Vuoden 1701 virsikirja 166-180




166

1. Nyt Jesust' lohdutustam' / Kiittäkääm' korkiast, / Kanss' ilom' osottakaam', /
Veisaten haluisest'; / Hän ylösnousi haudast', / Meit' päästi pahast' paulast', /
Toi voiton tullesans'.
2. Se Leijon' jalo Judast' / On voiton pitänyt, / Kuin sidott' oli lujast', /
Ja kuollon kärsinyt: / Se kuollon kuitenk' kuolett', / Helvetin vallan surett', /
Meit' vaivoist' vapahti.
3. Se Simson vangitt' taisi / Kyll' itsens' pelastaa, / Ja oven meill' avasi, /
Ett' pääsem' haudasta / Iloll' me aikanansa: / Sill' Jesus voimallansa /
Ott' voiman kuolemalt'.
4. Nyt Jonas merest' syväst' / On nousnut ylös jäll', / Ja Jesuksestam' hyväst' /
Taas toivo ompi meill', / Ett' lepytett' on viha, / Niin lunastuksell' sia, /
Ja elo annett' uus'.
5. Sill' kärme kantapäähän / Niin pisti Jesusta, / Ett' tuli tuskaan tähän, /
Vett' juomaan ojasta, / Täynn' sielu surkeutta, / Ei Jumalan valkeutta, /
Siin' säädys' selitett'.
6. Se vihamiehem' väijyi / Juur' julmasti Jesust'; / Vaan Jesus kaasi häijyn, /
Kuin nähdään Raamatust' / Hän saatanalt' sai saaliiks' / Vallan, vei hänen vangiks', /
Helvetin hävitti.
7. Tai päivä Herralt' tehty / Juur' ompi totisest', / Nyt saatan' ompi lyöty, /
Veisatkaam' iloisest'; / Christuksen valtakunta / Levinn', lisääntyn' monta /
Siihen; kiitos Herrall'.
8. Nyt taidam' turvas' sanoo: / Kus' kuollo on otas? / Sä helvett', kuin ain' janoot, /
Kus' voittos on sodas'? / Jumala olkoon ijät' / Kaikilta korkiast' kiitett', /
Kuin voiton antoi meill'.
9. Hän temmas' kuolemasta / Sielum', ja jalkamme / Lankeemuksest' pahasta, /
Kyynleistä silmämme; / Vaeltakaam' siis vakaast' / Tiell' Herran, ja nyt pahast' /
Elämäst' eritkääm.
10. Christuksen kanssa kuolloon / Haudatut olemma / Kastees', ett' uuteen eloon /
Sen kautta tulemma: / Jumal', meit' uskoon auta, / Uuteen elämään saata, /
Sun Henkes avulla.


11. Christuksen taivaaseen astumisesta.


167 (V. k. N:o 89.)

1. Christus kuin edestäm' kuoli, / Ja astui helvettiin alas, / Ei häntä voittanut tuoni, /
Elämään jällens' palas'. / Päästi meitä niin kuolemast', / Ja pirun kanssa olemast', /
Pyhän piinansa voimall'.
2. Astui sitt' ylös taivaaseen, / Jost' oli tullut alas, /
Sielt' lähett' meillen vaivaisill' / (Tahtoi niin pitää valans') /
Pyhän Hengen, Lohduttajan / Kaikkeen hyvyyteen totuttajan, / Holhomaan Christikuntaa.
3. Christus meidän Lunastajam' / Istuu Isäns' oikiall' puolell', /
Hän on meidän edesvastaajam', / Pyytää meitä aina suojell'; /
Jos me hänen sanans' kuulem', / Hänen tyköns' mielelläm' tulem', /
Niin me saam' Pyhän Hengen.
4. Jos hän ei olis' ylösmennyt, / Ja astunut taivaasen jällens', /
Niin Lohduttajat' Pyhää Henkee / Ei olis jättänyt jälkeens'; /
Mutt' ett' hän meni kotians', / Ei tahtonut unhottaa omians', /
Lähett' heill' Pyhän Hengen.
5. Ett' me nyt saim' Pyhän Hengen, / Se on meill' suuri lahja. /
Älkään meit' peljättäkö kenkään; / Mutt' pitäkääm' usko vahva, /
Ja turvatkaam' Christuksen pääll'. / Niin kauvan kuin me eläm' tääll', /
Hän meitä taivaaseen auttaa.


168 (V. k. N:o 162.)

1. Jesus täält' voiton kunnian kanss', / Taivaas' astui miehuudesans' , /
Iloisell' enkelitten seurall', / Taivaan torvein helinäll' heljäll', /
Kiitosvirsill', iloveisuill', / Taivaat täyttäin täysill' riemuill'.
2. Kaikk' luodut Christuksen edes' myödyit, / Pilvet taituit, Taivaat notkuit, /
Pyhäin polvet kumartelit, / Voiton virttä veisaelit, / Kosk' elost' näkyväst' eroitti, /
Pois mailman menost' vieroitti.
3. Lihans' korott' kunniall' korkiall', / Asettui istumaan Isäns' oikiall', /
Pääll' taivasten korkeitten, / Taivaat, kaikk' paikat täyttämään, /
Valtain ylits' vallitsemaan, / Kaikilt' kunniall' kumarrettamaan.
4. Ei meitä orvoiks' unhottan', / Meilt' läsnolemustans' ei ottan'. /
On kokonans' tykönäm' loppuun ast', / Kaikk' kaitsee, hallitsee huokiast', /
Kyll' varjelee Christikuntans', / Hädäs' meit' auttaa avullans'.
5. On ylhääll' meill' edesvastaajan', / Ain' Isän mieltä meill' lepyttäin. /
Armons' antaa, lahjat lainaa, / Lohduttajan meill' lähettää, /
Murheis' meitä lohduttamaan, / Vaivaisii vaivois' vahvistamaan.
6. Christus täll' taivaan astumall' / Tien oikian osott' Isän maall', /
Jonk' itse meillen ansainn' on, / Isä alust' asettan' on. / Täll' uskoll' edes astukaam', /
Täll' turvall' itsem' vahvistakaam'.
7. Jesust' yliaikaa kiittäkääm'; / Ett' olis' apunam', rukoilkaam', /
Korjais' meit' viimeisis' vaivois', / Hengen hädäsä myös holhois'; /
Koska on tuleva tuomioll', / Sois' meit' pyhäin perinnös' oll'.


169 (V. k. N:o 159.)

1. Jesus Isäns' tahdon täytti tääll', / Halleluja, kiitos Luojan, /
Ja jällens' tuli vallan pääll', / Halleluja, kiitos Luojan.
2. Hän vahvat viholliset löi, / Voiton kunnian heist' itse vei, /
Julk' ylös astui taivaasen, / Elon eritt' näkyväisen.
3. Kuitenk' on kokonans' tykönäm', / Mailman loppuun ast' alinomaan, /
Istuen Isäns' oikiall' , / Taivaan kunniall' kyll' korkiall'.
4. Ylitsen valtain vallitsee, / Paikat kaikk' täyttäin hallitsee, /
Puhuu ain' parast' puolestam', / Ja hyvää manaa edestäm'.
5. Sielt' lähetti Lohduttajan, / Hengen Pyhän Pyhittäjän, / Tyhmii oikein opettamaan, /
Murheellisii lohduttamaan.
6. Vihdoin hän viimein tuleva, / Kanss' kunniasans' kyll' kuuluva, /
Uskovaisii sitt' siunaamaan, / Heit' taivaan kunniaan korjaamaan.
7. Väärii, pahoi tuomitsemaan, / Ja ankaroit' asettamaan. /
Ole sinä kiitett', Jesu Christ'! / Juur' kunnian Kuningas vissist'.



170 (V. k. N:o 181.)

1. Jesu, meidän lunastuksem', / Halum', pyyntöm', odotuksem' , /
Sinä kuin olet Luoja hyvä, / Tulit alas mailmaan syvään.
2. Armo suuri sinun voitti, / Ettäs päälles syntim' otit, /
Annoit sinus katkeraan kuolemaan, / Ja saatit meillen elämän.
3. Helvettiin myös alas astuit, / Sielt' uskolliset pois estit, /
Menit taivaasen omall' voimall', / Istut nyt Isäs oikiall'.
4. Sinun suuri laupiutes / Saatti meille tämän autuuden. / Ei oma väki mitään voinut, /
Jos et sinä sitä olis' suonut.
5. Me kiitäm' sinua, Jesu Christ', / Joka päästit meit' helvetist', /
Olkoon sinun armos edest' / Ylistös ijankaikkisest'.



12. Heluntai-virret.
Pyhästä Hengestä.


171	(V. k. N:o 159.)

1. Nyt vietäm' aikaa autuast', / Joll' Jumal' lähett' taivahast' /
Lohduttajan Pyhän Hengen, / Apostolitten sydämeen.
2. Hän loisti kirkkaast' niiden pääll', / Pois ajoi kaiken murheen heilt', /
Niin olit kaikki uskovat, / Ynn' sanas', Henges' palavat.
3. He puhuit kielill' oudoilla; / Tai ihme suuri kansoilla: /
He juoksis' luultiin houraavan, / Jotk' ei viel' mainneet rahtuukaan.
4. Sen Pietar' osott' väkeväst' / Joelin saarnast' entisest', / Ett' Henki oli tuleva, /
Vaikk' kielsit Juuttaat jutulla.
5. Ett' laki tuntoom' vaivaava / Oli annett' muinen helluntaina; /
Niin Pyhä Henki tuli tänn' / Täll' päiväll' siihen vääntämään.
6. Sä, kuin profeetat opetit, / Ja apostolit valaisit, /
Meit' synnin vioist' kaikist' pääst', / Suo rauha, pirun petos est'.
7. Meit' armahda, sua rukoilem', / Ja lähet' lahjaa seitsemän, /
Sun Henkes ain' kautt' Jesuksen, / Kuin sieluill' saattaa autuuden.
8. Sull' kiitos olkoon ijät' ain' / Tain armos edest', Jumalan'! /
Ett's tänäpäivän' armiaast' / Meill' Henkes annoit taivahast'.


172

1. Pyhän Hengen armo / Olkoon meidän kaikkein kanssam', / Ja meidän kaikkein sydämem' /
Tehköön hänen majaksens', / Sieltä ulos ajakoon kaikki hengelliset viat.
2. Pyhä Henki, ihmisten valistaja, / Perkaa meidän sokiain sydäntem' pimeydet. /
Sinä pyhä, joka rakastat viisait' ajatuksia, / Sinun armos voide vuodata meidän sydämihim'.
3. Sinä, Pyhä Henki, perkaa / Kaikki ilkiät synnit; /
Perkaa myös sinä meidän sisällisen ihmisen silmät, /
Että me sen ylimmäisen Isän mahtaisim' nähdä, /
Jonka vaivoin puhtaan sydämmen silmät voivat nähdä.
4. Profeetat sinä kehoitit, / Että he puhuit kauniita Herran menoi tulevaisii. /
Apostolit sinä saatit / Christuksen voittoo viemään ympäri kaiken mailman.
5. Koska nyt Jumala sanans' kautta teki / Taivaan, maan, meren rakennukset, /
Niin sinä puhalsit veden päällä sinun voimas, / O pyhä virvottaja!
6. Sinä teit kasteen pyhäksi vedeks', / Sielut pestäkses. / Sinun valistuksellas /
Tulevat ihmiset pyhäksi.
7. Sinä, Herra, kuin monet kielet ja tavat / Mailmasa yhdistit: / Epäuskoiset sinä saatit /
Oikiaan Jumalan palvelukseen.
8. Sinä siis meitä nöyrii kuule, / Jotka sinun pyhiä armojas huudamme, /
Ilman avuttas tyhjät ovat / Jumalan korvis' kaikki meidän rukouksem'.
9. Sinä, joka kaiken mailman pyhät / Autit pitämään oman armos / Moninaisii pyhii lahjoi;
10. Sinä annoit myös tänäpän' / Apostoleill' / Niitä lahjoja, jotka ennen oudot olit /
Kaikesa mailmasa. / Niin sinä ylistit / Tämän päivän. / Halleluja!


173

1. Tule Pyhä Henki, Luoja! /Ja kylmäin sydänten suoja, / Täytä ne rinnat armollas, :,: /
Kuin sinä loit sinun voimallas.
2. Sinä olet Lohduttaja / Ja runsas lahjain antaja, / Sinä kovat rinnat pehmität, :,: /
Tulell' ja voiteell' heit' lämmität.
3. Sinä olet Isän sormi / Ja Kolminaisuuden solmi, / Sinä valistat sokiat mielet, :,: /
Ja voitelet tyhmät kielet.
4. Ymmärrys sinä meille lainaa, / Rakkaus sydämiin paina, / Lihan heikkous pois estä, :,: /
Kaikest' pahuudest' meit' päästä.
5. Vihollinen karkot' kauvas, / Suo meidän olla myös rauhas', /
Aut', että me niin eläisim', :,: / Että me vaarat välttäisim'!
6. Isä meidän tuta anna, / Ja Pojan pääll' turvam' panna, / Sinusa myös kiinni rippuu, :,: /
Joka heistä ulvos liikut.
7. Isän olkoon aina kiitos, / Pojan kunnia samas' liitos', /
Kuin Pyhän Hengen meill' antaa, :,: / Ja taivaast' lahjoi meill' kantaa.


174 (V. k. N:o 173.)

1. Tule Luoja, Lohduttaja, / Pyhä Henki, Pyhittäjä, / Opetus-isä oikia! /
Opill' oikiall' meit' opeta, / Ja hyvyydelläs pueta.
2. Eksyneit' ylös etseile, / Harhoilt' teilt' pois johdattele, /
Pirun pauloist' ulos auttele, / Jumalan joukkoon saattele, / Ja sieluin haavat hautele!
3. Armos anna, lahjas lainaa, / Pahuus meistä alas paina, / Sanas himoon sytyt' aina, /
Ymmärrys ylhäält' meill' anna, / Sydämest' sokeus pois kanna.
4. Perkaa sydämet petoksist', / Juonista jumalattomist', / Niist' kankius kauvas karkota, /
Kiusauksist' meit' kirvota, / Elämän vedell' virvota!
5. Aina muista murheellisii, / Ilahuta itkeväisii, / Turvaks' tule turvattomain, /
Vapisevit' sinä vahvista, / Uskolla meitä uudista!
6. Iloll' ihanall' meit' lohduta, / Sydämen kylmyys lämmitä, / Rakkaun halut sytytä, /
Halut häjyt häkäytä, / Lihan himot pois läkäytä!
7. Isää totuta tuntemaan, / Poikaa Christusta kuulemaan, / Pääll' Lunastajan luottamaan, /
Ristis' sinus' kiinn' rippumaan, / Kuin heistä olet liikkuva.
8. Isää, Poikaa, Henkee Pyhää, / Koko Kolminaisuutt' hyvää, /
Armons' annost' ain' mainitkaam', / Hänell' kiitosvirsi veisatkaam', /
Ja kunnia korkia antakaam'.


175

1. Tule Pyhä Henki, Herra Jumal'! / Täytä sinun armos voimall' /
Meidän kaikkein Christittyin sydämem', / Rakkauden halull' saat' kytömään! /
Sinä kokoot uskon yhteyteen / Valkeutes paisteell', ja totuuteen, /
Kansoi kaikkinaisist' kielistä; / Josta kiitäm' sinua kaikest' mielestä: /
Halleluja, kiitos Luojan! /
2. Sinä pyhä paiste, armon apu, / Elämän sanall' valais', meis' asu; /
Jumalat' opeta oikein tuntemaan, / Hänt' Isäks' kutsumaan ja kuulemaan; /
Pois ota opit väärät voimallas, / Meit' hallitkos ain' armollas; /
Christuksen päälle aut' uskomaan, / Turvaa hänest' ainoast' ain' saamaan: /
Halleluja, kiitos Luojan!
3. Sinä pyhä valkia, lohdutust' täynn', / Meis' sytyt' sydämet palamaan ain', /
Rakkautt', Jumalan käskyjä pitämään, / Ja ristim' kärsiväst' kantamaan. /
O Herra! avullas meit' valist', / Ja heikkoo sydäntäm' vahvist', /
Ett' sotii vahvast' mahtaisim', / Kuoleman kautt' eloon tulla taitaisim': /
Halleluja, kiitos Luojan!


176

1. O Pyhä Henki, tule nyt tänn', / Vahvistamaan meidän sydämitäm' / Uskoon ja taitoon /
Ja ymmärrykseen, / Jumalan myös Sanan / Vahvan' pitämykseen./ Kyrie eleeson!
2. O pyhä valkeus, totuta meit' / Käymään alati Jesuksen Christuksen teit', /
Että me hänes' pysyisim' / Nyt ja aina, / Hänen myös oppins' pitäisim', /
Siihen armos lainaa! / Kyrie eleeson!
3. O kirkas tuli ja leimaus, / Sytytä meihin palava rakkaus, / Pitämään sinun sanas /
Ja opetukses, / Siinä myös kiinni rippumaan, / Kaikes' kiusaukses'. / Kyrie eleeson!
4. O vahva turva ja lohdutus, / Murheellisten sydänten toivotus! / Ann' meidän sinun sanas /
Niin täällä kuulla, / Että me sen kautta / Mahtaisim' iloon tulla! / Kyrie eleeson!


177

Veni Sancte Spiritus! / Reple tuorum corda fidelium; / Et tui amoris in eis ignem accende: /
Qui per diversitatem linguarum cunctarum / Gentes in unitate fidei congregasti. /
Halleluja! Halleluja!
  O Pyhä Henki, tule! / Täytä sinun uskollistes sydämet, /
Ja sinun rakkautes tuli sytytä heihin, / Kuin moninaisill' kielillä pakanat kokosit /
Pyhän uskon yhteyteen kaikesa mailmasa: / Jumalan olkoon kiitos /
Ijankaikkisesta! Halleluja!


178 (V. k. N:o 159.)

1. Herran Henki ilman alust', / Luodut vaikutt', virvott' visust', /
Herran uskoon ihmisii kokos', / Heidän seurans hallits', holhos'.
2. Profeettain sydämet, suut avas', / Taivaan tiedoll' taidot valais', /
Ennusti ihmeet, mailmaiset muutteet, / Ilmoitti salaudet suuret.
3. Herran suomast' heluntaina / Tuli tuiman' tuulispäänä, /
Puhals' hän jylinäll' juur' jaloll', / Uskoiset täytti luvatuill' lahjoill'.
4. Opetuslapsii hän opetti, / Mielet koht' mestareiks' muutti, /
Teki täsä taidot taitamaan, / Kielill' oudoill' opettamaan.
5. Pahuudest' pakanoit' palattamaan, / Jesuksen uskoon ojentumaan; /
Henki heit' väänsi voimallans, / Kokosi seuraa saarnallans'.
6. Kasteen kautta autuaaks' auttaa, / Uskoiseks' muuttaa, pyhäks' saattaa, /
Synnit alat' anteeks' antaa, / Ain' uuteen elämään ojentaa.
7. Marttyrit mailman vahvisti vahvaks', / Voittamaan surmat, piinat pahat, /
Viel' tuskis' turvan meill' tuottaa, / Viel' kuoleman kielis' meit' lohduttaa.
8. Herra, Hengell' täll' hallitse meit', / Joll' auta käymään käskyis teit': /
Ann' olla se turvanam' tuskisam', / Täält' tykös taivaas' meit' vedä viimein.


179 (V. k. N:o 181.)

1. Christus oppians' ilmoittamaan, / Mennä käski ympäri mailman, /
Kansoja kaikkia opettamaan, / Kansoi kaikkii kanss' kastamaan.
2. Sanoi heille sanoill' näillä: / Ottakaat se Henki Pyhä, /
Se teille opettaa kaikk' tiedot, / Tulevaiset ett' entiset.
3. Kuin seisotte edes' sankarten, / Korkiain kuninkain ankarten, /
Mitä teidän pitää puhuman, / Teille se ylhäält' annetaan.
4. Pyhän Hengen armo autuas, / Opetuslasten sydämet / Täytti täsä laupioill' lahjoillans', /
Opetti oudot kielet kaikk'.
5. Heille annoi armons' avaran, / Kielill' kaikilla saarnaamaan, /
Kansoi kaikkia kanss' kääntämään, / Vääryydest' autuuteen vääntämään.
6. Siis kaikki Jesust' kiittäkääm', / Isää ja Henkee ylistäkääm' , /
Kolminaisuutta kunnioittakaam' / Suulla, sydämell' lakkaamat'.



180 (Versus intercalaris. V. k. N:o 117.)

Christus astui ylös taivaas', / Sielt' lähetti meille tänn' alas /
Pyhän Hengen, Lohduttajan, / Christikuntaa vahvistamaan. / Kyrie eleeson.