Vuoden 1701 virsikirja 136-150



136

1. O Jesu Christ'! / Kuin olet vissist', / Minun rakas Lunastajan': / Sun päälles luotan, /
Älä ylönann' / Näin surkian': / Sanas on minun turvan'.
2. Sinua minä halaan, / Sinun perääs palan, / Kuin päästit minun / Isän vihast': /
Sinä olet minun / Ja minä sinun: / Verelläs virun, / Kaikesta synnin viast'.
3. Nyt tahdon olla, / Elää ja kuoll', / Kusa sinä, Jesu, suonet: / Kunk' ikään kuljen, /
Sinun minä suljen, / O rakas veljen', / Sydämmeni karsinaiseen.
4. Sill' totisest' / Juur' sydämmest' / Ansios' on minun turvan'. / Jumal' ja mies /
Jesu täsä ties', / Kuoleman hies', / Huojenna minun kuorman'.
5. Suur' uskallus, / Ja ihastus, / Olet sinä sielulleni: / Sinä väkevä työs', /
Sinun sanas myös / On synnin yös' / Virvotus hengelleni.
6. Kosk' murhe, vaiva / Sydänt' kaivaa, / Niin haluni sinä olet. / Kosk' tahdot auttaa, /
Sinun piinas kautta, / Ei voi sauttaa / Vahingon, vaaran nuolet.
7. Nyt tiedän todest', / O Jesu Christ'! / Ettes minua unhottane: / Näin sinä vannot, /
Näin todell' sanot: / Jos apuu anot, / Niin armoni avoi lienee.
8. O Jumal' suo! / Ja apus tuo, / Niin elää ja käyttää meitäm', / Ett' pääsisim' täält' /
Surun laakson päält' , / Pois pahalt' säält', / Vaeltamaan taivaan tietä.


137

1. Jesuksen muisto ihana, / Sydämell' ilon antava: Jesus sydänten lohdutus, /
Elon alku, mielten valkeus, / Kaiken ilon ylits' iloisuus.
2. Pääll' hunajan makian maunnon, / Makiamp' hänen läsnä olentons', /
Ei veisat' suloisempata, / Eikä kuulla kauniimpata, / Kuin Jesus Jumalan Poika.
3. Jesu, anna minun tuta / Rakkautes avaruutta! / Jesus anteeks' antaja, /
Ja taivaan kunnian kantaja, / Sinä armon ainoa jakaja, Amen.


138

1. Jesu onnen', osan' oman', / Ilon', riemun' runsahan'! / Suo ett' maistan sanas voiman, /
Tule tykön' asumaan. / Jesu, asu tykönän', / Suo ain' sinus' pysynen.
2. Jesu armias, anna aina / Työn' kaikk' sinus' aljettaa: /
Menestys kanss' laupiaast' lainaa, / Suloisest' suo lopettaa. / Jesu, asu etc.
3. Jesu, puheen', aivoituksen' / Tahtos jälkeen taivuta, / Ijäisen suo hyödytyksen, /
Ett' mä kauniist' kartutan. / Jesu, asu etc.
4. Jesu, kauniist' korjaa minua: / Suojaa maata pannesan', /
Aut', ett' kiivaast' kiitän sinua, / Kanssan' ole noustesan'. / Jesu, asu etc.
5. Koskan kaikki päivän' päätän, / Ann' mun autuaast' nukkua, /
Kuollon kautt' kosk' mailman jätän, / Pyhäis joukkoon joutua! / Jesu, asu tykönän', /
Suo ain' sinus' pysynen.



7. Loppiais-virret.



139

1. Piltin synnytt' Bethlehem, / Bethlehem, / Jost' ihastui Jerusalem,  / Halle Halleluja.
2. Hän pantiin soimeen makaamaan, / Makaamaan, / Kuin hallitsee ilman lakkaamat', / Halle Halleluja.
3. Aasi seisoi ja härkänen, / Härkänen, / Kusa piltti oli Herranen, / Halle Halleluja.
4. Saabast' tulit sitt' kuninkaat, / Kuninkaat, / Lahjoill' teit hänell' kunniat', / Halle Halleluja.
5. Hän syntyi äitist' neitseestä, / Neitseestä, / Kuin vapaa oli miehestä, / Halle Halleluja.
6. Ihmisen luonnon päällens' ott', / Päällens' ott', / Kärmeen tyköönsä pojes potk', / Halle Halleluja.
7. Liha oli hänell' niinkuin meill', / Niinkuin meill', / Ei kuitenkaan käynyt synnin teill', / Halle Halleluja.
8. Verraksens' tahtoi meit' tehdä, / Meit' tehdä, / Ja Isäns' kasvot taivaas' nähdä, / Halle Halleluja.
9. Tällä nyt ajall' iloisell', / Iloisell', / Palvelkaam' Herraa kiitoksell', / Halle Halleluja.
10. Siis olkoon kiitos loppumat', / Loppumat', / Sen Kolminaisuuden lakkaamat', / Halle Halleluja.
1. Puer natus in Bethlehem, Bethlehem, / Unde gaudet Jerusalem, / Halle Halleluja.
2. Hic jacet in praesepio, praesepio, / Qui regnat sine termino, / Halle Halleluja.
3. Cognovit bos et asinus, asinus, / Quod puer erat Dominus, / Halle Halleluja.
4. Reges de Saba veniunt, veniunt / Aurum, thus, mirrham offerunt, / Halle Halleluja.
5. De matre natus virgine, virgine, / Sine virili semine, / Halle Halleluja,
6. Sine serpentis vulnere, vulnere, / De nostro venit sanguine, / Halle Halleluja.
7. In carne nobis similis, similis, / Peccato sed dissimilis, / Halle Halleluja.
8. Ut redderet nos homines, homines, / Deo et sibi similes, / Halle Halleluja.
9. In hoc natali gaudio, gaudio, / Benedicamus Domino, / Halle Halleluja.
10. Laudetur sancta Trinitas, Trinitas, / Deo dicamus gratias, / Halle Halleluja.


140

1. Yks' lapsi syntyi Bethlehemis', / Jost' ilo nous' Jerusalemis', / Jumalan korkian Poika /
Ihmisen luonnon tahtoi ottaa, / Enkel' toi Mariall' sanoman, /
Ett' hänest' piti syntymän Pojan.
2. Kuin ylkä morsian-huoneesta, / Tuli hän äitins' kohdusta, /
Hän pantiin soimeen pahnain pääll', / Kuin kaikk' hallitsee omall' väell': /
Enkeli ilmoitti paimenill', / Ett' se Piltt' oli Herra meill'.
3. Viisaat maalt' vieraalt' tulevat, / Lahjoi hänell' kantelevat, /
Sisäll' huoneesen menevät, / Lasta nuorta tervettävät: / Kiittäkääm' siis Herraa Jumalat', /
Tällä nyt iloisell' juhlall'.




8. Christuksen piinasta ja kuolemasta.


141 (V. k. N:o 62.)

1. O ihminen, muistel' syntis pääll', / Jonk' tähden Jumalan Poika tääll' /
Syntyi mailmaan mieheks'. / Hän puhtaast' neitseest' miehuuden ott', /
Se Poikans' synnittä mailmaan tuott', / Meill' tuli hän välimieheks', /
Kuolleet hän herätt' haudoistans', / Sairaat paransi taudistans', /
Syntisill' armons' annoi, / Ja ristin pääll' henkens' kannoi.
2. Kosk' pääsiäisjuhla läheni, / Joukollens' Jesus puheli, / Ja tulevat asiat ennust': /
Nyt ihmisen Poika petetään, / Ja kuoleman tuskaan heitetään. / Judas sitt' pahuutens'
tunnust': / Simonin huonees' Jesuksen / Yks' vaimo voiteli narduksell', /
Se Jesuksell' kyllä kelpas', / Vaikk' Judas hänt' kovin pilkkas'.
3. Judas päämiehillen sanoi, / Petoksen palkkaa heilt' anoi, / Koht' hopiapenningit otti. /
Sitt' Jesus opetuslastens' kanss' / Söi pääsiäislampaan tavallans', /
Meille paljon hyvää tuotti: / Siin' pyhän ehtoollisens' asett', /
Meit' piinaans' muistamaan opett': / Jalat sitt' rakkauden merkiks' /
Pesi opetuslastens' selkiäks'.
4. Sielt' Oljymäell' matkusti, / Rukoilemaan kyll' visusti /
Käsk' opetuslastens' hartaast'. / Heistä edes kävi vähän sitt', / Murheesta sydän vapisi, /
Isääns' rukoili taivaast': / Ot', Isä, tämä kalkki pois / Minult', jos sinun tahtos sois': /
Sitt' opetuslapsians' etsei, / Ne murheest' makaavan löysi.
5. Heill' sanoi: miksi nyt makaatt'? / Jo aika on kuin tietää saatt', /
Ett' ihmisen Poika vaivaan / Syntisten käsiin annetaan, / Ja väärin päälle kannetaan: /
Judas sen niin on laittan'. / Viel' hänen näitä puhuisans', /
Judas lähestyi joukkons' kanss', / Joll' sanonut oli: se tietkäät, /
Jonk' suuta annan, pois viekäät.
6. Kosk' Jesus kaikki asiat ties', / Kuin hänen tapahtuis' siinä ties', /
Mielell' rohkiall' edes astui, / Kysyi: ketä te etsitte? / Jesust' Nazarenust', sanoit he: /
Niin kaikki maahan kaaduit: / Judas Jesuksen antoi suut', / Mutt' hänen kiinni otit muut: /
Pietar' yhdelt' korvan hakkas', / Sen Jesus parans' ja vastas':
7. Ei tappeleman tarvita, / Sill' Isä on minull' valmistan' / Kalkin, jonk' juoda tahdon./
Mutt' joukko johdatt' Jesuksen / Pappein päämiehen huoneesen: /
Siell' kärsi pilkkaa paljon. / Sinn' Pietar' seuras' jäljes', /
Ja mestarins' kolmasti kiels': / Kaifas todistuksia etsi, /
Joill' Jesust' hukuttaa pyysi.
8. Kaifas kyll' paljon kyseli, / Mutt' Jesus oli ääneti, / Kaifas hänt' vannottaa tiennee: /
Kautt' Jumalan sinua vannotan, / Ett's totuuden mull' tunnustat, /
Jos Jumalan Poika lienet. / Sen Jesus todeks' todisti: / Mä olen mailman tuomari. /
Kaifas reväs' vaatteens' rikki, / Sanoi: nyt te kuulitt' kaikki.
9. Nyt te hänen pilkkans' kuulitta, / Mitä tästä asiast' luuletta? /
He sanoit: hän kuolla mahtaa. / He syljit hänen silmillens', /
Löit poskelle hänt' nyrkilläns', / Peitit hänen kasvons' kohta, /
Häpiäll' sitt' kysyit hänelt' näin: /Arvaa, Christe, kuka sinua löi? /
Sitt' varhain aamull' leten, / Ylönannoit Pilatuksen käteen.
10. Judas katui pahan tekonsa, / Toi papeill' jällens' rahansa, /
Ja tunnust' pahast' tehneens', / Viatoint' verta pettäisäns. /
Sitt' kohta samas' murheesans', / Heitt' penningit templiin jällens', /
Ja hirtti itsens' nuoralla. / Mutta papit sillä rahalla / Ostit veripellon muistoks', /
Jonk' oudoill' asetit haudoiks'.
11. Päämiehen edes' seisoisans', / Siell' pappein joukko valheen kanss' /
Jesust' pyysit alas painaa: / Hän kieltää keisarilt' veron, /
Sanoo, ett' Jumalan Poika on, / Kansaa hän viettelee aina. /
Pilatus Jesust' kysyi monest', / Mut vastaust' ei saanut todest'. /
Sielt' hän Herodekselle vietiin,  / Kuin hänt' oli nähdä pyytän'.
12. Herodes Jesust' pilkkasi, / Hänt' valkiall' kaapull' häväisi, /
Lähett' hänen raastupaan jällens'. / Juuttaill' Pilatus sanoi sitt': /
Miehes' täs' ei ole surman syyt', / Hänen siis päästän tälläns'; /
Vaan mielen nouteeks' kansallen / Lupas hän päästää vallallens' /
Barrabaan eli Jesuksen kohta: / Jesust' kaikk' anoit pois ottaa.
13. Päämies Jesuksen ruoskittaa, / Sitt' purppurall' annoi puettaa /
Ja tappura-kruunull' pilkat'; / Häll' ruoko käteen annettiin, /
Ja polvill' eteen langettiin, / Kumarten kuninkaaks' pilkall'. /
Pilatus vei ulos Jesuksen, / Sanoi: nyt te näett' ihmisen, /
Kuin veriseks' on jo vaivatt', / Jo te nyt tytyä mahdatt'.
14. He huusit suurell' äänell' kaikk': / Pois ota, ristiinnaulits' tai, /
Jos keisarin ystävä lienet. / Tuomiostuolis' Pilatus siin' / Pesi kätensä ja annoi niin /
Vallallens' Barrabaan heille. / Mutt' Jesus omis' vaatteisans' /
Vietiin pois ristiinnaulittaa, / Itse kantoi ristiäns' siellä, /
Hänt' Simon autti myös tiellä.
15. Siin' paljon väkee seuras' kanss': / Mutt' vaimot itkit hartaastans', /
Joit' Jesus sanoen neuvoi: / Älkäät minun ylitsen itkekä, / Vaan armahtakaat itseänn', /
Jotk' lankeett' suuriin vaivoin; / Sill' päivät ne on tulevat, /
Ett' kukin on teist' sanova: / Autuaat hedelmättömät lienee, /
Jotk' lapsist' ei mitään tienne.
16. Kosk' he sitt' tulit Golgataan, / Kaksi rövärit' Jesuksen kanss' /
Ristiinnaulittiin siellä. / Jesus vihamiestens' edestä / Rukoili taivaallist' Isäänsä: /
Ann' heidän anteeks' vielä. / Siin' hänen syyns' kirjoitettiin, /
Ja monelt' ylös luettiin: / Tämä on Jesus Nazarenus, / Juutasten kuningas kuuluis'.
17. Kosk' Jesus ristiinnaulittiin, / Hänen vaatteens' kohta jaettiin; /
Mutt' hameest' heitettiin arpaa. / Äitillens' Jesus sanoi myös: /
Ota Johannes koht' tykös, / Hän kyll' sun tarpees arvaa; / Johannes, pidä hänt' kunniasa, /
Sun oman äitis siasa: / Mutt' kansa ja päämies päänäns' / Pilkkasit ja vääntelit päätäns'.
18. Hänens' Jumalan Pojaks' sanoi, / Ja ei nyt itseens' auttaa voi, /
Sitä röväri hänell' soimas'. / Toinen Jesuksell' sanoi näin: / O Herra! katso minuun päin, /
Koskas tulet sinun voimaas. / Jesus hänen saman päivän' / Vannoi kanssans' iloon käyvän. /
Koht' pimeys maan pääll' vetkäs' / Kuudest' yhdeksänteen hetkeen.
19. Mun Jumalan', huusi Jesus siin', / Miks' ylönannoit minun niin? /
He sanoit: hän Eliast' kutsuu. / Jesus sanoi: minä janoon; /
Sen jälkeen: kaikki täytetty on, / Ei silleen mitäkään puutu. / Viimein Isäns' tykö sanoi, /
Henkens' vastaan ottaa anoi, / Koht' pääns' sitt' alas painoi, / Ja henkens' ylönannoi.
20. Maan järistys tapahtui suur', / Esirippu ja kallio halkes' juur', /
Kuolleet nousit ylös haudoist'. / Päämies ihmeitä nähdesäns', /
Jumalan Pojaks' sanoi ilmeisest' / Sen, kuin on kuoleman paulois'. /
Luut ryövärten myös rikottiin; / Mutt' Jesus kuollunn' kohdattiin, /
Keihääll' hänelt' avattiin kylki, / Jost' veri ja vesi vuoti julki.
21. Josef Jesuksen ruumihin / Alas otti ehtoon', ja liinoihin / Kääri sen haudataksens', /
Sinn' Nikodemus kantoi myös / Sadan markan voiteet tykööns', /
Sill' ruumist' voidellaksens'. / Uuteen hautaan he panit sen, /
Kiven ovelle vieritit sinn', / Menit niin kotia sieltä, / Mutt' vaimot katselit päältä.
22. Viel' haudall' pantiin vartiat, / Mutt' Jesus aamuvalkiall' /
Nous' ylös kolmanten' päivän', / Meill' laitti kaikki hyväksi, /
Meit' jällens' tehden pyhäksi, / Iloon sisälle käymään. / Hän kuoleman ylitsen voitt', /
Ja helvetin voiman pois soitt'; / Jost' veisaan kiitost' hänell', /
Tääll' ja ijankaikkisest', amen!



142 ( V.k. N:o 8.)

1. O Jesu! kuinkas olet piinattu, / Poskill' piesty, syljett', rusikoittu, /
Orjantappuroill' kruunattu, / Sinun ruumiis ruoskittu, haavoitettu, /
Purpurall' pilkatt', naurettu, / Veri pääst', kasvoist' vuodatettu, /
Koko ruumis verta tiukkui.
2. Ristin pääll' jäsenet pingotetut, / Jalat, kädet läpitse lävistetyt, /
Etikall', sapell' juotettu, / Sydän rikki pilkall' pistetty /
Julmall' Jumalan vihall' runneltu, / Kylki keihääll' läpitse tungettu, /
Surkiall' kuolemall' surmattu.
3. Kuink' sinun hyvä hahmos lauvennut, / Kanss' kasvos kaunis valistunut, /
Sinun ruumiis rymäks' rauvennut, / Valjuks' on muotos muuttunut! /
Ett' luodut kaikk' luontoons' vastoin, / Hämmästyit, surit, itkit, lastoit, /
Heidän Herrans', Luojans' kuolentot'.
4. Suusas, Christe, ei löytty petost', / Et sinä, Herra, väärin tehnyt, /
Eik' ollut sinus' yhtään rikost', / Etk' synnin tietä sinä käynyt: /
Puhdas, viatoin kaikist' olit, / Kuitenkin katkerast' kuolit /
Meidän kaikkein ihmisten edestäm'.
5. O kamala tuomio, salaus suur'! / Syytöin syypään edest' vaivataan; /
Kuin pahointekiä rikkoo juur', / Sen sias' hurskas pyhä piinataan; /
Kuolee Jumal' ihmisen edest', / Luoja luontokappaleens' syyn puolest': /
Kuink's, Christe, itses näin nöyryytit?
6. Sinä viatoin vikapäiden edest', / Armon halust' kävit kuolemaan, /
Ett's päästäisit meit' pirun kädest', / Isäs lapsiks' soit tulemaan, /
Velkam' maksoit, lain täytit, / Meill' armon ja avun näytit, /
Piinas ja kuolemas kautta.
7. Minä synnin siteill' sidottu, / Jonk' edest' sinä kiinn' otett', vangittu: /
Minä tuonen nuorill' nivottu: / Sinä kuoleman kivull' rangoittu; /
Minä perkeleen kahlein kuljennut / Ja Jumalan vihan all' oljennut: /
Sinä joit vihan maljan edestän'.
8. Minä ain' ylpiä: sinä hiljainen, / Puusteill' ja purppurall' pilkattu. /
Minä kovakorvainen: sinä kuuliainen. / Minä röykiä: piikeill' sinä kruunattu. /
Minä turhas' kunnias': sinä syljetty. / Minä juomar': sapell' sinä juotettu. /
Minä hekumas': sinä sidott', naulittu.
9. Minä väärin tein: sinä rangaistiin. / Minä rikoin: sen edest' sinä vitsattiin. /
Minä häpiän tein: sinä vaivattiin. / Minun syntein' tähden sinä piinattiin, /
Ja ristinpuuhun ripustettiin. / Minun pahuuten' tähden sinä kuoletettiin, /
Minun syntein uhriks' sinä uhrattiin.
10. O Jesu! kuinka sinua kiittänen / Tain armos avun tähden, /
Ett's nöyryytit itses näin tänne, / Kävit kuolemaan kaikkein nähden. /
Aut', ettän sen ain' muistaisin, / Itsen' pois synnist' suistaisin, /
Jonk's tähden surkiast' surmattiin.
11. Minua piinas ansiost' osalliseks' tee, / Synnist' verelläs virut' puhtaaksi; /
Sinun haavais sisäll' sä minua vie, / Isäs edes' tee minua hurskaaksi. /
Vahvist' tähän uskoon lujaksi, / Vaivois', kiusauksis' turvaksi, /
Mull' piinas ja kuolemas olkoon.
12. Kuin kuoleman kamppauksiin tullaan, / Kosk' se hätä minua ahdistaa, /
Ann' mielesän' piinas muisto olla, / Sill' minua silloin vahvista, /
Minun tykönän' avullas olvo, / Kuolemallas turvaksen' tulvo, /
Täält' tykös minua iloon viene.



143

1. Jumal', aut' minä taitaisin / Sinun hyviä töitäs muistaa, /
Sydämest' kiittää mahtaisin, / Sanas totuutta tunnustaa; / Sen vakuus ijät' ollee vahvan', /
Lähetti meill' Poikans', kuin lupas', / Jost' häntä kiittää mahdan.
2. Kuin mailmas' Jesus kävi, / Autuun tien opetti oikein, / Hänest' armon apu ain' nävyi, /
Vastaan vaivaisten kaikkein, / Kansalt' omalt' otettiin piinattaa, /
Christus se viatoin Karitsa, / Meidän tähtem' vaivattaa.
3. Kuin syön' oli pääsiäislampaan, / Koht' ehtooliisensa asett', /
Kusa leivän otti, sanoin näin: / Syökäät, minun ruumiin' on tämä, /
Kuin teidän edestänn' annetaan, / Kuoleman all' koht' ojetaan, /
Minun muistoksen' ain' teett' tain.
4. Kanss' kalkin otti ja sanoi: / Minun veren' on, täst' kaikk' juokaat, /
Jonk' synteinne maksoks' annan / Minun ruumiistan' ulos vuotaa; /
Niin usiast' kuin tästä juotta, / Minun piinan' muistoks' tehkäät, /
Sill' ostetut olett' totta.
5. Pesi opetuslastens' jalat, / Näin keskenäm' tehdä tiennem', /
Rakastaa toinen toistam' alat', / Kuin hän meill' tehnyt lienee. /
Näin tekemään keskenäm' meitä käsk' , / Ett' meit' hänen omaks' kansaks' /
Kukin tuta tietää täst'.
6. Koska yrttitarhas' rukoili, / Kanss' kuoleman kivun kamppas', /
Vapis' ja verta hikoili, / Kiinn' otettiin, puustit hän sai; /
Syljettiin, piestiin, piinattiin, / Kanss' orjantappuroill' kruunattiin, /
Tuomioll' vääräll' surmattiin.
7. Ripustettiin ristin päälle, / Etikkat', sappee täytyi niellä, /
Häväistykset, pilkat vielä, / Henkens' ylönannoi siellä; /
Kaikk' kärsei lunastuksem' tähden, / Piinan ja katkeran kuoleman; /
Makson teki kyll' täyden.
8. Pantiin hän hautaan ristist', / Kust' kolmanna päivän' nous' its', /
Voiton kunnian kanss' vissist' / Omillens' eläväks' näytti sitt'. /
Näin opettamaan käski mennä heit': / Kuin uskovat, kasteen saavat, /
Autuaaks' tulevat kaiket'.
9. Sitt' ylösastui taivaas', / Vuodatt' meill' Henkens' lahjat, /
Meidän tuskasam' ja vaivas' / On tykönäm' avuns' kanss' vahvan. /
Hengelläns' tääll' meit' hallitsee, / Lohduttaa, aina auttaa, / Valtain ylits' vallitsee.
10. Isä, Poika, Henki hyvä! / Täst' kiitos sinun olkoon ijan, / Anna meit' uskosas pysyä, /
Niin loppuun ast' ainijan! / Varjel' väärän opin vauloist', /
Sodist', kapinoist' ja riidoist', / Pirun pahoista pauloist'.


144

1. Christuksen piinaa muistakaam', / Ja meitäm' synnist' suistakaam', /
Kuin hänen kuolemaan vaati, / Ja meitä kadotukseen saatti.
2. Sinä päivän', kuin hän petettiin, / Ja oikeuden eteen vedettiin, /
Mones' paikas' hän pilkattiin, / Kuudell' hetkell' myös piinattiin.
3. Puhteell' hän kiinni otettiin, / Opetuslapsilt' koht' jätettiin, /
Pappein eteen johdatettiin, / Vääräks' saarnaajaks' laitettiin.
4. Päivän koittais' sielt' talutettiin, / Ja Pontiuksen eteen saatettiin, /
Väärin hänen päällens' kannettiin, / Lyötiin ja puustit annettiin.
5. Murkinan aikan' hän tuomittiin, / Vitsoill' kaakinpuusa suomittiin, /
Kruunull' ja purpurall' naurettiin, / Ristins' kannoi, johon naulittiin.
6. Päiväll' puolell' ristiin nostettiin, / Ryövärten keskell' ripustettiin, /
Kädet, jalat lävistettiin, / Sapell', etikall' juotettiin.
7. Puol' ehtoost' henkens' ylönannoi, / Sieluns' Isäns' käsiin kannoi. /
Kylki läpitse pistettiin, / Maa järis', aurinko mustettiin.
8. Illall' ristist' alas pudotettiin, / Ja Josefilt' vastaan otettiin, /
Kalleill' voiteilla voideltiin, / Ja valkein liinoin käärittiin.
9. Viimein sitt' hautaan kannettiin, / Ja vartioitten haltuun annettiin, /
Pyhä kirja näin täytettiin, / Isän viha lepytettiin.
10. Näin, Christe, sinä pilkattiin, / Ja hirmullisest' piinattiin, /
Meidän tähtemme vaivaisten, / Kuin olem' pahat ja saastaiset.
11. Mailman piinas kautt' lunastit / Ja kaikest' synnist' puhdistit, /
Siis olkoon sinulle kiitos, / Kunnia sekä myös ylistös!


145

1. Jesus ristin päällä rippui, / Veri hänest' ulos tiukkui, /
Haavoist' oli hänell' suuri kipu, / Seitsemäst' puhui hän sinä hetken', /
Ne sanat sinä sydämees kätke.
2. Ensist' sanoi sanan armollisen / Isänsä tykö taivaallisen, / Joka on suloinen kuulla: /
Ann' heidän anteeks', Isä, menons', / Eip' he ymmärrä omaa tekoons'.
3. Sitä lähin sanoi hän äitillens': / Vaimo, katso poikaas silmilläs, /
Kuin on Johannes nimelt'; / Johannes, katso sinun äitiäs, / Sinä olet nyt hänen sikiäns'.
4. Sen jälkeen puhui hän suloisest', / Saarnas' myös ryövärill' lohdullisest', /
Ja sanoi näillä sanoill': / Vissist' pitää sinun tänäpäivän' /
Paratiisiin minun kanssani käymän.
5. Neljäs sana oli juur' armias: / Miks' olet minull', Isä, niin karmias, /
Ja heitit päälleni vihas? / Minä olen nyt piinas' ja hädäs', / Tämän julman joukon kädes'.
6. Viidenneks' sanaks' sanoi myös: / Minä janoon täsä raskaas' työs', /
Kuin oli meidän lunastuksem' hinta; / Etikkat', sappee löit he yhteen, /
Sen joi hän meidän tähtem'.
7. Sen katkeran siemen perästä, / Sanan sanoi kuudennen edestä: /
Nyt ei mitään Raamattu estä: / Mitä kirja on minust' puhunut, /
Se on jo edes kulunut.
8. Viimein huusi hän rohkiast' /
Isänsä tykö korkiast': Sun käsiis annan henken' ja sielun': /
Kohta sitt' pääns' alas painoi, / Ja henkens' ylönannoi.
9. Koska päämies näki nämät, / Putoovan luuli taivaan ja tähdet; /
Aurinko ja kuu paisteens' kadott', / Vuori repes ja maa järis', /
Kosk' Luoja kuollon käsis' väris'.
10. Hän sanoi itsellens' kohta: / Vissist' on Jumalan Poika, /
Kuin piinan ja kuoleman kärsii, / Se kuin Herra on ylhäällä taivaas', /
Ompi nyt suures' vaivas'.
11. He pelkäsit Jumalaa täydellisest', / Ja kiitit Luojaa iloisest': /
Sitä me myös tehkääm' nöyräst': / Ei hän Poikaans' tahton' säästää, /
Mut vaivast' sen kautta meit' päästää.
12. Nyt syntiä vastaan sotikaam', / Ja pahuus puolestam' otikaam', /
Kuin Christuksen kuolemaan saatti: / Kiittäkääm' hänt' sangen suurest', /
Kuin meit' pääst' hädäst' ja murheest'.



146

1. O puhdas Jumalan Karitsa! / Kuin ristin puusa piinattiin, / Meille sinä armos taritse, /
Vaikkas silloin kovin pilkattiin. / Meidän syntim' sinä kannoit, /
Ja elämän meillen annoit, / Armahda meidän päällem', o Jesu!
2. O Jesu, viatoin Karitsa! / Kuin surman alle annettiin, / Meitä sinä köyhiä ravitse, /
Ehk' väärin päälles kannettiin: / Meidän tähtem' sinä kuolit, /
Ja synnit meilt' pois vuolit: / Armahda meidän päällem', o Jesu!
3. O Jesu, nuhteetoin Karitsa! / Kuin tahdot armos varistaa / Meidän nyt synnisten päälle, /
Kuin asum' aihaall' täällä: / Helvetin sinä voitit, / Ja pirult' vallan pois otit: /
Suo meille nyt rauha, o Jesu!



147 ( V. k. N:o 380.)

1. Jesu, sinun vaivas kovat, / Ristis, kipus katkera / Minull' opiks', turvaks' ovat, /
Eläisän' ja kuollesan', / Jos mä syntiin syttynen, / Piinas kohta muistelen, /
Se sen kyllä mieleen vienee, / Ettei synti leikiks' liene.
2. Hekumas' jos hehkuu pyytää / Liha, veri syntinen, / Haavais muisto estää siitä, /
Kosk' ne johtuu mielehen'. / Koska saatan' kiusaa tääll', / Luotan aina ansios pääll', /
Häijyn juonet se niin sulkee, / Kimpustan' ett' häpiäll' kulkee.
3. Mailma mua pyytää pettää / Juonell' monell' kavalall', / Kadotukseen minua vetää /
Häijy iloll', hekumall'; / Vaan kun mieleen johdatan, / Jesu, vaivas vaikian, /
Pyhyydes' niin taidan pysyy, / Halut häijyt pojes sysii.
4. Vastoin kaikkii kuin mua vaivaa, / Haavas tukee sydäntän', /
Niihin itsens' sielun' kaivaa, / Löytää uuden elämän; / Lohdutukses makeus /
Surullen' on huojennus, / Autuun ansaitsit sä minull', / Katkeralla kuollon kivull'.
5. Sinä siis tääll' aina turvan', / Jesu apun' ainoa! / Kuolemas on tuonen surmann', /
Ettei vahingoittaa saa. / Sinä olet turvanan', / Koska tullaan tuonelaan; /
Sinun armos minun taitaa / Synnist', kuollost' eloon auttaa.
6. Ja kuins sydämesän' olet, / Jesu, täältä lähteisän', / Voitan kaikki häijyn nuolet, /
Viimeisesä hädäsän'; / Koskas olet turvanan', / Kuljen iloll' kunniaan; /
Haavais turvis' jos täält' lähden, / Perin ilon niiden tähden.


148

1. Jesu elon', autuuteni! / Sinä kuolit edestän', / Annoit, vaivoist' päästäkseni, /
Sinus sielun hätähän. / Ei nyt minull' mitään vaivaa: / Vaan saan perii elon taivaas'. /
Kiitoksen sull' ijäisest', / Jesu, sanon haluisest'.
2. Jesu, häpiät, pilkat pahat / Olet sinä ottanut, / Puustit, syljet, tuskat kauhiat, /
Köydet, nuorat kantanut; / Minua vaivoist' vapahtaakses, / Pirun pauloist' pelastaakses. /
Kiitoksen sull' etc.
3. Kauhiast' annoit ruumiis pyhän / Piestää, lyötää, haavoittaa; /
Parantaa näin haavan' syvät / Tahdoit ja mun rauhoittaa. / Sinä kannoit kirouksen, /
Ettän saisin siunauksen. / Kiitoksen sull' etc.
4. Sydämmes on särjett', murhatt' / Häpiäll', pilkall' kauhiall', /
Kruunull' rumall' pääs on kruunatt', / Mikä saatti sun tain all'? /
Ettäs minua iloittaisit, / Kunniakruunull' kaunistaisit. / Kiitoksen sull' etc.
5. Riepoittaa sä sinus annoit, / Ett' mä vaivoist' pääsisin /
Kielet väärät päälles kannoit, / Ett' mä levon löytäisin: / Lohduttamat' ripuit sinä, /
Lohdutett' ett' olsin minä. / Kiitoksen sull' etc.
6. Jesu, sinä vaikian vaivan / Kärsit kärsiväisest' tääll', / Maistit kuollon kovan aivan, /
Maksoit velkan' ristin pääll'; / Vaivattaa sä annoit sinus, /
Ett's mun kirvottaisit kivust'. / Kiitoksen sull' etc.
7. Minun ynsiän, ylpiän sisun' / Sovitti sun nöyryytes, / Kuollos kuollolt' voiman riisui, /
Muutti mull' sen autuudeks'. / Sinun ristis, häpiäs, pilkkas / Minull' ompi kunnia kirkas. /
Kiitoksen sull' etc.
8. Nyt sull', Jesu, suuren vaivas / Edest' annan kiitoksen, /
Edest' kipiän kipus, haavais, / Kuollos kovan hirmuisen, / Edest' tuskas, ahdistukses, /
Syntein raskaan rangaistukses, / Kiitoksen sull' ijäisest', / Jesu, sanon haluisest'.



149 (V.k. N:o 305.)

1. Me sinua, Jesu, ylistäm', / Ett's veres annoit edestäm': /
Näin pirun pauloist' pahoista / Meit' tahdoit, Jesu, pelastaa.
2. O Christe Jumala ja mies! / Pois särje synnin ijes meist', /
Pääst' ijäisestä kuolemast', / Aut' ulos hädäst' ahtahast'.
3. Meit' synnin vioist' varjele, / Ja ristin alla auttele, /
Sen kuorma kova huojenna: / Meit' vahvist', tue, ojenna!
4. O Jesu, veljem' suloinen! / Ain' pysy meidän tykönäm', /
Täs' vaellukses' vaikias': / Suo sitt' meill' ilo taivahas'.


150

1. Ah suru suur'! / Ett' näen juur / Jumalan ainoan Pojan, / Ja hänen olons' kuvan /
Pilkall' poljettavan.
2. Voi minua! / Ett' Jumala / On murhatt' ristin päällä: / Kivest' ompi sydän sill', /
Kuin ei pelkää vielä.
3. Suur' Jumala, / Kuin sanalla / Mailman liikuttaapi, / Kuollunn' nyt hiljaisuudes', /
Maasa haudan saapi.
4. Ken muistella, / Kanss' katsella / Näit' ilman itkutt' taitaa; /
Sill' Jumalan Pojan näin / Syntim' sairaaks' saattaa.
5. Hän Karitsa, / Vuodatettaa / Maan päällä verens' annoi; / Ja niin armon autuuden /
Itse meille kannoi.
6. Suu suloisin / Ja totisin, / Sä ilman syytä piestiin, / Petoksell', pilkall' ilkiäll', /
Väärält' kielelt' lyötiin.
7. Sä sulhainen / Juur' suloinen, / Ei sulle vertaa löydy, / Sä kuitenk' tulit köyhäks', /
Me jonk' kautta hyödym'.
8. Ah autuas, / Kuin tiennee taas / Näit' todell' tutkistella, / Ja Christuksen kuolemat' /
Uskos' muistutella.
9. Ett' Jumala / Paits' ansiota / Pois kuolla tahtoi täältä, / Siis paits' omaa ansiotam' /
Autuutt' pyydäm' hältä.
10. Hän hautahan / Sitt' lasketaan, / Joll' maa on pyhitetty, / Ja meille hauta jaloks' /
Lepokammioks' tehty.
11. Jesu rakkain, / Sun hautas ain' / Mun sydämeni lienee, / Ett's siell' lepäät makiast', /
Tyköm' sinuas riennä.
12. O Jesu Christ'! / Sä turvam' its', / Me uskos' sinult' pyydäm', /
Sun piinas, kuollos tähden, / Suo ett' ilon löydäm'!