Vuoden 1701 virsikirja 106-120



2. Adventti-virret.

106

1. Seurakunta iloitse, / Ylkääs vastaan hankitse, / Hän tykös tulee tänne, /
Kuin ennustett' on ennen, / Hosianna! Herra, apuu anna / Täll' Davidin Pojalle aina, /
Kanss' Kuninkaall' kunnia lainaa.
2. Drotninki Sion varalt'! / Avaa porttis avaralt', / Ota ylkäs Christus vieraaks', /
Huuda hänell' iloo kerraks', / Hosianna! Herra, apuu anna etc.
3. Hän hurskas auttaja, / Autuun ainoo antaja; / Hänt' vastaan valmist' itses, /
Veisaa hänell' riemuvirtes: / Hosianna etc.
4. Katsos, kunnian Kuningas / Aasill' ajain tulee täs', / Nöyrän' ja kyllä köyhän', /
Jolt' taivaan tavaran löydäm', / Hosianna etc.
5. Liittons' verell viruttaa, / Kuopast' kuivast' kirvottaa, /
Rauhan meill' saarnat' antaa, / Näin autuun kaikill' kantaa. / Hosianna etc.
6. Hän autuun hinnan täytti, / Meill' armons' avun näytti, / Sai vihollisistans' voiton, /
Jost' hänell' näin ylistys olkoon: / Hosianna! Herra, avun annoit /
Täll' Davidin Pojall' ainooll', / Kanss' Kuninkaall' kunnian ain' soit.
7. Sydämen ovi avatkaam', / Hänt' me vastaan ottakaam', / Turvatkaam' hänen tyköns', /
Ei ijäs' hän meit' anna ylön, / Hosianna etc.
8. Oksii sielt' täält' taittakaam', / Vaatteem' kanss' hajottakaam' , /
Tuskis' tunnustain hänt' Herraks', / Auttajaks' monin kerran, / Hosianna etc.
9. Hänt' vastaan käykääm' palmuill', / Kiitosvirsill' ja psalmeill', /
Huutain: hyväst' siunatt' olet, / Kuin Herran nimeen tulet, / Hosianna etc.
10. Olkoon kiitos Jesuksen, / Tähden tain lunastuksen, / Jonk' meill' ansiostans' antoi. /
Kiitos hänell', näin ain' sanoin: / Hosianna! Herra, avun annoit /
Täll' Davidin Pojalle ainooll', / Sill' kunnian Kuninkaall', Amen.


107

1. Sun porttis, oves avaja, / Kanss' nöyräst' itses alenna, /
Nyt Jesust' vastaanottamaan, / Kuin tulee tykös asumaan: /
Jo tule, veisull' riemuisell' / Huud', että kuuluu korkiudell': /
Sull' kiitost', Jesu suloinen! / Kuin tulet, asut tykönän'.
2. Hyvyyden Jesus myötäns' tuo, / Ja kaiken armon sinull' suo, /
Häll' pyhyys om' on kruununsa, / Ja vakuus vahva valtikka: /
Hän vaivat saattaa sammuttaa, / Sun tuskist' tuimist' pelastaa. /
Sull' olkoon kiitos Jesu Christ'! / Kuin vaivoist' autat ahtahist'.
3. Kansa ja kaupunk' on autuas, / Kunk' kulkee tämä Kuningas; /
Siin' rauha on ja rakkaus, / Kus' Cliristuksell' on asumus, /
Hän armon tuopi tullesans', / On apus neuvois', teoisas: /
Sull', Jesu, annan kiitoksen, / Ett's tulit mun päämieheksen'.
4. Sun porttis, oves avaja, / Häll' sielus majaks' valmista, /
Ann' uskos loistaa lujasta, / Vartioitse, ole valmisna, /
Hän tulee tykös totisest', / Sun kruunaa armoll' iloisest', /
Sull', Jesu rakas, kiitoksen / Ain' armos edest' lausunen.
5. Ah tule tykön' Jesuinen! / Sull' avajan mun sydämen', /
Kanss' armos tule autuaan, / Ja asu aina sielusan'. /
Mua taivaan iloon johdata, / Ett' tykönäs saan asua. /
Mä tulen pian, sieluinen! /Amen, tul'. Olen iloinen!


3. Christuksen lihaan-tulemisesta.


108

1. Esaiall' profeetall' tapahtui, / Ett' Herra kunniasans hänell' näkyi, /
Ja korkiall' istuimell' istui; / Hänen vaatteens' palle templin täytti /
Seisoit serafit kahden puolen, / Kuus' siipee kullenk' heill' oli ollen, /
He kauniit kasvons' kahdella peitit, / Peitteeks' kaks' jalkains' pääll' heitit, /
Kanss' kahdell' siivell' lensit he vapaast', / Huutain toinen toisens' tykö vahvast': /
Pyhä on Jumal' Herra Zebaoth! / Pyhä on Jumal' Herra Zebaoth! /
Pyhä on Jumal' Herra Zebaoth! / Kaiken maan hän kunniallans' täyttän' on. /
Vapisit pihtipielet täst' huudost', / Huone täytettiin savust' ja tuoksust'.


109

1. Christus Jumalan Poika, / Kuin on meidän Herram', / Isästä ulos koittaa /
(Sanoo Raamatt' monin kerran),  /Hän on se kointähti, / Kuin meitä valaisemaan ehti /
Kaikes' pimeydes'.
2. Hän tuli mailman lopus' / Meidän tyköm' taivaast', / Sikis' Marian kohdus', /
Päästi meitä vaivast': / Kuoleman ylitse voitti, / Ja elämän meille tuotti, /
Taivaan eteem' avas'.
3. Armos, Christe, meill' lainaa, / Ja palava rakkaus, / Usko sydämiin paina, /
Ja synnist' lakkaamus, / Ann' meidän jälkees himoo, / Vilppi meist' pois kimmoo, /
Ja rakastaa totuutta.
4. Kaiken voiman nyt Isä / Annoi sinun kätees, / Se sinull' kiitost' lisää, /
Ettäs sen otit etees: / Sill' sinun tulee auttaa, / Ei sortaa eli laittaa /
Sitä köyhää voimatoint'.
5. Mitäs saanut olet Isält', / Älä niitä kadota, / Vie heitä taivaaseen sisäll', /
Ja avullas lahjoita; / Siellä sinun perääs kysyn, / Ja tykönäs aina pysyn, /
Kaikkein pyhäin kanssa.


110

1. O Jesu Christ'! kuin luontom' sait, / Ja synnyit neitseest' kirkkaast', /
Rakkaus sinun siihen vei, / Ettäs meit' päästäisit pilkast'. / Sinä näit misä vaivasa /
Me olim' täsä mailmasa, / Helvett' oli edesäm' avoi.
2. Annoit sinus kohta sotaan, / Sen ruman pirun vastaan, / Ja tahdoit olla meidän otam', /
Kosk' hän riitaan meit' haastaa: / Sinä saatit meille rauhan, /
Otit myös päältäm' pois vaivan, / Piinas ja kuolemas kautta.
3. Niin sinä myös kaikki käskit / Turvaamaan sinun päälles' /
Orvot ja myös köyhät lesket / Lupasit korjata puolees, / Jos he vaan uskovat sen pääll', /
Ett' sä ne tahdot antaa heill', / Kuin sinä luvannut olet.
4. Sinä olet meidän veljem', / Joka meill' kunnian tuotat, /
Et sinä myös meit' katso ylön, / Jos me sinun päälles luotam'. /
Enköst' me mahda iloita, / Sill' Christus, Jumalan Poika, / On meidän rakas veljem'.
5. Tämän suuren armos tähden / Olkoon sinun kiitos, Christe, /
Ettäs veljikses saatit meidän, / Ann' meill' aina sitä pistää: /
Sentähden mahdam' iloita, / Ja Jumalata kunnioittaa, / Hän on meidän rakas Isäm'.



4. Joulu-virret, Christuksen syntymisestä.


111  (V. k. N:o 296.)

1. Tule toivottu turva tänn', / Neitseen synnyttämist' näyttämään, /
Ihmeeks' ihmisten mailmall', / Se syntymys sull' sovei, Jumal'.
2. Ei tapahtun' se miehen siemenest', / Vaan Herran Hengen vaikutuksest': /
Sana Jumal' lihaks' tänn' tuli, / Jumal' itse ihmiseks' yhtyi.
3. Neitseen kohtu kannoi hedelmän, / Paits' puutoksetta neitsyyden, /
Ihmeet isot nyt ilmaantuvat, / Jumal' templis' omas' asuva.
4. Sankar' samos' ulos salistans', / Ja neitseen kohdust' kammiostans', /
Jumal' mieheksi meill' olemaan, / Veljiksens meitä vapahtamaan.
5. Isästänsä hän ulos kävi, / Täyden miehen Isän tykö vei, /
Hänen valtans' ylits' kaikkein käy, / Istuu Isäns' oikiall' kädell' ain'.
6. Ynn' Isän kanss' yks' voimall' on; / Lihasans' korvens' kuoleman, /
Helvetin voiman hän hävitti, / Pirun vallast' meitä vapahti.
7. Sanan saarnall' tästä on tullut / Valkeus vaivaisii valaisemaan, /
Pimiöin sydämihin paistamaan, / Murhetta iloksi muuttamaan.
8. Kiitos olkoon aina Isällen, / Ylin ylistys Pojallen, /
Kanss' korkia kunnia Pyhäll' Hengell', / Kuin näin armon avun annoi meil'.


112  (V. k. N:o 235.)

1. Kunnioitkaam' Christust' Kuningast', / Syntynytt' neitseest' Mariast', /
Jonk' valta on ennen aurinkot', / Maan ääriin ulottuu loppumat'.
2. Mailman Luoja, luonnon ihmeeks', / Itse tuli ihmiseks', orjaks', /
Ett' ihmisen luonnos' lunastais' / Luotujans', ihmisii hukkuvit'.
3. Jumalan armon avara aitta, / Maan kaik' ja taivaan täyttäjä, /
Antoi itsens' autuaan aikaan, / Neitseen nuoren kohtuiseen puhtaan.
4, Herran pyhä viisaus pohjatoin, / Voima väkevä, puuttumatoin, /
Tämän ihmeen tehdä taisi, / Ett' neitsy sanast' sikiän sai.
5. Gabriel enkel' sen ilmoitti, / Maria uskoll' tyköns' otti, /
Paitsi miehett' neitsy raskaaks tuli, / Pyhäst' Hengest' sikiän siitti.
6. Ymmärryst' ylitse, vastoin luontoo, / Paitsi miehen avutta muutoin, /
Neitseen kohtu hedelmän kantaa, / Sen hedelmän, jolt' itse luotu on.
7. Ett' neitseen kohdus' oli Jumal' ja mies, / Elisabeth tervehdyksest' ties', /
Marian juur' Jumalan äitiks', / Siks' tuns' Johan jo kohdus' äitins'.
8. Koht' kuin se Pyhä synnyi tääll', / Seimeen sallei pantaa pahnain pääll', /
Äitins' rieskall' hän ravitaan, / Kuin linnut ja luodut kaikk' ruokkii ain'.
9. Täst' syntymäst' enkelit iloitsit, / Kiitoksen Jumalall' veisasit, /
Ensin paimenill' ilmei suodaan / Se hyvä Paimen, kaikkein Luoja.
10. Siis kiitos olkoon Jesuksell', / Ett itsens' auttajaks' annoi meill', /
Veljeks', välimieheks' synnyi tänn', / Kanss' kiitos Isän, Hengen Pyhän.


113

1. Riemuit' me mahdam' vahvast', / Suloisest' sangen sanomast', / Jonk' enkel' ilmoitti, /
Meille tosin toivotti, / Armon, avun aivotun, / Lunastuksen luvatun, /
Isält' ijankaikkiselt'.
2. Jumalan Poika pyhä, / Kaikkein kappalten Luoja hyvä, / Pivosans' pitävä taivaan, /
Maan, meren syvän: / Korkia kunnian Kuningas / Ihmiseks' astui alas, /
Orjan puvun päällens' puki.
3. Pilvet pisaroitsevat, / Ja taivaat täsä satavat, / Turvan ain' toivotun, /
Lunastajan luvatun, / Esi-isilt' ikävöityn, / Kansoilt' kaikilt' halatun, /
Uhreill' ennen ennustetun.
4. Taiten tätä tavarat' / Ei taida taivaat avarat / Sulkee syliins' sisäll', /
Eik' mailmaan mahdu olennoll': / Neitsees' makas' mittaamatoin, /
Kohtuun mahtui määrätöin, / Maan ja taivaan täyttäjä.
5. Neitseen nuoren kohtuinen, / Paits' puutoksetta neitsyyden, /
Kätkee, kätkyns' kantaa, / Tuo edes, ilmei antaa / Näkymättömän, nähtävän, /
Ijankaikkisen, ajaisen, / Annoll' avun ylhäisen.
6. Jumal' yhtyi ihmiseks', / Ihmeeks' kaksi yhteen yhdeks', / Ymmärryst' ylitsen, /
Luonnon lain ohitsen, / Meillen syntyn', meille suotu, / Neitseen kohdust' tänn' tuotu, /
Vapahtajaks' vaivaisill'.
7. Pirun puustit kostetaan, / Evan omena ostetaan, / Armon apu annetaan, /
Vangit ulos otetaan, / Taivaan ovi avataan, / Riemun rauha jaetaan, /
Onnettomill' autuus.
8. Toivo tosin turvaava / Meille tulee tästä vahva, / Sydän syttyy uskoon, /
Tykö autuaan Isän armon, / Tuskis' luja lohdutus, / Itkus' ilon odotus, /
Hengen vahva vaikutus.
9. Lepo suotuis' sydämes', / Elämä ijän kuolemas', / Saam' nämät ilmeisest', /
Isän Pojas' ihmises'; / Hänen tyköns' turvatkaam', / Häntä kaikin kiittäkääm', /
Isää, ynnä Henkee hyvää.


114

1. Iloitse, Christikunt', sydämest' / Herran voimast', armost' ja hyvyydest', /
Ett' hän Poikans' ainoan / Annoi tulla mailmaan, / Ja siitä kohdus' Marian.
2. Jumal' enkelins' lähetti, / Kuin suloisest' Mariaa tervetti, / Ja teki tiettäväks', /
Ett' hän pant' oli siittäjäks', / Ja Christuksen synnyttäjäks'.
3. Jumala kyll' voi ja tietää, / Kuink' neitsy synnyttää miehettä, /
Niinkuin me täsä näem'. / Se pidetään suuren' ihmeen', / Ensin oli se ja viimein.
4. Meille se tapaht' parhaaksi, / Ett' Jumal' tuli meille turvaksi, /
Ja sen Pojan tänn' annoi, / Kuin autuuden meill' kannoi, / Niin kuin hän isillen vannoi.
5. Se on sinull' suuri kunnia, / Ett' Christus sinust' syntyi, Maria! /
Sinä kivutta yksinäs / Synnytit mailmaan sikiäs, / Ja pidit kuitenkin neitsyytes.
6. Sinä mahdat autuas kyll' olla, / Ettäs Gabrielii taisit kuulla, /
Ja niin Jumalan huomaan / Itses annoit ja suomaan; / Sill' löysit sinä hyvän luoman.
7. Ann' armos, Herra Jumala, / Hyvin elää tällä juhlalla, / Että mekin sydämest' /
Kiittäisim' sinua väkeväst', / Marian kanss' ijankaikkisest'.


115  (Hodie Deus homo factus.)

1. Tapahtui täällä, tain päivän päällä, / Ihmeellinen ihme! On tullut tänne /
Jumal its' yhdeks' ihmiseks' täydeks', / Ihmisten iloks', ijäiseks' eloks', /
Toivotuks' turvaks', autuudeks' aivaks'; / Kaikk' siis iloitkaam'; /
Herraa kunnioittakaam'; / Jesus Christ' kiitett', / Ihmiseks' siinnyt (syntyn'), /
Isä ylistett', Henki kunnioitett'.


116  (V. k. N:o 237.)

1. Pyhä Christikunt' iloitse, / Jumalata myös kunnioitse, / Sen suuren armonsa edest', /
Jonk' hän sinull' osott' ijankaikkisest'.
2. Yhden suuren ihmeen täällä / Armollisest' osott' meille, /
Ett' annoi rakkaan Poikaisens' / Ilmaantuu maan pääll' miehuudes'.
3. Maria neitsy ja äiti / Miehettä Pojan ilmaan veti, / Ei ikänäns' ennen kuultu, /
Ett' miehett' on raskaaks' tultu.
4. Yks' uusi Poika synnyi täs', / Kuin Isää taivaast' istuu läss', /
Meille annettiin turvaksi, / Se meitä synnist' lunasti.
5. Adamin vian tähden me niin / Kaikki pahast' ulos tulim', /
Ett' meidän piti kuoleman, / Ja pirun ala tuleman.
6. Vaan meitä päästi niistä tuskist' / Meidän veljem' koht' Jesus Christ', /
Kuin piinan kärsei kyll' hirmuisest', / Joll' maksoi meidän synteim' edest'.
7. Synnin, kuoleman, helvetin, / Joiden kuoppaan me teljettiin, /
Miehuutens' hän maahan löi, / Ja rauhan sillä meillen toi.
8. Kiitetty ijankaikkisest' / Olkoon Jumal' armons' edest', /
Joka sen neuvon piti meist', / Ett' me pääsim' pirun käsist'.


117

1. Ole kiitetty Jesu Christ'! / Kuin miehuuden otit ihmisest'. /
Ja synnyit neitseestä puhtaast', / Ettäs päästäisit meit' tuskast', /
Kyrie eleeson!
2. Jumalan ainoa Poika / Synnyi meillen hyvään aikaan, /
Hän sallei hänens' pahnoin käärittää, / Joka ei tehnyt  kenenkään vääryyttä, /
Kyrie eleeson!
3. Jota ei mailma vetänyt, / On neitseen kohdus' levännyt /
Se Laps' oli heikko kaikkein edes', / Jonk' mailm' on kuitenkin kädes', /
Kyrie eleeson!
4. Nyt näkyi oikia auringon koi, / Kuin valkeuden mailmaan toi, /
Se pimeydet pojes hajottaa, / Jumalan lapsiks' meit' aivottaa, / Kyrie eleeson!
5. Jumalan Poika taivahast' / Tuli mailmaan vierahaks', / Hän tahtoo kaikki vaivaiset /
Ilon kanss' saattaa taivaasen, / Kyrie eleeson!
6. Köyhä hän oli myös täällä, / Armahti kuitenkin meidän päällem', /
Tahtoo taivaas' tehdä meit' rikkaaks' / Ja pyhäin enkeleins' verraks', /
Kyrie eleeson!
7. Näit' on hän meill' osottanut, / Ja mielens' sill' ilmoittanut, /
Siis pyhät kaikki iloitkaan, / Ja häntä aina kunnioitkaan, / Kyrie eleeson!


118

1. Kaikki Christityt / Iloitkaan tällä / Juhlalla, Halleluja. /
Nyt on syntynyt / Neitseestä itse Jumala, / Se on kyll' luja.
2. Vapahtaja tuli taivaast', / Syntyi mailmaan neitseest' vakaast', /
Päästi meit' vaivast'. / Nyt näkyi auringon koi, / Kuin valkeuden myötäns' toi, /
Jonk' ihmisill' soi.
3. Se aurinko valaisee, / Osottaa tien taivaasen, / Pääst' sinn' vaivaisen. /
Päivän aurink' edes tuott', / Pimeyden pois karkott', / Valon meill' osott'.

*  *  *

4. Se luetaan suureks' ihmeeks', / Jumalan Poika tuli mieheks', / Sangen pieneks'. /
Ihminen on hän ja Jumal', / Jonka voimall' ja turvall' / Ei lyödä meit' murhall.
5. Esajas annoi kuulla, / Ett' Jumal' omall' suulla / Oli luvann' tänne tulla, /
Ja miehen' olla: / Samall' muotoo se myös tapaht', / Jumala kansans' vapaht', /
Vihansa pois lakaht', / Pirun sydän pakaht'.
6. O köyhä Judan suku, / Mikses näist' pidä lukuu? / Usko, niin et synnis' pois huku. /
Sen sanon sull' totta: / Christus synnit pois ottaa:  /Kuin Raamatt' sen kyllä osottaa /
Halleluja.

Värsy.

Christus alas astui taivahast', / Ja syntyi neitseest' puhtaast', /
Hän päästi meitä suurest' vaivast' / Ja ijankaikkisest' tuskast'.


119

1. Siit' on meill' iloinen aika / Ja riemullinen juhla: / Että taivaast' Jumalan Poika /
Maan päälle tahtoi tulla, / Se oli suuri nöyryys, / Ja ylönpaltinen köyhyys, /
Jonka Christus otti päällens', / Että tuli mailmaan vieraaksi, /
Ja kaikkein ihmisten orjaksi, / Saattamaan heit' iloon jällens'.
2. Yks' vähä kaunis Lapsukainen / Ilmaantui nyt maan päälle, /
Jonka synnytt' puhdas neitsykäinen, / Suureksi iloksi meille. /
Jos ei se Laps' olis' mailmaan tullut, / Niin olisimme kaikk' kadotetut olleet, /
Ja ijankaikkisest' kuolleet. / Olkoon sinull' siis, Herra Christus, /
Kiitos, kunnia ja ylistys, / Joka et meidän sitä suonut.
3. Sinä yönä kuin Christus syntyi meille, / Paimenet kaitsit laumaans' kedoll', /
Niin enkel' taivaast' ilmestyi heille, / Ja puhui tällä ehdoll': /
Minä tuon teille hyvän sanoman, / Jonka pitää kaikille hajooman, /
Riemuksi monin kerroin. / Tänäpän' on syntynyt Vapahtaja, /
Christus, kaiken mailman Lunastaja, / Ja Davidin huoneen Herra.
4. Se taivaallinen sotaväki / Ihastui siitä sanast', / Ja kohta kiitosvirren teki, /
Veisain enkelin kanss' vahvast': / Olkoon kiitos Jumalan korkiudes', /
Rauha myös mailman leveydes', / Ihmisill' ilo ja riemu. /
Me myös nyt Jumalata kiittäkääm', / Ja Christust' aina ylistäkääm', /
Joka on meidän iloon vienyt.


120

1. Lauluja nyt laskekaam', / Jumalasta jutelkaam', / Jouluvirsii veisatkaam', /
Jesus kaunis helmas' makas' Marian: / Gabrielin ennustus on täytetty, /
Eija! eija! Neitsy nuori sikiän sai, / 
Ilman miehett' Pojan toi, kuin kaikki loi: /
Tydy tähän Pilttiin vähään, Pilttiin vähään, Israel! / 
Älä Lunastajaa toista toivo sill'. / Tosin kunnian Kuningas Emmanuel, /
Neitseest' nuorest' syntyi, sanoi Gabriel.
2. Jost' profeetat puhelit, / Esi-isät ennustit, / Juuttaat paljon juttelit, / Jesus etc.
3. Pojat parhaat pauhatkaat, / Neitseet nuoret iloitkaat, /
Vanhat vahvast' veisatkaat, / Jesus etc.
4. Sioni, sinun Herras / Pidä korkias' kunnias', / Katso sinun Kuninkaas, / Jesus etc.