Vuoden 1701 virsikirja 151-165



151 (V.k. N:o 128.)

1. Kuink', Jesu, sielus', sydämmes' / On vaivattu Gethsemanes', / Sen David edes tuottaa, /
Siell' paulat pahat helvetin, / Kanss' kuollon ojat Belialin, /
Sun kiersit, kääreit totta. / Astut, seisot / Pelvos', murhees', / Tuskas' suures', /
Huudat ylhäält' / Lohdutusta Isält' pyhält'.
2. Sä lausuit: Isän' ylhäinen! / Jos olis' toi mahdollinen, / Tai kalkki kauhiast' karvas, /
Sun vihas tuli ja vaiva suur', / Helvetin liekki kuuma juur', /
Ett' pojes poiket' mahtais', / Niin mä sitä / Hartaast' anon, / Kuitenki sanon: /
Älköön minun, / Mutta olkoon tahtos sinun.
3. Sust' vuosi hiki verinen; / Sill' Isän viha tulinen, / Se poltti, kauhiast' vaivas': /
Kuin mato maasa matelit, / Ja surkiast' aivan ajelit, / Yks' enkel' rohken' rohvaist'. /
Voi, voi! huutoi, / Huokauksii, / Kipui, tuskii, / Verist' saunat', /
Jotk' sä syntein edest' kannat.
4. Mä rikoin, ja mun tästä työst' / Rangaistuspaikall' piti myös /
Pantaa kärsimään vaivaa. / Mun sydäntän' tai surkeus, / Ja karvas ijät' katkeruus /
Pitänyt olis' kaivaa; / Kärsiä, itkiä, / Tules' kuumas', / Tuskas' tuimas', /
Pahain joukos', / Syntein tähden, pimiäs' loukos'.
5. Sä autat surkiat' sieluan', / Immanuelin' rakkahan', /
Näin suurest' tuskast', vaivast'; / Sun sielus murhe kryytimaas', /
Kanss' kuollon kilvoitukses' taas / Mun vapaht' kaikest' vaarast'. / Kiittää siitä /
Mielelläni, / Kielelläni, / Tahdon sinua, / Ett' näin armiaast' autat minua.
6. Siis olkoon sinull' ylistös, / Ann' ilohenkes aina myös / Vahvistaa sielun', mielen', /
Ett' sinull' annan kiitoksen, / Kosk' murheen mä Gethsemaneen /
All' tuskain tuimain tulen; /Auta, saata, / Ettän täältä, / Surun säältä, /
Taivaan saliin, / Tykös tulen pyhäin pariin.


152 (V.k. N:o 19.)

1. Kielen' kerkiä, ole tärkiä, / Veisaa korkiat' kamppaust', / Joka nähtiin, koska lähti /
Poika Isäns' kammiost', / Kuin meill' voiton lahjoitt', levon, / Perinnöksi laupiaast'.
2. Kärme häjy Evaa väjyi, / Kaasi rietas rikokseen, / Jota vikaa seuras' viha, /
Kuin söi kieltyn hedelmän, / Tuotti täällä kaikkein päälle / Kuollon kovan ijäisen.
3. Että hurskaus, niin myös laupius / Nähtäisiin, niin tarvittiin, /
Evan rikos, kärmeen petos, / Kuolemall' ett' rangoittiin, /
Ja niin meille, jällens' täällä, / Terveys, autuus ansaittiin.
4. Kosk' aivottu aika joutui, / Ja tääll' tuli täytetyks', / Poika alas astui taivaast', /
Neitseest' syntyi ihmiseks', / Tuli veljeks', Neitsyt äitiks', / Kuin löytään ennustetuks'.
5. Koska vuotta kului totta / Kolme neljätt' kymmentä, /
Silloin hänens', Karits' päänäns', / Eroitett' soi maan päältä, / Mielellänsä ristiänsä /
Kantoi, kuoli pois täältä.
6. Kovill' piikeill', hyväll' mielell', / Itsens' sallei kruunattaa; /
Ajattele! annoi vielä / Verensä vuodatettaa, / Kuin puhdistaa ja yhdistää /
Herrall' kaikk', kuin kastetaan.
7. Hän suomittiin, ripustettiin, / Ristinpuuhun rippumaan; /
Pääsiäislampaaks', teuraaks' parhaaks' / Tuli tänne mailmaan; /
Päällens' otti, ylits' voitti / Syntim', pilkkam' ja vaivam'.
8. Koska täytett' ja kaikk' päätett' / Oli, heitti henkensä: / Josef sitten hänen uuteen /
Kunniall' korjas' hantaansa; / Lepytetään viha Isän, / Kadott' kuollo valtansa.
9. Sitten haudast' jällens' palas', / Suurell' voitoll', kunniall', /
Pirun kietoi, häijyn sitoi, / Pimeyden kahleill', / Viellä ensin Testamentin /
Asett' halull' rakkahall'.
10. Saatan' kaataan, vangiks' saadaan, / Voima synnilt', kuolemalt' /
On pois otett', ylits' voitett' / Helvett', ryöstett' lavialt', /
Kaikki haavat avun saavat / Isält' leppyneelt' pialt'.
11. Siis veisatkaat, nuoret, vanhat, / Isäll' ijät' ylistös, /
Pojall' pyhäll', kunnia ylhääll', / Rakkauns' edest' tuokaat myös /
Hengell' Herran, monin kerran, / Kiitos korkia kaikes' työs'!


153 (V. k. N:o 10.)

O Christe Vapahtajamme! / Sä päälles otit vaivamme, / Kanss' lyötiin, piestiin ankarast', /
Ja ristin kannoit raskahast', / Sun kuollos kautta rukoilem', / Ain' hädäs' ehdi avuksem'.



9. Christuksen hautaamisesta.


154

1. Niin, Jesu rakas, päätetty / Ja täydellisest' täytetty, / Kuin kuollostas kyll' kovasta /
On ennustettu vanhasta.
2. Sä Isäs tahdoll' kuuliain, / Ain' hamaan ristin kuolemaan, / Sä veres tähtem' vuodatit, /
Meit' synnist' sillä puhdistit.
3. Vaikk' kuollo silmäs nukutti, / Sun kuollos kuollon hukutti, /
Sun kuollos on meill' elämä, / Ei kuollo sill' voi peljättää.
4. Ehk' synkiys haudan pimittää, / Ei se meit' mahda peljättää, /
Ett' Jesus hautaan lasketaan, / Niin hautamme kunnioitetaan.
5. Sull', Jesu, kiitos olkoon ain', / Kuin kärseit kuollon katkeran, /
Kanss' hautam' hautaamisellas / Sä valaisit sun valollas.
6. Ah Jesu, tule sydämmeen', / Sen huonon surkiaan huoneeseen, /
Siell' lepää, Jesu, suloisest', / Niin hautaan menen iloisest'.
7. Ett's, Jesu, pantiin hautahan, / Niin ole hautan' vartian', /
Ettei mull' pahaa tapahtuis'; / Ei turvaa minull' ole muis'.
8. Ett's nousit ylös haudasta, / Suo meit' myös nousta iloisna, /
Ja suurell' riemull' sitten tull' / Sun tykös, taivaan korkeull'.



10. Pääsiäis-virret.
Christuksen ylösnousemisesta.



155

1. Iloitkaam' pääsiäis-juhlast', / Kiittäkääm' Kuningast' kullaist', /
Veisatkaam' iloisest' mielest', / Kuin pääsim' Punaisest' merest'.
2. Sen pyhä ruumis uhrattiin, / Ja ristin päällä murhattiin, /
Hänen verens' vuodatettiin, / Jolla me synnist' virutettiin.
3. Me olem' synnist' päästetyt, / Ja rumalt' hengelt' säästetyt, /
Se suuri orjuus loppui myös, / Nyt on se oikia vapaa vuos'.
4. Meill' Christus Jesus vilpitöin / On pääsiäislammas virhitöin, /
Syökääm' sen kanss' leipää kaltiast', / Kuin käski Kaikkivaltias.
5. Se mahtaa oll' jalo uhri, / Kuin kärrneen pään muruks' puri, /
Helvetin maahan kukisti, / Taivaan meill' jällens' uudisti.
6. O Christe, Jumalan Poika! / Me rukoilem' sinua tähän aikaan, /
Kansaas kuolemast' kirvota, / Ja tuomiopäivän' virvota.
7. Olkoon sinull', Christe tosin, / Kuin kuolluist' ylösnousit, /
Kiitos, kunnia ja ylistös, / Isän ja Pyhän Hengen myös!


156

1. Christus kuin kuoletettiin / Kaikkein synnisten tähden, / Hän jällens' ylösnostettiin, /
Ja saatti elämään meidän, / Siis me nyt kaikki iloitkaam', /
Jumalaa myös aina kunnioitkaam', / Ja veisatkaam' Halleluja, / Halleluja.
2. Ei yhtään ihmist' maan päällä / Kuolemat' asettaa tainnut, /
Viatoint' ei löytty täällä, / Synt' oli kaikk' alans' saanut, /
Siis kuollo sitt' vallan sai, / Ja meitä koht' alansa löi, /
Saatti myös pirun vangiks', / Halleluja.
3. Niin Jesus Christ', Jumalan Poik', / Annoi hänens' meidän siaam', /
Hän äkist' pirun ylitse voitt', / Synnin pois pyhkei meist' pian, /
Kuoleman myös maahan löi, / Ja hänelt' voiman pojes vei, /
Polki hänen jalkains' ala, / Halleluja.
4. Tuonen ja elämän välill' / Oli yksi kamala riita, / Tuoni koht' elämän käsill' /
Vaipui ja heitettiin viitaan. / Sen oli Raamattu sanonut, /
Ett' kuoll' oli tuonen voittanut, / Ja saattanut häpiän ala, / Halleluja.
5. Hän on se pääsiäislammas, / Jost' Jumal' käskyn annoi, /
Ristin pääll' uhrattu hamas', / Kunka meidän syntim' kannoi, /
Hänen verens' vuodatettiin, / Meidän ustem' päälle priiskotettiin, /
Ei päästä murhaajat' sisäll', / Halleluja.
6. Pitäkääm' siis tätä juhlaa, / Ilon kanssa ja riemun, /
Ett' Christus tyköm' tahtoi tulla, / Valistamaan meidän sielum'. /
Hän aurinko kirkas on, / Kuin synnin ja myös salan työn /
Ilmei saattaa kaikki tyyni, / Halleluja.
7. Syökääm' ja hyvin eläkääm' / Tällä makianleivän ajall', /
Hapoin taikin' pois heittäkääm', / Kuin meit' temmaa pahall' tavall'; /
Christus meitä ravitkoon, / Ja sielull' tarpeens' taritkoon, /
Eip' usko muita kärsi, / Halleluja.


157

1. Jesus Christus uhriks' meille / On annett' synneisille.
2. Karits' kärsei kuoleman, / Isäns' kanss' saatt' olemaan, / Armon tiell' syntiset /
Sääs' tulemaan.
3. Kuollo ja elo potkeit, / Hirmuisest' yhteen otit, / Kuollon elämä voitt', /
Ja pojes soitt'.

* * *

4. Maria sen tunnustaa, / Kuin tiell' puhutteli Jesusta, / Joka oli kuollunn' ollut, /
Mutta jällens' kirkkauteens' tullut.

5. Enkelin hän myös näki, / Kuin koht' tiettäväks' teki, /
Kuolluen haudast' pois menneeks', / Ja elävän sen siaan jääneeks'.

* * *

6. Uskokaam' enemmin vahvoi / Marian tosii sanoi, / Kuin Judan kansan valhei ja valoi.
7. Christus omall' väelläns' / Kuolemast' nousi jällens', /
Ja sai niin voiton hänen päällens', / Halleluja.


Värsy.

Christus nous' ylös kuoleman haudast', / Ja päästi mailman perkeleen paulast': /
Siis me nyt vahvast' iloitkaam', / Ja Jumalalle kiitos veisatkaam', / Kyrie eleeson!



158

1. Iloisest' Jesuksell' kiitost' veisat' mahdam', /
Ratk' rakkaall' halull' kaikkein nähden, / Sydämell' ett' kielell' kuin parhain taidam', /
Hänen laupiaan armons' avun tähden. / Synnin siteist' hän meit' vapaht', /
Isäns' vihan päältäm' pois lakaht', / Autuudeks' hän meill' kaikill' tapaht'.
2. Jumalaa ylistäkäät kaikk' luodut julki, / Kiittäin hänen armons' korkiat' kunniaa, /
Ett' Pojasans' pirun vallan pois polki, / Sen alt' meit' päästi, ja vaivalt' monialt', /
Vihan, kirouksen alt' olemast', / Helvetist', ijäisest' kuolemast', /
Täst', Herra, kiitos olkoon ijät' omas!
3. Kaikill', kuin Christuksen pääll' meist' itsens' luottaa, /
Synnit Jumal' anteeks', ett' armons' antaa, /
Meit' lapsiks' ottaa, näin meill' avun tuottaa, /
Meill' toden turvan tuskis' kaikis' kantaa; / Rauhallans' lohduttaa, avuns' näyttää, /
Kuin hänen käskyns' perään pyydäm' käyttää. / Vissist' lupauksens' hän tahtoo täyttää.
4. Kiitos armos edest' monin kerran / Olkoon, Isä Jumal', sinun taivaast'! /
Pojan Christuksen myös meidän Herram', / Kuin avullans' meit' päästi suurest' vaivast', /
Ja Pyhäll' Hengell' Lohduttajall', / Sill' meidän oikian tien osottajall', /
Kiitos olkoon nyt ja joka ajall'.



159

1. Jesus nous kuolluist' ylös, / Halleluja, kiitos Luojan, /
Virkos' vihdoin haudast' jällens', / Halleluja, kiitos Luojan.
2. Joka synnit kaikkein kannoi, H. k. L. / Ja ristin puus' henkens' annoi, H. k. L.
3. Pääsiäis-päivänä tosin, H. k. L. / Osott' itsens' kerroin viisin, H. k. L.
4. Maria Magdalen' ensimäinen, H. k. L. / Näki Jesuksen virvonneen, H. k. L.
5. Niin näit hänen myös muut vaimot, H. k. L. / Näki sitt' Pietari Simon, H. k. L.
6. Taas nävyi Jesus niill' kahdell', H. k. L. / Kuin kävit Emauksen tiell', H. k. L.
7. Viimein illall' hän ilmestyi, H. k. L. / Kusa apostolit istuit, H. k. L.
8. Ja vapisit pelvost' vakaat, H. k. L. / Lukittuiden ovein takan', H. k. L.
9. Koska sitt' viikkokaus' kului, H. k. L. / Apostoleill' hän ilmestyi, H. k. L.
10. Kaikill' yhteen toisen kerran, H. k. L. / Thomas tutkei haavat Herran, H. k. L.
11. Niin myös merell' Tiberian, H. k. L. / Opetuslasta seitsemän, H. k. L.
12. Koska he kalat suuret sait, H. k. L. / Herran rannalla he sitt' näit, H. k. L.
13. Jakob jalo apostoli, H. k. L. / Sanan saattaja taas oli, H. k. L.
14. Ett' Herra heräsi haudast', H. k. L. / Ja pääsi kuoleman paulast', H. k. L.
15. Viimein veljest' viisi sataa, H. k. L. / Meit' uskoon mahtavat saattaa, H. k. L.
16. Ett' Jesus on ylösnousnut, H. k. L. / Ja viholliset voittanut, H. k. L.
17. Olkoon siis Jesuksen kiitos, H. k. L. / Ja ylimmäinen ylistös, H. k. L.
18. Ynnä Isän, Pyhän Hengen, H. k. L. / Kanss' kunnia suuri semmenkin, / 
Halleluja, kiitos Luojan.



160 (V. k. N:o 159.)

1. Jesus kuolluis' ollesans', / Kuoletti kuoleman kuollesans , / Ja helvettiin astui alas, /
Sielt' voiton saaliill' jäll' palas'.
2. Helvetin hävitt', vei pois voiman, / Avoikidalt' ain' ottamaan, /
Riisui ruhtinat, ryösti, ryöväs', / Suden suust' lampaat Paimen kaappas'.
3. Pirun luolast' luovutti meit', / Kosk' kävi kauhian kuopan teit', /
Päästi meit' kadotuksen kahleest', / Ott' onnettomii pois orjuudest'.
4. Voittons' näytt' väkeväll' voimall', / Jonk' itse sai ansioll' omall'. /
Ei kuolema kuollut enää tainne / Its' elämän antajat' painaa.
5. Maa mahdotoin hintaa mailman, / Sen ruumist' pyhää pitämään, /
Jonk' kädes' luodut kaikk' ovat, / Kanss' kaikk' kivet, kalliot kovat.
6. Haudattu haudast' herää ylös, / Omall' voimall' kimmoo ulos, /
Päältäns' pois pudist' solmut, siteet, / Heitt' hikiliinat, kuollon virveet.
7. Kolmanten' päivän nousi varhain, / Maa, mantere järis', liikkuis' Luojan, /
Enkel' ilmestyi, ilon tuoja, / Pelvost' pois pakenit pahat vartiat.
8. Maria Magdalen', muut vaimot / Varhain Herran haudall' samoit, /
Voiteell' voidella ruumist' aivoit, / Paaden päält' vieritetyn pois näit.
9. Hautaan he kurotit katsomaan, / Ei sielt' löynneet ruumist' Luojan, /
Äkiltä enkelin äkkäsit, / Miel' oli kysyy, vaikk' pelkäsit.
10. O ihanainen sinä enkelinen! / Ottik' Herran ruumist' kenkään? /
Sanos meill', kunka se viety lienee, / Ett' voidellaksem' ottaa tiennem'.
11. Enkel' vaimoill' vastas' vaka: / Miks' elävää etsitt' kuollein sekaan, /
Jo nous' kuin itse teill' ennen sanoi, / Katsokaat siaa, kanss' kääriliinoi.
12. Enkel' armas, enkel' pyhä! / Kusast' löydäm' Herran hyvän? /
Kusa hänt' elävän' osannem'? / Autuast' iloll' nähdä saanem'?
13. Hän edellänn' käy Galileaan, / Siell' löydätt' Luojan, Lunastajan, /
Ilmoittakaat opetuslapsill', / Ett' erittäin puhukaat Pietarill'.
14. Kiitos sull' enkel' hyvän suova, / Sen suloisen sanoman saattava. /
Koht' itse ilmaantui Herra heill', / Soi kätens', jalkans', haavans' pidell'.
15. Ett' heräs' Herra ja nous' Luoja, / Kiittäkääm' Herraa, Halleluja. /
Jost' ilon meill' autuaan annoi, / Sen sydämen pohjaan meill' painoi.
16. Radan rakens' meill' rauhaisen, / Kuin meit' taluttaa taivaaseen. /
Itkust' ilo siis meill' olkoon, / Vaivaisilt' valitus vaiketkoon.
17. Tällä nyt ajall' autuaall', / Ja juhlapäiväll' julkiall', /
Jesust' kauniist' me kiittäkääm', / Hänt' yliaikaa ylistäkääm'.


161 (V. k. N:o 162.)

1. Christus, Karitsa pyhä, piinattiin, / Uus' puhdas uhri uhrattiin, /
Ristin pääll' edestäm' ripustettiin, / Sen veri viatoin vuodatettiin, /
Kuoltuans' kuoleman kuoletti, / Pirun vallan ylits' voitti.
2. Pois pyhkei velka-pykällyksen, / Kirjoitetun kirouksen. /
Voiton kanss' palas' helvetist', / Nous' kunnian kanssa kuolluist'; /
Pirun riisui, saaliin ryöväs', / Taivaan oven eteem' avas'.
3. Turvall' Isän tykö taivaan, / Vapaast' me nyt mennä mahdam', /
Christuksen kautt' edestäm' kuolleen, / Kuolluist' kunnian kanss' nousneen; /
Jesust' me kaikin kiittäkääm', / Lunastajaks' myös muistakaam'.


162

1. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Iloll' ijät' ikävöityn', /
Iloitkaam' kiittäin Jesusta; / Mainit' me mahdam' ja muistaa / Tehtyi Herran hyvii tekoi, /
Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.
2. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän, / Pääsim' pirun pahoist' pauloist', /
Kadotuksen kidast' kauhiast', / Hirmuisest' helvetin haudast', /
Kautt' Herran kovan kuoleman, / Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.
3. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Ylös Herra haudast' heräs', /
Pirun pään polki rikki perät', / Kuoleman kauhian kadotti, / Helvetin hirmun hävitti, /
Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.
4. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Nous' Christus' kuolluist' ylös, /
Pirun suust' saaliin sai pojes, / Meit' otti orjuudest' ulos, /
Jäll' omistain Isäns' omaks', / Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.
5. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Kuin kunniall' Christus kuolluist' /
Nous' kirkkauteen kiiltämään: / Niin nouskaam' uuteen elämään, /
Pääskääm' pois pahuudest' pyhyyteen, / Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.
6. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Luotuin meno meill' muistuttaa: /
Luodut vesoimaan virkoovat, / Elämään ihanast' asuvat. / Linnut laulain visertävät, /
Veisaavat kiitos Jesuksell'.
7. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Luotuin kanss' niin muistaa mahdam', /
Ylösnoust' uuteen elämään, / Ilkiäst' elost' pois eriämään, /
Kiittäin Luojaa, Lunastajat', / Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.


163 (V.k. N:o 155.)

Pääsiäispäivää nyt pitäkääm', / Jesusta korkiast' kiittäkääm', / Joka ainoast' armosta /
Päästi meit' pirun pauloista.
2. Hänen pyhällä piinallans', / Ja katkerall' kuolemallans', / Ja ylösnousemisellans' /
Saatti meit' armoihin jällens'.
3. Ei laki meit' silleen soimaa, / Ei ol' synnill' synkiäll' voimaa, /
Ei helvetti voi hävittää, / Ei kuolema meit' kadottaa.
4. Kaikkein vihollisten vainot / Sinä Jesu meilt' pois kannoit, /
Ja sysäsit pahaan paikkaan, / Autit meit' oikiaan aikaan.
5. Pääsiäis- se totinen teuras, / Karitsa puhdas ja paras, / Sinä olet ilman estett', /
Pyhä Herra Jesu Christe!
6. Sinä se oikia uhri, / Kuin helvetin taidat tuhrii, / Ja päästää vangit vaivaiset, /
Ja rauhata raadolliset.
7. Vahvista meit' oikiaan uskoon, / Sinun sanas meill' aina soikoon, /
Perkaa pois vanha hapatus, / Pidä meit' elämäs' puhtaas'.
8. Sinull' olkoon aina kiitos / Ja ylimäinen ylistös, / Jumalan Poika Jesu Christ'! /
Kuin ylös nousit kuolluist'.



164 (V. k. N:o 157.)

1. Jesus Christus vissist', vahvast' / On ylösnousnut haudast'.
2. Kärsei kovan kuoleman, / Avasi armon oven, / Saatti rakkaan rauhan, /
Meillen päällä maan.
3. Elämä ja kuolema kamppailit keskenänsä, / Elämä ylitsen voitti kuoleman.
4. Maria Magdalen' saatti sanoman ensin sen, / Ett' kuolluist' Christus nousi, /
Ja osotti itsens' eläväksi.
5. Sillä kuin hän kävi / Aamulla varhain haudalle, / Enkelii kaksi näki siellä, /
Ja koht' Jesusta kohtasi tiellä.
6. Mariaa Magdalenat' / Uskokaam' eksymät', / Joka näki Jesuksen elävän.
7. Kaiket' Christus päiväll' kolmannell' kuolluist' nousi, /
Ja pirun pään peräti pois polki, / Kiitos Luojan.


165

1. Jesus Christus sielun turva, / Kuoleman myös surma, / Hän ylös nousi, /
Synnin niin alas sorsi, / Kyrie eleeson!
2. Vaikk' ilman synnitt' tänn' tuli, / Kuitenkin hän kuoli; / Kaikk' hyvin toimitt', /
Jumalan kanss' meit' sovitt', / Kyrie eleeson!
3. Synnin ja pirun hän voitti, / Armon edes tuotti, / Hän voi meit' auttaa /
Piinans' ja voittons' kautta, / Kyrie eleeson!
4. Herraa, kuin kuolemast' nousi, / Rukoilkaam', ett' soisi / Tykönäns' olla, /
Ja taivaan iloon tulla, / Kyrie eleeson!