tein paljon pahuutta.
3. Täst' armost' autuas iloitsen, / Kanss' nöyräst' sinua kiittänen, /
Ett' Herran voima vahvistaa / Mun heikkouttan' vahvasta.
4. Sun armos lisää minulle, / Vie käskyis pyhän polulle, /
Kanss' hallitse mun elämän', / En pahoittais' sitt' ketäkään.
5. Mun uskon' aina vahvista, / Ja rakkaull' mua kaunista, /
Ann' kadun aina syntiän', / Ja valmis olen lähtemään.
6. Pois hajot' juonet kavalan, / Mua kätke eloon autuaan, /
Suo suotuis' loppu minulle, / Ett' kelpaa sielun' sinulle!
7. Ett' sanon taivaan korkiull' / Sitt' kiitoksen ain' riemusuull', /
Ynn' Isäll', Pojall', Hengelle. / Kuule mitä lapses anelee.



249  (V. k. N:o 380.)

1. Älä, sielun', sure surkiast', / Kuin pois hyljätt' olisit, /
Pidä kiinni sanast' korkiast', / Risti raukee tyhjäks' sitt'; /
Jos sä olet syntinen, / Niin on Jumal' armoinen; /
Vaikk' synt' ansaits' kadotuksen, / Jumal' lahjoitt' lunastuksen.
2. Sinä olet synnill' ilkiäll' / Saastutett', kuin muutkin kaikk' , /
Jonka Adam lankeemuksell' / Tuimall' tuotti päällem' ratk'; /
Vaan jos Herraan turvaat taas, / Kadut, kartat pahuuttas, /
Niin hän eteens' antaa tulla, / Koska huudat surkiall' suulla.
3. Jumalall' on sydän rakas, / Laupiudest' palava, /
Niinkuin lastans' Isä armas, / Haluisest' ain' halaava, /
Suree suurest' edestäm' , / Murhettii myös hädästäm' , /
Kovin kuollost' kauhistuupi, / Elost' iloll' ihastuupi.
4. Niin tott', kuin mä Herra elän, / En sois' synnis' kuolevan /
Jonkun, vaan ett' kääntyis' jälleen, / Löytäis' elon autuaan. /
Iloitsee kanss' sydämmen' , / Koska sielun eksyvän /
Löytää, kuin mun puoleen' kääntyy, / Vääryydestä pojes vääntyy.
5. Lammastans' ei paimen paras / Haje tääll' niin haluisest', /
Kuin se Herra hyvä, rakas, / Pitää surun sieluisest'; /
Jos sen oikein tuntisit, / Rakkaudest' raukeisit /
Itkuun, ett' niin ikävöitsee, / Isoo, janoo ja himoitsee.
6. Herra hurskait' huoneesansa / Rakastaapi rakkahast', /
Ei sois', että pirun ansa / Käsittäis' heit' kavalast': /
Kuitenk' koska pirulta / Sielu parka eron saa, /
Itsens' pahuudest' parantaa, / Taivaan seurall' ilon antaa.
7. Enkeleill' ett' Herrall' hyväll', / Taivaan joukoll' kaikell' viel', /
Rikas riemu syttyy ylhääll', / Koska palaa pahalt' tielt' /
Joku sielu syntinen. / Rientäkääm' siis kääntymään, /
Niin hän vikam' unhottaapi, / Mereen syvään upottaapi.
8. Ei niin korkiall' meri nouse, / Ei niin syvää syvyyttä, /
Ei niin virta kiiruust' juokse, / Että Herran hyvyyttä /
Näihin taittais' verrattaa, / Jonk' ain' armons' osottaa; /
Jos on synti ankar' aivan, / Kuitenk' voittaa armo taivaan.
9. Rohvaise siis sinuas, sielun', / Kuin tääll' kannat murhetta, /
Anna rauvet' raskaan surun, / Ei se suita surettaa: /
Eipä vielä verrattaa, / Eikä mahdet' mainittaa, /
Sinun synteis synkeys suuri, / Herran armon kanssa juuri.
10. Vaikka mailma luotu ratki / Olis' tuhatt' suuremmaks', /
Ja niin hänen syntins' kaikki / Löytyis' päälläs' makaavaks', /
Eipä sittenk', usko se, / Herran armot puuttune; /
Hänen rakkautens' alat', / Niinkuin liekki hehkuu, palaa.
11. Anna, Jumal', ain' oll' avoi /Armos ovi minulla! /
Ettän tunnen tuskis', vaivois', / Rauhas rakkaan ilolla. /
Rakast', Isä, minua, / Ann' rakastan sinua! /
Hyväll' Hengelläs mua hallits', / Ettei synti minus' vallits'.



10. Christuksen ansiosta, rakkaudesta ja armollisesta läsnäolemisesta.



250  (V. k. No 315.)

1. O Jesu, piinas kautta / Ja viattoman kuolemas, /
Ann' anteeks' syntin' ja auta, / Täs' elos' ja tuonelas'.
2. Tule tänn' ihmisparka, / Kadu sun syntiäs, /
Älä pois tyköön' karkaa, / Vaan paranna itsiäs.
3. Syntiä olen tehnyt aina, / Usein sinun vihoittan', /
Se minua raskaast' painaa, / Sitä itken ja valitan.
4. Ajattel' piinaa kipuu, / Ahdistust', tuskaa, vaivaa, /
Niiden kuin helvetis' kituu, / Piru alat' vaivaa.
5. Mitäs on minun hyvää, / O Jesu, kuolemastas? /
Jos helvettiin vajoon syvään, / Minun synneisän' kohdastans'.
6. Ei ole minun syytä, / Ett' syntinen tuomitaan, /
Kuin synnis' elää pyytää, / Eik' kadu, vaikk' neuvotaan.
7. Syntiän' en minä salaa, / Vaan valitan vaikiast'; /
Ne saatit minun vihas ala, / Kuin rankaisee haikiast'.
8. Rangaistus, kuin kärsit täällä, / On huokia; vaan sitä muist', /
Kuink' Herra synnin päälle / Vihastuu hirmuisest'.
9. David, Pietar' ja Maria, / Mont' muut' esimerkkii on meill', /
Kuin kaduit, sait armon pian: / 0 Jesu, aut' minua ja kuul'.
10. Vaikkas syntiä olet täällä / Tehnyt kyllä usiast', /
Minä armahdan sinun päälles, / Minun armoon' luota lujast'.
11. En tiedä muuta tietä / Tästä minun vaivastan'; /
Vaan tahdon tykös rietä, / O Jesu Vapahtajan'.
12. Et taida muutoin sanoo, / Vaan ettän olen laupias: /
Kaikill', kuin armoo anoo, / Lepyn, olen armias.
13. Tott' uskon, makia Jesu, / Ettäs olet laupias, /
Autat syntist' joka tiesä: / Täll' toivoll' tulen tykös.
14. Uskosa lujan' pysy, / Niins taidat välttää vaivan, /
Ja sanani perään kysy, / Se avaa etees taivaan.
15. Hallitse minua aina, / O Jesu, armollas viell', /
Ja Pyhä Henkes lainaa, / Kuin johdattaa oikiall' tiell'.
16. En taida sitä kieltää, / Sua Hengellän' lohdutan, /
Ja estän harhalt' tieltä, / Keskell' kuolemat' virvotan.
17. Anna minun pyhäis kanssa / Taivaan ilo perii, /
Ann' välttää pirun ansaa, / Älä minust' erii.
18. Niin totta kuin minä elän, / Isän ja Pyhän Hengen kanss', /
Niin totta saat iloo perii / Taivaan valtakunnas'.
19. Nyt olen minä voiton päällä: / Ole kiitetty Jesu Christ', /
Kuin autat syntisii täältä / Taivaan iloon vissist'. Amen.