Vuoden 1701 virsikirja 91-105



91  (Psalmi 133.)

1. Ynnä yksi yhteys, / Keskinäinen rakkaus, / Välill' veijesten elon: /
Ynnä yhdes' asua, / Ilman yhtään hasua, / Veljekset omall' ehdoll', /
Ihanamp' on mielist' iloo, / Suloisemp' suotuist' eloo, /
Kaikkein kalleint' kaluu jaloo / Ja parast' mailman menoo.
2. Kemppi kyläisten keskell', / Talois' tai kaunis äsken, /
Juur' paras parikunnas'; / Hyvä hän hallitukses', / Hyvä oikias' opetukses', /
Siin' Herran seurakunnas'; / Täll' talot hyvin hallitaan, / Valtakunnat vallitaan, /
Seurakuntaa edesseisotaan, / Hyvin kaikk' edeskatsotaan.
3. Paramp' balsamit' parast', / Öljyvoidetta hajavaist', / Sep' on Herran Hengen voide: /
Hyötyisemp' ajaist' nestett', / Kalliimp' kanss' kesäist' kastett', /
Kuin maan tuoreeks' tehdä voipi; / Kust' kukkaiset kukoistuvat, /
Metsät myös ihastuvat, / Laihot kaikk' leitsottavat, / Hedelmät kanss' kiiruhtavat.
4. Siinä Jumal' siunauksens', / Menestyksen lupauksens' / Lupas' ja käski pysyy: /
Rauhallisii rakastaa, / Lapsiksens' lausuu tästä, / Suo maan perintöt' kysyy. /
Työt menestyväiset ovat, / Kaikk' menot toimehen tuovat, / Suosioisten sovinnot, /
Yksimielisten olennot.
5. Rauha rakentaa rauhan, / Varjeluksen vahvan pauhaa: / Suotuis' elo yhteinen, /
Seurakunnan suosio, / Oikian opin yhteys / Aina auttaa autuuteen. /
Itse näin Jumal' lupas' sen: / Elon alinomaisen, / Ynn' ilon ihanaisen, /
Saada yksimielisten.
6. Eripuraisuudet tuovat / Torat, tappelukset, riidat, / Taloin häijyt hävitykset, /
Saattain sodat, kapinat kaikk', / Rauhattoman menon ratk', / Valtakuntain kukistukset; /
Opis' pahan pahennuksen, / Oikialt' tielt' erhetyksen, / Sielun kanss' kadotuksen; /
Jost' Jumal' suokoon varjeluksen.


92  (Psalmi 137. V. k. N:o 210.)

1. Juur' virtais vieres', Babylon, / Me suurell' surull' istuim': /
Koska mieleem' muistui Sion, / Vuodatim' kyyneleit' parkuin, /
Ja ripustim' karvaall' mielell' / Kanteleem', jotk' hyvät lienee, /
Ratk' pajustohon paksuun, / Kuin on siinä vieraasa maas', /
Josa me pilkasa pahas' / Pidettiin vaivaisna valjun'.
2. Olim' siell' vankina kauvan, / Ain' kärseim' suruu sitkiät': /
Käskit meidän pahat pauhain, / Iloita itkusam' ilkiät: / Näin hävyttömät häkytit, /
Virttä meilt' iloista pyysit, / Mielikarvaudeks' huuten: / Veisatkaat nyt veisu kaunis, /
Joka on tehty Sionis', / Ja kyll' kumajais' kuulten.
3. Näin suures' surus' täll' kerrall', / Taidammek' iloita täällä, /
Iloisest' veisata Herrall' / Virttä vieraalla maalla? /
Jerusalem, jos minä sinun maas / Unhotan, mahtaa Herra taas /
Unhottaa oikian käten': / Jos en aina Sionita muist', /
Kielen' sitt' kipeist' kivuist' / Tarttukoon suuni lakeen.
4. Alinomaa jos en ylist' / Jerusalemii pyhää, / Viel' väsynynn' murheist' syvist', /
Toivota hänell' hyvää: / Jerusalemin päivänä, / Muist', Herra, Edomill' tämä, /
Kuin tuimast' huutaa taisi: / Lyö, lyö maahan, joudu häijyis', /
Ett' perustuksenkin täytyis' / Kääntyy ylösalaisin.
5. Sinull' siis, hävytöin Babel, / Eik' Herra muistane jällens'? /
Kostain pilkkas kovall' kädell', / Ja saattain vaivaa päälles. /
Autuas on, joka sinun juones / Oman oves eteen tuonee, / Ja sillä mitall' hyvin mittaa, /
Kuins meille mitann' lienet: / Autuas sinun lapses pienet / Armottomast' paiskaa kiviin.


93  (Psalmi 139. V. k. N:o 10.)

1. Herra, sinä minun tutkii tiennet, / Tunnet minun, tiedät kaikk' pienetk', /
Joko istun, nousen, makaan, / Näet kaikk' tyynni, edest' takaa, /
Taampat ajatuksen' tiedät, / Joka taholt' minun ympärs' kierrät.
2. Ei ole sanaakaan kieleni pääll', / Jotes kohta tiedä tääll', /
Mitk' edell', jälkeen minull' tapahtuu, / Se toimituksellas johtuu, /
Kätespä ain' päälläni makaa, / Paits' tahdottas ei minull' mitään tapahd'.
3. Tämä tieto minull' tarpeellinen, / Ja on ylön ihmeellinen, /
Sangen kanss' korkia, kallis, hyvä, / Ylits' käy ymmärryst' syvää; /
Tietoos, taitoos, tekoos, ihmeitäs / Tunnustan, ei voi käsittää täs'.
4. Kunka sinun Hengestäs menen? / Kunka kasvoistas pakenen? /
Jos ylös taivaas' astuisin minä, / Siellä edesän' olet sinä; /
Ehk' hamaan helvettiin tulisin, / Sielläkin minun edesän' olisit.
5. Jos aamuruskon siivet minull' käärin, / Äärimäisiin meren ääriin /
Minä lentäisin, ja asuisin siell', / Kätes minun sinne veis' viel'; /
Sinun oikia kätes kaikk' täyttää, / Jot' ei taita välttää, se minun peittää.
6. Jos sanon: pimeys peittää minua muoll', / Niin yön täytyy valkiun' minull' oll', /
Sinun edesäs ei paksuin pimeys / Ole pimeys, vaan valkius; /
Yö valaisee, kuin päivä valvain, / Pimeys paistaa, kuin valkius valkiain.
7. Vallasas on minun munaskuun', / Halun', himon', myös menon' muut, /
Äitin' kohdus' minun ympärs peitit, / Vahvan varjelukses näytit. /
Kiitän sen edest' sinua toden, / Ett' ihmeellisest' tehty olen.
8. Ihmeelliset, Herra, ovat työs, / Sen nähdä taidan, tiedän myös: /
Ei minun luun' olleet salatut sinult', / Kosk' olin äitini kohtuun' tull', /
Siin' salaises' tehty ollu, / Kosk' alhaall' maas' olin luotu.
9. Mun valmistamattoman olon' / Näki silmäs, ennen kuins minun loit: /
Luut, suonet, joka jäsen, ikäpäivätk' kaikk', / Kuin minull' oleman piti ratk', /
Ennen kuin ne edes tulit, / Jo sinun kirjaas kirjoitett' olin.
10. Jumal', kuink' kalliit minull' ovat / Ajatukses, ihmees luomat! /
Kuink' lukematoin näiden luku suur'! / En vois', vaikk' lukisin niit' juur', /
Ne saman lukun' ylits' voittaa, / Ain' sinun töitäs tutkin totta.
11. Joskas, Jumal', tuimat tappaisit, / Verikoirat minust' pois ajaisit; /
He pilkkaavat sinua, ylpiät ovat, / Paits' syytä sinua vihaavat. /
Täydell' vihall' heitä vihaan, / Jost' jällens' minua vihaavat ijan.
12. Tutki siis minua, Jumala, /Koettel' sydämen' pohjasa, /
Kiusaa minua käskyilläs, tutki / Ajatuksen', menon' muutkin, /
Jos tien pahan päällä lienen, / Sinä autuun tielle minua viene.
13. Ain' ylistäin sinua kiittelen, / Ett's siipeis all' minun suojelet, /
Minun luonut, tehnyt, holhon', kainnut, / Kuin olet juur' parhain tainnut: /
Tai tieto tykös turvan saattaa, / Sydämen synnist' pois palattaa.


94  (Psalmi 143.  V. k. N:o 259.)

1. Ah Jumalan'! / Rienn' auttamaan! /Sielun' on kahleis' ahtais', / Ann' armos tääll', /
Äl' apuus' kiell', / Jonk' totuutes mull' lupas'.
2. Kuul' minua / Ja lohduta, / Ett' armon armost' löydän. / Ah! lepy mull', /
Äl' oikeull' / Käy palvelias kanss' köyhän.
3. Ei löytä tääll' / Maan kaiken pääll', / Kuin olis' hurskas, vaka: /
Siis tiedän myös, / Ett' oikiast' syyst' / Rangaistus päällän' makaa.
4. Mun vainoojan' / Juur' ankaran / Mun päällen' pilkan saattaa, /
Niin julmast' tääll' / Mua vainoo viell', / Ett' ruumiin' runnell' mahtaa.
5. Mua vaivaapi, / Kanss' painaapi, / Kuin kuolleet kuoppaan pimiään, /
Jost' kulutett' / Ja ahdistett' / Kanss' murheell' täytett' henken'.
6. Mä muistelen / Mun mielesän' / Ain' aikoi entisitä, / Sun ihmetyös /
On muistos' myös, / Ett' levon saisin siitä.
7. Mun kämmenen / Nyt levitän / Sun puolees, sielun' anoo / Sult' lohdutust' /
Ja virvotust', / Kuin karkee maa vett' janoo.
8. Mun voiman' kaikk' / On heikko ratk', / Mult' kasvos älä peitä, / Muutoin olen /
Senkaltainen, / Kuin tuoni hautaan heittää.
9. Suo Jumalan'! / Mun varahin / Juur' armos autuaast' kuulla, / Pääll' ainoan /
Sun turvaan ain', / Suo siipeis all' mun tulla.
10. Mull' osota / Tie oikia, / Jot' myöden käydä taidan, / Sun perääs ain' /
Mä halajan, / Aut' ett' sull' kelvat' mahdan.
11. Aut' minua / Nyt armostas / Mun vihollisten' vainost'; / Sill' turvannen /
Ja luottanen / Ain' päälles kaikis' vaivois'.
12. Mua neuvo viel' / Sun käskyis tiell', / Mun sielun' tahtos tehköön: /
Sun Henkes ain' / Sä minull' lain', / Hän tasaist' tiet' mua vieköön.
13. Ah! lohduta, / Mua virvoita / Jesuksen nimen tähden! / Mun sielun' vie /
Pois hädästä, / Siit' kiitoksen sull' tuonen.
14. Mun Jumalan'! / Kaikk' vainoojan' / Sä lyö, mull' hyvyytt' näytä, /
Niit' kadot' taas, / Jotk' palveliaas / Vihaa; mua iloll' täytä.


95   (Psalmi 145. V. k. N:o 224.)

1. Ylistän sinun nimeäs, / O minun Jumalani, / Ja suullani sun ihmeitäs /
Kunnioitan, Kuninkaani; / Siihen sä taitoo minull' suo, / Ja armostas ain' apuu tuo, /
Sä armon, avun alku.
2. Suuri ja ylistettävä / Sä olet, minun Herran'! / Voimallinen ja väkevä, /
Kuin tutaan monen kerran, / Kosk' käsialaas katsellaan, / Ja taiten tarkast' tutkitaan, /
Ehk' ovat epäluvut.
3. Sun armostas mä puhelen /Ja suurest' kunniastas, / Sun voimastas myös juttelen, /
Mainitsen viisauttas; / Lapsiltam' sinun hyvyytes, / Ja lasten lapsilt' vakuutes /
Julistettaman pitää.
4. Mailma mahtaa mainita / Sun armoos avarata, / Hyvyyttäs julki julistaa, /
Jot' mitata ei taita; / Sä, Herra, aivan armias, / Hidas vihaan ja laupias, /
Suloinen ystävilles.
5. Sun valtakuntas vahva on, / Se pysyy ijät' aina: / Sun voimas myös puuttumatoin /
Sen oikiat' tuntoo lainaa! / Sä korjaat kauniist' kaatuneit', /
Vahvistat vahvast' vaipuneit', / Jotk' turvaavat sun tykös.
6. Sä runsaast' ratki ravitset / Elävät einehellä, / Ja tarpeet kaikki taritset /
Suurella hyvyydellä; / Sä avaat kätes armiaan, / Ja täytät luodut ainijan /
Suloisell' suosiollas.
7. Rakastavitas rakastat, / Lähestyt pelkäävitäs, / Ja vaikkas vaihees' kuritat, /
Et kuolet' kuitenk' heitä: / Sä hurskaan huudon huomaitset, / Pahain parist' pelastelet, /
Hävität häijyt kaikki.
8. Vanhurskas, vaka Jumala, / Sä olet sinun teisäs, / Ei sinus' vääryytt' kavalaa, /
Vaan pyhä olet töisäs: / Siis kielen' kilvan kiittäkään, /
Luotuin kanss' ynn' ylistäkään / Sun pyhää nimees aina.


96  (Psalmi 146. V. k. N:o 85.)

1. Suun', sydämen', sielun' kiittäkään / Herraa hädäs' auttajat' aina. /
Päämiesten pääll' turvataan turhaan, / Ne herrat ei auttaa tainne, /
Its' ovat avuttomat ihmiset, / Synniset, sairaat, kuolevaiset, /
Joiden apu turhaan raukee.
2. Ei niin korkiaa kuningast' ole, / Eik' ihmist' yhtään niin jaloo, /
Kuin ei henkeens' ylönann' ja kuole, / Mullaks', tuhaks', tomuks' tule. /
Kaikkein täält' täytyy kulkee pois, / Heidän juonens' joutuu tyhjään myös, /
Kanss' kaikk' aivoituksens' hukkaan.
3. Autuas Jumalaan itsens' luottaa, / Hänt' auksens' huutaa aina, /
Hän apun' on hänell' hädäs' totta, / Lohdutuksen sydämeen painaa; /
Hänt' ei kenkään voi kadottaa, / Its' Jumal' hänt' turviins' ottaa, /
Hänt' holhoo, varjelee visust'.
4. Herran voima on puuttumatoin, / Kuin auttaa ain' suuttaa, saattaa, /
Taivaan, maan, meren kaikk', kuin niis' on, / Herran käsi tehnyt on kaikki, /
Herran lupaus luja lienee, / Ei ketään pettää se tienne, /
Vahvast' uskovaisians' auttaa.
5. Vaikkas väkivaltaa kärsinet, / Herran perään odot' ja toivo, /
Hän puolestas puhuu ja sotinee, / Auttaa voi, taitaa ja tahtoo; /
Avun tuo tykö turvaavillens', / Saattaa oikiuden ystävillens', /
Pahain pahuuden pois polkee.
6. Kalliill', kovall' näljän ajall', / Jumal' omians' korjat' tietää, /
Ruokkii, ravitsee ruall', juomall', / Tarpeet tarjon' ain' pitää, /
Vangit päästää tornein pohjast', / Pulteist', kahleist', pahast' päiväst' /
Viholliset karkottaa kauvas.
7. Herra sokiat näkemään saattaa, / Murheelliset ilahuttaa, /
Sortut ja poljetut ylös auttaa, / Ojentaa oikiun kautta: /
Kuin oikiutt', totuutt' tottelee, / Herran armoon turvaelee, /
Hänt' rakastaa itse Jumal'.
8. Outoi, vierait' Herra varjelee / Hädäst', vaarast' heit' säästää; /
Orvoi, onnettomii auttelee, / Vääryyst', väkivallast' päästää; /
Leskist' muistaa murheen pitää, / Holhoo heitä, kädelläns' peittää, /
Heidän ylönkatseens' kostaa.
9. Herra hajottaa jumalattomain / Aivoitukset ja eljet, /
Työt tyhjäks' tekee, juonet julmat, / Äkilt' ilon karkottaa väljään. /
Herra on Kuningas ijankaikkisest', / Kaikk' vallitsee voimallisest': /
Seurakunta Alleluja veisaa.


97  (Psalmi 147.)

1. Jerusalem, pyhä kaupunk', / Kiitä sinun Herraas vahvast'; /
Sill' ett' hän on oll' sinull' apun', / Usein sinun päästi myös vaivast', /
Hän lapses hyvästi siunasi, / Sinull' myös rauhan lupasi, /
Kaikell' hyväll' hän sinun täyttää.
2. Sanans' ja käskyns' sinull' lähett', / Kuin onnen tuovat myötäns', /
Ei niit' estää saa eli vähet', / Ettei ne päätä työtäns'. /
Lumi ja jää niiden edes' sulaapi, / Virta myös pojes kuivaapi, /
Kovuus ei siellä myös pysy.
3. Näin Jumala tehdä pyytää / Israelin kansall' aina. / Ei ole myös ilman syytä, /
Ettei hän niitä kaikill' lainaa: / Hänen sanans' jalost' pauhaapi; /
Mutta se sitä halaapi, / Jonka Jumal' sydämen avaa.


98

1. Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa, / Sill' hän on juur' hyvä. /
Ratk' kallis asia on Jumalaa kiittää, / On Jumalaa kiittää; /
Suloinen on ja kaunis hänt' ylistää. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.
2. Veisatkaat vuoroin, / Veisatkaat vuoroin, / Ain' Herrall' kiitost'. /
Kanss' kantelein, veisatkaam' yhdes' liitos', / Veisatkaam' yhdes' liitos'. /
Sill' hän on suur', voimallinen ja viisas. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.
3. Hän taivahansa, / Hän taivahansa / Pilvillä peittää, /
Ja satehen maan päälle armiaast' heittää, / Maan pääll' armiaast' heittää; /
Niin ruohot kuivill' vuorill' myös levittää. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.
4, Kuin kaikell' lihall', / Kuin kaikell' lihall', / Ain' ruan kantaa, /
Ja eläinten myös ravintons' antaa, / Myös ravintons' antaa; /
Kanss' kaarnen pojill', jotka huutaa häntä. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.
5. Väkevyys miesten, / Väkevyys miesten / On hälle halpa; /
Eik' väkevyys häll' hevoisitten kelpaa, / Hevoisitten kelpaa: /
Vaan ne kuin Herraa kiittämään on valppaat. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.
6. Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa, / Kuin on ratk' hyvä, /
Hän elämän on lähde sangen syvä, / Lähde sangen syvä, /
Jost' kaikill' luoduill' vuotaa paljon hyvää. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.
7. O Jesu Christe! / O Jesu Christe! / Sä apum' ainoa; /
Sun armos kaikill' Christityille lainaa, / Christityille lainaa, /
Ett' nimeäs he ylistäisit aina. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa. Amen.


99  (Psalmi 150.  V. k. N:o 290.)

1. Herraa hyvää kiittäkäät, / Iloisest' ylistäkäät, / Luodut kaikki laulakaat, /
Pyhät pyhäs' pauhatkaat.
2. Suuret, pyhät, korkiat / Tekons' on ja oikiat, / Hänen Herrautens' suur' /
Puuttumata pysyy juur'.
3. Kiitos tuokaat Jumalall' / Mielell', kielell' hartahall', /
Harpuill', huiluill', kanteleill', / Kulkuill', trummuill', symbaleill'.
4. Kaikki, joisa henki on, / Kiivaat kiittämään olkoon / Herraa hyvää riemuisest': /
Halleluja haluisest'.


III.	Jokavuotiset juhla-virret.


1. Muutamat pyhäin kiitosvirret.


100  (Marian kiitosvirsi, Luuk. 1: 46, etc.)

1. Minun sielun' suurest' ylistää Herraa, /
Ja minun henken' iloitsee Jumalasa, minun Vapahtajasani,
2. Että hän katsoi piikans' nöyryyttä. /
Katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuman,
3.Sillä se Voimallinen on tehnyt suuria ihmeitä minun kohtaani; /
Ja hänen nimens' on pyhä,
4. Ja hänen laupiutens' pysyy suvusta sukuhun / Niille, jotka häntä pelkäävät.
5. Hän osotti voimans' käsivarrellans'; /
Ja hajotti ne jotka korjat ovat sydämens' mielestä.
6.Voimalliset on hän kukistanut istuimelta, / Ja korotti nöyrät.
7. Isoovaiset täytti hän hyvyydell', / Ja rikkaat jätti tyhjäksi.
8. Hän korjasi Israelin hänen palveljans', / Muistain omaa laupiuttans',
9. Niinkuin hän on puhunut meidän isillem', /
Abrahamill' ja hänen siemenellens', ijankaikkisest'.
10. Kunnia olkoon Isän ja Pojan / Ja Pyhän Hengen,
11. Niinkuin ollut on alusta ja nyt ja aina, /
ja ijankaikkisest' ijankaikkiseen. Amen.


101  (Se sama. V. k. N:o 73.)

1. Minun sielun' suurest' kiittää Herraa, / Hänt' ylistää monen kerran, /
Henken' iloitsee Jumalasan', / Minun vahvas' Vapahtajasan.
2. Ett' hän katsoi piikaans' nöyrää, / Eik' ylönanna koskaan köyhää, /
Katso, pitää kaikkein sukukuntain / Antuaaks' minua kutsuman.
3. Sillä Herra, kuin väkevä on, / Ihmeellisiä töit' tehnyt on, /
Minun kohtaan' kyllä hyvin, / Hänen nimens' on kaikkein pyhin.
4. Jonka laupiull' ei löytä lukuu, / Joka pysyy suvusta sukuun, /
Niiden ylitse laskeva, / Kuin häntä aina pelkäävät.
5. Hän osotti väkevän voimans', / Kyll' kovall' käsivarrellans', /
Korjat hajotti häpiällisestä / Sydämens' ylpiäst' mielestä.
6. Voimalliset maahan on kaannut, / Istuimelta kukistanut. /
Jällens' korjas' hän ne köyhät, / Ylös korotti ne nöyrät.
7. Isoovaisill' armons' näytti, / Jotk' jalost' hyvyydell' täytti. /
Ne rikkaat ovat hätäynneet, / Jotk' hän on tyhjäks' jättänyt.
8. Ja Israelin palveljans' / Hän hyvin kyllä korjas' kanss', /
Omaa armoons' muistain vielä / Ja luvatun laupiuns' päälle.
9. Niinkuin hän on jo puhunut, / Meidän isillem' luvannut, /
Abrahamill' ja sen siemenell', / Jo hamast' ijankaikkisest'.
10. Kunnia olkoon aina Isällen, / Niin myös Jesuksell' Pojallen, /
Niin ikäns' Hengell' Pyhällen, / Nyt ja ijankaikkisehen.

	
102  (Sakarian kiitosvirsi, Luuk. 1: 68, etc.)

1. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! /
Sillä hän on etsinyt ja lunastanut hänen kansaans',
2. Ja on meille korottanut autuuden sarven, / Davidin hänen palveljans' huoneesa,
3. Niinkuin hän on muinen puhunut / Hänen pyhäin profeettains' suun kautta,
4. Vapahtaaksens' meitä meidän vihollisiltam' / Ja niiden kädest', jotka meitä vihaavat,
5. Osottaaksens' laupiutta meidän isillem', / Ja muistaaksens' hänen pyhää liittoons',
6. Ja sitä valaa, jonka hän vannoi / Abrahamill', meidän isällem', meillen antaaksens',
7. Että me, vapahdetut meidän vihollistem' kädest', / Pelkäämät' häntä palvelisim', /
Pyhyydes' ja hurskaudes' / Hänen edesäns' / Kaikkena meidän elinaikanam'.
8. Ja sinä poikainen pitää kutsuttaman / Ylimäisen Profeetaksi! /
Sillä sinun pitää käymän Herran kasvoin eteen, / Valmistamaan hänen tietäns',
9. Ja antamaan autuuden tunnon hänen kansallens', / Heidän synteins' anteeksi saamiseks',
10. Meidän Jumalan sydämmellisen laupiutens' kautta, /
Jolla meitä on etsinyt koitto ylhäältä;
11. Valistamaan niitä, jotka pimeydes' ja kuollon varjos' istuvat, /
Ja ojentamaan meidän jalkam' rauhan tielle.
12. Kunnia olkoon Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen etc.


103  (Se sama. V. k. N:o 111.)

1. Kiitett' ole, Israelin Jumal', / Nyt kasvos pyhät tänn' kumarr', /
Kansaas sinä olet etsinyt, / Ja kadotuksest' päästänyt.
2. Sillä sinä autuuden sarven / Ylös korotit meit' varten, /
Davidin, pyhän palveljas / Huoneesa, sangen armeljaast'.
3. Niinkuin sinult' on muinen puhuttu, / Ja entiselt' ennustettu, /
Profeettais pyhäin suun kautta, / Ettäs meitä tahdoit auttaa.
4. Meidän vihollistem' kädest', / Kaikkein vainoojitten edest'; /
Osotit laupiuden isillem', / Muistit pyhän liittos päällen,
5. Ja sen vakaan valan päälle, / Jonkas vahvast' vannoit täällä, /
Abrahamill', meidän isällem', / Vissistä antaakses meillen:
6. Että me, pääsneet vihollisilt', / Sinua pelkäämät' palvelisim', /
Oikeudes', pyhyydes', hyvin, / Kaikkina meidän ikäpäivin'.
7. Poikainen pitää kutsuttaman / Profeetaksi sen Korkeimman, /
Kuin kävi Herran kasvoin eteen, / Valmistamaan hänell' tietä,
8. Evankeljumin saarnalla / Antamaan Herran kansalle / Tunnon autuuden tulemisen /
Ja syntein anteeksi saamisen,
9. Senkin Jumalan suloisest', / Laupiudest' sangen haluisest', /
Jost' on etsinyt meitä täält', / Christus kirkas koitto ylhäält':
10. Valistamaan kuin pimeydes' / Istuvat, ja kuollon syvyydes', /
Ja niin ojentamaan täällä / Meidän jalkam' rauhan tielle.
11. Kunnia olkoon aina Isälle, / Niin myös Jesuksell' Pojalle, /
Niin ikäns' Hengell' Pyhälle, / Nyt ja ijankaikkisehen.


104  (Simeonin kiitosvirsi, Luuk. 2: 29, etc.)

1. Laske nyt, Herra, sinun palveljas / Rauhaan menemään sanas jälkeen;
2. Sillä minun silmän' ovat nähneet sinun autuutes,
3. Jonka sinä olet valmistanut kaikille kansoille:
4. Valkeudeksi valistamaan pakanoita, / Ja sinun kansas Israelin kunniaksi.
5. Kunnia olkoon Isän, etc.


105  (Se sama.)

1. Päästä nyt, Herra, palveljas / Rauhaan menemään soveliaast', /
Salli täst' surkeudest' pois kuljen, / Sinun oman sanans jälkeen;
2. Sill' ovat nähneet minun silmän' / Sinun Vapahtajas jo ilmei, /
Jonk's valmistit armost', vetäin / Kaikkein kansain kasvoin eteen:
3. Valkeudeks' valistamaan / Pakanoit', ja lunastamaan /
Kansas myös Israelin parhaaks', / Kuuluisaks' korkiaks' kunniaks'.
4. Kunnia olkoon aina Isälle, etc.