Vuoden 1886 virsikirja 501-536



501

1. Mun hyvään Herrahan Mä toivon asetan; Hän
tuskasta voi auttaa Armonsa avun kautta; Kovankin
onnen kaataa Kätensä vahva saattaa.
2. Vaikk' täynnä syntiä, En tahdo epäillä, Vaan
Kristuksehen luottaa, Hän pelastuksen tuottaa; Jos
elän tahi kuolen, Omansa aina olen.
3. Voitoks on kuolema, Mua ei se kauhista; Kristus
on elämäni, Ei tuskaa mielessäni; Hän pitää, koska
kuolen, Mun sielustani huolen.
4. O Jesus, Herrani, Jok' annoit itsesi Synteimme
tähden vaivaan, Ett' perisimme taivaan, Meit' ota
itsellesi, Ijäksi omiksesi!
5. Rukoilen hartaasti, Ah kuule pyyntöni! Suo että
kuollessani, Ajasta luopuissani, Ois autuas kuolo
mulla, Täält' iloos saisin tulla!
6. Turvissas omani, Sukuni, perheeni, Myös
seurakuntas pyhä, Kaikk' olkoon, Herra, yhä!
Hädissään, vaaroissansa, Sä ollos suojanansa!
7. Ja kosk' on kuolema Omaisen' kutsuva, Heit'
rauhas asuntoihin Vie taivaan kartanoihin, Niin
että kaikki vielä Me yhtyisimme siellä!
8. Nyt amen turvaisest' Mä sanon sydämest';
Mä tiedän: armos taitaa Meit' johtaa tietä kaitaa,
Ett', ijäti me saamme Sua kerran kiittää. Amen!


502

1. Jesus elää, turvani, Elämän myös minun pitää;
Kuinka siis ei sieluni Iloitsis, kun muistan sitä, Vaikka
joskus kuolema Tekee mulle pelkoa?
2. Auttajan' on elävä, Hänehen mä taidan luottaa, 
Hän mun nostaa tykönsä, Miksi siis mä suren suotta?
Miksi epäilisin ma? Hän ei hyljää minua.
3. Uskon kautta kanssansa Jo nyt yhdistetty olen;
Hänen suuri voimansa Mua vahvistaa, kun kuolen;
Omanansa kuoltuan' Saan ma elää ainian.
4. Mullasta on ruumis tää, Mullaks taas se muuttuu
kerran; Mut mun jälleen herättää Aikanaan, sen tiedän,
Herran', Ijäisesti elämään Kirkkaudessa tykönään.
5. Kuolon uneen nukkuneen Pukee Herra muotoon
uuteen, Kirkastettuun ruumiiseen, Jok' on luotu
ikuisuuteen, Siellä saan mä Jesusta Ijän kaiken
katsella.
6. Uuden taivaan valossa Kiitän Herran laupiutta,
Tunnen aina riemulla Jesukseni rakkautta, Joka
kuolost' elämään Tuli mua päästämään.
7. Pyyhi pois jo kyyneles! Jesus omans omistaapi;
Kyll' hän poistaa murehes, Hän sun hurskaaks
tunnustaapi; Heräät uuteen elohon, Ijäisehen ilohon.
8. Älä kammo tuonelaa, Silmäs luo pois turmiosta
Kohden maata parempaa, Johon Jesus sinun nostaa!
Silloin jääpi taaksesi Kaikki tuska ijäksi.
9. Karta täällä ainian Mailmaa viettelyksinensä! Elä
Jesukselle vaan, Seuraa hänen jälkiänsä; Nosta sinne
sydämes, Johon pyrit päästäkses!


503

1. Ah Jesus, mua armahda! Eroni joutuu kerran, Vaan
koska, millä tavalla, Se huomassas on, Herran'. Se
hetki mult' on salattu, Vaan sulle tietty, tunnettu; Sä
lu'it päiväin' määrän.
2. Mun ilon', rimun' sinussa Ain' on, mun Jumalani,
Sun Henkes rauhaa, lepoa Suo mulle vaivoissani. Sun
veres vuosi edestän', Se puhdisti mun synneistän', Ja
taivaan iloon osti.
3. Siis pyydän, Jesus, sinulta! Hallitse aina mua! Aut'
että kaitaa polkua Vaellan, muistain sua! Suo sielun'
sinuss' iloita, Sinuhun aina turvata, Periä taivaan riemu!
4. Suo, Herra, viimein armosta, Kun joutuu erohetken',
Ett' turvallisna, pelvotta Viimeisen alan retken! Näin
vuoteellani uskossa Pois nukun täältä rauhassa Ja
käsiis sielun' annan.
5. Ja joskin pitäis kuoleman Mun äkilliseen surmaan,
Sotahan, ruttoon julmahan Tai muuhun tapaturmaan;
Kaikk' käyköön, niinkuin tahdot, se! Äl' ansiostan'
tuomitse, Vaan laupiutes mukaan!
6. Jos heikkoudess' armoas En arvaisikaan aivan, 
Pois älä vedä apuas, Huojenna toki vaivan! Sä, Herra,
anna anteeksi, Jos kärsimätön mieleni Napisis vitsaas
vastaan!
7. Sun kuolos kautta, Jesus, suo Minulle voimaa
kantaa Se kipu, jonka kuolo tuo, Ja kaikki huomaas
antaa! Ett' henken' huokeest' eroisi, Kuin kynttiläinen
sammuupi, Muistaissan' kuoloasi.
8. Vaan en mä kuolon muodosta Määrätä pyydä
mitään; Sinussa tahdon riippua, Sanastas kiinni pitää;
Sä elon', Jesus, minullen Teet hyvin, kyllä tiedän sen,
Vaikk' kuolon minkä määräät.
9. Sun haltuus annan itseni, Sä tuskaan avuks tulet;
Kuolema on mun voittoni, Kosk' eloni sä olet. Sä
tuomiolle tullessa, Taas herätät mun haudasta, Elämän
kruunun annat.


504

1. Edessäs, Herra Jumala, Mä vieras olen täällä; Ei
oikiata kotoa Mull' olekaan maan päällä, En löydä
rauhaa, lepoa, Ennenkuin olet kutsuva Mun
rauhanmajoihisi.
2. Ah, pian niinkuin virtana Käy elämäni juoksu, Mun
aikani on katoova Kuin savu, sumu, tuoksu; Jo pian
joutuu loppuni; Tee, Herra, mua valmiiksi Pois täältä
lähtemähän!
3. Puoleeni, Herra, silmäs luo Ja tue askeleni, Sun
tiesi löytääkseni suo Ja sitä käydäkseni! Pois liha
pyrkii sinusta, Viekoittaa pyytää maailma, Mua
sinust' eroittaakseen.
4. Valveella  pidä minua, Mieleeni käskys paina, Mun
anna olla valmisna Ja sitä muistaa aina, Täält' että ero
tuleepi, Ja äänes kerran vaatiipi Tiliä elämästä!
5. O Jesus Kristus auttajan', Sä kuolit kaikkein tähden,
Siis ole myös mun turvanan', Kun pois mä täältä lähden!
Ja pasuuna kun kerran soi, Ja tuomiopäivän koittaa
koi, Mua omakses sä tunne!


505

1. O Jesus Kristus viaton, Karitsa puhdas, nuhteeton!
Sä kuolit laumas edestä, Näin päästit meidät synnistä.
2. Sun kuolos tähden verisen Mun kuule nöyrä
rukouksen', Kun täytyy käydä kuolemaan, Majani 
täältä muuttamaan.
3. Kun selitä ei silmäni, Eik' enää kuule korvani, Ei
kieli käänny lausumaan, Ja sydän sykkii tuskissaan!
4. Kun voiman' kaikki vaipuupi, Ja järki, toimi
puuttuupi, Silloinkin, Jesus Kristus, sa Mun turvan'
olet tukeva.
5. Kun sielu ruumiist' erkanee Ja puolehesi pakenee,
Se ota silloin huomahas, Ett' olis se ain' omanas!
6. Suo meille kerran, Jesuksen', Haudasta nousu
rimuinen, Niin että kirkkaat kasvosi Me nähdä
saamme ijäti!
7. Mä pidän kiinni sanastas, En luovu lupauksestas;
Ja sen sä olet sanonut, Lujasti meille luvannut:
8. Synnistä ettäs puhdistat Ja kuolemasta pelastat
Ne, jotka uskoo sanasi, Sinuhun yksin turvaapi.
9. Niit' et sä, Herra, tuomitse, Et rikoksiaan muistele,
Vaan saatat heidät taivaaseen, Autuuden iloon ijäiseen.
10. Niin suo nyt, Herra armias, Isämme, ikilaupias,
Meidänkin päästä majoihis, Riemuitsemaan sun
taivaihis!


506

1. Kun tullut on jo aikani Ja pois mä täältä lähden,
Niin, Jesus, Lunastajani, Mua auta kuolos tähden!
Tuon henken', sielun' huomahas, Ett' erottaa sun
armostas Ei mua kenkään saisi.
2. Mua syntin' saattaa murheiseks: Niit' on kuin
meren santaa, Sydämen' vaipuu suruiseks, Mut
epäilyyn en antaa Mä itseäni tahdokaan; Mä
muistan piinas, kuolos vaan; Se yksin mua auttaa.
3. Sä, Herra, olet turvanan', Mä ruumiis jäsen olen;
Omanas pysyn ainian, Jos elän taikka kuolen;
Kuollessan' kuolen sinullen; Elämän mullen ijäisen
Sä kuolollasi ostit.
4. Sä nousit jälleen kuolleista, Mua ei siis pidä
hauta; Taivaasen ylös astuit sa, Se kuolon pelvoss'
auttaa. Kuss' itse olet, tykösi Myös sielun' otat
ijäksi; Siis riemuin täältä lähden.
5. Nyt eron hetki läsnä on, Siis tule turvakseni,
Vahvista uskoon, toivohon Mun heikko sydämeni!
Pois kuolon pelko karkoita, Sanallas sielun'
virvoita! Sun huomaas itsen' annan.
6. Mä lähden Jesus, luoksesi, Henkeni sulle annan;
Levolle lasken ruumiini, Sieluni kätees kannan; Sä
rakas Herra Jesuksen', Avajat mulle autuuden Ja
paratiisin portin.


507

1. Maailman nyt mä jätän, Ja sielun' Herran käteen
Annan täält' lähteissän', Se ota, Jesus, huomaas Ja
korjaa mua suojaas, Mun kotia nyt mennessän'!
2. Jo aikani nyt joutuu, Minua kuolo noutaa, Vaan
voitoksen' se on. Nyt loppuu kaikki vaivan', Mä
pääsen täältä taivaan Ain' autuaaseen ilohon.
3. Maailma pyytää pettää, Mua pauloihinsa vetää
Viekkaasti vietellen; Vaan uskoin tykös kuljen,
Sieluni suojaas suljen, Se ota, Jesus, tallellen!
4. Ilolla täältä lähden, Suo, Jesus, piinas tähden,
Mun nähdä kasvosi, Sä, joka kuolos kautta Mun
jälleen tahdoit auttaa Jumalan armolapseksi!
5. Kosk' omatunto vaivaa, Sydäntän' synti kaivaa,
Niin tahdon ainiaan Sun ansioos vaan luottaa, Se
yksin avun tuottaa Ja antaa lopun autuaan.
6. Ei omat työni kelpaa, Niill' anteeks en saa velkaa,
Siis turvaan Jesukseen; Hän autuutensa antaa Ja
kunnian kruunun kantaa Armostaan uskovaisilleen.
7. Mielellän' tahdon kuolla, Tykösi, Jesus, tulla:
Sä itse valmistit Majaksi mulle taivaan, Kun tähten'
kärseit vaivan Ja kalliin veres vuodatit.
8. Jo päästöä nyt anon, Jääville neuvon sanon: Jo
rietkää katumaan, Parannus pyytkää tehdä, Niin
saatte Herran nähdä Ja taivaan ilon autuaan.
9. Nyt lähden matkahani, Jääkäätte rakkahani, Te
haltuun Jesuksen! Ah aina valvokaatte, Kyll' Herralt'
armon saatte, Meit' auttaa hän taas yhtehen!
10. Kristitty, loppuasi, Turvaten Herrahasi, Ain' opi
muistamaan! Pikemmin kuin sä luulet, Sä lähtökäskyn
kuulet. Jää haltuhun nyt Jumalan!


508

1. Mä nukun haavoin Kristuksen, Ne puhdistaa mun
syntisen; Eloni, kaunistukseni On, Herra, veres, kuolosi.
2. Mä niiden turvin pelvotta Voin tuomiolle astua; Täält'
eroon rauhass', ilolla; Vaikk' kuolen, sinuss' elän ma.
3. Mun kuolo viepi ijäiseen Elohon autuaalliseen; Pois
pesi Kristus syntini, Siis korjaa, Herra, sieluni!


509

1. Pois maailmasta tästä Hartaasti halajan, Sen 
pahasta jo päästä Ilohon taivahan: Tykösi tahdon
tulla, Parissa autuitten Taivaassa luonas olla; Jo
joudu, Jesuksen'!
2. Sä verelläs mun ostit, Kuolollas kuolosta, Helvetin
vallast' nostit Armollas suurella; En pelkää kuolon
surmaa, Julmuutta saatanan, Sinussa ompi turva,
O Jesus, ainian.
3. Tääll' ihana kyll' olla On monen mielestä, Mut
parempi on kuolla Ja päästä synnistä; Mä elon toisen
tiedän Taivaassa olevan, Sieluni sinne viedään, Saa
voiton kuollessan'.
4. Myös ruumiin', joka maahan Ajaksi lasketaan, Ei
jää se katoomahan, Sen Herra kunniaan Taivaasen
tyköns ottaa, Ja siellä kirkastaa; Ei hukkaan joudu,
totta, Ken kuolee Herrassa.
5. Vaikk' mailma nostaa halun' Tääll' vielä viipymään,
Ja katoovaiseen kaluun Mua pyytää mieltymään, En
huolikaan ma tästä, Se kaikki katoo vaan, Mutt'
taivaass' ilo kestää Ja riemu ainiaan.
6. Surulla suurell' jätän Kyll' tänne ystävän', Vaan
taivaassahan tiedän Ne taasen löytävän'. Tapaamme
siellä kerran Toisemme riemussa, Tykönä armon
Herran Suloisess' elossa.
7. Vaikk' orvoiks täytyy jättää Mun tänne lapseni,
Niin ett'en itkemättä Voi päättää päivääni, En 
epäilekään siitä, Vaan uskon lujasti: Kyll' Herra
holhoo niitä, Käy niille turvaksi.
8. Viel', orvot, teitä kerran, Mä kiellän surusta; Ah
turvatkaatte Herraan Lujalla uskolla! Hän ompi orpoin
Isä Ja leskein holhooja, Hän lohdutusta lisää, On
armias auttaja.
9. O Herra, siunaa aina Mun rakkaat omaisen', Äl'
anna murheen painaa Heit' aivan syvällen! Yhteenhän
uudestahan Piankin tulemme, Ilohon, kunniahan Ijäiseen
pääsemme.
10. Nyt viimein puolees käännyn, O Jesus armias,
Mua auta, koska näännyn, Suo loppu autuas! Sinuhun
luotan totta! Suo rauhaan menemään! Ann' enkelis
mun ottaa Ijäiseen elämään!
11. Äl' anna hairahtaa Mun, Jesus, sinusta, Kiinnitä
itsees mua Ja uskoon vahvista; Vahvasti sotimahan
Mua kätes tukekoon, Riemuiten veisaamahan: Täytetty
kaikki on!


510

1. Mun sielulleni sanoma Jo tuli taivahasta: "Nyt
kiiruhtaapi kuolema Sinua maailmasta; Siis valmiiksi
Nyt itsesi Tee varten lähtöäsi, Juur' äkisti Saat hyvästi
Nyt jättää ystäväsi!"
2. Mullaksi ruumis muuttuupi Syvässä haudassansa;
Täst' elävätkin sureepi Ja ovat tuskissansa. Tään tuomion,
Tään turmion Kaikille synti tuottaa; Vaan sielua Ei kuolo
saa, Kun Jesukseen se luottaa.
3. Sen Herran enkel' ottava Ilolla ompi vastaan Ja
paratiisiin saattava Ilohon murheen maasta; Ja ruumiskin,
Vaikk' kyynelin Se täällä haudatahan, Ei maahan jää,
Sen herättää Taas Jesus kunniahan.
4. Alasti synnyin elämään Ja vaivoihin maan päälle,
Kuin lintu putoo pesästään, Kuin lehti lentää jäälle;
En riemusta Tääll' ajassa Olekaan paljon tiennyt; Mut
vaivoihin Ja vaaroihin On tieni usein vienyt.
5. Nyt täältä mua kuolema Jo noutamaan on tullut,
Ja onkin odotettuna Jo kauvan aikaa ollut; Se vaivani
Nyt päättääpi, Jot' ei tää mailma voinut, Sill' olen mä
Jo kyllältä Siin' aikan' vaikeroinut.
6. Lähellä erohetkeni Ja lähtön ompi mulla; Sen matkan
otan eteeni, Jost' takaisin ei tulla; Mun sieluni Ja ruumiini
Sun rauhaas, Jesus, ota; Suo apuas Ja armoas Ja päätä
synnin sota.
7. Kaikk' omaiseni, rakkaani, Nyt jätän Herran rauhaan;
Mä itse lähden matkaani, En viivy enää kauvan. Mua 
surkiaa Matkustajaa, Ah Herra Jesus, auta; Sä, elon tie,
Ilohon vie Mua piinas, kuolos kautta!
8. Ain' Jesukselta armoa Hartaasti rukoilkaamme, Hän
auttaja on ainoa, Siis häneen turvatkaamme! Hän sielumme
Ja ruumiimme Armossaan suojeleepi, Hän autuuteen 
Täält' ijäiseen Viimeinkin meidät viepi.


511

1. Kaikk' ompi tässä elossa Vaan turhaa, katoovaista;
Kaikk' elävien joukossa Vaan kurjaa, kuolevaista; Me
synnymme ja elämme, Ain' hautaa lähenemme, Me
tulemme ja olemme, Pois jälleen mennäksemme.
2. Se autuas, ken eläissä Vaeltaa tietä Herran, Ja 
muistaa, että lähteä Täytyypi täältä kerran: Siis eläkäämme
hengessä, Ruumiissa ollessamme, Niin elämämme
päättyissä Vaan uutta aloitamme.
3. Me mitä täällä kylvämme, Sen vihdoin saamme niittää, 
Ja niinkuin täällä elämme, Myös saamme palkan siitä.
Vaikia taudin kivuissa On, kurja, katumukses, Myöhäistä
haudan partaalla Aivottu parannukses.
4. Siis parannukseen kiiruhda, Terveenä ollessasi, Ja etsi
Herran armoa Jo ennen loppuasi! Jo tänäpänä ehdätä
Autuuttas etsimähän! Et tiedä päivää, hetkeä, Kun pois
jo käsketähän.
5. Apuas, Jesus, armosta Me sulta rukoilemme; Ah, kuolon
kovan tuskassa, Suo rauhaa sielullemme! Kun joutuu hetki
viimeinen, Ja henki täältä erii, Sä auta, että autuuden Se
taivaassasi perii!


512

1. Joudu, Jesus! Kuinka kauvan Alhoss' itkun vaellan?
Luonasi mä löydän rauhan Kurjuudesta maailman; Jesus,
ilon', eloni, Pysy aina luonani, Autuaaks tee kuoloni?
2. Aut' ett'en mä huku vaivaan, Avuks anna henkesi!
Periä suo ilo taivaan, Jonka sanas lupasi! Heikko uskon'
vahvista, Jesus laupias, armoisa, Veres kautta autuuta!
3. Anna syntin' anteheksi, Minust' estä saatana!
Kuolemashan ijäiseksi Sorti hänen valtansa, Jesus, toivon',
haluni, Kallioni, linnani, Varjelkoon mua nimesi!
4. Riennä mua turvaamahan Tässä kuolon synkäss' yöss',
Auta viimein voittamahan, Osoita sun voimatyös! Jesus,
kuolo kuoleman, Ainoo turvan', auttajan', Tue mua
tuskassan!
5. Loppu autuas mulle anna, Älä jätä murheesen! Sielun'
taivahasen kanna! Haltuhus mä jätän sen; Tykös pääseväns
se sois! Jesus, jos niin tahtos ois, Tänään vaikk' jo korjaa
pois!
6. Jesus, Jesus, salli minun Saada sija majassas! Tullessas
suo ettän sinun Iloos pääsen avullas! Tule, Jesus, joudu vaan,
Ettän pian nähdä saan Kasvos kirkkaudessaan!


513

1. Nyt loppuu surkeuteni, Mä levolle jo pannaan; Ah, korjaa,
Jesus, sieluni! Sen jalkais juureen kannan. Sä annoitkin sen
minulle, Sen jälleen tuon nyt sinulle, Sun armoihis sen annan.
2. Suo anteeks mulle kaikki nyt, Mit' ikään rikoin vastaas!
Et ole koskaan hyljännyt Sun katuvaista lastas. Ken sinun
turviis pakeni, Hänelle rakkautesi Ain' armiaasti vastas.
3. Sä, Jesus, olet toivoni, Sielustan' pidät huolen, Siis kuule
rukoukseni, Kun käännyn armos puoleen; Mua niitä vastaan
puolusta, Jotk' aikoo mua turmella! Niin turvissas mä kuolen.
4. Sä ristinpuussa kalliisti Mun kuolemasta ostit, Autuuden
perilliseksi Mun raadollisen nostit; Rukoilet Isää edestän',
Löit vihollisen' ilkiän Ja pahuutensa kostit.
5. Siis toivon turvallisesti Nyt joukkoon autu'itten Pääsevän,
täältä vapaaksi, Seurassa uskovitten Ijäti sua kiitämähän, Sun
armoas ylistämään Parissa enkelitten.
6. Sä, Jesus, olet turvani, Mua jok' ei pettää saata; Tykönäs
kaikkein huolteni Pitääpi kohta laata, Kun pyhäis rauhaa
ainiaan Taivaassa nautita mä saan. Mua, Herra, sinne saata!


514

1. Mä lähden rauhass', ilolla, Jos Herra päättää; Mä
tyydyn, olen altisna, Kuin hän säätää. Niinkuin Herra
lupasi, Kuolema on vaan unta.
2. Sen teki Kristus, armias Vapahtajamme, Jonk'
lähetit sä, laupias Jumalamme. Hän on tosi=elämä Ja
kuolossamme turva.
3. Hänelle annoit, Jumala, Sä kaiken vallan; Ett' olis
koko mailma Hänen allaan, Kutsut kaikin paikoin sä
Meit' sanas kalliin kautta.
4. Hän ompi valo autuas Myös pakanoille, Jotk'
eivät tienneet armostas; Hän myös noille Tuopi
hyvän sanoman; Siit' ilo, kiitos olkoon!


515

1. Täällä elon vaivoissa, Kuolon kahlehessa, Keltä avun
saammekaan Alhoss' suruisessa? Sä, Isä, olet turvamme!
Me mieltäs vastaan rikoimme, Nyt hartaasti siit' itkemme.
Pyhä ja laupias, Pyhä ja valtias, Pyhä vapahtajamme armias,
O Herra Jumala, Älä suo mun hukkua Kovan kuolon
tuskissa! Ah Herra, armahda!
2. Täällä synnin vaivassa Tunnon tuskain alla, Ken nyt 
meidät pelastaa Hädän poistamalla? Sä, Jesus, olet
turvamme, Kuolollas autuudeksemme Sä maksoit
syntivelkamme. Pyhä ja laupias, Pyhä ja valtias, Pyhä
vapahtajamme armias, O Herra Jumala, Aut' ett'emme
hukkuisi, Helvettihin kaatuisi! Ah Herra, armahda!
3. Täällä synnin sodassa, Kiusauksissamme, Kempä
tuottaa apua, Että voiton saamme? Sä, Pyhä Henki,
avun tuot, Pois sydämestä synnit luot Ja hyvät halut
sinne suot. Pyhä ja laupias, Pyhä ja valtias, Pyhä
vapahtajamme armias, O Herra Jumala, Pois meit' älä
erota, Kuolon hautaan vajota, Vaan, Herra, armahda!


2. Viimeisestä tuomiosta.

516

1. Hautaan kaikki kerran kaatuu, Kaikki näkee tuomion;
Vaikka ruumis mullaks maatuu, Sielu katoomaton on. 
Kerran Herrans etehen Vaaditaan se tilillen Teoistansa,
puheistansa, Kaikist' ajatuksistansa.
2. Jesus, lastas silloin auta, Ett'en pelkoon nääntyisi!
Johda täällä Henken kautta, Ett'en harhaan eksyisi!
Asu, Jesus, minussa, Että pysyn sinussa! Ann' ett'
armohosi luotan, Henkes hedelmiä tuotan!
3. Surua vaan mailma tuopi, Hätää, tuskaa alati! Iloa
sun armos suopi; Sydän siitä syttyypi. Eikä kaikki vielä
tää; Paras toiseen eloon jää. Autuas, ken perii taivaan;
Ilo ijäinen siell' aivan!
4. Koska joutuu kuolon hetki, Tue mua armollas; Autuas
suo mulle retki Tuonne ilomajahas! Avaa ovi taivahan, 
Isäs huoneen avaran! Armas Jesus, sielun' ylkä, Älä
armostas pois hylkää!
5. Lausu, Isä: "Pyhitetty Olet kautta Jesuksen, Poikan
kanssa yhdistetty, Otettu mun lapseksen'." Ole armias,
Herrani, Että tulla eteesi Tohdin, kiittäin hyvyyttäsi,
Kunnioittain nimeäsi.


517

1. Luo isäs tule, ihminen, Kosk' armons äänen kuulet;
Luo Herran käänny, syntinen! Ah ennenkuin sä luulet
Jo tuomion torvi kajahtaa, Ja raukee vahvuus taivaan,
Ja perusteiltaan hajoo maa; Myöhäist' on silloin aivan!
2. Uskottomuuttas, pahuuttas Voit ihmisiltä peittää,
Vaan et voi peittää Herraltas, Kun tuomitsee hän meitä.
Vaikk' kätkisit sä syntisi Maan syvyyteen, ei auta; Kun
lausuu Herra nimesi, Kaikk' ilmiin tuopi hauta.
3. Ja silloin eteen tuomarin Sun syntis seuraa sua;
Häijyyttään, paljouttaankin Sun täytyy kauhistua. Sun
tiesi kadotukseen käy, Myöhäist' on katumukses; Siell'
armoa ei enää näy, Ei auta rukoukses.
4. Voi päivää suurta, ankaraa! Kaikk' Herra silloin
kostaa: Armosta hurskaat palkkans saa, Vaan pahat
ansiosta. Ijäiseen rauhaan autuuden Hän uskovaiset
saattaa, Vaan joukon pahain, riettaitten, Hän kadotukseen
kaataa.
5. Meit' armias, o Jumala, Herätä unestamme! Äl' luovu
kiusauksissa, Lohduta tuskissamme! Aut' että me ain'
valppaina Varromme tuloasi! O Jesus, meitä armahda.
Suo sija majassasi!


518

1. Jo heräjä, ihminen, synnistä, Jos halajat autuutta taivaan!
Sun tuomaris tuleepi äkkiä, Ja maailma hukkuupi aivan,
Se hetki ja aika on tuntematon, Siis rukoile armoa Herran,
Ett'ei sua päivä se karttamaton Sais synnissä kohdata kerran!
2. Kuin taivaan liekkikin leimahtaa Maailman äärihin asti,
Näin Herran pasuna kajahtaa Myös odottamattomasti, Nyt
elävät, kuolleetki ko'otaan, Kun tuomion alkaman pitää;
Kaikk' eteen tuomarin kutsutaan, Ei kenkään saa pois olla
siitä.
3. Kun meidät enkelit asettaa Nyt eteen Herramme kasvoin,
Hän tuomion kohtakin julistaa, Ei katso hän muotoon, ei
arvoon. Hän toiset toisistans erottaa, Pois hyväin seurasta
pahat; Näin hurskas ijäisen riemun saa, Vaan paha saa
ijäiset vaivat.
4. Niin kutsuupi Isänsä siunatut Hän valtakuntaansa kaikki,
Jonk' itse hän heille on valmistanut Ja ansainnut kalliisti ratki!
He "pyhä, pyhä!" nyt ijäisest' Veisaavat majoissa riemun,
Kaikk' kyynelet Jesus armollisest' Pois pyyhkii Ja iloittaa
sielun.
5. Myös kuuluupi huuto jo onneton Nyt keskeltä kirotun
joukon; Heill' valmisna vaiva on loppumaton Nyt pohjassa
pimiän loukon. Siell' itku on, hammasten kiristys, Kuin
nääntyvät helvetin tuskaan, Siell' piina ja ahdistus, hirvitys,
Jost' ei ole pääsyä koskaan.
6. Meit' auta, Herra, ja varjele Kristuksen kuoleman tähden;
Suo että me taivaassa riemuitsemme, Ain' kasvosi kirkkahat
nähden! Tääll' auta meit' uskossa sotimaan Sielumme
vainoojaa vastaan, Ain' armosi avulla voittamaan, Ett' autuutes
sielu saa maistaa!


519

1. Jo aivan läsnä aika on, Kosk' Kristus kunniassansa Pitävä
meille tuomion On tänne tultuansa; Pois leikki, nauru puuttuupi,
Kun mailma kaikki kuluupi Tulessa kauhiassa.
2. Pasunat silloin kaikuvat Maailman kaikkiin ääriin, Haudasta
kuolleet nousevat Nyt luvuttomin määrin; Myös jotka viel' on
elossa, Ne ompi Herra kutsuva Nyt etehensä kaikki.
3. Niin kirjat kohta avataan, Joiss' Adamista asti Kaikk'
kirjoitetuks havaitaan Kuin tehty on pahasti. Niin kukin kyllä
kuulla saa, Mit' on hän tehnyt kamalaa Tääll' elin=aikanansa.
4. Voi vaivaista, ken Jumalan Tääll' sanan hyljää riettaast',
Tavaraa turhaa maailman Halajaa, pyytäin viekkaast'! Hän
häätyy häijyyn häpiään, Saatanan seuraan pimiään, Hän
syöstään piinapaikkaan.
5. Tääll' joudu mullen avuksen', O Jesus, kuolos kautta!
Armossa katso puolehen', Sun omais joukkoon auta! Sä
voitit pahan saatanan, Sä maksoit syntin' kamalan; Siis
epäillä en saata.
6. Sä tuomiolle tullessas Näet ettän olen sinun; Sill' pyhäis
joukkoon kirjahas Tääll' kirjoitit jo minun. Ijäti luonas
taivaassa Mä nautita saan autuutta Omilles ansaittua!
7. O Jesus Kristus, joudu jo! Viimeinen päivä tulkoon!
Ja uskovilles apu tuo! Niin kuin sä tahdot, olkoon; Mut
soisin sun jo joutuvas, O pelastaja armias, Meit', Jesus,
auta! Amen!


520

1. Tuomion päiv' on kauhistava, Sydänjuuret väristää!
Silloin kaikk' on katoava, Hukkuu koko mailma tää,
Silloin kaikki peljästyy, Tuomari kun lähestyy.
2. Taivaan torvi äänen antaa, Kaikuu kaikkeen
maailmaan, Maankin alle kaiun kantaa, Kutsuu kuolleet
haudoistaan, Tuomiolle käskien, Tilintekoon vaatien.
3. Sekä suuret että pienet Siinä tarkoin tutkitaan;
Ihminen, ken ikään lienet, Silloin sinä tuomitaan; Silloin
ilmestyvät myös Kaikki salaisimmat työs.
4. Tätä, Jesus, muistaissani, Se vaan voipi lohduttaa,
Näissä ahdistuksissani Sieluani virvoittaa, Ettäs tulit
päälle maan Tuomiosta auttamaan.
5. Jesus, sä mun tuskallasi Ostit ja sun kuolollas, Ota
mua seurahasi, Ota perhekuntahas, Ett', kun tulet,
löytyisi Kirjassas mun nimeni!
6. Kaikki, mitä karttuu kanteeks Poloisen mun päälleni,
Nyt jo ennen anna anteeks, Kuin tuo päivä koittaapi;
Saihan myöskin ryöväri Synnit armost' anteeksi.
7. Ansiost' ei mitään mulla, Vaivaisella raukalla; Sitä
suurempi on sulla, Ristinkuolos tuottama. Pelvotta se
olla saa Ken sen uskoss' omistaa.
8. Sinuun, Herra Jesus, turvaan, Ett'et mua vaivaista
Heitä vuohten joukkoon kurjaan, Mult' et sulje taivasta,
Vaan mun vielä armossas Korjaat sinun laumahas.


521

1. Nouskaat jo! Näin ääni Herran Kajahtaa ankarana
kerran Jokaisen haudan pohjahan; Nouskaat ylös
makuultanne, Jo virvotkaatte levostanne, Nyt loppui
uni kuoleman! Yö kulunut jo on Ja päivä tuomion On
nyt tullut, Sen hetki nyt On ehtinyt, Odotusaika päättynyt.
2. Maa ja taivas järisevät, Syvyydet vetten värisevät, Jo
joutuu Poika ihmisen; Enkelit on ympärillä Ja Evan lapset
sykkivillä Sydämill' edess' istuimen. Hän heitä tutkitsee,
Kahtaalle tuomitsee: Taivaan riemuun Vanhurskahat Nyt
tulevat, Vaan pahat kaikki hukkuvat.
3. Päiväs suuri, Jesukseni, Se muistuu aina mieleheni; Ah
täytä, Herra, toivoni! Voiton kruunu anna mulle, Ja
palmutkin armoitetulle, Eloksi muuta kuoloni; Levätä 
rauhassa Mun anna haudassa, Kunnes kuulen Sun äänesi;
Se nostaapi Mun riemuhun sun luoksesi!


3. Onnettomasta ijankaikkisuudesta.

522

1. O ijäisyys, mä pelkään pituuttasi! Ei milloinkaan sun
nähdä loppuasi. O ijäisyys, o aika ajaton! Sun muistoskin
jo kauhistava on.
2. Viimeinkin loppuu ajallinen vaivan', Vaikk' kuink' ois
kauhia ja kova aivan; Vaan sinun vaivas, ijankaikkisuus,
On joka hetki lakkaamatta uus.
3. O ijäisyys! kuink' vapisee mun sielun', Kun tutkii se
tuon pohjattoman nielun, Ja katseleepi vaivaas vaikiaa,
Jok' kuolettaa, vaan ei voi lopettaa.
4. Jos tuomittujen vaiva loppuis vaikka, Kosk' kulunut
niin mont' ois ajast'=aikaa, Kuin tähdet taivaan piiriss'
avaran, Tai ruohot, lehdet kaiken maailman.
5. Niin itsensä he sillä lohduttaisi, Ett' viimeinkin he
pääsin=päivän saisi; Mut turhaa: vaivat vasta alkavat,
Kun niitten loppuvan he toivovat.
6. Voi ankarata vanhurskauttas, Herran', Kun rankaiset
näin ijäisesti kerran; Jumalatonta voi tuot' joukkoa, Jok'
ei sun vihaas pelkää pilkata!
7. Huvittaa synti voipi hetkeks kyllä, Mut ikuinen on 
vaiva hyljätyllä; Näin synti tuottaa kuolon ijäisen,
Ajainen rikos tuskan ainaisen.
8. Heräjä, sielun', nouse unestasi, Autuudest' ota
vaari ajallasi! Jo riennä, katumus tee oikia, Niin kauvan
kuin on armo tarjona!
9. Äl' anna mailman sua syntiin vetää, Hekuman,
ylpeyden mieltäs pettää, Ett'ei yö ijäisyyden kauhea
Ijäiseks itkuks päälles lankea!
10. Kavala saatana sun luotas estä! Tott' ijäti ei
hekumasi kestä; Se juoksee pois kun virta väkevä,
On helvettiin sun kanssas syöksevä!
11. Voi ijäisyys, hirmuista pituuttasi! Ei milloinkaan
sun nähdä loppuasi. O ijäisyys, o aika ajaton! Ah Herra
meille armon suokohon!


523

1. Ihminen, jonk' Jumal' loi, Jolle synti kuolon toi, Etkö
halaa ensinkään Ijäisehen elämään!
2. Ah sen jos vaan tuntisit, Sinne haluin rientäisit, 
Maailmata välttäen, Katoovaista karttaen.
3. Näkisit, minkaltainen Rangaistus on ijäinen, Himosi
hillitsisit, Hekumas pois hyljäisit.
4. Surkiasti surisit, Syntis kaikki katuisit, Jotka aattein,
sanoin, töin Olet tehnyt päivin öin.
5. Sielu, jälkeen kuoleman, Ijäks tulee sijahan, Ikuinen
miss' ilo on Taikka itku loputon.
6. Siell' ei auta katumus, Turha myös on rukous; Sielt'
ei kenkään palaja, Ei voi koskaan paeta.
7. Kuhun turvaa mato maan, Tuomiolle tultuaan?
Hänestä ken vastaapi? Ken hänt' armoons ottaapi?
8. Omatunto todistaa, Tuomion se tunnustaa Oikiaksi,
todeksi Itsens aivan syypääksi.
9. Kellä voimaa kyllin ois, Että luetella vois Kaikki
vaivat raskahat, Tuskat loppumattomat?
10. Niin on piinan vaikeus, Helvetin niin kauheus,
Kuin maan, taivaan avaruus, Merenkin pohjattomuus.
11. Näin myös pyhäin iloa, Taivaallista riemua Ei voi
kenkään selittää, Ykskään täysin käsittää.
12. Autuast' ah kuolemaa, Täältä lähteissä kun saa
Päästä eloon parempaan, Ijät' loppumattomaan!
13. Poijes katoo maailma, Pois sen haihtuu kunnia;
Se, ken siihen luottaapi, Tuskaan itsens saattaapi.
14. Elämää siis taivaista, Iloa tuot' ikuista, Pitäkäämme
mielessä Aina täällä eläissä!
15. Ja kun kerran kuolemme, Kunniaan me pääsemme,
Ilomajaan taivahan, Ijäks tykö Jumalan.
16. Siellä saamme veisata Lakkaamatta kiitosta; Pyhä,
Pyhä Herramme! Hyvä, hyvä Isämme!


524

1. Suruton, synnistäs, ah koskas lakkaat? Kuink' kauvan
siinä murheetonna makaat? Ah herää, herää! aik' on 
havata, Viel' laupias tahtoo olla Jumala.
2. Hartaasti herättää sua ääni Herran, Ja tielleen pyytää
sua monen kerran; Jo kauvan kyllä olet viipynyt; Tee
pian katumus ja joudu nyt!
3. Kun armon aika viimeinen pois kulkee, Ja Herra taivaan
oven kiinni sulkee, Ei auta sitten enää katua, Vaan täytyy
helvettihin vajota.
4. Siis muista, että kuolevainen olet, Ja kuhun joudut,
synnissäs jos kuolet! Herransa tykö hurskaat tulevat, Vaan
pahat kadotukseen painuvat.
5. Elämäs on kuin tyhjä, tomu, tuoksu, Ja hekumas kuin
liukas virran juoksu, Sun kauneutes kuin multa maalattu,
Ja tavaras kuin savi silattu.
6. Mitätön taru on sun sukus suuri, Ja valtas, voimas tyhjä
varjo juuri, Ja taito kaikki, toimi, viisaus Katoova niinkuin
tuulen humaus.
7. Taivaassa ijäinen on riemu, rauha, Satama, joss' ei
myrskyt koskaan pauhaa; Ei siellä synti vaivaa tuntoa, Ei
sorra sielun pyhää lepoa.
8. Mut' helvetiss' ei lopu koskaan vaiva, Sydäntä synti
siellä aina kaivaa; Siell' aina tuli polttaa hirmuisest', Perkele
piinaa ijankaikkisest'.
9. Ah ajattele, minkä ilon Herra Taivaassa omillensa antaa
kerran: Autuuden, ilon arvaamattoman Ja kunnian kruunun
katoomattoman!
10. Voi helvetti, sun liekkis hirmuisuutta, Voi tuskaa aina
lakkaamatta uutta, Ijäti pitää ilman toivoa, Jok' kuolon
vaivoill' ei vaan kuoleta!
11. Värisee, vapisee kaikk' jäseneni, Kun ajatus se lentää
mieleheni: Kuink' helvetin on vaiva haikea, Kuink' kadotuksen
kuoppa kauhia!
12. Mut ilosta taas sielun raukee juuri, Kun mieleen' johtuu
taivaan autuus suuri, Se sanomaton kirkkaus, kunnia, Jonk'
omilleen siell' antaa Jumala.
13. Ah muista: Herras hyvä kuink' ain' auttaa, Vaan saatana
kuink' kavaluutens kautta Sua pyytää syntiin, kadotuksehen;
Sentähden turvaa armoon Jesuksen!
14. Sun lamppuasi katso, älä nuku, Niin ett'et kadotuksen
kauhuun huku! Jos lankeet, nouse taasen, rukoillen, Ett' ois
nyt Herra vielä armoinen!
15. Ja sano: armollinen Isä taivaan, Ansainnut olen kyllä
suuren vaivan; Helvetti edessäni avoin on, Jos tuomitsisit
mukaan ansion.
16. Mut vaikk' ois syntin' määrättäkin aivan, Kuin meren
hiekka tai kuin tähdet taivaan, Ne maksoi Jesus kaikki
verellään Ja kuolollaan mun auttoi elämään.


4. Ijankaikkisesta elämästä.

525

1. Tään elon jälkeen parempaa Toivomme toista tulevaa
Jumalan kartanoissa; Siell' itku muuttuu iloksi, Ja surut,
murheet riemuksi Uusissa asunnoissa; Maat ja taivaat Uudet
ovat, Asuttavat Uskovaisten, Niinkuin päivä paistavaisten.
2. Jumalan kasvoin edessä, He seisoo, kruunu päässänsä,
Valkoiset vaatteet päällä, Vapaina ajan vaivoista, Vihollisista,
vainoista, Jotk' antaa huolta täällä; Hätä, nälkä, Taudin tuska,
Kuolon puuska, Kuulumaton Siell' on, tuiki tuntematon.
3. Synnistä, kiusauksista, Himojen viekoituksista Siell' levon
sielu löysi. Ei siellä vääryys hallitse, Ei väkivalta vallitse, Vaan
rakkaus, rauha täysi;Taito,tahto, Halu hyvä, Viisaus syvä
Täyttää mielen, Sydämen ja suun ja kielen.
4. Siell' enkelien elossa, Autu'itten ollaan ilossa, Joukossa
ystävien, Seurassa lasten, vanhempain, Tunnettuin,
tuntemattomain Taas yhteen yhtyvien. Kaikki, kaikki 
Siell', jotk' ovat, Tutustuvat Kohdastansa; Herra myös
on lastens kanssa.
5. Jumala omaa hyvyyttään, Vanhurskauttaan, pyhyyttään
Sydämiin yhä luopi. He ylistyksen ijäisen Ja veisuun
alin=omaisen Herransa eteen tuopi, Mielin, kielin,
Muuttumatta, Puuttumatta, Iloissansa Kiittäin Herraa
armostansa.
6. Kannelten soitto kajahtaa Ja urut uudet kumajaa
Taivaassa ainiansa; Autuitten äänet heliät Näin suloisesti
yhtyvät Siell' enkel'=äänten kanssa. "Eija, eija, Pyhä, pyhä!"
Siellä yhä Riemuisesti Veisaavat he haluisesti.
7. Ei taivaan riemumenoa, Ijäisen elon iloa Käsitä järki
täällä; Sit' ei voi kieli kertoa, Ei ajatuskaan verrata
Mihinkään tään maan päällä. Kaikki, kaikki Iloissansa
Jesustansa Kilvan kiittää, Voiton virteen äänens liittää.
8. Ah kaikki, mitä ikänään Taivaasta täällä tiedetään,
On paljas tyhjä varjo Sen suhteen, mitä todella Jumala
valituillensa Siell' armostansa tarjoo. Jesus Kristus, Meitä
auta, Ansios kautta, Saata näihin Karitsan iloisiin häihin!
9. Ah näitä häitä ikävöin, Kuin vartijakin syksyöin
Koitetta aamuruskon! Ja ettän kautta Jesuksen Mä
nähdä saan sen autuuden, Se on mun vahva uskon'.
Olkoon, soikoon Kiitos Herran, Joka kerran Murheen
poistaa, Kunniansa antaa loistaa!


526

1. Elomme murheen laaksossa Tääll' ompi tyhjä varjo, Mut
elon uuden taivaassa Jumala meille tarjoo; Siis turhuudesta
maailman Autuuteen, Herran majahan, Me rientäin pyrkikäämme!
2. Tään elon onni parhainkin, Vaikk' kallehinkin aivan,
On köyhä, halpa kuitenkin, Verraten iloon taivaan; Ei
tajuakaan taitomme, Ei arvata voi aivomme Sen riemun
rikkautta.
3. Me siellä näemme Jumalan Kaikessa kunniassansa, Siell' 
ilon saamme ihanan Pyhien kaikkein kanssa; Tuhansin kerroin
kirkkaampi On elo taivaan, rikkaampi Kuin ajatella voipi.
4. Miks pelkääämme siis kuolemaa, Jok' ilon parhaan tuopi,
Vaivoista meitä vapahtaa, Murheista lopun suopi? Miks
nurisemme vaivassa? Pianhan päättyy taivaassa Se iloks
ijäiseksi.
5. Miks varhain, myöhään hyörimme, Miks tyhjää pyytelemme,
Turhuuden töissä pyörimme, Jotk' on vaan vaivaksemme? Ne
sielumme vaan kadottaa, Helvettiin alas vajottaa, Pois tempaa
taivahasta.
6. Iloiseen taivaan elämään Jos tahdot täältä tulla, Äl' jääkään
viivyttelemään! Kristusta tulee kuulla Ja häntä vahvass' uskossa
Ristiä kantain seurata; Hän meidät sinne viepi.


527

1. En ymmärrä Mik' ilo, mikä kunnia Maailmass' olis saatava;
En ymmärrä. Taivaassa yksinänsä On riemu ijankaikkinen; Ei
puutu ikänänsä Siell' ilo yltäinen.
2. Ei itkua, Ei tuskaa siell', ei kipua, Ei ahdistusta, vaivoja, Ei
itkua; Iloa vaan ain=ijan Ja rauhaa siunauksineen; Näin autuaan
saa sijan, Ken uskoi Kristukseen.
3. Mik' asunto! Sen portit ovat helmistä, Perustus hohtokivistä:
Mik' asunto! Kun murhe mieltä painaa, Niin hengessäni muistelen
Mik' ilo suodaan aina Siell' Herran omillen.
4. Mik' kaupunki! Siell' itse Herra valo on, Siell' turh' ois paiste
auringon: Mik' kaupunki! Siell' Jesus virvoittaapi Elävän armon
virralla; Puu elon kukoistaapi Sen rauhan rannoilla.
5. Siis elä niin, Sä että taivaan salihin Pääsisit pyhäin parihin;
Ain' elä niin! Ei kaiken tään maan päällä Sen vertaist' ole iloa;
Paraskin onni täällä On täynnä surua.
6. O Jumala, Suo kautta Poikas Kristuksen Anteeksi mulle
rikoksen', Juur' armosta! Mua käytä käskyis tiellä Tääll' aina
murheen alhossa, Niin että saisin siellä Kasvojas katsella!


528

1. Ah mik' autuus ompi siellä Valituilla taivaassa! Sit' ei arvaa
aju vielä, Kieli ei voi kertoa. Kaikki siell' on ihanaista, Mitä
silmin katsellaan, Ijät' kaikki saadaan maistaa Rakkautta
Jumalan.
2. Siell' ei itkun ääntä kuulla, Valittele vaivainen, Veisaapi vaan
riemusuulla, Siell' on ilo yltäinen, Siellä harput heläjääpi, Uusi
virsi kajahtaa; Siellä sielu ylistääpi Herran suurta kunniaa.
3. Siellä mykät kerkein kielin Ylistystä lausuvat, Rammat hyppii
ilomielin, Näkevät jo sokiat; Täydellisyys on jo tullut, Pois on
puutos, vajaus, Synnin ruumis ompi kuollut, Haudattuna
turmelus.
4. Siell' on taito täydellinen, Rakkaus ylivuotava, Uusi ruumis
hengellinen, Kirkkaudesta hohtava, Kadonnut on tuska, vaiva
Sekä ruumiin sairaus, Sielua ei synti kaiva, Täysi siell' on vapaus.
5. Siellä nöyrä morsian Herran Näkee ylkäns, armaansa. Jolle
lupas itsens kerran Armon kihlauksessa; Siell' ei rakkaus
koskaan puutu, Vaihtumatta aina on, Ilo autuas ei muutu, Ijät
kaikk' on loputon.
6. Autuas, ken aikanansa Muistaa taivaan autuuden, Pyrkii
sinne halullansa, Urhiasti sotien Vastaan synnin riettautta, 
Vastaan mailman turhuutta, Saatanan myös viekkautta, Herran
Hengen voimalla.
7. Sille auk' on armo taivaan, Synnistä ken palajaa. Sille autuus
altis aivan, Hartaasti ken halajaa. Sielu, joka elon tiellä Etsii
Jesust' uskossa, Viimein voiton kruunun siellä Periä saa
taivaassa.
8. Hengelläsi johda meitä, Herra, auta välttämään Synnin
viekkaan harhateitä, Mailmaa turhaa hyljäämään! Eläissämme,
kuollessamme, Öin ja päivin ainiaan, Sodi, Jesus, puolestamme,
Saata meitä kunniaan!


529

1. Taivaassa, ratki taivaassa On autuus määrätön, Siell' enkelien
seurassa On riemu ääretön; Ja kasvoista niin kasvoihin Siell'
nähdään Herra korkehin, Herramme Sebaot.
2. Taivaassa, ratki taivaassa Ijäinen päivä on, Se valossansa
kirkkaassa Myös voittaa auringon; Se päivä kirkas, loistava,
Ain' ijäisesti paistava On Herra Sebaot!
3. Taivaassa, ratki taivaassa On seura autuain, Siell' valituiden
parissa On ilo uusi ain'. Voi jospa sinne pääsisin Ja kunniasi
näkisin, O Herra Sebaot!
4. Taivaassa, ratki taivaassa Ei kuulla itkua, Ei syntiä, ei surua,
Ei kuolon pelkoa; Vaan rauhan katoomattoman Ja ilon
loppumattoman Suo Herra Sebaot!
5. Taivaassa, ratki taivaassa Ijäinen autuus on; Sit' ihmiskielin
kertoa On aivan mahdoton; Se näkyy tänne päälle maan
Hämärtäin, niinkuin peiliin vaan. O Herra Sebaot!
6. Taivaassa, ratki taivaassa Jumala hallitsee Ja kunnialla
suurella Pyhänsä palkitsee; Siell' ylistystä veisataan, Ain'
"pyhä, pyhä!" lausutaan. O Herra Sebaot!
7. Ah siihen iloon taivahan Meit', Jesus, auttaos; Kuolosi
kautta katkeran Sä sinne saattaos! Sen teet sä myöskin
armoisest', Siis amen, amen turvaisest'! O Herra Sebaot!


530

1. Taivaassa, johon Jumala Majansa asetti, Myös saavat
hänen omansa Asua ijäti; He ovat päässeet vaaroista,
Maailman, synnin vaivoista Autuuden nautintoon.
2. He täällä saivat taistella, Sotia ainian Surulla vihollisia
Viekkaitav vastahan; Nyt voiton juhlaa viettävät Ja
karitsata kiittävät Valittuin seurassa.
3. Ah sitä juhlaa jaloa, Mik' autuailla on! Ah iloa, ah
riemua, Jok' ompi loputon! Vapaina vaivoista he saa
Katsoa siellä Jumalaa Kasvoista kasvoihin.
4. Edessä Herran istuimen Nyt sielu iloitsee, Ja morsianna
Jesuksen Hänessä riemuitsee. Se, mitä tääll' vaan uskottiin
Ja ikävöiden toivottiin, Nyt nautintona on.
5. Ei löydy siellä surua, Ahdistus katosi; Ei kuulu siellä
itkua, Valitus vaikeni; Vaan rauha, riemu, rakkaus Ja
taivaallinen rikkaus On Herran tykönä.
6. Siell' Herran jalkain juuressa Nyt hurskaat veisaavat
Ja Jesustansa suurella Riemulla lausuvat; Nyt selkiästi
tietävät, Täydellisesti täyttävät He tahdon Jumalan.
7. Ääretön hänen armonsa Nyt heille vuotaapi; Ijäti
hänen valonsa Loistaapi kirkkaasti; Ja salaisuudet
Jumalan, Tavarat kalliit taivahan, Nyt heille avataan.
8. Ei taida kieli selittää, Ei aju arvata, Ei ihmisjärki
käsittää Ijäistä autuutta, Jonk' valittuinsa joukolle
On pannut Herra tallelle Rauhansa majoissa.


531

1. Eijaa! mun sielun' toivoss' iloitseepi, Uskossas sydämen'
jo riemuitseepi! Perkeleen paulat Ja synnin vaulat On Jesus
särkenyt, ja haudan salvat.
2. Nyt eikö sielun' laulais riemuisesti? Jesushan luvannut on
armoisesti Eloa toista, Mi murheet poistaa, Ja jossa kunnian
kruunu kirkas loistaa.
3. Koittaissa päivän lintu riemastuupi; Näin sielu armon
loistost' ihastuupi. Ei mistään muusta Se lohdutusta
Murheissaan löydäkään ja virvoitusta.
4. Se autuus, jonka Jesus kerran antaa, Jo nyt sen lohdutuksen
tuo ja kantaa, Ett'en mä huolis, Jos, mailma, nuoles, Mua
haavoittaiskin, että ruumis kuolis.
5. Kun mieleen muistuu kuink' on mailma kurja, Onnettomuutta
täys ja vihaa hurjaa; Jo halavoisin Majoihin toisiin, Miss'
ikuisessa rauhass' elää voisin.
6. Siis sinuun yksin turvaan, Jesukseni, Sua toivon lujall'
uskoll' avukseni. Sä viimein vaivan Lopetat aivan Ja
mullen ijäks avaat ovet taivaan.
7. Kun synti sydäntäni kalvaa, kaivaa, Koht' ajattelen,
Jesus, sitä vaivaa, Jonk' itse täällä Mua säästämällä
Synteini tähden kärseit ristin päällä.
8. Mua synti, kuolo, saatana ei kaada, Kun taidan, Jesus,
avuksi sun saada; Sä viimeiseltä, Kun lähden täältä,
Taivaasen saatat sielun' surun säältä.
9. Kuin hopia, kulta välkää heliästi, Niin myös mun ruumiin'
kerran kiiltävästi Välkkyypi vielä Taivaassa siellä, Loistaa
kuin armas aurinkoinen täällä.
10. Myös minun Jesus silkkiin puetuttaa, Autuuden verholla
mun kaunistuttaa, Niin armaanansa, Morsiamenansa, Mun
saattaa luokseen ilomajahansa.
11. Kivistä kalleist' on sen perus juuri Ja kullan säteistä
sen paistaa muuri; Siell' enkelitten Ja autu'itten Heliät iloharput
soivat sitten.
12. Ijäinen autuus, rauha ompi siellä, Omiltaan Jesus
mitäkään ei kiellä; Siell' iloitahan Ja veisatahan, Kädessä
palmut, yhä riemuitahan.
13. Ah, jos se aamu autuas jo koittais, Jos Jesus omansa
jo täältä noutais, Ja jälkeen vaivan Armosta aivan Veis
meidät ikuisehen iloon taivaan!
14. Suo, Jesus, meidän valmihina olla, Kun tahdot täältä
noutamaan sä tulla! Majasta tästä Sielumme päästä,
Iloisiin taivaan asuntoihin säästä!


532

1. Sen suven suloisuutta Mä kosk' ajattelen, Kun Herra
kaikki muuttaa, Suuresti riemuitsen! Siell' uuden maan ja
taivaan Jumala valmistaa Ja kirkkaudellaan aivan, Kaikk',
kaikki kaunistaa.
2. Auringon uuden luopi Kirkkaasti paistavan; Kuu, tähdet
valon suopi Ihmeesti ihanan; Kauniilta taivas näyttää
Uudessa loistossaan, Ilolla mielet täyttää, Sydämet sulollaan.
3. Niin kaikki Herra tekee Jaloksi, kauniiksi, Niin että ken
sen näkee, Riemusta raukeepi; Ei sitä kauneutta Tääll'
ykskään ymmärrä, Sen kunnian kirkkautta Viisainkaan
käsitä.
4. Kuolleetkin haudoistansa Jumala herättää, Kaikk'
eläväiset kanssa Eteensä käskettää. Voi jos jo koittais
kerran Se hetki riemuinen, Jok' ylös tykö Herran Vie
meidät taivaasen!
5. Hän enkelinsä totta Lähettää leppyisest'; Ne meitä
vastaan ottaa. Myös itse ilmeisest' Hän vastahamme
kulkee Taivaisin joukkoineen, Syliinsä meidät sulkee,
Vie iloon ijäiseen.
6. Ah! kuink' on autuasta Kristusta katsella, Autuuden
ruhtinasta Ijäti ihailla! Kun tullaan taivaan saliin, Profeettain,
marttyyrein Ja patriarkkain pariin, Ja luoks apostolein.
7. Ne silloin omistavat Meit' omiks veljikseen Ja kanssans
taluttavat Ilohon, autuuteen; Näin kunniahan suureen Nyt
Kristus viepä on Meit' alta surun, murheen Ja ajan ahdingon.
8. Näin omansa nyt päästää Hän synnin pauloista,
Voidakseen heitä säästää Kuoleman kahleista Kaikk' 
katoo vainoukset, Ja tuskat tukalat, Ja pelvot, ahdistukset,
Tääll' jotka vaivaavat.
9. Siell' enkel'=äänten kuullaan Ilolla laulavan Ja rauhaa
sulosuullaan Ain' julistelevan; Kaikk', jotk' on Luoja
luonut, Iloitsee riemulla, Kun pääsinpäivän suonut On
heille Jumala.
10. Meit' Isä Poikans kautta Näin tahtoo ylentää,
Autuutehensa auttaa, Vaivamme lyhentää. Siis meitä
hädissämme Se lohduttakohon, Ett' välimiehenämme
Jumalan Poika on!
11. Hän omillensa siellä Suo ilon suuremman, Kuin
uskois kenkään vielä Ollenkaan olevan. Meit' johda
taivaan tiellä Tääll', Herra, ainiaan, Ja viimein päästä
siellä Ijäiseen kunniaan!


533

1. Sen riemun rikkautta, Jok' ompi taivaassa, Sen 
kunnian kirkkautta, Sen ilon suuruutta Ei arvata voi
mieli, Ei järki käsittää, Ei kertoella kieli, Ei sanat
selittää.
2. Pimeys paksu täällä Hämmentää tietomme; Kuin
syksyisellä säällä On täällä elomme, Meilt' ovat 
menot taivaan Ajassa salatut, Juur' hämärästi aivan
Kuin varjo kuvatut.
3. Vaan kun me kerran täältä Maan päältä korjataan
Autuuteen tykö Herran, Ilohon ihanaan, Me
kirkkaudessansa Näemme Jumalan Ja ilmivalossansa
Kaikk' ihmeet taivahan.
4. Ah aikaa autuasta, Jok' ylös sinne vie! Sielläpä
sitten vasta Silmämme aukenee, Niin että nähdä
saamme Me Herran kunnian Ja tuta autuuttamme
Ilossa taivahan.
5. Silmämme kyyneleistä Herramme kuivattaa, Hän
surut, murheet meistä Pois kauvas karkoittaa; Myös
synnin kiusaukset Jo jäävät ijäksi, Ja tuskat, 
ahdistukset Tyventyy rauhaksi.
6. Siell' usko katsannoksi Jo ompi kääntynyt, Ijäiseks
nautinnoksi On toivo sääntynyt, Ja täydellisyys vielä,
Kaivattu murheella, On saavutettu siellä Riemulla
suurella.
7. Katsella silmillämme Me saamme Jesusta, Kuollutta
edestämme Ja ylösnoussutta. Ah kuinka autuasta Hänt'
aina ihailla! Tuskimpa täällä vasta Sit' osais arvata.
8. Nimeä Herran kaikuu Kaikk', kaikki taivahat,
Enkelein äänet raikuu Ja harput kumaavat. Hänt' ijät'
kaikki kiittäin Veisaavat autuaat, Kuorissa yhteen
liittäin Äänensä voimakkaat.
9. Siell' oikein ymmärrämme Me Herran hyvyyden,
Ja täysin käsitämme Armonsa kyllyyden; Päästyä alta
vaivan, Suruista, murheista, Ijäti saamme taivaan
Ilossa riemuita.
10. Tahtomme taivutettu Siell' ompi hyvyyteen, Sielumme
puhdistettu Ijäiseen pyhyyteen. Näin itsens meissä näyttää
Tuo rakkaus yhä uus, Mielemme kaiken täyttää
Herramme suloisuus.
11. Myös kaikki rakkahamme, Eronneet uskossa,
Omaiset, armaimpamme, Tapaamme taivaassa; Ja
heidän seurassansa Veisaamme riemulla Valittuin
kaikkein kanssa Herralle kiitosta.
12. Ah autuas riemu taivaan, Sä ilo ijäinen, Kuink'
olet runsas aivan, Kuink' yltäkylläinen! Ah koskan
nähnen sua, Mä maassa mataja, Mun maatan
luvattua, Mä korven kulkija!


534

1. Taivaasen käy matkamme, Mailm' ei viihdyttää
voi meitä; Kananiin me kuljemme Kolioita korpiteitä;
Täällä täytyy vaeltaa, Taivaass' on vast' isänmaa.
2. Taivaasen, mun sieluni, Riennä maasta matalasta!
Taivaast' on sun sukusi, Tullut olet taivahasta; Eikös
siis tee mielesi Jälleen kotimaahasi?
3. Taivaasen! niin sanassaan Kuulen Herran
muistuttavan; Ijäisen siell' autuun saan, Minuakin
odottavan. Jos vaan armon omistan, Pääsen taivaan
majahan.
4. Taivaasen! näin kehoittaa Mua myöskin Herran
pöytä, Jossa taivaan tavaraa Sielun' ravinnokseen
löytää, Siks kun häissä Karitsan Sitä saa se ainian.
5. Taivaasen! jo uskossa Haluin hartain sinne lähtein,
Sieluni, nyt kohoa Yli päivän, kuun ja tähtein! Ne on
varjo, verraten Taivaan kirkkautehen.
6. Taivahasen, oikiaan Kotohoni kuolo vie mun,
Murheistani päällä maan Ijäisehen iloon, riemuun;
Jesus itse johdattaa, Taivaasen mun taluttaa.
7. Taivaasen, ah taivaasen Ikävöittää sydäntäni.
Taivaan halu turhuuden Poistakoon mun mielestäni!
Taivaasen, mun sieluni, Sikskun pääsee, pyrkiipi.


5. Loppusiunauksia.

535

1. Herra siunaa meit' ja auta, Vaaroista myös
varjele! Herra, meitä kasvos kautta armahda ja
valaise! Herra, käännä kasvosi Puoleemme ja
ijäti Anna rauha kaikillenki, Isä, Poika, Pyhä
Henki!


536

1. Herramme Jesuksen Kristuksen armo, Ja
Jumalan rakkaus, Ja Pyhän Hengen osallisuus
Olkoon kanssamme, Kaikkein kanssa. Amen!



Hilarion kiitosvirsi.

Me kiitämme Sinua, me Sinua rukoilemme, me
ylistämme ja kunnioitamme Sinua, me Sinua
kiitämme Sinun suuren kunnias tähden, O Herra
Jumala, taivaallinen kuningas, Isä kaikkivaltias
Jumala! O Herra, kaikkein korkeimman ainoa
Poika, Jesus Kristus! O Herra Jumala, Jumalan
Karitsa, Isän Poika, joka pois otat maailman
synnit, armahda meitä! Sinä olet yksin pyhä, Sinä
olet yksin Herra, Sinä olet yksin korkein, Jesus
Kristus, Pyhän Hengen kanssa, Isän Jumalan
kunniassa. Amen.


Pyhä, Pyhä, Pyhä Herra Jumala Zebaot! Täydet
ovat taivaat ja maa Sinun herrauttas. Hosianna
korkeudessa; Kiitetty olkoon se, joka tulee Herran
nimeen! Hosianna korkeudessa! Hosianna
korkeudessa!