Vuoden 1701 virsikirja 181-200



181

1. Christus taivaas' ylös meni, / Jost' ennen oli tullut tänne, /
Istuu Isäns' oikiall' kädell', / Hallitsee kaikk' omall' väell'.
2. Koht' oman lupauksens' jälkeen / Lähett' mailmaan Pyhän Hengen, /
Rakkaan Isänsä suomasta, / Kuin suuri oli voimasta.
3. Viideskymmenes päivä joutui, / Sitt' kuin Christus kuolluist' nousi, /
Niin juhla jalo edes tuli, / Jonk' myötä oli ilo suuri.
4. Kosk' murkinan aika oli päiväst', / Äkist' tuli puhallus taivaast', /
Apostoleill' se iloo lisäel', / Täytt' huoneen, josa olit sisäll'.
5, Kielten tulisten muodoll' tuli, / Kuin moni näki sekä kuuli, /
Eip' jumalisten sydämet / Enämpät' mitään pyytäneet.
6. Koska he sait Pyhän Hengen, / Ihastuit he suurest' sangen, /
Kielill' vieraill' koht' puhelit, / Jumalast' ihmeit' juttelit.
7. Kuin pakanat sitä ihmettelit: / Juutaat vastaan syljeskelit, /
Sanoit viinast' olevan täynnäns', / Joihin Jumal' puhals' Henkens'.
8. Kuin Pietar' sen kuuli ja havaits', / Rohkiast' vastas' ja suuns' avas', /
Osott' heidän väärin puhuvan / Ja pilkkasanoi huhuuvan.
9. En taida me olla viinast' täynnä, / Sill' murkinas' on vielä päivä; /
Vaan Isän Jumalan Hengest' / Tämä ihme tänäpän' ilmest'.
10. Joelin ennustust' jutteli, / Davidin Psaltarist' saneli: /
Sanat salvoit sydämihin, / Sai enin osa toisen mielen.
11. Neuvoo apostoleilt' anoit, / Pietari vastas' toden sanoin: /
Katukaat, antakaat kastaa teitänn', / Syntinn' saatt' anteeks' Jesuksen nimeen.
12. Kolme tuhatt' miestä kohta käännyi / Christuksen tuntoon, uskoon väännyi, /
Kastettaa itsens' annoit tosin, / Otit opetuslasten opin.
13. Christikunnan kokous niin / Päivä päivält' enäntyi enemmin, /
Pyhän Hengen väell', voimall', / Jumalan pyhän sanan saarnall'.
14. Me rukoilem' sinua, Herra Christ', / Kuin taivaaseen astuit vissist': /
Se sama Henki meille lainaa, / Ja sydämiin vahvast' paina.
15. Ett' hän meit' etseis' ja kysyis', / Ja tykönäm' aina pysyis': /
Pahuudest' meitä luovuttais', / Hyviin tapoin myös totuttais'.


182 (V. k. N:o 375.)

1. Pyhä Henki sydämmellen / Täysi turva, tavara, / Jonka korvat rukoukseen /
Avaa armo avara, / Kosk' se Herran templistä, / Pyhäst' käy sydämmestä: /
Sielun puhdistakoon voimas, / Majas ett' se olis' omas.
2. Sinä olet lahja paras, / Jonk' mull' antaa Jesuksen'; /
Lupaa myös sen Herra rakas / Kaikill' anovaisillen. / Todistaja sanalle, /
Pantti lunastukselle, / Herran sormi, sielun kilpi, / Toivon ankkur', uskon siipi.
3. Rakkaun tuli, lähde armon, / Taidon henki, totuuden! / Rauhoittaa sä taidat tunnon /
Synnin siteilt' vaivatun. / Todista mun hengellen', / Jumal' ett' rukouksen' /
Kuulee, niinkuin lapsens' isä; / Se kyll' sielull' iloo lisää.
4. Niinkuin kaste kaunis alas / Taivaast' olet vuotanut, /
Meill' Christuksen rauhan kanssas / Armon, suojan tuottanut. /
Ah! siis sielun' armiaast' / Täytä, joka avarast' / Avaa itsens' ottamahan, /
Uskoll' sinua omistamaan.
5. Sinä tutkit, tiedät kaikki, / Syvyydetki Jumalan: /
Siis sult' hartaast' halaan ratki, / Ettäs neuvot sieluan', / Herran tahtoo taitamaan, /
Vakaast' ain' vaeltamaan, / Niinkuin neuvoo sanans' äänell' /
Ettän aina kelpaan hänell'.
6. Sinä pyhä pyhyytt' halaat, / Vihaat vääryytt', syntiä, / Sen tyköö sä pojes palaat, /
Jok' on elos' ilkiä. / Minua oikias' uskosa / Pyhit', asu minusa, /
Taivaaseen mä mennä taidan, / Majas jos tääll' olla mahdan.
7. Sinä olet laupias, siviä, / Hiljaisempi kyhkyistä, / Pakenet sä verist', ynsiää, /
Tuimaa, vihasisuista. / Ann' tain olen tapainen, / Siviä, nöyrä, hiljainen: /
Etten vihaa lähimmäistän', / Eli niit', kuin kelpaa sullen.
8. Aut', ett' syntii vastaan seison, / Ole sauvan' horjuisan', / Eläisäni ole elon', /
Sulje hautan' kuollesan'. / Suo myös ettän noustesan' / Taas iloisest' astuu saan /
Jesuksen istuimen eteen, / Valittuin kanss' käsi käteen.


13. Pyhästä Kolminaisuudesta.


183

1. O laupias Isä, Herra Jumala! /Joka meit' kutsut tykös, /
Christuksen kalliin veren voimalla, / Synnit peset meist' pojes; /
Ann' tykönäm' oll' aina sanas, / Ett' me sinun mahtaisim' kohdata. /
Sinä kuin asut ylhääll' taivaas', / Meitä tääll' aina johdata, /
Ettem' tielt' mahtais' pois horjahtaa.
2. Tykös me, Herra, aina huutelem', / Sill' eip' apuu ole muilta, /
Sitt' me myös sanaas kyllä kuultelem', / Jos me saam' armon sulta. /
O hyvä Isä, sitä tietel', / Ett' piru meit' kovast' vaivaa, /
Tahtoo totuudest' pois vietell', / Ja valheen sydämiin painaa, /
Sill' Pyhä Henki meill' lainaa!
3. O Jumala ja mies, Jesu Christ'! / Kuin meidän syntim' kannoit, /
Sinä meidän vikam' tiedät kyll' vissist', / Ettäs sinus ihmiseks' annoit. /
Tyköm' sinä sinuas tänn' vedä, / O Jesu, veli rakas! / Lohduttaja myös meill' lähet', /
Kuin totuuden meille jakais', / Ja taivaan eteem' avais'.
4. O Pyhä Henki! tule likemmin, / Pirun nuorat poikk' katkais'; /
Ann' Jumalan sana tulla sydämiin, / Valhe meist' pojes ratkais': /
Niin me kaikki puhtaaks' tulem', / Ja kiitäm' Jumalat' suurest', /
Christuksen oppia myös kuulem', / Joka meit' päästää murheest', /
Amen sanom' sen puolest'.


184

1. Isä Jumala taivaast'! / Älä meit' ylönanna, / Synnist', murheest' ja myös vaivast' /
Sinä meitä iloon kanna. / Vihollinen pois aja, / Pidä meit' uskos' vahvas', /
Ann' meidän olla rauhas', / Kuin olem' tääll' tuonen kauhas'. / Suo meill' taivaasa maja /
Kaikkein ystäväis kanssa, / Ann' välttää pirun ansaa, / Ja helvetin alhon lansaa, /
Sen pääll' amen sanokaam', / Veisaten Halleluja!
2. Jesu Christ', Jumalan Poika! / Pidä meit' oikiall' tiellä: /
Sinä olet valtias ja voipa, / Älä meilt' sanaas kiellä: / Sinä kuolemas kautta /
Helvetist' meitä estit, / Pirun kahleista päästit, / Ja elämään meitä säästit. /
Vielä nytkin meit' auta, / Kuin murhees' täällä olem', / Ja sitte kuin me kuolem'! /
Vedä sinuas meidän puoleem', / Sen pääll' amen sanokaam', / Veisaten Halleluja!
3. Pyhä Henki, Lohduttaja! / Isäst', Pojast' uloskäypä, / Hyviin tapoin totuttaja, /
Joill' meidän sydämem' täytä,/ Armos päällem' myös hajot': / Valista sokiat mielet, /
Perkaa rinnat ja kielet / Pahuudest', kuin niis' lienee: / Taidolla myös meit' lahjoit', /
Että me tuntisim' sinun, / Vedä meit' Christuksen sivuun, /
Kuin sielust' ottais' pois kivun. / Sen pääll' amen sanokaam', / Veisaten Halleluja!


185

1. O Herra Jumala taivaast'! / Me kiitäm' sinua vahvast', / Ja uskom' kaiketi sen pääll', /
Ettäs tahdot olla laupias meill', / Laupias meill'.
2. O Christe Jumala ja mies! / Ann' meidän pitää mieles' / Kuolemas ja sanas pyhät, /
Joillas meit' autuaaks' pyydät, / Autuaaks' pyydät.
3. O Pyhä Henki! ann' armos, / Että me pitäisim' sinun neuvos; / Murhe meistä aina pidä, /
Isä, Poika, Henki Pyhä! / Henki Pyhä!


186

1, Täll' ajall' autuaall' ylistämme, / Ain' sinua, Christe, kiitämme, /
Sinull' kiitosvirren veisaamme, / Pyhä, pyhä, pyhä, / Herra korkeudes'!
2. Enkelit myös sinua kiittävät, / Taivaan sotaväki väkevä, /
Niin kerubit ja serafit tekevät, / Pyhä etc.
3. Sinun kansas nyt iloitsee, / Christikuntas ratk' riemuitsee, /
Tähden armos alinomaisen, / Pyhä etc.


187

1. Ainoan Jumalan korkeudes' / Kiitos ja kunnia olkoon! /
Hänen armons' edest' ja rakkautens', / Joll' ei koskaan loppuu tulko. /
Nyt on suuri rauha tapahtunut maas', / Jumal' on ihmisten ystävä taas, /
Siit' olkoot he suuresa ilos'.
2. Me ylistäm', kiitäm' ja kunnioitsem', / Rukoilem' myös sinua, rakas Isä, /
Kuin hallitset taivaan ja maan ylitsen, / Ja kaikkein mitä on niisä; /
Kaikk' kappaleet ovat sinun kädesäs, / Kaikk' vapisevat myös edesäs, /
Suuri on sinulla valta.
3. O Jesu Christ', Jumalan Poika, / Kuin istut Isäs tykönä! / Pirun sinä ylitsen voita, /
Ja meidän puoleem' likene. / Isäs' kanss' meitä sovita, / Kaikest' hädäst' myös avita, /
Vahvista meidän uskom'.
4. O puhdas Jumalan Karitsa! / Kuin mailman synnit pois otat, / Ja armos meillen taritset, /
Rauhan myös kaikillen tuotat, / Meidän sinä rukouksem' kuule, /
Ja apus kanssa tyköm' tule, / Sinä pyhä ja korkia Herra.
5. O Pyhä Henki, Lohduttaja! / Sinä ilahuta meidän sydämem', / Joka olet tyhmäin opettaja, /
Meit' johdat' kaikkeen totuuteen: / Varjel' meit' perkeleen petoksest', /
Aut' ettemme luopuis' pois Jesuksest', / Nyt ja ijankaikkisest', Amen.



188 (V. k. N:o 189.)

1. Isä Jumal', valtias Herra! / Kuka ompi sinun vertas; / Taivaan, maan sinä olet luonut, /
Tarpeet myös elävill' suonut: / Armos lähet' alas taivaast', /
Päästä meit' hädäst' ja vaivast'.
2. O Christe, Jumalan Poika, / Kuin Isäs sydämest' koitat! / Sinä surmata sinus annoit, /
Ja sen vahvasta meill' vannoit, / Ettäs meit' tahdot korjata: /
Sinä päällem' aina armahda!
3. O Pyhä Henki, Lohduttaja, / Ja riidois' paras sovittaja; / Vilppi meist' pojes ahdista, /
Totuus sydämeen vahvista: / Armahda myös meidän päällem', / Vedä meit' oikialle tiellen!
4. Isä, Poika, Pyhä Henki, / Jumala yksi kuitenkin! / Luontokappalees hallitse, /
Christikuntaas myös vallitse, / Armos kanssa tyköm' tule, / Ja meidän huokauksem' kuule!


189

1. Pyhä on Isä Jumala, / Pyhä on Poika Jumala, / Pyhä ompi puhdas Henki, /
Joka heistä ulos käypi, / Sinä sotaväen päämies, / Jota ei odota vihamies.
2. Herra jalo ja väkevä, / Kaiken mailman myös tekiä, / Taivaat ja maa ovat täynnäns' /
Sinun Herrauttas päänäns'./ Apu meillen ylhäält' anna! / Sen pääll' sanokaam' Hosianna!
3. Ne kuin siis Herraa etsivät, / Hänelt' he avun löytävät: / Se kuin tulee Herran nimeen, /
Hyvästi siunataan viimein. / Apu meillen ylhäält' anna! / Sen pääll' sanokaam' Hosianna!


190

1. Isä kaikkivaltias! / Sinä se totinen Luoja! / Anna meille ruumiin /
Ja kaikkinaiset sielun tarpeet.
2. Jesu Christ', Jumalan Poika, / Ja synnisten ihmisten turva! /
Vapahda meitä synnistä ja kuolemast', / Ja vahvista totiseen uskoon.
3. O Pyhä Henki, Lohduttaja! / Hallitse Christikuntaas, / Puhdista meidän sydämem', /
Ja pyhitä meitä sinun jumaluutes asumasiaks'.
4. Isä, Poika ja Pyhä Henki, / Yksi totinen Jumala! / Armahda sinuas meidän päällem', /
Ja auta meitä ja johdata taivaan iloon.
5. Kunnia olkoon Isälle, / Pojall' ja Pyhäll' Hengelle! / Niinkuin on ollut alusta, /
Ja nyt ja aina ja ijankaikkisest', Amen.



191 (V. k. N:o 10.)
1. O Jumal' ijankaikkinen! / Suur', pyhä, kanss' kolminainen, /
Ynn' Isä, Poika, Henki myös! / Yks' olos', kolme personeis' / Sun armos edest' ylistett', /
Jonk' meill' ain' teet, taritset.
2. Mä kiitän Isä sinua! / Kuin kaikki loit, viel' voimasa / Ne pidät sinun väelläs, /
Kaikk' kutsut puolees äänelläs, / Mull' annoit Poikas rakkahan, /
Jost', Isä, sinua kunnioitan.
3. O Jesu, Poika Jumala! / Armos aiv' on avara, / Ett's ihmiseksi tulit tänn', /
Pääll' ristin kuolit edestän', / Joll' syntin' pojes pesty on, /
Sull', veljen', kiitos täst' olkoon.
4. O Pyhä Henki Jumala! / Sä lapsuudes' jo kasteesa / Mun teit lapseks' Jumalan, /
Pois pauloist' päästit saatanan, / Viel' lohdutat ja pyhität: /
Lohduttajan' ol' ylistett'.
5. Ain' ylistett' Kolm'yhteys! / Sä taritset mull' autuun myös. /
Suo christillisest' elääksen', / Sull' hengen annan lähteisän': /
Niin ilos' sanomattomas' / Sua taivaas' kiitän ihanas'.



14. P. Mikkelin päivänä.
Enkeleistä.


192

1. O Herra Jumal', kuin kaikki olet luonut, / Sinä myös enkelis olet meillen suonut, /
Sen edest' tahdom' sinua kunnias' pitää, / Ja aina kiittää.
2. Ne samat enkelis taivaas' edesäs' ovat, / Ja mailmaan sinun pyhät käskys tuovat, /
Ja niitä, jotka sinua palvelevat, / He varjelevat.
3. Mutta se vanha lohikärme, piru, / Enkeleill' hyvill' pyytää tehdä kiiruun: /
Jonka sinä kuitenkin annat heidän voittaa, / Ja kauvas soittaa.
4. Se ruma henki osottaa vihan julmans' / Christusta vastaan ja hänen seurakuntaans'; /
Jumalan sanaa ja sitä pyhää oppii / Vihaa ja potkii.
5. Riidat ja sodat herrain välill' saattaa, / Rauhan ja lain tahtoo alas kaataa, /
Matkoisa pyytää meitä harhall' tielle, / Ja ylösniellä.
6. Päällem' myös lykkää synnit, vaivat, tuskat, /
Äkist' myös nostaa rakeet, sateet, puuskat, / Tuulen ja veden hän myrkyllä täyttää, /
Taudit päällem' heittää.
7. Enkelit hyvät ei silloin ole laiskan', / Mutt' aina sotaa pitävät häntä vastaan, /
Estävät häntä, ettei pyhää sanaas / Koskaan sais' alans'.
8. Rauhaan he tahtovat riidast' kaikki saattaa, / Lakii he pyytävät aina ylös auttaa, /
Pyhäin rukoukset kantavat leten / Christuksen eteen.
9. Taudit ja myrkyt karkottavat pojes, / Ja hyvät ilmat saattavat meill' jällens', /
Johdattavat meitä aina oikiall' tiellä, / Eik' sitä kiellä.
10. Koskas näin enkelis panet, Herra, tyköm', / Niin pirun pitää antaman meit' ylön, /
Eik' yksikään vihamies vahingoittaa taida, / Eik' alans' saada.
11. Kiittäkääm' Herraa hiljan ja myös varhain, /
Veisaten sydämest', kuin me taidam' parhain, / Tämän ja muiden hyväin töidens' edest', /
Ja armons' puolest'.


193

1. Armon liiton enkel', / Herra hyvill' hengeill', / Vartioillas meit' varjele, /
Torju päältäm' perkele.
2. Christe Herra Zebaoth! / Taivaan suuri sotaherr', / Enkelitten haltia, /
Seurakunnan vartia!
3. Piirit' meit' enkeleilläs, / Saarra sotajoukollas, / Sodi vastaan vihollistam', /
Samoit' saatan' seurastam'.
4. Leiris lyö ympärillem', / Kaitse kaikill' kurillam', / Maates' niinkuin valvoisam', /
Meitä, meidän omiam'.
5. Edes vie meit' erisäm', / Ilman maineit' matkoisam', / Enkelittes leitsaamall', /
Rauhan rakkaan sanomall'.
6. Synnist' saata pyhyyteen, / Väännä, vahvist' hyvyyteen, / Viitseljääksi virasam', /
Taitavaksi tavoisam'.
7. Kauvas karkot' kodostam', / Enkeleill' est' edestäm' / Pirun puuskat, puhallukset, /
Myrkyt, taudit tarttuvat.
8. Varjel' vaarat, vahingot, / Enkeleilläs estä pois, / Hädäs' auta ahtahas', /
Sielum' korjaa kuolemas'.
9. Olkoon kiitos Jesuksell'! / Enkelitten päämiehell', / Enkeleins' kautta kaitsemast', /
Korjaamast', meit' auttamast'.


194 (V. k. N:o 181.)

1. O Jumal' rikas hyvyydest', / Sua kiitän täydest' sydämest', /
Ett's henken', ruumiin', tavaran' / Ain' vaivoist' olet vapahtan'.
2. Sä juonet julmat saatanan / Pois estän' olet kavalan, / Kanss' enkeleittes joukolla /
Meit' tahdoit aina suojella.
3. Mun terveydes' armiaast' / Ain' pidit tähän hetkeen ast'; / Viell', Isä, sua rukoilen, /
Sun suojas lisää minullen.
4. Mun sielun', ruumiin' huomahas / Sä ota, kanss' muut antamas, /
Sun enkeleilles käsky ann', / Öin, päivin ett' on vartian'.
5. Mun sielun', ruumiin' vaarasta / Ain' armollisest' pelasta, /
Ja maineitt' johdat' matkoisam'; / Sitt' nimelles tuom' kunnian.
6. Viell' julman pirun vallasta/ Meit' vartioillas pelasta, / Ann' Henkes asuu tykönäm', /
Ett' sinus' levon löytänem'.
7. Ja kosk' mailmast' lähdetään, / Sun kätees sielun' lähetän, /
Täst' laaksost' silloin häntä vie / Sun tykös iloon oikiat' tiet'.


15. P Miesten päivänä.


195 (V. k. N:o 375.)

1. Tule Christitt' Christuksesta, / Herrastas nyt oppimaan, /
Kuk' on Christitt' totisesta, / Kuk' on lapsi Jumalan: / Se kuin uskoo sydämmell', /
Christust' tunnustaa kielell', / Vaeltaapi Herran teitä, / Jumalisest' elons' käyttää.
2. Autuas aina nöyrän' elää, / Ja on köyhä hengesä, / Lahjoistans' eik' ylpeil' täällä, /
Kiittää hyväs' mielesä, / Turvaa myöskin Jumalaan; / Valtakunnan taivahan /
Jumal' kanssa kunnian näyttää / Sill', kuin nöyräst' itsens' käyttää.
3. Autuas kantaa murhett' mustaa / Herran mielen perähän, / Syntejäns' ja muiden muistaa, /
Itkee niiden ylitsen; / Joka alat' murheisans' / Käypi, seisoo suruisans', /
Sillen Herra tahtoo totta / Lohdutuksen lujan tuottaa.
4. Autuaat sydämestäns' ovat / Hiljaiset ja siviät, / Ja kaikk' tuskat, vaivat kovat /
Kärsiväisest' kärsivät, / Eik' its' kostaa pyytäne, / Vaan sen Herrall' heittänee; /
Maan ne viimein omistavat, / Herralt' avun ynnä saavat.
5. Autuas, joka isoo janoo / Uskon kautta Christuksen / Hurskautta, sitä anoo /
Täydell' halull' sydämmen; / Kohtuutt', oikeutt' harjoittaa, / Vääryytt' karttaa kauhiata; /
Jumal' runsaast' ruokkii häntä, / Tarpeet tykö käyttää, kääntää.
6. Autuas ompi sielu laupias, / Sydämest' kuin armahtaa / Sitä, kuin on vaivas' vaikias', /
Häntä kauniist' karvahtaa, / Holhoo kielell', sanalla, / Niin myös työll', totuudella; /
Se saa armon armiaalta / Tuskis' tuimis' Jumalalta.
7. Autuaat alat' ne myös ovat, / Jotk' on puhtaat sydämest', /
Suull' ja töill' sen edes tuovat, / Poikkeevat pois pahuudest', /
Mailman turhuutt' karttavat, / Niin myös häijyt hekumat; / Nepä nähdä saavat Herran, /
Ylhäisen kyll' monin kerran.
8. Autuas rauhallisest' ain' elää, / Riitaa, vihaa välttänee, / Rakastanee rauhaa täällä, /
Hartaast' sitä halainnee: / Rauhaa aina rakentaa, / Sotaa häijyy hämmentää; /
Sepä lapseks' laupiaalle / Luetaan juur' Jumalalle.
9. Autuas on, kuin kärsii vaivaa / Hurskauden tähden tääll' , /
Valhett', vääryytt' paljon aivan / Christuksensa tähden viell', /
Sill' näin kaikkin' aikoina / Hurskait' vainoo mailma; / Niillen Herra armostansa /
Palkan antaa taivaasansa.
10. Jesu, minull' armos lainaa! / Ettän elon' kulutan / Mailmas' täs' häijys' aina, /
Kuin mä nyt sult' neuvotaan: / Hengellises' köyhyydes', / Murhees' ja siveydes', /
Sinun haltuus koston annan, / Hurskauden perään halaan.
11. Ettän pidän pyhää eloo, / Rakastan ain' raittiutt', / Seuraan aina hurskast' menoo, /
Noudan rauhaa, rakkautt': / Auta, Isä armias, tääll' / Poikas uskoisin ett' pääll', /
Hyvä Henkes minull' lainaa, / Palvellaksen' sinua aina.


196 (V. k. N:o 181.)

1. Christe mailman Vapahtaja, / Ja kaikkein ihmisten Lunastaja, / Siihen iloon meitä vedä, /
Jonk' pyhäs nyt saavat nähdä.
2. Kukin oli meist' vikapää: / Mutta meidän syntim' maksoit sinä, /
Siis kaikki ulosvalitut / Pyhäin sekaan sinä talutit.
3. Yksi rutto meihin tarttui, / Jota ei pyhkii pois taittu: / Sinä siis omall' kädelläs /
Pesit sen pois sinun verelläs.
4. Entisen tavan vielä pidät, / Syntisist' teet kansat pyhät. /
Ne kuin tääll' syntins' katuvat maas', / Saatat sinä ylös taivaas'.
5. Me kuin täällä viel' matelem', / Sinun pyhiäs ajattelem', / Kuinka he nyt vapahdetaan /
Vaivast', joll' me raskautetaan.
6. O Herra, meitä auttele, / Ja pyhäis joukkoon saattele, / Anna sitt' alinomaisest' /
Kanssas pysyy ijankaikkisest'.
7. Suo, Herra, mitä me pyydäm', / Poikas kautta ja Hengen Pyhän, /
Kuin yks' olet Kolminaisuudes', / Ja hallitset ijankaikkisuudes'.


16. P. Apostolitten päivinä.


197 (V. k. N:o 181.)

1. Riemuitkaan maa, taivas vahvast', / Jumalan armost' ja sanast', /
Jonka hän itse meille soi, / Ja apostolitten ääni toi.
2. Koska Christus oli päättänyt, / Mitä Isä oli käskenyt; / Niin hän lähetti saarnaamaan /
Apostolins' ympäri mailman.
3. Ja käski kaikille saarnata: / Ett' hän tahtois' niitä armahtaa, /
Jotk' hänen päällens' uskovat, / Ja pyhää kastett' anovat.
4. Tällä saarnalla kaikki maa / Jumalan tahdon tietää sai; / Niiltä se vastaan otettiin, /
Kuin Pyhäll' Hengell' täytettiin.
5. Kunka se sana levitettiin, / Kovat rinnat sill' pehmitettiin, / Jumalan Henki vaikutti, /
Ja mielet uskoon paisutti.
6. Tätä oppii moni nauroi, / Ja saarnaajit' pyydit pauloin; / Mutt' mailman viisas ylpeys /
Sen edes' oli tyhmyys.
7. Kansat he saarnallans' käänsit, / Vääryydest' totuuteen väänsit; /
Sill' kiitos heille maan päällä, / Palkka myös annetaan ylhäällä.
8. Lainaa, Herra, siihen armos, / Että me tytyisimm' heidän saarnoins', /
Heidän kanssans' sitt' eläisim', / Ja sinua aina kiittäisim'.


198 (V. k. N:o 10.)

1. Kaikk' kuin Christusta kunnioitit, / Ja uskon oikian tunnustit, /
He pidit paljo parempan' / Sen suuren taivaan tavaran, / Kuin mailman häijyn hekuman, /
Taikk' turhan kunnian katoovan.
2. Eipä he valtain vaatimall', / Kuninkain kovall' käskemäll', / Kuvii kuuroi kumartaneet, /
Hengettömii kunnioittaneet, / Pakanain jumalit' palvelleet, /
Christuksen uskost' erheilleet.
3. Kärseit ennen kyll' kovuutta, / Tylyin tyrannein tuimuutta, /
Haavat, häpiät, häväistykset, / Kyllä kurjat kulkeukset, / Vihat, vainot, vankiukset, /
Piinat, surkiat suretukset.
4. Koska tuleepi tuomiolle / Christus kaikella kunnialla, / Pyhät täs' Herran turvilla /
Seisovat suurell' rohkeulla, / Vahvast' vastaan vaivaajitans', /
Tuimii tyrannei, vainoojitans'.
5. Hepä henkens' ahtaudest', / Sydämen kivun surkiudest', / Pyhäin perinnöst' peljästyvät, /
Maailman muutteest' hämmästyvät, / Valjust' vaivojans' valittavat, /
Keskenäns' kurjast' puhuvat:
6. Enkö me ennen ollesam' / Näitä pitäneet naurunam'? / Pidim' heit' jalkaportaanam', /
Pilkaks' poljim' heit' painumaan, / Teuraaks' tehdä temmaelim', / Heidän elons' hyljäelim'.
7. Katso, kuinka he kunniasa / Ovat autuaas' ilosa, / Siihen he ovat säästetyt, /
Pyhäin perintöön päästetyt, / Jumalan joukkoon otetut, / Jumalan lapsiks' luetut.
8. Mitä meit' autti mailman meno? / Koreus kemppi, pramius paljo? /
Vaattein kallein kiiltämykset? / Muitten paljot palvelukset? / Voima väkevä, valta tuima? /
Kunnia korkia, suuri saama?
9. Kullat, kalut, kaikk' tavarat? / Taikk' suvut suuret, avarat? /
Kuin samos' sanan saattaja, / Kuin joutui haaksi juokseva, / Kuin lintu leten livautti, /
Kuin nuoli ammutt' sivautti.
10. Perät' pois pyrjit kiiruhtain, / Joiden jälkii ei tutakkaan: /
Niin netkin ojet' olkesit, / Kauvas kaikin pois kuljeskelit, / Äkilt' kuin varjo katosit, /
Kuin ei ollukkaan olisit.
11. Oho meitä onnettomii! / Tieten tyhmii, toimettomii, / Ettem' totellu totuutta, /
Enkä osannu autuutta, / Enkä armon aurinkota, / Enkä käyneet oikiaa rataa.
12. Vaivaiset vaikiast' valittavat, / He hiljan hukkaan katuvat; / Aika kadotettuin katua, /
Jo kadotukseen kaatunein; / He helvetin tuleen tuomitaan, / Pirun kanss' piinaan kitumaan.
13. Pyhätpä pysyvät taivaas', / Enkelein iloises' seuras', / Christuksen kanssa kunnias', /
Isän, Herran Hengen huomas': / Herrall' kiitos hyvin suomast', /
Itkust' ilon omill' antamast'!


IV. Muutamain sunnuntain Evankeliumit 
virsiksi tehdyt.


199 (Joh. 2. V. k. N:o 30.)

1. Moni avioskäskyy laittaa, / Kuin on juur' häijy tapa: /
Paha henki heit' siihen taittaa, / Pyytkääm' hänest' olla vapaat. /
Christus sen kuitenkin vahvisti, / Lahjall' ja ihmeell' kaunisti, /
Niin kuin Johannes sanoo:
2. Kaanas', Galilean maakunnas', / Häät olit kolmannell' päiväll', /
Niin kutsuttiin Maria muiden kanss' / Sille pidollen köyhäll': / Christus ynnä apostolit /
Iloisans' sinne myös tulit, / Vahvistamaan avioskäskyy.
3. Viinan puuttees' äiti sanoi: / Poikan', viina täs' puuttuu. /
Vastas' Jesus: sinä vaimo, / Nyt tahdon minä sinuun suuttuu, /
Ei ole minun aikan' vielä tull', / Enk' tahdo yhtään sanoo sull', /
Mitä minä tehdä tahdon.
4. Ei kuitenkaan siitä sanast' / Hämmästyn' hänen äitins'; /
Vaan palveljoill' sanoi vahvast': / Pitäkäät hänen käskyns'. /
Siin' oli pant' vesikruusii, / Juuttain tavan jälkeen kuusi, /
Ne hän käsk' vedell' täyttää.
5. Kohta se luopui luonnostans', / Kuin ennen oli veten'. / Christus sen viedä kohdastans' /
Käsk' edeskäyvän eteen; / Koska hän oli maistan' viinan, / Kutsui yljän tyköns' pian, /
Ja sanoi tällä tavall':
6. Kukin ensin edestuopi / Pidoisans' parhaan viinan, / Ja sitte kuin väki juopuu, /
Huonommat panee siaan: / Hyvän sinä kätkit tähän ast', / Ja vieraill' annoit huonommast': /
Onko se oikein tehty?
7. Sentähden ei yksikään mahda / Avioskäskyä laittaa. / Se on solmu luja ja vahva, /
Jota ei päästettää taita. / Älkään sitä peljätkö kenkään, /
Mutt' ilon kanss' siihen menkään, / Jotk' ei taida muutoin elää.
8. Jos joku puutos tulee pääll', / Ja jotakin tarvitaan talois', /
Sen Christus omalla väell' / Antaa ja täyttää jalost': / Christus tarpeet parhain näkee, /
Hän veden viinaks' viel' tekee, / Murheen myös iloks' kääntää.
9. Me rukoilem' sinua, Christe, / Pysy aina kanssam' talois', /
Niin meill' hyvyytt' kyllä pistää, / Sekä arkus' että salvos'. / Piru taloistam' karkota, /
Kuin joutsellans' meit' tarkoittaa; / Niin me sinua aina kiitäm'.


200 (Matth. 8. V. k. N:o 77.)

1. Kuin Jesus astui hahteen, / Mennes' seurans' kanss' ylits' meren, /
Laski hän hänens' leväämään, / Asui ilma puhaltamaan, / Tuulispäät tylyt tuoksumaan, /
Aallot kyll' kovin kulkemaan, / Laine laivahan läykkyi ja täytti, /
Uppoomaan heit' häkytti. / Opetuslapset perät' peljästyit, / Hädilläns' Herraa herätit: /
Herra! herää ylös auttamaan, / Hengen hädäst' päästämään.
2. Elles apuum' nyt ehtine, / Jo me hädäsä hukkunem'! / Puhui herättyäns' Herra: /
Miks' pelkäämään olett' arat; / Kanssann' minun uskottak' uppoovan, /
Eli ei auttaa teitänn' voivan? / Onk' uskoo ollenkaan teillä? /
Meren tyveneks' teki heille, / Koht' ilman äkiltä asetti, / Hengen hädäst' heitä autti; /
Täst' tunsit' hänt' tuskas' turvaksi, / Hädän ahtaan alt' auttajaksi.
3. Kuin tuskat tunkevat päällem' , / Auks'-huudoll' Herraa herättäkääm', /
Hetkeks' hän nukkuvan näkyy, / Kuitenk' oikiall' ajall' avuks' ehtii. /
Uskoll' ain' apuu hänelt' anokaam', / Auks'-huudost' hän herää meitä auttamaan, /
Avun its' on meill' lujast' luvann', / On tykönäm' tuskas' turvan'. /
Hänen omans me aina olem', / Jos eläm' eli kuolem', / Hänen omall' verelläns' ostetut, /
Hänen nimeens' kanss' kastetut.
4. Kuin lastans' äiti armaitsee, / Hädäst' hänt' ulos auttanee, /
Niin Christus meit' murheis' muistaa, / Vaivoist' meit' omians' ulosauttaa. /
Ellei apuu ajaist' antane, / Eroaikam' eteem' joutunee, / Tie tuonelaan kummink' käyminen, /
Itkun alhost' eriäminen; / Kautt' kuoleman korjaa meit' tyköns', /
Vie vaivoist', itkust' ulos, / Niin autuaan ilohon ijäiseen; /
Jost' olkoon kiitos Jesuksen!