Vuoden 1886 virsikirja 451-500



451

1. Kiitoksen annan sulle, O Herra, mieluisen, Kun
tänä yönä mulle Soit levon suloisen, Yökauden
suojelit Itseni, omaiseni, Sukuni, pereheni,
Vaaroista varjelit.
2. Sä annoit aamun koittaa, Yön synkän hälvetä,
Auringon valon voittaa Ja päivän selvetä; Ah
valkeudessas Mua auta vaeltamaan Ja aina
noudattamaan Sun, Isä, tahtoas!
3. Aut' että hyvin käytän Mä tämän päivän nyt,
Uskollisesti täytän, Mit' olet määrännyt! Suo
Henkes hallitkoon Mua toimissani täällä, Ja
oikialla tiellä Mua aina johtakoon!
4. Kun synnin kiusaukset Minua vaivaavat, Tai
tuskat, ahdistukset Sydäntän' kaivavat, Niin ole
turvani! Sun huomahasi annan Ja etehesi kannan
Mä kaikki huoleni.
5. Vaaroista, vahingoista Ruumiini varjele, 
Sielustan' pahat poista, Ett'ei mua turmele! Sun,
Herra, suojahas Mä uskon tieni, työni, Niin
päiväni kuin yöni; Ain' tue voimallas!
6. Mun holho omiani, O Isä laupias, Ja vihollisiani
Myös etsi armollas; Maallemme siunaus Sä suo,
ja onni paras, Sun runsaat armovaras! Pois estä
turmelus!
7. Varjele seurakuntas Sanassas puhtaana, Ja 
pidä kristikuntas Uskossa vahvana! Myös
esivaltamme Ja rakas ruhtinaamme, Niin myöskin
koko maamme Sun huomaas annamme.


452

1. Kristus, valo valkeuden, Isäst' ijankaikkinen!
Armas aurinko nyt uuden Päivän tuopi suloisen;
Pimeyden hajottaa, Salass' olleet ilmoittaa, Luodut
kaikki levoltansa Kutsuu työhön, virkahansa.
2. Mutta mieli sokeentunut Meiss' on synnin sumusta,
Tahtommekin turmeltunut Kaikk' on lankeemuksesta.
Katso, Herra, eksymme, Työmme, aivoituksemme
Harhailevat luotas kauvas; Se vie sielustamme rauhas.
3. Anna, Jesus, Henkes valo Sieluun paistaa pimiään,
Että poistaa kirkkaus jalo Turhuuden pois ilkiän;
Kirkkaall' armos valolla Synnin pimeys karkoita,
Ett' ois elomme maan päällä Sulle otollinen täällä!
4. Vahvista sun seurakuntas, Hallitse se rauhallas,
Siunaa oma perikuntas, Kansa, maa ja ruhtinas!
Näljät, vaarat estäen, Sodat, taudit poistaen!
Toimillemme, neuvoillemme Siunaustas rukoilemme.
5. Uskon lamppu lakkaamatta Öljystäsi loistakoon;
Käymään tietä oikiata Henkes meitä johtakoon,
Että luokses mailmasta Pääsisimme pahasta,
Kiittämään sua ilomielin, Veisaamahan helein kielin!


453

1. Kun tulee huomenhetki, Mä Herraa kunnioitan;
Hän armoonsa mun kätki Ja oli vartijan'; Taas yö
on kulunut, Rauhassa olen maannut, Taas valon
nähdä saanut, Jo päiv' on joutunut.
2. Siis kiitos olkoon sulle, O laupias Jumala, Ett'
armos annat mulle, Ain' autat minua! Sieluan'
runsaasti Ravitsee sanas pyhä, Myös ruumistani
yhä Sä kaitset kauniisti.
3. Ah jospa Herra soisi Nyt mullen armon sen,
Hänt' että kiittää voisin, Kuin tulis tehdäksen'!
Kuitenkin uskon ma: Ei Herran armo muutu,
Vaikk' multa paljon puuttuu; Hän ain' on armoisa.
4. Armollas, Herra, muista Mua töissän',
menoissan', Kaikk' onnettomuus poista Mun
toimituksistan'! Sä minun jalkani Oikeelle tielle
saata! Ett' synnistä voin laata, Ain' ollos apuni!
5. Suo pyhän lakis olla Ojennusnuoranan',
Kaikissa töissän' mulla Tääll' aina johtonan', Aut'
että toimeni Sun kunniakses sääntyy, Iloksi murhe
kääntyy Ja huokaus riemuksi!
6. Suojele seurakuntaas, Sun laumaas kaitsele,
O siunaa perikuntaas, Sielumme ravitse Pyhällä
sanallas! Vahvista uskoamme, Virvoita toivoamme
Armollas, voimallas!
7. Varjele, hyvä Isä, Myös ruhtinastamme, Hänelle
ikää lisää! Suo vallitsijamme Tääll' aina valtansa
Sun tahtos mukaan käyttää; Rauhalla maamme
täytä Ja siunauksella.
8. Viel' annan haltuus täällä Mun sukun', tuttavan';
Äl' apuasi kiellä, Heit' holho ainian! Suo hyvä
terveys, Rukouksemme kuule, Jos tuska päälle
tulee, Niin anna kärsimys!
9. Aut' että sua kiitän, Kun myötän kaikki käy,
Myös toivon' sinuun liitän, Vaikk' apua ei näy!
Ett' tahtoos tyytyen, Mit' ikään tahdot tuottaa,
Voin hyväks kaikki ottaa, Nöyränä pysyen!
10. Kun viimein täältä lähden, Niin tule turvaksen'
Ja Poikas kuolon tähden Mua korjaa taivaasen,
Kuss' aina iloisest' Kanss' enkelien hyväin
Joukossa kaikkein pyhäin Sua kiitän ijäisest'!


454

1. Heräjä, sielun', mielen', Ylistä Herraa, kielen'!
Hän ain' on armias, vakaa, Hyvyyttään meille jakaa.
2. Suojassas, Isä taivaan, Mä vältin vaaran, vaivan;
Kun hätä oli tarjon', Mun kätkit siipeis varjoon.
3. Sä sanoit: "lapsen', lepää Rauhassa, älä pelkää;
Ilolla jälleen päivän Saat nähdä ylöskäyvän".
4. Sanasi, Herra, täytit Ja armos mulle näytit;
Rauhassa olen maannut, Taas valon nähdä saanut.
5. Mä uhrini nyt annan, Lahjani etees kannan,
Rukoukset ja psalmit Sun kiitoksees on valmiit.
6. Sen sydämestän' soisin, Sua että kiittää voisin;
Sill' ainoa antimeni On kiitos sydämeni.
7. Viel' armotyösi täytä Ja enkelisi käytä Myös
tänään apunani Mun teillän', toimissani!
8. Puheeni, aivoituksen', Mun työni, toimituksen',
Sun kunniakses käännä Ja kaikki parhaaks säännä!
9. Mun sielun', Jesus hyvä, Ravitkoon sanas pyhä;
Virvoita piinas kautta, Ja viimein iloon auta!


455

1. Me kiitoksen Nyt sinullen Annamme, Herra 
taivaan, Kun sielumme Ja ruumiimme Suojelit
armost' aivan!
2. Sä turvassa Ja rauhassa Tään' yön soit meidän
viettää, Terveinä me Taas nousemme, Siit'
tahdomme me kiittää.
3. Pyydämme myös, Ett' armotyös Jatkaisit
sieluissamme, Ett' enkelis Meit' varjelis, Ois
vaaroiss' auttajamme!
4. Ah valaise Sä sielumme, Suo tahtos tuntoon
tulla, Ett' sinullen Otollinen Vois tänään työmme
olla!
5. Kun saatana Meit' viekkaana Juonillaan
syntiin painaa, Sä estä ne! Me turvaamme
Jesuksen ristiin aina.
6. Vast' uudesta Sua totella Tahdomme
mielellämme; Sen tiedämme: Mit' annat, se On
kaikki hyväksemme.
7. Ah ottaos Sä armohos Myös rakas
ruhtinaamme! Häll' onni tuo Ja meille suo,
Ett' rauhass' elää saamme!
8. Ja kaikelle Esvallalle, Suo neuvo armos
kautta, Ett' oikeuttas Ja kunniatas He taitais
edesauttaa!
9. Aut', Herramme, Ett' aikamme Niin täällä
käyttäisimme, Ett' autuuden Me ijäisen Tykönäs
perisimme.


456

1. Ylistän Herraa sydämest' Nyt tänä huomenena,
Kun menneen yön on armoisest' Mull' ollut vartijana.
Yö on nyt hyvin kulunut, Kuin ehtooll' olin anonut,
Nöyrästi rukoellen.
2. Nyt anon taas: suo armosi, Pois kaikki vaarat torju,
Myös tänään holho lastasi, Vahinkoon ett'en horju!
Lähetä, Herra, enkelis, Ett' minua he johtelis Ain'
kaikilla mun teillän'!
3. Mua Pyhä Henkes hallitkoon, Ett' elää aina voisin,
Niin kuin sun pyhä tahtos on, En tekis koskaan toisin;
O Herra, mua suojele Ja tekemästä varjele, Sun
käskyjäsi vastaan!
4. Jos johonkuhun syntihin Lankeisin heikkoudesta,
Aut' että kohta katuisin, Luopuisin pahuudesta!
Vihassas älä rankaise, Kuin rikokseni ansaitsee,
Vaan armost' anteeks anna!
5. Sanallas mua lohduta Ja aina käskyis mukaan
Tääll' elämääni johdata, Ett'en mä joudu hukkaan!
Anteeksi anna rikoksen', Mua kautta Poikas
Kristuksen Puhdista synnistäni!
6. Hartaasti vielä rukoilen, Ett' tahtoisit sä ottaa
Sun haltuus kaikki omaisen' Ja heille armos tuottaa!
Vaaroista heitä varjele, Ja armostasi anna se, Mit'
anovat he sulta!
7. Sä Herra, tiedät tarpeeni, Siis älä niitä kiellä; Sun
haltuus annan itseni Mä eläissäni täällä; Ilohon
ijankaikkiseen Mua saata tykös taivaaseen, Kun 
vihdoin täältä lähden!


457

1. Mun sielun', herää, nouse jo! Kas aamun armas
aurinko Käy taivaan vahvuudelle! Yökauden mulle
suojana On ollut Herra Jumala; Siit' olkoon kiitos
hälle! Mielellä, Kielellä Hälle annan, Edeskannan
Kiitokseni, Nöyräks lahjaks sydämeni.
2. Ei uhria niin suotuisaa, Ei Herrallemme rakkaampaa,
Kuin kiitos palavainen, Jonk', sulta voiman saatuaan
Rukoilemaan ja veisaamaan, Tuo sielu katuvainen.
Ääni se Taivaalle Korkialle, Kirkkahalle, Yleneepi,
Herras sitä kuunteleepi.
3. Muut luodut sulle laadullaan Myös korottavat
kiitostaan, O Luoja maan ja taivaan; Virtensä lintu
visertää, Kanss' puu ja kukka vihertää, Sua kiittäin
hartaast' aivan. Mulle toit, Vielä soit Kalliimpia
Antimia; Mulla siitä Suuri myöskin syy on kiittää.
4. Ihmeesti holhoit minua, Kun syntymättä olin ma,
Valosta osatonna; Sä olit turvan' parahin, Kun
rinnoill' äidin makasin Mä piennä voimatonna.
Olenton', Elanton' Olet luonut, Mulle suonut;
Vaaran, vaivan Päältäni sä estät aivan.
5. Mut' lahjoistas viel' suurempi On, Isä armias,
sanasi; Se mullen ilmoittaapi Sun omat pyhät
käskysi Ja uskon kalliin, sieluni Jost' autuutensa
saapi. Armossas, Laupias, Seurakuntaas, 
Perikuntaas Sä mun päästät, Kadotuksesta niin
säästät.
6. Tään sanas voiman väkevän, Sovintos
ihmehedelmän Tääll' aina näen ja löydän; Sä
kasteessa mun uudistit Ja synnistä mun puhdistit,
Suot lahjat armopöydän. Ansios, Sovintos Suopi
meille Langenneille Turvaisuuden, Tunnon rauhan,
elon uuden.
7. Se elämä on sinussa, Sinusta yksin vuotava, 
Sen henkes meihin luopi; Se lähde ompi rakkauden,
Se toivon tuo ja autuuden, Se ilon rauhan suopi;
Tästäpä Lähteestä, Yksin siitä, Meidän pitää
Ammentaman, Voimaa uutta kokoaman.
8. Ja että siihen paremmin Mä armon ajass' ehtisin,
Sä aikaa lisäks annat; Minua johdat neuvoillas, Sun
kallihilla sanallas, Näin aina huolta kannat, Että sen
Aartehen Saavuttaisin, Omistaisin Jesukseni,
Ainaisen autuuteni.
9. Siis kiitän, Herra, sinua Viel' että kärsit minua,
Ja armon aurinkotas Mun annat vielä katsella, Ja
säästääkses mun surmasta Viivytät tuomiotas,
Aikaa suot, Tilaa tuot Katumukseen, Parannukseen,
Mielen kääntää, Kuulla lohdutukses ääntä.
10. Mua johdattakoon Henkesi Vaeltamahan alati
Sun totuutesi tietä, Ett'ei tää mailma pettävä, Jok'
käypi synnin retkiä, Mua puolehensa vietä! Vahvista
Minua Vastaan lihaa, Vastaan vihaa Mailman lasten,
Vihollisten voimakasten!
11. Sua rukoilen, o Jumalan', Ett'et sä verkkoin
saatanan Mun, lapses, tulla sallis; Mun anna
muistaa alati, Ett' ompi lyhyt ikäni, Ja kuitenkin
niin kallis! Aut' ett' ain' Noudattain Tahtoasi,
Neuvoasi, Vaeltaisin, Taivaassas ett' elää saisin!


c. Ehtoovirsiä

458

1. O korkein Herra Jumala, Aut' että oisin valmisna
Kiitosta sulle antamaan Ja ylistystä kantamaan, Kosk'
armoisesti varjelit, Tään päivän mua suojelit!
2. Työt hyvät, lukemattomat Ja suuret, tutkimattomat
Sä, Herra rakas, armoinen, Teit ruumiillen' ja sielullen'
Kuluissa tämän päiväni Ja kaiken elinaikani.
3. Siis nytkin päivän lopulla Sua kiittää tahdon, Jumala
Kaikista armotöistäsi Täydestä sydämestäni,
Nöyryytetyllä mielellä Ja haluisella kielellä.
4. Rukoilen vielä sinua: Ah älä hyljää minua! Mua
varjele myös tämä yö, Viholliseni maahan lyö; Suo
maatakseni rauhassa, Kuin lapsi äidin helmassa!
5. Mun anna vielä vuoteella Sua kiitoksella muistella,
Ett' uneen nukun rauhaisaan! Ja koska herään
uudestaan, Pimiä mielen' valaise Ja sydäntäni hallitse!


459

1. O Kristus, päivä paistava, Yön hämärät hajottava,
Sinuss' on Isän kirkkaus, Maailman kaiken valkeus.
2. Sinuhun yksin turvaamme, Sua avuksemme 
huudamme, Tän' yönä myös sun suojas suo Ja
vaaran esteeks apus tuo!
3.Väsynyt ruumisraukka on, Sun suojaas käy se
lepohon; Mut anna, ett'ei henkeni Milloinkaan uneen
vaipuisi.
4. Sun kätes meitä varjelkoon, Sitehet synnin
katkaiskoon. Meit' ett'ei joukko saatanan Saa
vahinkohon, vaarahan!
5. Meit' itse, Jesus, lunastit, Verelläs pesit, 
puhdistit; Niin auta meitä ainian Vainoojiamme
vastahan!
6. O Isä kaikkivaltias Ja Poika armas, antias, Kanss'
Pyhä Henki, neuvomme, Nyt kuule rukouksemme.


460

1. Pois armas päivä kulki, Yö synkkä sijaan jää;
Vaan Jumalaamme julki Tahdomme ylistää. Hän
tänään meitä kätki, Pois pahat häädyttäin, Siis
rukoilkaamme nytkin: Suo armos edespäin!
2. Tään mailman meno kerran Pois kaikki katoopi;
Yksistään armo Herran Pysyypi ijäti. Siis Jumalaani
turvaan, Hän meist' ei luovukaan; Ei toivon' raukee
turhaan, Vaikk' kuinka vainotaan.
3. Mä Herran haltuun annan Tään elon' surkean;
Ah syystä verraks pannaan Se kedon kukkahan:
Se varhain huomenella Kauniisti kukoistuu, Vaan
pian ehtoosella Jo raukee, lakastuu.
4. Ann' anteeks, rakas Herran', Mun syntin',
rikoksen'; Tein niitä monen kerran, Nyt katuin
rukoilen. Jos syyksi luet mulle Mun kaikki vääryyten',
Mist' apu, turva tullee, Kun kuolon ansaitsen?
5. Mua puhtaaks synneistäni Tee kautta Poikasi,
Lähetä hädässäni Turvaksen Henkesi, Ett' johdattaa
hän mua Ja tielläs ojentaa, Ett'en mä hairahtua, Pois
eksyä en saa.
6. Sä ruumiin olet luonut Ja sielun kallihin, Sä perheen'
olet suonut Ja omaisuuten'kin; Kaikk' annan haltuus,
huomaas, Ne varjoo vaaroista, Mua korjaa viimein
suojaas Täst' itkun alhosta!


461

1. Aurinko nyt on laskenut Ja päivä meiltä kulunut;
Yö synkkä sijaan kulkeepi, Pois valkeuden sulkeepi.
2. O Isä, sulle kiitoksen Tuon kautta Poikas Kristuksen,
Kun tänäpänä suojelit Ja vaaroista mun varjelit!
3. Mun kuolost' olet säästänyt, Ja perkeleestä
päästänyt, Sen poistit pahat petokset, Kaikk' muutkin
tuskat, kiusaukset.
4. Sun kiitos ijankaikkinen Siis olkoon, Isä taivainen!
Min rikoin mä sun vastahas, Suo anteeks, ole armias!
5. Ei löydy yhtään ihmistä, Jok' olis puhdas synnistä;
Ei vanhurskasta päällä maan Tääll' ole ainoatakaan.
6. Mun syntini mä tunnustan, Mun tiedät niitä katuvan';
Ah kuule huokaukseni, Kaikk' anna mullen anteeksi!
7. Tykönän' pysy; kätkeköön Mua enkelis taas tämän
yön, Niin ett'en joudu yhteenkään Vahinkoon, syntiin,
häpeään!
8. Mun rauhass' anna levätä, Terveenä sitten herätä,
Niin kiitän sua riemulla Ijäisest', Isä Jumala!


462

1. Jo päivä ehtii ehtoollen, Yö pimiä siirtyy sijaan; Ah
pysy, Jesus armoinen, Sä luonamme ain'=ijan; Suo meille
ilo taivaassa!
2. Sä olet valkeus ijäinen, Jumalan kirkkaus jalo, Käy
sydämemme huoneesen, Luo siihen armos valo! Suo 
meille ilo taivaassa!
3. Sä vartijamme vakainen, Et hyljää meitä koskaan;
Siis rukoilemme turvaten: O tule avuks tuskaan! Suo
meille ilo taivaassa!
4. Työn tekohon sä päivän loit, Virkamme toimitukseks,
Vaan yön sä meille levoks soit, Ruumiimme virvoitukseks.
Suo meille ilo taivaassa!
5. Tän yönä, armias Jumala, Myös anna meille rauhas,
Ja vihollinen kavala Pois torju meistä kauvas! Suo meille
ilo taivaassa! 
6. Sun turviis, Jesus, antaumme, Kosk' uni silmät painaa;
Sä, apumme ja kilpemme, pois poista vaivat aina! Suo
meille ilo taivaassa!
7. Aut' ett'ei sielu vaivainen Tääll' syntiin synkkään nuku,
Ei tahtoasi rikkoen Ikuiseen suruun huku! Suo meille ilo
taivaassa!
8. Niin kiitämme me huomenna Sun hyvyyttäsi vakaa;
Ja sitten vihdoin taivaassa Siit' emme koskaan lakkaa.
Suo meille ilo taivaassa!


463

1. Sinua, Jumalani, Tän' iltahetkenän' Mä suullan',
sielullani Nöyrästi ylistän; Sun tykös nouseepi Nyt
huokaukseni, Kun täänkin päivän päättää Soit
onnellisesti.
2. Sä tahdoit mua päästää Surusta, tuskasta, Ja
armiaasti säästää Vaivoista, vaaroista; Nyt sua
rukoilen: Suo vielä minullen Armosta anteheksi
Mun kaikki rikoksen'!
3. Kun levolle nyt lähden, Suo, rakas Isäni, Mun
olla armos tähden Varjossa siipeisi! Suojele henkeni,
Ruumiini, sieluni, Sinussa että lepään Ja herään
raittiisti!
4. Suo ruumiin', kun nyt raukee, Rauhassa viettää
yö; Kun silmän' aamull' aukee, Taas alkaa päivän
työ! Sä elon' kuolossa, Apuni tuskassa, Jos nukun
taikka valvon, On turvan sinussa.
5. Sä valvo nukkuissani, pois poista tuskia, Jotk'
estäis lepoani; Sääst' äkkikuolosta! Kotini, perheeni,
Sukuni, tuttuni, Sä kaitse, Isä rakas, Sun enkeleilläsi!
6. Armossas esivaltaa Ja isänmaatamme Vahingon,
vaaran alta, Jumala, varjele! Suo rauha kansalle,
Menestys maallemme, Ja usko, toivo, rakkaus,
Sovinto kaikille!


464

1. Nyt päättyi päivä armas, Yö joutui eteemme;
Vaan, Herra Jesus rakas, Ain' asu kanssamme!
Uskomme vahvista Ja suojassasi meitä Vaaroissa
kätke, peitä, Suo lepo rauhaisa!


465

1. Kun kaikki lepoon sääntyy, Sun tykös sielu kääntyy,
O Luoja laupias; Mun yksin ollessani Sä olet seuranani
Alati, Isä armias.
2. Jo mailleen päivä läksi, Maa peittyi pimiäksi, Vaan
valtakunnassas Ihana valo toinen, Sun armos aurinkoinen,
Valaisee uskovaisias.
3. Se valo nukkuissani Valaiskoon sieluani Ja herättäköön
taas Ain uuden aamun tullen, Niin kauvan kuin suot
mullen Valmistus=aikaa armostas!
4. Ain suo tää valo Herran', Siks kunnes herään kerran
Tuoll' kirkkaudessas, Joss' iloll' ikuisella, Ihmeellä ihaella
Saan sinun armokasvojas!


466

1. Sinua, Kristus, kiitämme, O rakas Vapahtajamme, Kun
tänään meitä suojelit, Kautt' enkelies varjelit.
2. Vuoteelle maata pannessa Näin rukoilemme sinua; Ann'
anteeks mitä rikoimme, Ett' Isäs suosioon pääsemme!
3. Enkelis olkoot vartijat, Pois karkoittakoot vainoojat!
Kun vahingoittaa pyytää ne, O Herra meitä varjele!
4. Aut' tulen, veden vaarassa, Kaikesta muusta pahasta!
Sinuhun, Jesus, turvaamme, Itsemme haltuus annamme.
5. Verelläs meidät lunastit, Lapsikses aivan omistit; Sun
omas nyt ain' olemme, Jos elämme tai kuolemme!
6. Nyt: amen, amen! lopuksi; Ain' ole meille suojaksi; Me
maata lepoon menemme, Jesuksen nimeen nukumme.


467

1. Nyt kulunut jo päivä on, Sun kiitos, Herra, olkohon,
Ett' synnist', tuskast', vaarasta Taas varjelit mun armossa.
2. Ann' anteeks, sitä anelen, Mun monet, riettaat rikoksen'!
Kuin nyt, ain' elinkautenan' Sä olet Isän', Jumalan'.
3. Sun haltuus annan henkeni Ja sieluni ja ruumiini, Nyt
suloisesti maataksen', Ain' apuasi saadaksen'!
4. Mua enkeleilläs kaitsele Ja poista paha perkele! Ain'
ole kautta Kristuksen Minulle Isä armoinen!
5. Suo nousta jälleen raitisna, Sua kiittämähän valmisna,
Ett' olet aivan armias, Suloinen, hyvä, laupias!


468

1. Maa mitä päällään kantaa, Kaikk' itsens lepoon antaa,
Ja vaipuu nukkumaan. Mut sinä, sielun', vielä Nyt ensin
ilomiellä Ylistä Herraa armostaan!
2. Pois päivä meiltä kulki, Yö sylihinsä sulki Nyt vuoret,
laaksot maan; Mut päivä kirkas toinen, Sun armos
aurinkoinen, Kirkastaa yönkin valollaan.
3. Kun päivä päättyy, kohta Ihanat tähdet hohtaa
Taivaalla kirkkaasti; Niin mä, kun täältä lähden, Saan,
Herran kasvot nähden, Myös loistaa taivaass' ijäti.
4. Nyt lähden levolleni, Pois heitän vaatteheni, Kun
kerran kuollessan'; Vaan tiedän jälkeen vaivan
Autuuden vaatteet saavan' Ja kunnian kruunun kirkkahan.
5. Nyt päivän=vaivoistansa Päästyä, iloissansa On kaikki
jäsenen', Ah näin myös tuskaisesta Mua synnin orjuudesta
Aut' piinas kautta, Jesuksen'!
6. Nyt umpeen silmän' vaipuu, Mun ruumiin' uneen taipuu;
Mut aina valvoopi Tuoll' silmä Herran rakkaan, Mua
vartioi, kun makaan; Siis olla voin mä huoleti.
7. O Jesus, avuntuoja, Levitä siipeis suoja, Niin olen
turvassa! Valvokoon enkelisi, Ett'ei mua viettelisi
Pauloillaan viekas saatana!
8. Rauhassa lapsen', perheen' Levätköön, meistä
murheen Kyll' Herra pitääpi; Ja viimein täältä auttaa
Armonsa suuren kautta Hän taivaan iloon vissisti.
9. Huomenna noustessani Taas mulle, Jumalani, Suo
armos apua, Ett' täällä vaeltaisin Niin, että viimein saisin
Tykönäs ijät' asua!


469

1. Käy nyt, sieluni ja mielen', Herraa kunnioittamaan!
Käänny, suuni sekä kielen', Kiitostansa veisaamaan,
Joka armossansa ain' Varjeli mun päivän tain, Vaaroist'
uhkaavista säästi, Perkeleestäkin mun päästi!
2. Kiitoksen mä sulle kannan, Armon Isä laupias,
Ylistyksen siitä annan, Kun sun kätes armias Päivän
kuorman huojensi, Esti monen syntini, Vihollisen torjui
kauvas, Sielullen toi taivaanrauhas.
3. Ei voi kenkään luetella Ihmeitäs eik' armojas,
Viisaimmatkaan tajuella Hyviä sun tekojas; Niit' ei
arvaa ihmiset, Kuink' on epälukuiset; Armos aina
täällä johtaa, Ett'ei vaarat meitä kohtaa.
4. Päivä meiltä pois nyt kulki, Pian maan jo peittää
yö, Aurinko jo paisteens sulki, Päättynyt on päivän
työ. Ah siis, Isä laupias, Luo sä armopaisteellas
Lämmin kylmään sydämeeni, Valo synninsynkkyyteeni!
5. Armost' anna anteeks aina Minun syntin' kauheat,
Jotka sieluani painaa, Ovat aivan raskahat! Kyll' ne
suuriks tunnustan, Vaan sun armos avaran Tiedän
vielä suuremmaksi, Kaiken syyni voittavaksi.
6. Jesus, sielun' valkeus parhain, Minun ainoo
auttajan', Haltuus myöhään niinkuin varhain Annan
itsen' ainian; Valista mun sydäntän' Yli yösen synkeän;
Surun sumu maahan paina, Lohdutustasi suo aina!
7. Koska silmän' kiinni vaipuu, Koska uneen raukenen,
Suo ett' sielun' silloin taipuu Sinun puolees, Jesuksen'!
Pysy sä sydämessän', Unessakin mielessän'! Kun sun
omanas mä nukun, En mä pelkää että hukun.
8. Suo mun tänä yönä maata Levossa ja rauhassa,
Kaikki vahingot pois saata, Anna armos valvoa!
Sieluni ja ruumiini, Kunniani, kaluni, Lapset, langot,
kaikki suomas, Uskon taas nyt sinun huomaas.
9. Herra, armas isänmaamme Aina saakoon armosi,
Rakkahin myös ruhtinaamme Olkoon alla suojasi!
Lohduttele murheessa, Auta ahdistuksessa; Johda
häntä Hengelläsi, Vahvista sun kädelläsi!
10. Anna, Isä, armostasi, Mitä lapses anoopi!
Jesus, mulle voimallasi Tule aina turvaksi! Lohduttaja
laupias, Pyhä Henki armias, Rukouksen' nöyrän
kuulkoon, Amen, ja se tapahtukoon!


470

1. Aurinko nyt laskeutuupi, Päivä käypi päättymään;
Sydämen' siis kohoutuupi Sua, Herra kiittämään, Joka
laupeudessas, Suuressa myös armossas, Tahdoit mua
tänään auttaa Isällisen huoles kautta.
2. Vaan kun muistan mielessäni Tämän päivän mennehen,
Surettaa se sydäntäni, Että pahoin vietin sen: En sua
oikein palvellut, Rakastanut, seurannut; Pidin huolta
itsestäni, En niin lähimmäisestäni.
3. Rikokseni monet, suuret, Joit' en itse arvaakaan,
Syvimmätkin synnin juuret Tietyt ovat sulle vaan; Nepä
kyllä kammottais, Unen kauvas karkoittais, Mutta
sovittanut syyni Jesus ompi kaikki tyyni.
4. Tämän perustuksen päällä, Tämän turvan suojassa,
Päivän työt mä päätän täällä, Lepään yöni rauhassa;
Kun mä Jesukselle vaan Uskon itsen ainiaan, Sielulla
on täysi rauha, Jospa kuinkin myrsky pauhaa.
5. Jesus läsnä=olollansa Valaiseepi yönikin, Missä hän
ei ole kanssa, Pimiä on päiväkin; Yön ja päivän valkeus,
Maan ja taivaan kirkkaus Jesus ain' on auttajani
Valvoissani, maatessani.
6. Heitä, sielun', liiat huolet, Sull' on luja vakuutus,
Jot' ei saatanankaan juonet Eikä synnin kauhistus
Taida sulta ryöstää pois, Ken nyt vahingoittaa vois,
Kun on mulle armo Luojan Tuonut täyden turvan,
suojan?
7. Asu, Jesus armahani, Aina sydämessäni, Vaali
mua valvoissani, Holho nukkuessani; Älä, Isä laupias,
Kiellä multa armoas! Anna mulle Henkes Pyhä, Usko,
toivo, rakkaus yhä!


471

1. Joudu, Jesus, sielun valo, Henkes mulle lahjoita,
Kirkkautes paiste jalo Sydämeeni vuodata! Että
valkenis se myös, Näkisi sun armotyös, Tuntea sun
oikein voisi, Niinkuin mielellänsä soisi.
2. Kiitän sua sydämestä, Jesus, armas auttajan',
Hyvyytesi kyllyydestä Mua köyhää kohtahan, Jota
määrin runsahin Tänään taas mä nautitsin. Armos
vastakin suo vielä, Älä sitä multa kiellä!
3. Puhdista mua synnistäni Henken' uudistuksessa,
Tue sä mun sydäntäni Tuskiss', ahdistuksessa! Anna
mulle anteeksi Syntin', pahat tekoni, Jotka tuntoani
vaivaa, Sydäntäni kalvaa, kaivaa!
4. Vuodata mun sieluhuni Armos tunto taivaasta, 
Että olis mulla uni Levollinen, rauhaisa! Sielun',
ruumiin', tavaran' Annan armos huomahan, Sitten
täys on turva mulla, Mikä vaara voiskin tulla.
5. Levätköön nyt jäseneni, Päättyä päivän työn;
Alla suojan Jesukseni Levätkööt nyt taas tään yön!
Lepää myös, mun sieluni, Rauhass' Jumalassasi!
Hän ain' armost' avun tuottaa, Kun vaan tahdot
häneen luottaa.
6. Maata panen turvaisesti Tässä autuaass' uskossan';
Aamulla taas iloisesti Nousen työhön', virkahan'.
Myös kun viimein kuolohon Nukun, olen pelvoton;
Herätähän taas saan kerran, Nähdä kirkkaat kasvot
Herran. 


15. Suvivirsi.

472

1. Jo joutui armas aika Ja suvi suloinen; Kauniisti joka
paikkaa Koristaa kukkanen. Aurinko maamme puoleen
Lähestyy lähemmäks, Virvoittaa luonnon kuolleen, Sen
tekee eläväks.
2. Nyt niityn kukat korjat, Ja laiho laaksossa, Myös
yrttitarhat sorjat, Puut lehtiverhossa Taas meille
muistuttavat Hyvyyttä Jumalan, Jonk' kaikki nähdä
saavat Vuos' vuodelt' ainian.
3. Taas linnut laulujansa Visertää kauniisti; Myös eikö
Herran kansa Luojaansa kiittäisi? Siis, sielun', Herraa
kiitä Nyt riemulauluilla! Hän iloittaa ja täyttää Meit'
armons lahjoilla.
4. O Jesus Kristus, jalo Ja kirkas paisteemme, Sä
sydäntemme valo, Ain' asu luonamme! Sun rakkautes
liekki Sytytä rintaamme, Luo meihin uusi mieli, Pois
poista murheemme!
5. Sä kaunis kukoistava Saronin kukkanen, Sieluni
armaast' avaa Sun armos avuillen! Suo että se Sionin
Kaunoisen kasteen saan, Kuin ruusu Libanonin
Hyvälle hajahtaa!
6. Maan, meren anna kantaa Runsaasti lahjojas,
Tarpeemme meillen antaa Sun siunauksestas! Suo
suloisuutta maistaa Myös sielun sanassas, Ain' armos
sille paistaa, niin on se autuas!


16. Maan hedelmästä.

Dav. 65 psalmi.

473

1. Sua, Herra, hiljaisuudessa Sioni ylistääpi, Sun
kunniastas suuresta Israel riemuitseepi; Sä anteeks
annat syntimme, Rikokset, pahat tekomme, Kuin
meitä raskauttaa.
2. Ah autuas se, joka saa Sun olla kartanoissas,
Ja nimes suurta kunniaa Ylistää asunnoissas! Sä
siellä sielun ravitset, Armostas sille taritset Sun
Huonees rikkautta.
3. Sä autuutemme Jumala, Ain armos meille näytät,
Sun hyvyydelläs runsaalla Meit' ihmeisesti täytät;
Sä, Herra olet kaikkien Maan, meren äärten
kaukaisten Vakava turva aina.
4. Sun voimas vuoret vahvistaa, Ne kätes hoitaa
ratki, Se meren aallot asettaa Ja kansain kapinatki.
Sä ilohon, sä riemuun saat Auringon nousun, laskun
maat Iloksi ihmisille.
5. Täynn' ovat vettä virtasi, Joill' janoovia juotat
Ja runsaan siunauksesi Kasveille maan sä tuotat;
Viel' tuoreutat kaiken maan Ja annat kasteen
aikanaan Sit' aina virvoitella.
6. Sä vainiomme valmistat, Suot jyvän niistä kasvaa,
Kaikk' kedot, laaksot kaunistat Ja askeleisi rasvaa
Sä panet maalle tiukkumaan, Sateella pehmität sä
maan, Sen vaot lioittelet.
7. Sä kukkasilla kukkulat Myös ihanasti vyötät, 
Ja laumat lukemattomat Sä laitumilla syötät. Siis
kaikki maa nyt iloissaan Sinulle veisaa kiitostaan,
Ylistää nimeäsi.


474

1. Kuink' ihmeinen viel' aina Tääll' on maan kauneus,
Vaikk' synnin tähden painaa Sit' ilmikirous!
2. Vuos' vuodelta maa kantaa Runsaasti lahjojaan!
Se ilon, elon antaa, Kuin äiti rinnastaan.
3. Viel' aina sille suotu Kukoistus jalo on, Vaikk' ei,
kuin ensin luotu, Niin kirkas, saastaton!
4. Vaan, Herra, taivaastasi Suo sinä siunaus! Sill'
ilman armoasi Tääll' on vaan lakastus.
5. Suo että sade ehtii Ja lämmin ihana! Tee tuoreeks
joka lehti, Suo tähkäin paisua!
6. Suo toukoin kaikkein loistaa Ylt'yli koko maan;
Rakehet, hallat poista, Ett'ei tee tuhojaan!
7. Suo kaiken viljan kasvaa, Runsaasti karttua, Ja
askeleesi rasvaa Ain' anna tiukkua!
8. Niin että näljissämme Me emme rikkoisi, Ja
emme hädissämme Me syntiin lankeisi.
9. Myös anna meidän muistaa Sua kiittää armostas,
Lahjoistas nautituista Ylistää laupiuttas!


475

1. O Jumala ja Isämme, Me köyhät lapses anomme:
Suo leipä jokapäiväinen, Näljästä säästä, armoinen!
2. Avaja kätes avara, Ravinto meille lahjoita, Sun
siunaukses maalle suo, Se että runsaan viljan tuo!
3. Sä luodut kaikki ruokitset, Myös kaarneen huudon
huomaitset; Siis kuule, armias Isämme, Myös mitä me
nyt pyydämme!
4. Syntimme, Herra, unhota, Ne anna anteeks armosta;
Suo armos täällä ajassa, Ijäinen ilo taivaassa!


17. Suuren kuivuuden ja märkyyden aikana.

476

1. O Herra kaikkivaltias, Sun tahdostas ja voimastas
Kalliot kovat sulavat Ja veden virrat kuivuvat.
2. Sä taidat taivaan sulkea, Taas tahtos mukaan avata,
Sä saatat pilvet satamaan, Virvoitat vihannalla maan.
3. Vaan nyt, o Herra, neuvostas Ei vuoda kaste 
taivaastas; Se on kuin rauta kovennut, Maan pääll'
on kaikki kuihtunut.
4. Luojamme hyvä, laupias, Armahda vielä luotujas!
Sä olet ainoo turvamme, Sä lievittää voit vaivamme.
5. Sä näet, Herra taivahan, Hätämme suuren, surkean.
Ah syntimme kyll' ansaitsi, Meit' että kätes rankaisi!
6. Me lahjas väärin käytimme Ja halpana ne pidimme;
Siis suljit, kätes laupiaan, Surkeudella täytit maan.
7. Vanhurskas rangaistukses on, Mut armahdus jo
tulkohon! Pois käännä meistä vitsasi, Taas näytä
armokasvosi!
8. Me nimeen oman Poikasi Nyt tulemme sun eteesi;
Ain' uskoville armoinen Sä olet kautta Jesuksen.
9. Kautt' esirukouksensa Sä rikoksemme unhota! 
Jos rankaiset, niin armossa Se tee ja auta ajoissa!
10. Vaivamme kova huojenna, Meit' alle tahtos 
ojenna, Ett'emme synneillämme näin Sua vihoittaisi
edespäin!
11. Taivaasta kastees vuodata Ja laihojamme virvoita,
Ett' kasvun kauniin kasvavat, Hedelmän runsaan 
kantavat!
12. Maa kaikki jälleen kaunista, Taas ravintomme
valmista; Iloita meidän suuresti Suo kyllyydestä
armosi!
13. Vaan jos sun tahtos toinen on, Sun tahtos
tapahtukohon! Aut' että vitsaas tyydymme,
Pelvossas aina pysymme!


477

1. Jo on kuin itkis taivas Maan piirin syntejä; Siis
opiks ota vaivas, O kansa, heräjä! Nyt hukkuupi
kuin mereen Sun kaikki toivees, työs; Ah Jesuksen
jos vereen Hukkuisi syntis myös!
2. Menoissa syntisissä Elimme irstaasti, Siis poistit
meiltä, Isä, Sun laupiutesi. Vaan säästä meitä vielä
Ja ole laupias, Äl' anna tulvan niellä Meilt'
elonlahjojas!
3. Ei kadotusta meille Tarkoita vitsasi, Vaan että
käskyis tielle Sielumme kääntyisi: Kaikk' taivas
riemahtaapi, Kun kääntyy syntinen, Sen sanas
vakuuttaapi, Siis ole armoinen!
4. Ansaittu synnin palkka Viljamme hävittää; 
Siis pyytäkäämme alkaa Parempaa elämää, Lujina
uskossamme, Jumalan pelvossa, Tytyen osahamme,
Mink' antaa armonsa!
5. Jos ottaa hän tai antaa, Turvatkaam' Jumalaan!
Hän kyllä huolen kantaa Tääll' aina lapsistaan; Hän
kurituksen kautta Vaan tahtoo parantaa; Ja sitten
jälleen auttaa, Armonsa lahjoittaa.


478

1. O Herra, kuule kansaasi, Jok' itkein puolees
kääntyy, Meilt' älä sulje kättäsi! Kaikk', katso,
nälkään nääntyy! Sinuhun silmät kaikkein Katsovat
toivoin, turvaten; Siis huomaa maamme tuska!
2. Taivaasi, joka kasteensa Ain' aikanansa laski,
Nyt muuttanut on muotonsa, Maan kuori on kuin
vaski; Sen ruoho nyt on kuihtunut, Pois pellon 
laiho kuivunut, Eläimet maahan vaipuu.
3. Olemme kyllä ansainneet Tään raskaan
rangaistukses Ja töin ja neuvoin rikkoneet Sun
käskys, asetukses; Vaan anna vielä anteeksi, Suo
että vitsas kääntääpi Pois meidät synnin teiltä!
4. O Herra, auta kansaasi Tään tuiman poudan
säällä! Sun laupiutes, armosi On ainoo turva
täällä. Ah tuoreuta kuiva maa, Suo pilveis vettä
vuodattaa, Kastella nurmet, laihot!
5. O Herra, siunaa köyhä maa Tään kuritukses
alla! Sä voit, jos tahdot, kaunistaa Maan pinnan
vihannalla; Siis sääli meitä, armahda, Ja tiukkuella
rasvasta Viel' askeleesi anna!
6. Nimeäs hiljaisuudessa Me sitten ylistämme,
Kiitämme seurakunnassa Sinua äänellämme, Kun
huolten kuorman huojensit, Meit' armahdit ja 
lohdutit Ja autoit ahdingosta.


18. Kovana aikana ja näljän vaivassa.

Dav. 85 psalmi.

479

1.  O Herra, joka muinoinkin Sun kansaas aina 
autoit, Vapahdit vangit Jakobin, Orjuudest' ulos
saatoit; Sä ennen annoit anteeksi, Armahdit köyhää
maata, Suo nytkin vielä armosi, Vihasi anna laata
Ja apu meille saata!
2. Ethän sä ajaks kaikeksi Jo vihastunut meille,
Siis tuo jo lohdutuksesi Nyt hätään joutuneille!
Turvamme, Herra sinus on, Meit' auta ahdingoista
Ja anna armos auringon Taas kirkkahasti loistaa,
Pois murheen pilvet poistaa.
3. Ah, jospa kuulisimme vaan, Kuin puhuu Herra 
pyhä, Kun taritessans armoaan Meit' tyköns kutsuu
yhä: Hän rauhan lupaa kansalleen, Sit' aina holhoella,
Ett'ei se saisi hulluuteen, Ei epäilyksiin tulla Ja 
toivotonna olla.
4. Hän niitä auttaa voimallaan, Jotk' uskoin häntä
pelkää; Jos koitteleekin toisinaan, Hän kuitenkaan
ei hylkää; Hän runsas ain' on armossaan, Ei omiansa
heitä; Jos kurittaakin toisinaan, Hän armahtaapi meitä,
Puoleensa kääntyneitä.
5. Suo, Herra, että karttuisi Totuutes aina täällä,
Vanhurskaus myös varttuisi Ja vesoisi maan päällä;
Suo meit' ett' usko, rakkaus Ja toivo kaunistaisi,
Ja lempeys ja laupeus Ja sopu sijan saisi, Ja kaikki
kukostaisi!


480

1. Ah Herra, kuinka surkiaan Nyt  vaivuimme me tuskaan,
Sit' ei voi kieli virkkaakaan, Ei tajuu ajatuskaan; Nyt haikiasti
vuotavat Tääll' kyyneleemme katkerat, Ilmoittain vaivojamme.
2. Ei suvut, heimot, tuttavat Voi auttaa toisiansa, Kun nyt ne
kaikki kituvat Yhdessä puutteessansa; Sä yksin, Herra laupias,
Sen tehdä taidat armostas, Ravinnon meille antaa.
3. Siis muista, Isä armias, Nyt meitä täällä vielä! Ah älä hyljää
lapsias, Apuas älä kiellä! Vaikk' kovin pahat tekomme, Ja
ylen suuret syntimme Sen ansaitsisi kyllä.
4. Ain' olit ennen armias Sä meille ylen määrin; Me raukat
vaan sun lahjojas Käytimme usein väärin Ylellisyyteen,
turhuuteen, Ja hekkumaiseen hurjuuteen, Himoimme
nouteheksi.
5. Ah älä, Herra, kuitenkaan Peräti hyljää meitä, Vaikk'
kansa sokeudessaan On käynyt synnin teitä; Jos vitsaatkin,
taas armahda, Kätesi jälleen avaja Runsaasti antamahan!
6. Meilt' älä kiellä lahjojas, Suo maalle ilmat hyvät, Niin että
taas sun armostas Kasvavat ruohot, jyvät! Maalt' ettei puutu
siunaus, Kansalt' ei ruumiin elatus, Ei leipä lapsiltamme!
7. Ravitse myöskin sielumme Armollas avaralla, Suo että
lahjas käytämme Tavalla taitavalla! Sen kyllä taas nyt näimme
jo Ett' synnin palkk' on turmio, On ruumiin, sielun surma.
8. Ann' Henkes meitä taivuttaa Synteimme katumukseen,
Sydämiämme johdattaa Elämän parannukseen; Sen anna 
meissä vallita, Kaikk' asiamme hallita Sun pyhän tahtos mukaan!
9. O armon ainoa antaja, Taas armokasvos näytä! Sä lahjain
laupias jakaja, Lahjoillas maamme täytä, Niin että näemme
uudestaan Kukoistavan tään isänmaan Sun armos antimista!
10. Sinulle, Herra kunnian Tahdomme aina antaa, Kiitoksen
nöyrän, hartahan, Sun etehesi kantaa, Sinua, Isä armias
Ylistää laupiudestas, Nyt ja ain'=ijan amen!


481

1. Sun kätes, Herramme, Kurittaa maatamme; Ah kuule
valitukset, Haikiat huokaukset, Jo riennä avuksemme! Sit',
Isä, rukoilemme.
2. Suur' ompi murhe maan, Mut sä, jok' ainiaan Voit synkät
pilvet poistaa, Suo armos jälleen loistaa! Yks sana suustas
taitaa Taas hyväks kaikki laittaa.
3. Suo että vaivoissa Meill' olkoon muistossa: Se hyvää aina
tuopi, Mink' armos meille suopi; Myös vitsaukses kovat 
Rakkautes merkki ovat.
4. Velkaamme suurempi On, Isä, armosi; Siis katso luotuis
puoleen, Joist' aina pidät huolen, Ja hätäyntyneitä Huomastas
älä heitä!
5. Lievitä, Jumala, Vaivaamme raskasta, Puoleemme jälleen
käänny , Ett'emme nälkään näänny; Suo meille lohdutusta,
Tuskassa virvoitusta!
6. Mut jos et hyväksi Sä vielä katsoisi Hädästä päästäksemme,
Suo siitä saadaksemme Nöyryyden opetusta, Menoimme
ojennusta!
7. Suo meille vitsasi Ain olla parhaaksi! Herätä suruttomat
Ja auta lapses omat Armossas riippumahan, Sun tahtoos
taipumahan.
8. Ken sua rakastaa, Se murheessakin saa Sun suloisuuttas
maistaa, Taas hälle armos paistaa, Jos jolloinkin hän täällä
Käy synkän surun säällä.
9. Uskomme vahvista, Mielemme uudista; Suo että hädässämme
Ei murhe sydäntämme Pois rakkaudestas saisi, Sinusta erottaisi!
10. Viimeiseen hetkeemme Valaise retkemme, Sinuhun meidän
anna Toivomme aina panna! Ei silloin mitään puutu; Surukin
iloks muuttuu!


19. Raskaissa maan vaivoissa.


482

1. Kun hätä kova käsiss' on Ja köyhä kansas
toivoton, Kun neuvost' emme tiedäkään, Apua
löydä mistäkään,
2. Me käymme Herran etehen Ja tuomme nöyrän
rukouksen, Me hänen puoleens huudamme, Apua
hädäss' anomme.
3. Silmämme itkein nostamme, Kun ahdistavat
syntimme, Anomme, Herra, anteeksi, Turvaten
omaan Poikaasi.
4. Sä armos lupaat kaikille, Jos kautta
välimiehemme Sua rukoilevat, turvaten Jesuksen,
Poikas, nimehen.
5. Kaikk' kun meit' ylen=antavat, Ja tuskat
päälle tunkevat, Me, Isä, tykös riennämme; Jo
joudu, Herra, apuumme!
6. Sun Poikas tähden armahda, Hätäämme alas
katsahda, Jo kuule kurja huutomme Ja auta,
muutoin hukumme!
7. O Herra, älä vikaamme, Vaan laupiuttas
katsele! Syntimme kyllä suuri on, Mut armosi
on rajaton.
8. Ett' avustas sua kiittäen, Ain' ilolla 
ylistäen Uskossa vahvistuisimme, Käskyjäs
noudattaisimme!


483

1. Pois käännä kova vihas, säästä meitä! Verinen
vitsas pois jo, Herra heitä! Rikoksiamme älä
ansiosta, Jumala, kosta!
2. Jos syntimme niin rangaistusta saisi, Kuin
ansaitsee, ken silloin kestää voisi? Niin luodut
kaikki kuolisivat vaivaan Hukkuisi aivan.
3. Armahda, Herra, vaivaisia meitä, Syntimme suuret
armollasi peitä! Sun tapas onkin syntist' armoon
ottaa, Kun sinuun luottaa.
4. Miks rankaiset sä, Herra, Luoja suuri, Maan
matoja niin ankarasti juuri? Muut' emme ole kuin
vaan multaa maasta, Täynn' synnin saastaa.
5. Pahuuteen meitä perisynti painaa, Henkeä vastaan
liha sotii aina; Armossa katso siis sä luontoamme,
Heikkouttamme!
6. Syntimme väliin ja sun vihas suuren Aseta Poikas
risti, naulat, murhe, Kruunu ja köydet, keihäs,
ruoko, ruoskat, Kuoleman tuskat!
7. Sun Poikas yksin turmion voi estää, Hän yksin
synnin saastamme pois pestä Voi verellänsä ijan
siunatulla, Tääll' uhratulla.
8. Armostas kuule meitä, korkein Isä, Kristuksen
tähden lahjas suo ja lisää, Kolm'=yhtehinen, suuri
Jumalamme, Meit' auta! Amen!


484

1. Nyt vaivoista vaan kuulla saa, Kaikk' itkein,
parkuin valittaa Tuskaansa haike'inta. Tää aika
hädän aika on, Nyt kauhistuu myös suruton, Vapisee
joka rinta.
2. Jumalan käs' on ankara, Vitsansa kauhistuttava,
Ei toivoa meill' enää. Sen vitsan all' on kansa, maa,
Ah oisko paikkaa turvaisaa, Johon vois pakoon mennä?
3. Kuitenkin Herran etehen, Jalkainsa juureen langeten,
Nöyrästi tunnustamme: Vähempi rangaistuksensa, Vaikk'
yli reunain vuotava, On meidän pahuutemme.
4. Mihinkä vaan me katsomme, Me hätää, vaivaa näemme,
Ei missään löydy rauhaa. Ken sydämeensä katsahtaa,
Siit' ei myös lohdutusta saa, Siin synnin myrsky pauhaa.
5. Ken, Herra, turvaks meillen ois? Ken vitsas lyönnit
kääntäis pois, Ken häätäis kuritustas? Jos et sä itse,
laupias, Sä armon suuri kuningas, Helpoita rangaistustas.
6. Sua Isäks saamme sanoa, Ja Poikas rakas, ainoa,
Hän veljemme on juuri. Hyvyyttäs täyteen maailman
loit: Sä kaikki anteeks antaa voit, Vaikk' kuink' ois
syntimme suuri.
7. Ah mitä teemme, voimme me, Jos säälimättä
hätäämme, Rankaiset syntiämme! Kuin taivaan pilvi
kiitäin käy, Ett' jälkeäkään koht' ei näy, Niin ois
myös elämämme.
8. Mut sinä, Isä laupias, Viel' armahda sun lapsias,
Äl' auttamatta heitä! Kristuksen vuoks suo anteeks jo,
Lopeta hätä, taistelo, Taas armoos ota meitä.


485

1. Vallassas, o Herra, ovat Elämä ja kuolema, Poista
meistä vaivat kovat, Jotka on maan vitsana! Kuule
kurjain rukous, Hukkuvien huokaus! Isä laupias, voi
koska Armos kautta loppuu tuska?
2. Kuolo synti=syymme kautta Pääsi valtaan päällä
maan; Ykskään meist' ei nyt voi auttaa, Ihmisneuvo
turh' on vaan. Suuri ompi tuskamme, Niinkuin
syntimäärämme. Kun sä, Herra, vitsaat meitä, Älä
ijäks hätään heitä!
3. Ah jo muista laupiuttas, Katso surkeuttamme, 
Älä yksin hurskauttas, Paljoutta synteimme! Jos 
sun vitsas rankaisis, Niinkuin synti ansaitsis,
Hukkuisimme surkiasti Aina viimeisehen asti.
4. Ota omas suojahasi, Armokätes ojenna, Korjaa
orvot huostahasi, Leskein huolet huojenna! Ole
isä vaivaisten, Poista kivut sairasten; Eläissänsä,
Kuollessansa Ole heillä turvanansa!
5. Anna meille armossasi Mieli kärsivällinen,
Joka taipuu vitsahasi, Nöyräst' aivan tyytyen!
Ylläpidä toivomme, Poista vihdoin vaivamme;
Parannukseen meitä auta Täänkin vitsaukses
kautta!


486

1. O Herra, meitä armahda, Vitsastas maamme
säästä; Puoleemme, Isä, katsahda, Hädästä
kansas päästä! Jos pahat työt ja rikokset Sä
ansiosta rankaiset, Ei sitä kukaan kestä.
2. Nyt vaivamme on vaikia Ja suuri surkeutemme,
Tuskamme tuiki haikea; Jo pian nääntynemme,
Jos, Herra, kurituksestas Et taukoa, ja armostas
Jo riennä avuksemme.
3. Kyll' anasinneet me olemme Tään kovan
kuritukses, Pahoilla töillä päällemme Saattaneet
rangaistukses, Ain' ilkiästi eläneet, Sun armos
ylenkatsoneet; Ja neuvos, varoitukses.
4. Me ruuissa ja juomissa, Vaatteissa ylpeilimme;
Synneissä, lihan himoissa Surkeesti elelimme;
Vaivaista emme auttaneet, Tarvitsevaista turvanneet;
Me sairaat unhotimme.
5. Mut älä, Herra, muistele, Et armos tuhlasimme,
Hyvyytes väärin käytimme, Synneissä harhailimme;
Vaan ole Isä laupias, Meilt' älä peitä kasvojas
Niinkuin kyll' ansaitsimme!
6. Sinuhun, Herra, turvaamme, Ah riennä avuksemme!
Sun laupiutees luotamme, Nöyrästi rukoilemme:
Osoita meille armoas, Pois pyyhi, Isä, kirjastas
Syntimme, rikoksemme!
7. Kristuksen tähden anteeksi Suo synti=syymme
suuri! Ja kautta Pyhän Henkesi Pahuuden poista
juuri Syvältä sydämestämme! Pois käännä vitsas
päältämme, Meill' armos olkoon muuri!
8. Nimehen poikas Jesuksen Me vielä rukoilemme:
O rakas Isä armoinen, Suo parannukseksemme
Tään rangaistukses kääntyä Ja laupiutes levitä
Uudesti ylitsemme!
9. Kaikista, Herra, vaaroista Varjele köyhä maamme,
Ett' ruumiin, sielun puolesta Rauhassa elää saamme!
Niin sua täällä ajassa Ja viimein ijät' taivaassa Me
ylistämme, Amen!


20. Sodan aikana.

487

1. Sua, Herra, rauhan ruhtinas, Nöyrästi rukoilemme:
Meilt' älä kiellä armoas, Vaan riennä avuksemme;
Karkoita sodan kauhistus Jo meidän rannoiltamme,
Aseta veren vuodatus, Tee loppu vaivoistamme.
2. Vaikk' olemme kyll' ansainneet Tään raskaan
rangaistukses, Sun sanas ylenkatsoneet, Hyljänneet
varoitukses, Kuitenkin ole laupias, Unhoita
rikoksemme, Meit' älä murra vitsallas, Suo rauha
rajoillemme!
3. Sinuhun aina turvaamme, Ei löydy turvaa toista;
Ei oma voima, neuvomme Päältämme vaaraa poista;
Vaan sinä, Herra, yksinään Voit rauhan meille
tuottaa; Sit' et sä heitä häpiään, Ken sinun armoos
luottaa.
4. Ennenkin, Herra laupias, Armahdit isiämme; Niin
osoita nyt armoas Myös meille hädässämme; Suo
että jälleen rauhassa Tää maamme kukoistaisi Ja
 sua kiittää, palvella Häiritsemättä saisi!
5. Ja kun sä rauhan maallisen Suot, Herra, majoillemme!
Niin rauha taivahallinen Myös anna sieluillemme! Aut'
että tääkin kuritus Meit' auttaa parannukseen, On
voimallinen varoitus Mielemme uudistukseen!


488

1. O Herra, kaikkivaltias, Jonk' ompi valtakunta, Tää
kansa on sun hallussas, Sun omas tää maakunta, Sä
kaikkein tuki, turva!
2. Suo meidän olla rauhassa Ain' elin=aikanamme, 
Pois riidat, sodat karkoita, Meit' auta vaivoissamme,
Maatamme suojaa, siunaa!
3. Ei ole yhtään päällä maan, Ken sodat estää taitaa,
Sä Jumalamme yksin vaan Rauhalla siunaat maita,
Voit armahtaa ja auttaa.


489

1. Suo, Herra, rauha kansalles, Varjele kapinoista, Suo
rauha seurakunnalles! Ei löydy ketään toista, Ken väkivallan
poistaa.
2. Varjele valtakuntamme Sodasta verisestä, Rakkaasta
isänmaastamme Vahingot, vaarat estä, Ain' armos anna kestää!
3. Maassamme älä vallita Ann' eripuraisuuden, Armollas meitä
valista, Suo saamme mielen uuden Ja rauhan, rakkauden!
4. Hengelläs, rauhan ruhtinas, Myös täytä ruhtinaamme, Me
että sinun pelvossas Rauhassa elää saamme, Ja niin myös kaikki
maamme!
5. Hartaasti Herraa taivaassa Kaikk' kiitäköhön kansa, Niin
rauhan rakkaan suomasta Kuin muista lahjoistansa, Jotk'
antoi armostansa!


490

1. Jumala, meille armossa Suo rauhaa aikoinamme! Ei kenkään
paitsi sinua Taistele puolestamme; Sen teet sä, Herra, yksin.
2. Kaikelle esivallallen Ja hallitsijallemme Sä hallitus suo rauhainen!
Aut' ett' sua palvelemme Jumalisuudess' aina.


491

1. Rauhaas, Herra siunattua Anna vuotaa maallemme, Että
rakkaudessa sua Aina palvelisimme! Maata, kansaa, armollas
Holho, rauhan ruhtinas!
2. Poista, Herra maasta vaivat, Ole meille laupias! Niinkuin
esi=isät saivat Tuta aina armoas, Meitä myöskin armahda,
Alta vaarain vapahda!
3. Ota, Herra, isänmaamme Suloiseen sun suojahas; Olkoon
rauha majoissamme, Rauha seurakunnassas, Sielun rauha 
suloinen, Tunnoissamme totinen!
4. "Rauha maassa!" kuului meille, Jesus, tänne tullessas, Siis
sä nytkin rauhan teille Johda meitä armollas! Vainoojias
vastahan Auta meitä sotimaan!
5. Jesus, rauhan ruhtinaamme, Tule meitä turvaamaan! Auta
meitä himojamme Hengelläsi voittamaan! Rauhas meille ajassa
Suo ja vihdoin taivaassa!


492

1. Terve, rauha suloinen, Poijes, sota suruinen; Rauha tuottaa
riemua, Sota saattaa surua.
2. Eineen rauha enentää, Sota viljan vähentää; Leipä kasvaa
rauhassa; Nälkää nähdään sodassa.
3. Ilolaulut rauhassa, Itku kuuluu sodassa; Rauhassa on ihastus,
Sodassa on valitus.
4. Rauha tuopi hyvyyttä, Sota paljon pahuutta; Rauha antaa
onnea, Sota onnettomuutta.
5. Kalun rauha kartuttaa, Sota kaikki kadottaa; Rauha 
huoneen rakentaa, Sota sortaa, kukistaa.
6. Minkä rauha rakentaa, Sota polttaa, hajottaa; Rauha
kansan kasvattaa, Sota surmaa, surettaa.
7. Kussa sota pauhaapi, Siellä verta vuotaapi! Siell' on pelko,
puuttumus, Tuska, vaiva, vaipumus.
8. Levollisna rauhassa Maataan yöllä murheetta, Ilomielin
nautitaan Armoo Herran laupiaan.
9. Kiitos olkoon Jumalan, Kuin soi rauhan rakkahan, Sodat,
riidat sovitti, Rauhan maalle toimitti!


V. Viimeisistä tapauksista.

1. Valmistuksesta kuolemaan.

Dav. 90 psalmi.


493

1. O Herra Jumal' taivaassa Tukemme, turva ainoa,
Vaivoissa vahva suoja! Sun vallassas on taivas, maa,
Sun kätes kaikki kannattaa, Sä kaiken alku, Luoja!
Sä olit jo, kun maailmat Luomatta vielä olivat; Sä 
olet ilman alkua, Myös ijät' ilman loppua.
2. Tääll' elää aikans ihminen, Hän hyörii, pyörii 
hetkisen, Murehtii, iloitseepi, Vaan pian riutuu
kuolohon, Se, mikä maasta tullut on, Taas maaksi
raukeneepi; Vaan sulle vuotta tuhannen On niinkuin
päivä eilinen, Kuin hetki pian haihtuva, Yövartio
vaan vaihtuva.
3. Elämän aika rientävä On niinkuin virta vierevä,
Kuin unennäkö ratki; Pois kiiruhtavat päivämme,
Kuin ruoho maahan lankeemme, Köyhät kuin
rikkahatki. Aamulla ruoho kukoistuu, Jo ehtoolla
se lakastuu; Samalla lailla ihminen Myös pian
raukee, kuihtuen.
4. Sä pahat työmme salaiset, Ajatuksemme syntiset
Tuot ilmi, Herra taivaan; Sun vihastasi vuotemme
Kuluvat, päättyy päivämme Kuin juttu lyhyt aivan;
Ei kahdeksattakymmentä Tääll' ole moni täyttävä,
Elämän aika paraskaan Ei ollut muu kuin vaivaa
vaan.
5. Mut kempä täällä uskonee Sen, että Herra
rankaisee Vihassaan hirmuisesti? Kuin moni pelkää
todella Vanhurskaan vitsaa raskasta Ja katuu
totisesti? Opeta, Herra, muistamaan, Kuink' aik'
on lyhyt päällä maan, Ett' ymmärtäviks tulemme
Ja pelvossas ain' elämme!
6. Ah käänny, Herra, puoleemme, Huojenna
surkeutemme, Leppyiset kasvot näytä! Armahda
palvelijoitas; Ja muista jo sun lapsias, Ne armollasi
täytä! Jo poista, Herra vaivamme, Taas iloa suo
sielulle, Niin armostas me ijäten Kiitämme sua 
riemuiten!
7. O taivaallinen Isämme, Sinua ikävöitsemme,
Suo Henkes voima meille: Äl' anna meidän sortua,
Pimeydessä joutua Surkeille synnin teille!
Leppyisest' riennä lastes luo, Töillemme 
siunaukses suo; O kuule, armias Isämme, Tää
nöyrä rukouksemme!


494

1. Niin kauvan kuin me elämme, Sit' aina 
ajatelkaamme, Ett' kuolo kohtaa meitä. Kaikille
on se tiettävä, Vaikk' tietymätön hetkensä;
Se kaikki hautaan peittää. O Jesus, suo, o
Jesus, suo Mun välttää harhateitä!
2. Kun mitään viel' ei havaita, Ei vähintäkään
arvata, On kuolo ovellamme; Ei auta silloin
rikkaus, Ei tieto, taito, viisaus, Ei voima,
kunniamme. Voi Jesuksen', voi Jesuksen',
Sä ainoo auttajamme!
3. Terveenä täällä ollessaan Moni ei muista
sieluaan, Kalliinta tavaraansa; Kalua koota
pyytelee, Rahasta kiistää, riitelee, Niiss' etsii
autuuttansa. O ihminen, o ihminen, Kuink' käy
sun sielus kanssa!
4. Kun ruumis hautaan heitetään Ja multaan 
mustaan peitetään; Kaikk', kaikki katoaapi.
Tavaras langot riistelee, Kalusi suku jakelee,
Vaan sun se unhottaapi. O ihminen, o ihminen,
Mink' osan sielus saapi!
5. Se tuodaan eteen tuomion, Miss' sillä kova
pelko on, Et itsees nyt voi luottaa: Sun työsi
kaikki tutkitaan Ja kelvottomiks tuomitaan; Sen
kaiken synti tuottaa! Tääll' ihminen, tääll' ihminen,
Ann' kyynelvirtas vuotaa!
6. Sä Herran tykö palaja, Hänt' yli kaiken rakasta,
Niin rauhan löydät aivan; Ain' kuule, kätke sanansa,
Niin et sä piinaan vajoa, Vaan pääset iloon taivaan.
Ei Jesukses, ei Jesukses, Sua silloin jätä vaivaan.
7. Alastomia auttele, Sairaita holho, hoitele! Ne,
jotk' on harhateillä, Taas oikialle johdata;
Murheellisia lohduta! Niin tahtoo Herra täällä.
O ihminen, o ihminen, Näit' älä hältä kiellä!
8. Vaan näist' ei sovi kerskata, Ei työmme meitä
pelasta, Jesus on turvanamme; Meit' Isäns kanssa
sovitti, Kuolollaan meidät lunasti Hän yksin
kuolostamme. O Jesuksen', o Jesuksen', Kaikk'
armostasi saamme!


495

1. Ei tuonen valtaa karttaa voi Yks ainookaan maan
päällä; Sen pahan tänne synti toi, Se kaikki kohtaa
täällä. Suo siis, o Herra rakkahin, Ett' aina tätä
muistan Ja päivä päivält' enemmin Mun himojani
suistan!
2. Ei auta valta, korkeus, Ei nuoruus, terveys hyvä,
Ei taito myös, ei viisaus, Kun aukee hauta syvä. Se
hetk' on varmaan tuleva, Jok' alas sinne kaataa. Vaan
milloin? Sit' en arvata, En aavistaakaan saata.
3. Kuitenkin olen iloinen; Puhtaakshan pyhittääpi Mun
kallis veri Kristuksen, Mun Herraan yhdistääpi. Sen
tiedän: taivaan ilohon Ijäiseen saan mä mennä; Siis
voittoa vaan kuolo on, Ei rangaistusta enää.
4. Armostas, laupias Isäni, Kaikk' annat mullen anteeks
Mun suuret syyni, syntini, Jotk' ovat tulleet kanteeks.
Lausuithan - siihen turvaan ma - Et tahdo ikänänsä Sen
syytä enään muistella, Ken kääntyy synneistänsä.
5. Sua sanoa saan Isäksi - Ah ilo suuri mulle! - Ojentain
armokätesi, Sä sanot vaivatulle: "Mun luoksen' tänne
tulkaatte, Kaikk' jotka työtä teette Ja raskautetut olette,
Mult' virvoituksen saatte".
6. Kaikessa heikkoudessan' Siis olen turvass' aivan,
Sun lupauksees uskallan, Sä laupias Herra taivaan, Sä
alennuit, mua nostaakses, Sä pilkat, vaivat kannoit;
Kuolosta mua päästääkses, Sä henkes kalliin annoit.
7. Ei täällä rauhaa, lepoa: Surua jatkaa suru, Tuop'
joka päivä vaivansa, Työns vaatii joka muru. Kaikk'
kurjaa on ja katoovaa; Tään mailman siis mä hylkään.
Pois täält' jo sielun' halajaa; Ah joudu armas ylkän'!
8. Mua armollasi vahvista Hädässän' viimeisessä! Kun
täält' on aika erota, Paremmass' elämässä Mun sitten
salli herätä, Joss' iloita saa mielen', Ja kasvois pyhäin
edessä Ijäti laulaa kielen'!


496

1. Miks niin kauvan viivyt multa, Sinä Herran siunattu?
Ah jo armo tulkoon sulta! Kovin olen vaivattu. Vapahtajan',
Jesuksen', tule minun turvaksen', Virvoita mua murheissani,
Kirvoita mua tuskistani!
2. Herran hurskaan, pyhän vihan Laki mullen osoittaa,
Sydämen' se murtaa ihan, Sieluani haavoittaa; Saatana hän
kiusaapi, Omatunto soimaapi, Kauhiasti päällen' kantaa,
Lepoa ei tahdo antaa.
3. Kun mä vaivastani tästä, Mun jok' aivan murentaa,
Pyydän erilleni päästä, Tunnon kuormaa huojentaa, Apua
ei keltäkään, Parhaalt' ystävältäkään; Kaikki, mitä mailma
tarjoo, Äkkiin katoaa kuin varjo.
4. Niinkuin savu tuuleen, hajoo Kunnia ja korkeus; Äkkiin
käsistämme vajoo Tavara ja rikkaus. Jos tääll' olen iloinen,
Niinkuin kedon kukkanen, Raukee riemu, pian puuttuu,
Ilon' murheeksi taas muuttuu.
5. Sä vaan, Jesus, köyhill' yhä Olet ainoo auttaja; Suo siis
meille sanas pyhä, Lohduta ja virvoita! Koska laki uhkaapi,
Koska synti kiusaapi, Sinun armos avun tuottaa, Siihen
sielun' aina luottaa.
6. Joudu siis, o Jesus rakkaan', Tule sydämeheni,
Murehtimast' että lakkaan, Lohdutus tuo mieleeni! Sinä
tiedät parhain sen, Mitä täällä tarvitsen; Minun syntin
anteeks anna, Rauhas suo, se taivaan manna!
7. Isälliseks kuritukses Mitä sallit, laupias, Tulkoon uskon
vahvistukseks, Suo myös loppu autuas! Sen mä uskon 
todeksi; Vihdoin loppuu vaivani, Sielun' taivaan iloon kulkee,
Jesus murheen ulos sulkee.


497

1. Jää hyvästi nyt, sinä maailma, jää! Mun lähtöni joutuu
jo aivan; Jo rintani riutuu, ja painuva pää Jo vaipuupi
vuoteelle vaivan; Pois murheista nukkunen kohta. Mä
rukoilen Herraani vaivoissan', Hän minua kuullut on
huutaissan', Jo lapsensa nyt Hän vaivoista lepohon johtaa.
2. Mä eriän täältä nyt mielelläni, Mut vitsannut jos et sä
oisi, O Herrani, kylläpä kuolemani Se olla kauhia voisi!
Vaan sä mulle tie olet taivaan. Tää elämä täynnä on
kurjuutta Ja kuolema näyttää sen turhuutta, Kun tempaapi
pois Kaikk', kaikki säälittä aivan.
3. En kantaja ristin mä ainoa lie, En viimeinen myöskään
maan päällä; Vaan ristipä juur' hänen luoksensa vie, Jok'
kantoi sen synnittä täällä. O Jesus, sun rakkaudestas Sä
minua ristillä kuritit, Ja sillä mun luoksesi pakoitit; En
kylliksi voi Sua kiittää mä viisaudestas.
4. Sun ristisi rinnalla, Jesukseni, Mun ristini paljon ei paina;
Kun suot minun katsella kasvojasi, Mun virvoitat sieluni
aina. Mik' olla nyt voi hätä mulla? Sä viimeksi päästät mun
tuskistan', Sä suot ilos nautita ainian, Ja kuollessani Sä
sallit mun taivaases tulla.
5. Jos elän tai kuolenki, aina vaan Mun turvanan' ompi 
mun Herran'. Maan poveen siemen ei katoakaan, Vaan
nouseva taasen on kerran. Kun lepäs se talvensa siellä,
Taas nostaa sen aurinko keväinen. O Jesus, mun
aurinkon' armoinen Sä herätät näin Myös ruumiini
kuolosta vielä!


498

1. Mä että täältä erakanen, Sen katson voitokseni, Sill'
ilon, Jesus, ijäisen Suot luonas sielulleni; Myös ruumis,
joka lahoomaan Kuin siemen maahan mullataan, Taas
nousee kirkkahana.
2. Pois riisun katoovaisuuden, Pois syntipuvun heitän,
Päälleni puen autuuden, Alastomuuten' peitän. Elämän
kruunun siellä saan, Jonk' ompi rakkaudessaan Mull'
Jesus valmistanut.
3. Mä pääsen tyyneen rantahan Myrskyistä, jotka
pauhaa; Kiusauksista maailman Saan ijäks kaikeks
rauhaa; Vaivoista pääsen lepohon, Pimeydestä valohon,
Itkusta taivaan riemuun.
4. Vaihtuupi majan riutuva Täydellisehen uuteen, Tää elo
kurja, katoova, Ikuiseen kirkkauteen; Silmäni siellä 
selkenee, Erheys kaikki erkenee Ja murhe iloks muuttuu.
5. Eloa tätä eloksi Ei sanoakaan saata; Mut kurjuudenhan
viimeksi Haudassa pitää laata. Jok' ainoo silmänräpäys
On meille matkan lyhennys, Lähennys lepohomme.
6. Voi elämäämme katalaa, Sen turhaa hyrinätä, Sen
hehkuvaista hekumaa, Iloa häilyvätä! Kuolossa vasta
voitto on, Se pääsö ompi ilohon, Surusta riemuun
suureen.
7. O kuolo, toivo hurskasten, Mut hirmu ynse'itten,
Sä rohkaisia hiljaisten, Mut pelko ylpe'itten! Köyhille
taivaan avajat, Mut vääriltä sen avarat Sä rikkaudet
suljet.
8. Ah tule, Jesus, turvani, Mua viemään maalle sille, Jonk'
avasi sun voittosi, Perinnöks uskoville; Suo niin mun
päättää juoksuni, Ett' tulis sielun' luoksesi, Valittuin pyhäis
seuraan!


499

1. Täält' autuaasti kuolla Hartaasti halajan, Herrani luona 
olla Ilossa taivahan, Johonka sielu täältä, Jos vaan se uskossa
Eroopi murheen säältä, On viimein tuleva.
2. Myös ruumis, joka maahan Ajaksi kätketään, Nouseepi
kunniahan, Ja uuteen elämään; Heleä ääni Herran Herättää
haudoista Ne ruumiit, jotka kerran Hän päästi vaivoista.
3. Ah mitä voisi vielä Sielumme halaita, Kun ruumiissansa
siellä Taas saapi iloita, Kasvoja Jumalansa Ijäti katsella Ja
enkelien kanssa Kiitosta veisata!
4. Ah autuas se hetki, Se aika tosin lie, Ja riemuinen se retki,
Jok' uskovaiset vie Pois heidän vaivoistansa, Ja heidän
murheensa Muuttaapi kokonansa Iloksi taivaassa!
5. Sielumme silloin maistaa Saa kuink' on suloista, Kosk'
uusi päivä paistaa Täynnänsä autuutta, Ja kuink' on kaunis
kuulla, Kun kaikki taivaassa Yhdellä veisaa suulla, Herralle
kiitosta!
6. Ei uskottomat sitä Milloinkaan käsitä; Vaan koska heidän
pitää Pois täältä eritä, He vielä vuotta monta Tääll' yhä eläisi
Ja aikaa onnetonta Himoissaan viettäisi.
7. O Herra, armos kautta Ja henkes voimalla Meit' elämähän
auta Tääll' aina mailmassa, Niin että viimein milloin Me täältä
eriimme, Sun tykönäs me silloin Autuuden perimme!


500

1. Kaikk' asian' Luon Herrahan; Hän tehköön tahtons jälkeen!
Jos elää saan Tai päältä maan Jo korjataan, Ketästä nyt mä
pelkään?
2. Mun eloni Kuin kuoloni Ne kädessä on Herran; Jumalani
Kaikk' aikani, Hiuskarvani Myös arvannut on kerran.
3. Ain' surkeus Ja vaivaisuus Laaksossa murheen painaa; 
Kaikk' elomme Ja menomme, Kuink' lyhyt se On surun
alhoss' aina!
4. Mi rikkaus Tai viisaus Kellenkään avuks oisi? Maan 
piirillä Sit' yrttiä Ei löydetä, Jok' kuolon poistaa voisi.
5. Puu tuoreena, Jo huomenna Sen poikki kirves hakkaa;
Nyt kukkana Kukoistava, Mon' illalla Lakastuneena makaa.
6. Näin vuoronsa Yks toisensa Perästä kuoloon kulkee;
Ja nopeaan Me päällä maan Unhotetaan, Kun hauta kerran
sulkee.
7. Suo, Jumala, Mun muistella Kaikk' että kuolo kalvaa, Vie
senkin pois, Ken viel' ei sois, Ja paljon vois; Kaikk' kuolo
tasan arvaa.
8. Syntimme on Syy kuolohon, Jonk' ei voi valtaa estää,
Jok' kaikki syö Ja maahan lyö; Ei voim' ei työ Sen edessä
voi kestää.
9. Täst' kuitenkaan En surekaan, Vaan kun niin tahdot, 
Luojan', Niin uskossa Ja turvassa Pois muutan ma, Ja
etsin siipeis suojan.
10. Ei mikään saa Mua peloittaa; Ain' omas olen, Herran',
Niin elossa Kuin kuolossa, Kosk' ijäks sa Mun omaks otit
kerran.
11. Se toivo juur' Ja ilo suur' Myös ristin all' on mulla; Taas
kerran ma Saan riemulla Pois haudasta Luo Isän', iloon
tulla.
12. Vapahtajan', Sä rakkahan', Jok' kaikki syntin' kannoit,
Tääll' haavasi Suo suojaksi Kaikk' aikani! Sen lupauksen
annoit.
13. Niin siellä saan Mä ainiaan Sun kasvos kirkkaat nähdä;
Tuoss' uudessa Kaupungissa, Autuudessa, Tahtoas pyhää
tehdä.
14. Sä viimeksi Vie sieluni Majoihis, näin viel' anon, Ett'
iloissan' Siell' ainian Ma veisajan! Nyt siihen Amen sanon.