Vuoden 1886 virsikirja 351-395


Marian kiitosvirsi: Luuk. 1:46.

351

1. Mun sielun' kiittää Jumalaa Ja iloitseepi Herrassa,
Mun Vapahtajassani, Kun nöyryyttäni katsahti; Nyt
kaikki kansat lausuupi Mun suurta autuuttani; Se
voimallinen, väkevä On tehnyt mulle ihmeitä, Ja
pyhä on nimensä; Suvusta sukuun kaikille, Jotk' häntä
pelkää, palvelee, Pysyypi laupiutensa.
2. Hän ylpiät käsivarrellaan On hajoittanut kokonaan,
Väkevät kukistanut; Hän nöyrät on korottanut Ja
isoovaiset ruokkinut, Runsaasti lahjoittanut, Vaan
rikkaat jätti tyhjiksi; Hän Israelin korjasi Ja
muisti laupiutensa, Jost' oli ennen puhunut, Sen
isillemme luvannut Ja heidän lapsillensa.


352

1. Mun sielun' Herraa kiittääpi, Ylistää Jumalatani,
Ja henkeni se iloitsee, Vapahtajassan' riemuitsee.
2. Hän, voimallinen, suuria On tehnyt ihmetekoja
Minua kohtaan; nimensä Ain' olkoon ylistettynä!
3. Ei hänen laupiutensa Niilt' ole koskaan loppuva,
Jotk' aina Herraa pelkäävät, Uskossa häntä etsivät.
4. Hän voimansa nyt osoitti: Iloiset kaikki hajotti
Voimallisella kädellään Hän heidän ylpeydessään.
5. Ja mahtavat hän kukisti, Ne istuimeltaan alensi,
Vaan korjas köyhät, vaivaiset, Korotti nöyrät, alhaiset.
6. Armolla täytti isoovat Ja jätti tyhjiks rikkahat; Hän
korjas köyhät palveljans Ja muisti omaa laupiuttans.
7. Niinkuin hän ompi puhunut, Jo isillemme luvannut,
Abrahamille antaakseen Ja hänen perillisilleen.
8. Kunnia olkoon Isälle Ja Jesukselle Pojalle Ja
Pyhälle myös Hengellen Nyt niinkuin aina ijäten!


Sakarian kiitosvirsi: Luuk. 1:68 j.n.e.

353

1. Kiitetty Jumala, kun meitä muisti, Orjuuden ikeen
kansans päältä poisti, Davidin palveljansa huoneellen
Näin ijäisen hän tuotti autuuden.
2. Niinkuin hän muinoin profeettainsa kautta Lupasi
meitä vapahtaa ja auttaa, Niin on hän meitä vapauttanut
Ja vainoojaimme Vallast' auttanut.
3. Hän lupaustansa ei unhottanut, Jonk' isillemme oli
ilmi saanut, Vaan ompi täyttänyt jo valan sen, Hän
jonka vannoi Abrahamillen.
4. Nyt vapaina me vihollisistamme Palvella Herraa
pelkäämättä saamme Pyhyydessä, vanhurskaudessa
Kaikkena täällä elin=aikana.
5. Hän lähetti jo Johanneksen meille Valmistamahan
tietä Kristukselle, Autuuden tunnon meille antamaan,
Meit' syntein anteeks=saantiin saattamaan.
6. Ylhäältä ilmestyi tää koitto meille Jalkamme
johtamahan rauhan teille, Sen teki Herra laupiudessaan;
Hänelle kiitos nyt ja ainiaan!


354

1. Kiitetty olkoon Jumala, Jok' etsinyt on kansaansa,
On Israelin säästänyt, Ja tuomiosta päästänyt!
2. Palvelijansa huoneelle, Davidin sukukunnalle Hän
autuuden nyt lahjoitti Ja vapauden valmisti.
3. Niin on nyt Herra täyttänyt, Mit' oli ennen päättänyt,
Sen, mitä pyhät profeetat Edeltä ennustelivat.
4. Myös isät muinais=aikoina Hän vainoojista kaikista
Vapahti armoll' avullaan, Ei unhottanut liittoaan.
5. Nyt täyttyä aikojen Hän antoi meille armon sen,
Mink' Abrahamin aikoina Vakaalla lupas sanalla.
6. Vapaina vainoojistamme Nyt pelkäämättä taidamme
Hänt' ijankaiken palvella Pyhyydess', hurskaudessa.
7. Hän lähettänyt mailmahan Jo on Johannes Kastajan,
Ett' Herran kasvoin edessä Valmistais hänen tietänsä;
8. Ja saattais kansan saarnallaan Autuuden tietä 
tuntemaan, Synteinsä anteeks saamiseen, Elämän
parantamiseen.
9. Sulasta laupiudesta Sen teki Herra Jumala, Ett' ompi
päivän koitto nyt Ylhäältän meitä etsinyt.
10. Pimeydessä istuvat Ja kuolon varjoss' asuvat Se
koitto kirkas valistaa Ja rauhan tielle ojentaa.
11. Kunnia olkoon Isälle Ja Jesukselle Pojalle, Niin
Pyhälle myös Hengellen Nyt, niinkuin aina ijäten!


Simeonin kiitosvirsi: Luuk. 2:29 j.n.e.

355

1. Nyt, Herra, sanas mukaan vaan Suo että rauhaan
mennä saan! Kun nähneet ovat silmäni Autuutes, kirkkautesi.
2. Sen autuuden sä valmistit Ja Kristuksessa ilmoitit, Sen
että kaikki näkisi Ja elämän tien tuntisi.
3. Hänessä on nyt valkeus Ja taivaallinen kirkkaus Myös
pakanoille paistava, Israelista koittava.
4. Siis kiitos suuri Isälle Ja Jesukselle Pojalle, Myös
Hengelle, mi lohduttaa Ja totuuden meill' ilmoittaa!


356

1. Ah anna, Herra, armias, Nyt rauhaan mennä palveljas,
Mun salli sanas jälkehen Surkeudestan' päästäksen'!
2. Sill' ovat nähneet silmäni Sun autuutesi, Herrani;
Valmistit armostasi sen Etehen kansain kaikkien.
3. Valkeudeksi sokeain, Lunastukseksi pakanain, Ja
kunniaksi kansasi, Israelille iloksi.
4. Ain' olkoon kunnia Isälle Ja Jesukselle Pojalle, Niin
Pyhälle myös Hengellen Ain' ijankaikkisuutehen!


357

1. Jesajas näki Herran Jumalan Ylhäisell' istuimellaan
istuvan Ja hänen vaatteens liepeen täyttävän Sen kaiken
pyhän sijan yltähän; Serafit seisoivat ylempänä, Heill'
oli kullakin kuus siipeä, Kahdella peittivät he kasvonsa,
Kaks levittivät päälle jalkainsa, Kahdella lensivät he
huutaen, Näin toinen toisellensa lausuen: "Pyhä on 
Jumal', Herra Sebaot, Pyhä on Jumal', Herra Sebaot,
Pyhä on Jumal', Herra Sebaot; Maa kaikk' on täynnä
Herran kunniaa!" Vapisi pihtipielet huudosta, Ja huone
täytettihin savulla.


358

1. Kaikk' ylös nyt, Te kristityt! Jo joutukaa Ja Jumalaa
Te kiittäkää, Ylistäkää, Kun kaiken maan On valistava
sanallaan.
2. Se aurinko Koittaapi jo Nyt kaikkihin Maan äärihin,
Ja pakanat Myös ottavat Jo ilolla Autuuden tunnon sanasta.
3. Jo loistava, Yön poistava, On läsnä juur' Se päivä suur',
Kun kaikki maa Iloita saa Autuudestaan, Jonk' antaa Herra
armostaan.
4. Halleluja! Näin Jumala On kaikillen Armollinen; Hän
aikoihin Ijäisihin On laupias, Ain' etsivilleen armias.


359

1. Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan! Sun pyhä nimes kunnia
suur' on aivan Sun armos vakaa ompi määrätön, Taivaankin
tähtein yli ääretön!
2. Myös minuss armos suur' on, vaikk' en siitä Mä kurja
kylläks niinkuin tulis, kiitä. Sä loit mun kuvas mukaan kädelläs;
Hyvyyteen vahvista myös väelläs!
3. Synnistä, kuolost' oot mun pelastanut, Pään käärmeheltä 
muruks musertanut, Lahjoitit mulle armos, rauhasi, Jonk'
kuolemallaan Kristus ansaitsi.
4. Paits' ansiottan', sulast' armost' aivan, Mua tähän ast',
kun ahdistivat vaivan', Varjelit koko elin=aikanan'! Varjele
viel', o Isän', armahan'!
5. Armosta anteeks anna syntin' monet, Kristuksen tähden
poista häijyn juonet! Suo palvelen sua täällä pelvossas Ja
sitten ijät' olen levossas!
6. Ann' ett'en sanastas mä luovu koskaan! Se ainoan tuo
avun kaikkeen tuskaan, Sen valo viepi tielle taivahan,
Ijäistä iloasi nauttimaan.
7. Mun ruumiin', sielun', työn', jos mikä tulkoon, Sun
haltuus, Isä, annetut ne olkoon! Suo kaikki käydä nimes
kunniaks, Mun ja myös lähimmäisen parahaks!
8. O Herra, armottomain vehkeet estä, Mua päästä
vainoojien vääryydestä; Aut' että hekin mielens malttaapi
Ja sinun puolees, Herra, kääntyypi!
9. Suo enkelis, o Herra, minun kätkee, Ett' armos avun
vihollinen näkee Ja sanoo: "Ah kuink' ompi autuas Se,
jota varjoo Herra armias!"
10. Luo minuun mieltä lujaa, urhoisata, Julistamaan sun
nimes kunniata, Jok' avaralta ijät' ilmaantuu, Taivaankin
tähtein yli ulottuu.
11. Kaikk' kristikunta, pohjass', etelässä, Ja länness',
idäss' yhdistyköön tässä, He tuokoot sulle kauniin kiitoksen,
Nimelles ylistyksen ijäisen!


360

1. Kaikkivoipa Jumalamme, Me jalkais juureen kumarramme,
Sinulle lausuin kunniaa. Voimas kaikki vallat voittaa; Sua maa
ja taivas kunnioittaa Ja viisauttas julistaa. Sua kiittää Kerubim,
Sua veisaa Serafim. Halleluja! Suur' voimassa, Suur' armossa
On Herra, meidän Jumala!
2. Kaikki nimeäsi kiittää, Päivälle päivä lausuu siitä, Yö yölle
siitä muistuttaa, Valtaas suurta, korkeuttas Ja kunniatas,
kirkkauttas Myös tähdet taivaan todistaa. Maa kaikki ylistää
Hyvyyttäs lempeää. Halleluja! Suur' voimassa, Suur' armossa
On Herra, meidän Jumala!
3. Edessäsi vallat vaipuu Ja kaikki polvet maahan taipuu,
Maailman kaikki olennot, Kristikuntas vapahdettu, Pakanain
lauma armahdettu, Sua kiittää, Herra Sebaot, Kun rakkaudelles
Perustit istuimes. Halleluja! Suur' voimassa, Suur' armossa
On Herra, meidän Jumala!


361

1. Enkös Herraa Jumalaani Riemuvirsin kiittäisi? Enkös suurta
auttajaani Ylistäisi hartaasti? Katsos, sulaa rakkautta Ompi
sydän Jumalan, Lapsiansa kohtahan, Pohjatonta laupeutta.
Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.
2. Niinkuin kotka siivillänsä Poikiansa peittelee, Niin hän mua
kädellänsä Armiaasti suojelee. Kohta jo, kun hengen antoi,
Pienoista hän holhosi, Näin myös kaiken ikäni Huostassansa
hoiti, kantoi. Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.
3. Eipä ollut Poikansakaan Hälle kallis liiaksi, Kuolohon hän
ainoon, rakkaan Antoi elämäkseni. Ah kuin suur' on Herran
hyvyys! Vaikka heikko henkeni Tutkia kuink' koittaisi,
Tajuumaton on sen syvyys. Kaikki loppuu aikanaan,
Armonsa ei milloinkaan.
4. Henkens myös hän lahjoittaapi, Sanassansa johtajan, Joka
mua taluttaapi, Käyttää tiellä taivahan; Sydämeen hän
sytyttääpi Uskon tulen kirkkahan, Joka voittaa maailman,
Kuolemast' myös pelastaapi. Kaikki loppuu aikanaan,
Armonsa ei milloinkaan.
5. Sielustan' hän huolen kantaa, Armollansa ruokkii sen,
Ruumihinkin tarpeet antaa Eikä jätä puutteesen. Kosk' ei
työ, ei taito auta, Kosk' on voiman voimaton, Jumala mun
apun' on , Hädän poistaa voimans kautta. Kaikki loppuu
aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.
6. Maan tään kaiken aarteinensa Herra hyödyksemme loi,
Luonnon kaiken luotuinensa Palveljaksemme hän soi. Minne
silmän' katsoneepi, Täynnä hänen lahjojaan Kaikk' on, joita
armostaan Yltäkyllin tarjoileepi. Kaikki loppuu aikanaan,
Armonsa ei milloinkaan.
7. Yö mun silmän, umpeen painaa, Herran silmä valvoopi;
Aamun uuden koittaiss' aina Uus' myös armo koittaapi.
Jos ei mua holhonnunna Jumalan' ois ainian, Aikaa sitten
tuskahan Oisin ijäks vaipununna. Kaikki loppuu aikanaan,
Armonsa ei milloinkaan.
8. Vaikka juonillansa häijy Vihollinen, saatana Sieluani aina
väijyy, Hyväss' olen turvassa. Voimallansa Herra torjuu
Kaikki pahat päältäni, Johdattaa mun juoksuni, Ett'en eksy,
enkä horju. Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.
9. Niinkuin isä ei voi kieltää Rakkautta lapseltaan, Vaikk' se
noutain omaa mieltä, Hänest' eksyy toisinaan; Niin myös Herra
kurittaapi Rakkauden vitsalla, Eikä koston miekalla; Anteeks
katuvainen saapi. Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei
milloinkaan.
10. Herra, vitsas, kuritukses, Vaikka joskus ankarat, Ne
vaan onkin osoitukses, Ettäs mua rakastat, Ett'et tahdo mua
jättää, Vaan mun mailman saastasta, Pahuuden myös pauloista
Ristin kautta tykös vetää. Kaikki loppuu aikanaan, Armosi
ei milloinkaan.
11. Eikä, sen mä uskon varmaan, Risti luotu ijäksi; Kyllä käsi
Herran armaan Pois sen jälleen nostaapi; Talven tuiman
tuiskut poistaa Jälleen suvi suloinen. Näin myös vaivan
jälkehen Ilosta saa silmä loistaa. Kaikki loppuu aikanaan,
Armonsa ei milloinkaan.
12. Herra, isän nimi sulla On ja isän rakkaus, Tykösi siis suo
mun tulla, Kuule lapses rukous! Armollasi auta mua, Että
aina päivin öin, Ajatuksin, puhein, töin, Etsisin vaan yksin
sua, Ja kun päättyy aika tää, Saan sua ijät' ylistää!


362

1. Kiitetty nyt olkoon Isäin Jumala, Kiitosäänet soikoon
Läsnä, kaukana, Ylistetty aina Herra neuvostaan, Joka 
meillen antaa Avun armostaan! Kiitos Jumalalle, Tuokaat
hurskahalle Kansans auttajalle!
2. Herran seurakunta Häntä huoneessaan Mielin nöyrin,
hartain, Kiittäin palvelkaan! Vaikka, Herra, tuolla Istut
ylhäällä, Kuitenkin ain' alas Tänne katsot sä. Kiitos
Jumalalle, Tuokaat hurskahalle Kansans auttajalle!
3. Suuri sull' on voima Korkeudessas, Auringonkin
voitat Kirkkaudessas. Mailman ympär' aivan Kaikki
vallitset, Taivaan vahvuudenkin, Herra, hallitset.
Kiitos Jumalalle, Tuokaat hurskahalle Kansans auttajalle!
4. Taivaat iloissansa Herraa kiittäkööt, Enkelitkin kanssa
Ain' ylistäkööt! Vesi, joka kuohuu Päällä vahvuuden,
Kohdastansa tuokoon Myöskin kiitoksen!
Kiitos Jumalalle, Tuokaat hurskahalle Kansans auttajalle!
5. Kaikki joukot taivaan Herraa palvelkoot; Serafit ne
meitä Siihen neuvokoot! Kiittäkööt myös Herraa Hänen
voimassaan Aurinko ja tähdet Kirkkaall' loistollaan!
Kiitos Jumalalle, Tuokaat hurskahalle Kansans auttajalle!
6. Sade, kaste, tuuli Kiittäin lausukoot, Liekki, lämmin,
tuli, Ilmass' iloitkoot! Lumet, rakeet, räntä, Sumu,
härmä, jää, Ylistäkööt häntä, Herraa väkevää!
Kiitos Jumalalle, Tuokaat hurskahalle Kansans auttajalle!
7. Päivä kirkas, kanna Hällen ylistys, Niin myös kiitost'
anna, Öinen pimeys! Taivas jyrisevä, Pilvein leimaus
Herra ihmehistä Olkoot julistus! Kiitos Jumalalle,
Tuokaat hurskahalle Kansans auttajalle!
8. Ylistäkööt vuoret, Laaksot, kankahat, Virrat, 
järvet, meret, Lähteet kirkkahat; Elävät myös kaikki
Maalla liikkuvat, Vielä luodut muutkin, Vetten asujat!
Kiitos Jumalalle, Tuokaat hurskahalle Kansans auttajalle!
9. Kaikki mitä kantaa Maa tää lavea: Puut, nuot pitkät,
vahvat, Vesa matala, Yrtit, ruohot, lehdet, Siemen,
kukkanen, Kaikki mitä maasta Nousee kasvaen.
Kiitos Jumalalle, Tuokaat hurskahalle Kansans auttajalle!
10. Kaikki, mikä lentää, Liikkuin ilmassa, Kaikki, mikä
hyörii Päiväin paisteessa; Linnut taivaan alla, Laulain
lausukaa Kukin äänellänne Herran kunniaa! Kiitos
Jumalalle, Tuokaat hurskahalle Kansans auttajalle!
11. Elävätkin kaikki, Metsän, vainion, Tekin kiittäkäätte,
Suuri syy teill' on! Adamin te lapset, Yli kaikkien Teiltä
veisu soikoon, Herraa kiittäen! Kiitos Jumalalle, Tuokaat
hurskahalle Kansans auttajalle!


363

1. Nyt kaikin Herraa kiittäkäät, Käskyinsä tiellä 
kävelkäät! Hän suuret työnsä ilmi näyttää,
Voimallaan kaikki paikat täyttää, Meit' armiaasti
siunaapi, Öin, päivin aina auttaapi; Hän sielun,
ruumiin tarpeet antaa, Meist, isällisen huolen kantaa.
2. Suo, Herra, sydän iloinen, Pois poista mieli
suruinen; Kansalles anna rauha täällä, Suloinen
sovinto maan päällä! Ain' armos autuus meille
suo, Neuvoissa, töissä apu tuo; Pois torju kaikki
vaarat meiltä Ja estä meitä surman teiltä!
3. O Isämme, sä armias, Kaikk' kannat 
kaikkivallallas! Suo kasvos paistaa, siunaa meitä,
Armollas avaralla peitä! Meit' aina Henkes
avulla Sun tahtos mukaan johdata, Ett' ijäti me
kiittäisimme Sua sydämest' ylistäisimme!


364

1. O kiitos Jumalan, Jok' ompi meidät luonut Ja
pyhän sanansa Valoksi meille suonut! Ain' äidin
kohdust' ast' Hän meit' on auttanut Ja
armokädellään Vaaroista varjellut.
2. O kiitos Jumalan, Vapahtajamme rakkaan,
Autuuden toivomme Ja ystävämme vakaan! Hän
meidät kuolosta Kuolollaan lunasti, Vallasta
saatanan Verellään vapahti.
3. O kiitos Jumalan, Murheissa lohduttajan,
Silmäimme avaajan, Hyvyyteen johdattajan! Meit'
tykö Jesuksen Hän kutsuu, kokoilee, Sielumme
pyhittää, Uskossa varjelee.
4. O kiitos Jumalan, Kolm'=yhtehisen Herran!
Hänt' yistää myös saa Lastemme lapset kerran.
O kiitos korkia Isälle, Pojalle! O harras ylistys
Pyhälle Hengelle!


365

1. Ylistä Herraa, kaikki kristikansa, Hän hyvät
lahjat jakaa armostansa, Hän sielun, ruumiin loi,
hän tarpehemme Suo parhaaksemme!
2. Hän ihmeisest' on mailmaan meidät luonut,
Kristuksen kansaks kasteen kautta tuonut; 
Armonsa antaa sanassansa loistaa, Syntimme
poistaa.
3. Murheissa Henkens meitä lohduttaapi;
Hädässä hältä kaikki avun saapi; Tuskissa on 
hän meillä turvanamme, Ain' apunamme.
4. Saatanan pauloist' ulos hän meit' auttaa,
Öin päivin kaitsee enkeleinsä kautta, Kiusaaja
ett'ei meitä ansoillansa Saa valtahansa.
5. Lahjoillaan hän kuin isä ravitseepi, Hän
siunaustaan aina taritseepi, Huojentaa jälleen
kaiken vainon, vaivan, Suo rauhan aivan.
6. Siis lujast' aina Herraan turvatkaamme!
Häneltä sielun, ruumiin tarpeet saamme, Hän
uskovaisens viimein ijäisehen Vie autuutehen.


366

1. Kiitos nyt Herran! Hän korkein on kuninkahamme.
Kajahtakoon hänen nimensä veisatessamme! O kristityt,
Hartaalla mielellä nyt Soikohon Hallelujamme!
2. Kiitos nyt Herran! Hän kaiken on alku ja luoja;
Siipeinsä varjolla meitä hän peittää ja suojaa;
Armahtaen Korjaapi hädällisen Kaikkien lahjojen tuoja.
3. Kiitos nyt Herran! Hän olennon meille on luonut,
Tervehen järjen ja raittihin ruumihin suonut; Pois turmion
Meistä hän poistanut on, Autuuden taivaasta tuonut.
4. Kiitos nyt Herran! Hän siunaten töitämme johtaa,
Antaen armonsa auringon päällemme hohtaa. Muistakaam'
vaan Ain' hänen rakkauttaan, Ilolla hän lapsiaan kohtaa!
5. Kiitos nyt Herran! Ja mieleemme johdattakaamme
Nimi, jonk' avulla ijäisen elämän saamme: Jesus se on;
Hänelle ain' olkohon Kiitos ja kunnia! Amen!


367

1. David, pyhä profeetta, Psalttarin sanoissa Meit'
oikein ain' opettaa Veisaamaan kiitosta Herralle
iloisesti, Jok' aika riemuisesti. Iloitkaam' Herrassa!
2. Siis Herran hyvyydestä Mahdamme iloita,
Armonsa kyllyydestä Riemuiten veisata Ja suurta
nimeänsä Ylistää yhtenänsä. Iloitkaam' Herrassa!
3. Hän ruuan ruumiillemme Suo vuosi vuodelta,
Taritsee sielullemme Suuresta armosta Sanansa
ravinnoksi, Uskolle elannoksi. Iloitkaam' Herrassa!
4. Hän orpoin ompi isä Ja leskein holhoja, Lahjoja
heille lisää, Heit' auttaa vaivoissa; Kaikille avun
tuottaa, Hänehen jotka luottaa. Iloitkaam' Herrassa!
5. Näin ruumiin elatusta Suo Herra kaikillen, 
Kristuksen ansiosta Myös sielun autuuden Hänt'
avuks huutaville, Kristukseen turvaaville. Iloitkaam'
Herrassa!
6. Mik' epäilys nyt sulla Ois, sielu vaivainen, Kun
lupas turvaks tulla Sun Isäs armoinen, Jok'  aina
armossansa Holhoopi lapsiansa! Iloitkaam' Herrassa!
7. Ah sielun virvoitukseks Suo, Herra, sanasi, 
Vaivoissa lohdutukseks Ann' aina armosi, Sun tietäs
käydäksemme, Näin autuiks tullaksemme!
Iloitkaam' Herrassa!
8. Elossa autu'itten Me saamme riemuita, Ja uusin
kielin sitten Iloiten veisata. Ah koskan pääsen
kerran Mä sinne luoksi Herran! Iloitkaam' Herrassa!


368

1. Nyt Herraa kiittäkäät, Kaikk' kansa riemuissanne!
Hän suuret armotyöt On tehnyt kohtahanne: Hän äidin
kohdusta Ain' näihin päivihin On suonut lahjoja, Viel'
auttaa vastakin.
2. Nyt, armon Herra, myös Suo armos meille vielä,
Ett' tunnustamme työs Ihmeiset ilomiellä! O Herra
armias, Ainoa turvamme, Ain' ole laupias Ja asu
kanssamme!
3. Siis kaikkein Herralle Nyt kolmi=yhteiselle; Isälle
Luojalle, Pojalle Jesukselle Ja armon Hengellen Ylistys
kaikukaan, Ja kiitos riemuinen Niin nyt kuin ainiaan!


6. Kristillisestä vaelluksesta.
a. Yhteisesti

369

1. Ah syntinen! Tie autuuden On kaita, ahdas, vaikea,
Vaaroja täynnä pahoja.
2. Kas kiusaaja, Se kavala, Ja apulaisens ilkiät Sua
öin ja päivin väijyvät.
3. Sun lihassas On vihaajas, Sydämessäsi syvällä On
synnin voima väkevä.
4. Myös maailma Ain' ahkera On virittämään paulojaan,
Sua ansoihinsa saattamaan.
5. Näin vaarassa Ja sodassa Maailman kautta tiesi käy;
Välist' ei pelastusta näy.
6. Et voimallas Sun omallas Sä voikaan julman joukkoa
Pois päältäs yksin torjua.
7. Vaan Herrasi, Kristuksesi, On voiman sulle antava,
Käsiisi voiton saattava.
8. Siis hänehen Sä turvaten, Sotahan itses varusta, Niin
olet aina voitolla.


370

1. Mit' yksin tehdä hyvää Voi oma voimani, Jos 
Herran armo syvä Ei johtaa tahtoisi? Jumala
laupias, Taluta aina mua, Ett'en saa hairahtua
Oikeelta polvultas!
2. Aut' ettän tietäs kuljen Ja vältän turhuutta! Aut'
ettän silmän suljen Maailman iloilta! Ett' täällä
minuss' ois Jo taivaan valtakunta, Suo, ett'ei
kelvotonta Mua Henkes hyljää pois!
3. Aut' ettän pahaa vihaan Ja hyvää valitsen; Ett'
kuulematta lihaan' Vaan sua tottelen; Ett' oikeutt'
edistän, Ja taistell' yhä voisin, Vallalles lisää
toisin Etenkin itsessän'!
4. Suo ett'en ylpeileisi Mä myötä=onnesta, En
lihaa totteleisi, Kun tahtoo kiusata! Suo myös, 
kun vastoin käy, Ett' turvaas toivoll' anon',
Uskolla "Isä!" sanon, Vaikk' apua ei näy!
5. Mun käsittää suo oikein Sun puhdas oppisi;
Jos siitä harhaan poikkeen, Taas vedä puoleesi!
Aut' ettän puhein, töin Niin vietän päivääs pyhää,
Ett' lähtehellen yhä Sionin ikävöin!
6. Ain' anna kunnioittaa Mun vanhempiani; Aut'
ett'en vahingoittaa Koe lähimmäistäni! Suo että
sielun' saa Sult' halua ja voimaa Himoa vastaan
tuimaa, Mi mieltäs pahoittaa!
7. Kurita ahne mielen', Tuo häijy, vilpikäs; Myös
liian liukas kielen' Hillitse Hengelläs! Aut' ett'en 
himoa Tavaraa lähimmäisen; Osanhan riittäväisen
Voin saada sinulta.
8. Uskossa suo mun tehdä Mit' henken' ahkeroi!
Kaikk' että saisi nähdä Mit' usko, rakkaus voi.
Hurskaasti vaeltamaan Täss' elämässä auta, Vie
viimein armos kautta Elohon parempaan!


371

1. Sinua, Jesus, odotan, Sydämeheni halajan; Se
valmista nyt itselles Kelpaavaks asuinsijakses!
2. Se Hengelläsi puhdista, Pyhitä, perin uudista!
Sen ovi sulje synniltä, Himoilta lihan häijyiltä!
3. O lähde kaiken valkeuden, Sä poista pimeys
sydämen, Se Hengelläsi valista, Kirkkaudellas
kaunista!
4. Tee sydämeni tullessas Rikkaaksi siunauksellas,
Rikkaaksi viisaudesta, Voimasta, rakkaudesta!
5. Niin tahdon nimes kunniaa Mä suullan', töillän'
julistaa, Ja lukea sen voitoksen', Kun saan ain'
omas ollaksen'.


372

1. Auta, o Jesus, kun pimeys häijy Maata käy
voimalla valloittamaan! Kas, kuin jo hirmuinen
joukkonsa väijyy, Valmisna sieluja vangitsemaan!
Saatana juonia miettii ja keksii, Kuinka sais
pauloinsa puuttuneheksi.
2. Auta, o Jesus, kun mailma ja liha, Saatana myös
mua ahdistavat! Välisti minulle syöksevät vihaa,
Välisti makeesti houkuttavat! Mun viholliseni kaukaa
ja lästä Saartavat mua! Ah auta jo tästä!
3. Auta, o Jesus, kun taas yhä kanteeks Nousevat
entiset rikokseni! Syntini nuorena tehdyt ann' anteeks'
Vielä ne kalvavat tuntoani! Tee mua hengessä
nöyryytetyksi, Ansios turvissa säilytetyksi!
4. Auta, kun syntini viekoitteleepi Henkeni lämpöä
kylmenemään; Auta, kun luontoni ylpeys viepi
Omahan kuntohon vaan tyytymään! Himoni hillitse
piinasi kautta, Häpeämään sitä minua auta!
5. Auta, o Jesus, ja suo mulle voimaa Lihani 
turmeltu kuolettamaan! Aut' että henkeni häilyvä,
huima, Kääntyisi taivasta halajamaan! Yhdistä
Henkes mun henkeni kanssa, Terveeksi näin mua
tee kokonansa!
6. Auta, o Jesus, ja suo valos loistaa, Jos vale, 
vaatteissa hurskauden, Sanaasi pyhää ja kallista
poistaa Tahtoopi vääntäen, vääristäen! Suo, että
henget mä kaikk' erottaisin, Valheesta voiton sun
kauttasi saisin!
7. Auta, o Jesus, sä valvoja parhain, Ain' että 
sieluni valvoa vois'! Suo että aina se, myöhään ja
varhain, Hartaana myös rukouksissa ois; Uneliaaksi
kun yö mua saattaa, Virvoita, Jesus, äl' anna mun
maata!
8. Auta, kun uhkaapi kuolema tuima, Kun erohetkeni
likellä on, Kun rukoukseen jo puuttuupi voima, Kun
olen uupunut, saattamaton! Silloinkin suo apus
sydämelleni, Kuule mun hiljaiset huokaukseni!
9. Auta, o Jesus, ja suo sotiessan' Voitto sun nimesi
kunniaksi, Ett' ylistystäs mä ain' iloitessan' Veisata
voisin ja kiitostasi, Lausua voimas kuin suur' on ja
ankar', Armosi loppumaton, jalo sankar'!
10. Auta, o Jesus, ett' ansios tähden Ain' olen valmis
ja otollinen Ajassa täällä, ja myös, kun ma lähden,
Ilosi ijäisen perillinen! Sinne, o Jesus, sä elämän
Herran', Turvani, toivoni, vie mua kerran!


Dav. 1 psalmi.

373

1. Autuas, jok' ei käyskele Kanss' jumalattomien, Ei
synnin teitä astele Seurassa pilkkaajien; Mut Herran
sanaa lukeepi, Yöt, päivät aina tutkiipi; Se hyväks
hälle kääntyy.
2. Hän on kuin istutettu puu Lähellä virran rantaa,
Jok' ajallansa kukoistuu Ja hedelmänsä kantaa; Häneltä
työnsä menestyy, Vaan jumalaton menehtyy Kun
akanaiset tuuleen.
3. Sill' eivät jumalattomat Voi kestää tuomiolla, Ei
irstaat, katumattomat Hurskasten seurass' olla;
Herralle kelpaa hurskaan tie, Mut' jumalattomia
vie Retkensä kadotukseen.


374

1. Ken saapi, Herra, majassas, Turvissas aina olla,
Ken pyhällä sun vuorellas Pysyä varjos alla? Se, joka
vakaast' vaeltaa Ja oikeutta harrastaa, Ei poikkee
totuudesta.
2. Se, joka toisen kunniaa Ei loukkaa kielellänsä, Vaan
lähimmäistään rakastaa, Hänt' auttaa mielellänsä; Ei
toiselle tee vääryyttä, Mut Herraa pelkääväisiä Ain'
kunniassa pitää.
3. Se, joka aina lujana Seisoopi sanassansa, Ei petä
toista valalla, Ei lupauksillansa, Ja tuntee itsens halvaksi
Ja hyljätyksi, pieneksi Joukossa veljiensä.
4. Se, joka väärää voittoa Ei pyydä tavarastaan, Ei
lahjoilla, ei lahjoitta Tee oikeutta vastaan. Se, joka
näin ain' tekeepi, Hän horjumatta pysyypi Nyt ja ijäti.
Amen.


Dav. 119 psalmi.

375

1. Ah kuinka autuas hurskas on, Lakia noudattava!
Kuink' autuas on viaton, Herrassa vaeltava, Jok' yli
kaiken Jumalaa Sydämestänsä rakastaa, Pyhyyttä
noudattaapi!
2. Mut kuinka nuorukainen vois Oikeeta löytää tietä?
Kuin välttää, ettei siitä pois Taas himot häntä vietä?
Niin että aina ottaapi Sun sanas, Herra, ohjeeksi Sen
mukaan itsens käyttää.
3. Voi jospa myös ain' ojentuis Näin tieni käskyis 
mukaan! Jos siit' en koskaan hairahtuis, Mua siit' ei
viettäis kukaan! Tietäshän etsein katselen, Sun 
käskyjäs tutkistelen. Halajan oikeuttas.
4. Totuuden tien mä valitsin, Sit' aina käyvän' soisin;
Sun tykös, Herra, pyrkisin, Jos osaisin ja voisin.
Mun sielun' on musertunut, Surusta sydän sulanut,
Se pyhyytt' ikävöitsee.
5. Ah ensin juoksin ylpeenä Ja rohkealla miellä; Mä
luulin: "Miks en pysyä Osaisi Herran tiellä?" Mut voi
kuink' usein hairahduin, Kuink' usein kaaduin,
kompastuin, Ja jouduin häpiähän!
6. Nyt tunnustan mä nöyrästi, Ett' olen outo aivan;
Jos et sä neuvo, Herrani, En osaa tietä taivaan; Jos
et sä itse paimenna, Mä pian eksyn laumasta, Kuin
lammas eksyy korpeen.
7. Ain' olkoon, Herra, sanasi Mun jalkain kynttilänä,
Sen valkeus mun tielläni Tähtenä heleänä! Sokeat
avaa silmäni, Vahvista heikot jalkani, Taluta tielläs aina!


Dav. 128 psalmi.

376

1. Se autuas, ken Jumalaa Pelkääpi, sanaa noudattaa;
Sen töitä ja sen toimia On Herra aina siunaava.
2. Emäntä häll' on mieluisa Kuin viinapuu on vihanta;
Lapsensa kasvaa, kukoistuu, Kuin vesoittuva öljypuu.
3. Näin suur' on Herran siunaus, Miss' hänehen on
uskallus, Näin vuotaa Herran pelvosta Menestys,
rauha, majoissa.
4. Näin Sionista Jumala Tuo omillensa iloa, Heit'
auttaa, holhoo, suojelee, Ja vahingoista varjelee.
5. Sen kansan Herra korottaa, Kuin häntä pelkää,
noudattaa, Siunaapi lasten lapsetkin Ain' kaukaisihin
polvihin.


b. Sovusta

Dav. 138 psalmi.

377

1. Kas kuink' on kaunis sovinto Rakkaissa veljeksissä,
Yksmielisyys ja suosio Kaikissa käytöksissä; Se on kuin
voide kallihin, Jok' alas päästä Aaronin Liepeille vaatteen
vuotaa.
2. Ja niinkuin kaste Hermonin Maan viljan virvoittaapi,
Niin sovinto myös Sionin Siunaapi, vahvistaapi; Se
menestyksen myötään tuo, Elämän, onnen, riemun suo
Polvesta polveen aina.


c. Jumalattomuutta vastaan yleisesti.

Dav. 5 psalmi.

378

1. O Herra, kuule puheeni, Kallista tänne korvasi! Sun
tykös, suuri Jumalan', Mä huudan, korkein kuninkaan'!
2. Mä varhain tykös hankitsen, Nöyrästi sua rukoilen, 
Ja toivon ettäs avun tuot, Ja ajallasi armos suot.
3. Jumalatointen rukous On sulle suuri kauhistus; Sun
ompi pyhyys kädessäs, Ei pysy paha edessäs.
4. Et kärsi, Herra, vääriä, Et öykkäreitä ylpeitä; Ne
tuomitset sä sanallas, Vaan hyvät kruunaat armollas.
5. Valehtelijat kadotat, Juonensa viekkaat ilmoitat,
Niin että heissä kaikki maa Sun hurskaan kostos 
nähdä saa.
6. Ken murhan verta vuodattaa, Ei voi se sulle kelvata;
Ei myös ken väijyy veljeään Ja sitä leikkaa kielellään.
7. O Herra, heitä nuhtele, Totuutes tuntoon saattele!
Ties hurskaat heille opeta, Sun mieltäs myöten johdata.
8. Syntiä että välttäisin Ja tunnon puhtaan pitäisin,
Sinulta siihen armoas Rukoilen, Herra laupias.
9. O Herra, anna riemuita, Sydämell' jotka puhtaalla
Sun pelvossas ain' astuvat, Uskaltain sinuun kulkevat!
10. Sen oletkin sä tekevä, O Herra hyvä, väkevä;
Hurskaita sinä suojelet, Kuin kilpi vahva varjelet.


Dav. 10 psalmi.

379

1. Herra, miksis heikon heität, Kasvos peität Tuskan
tuiman aikana; Miks et kasvojasi käännä, Apuun
riennä, Miksis seisot kaukana?
2. Katsos julma, jumalaton, Katumaton, Polkee,
sortaa köyhiä; Eikö joskus juonistansa, Hankkeistansa
Herkeä tuo ylpeä?
3. Vallastaan hän kerskaileepi, Arveleepi Pyhät kaikki
häijyiksi; Ilkeyttään ilkkuileepi, Tuomitseepi Herran 
puheet vääriksi.
4. Pöyhistellen ihmiskurja On niin nurja, Ett'ei huoli
kestäkään; Sydämensä häijy paisuu, Että lausuu: "Eipä
Herraa lienekään."
5. Kaiken, mihinkä hän yhtyy, Käsin ryhtyy, Pitäis
käymän onneksi; Tuomios hän pitää kanssa
Pilkkanansa Monen pahennukseksi.
6. Sydämessään näin hän sanoo, Kiistää, vannoo:
"Turha Herran pelko on! Mikä kova onni saattaa
Mua kaataa, Mulle tuottaa turmion?"
7. Kavaluutta, kirousta, Sadatusta Suunsa ompi
täynnänsä; Juonia vaan miettii mieli, Viekas kieli,
Purkaa ilkeyttänsä.
8. Lymyssä hän istuu, väijyy, Kuinka häijy Köyhän
kurjan langettais, Niinkuin peto luolassansa
Vartoissansa, Kuinka saaliin saavuttais.
9. Viekkaasti hän panee paulan Hurskaan kaulaan,
Sillä kuristaaksensa; Ja niin raukan saatuansa
Ansahansa, Kaataa hänen allensa.
10. Kaikissa hän liehakoitsee, Ilkamoitsee: "Näit'
ei Herra huomaitse; Mikä mua miellyttääpi, Sikseen
jääpi, Ei hän sitä rankaise!"
11. Nouse, Herra, voimas näytä, Sanas täytä, 
Köyhää vielä muistele! Sua väärä jumalatoin
Pilkkaa sanoin: "Herra näit' ei katsele".
12. Kuitenkin sä, Herra, sitä Katsot, mitä Köyhä
saapi kärsiä; Siis hän huomaas itsens antaa,
Käsiis kantaa Kaikki tyytyväisenä.
13. Kaada, kumoo, kuninkaani, Jumalani, Valta
jumalattoman! Väännä väärän käsivarsi, Voima
karsi, Poista pilkat pakanan!
14. Köyhäin huudot totta kuulet, Avuks tulet
Uskovilles ainiaan; Lujasti he siihen luottaa, Ettäs
tuottaa Tahdot avun aikanaan.


Dav. 14 psalmi.

380

1. Ei tahdo tyhmät, sovaistut, Herrasta mitään kuulla,
Ja viekkaat ulkokullatut, Vaan tunnustavat suulla; He
ovat joukko tunnoton, Tavoissa, töissä kunnoton, Ei
kelvollista yhtään.
2. He kaikki ovat poikenneet Pois kauvas Herrastansa
Ja harhateille joutuneet, Eksynyt kaikki kansa; Ei
nähnyt Herra päällä maan Tääll' yhtään ainoatakaan,
Ken tosihyvää tekis.
3. Voi, eikö väärintekijät Jo malta mieliänsä, Nuo, jotka
kansaa repivät Ja syövät yhtenänsä? Ei Jumalaa he
muistakaan, Eik' etsi häntä milloinkaan, Vaan käyvät
harhateitään.
4. Mut kyllä heitä kohtaava Rangaistus ompi kerran,
Sill' että aina hurskasta Holhoopi käsi Herran; He
hurskasta nyt pilkatkoot Ja raadollista herjatkoot,
Hänell' on vahva turva.
5. Ah, jos jo Herra joutuisi Apuhun Sionista Ja
armossansa auttaisi Kansansa orjuudesta! Niin Israeli
iloitsis, Jakobin huone riemuitsis Vapahtajassaan aina.


Dav. 58 psalmi.

381

1. Valittaa täytyy totta Ja surra suuresti, Kun vääryys
vallan ottaa Ja pahuus paisuupi. Mykäkskö tuli kerran
Jo kaikki maailma, Kun oikeutta Herran Ei kenkään
julista?
2. Nyt petos, vilppi täällä On noussut kunniaan, On
valhe vallan päällä Ja vääryys voimassaan, Ei köyhän,
kurjan ääntä Viattomuudessaan Kuunnella, rikas vääntää
Lain myöten tahtoaan.
3. Kas, lähimmäistään syövät Nuo jumalattomat,
Viekkaudella vievät Sen elot ainoat; Kuin käärme
kiukussansa, He korvat ummessa, Ahdistelevat kansaa,
Sortavat vaivaista.
4. Mut kerran Herra kostaa Työt jumalattomat,
Rankaisee ansiosta Ryöstäjät viekkahat, Ne, jotka
täällä veivät Orvolta oikeuden Ja lesken leivän
söivät, Vaivaisen osuuden.
5. Vaan siviät ne kerran Ilolla näkevät Vanhurskauden
Herran, Työt Herran väkevät: Hän kuinka voimassansa
Omansa vapahtaa, Suuressa kunniassansa Pahasta
pelastaa.


Dav. 73 psalmi.

382

1. Jumala kyll' on armoinen Uskollisille hyvä, Vaikk'
olin epäilyksehen Jo lähes erhettyvä, Kun vääräin näin
menestyvän, Levossa täällä elävän, Pahoille hyvin
käyvän.
2. He väkivaltaa tekevät, Isosti ylpeilevät, He hyväin
neuvot hyljäävät, Irstaasti elelevät, Ain' omaan luottain
voimahan Ja tavaroihin maailman, Ja omiin juonihinsa.
3. Puheensa täytyy kelvata, Kuin ois se Herran sana,
Ja heidän mieltään maailma Pitääkin oikiana, Kun
oppiansa kamalaa He, pilkkaellen Jumalaa, Hävyttä julki 
tuovat.
4. Jos mitä vastoin sanotaan, Se typeryydeks tehdään,
Hurskasta ylenkatsotaan, Uskova tyhmäks nähdään;
Ylpeiksi pahat paisuvat, Kun hurskaat melkein raukeevat
Jumalan vitsan alla.
5. Näin näkyy hurskas halvaksi, Jumalan hyljäämäksi,
Ja häijy Herran armaaksi, Hyväksi ystäväksi; Vaan
tiettävä on sanasta: Päin vastoin käypi lopulla Häijyille
häpiäksi.
6. He joutuu viimein liukkaalle, Ja äkkiin lankeavat,
He uppoavat syvälle Ja pahan lopun saavat, He
katoo unen tavalla, Ken Herraa sitten sanoa Voi 
ystäväksi heille?
7. Vaan ystäviään Jumala Ain' suojelee ja varjoo,
Isällisellä tavalla Apua heille tarjoo; Häneltä tulee
murheen tie, Se, joka meitä vihdoin vie Ijäiseen
autuutehen.
8. Siis koen vaivaa kärsiä Ja välttää vääräin teitä,
Ain' Jumalata peljätä, En noudattele heitä; Ain'
ajattelen loppua, Kuin pääsisin jo huomenna Mä
tästä surkeudesta.
9. Kun Herra vaan on omani, Mull' ompi kyllä siitä;
Jos maa ja taivas hukkuupi, En surekaan mä niitä;
Jos ruumiini ja sieluni Myös vaipuu, Herra, osani Sä
olet ijankaiken.
10. Viisaasti kaikki johdatat, En muihin koskaan luota;
Ei valta eikä tavarat Tuskissa turvaa tuota; Maailma
niistä kerskatkoon! Mun kerskauksen' Herra on, Mun
voiman', kunniani.


d. Ylellisyyttä vastaan.


383

1. Luojamme, Herra Jumala, Hyvyyden kaiken jakaja,
Tarpeemme meille antaa, Ja lailla isän laupiaan Hän,
armahtaen lapsiaan, Murehen meistä kantaa; Siis 
täyttäkäämme tahtonsa Ja käyttäkäämme lahjansa
Ruumiimme ravinnoksi, Älkäämme turmioksi!
2. Vaan jos ne armon antimet, Lahjansa ylönpalttiset,
Turhuuteen tuhlailemme, Ne pian meiltä puuttuvat,
Pahaksi myrkyks muuttuvat Ruumiille, sielullemme;
Se pian itsens turmelee, Ken vatsaansa vaan palvelee
Ja järjettömäin kanssa Noudattaa himojansa.
3. Näin meitä ylönsyöminen Ja ylöllinen juominen Saa
petoin vertaiseksi; Se ruumiin voiman murtaapi Ja
sielu=raukan sortaapi Ijäti vaivaiseksi; Se turmeleepi
tuntomme Ja sokaiseepi järkemme, Kuljetteleepi
meitä Synkeitä synnin teitä.
4. Näin juomari siis lahjoja, Hyväksi meille suotuja,
Vahingoksensa käyttää; Ne hurjan lailla kuluttaa Ja
tuhlaamalla hukuttaa, Kun himojansa täyttää;  Ja
vimmattuna onneton Hän heittää lapset, puolison
Yöt päivät itkemähän, Puutosta kärsimähän.
5. Siis tulee meidän valvoa, Rukoilla Herran armoa,
Hillitä himojamme, Ja välttää kiusauksia, Pahoja 
taipumuksia Kaikissa menoissamme, Ett' olisimme
taidolla Iloiset, raittiit, siivolla, Töihimme kelvolliset,
Herralle otolliset.
6. Sill' koska synti menestyy, Sen loppu pian lähestyy
Tuskalla haikealla. O Herra, meitä johdata, Suo tahtos
tietä seurata Halulla hartahalla, Ett' iloisella mielellä Me
tulemises hetkellä Pääsemme tykös täältä, Murehen, 
surun säältä!


e. Haureutta ja hekumaa vastaan.


384

1. Maailma synniss' iloitsee Ja hekumassa leikitsee,
Siks kuin se viimein nääntyy. Vapaana petos juokselee,
Totuutt' ei moni tottele, Se valeheksi kääntyy. Voi
murha, verenvuodatus Ja viha, vaino, sadatus Merellä,
maalla pauhaa; Ei löydy missään rauhaa!
2. Maa irstaisuutt' on täynnänsä, Hulluutehensa päänänsä
Se nuoret, vanhat vetää; He haureutta himoovat, Myös
muita houkuttelevat Ja makein sanoin pettää. Täst' iloita
voi saatana, Joukkonsa kanssa riemuita, Kun synti saapi
vallan, Vakuuden maahan tallaa.
3. Kas itseään kuink' kääntelee Tuo turha raukka,
vääntelee Kalliissa puvussansa, Eik' ajattele loppuaan,
Ei että hän, kuin ruoho maan, Lakastuu aikanansa.
Miss' ompi silloin koreus, Maailman häijy haureus,
Kun mato silmää kaivaa Ja sielu kärsii vaivaa?
4. Kas näistä Herra nuhtelee, Profeettain kautta
uhkailee Kansalle rangaistusta; Hän saarnauttaa
sanaansa, Ett' ompi aika palata Ja tehdä parannusta;
Maa, meri, tähdet, taivahat, Ne merkeillänsä
neuvovat, Varoittelevat meitä Hyljäämään synnin
teitä.
5. Myös elon varat vähenee, Ja köyhyys meitä lähenee
Elämän hurjan tähden; Kun synti sielun vallitsee, Se
ruumihinkin rammitsee Vaivaiseks kaikkein nähden.
Rakkaus, rauha raukenee Ja sydän paatuu, kovenee,
Ymmärrys, järki nääntyy; Näin kaikki loppuun kääntyy.
6. Kun Herran torvi kajahtaa Ja vuorten vahvuus vavahtaa,
Ei kukaan silloin kestä. Maan piiri silloin hukkuupi,
Tyhjäksi kaikki muuttuupi Olostaan entisestä; Kaikk'
kuolleet esiin kutsutaan, Pahoille työnsä kostetaan, He
heitetähän vaivaan, Ijäiseen itkuun aivan.
7. Vaan hurskaat iloon kannetaan; Armosta autuus
annetaan, Vaikk' ansiot' ei heillä, He iloin silloin 
veisaavat, Kristusta kunnioittavat Sieluillaan säästyneillä;
Siell' ompi heillä majansa Valossa, kirkkaudessa, Kun
loistaa itse Luoja, Pyhäinsä turva, suoja.
8. O Jesus, anna viisautta, Ett' välttää murheen laaksossa
Mä synnin paulat voisin; Tuloas aina muistaisin, Synnistä
kauvas luopuisin, Kaikille hyvää soisin; Kun kuolo
rintaan' kolkuttaa, Sydäntän' tauti ahdistaa, O Jesus, ota
huomaas Mun ruumiin', sielun' suojaas!


385

1. Olkaamme vakavasti Ain' alttiit sotimaan, Kun mailma
viekkahasti Käy houkuttelemaan! Valppaasti valvokaamme,
Lähell' on kiusaaja! Iloista luopukaamme, Joit' ei suo Jumala!
2. Maailman ilot alkaa Huvilla hauskalla, Vaan viimein niistä
palkka On vaiva, kuolema; Mut uskovaiset Herran Saa ensin
kärsiä, Tuleepa viimein kerran Kuolosta elämä.
3. Näin Kristus varoittaapi: Ken lihaan kylvää, se Hedelmät
lihan saapi, Ja kadotus on ne. Mut kylvä henkeen, sitten Saat
ijäst' ikään sä Leikata autu'itten Kanss' rauhaa, elämää.
4. Kas kuinka synnin orja, Kietounut himoonsa, Tuskittelee,
se kurja, Kun raukes kiihkonsa! Se leikki hempeäinen Nyt
on jo inhotus; Huvins on lyhykäinen, Pitk' itku, katumus.
5. Saastassa rypeääpi Näin Luojan ihmetyö, Jonk' Jesus
herättääpi, Kun Herran hetki lyö! Ei ruumis vaan, mut 
aivan Myös sielu saastass' on, Perilliseksi taivaan Näin
ihan mahdoton.
6. Sä, Herra, näet nuo hurjat, Jotk' oman ruumiins myö;
Voi pelasta ne kurjat! Tee vielä armotyö! Heiss' armaan
Poikas kautta Herätä katumus! Vie ristin luo, ja auta, Ett'
alkais parannus!
7. Voi sydän raadollinen, Kuink' olet surkea! Sen tietää
vihollinen, Siis alkaa kiusata; Pahaksi saa se häijy Myös
lahjat parhaimmat; Hän valvoopi ja väijyy, Kun sinä nukahdat.
8. Siis tule, Jesus, tule, Sä puhdas karitsa, Heikoille tueks ole,
Synnistä pelasta! Puhdista armollasi Saastaiset sielumme,
Niin että johdossasi Pyhinä kuljemme!
9. Mit' ikään mailmaan tähän Me turhaan kylvimme, Ol'
luotu häviimähän, Hävinnyt onkin se! Sun rauhas yksin
pysyy, Kun kaikki katoaa; Ken sitä lahjaa kysyy, Ikuisen
aarteen saa.


386

1. Sen autuaaksi Jumala Sanoopi sanassansa, Ken sydämestä
puhtaana On töissä, puheissansa; Hän saapi nähdä Jumalan Ja
ilon sanomattoman Autuitten kaikkein kanssa.
2. Vaan onneton se vaivainen, Ken seuraa himojansa, Elämässään
on saastainen, Kuin pakanoitten kansa. Jumala hänen hyljääpi
Pois tyköänsä ijäksi Pahojen henkein seuraan.
3. Ken irstaisissa huveissa Jumalaks himon tekee, Se raukka
pian kauhulla Myös synnin palkan näkee. Lyhyen ilon perästä
Käy tauti, tuska, häpeä, Ikuinen, viimeinen kuolo.
4. Mut autuas, Ken muistaa sen, Ett' työmme, hankkehemme
Kaikk' kirjass' ovat Kristuksen', Myös aikeet, miettehemme.
Salassa mitä tehdähän, Valossa kerran nähdähän Se Herran
tuomiolla.
5. Siis se, ken täällä rauhaista Itselleen tahtoo mieltä, Varjelkoon
aina sielunsa Himojen, synnin tieltä; Myös ruumistansa muistakoon,
Ett'ei se tulis turmioon Ja porton jäseneksi!
6. Asunto Herran Hengelle On puhdas ruumis, sydän, Kuin synnin
kanss' ei leikitse, Vaan pitää elon pyhän, Pois himot häijyt suistaapi,
Kristuksen piinaa muistaapi Ja kovaa kuolon tuskaa.
7. O Herra, puhdas sydän luo, Minuhun henki vahva, Kiusauksissa
apu tuo, Ett'ei ne voittaa mahda! Sä olet pyhitykseni, Siis pyhitä mun
mieleni Ja elämäni kaikki!
8. Armostas, Isä Jumala, Suo anteeks syntisyyni, Ne poista
veres voimalla, O Jesus, kaikkityyni! Mua, Herran Henki, pyhitä,
Sydämen', sielun' kiinnitä Sua rakastamaan aina!


f. Ylpeyttä ja koreilemista vastaan.

387

1. Ah kuink' olet, ihmis=rukka, Sokia! Et näekään Kuinka sua
uhkaa hukka, Synti kietoo siteillään, Sen mik' olet, unhotat,
Mit' et ole, omistat; Katsos itsetunto vaikein Taito on, vaan
paras kaikkein!
2. Maa sä olet, maasta luotu, Maaksi maassa maadut taas;
Maan pääll' on sun majas suotu, Valmis on sun hautas maass';
Multaa, tuhkaa olet sä, Täynnä saastaa, syntiä; Riettahasti elät
täällä; Mitäs ylpeilet siis vielä?
3. Älä pety: kauneutta Kauniit vaattehes ei suo, Jalo nim' ei
jaloutta, Korut kunniaa ei tuo; Yht' on orja, valtias, Kerjäläinen,
kuningas; Kaikki olemme maan päällä Tomuks mainittavat
täällä.
4. Mistäs siis sä olet tullut, Vaivainen, näin ylpeeksi? Sull'
ei mitään aluss' ollut, Lopuks kaikki katoopi. Kuink' ei
sua inhoita Komeutes korea? Tiedäthän: se häviääpi,
Matoin ruuaks viimein jääpi.
5. Muista kuinka Jesus kantoi Ristiänsä raskasta, Tähtes
kuoloon itsens antoi! Itseäsi kurita, Ett'et kerran kärsisi
Tähden koreutesi, Tuntoas et haavoittaisi Etkä muita
pahoittaisi!
6. Koreilivat, niinkuin sinä, Sioninkin tyttäret; Saivat sitten
ryysyisinä Orjaella vaivaiset Maassa vihollistensa, Häväistynä,
vankina, Hyljättynä kaikkein nähden Kotokoreutens tähden.
7. Herran neuvo mielehesi Paina, älä vastusta! Anna vuotaa
kyyneltesi, Sydämesi sulata; Lankee Herran etehen Polvillesi,
katuen; Riennä syntis tunnustamaan, Pahuudestas palajamaan!
8. Syntis sangen suuret ovat, Niit' ei taida lukea! Kristus kärsei
vaivat kovat, Auttaaksensa sinua; Muista verihikeään, 
Kuolemaansa, ristiään! Verens kallis vaan voi pestä Synnin
tahrat sydämestä.


388

1. Ihminen, miks kerskaelet, Tomu, tuhka olet vaan! Syntisenä
vaeltelet, Synniss' synnyit maailmaan; Herran armoa et kysy,
Joka yksin ijät' pysyy.
2. Ruumistasi koristelet, Hempeästi hyväilet, Katoovaista
kaunistelet, Lahoovaista laittelet; Maksaakos niin suurta vaivaa?
Madothan sen kaiken kaivaa!
3. Parempi jos sielus voisi Saada armon pukimen, Synnin
saastast' että oisi Puhdas, kirkas, valkoinen. Ikuisekshan se on
luotu; Pyri iloon, jok' on suotu!
4. Mut se huoli sulta puuttuu, Ruumistasi hoidat vaan; Palvelija
herraks muuttuu, Lihan nostat kunniaan; Valta tulis sielullesi,
Sä sen annat ruumiillesi.
5. Sielusi on Kristukselle Kovat tuskat tuottanut; Autuuden
hän syntiselle Verellään on ostanut; Se sun aina tulee muistaa,
Turhuus mielestäsi poistaa!
6. Ylpeydell' ilkeällä Kauvan kiusaat Herraa sä; Katso
Jesusta, kuin hällä Nöyr' ol' aina mielensä! Opi samaan
nöyryytehen, Se on alku autuutehen.


Dav. 52 psalmi.

389

1. Voi miksi kerskaat, väkevä, Ja paisut pahuudessas?
Äl' unhota, sun näkevä On Herra suuruudessas! Jos
väkeväkin, vähäinen Sä olet Herran suhtehen Ja petyt
aikeissasi.
2. Pahuutta kieles kehittää, Se niinkuin veitsi viilee, Se
vihaa, riitaa synnyttää, Mut oikeutta piilee; Vaan Herra
rauhaa rakastaa, Sun työs ja juones paljastaa, Paneepi
rajan niille.
3. Hän kerran niitä tutkimaan Tuleepi tuomiolle, Suuruutes,
työs sun kokonaan Vie silloin turmiolle; Ja hurskaat kun
sen nähdä saa, He peljästyy ja huudahtaa Ja hämmästyen
lausuu:
4. "Voi, tässäkö nyt on se mies, Ken ennen aikanansa
Vaan rikkauteensa luottaa ties Ja omaan voimahansa!
Nyt mennyt hält' on rikkaus, Kadonnut voima, herraus
Omistajansa kanssa."
5. Mun toivon', Herra turvautuu Sun armoos, rakkautees,
Mä verson niinkuin öljypuu, Kun luotan laupiutees; Sinuhun
Herra, uskallan, Sinua kiitän ainian, Ylistän nimeäsi.


g. Maailman menon turhuudesta ja hyljäämisestä.

390

1. Mit' ompi meillä päällä maan, On katoovaista kaikkenaan;
Mi meistä onkin arvoisin, On tyhjää, turhaa kuitenkin; Kuin
virta juoksee aikamme, Kuin unennäkö päivämme; Mut tämän
ajan lopussa Ijäisyys ompi seuraava.
2. Kuu taivahalla syntyypi Ja kasvaa, kunnes täyttyypi, Taas
vähitellen vähenee, Peräti viimein pimenee; Niin elämämme
retki on Myös muuttuvainen, levoton, Ja liukas onni tämän
maan Ei pysy kauvan kohdallaan.
3. Aurinko, taivaan tähtöset, Ja kasvit maan, ja eläimet
Muutosta ne kaikk' ilmoittaa, Ja luotuin osaa katoovaa.
Satehet, poudat, pakkaset, Ne ovat vaiheen alaiset, Ja
kaikki, mit' on päällä maan, Ain' muutteleepi muotoaan.
4. Mit' auttaapi, o ihminen, Tavara tämä maallinen? Kenen
se päästi murheesta, Vapahti kuolon vallasta! Maailman
ilo viettävä Ei ole kauvan kestävä, Se sydäntä vaan 
ahdistaa Ja huolillansa rasittaa.
5. Voi raukkaa, joka himoissa Saastuttaa täällä sielunsa
Ja syntiä ei vastusta Vaan vaeltaa sen orjana! Hän 
jumalast' on luopunut, Perkeleen paulaan joutunut. Ei
löydy sitä mahtavaa, Ken hänen voisi pelastaa.
6. Myös rakkain omaisuutemme Katoopi arvaamattamme,
Ja viekas onni maailman Tuo sitten murheen katkeran.
Vaan hyljää ilot maalliset, Valitse taivahalliset, Niin olet
rikas, murheeton, Ijäinen riemu sulla on.
7. Siis muistakaamme ainian Turhuutta tämän maailman;
Ei täällä mitään omata, Jok' aina olis seisova; Kuolossa
ruumis raukeepi, Haudassa muuttuu mullaksi; Ja sielu
täällä yhtenään Toivoopi toiseen elämään.
8. O Jesus Kristus, viisaaksi Minua tee ja hurskaaksi!
Sä muistuta mun mielehen, Ett' ompi määrä kaikkien
Vaeltaa päivä päivältä Ain' lähtöänsä lähemmä; Suo
eläissän' Ja kuollessan' Mun omas olla ainian!


391

1. Ah, mik' on tää elämä? Tuska, vaiva äkeä, Työ ja
meno levoton, Silloinkin, kun parhain on.
2. Mitä aikam' lyhyinen? Sota alin=omainen; Toinen
toistaan vaivaapi, Kaikin tavoin vitsaapi.
3. Mit' on riista, tavara? Tomu, multa katoova; Rikkaus
kootaan vaivalla, Katoo jälleen murheella.
4. Mit' on korkeus, kunnia? Kukistuva kukkula; Tyhmä
niitä ahnehtii, Toinen tyhmä kadehtii.
5. Mit' on suosios, maailma? Suru, sumu katoova;
Ystävykset riitaantuu, Veljein väli rikkoontuu.
6. Mit' on onni mieluisa? Myrkky, tauti tappava,
Joka monta sielua Kadottaapi vaivaista.
7. Mit' on ihmis=hurskaus? Vajavuus ja heikkous;
Sill' ei autuutt' ansaita Tuomiolle tultaissa.
8. Mit' on viimein kuolema? Se kuin tuskat lopettaa,
Viepi viimein vaivasta Iloitsemaan taivaassa.
9. Sieluni se virvoittaa, Tuskist', kivuist' kirvoittaa,
Ett' on mulla, tiedän sen, Taivaass' elo ijäinen.
10. Viel' ei nähty, kuultukaan, Tullut ajatuksiinkaan,
Elo ilman muutosta, Se on mulla toivona!


392

1. Pois mailma makia! Sieluni halajaa Pois turhuudesta
tästä, Se pyrkii sinne päästä, Valittuin pyhäin seuraan,
Ijäiseen rauhaan Herran.
2. Pois mailman tavara! Mult' et saa kiitosta; Sun viepi
virran voima, Hävittää tuli tuima. Pois vaan! Et kiiltos
kautta Mua autuuteen voi auttaa.
3. Pois turhat ilot nuo! Ne sulan surun tuo. Sun, mailma,
iloinesi Mä hyljään kaikkinesi. Kun rietas riemus pauhaa,
Ei saakaan sielu rauhaa.
4. Pois tyhjä prameus! Pois turha koreus! Samettis, 
silkkis ruhkaa On, tuulen viemää tuhkaa; Sun koristustes
kulta On vaan kuin maasta multa.
5. Pois ylpiä kunnia, Niin pian katoova, Kuin savu
kohdastansa Sammuva liekkins kanssa! Miks kunniata
pyydän, Jost' yksin vaivaa löydän?
6. Pois mailman suosio, Tuo viekas turmio! Sen vilppi
monta pettää, Vahinkoon yhä vetää. Sen ystävyys, tuo
häijy, On paula, joka väijyy.
7. Taivaass' on ystävän', Sinne on ikävän'. Hän mulle
itsens antaa, Hän mua tukee, kantaa; Mua ilollansa 
täyttää, Myös suruiss' armons näyttää.
8. Taivaassa kunnia On valmis korkia; Kirjassa
elävitten' On nimen', siellä sitten Ilolla laulan kerran
Kiitosta pyhän Herran.
9. O taivaan kauneus, Sä Herran kirkkaus, Kirkkaampi
monta kertaa Kuin tähdet kaikk'! Ei vertaa Tääll' ole 
missään sulla. Ah koskan saan sinn' tulla?
10. O taivaan hekumaa, Jonk' autuahat saa! Sua halaan
sydämestäin', En huoli muusta mistään; Kun sinun vaan
ma saisin, Muun kaiken unhottaisin.
11. O taivaan rikkaus, Pyhäin osallisuus! Suo, Jesus, 
armost' aivan Periä saisin taivaan Tavarat autuaiset,
Ijäti seisovaiset!
12. Pois mailma! Taivaasen Mun halaa sydämen'; 
Maalliset ylenkatsoo, Taivaasen ylös tahtoo. Pois
maailma, nyt aivan! Mä periä saan taivaan.


393

1. Mieleni on veisata Maailman surkeudesta; Aika
on jo unesta Herätä riettaisesta, Pahuudesta poiketa,
Vaarin ottaa autuutta. Herää, nouse valvomaan, Ole
aina valmis!
2. Missä lienee kaikki ne, Jotk' eli ennen meitä?
Hautoihin sä katsele, Jos tahdot nähdä heitä: Nei on
tuhkaa, tomua, Muuttuneet jo mullassa. Herää, nouse
valvomaan, Ole aina valmis!
3. Synnissä me synnymme Kivulla surkialla, Vaivass'
aina elämme Mureella haikialla: Viimein tulee kuolema,
Kaataa meitä tuskalla. Herää, nouse valvomaan, Ole
aina valmis!
4. Voi jos tääll' jo tietäisit Sä ilon autu'itten, Mailman
ilot välttäisit, Et kaipaisikaan sitten; Herraa kuulla
pyytäisit, Yhät' ylisteleisit. Herää, nouse valvomaan,
Ole aina valmis!
5. Ah kuin taivaan asujat On rikkaat autuudesta!
Herraa kasvoin katsovat, Ei tiedä murehesta; Heleästi
laulavat, Pyhä, pyhä! veisaavat. Herää, nouse
valvomaan, Ole aina valmis!
6. Voipa suurta surua, Jos Kristus erottaapi Sun pois
pyhäin seurasta, Helvettiin vajottaapi, Kipuun aivan
kipiään, Piinan yöhön pimiään! Herää, nouse
valvomaan, Ole aina valmis!
7. Kirottuin jos kivuista Kipinän tuta voisit, Ennen 
vaivaa vaikeinta Sä kärsiväsi soisit, Välttääksesi
katkeraa Kirousta kauhiaa. Herää, nouse
valvomaan, Ole aina valmis!
8. Kipu katkeamaton, Suomatta rauhaa, kaivaa,
Piina taukoomaton on, Ijät' ei lopu vaiva. Kituin,
nääntyin parvutaan, Valittaen huudetaan.
Herää, nouse valvomaan, Ole aina valmis!
9. Ken tät' oikein tutkiipi Ja tekee parannuksen,
Kristuksehen turvaapi, Omistaa lunastuksen,
Autuuden se voittaapi Ja karttaa kadotuksen.
Herää, nouse valvomaan, Ole aina valmis!


394

1. Oi meno murheen laaksossa, Kuink' olet outo, 
kamala: Vähäinen, lyhyt hetki vaan Ja sekin täynnä
huoliaan! Kaikk' onnes tuuleen haihtuupi, Kuin
varjo yhä vaihtuupi.
2. Aamulla kukka aukeaa, Ehtoolla taas jo raukeaa;
Ken tänäpänä riemuitsee, Jo huomenna hän huokailee;
Ken nyt on raitis, terveenä, Voi pian olla kylmänä.
3. Vaikk' itkein matka aljetaan Ja vaaroiss' aina 
kuljetaan; Vaikk' olo täällä parahin On vaivaa, tuskaa;
kuitenkin Monikin raukka vaan niin sois, Ett' erota
ei pakko ois.
4. Oi petollinen maailma, Kuink' olet viekas, kavala!
Sä kaunistelet muotoas, Sytytät valhevalkeas, Viet
vanhat, nuoret eksyksiin Ja verhoot synnin peitoksiin.
5. Voi ääretöntä turhuuttas, Sun vaivaisuuttas,
kurjuuttas! Kaikella korskeudellas, Sun kunniallas,
kullallas Et ystävätäs parasta Sä kuolemasta pelasta.
6. Voi kavaluuttas, maailma, Kun niin voit monen
lumota, Ett' unhottaapi kokonaan Hän oikian tuon
kotimaan, Ja jäisi tänne mielellään, Miss' olo muuttuu
yhtenään!
7. Silmämme, Herra, aukaise, Niin että nähdä 
taidamme, Kuin turhaa täällä kaikki on, Kuin riento
tääll' on riemuton, Ja oikiata riemua Ei muualla kuin
taivaassa.
8. Siell' ompi rauha riemuinen Ja ilo ijankaikkinen,
Vapaus ajan vaivoista Ja synnin kiusauksista, Jotk'
yhä täällä rasittaa, Sydäntä vaivaa, ahdistaa.
9. Autuuden ruhtinasta me Ijäti siellä kiitämme,
Valittuin pyhäin joukossa Ja enkelien seurassa,
Pyhitetyllä mielellä, Uusilla taivaan kielillä.
10. O Herra, meitä johdata Hengelläs meille osoita
Se elämän ja taivaan tie, Jok' iloon ijäisehen vie!
Niin kadotkoon maa murheineen, Sinuss' on elo
ijäinen!


395

1. Etkös ole, ihmis=parka, Aivan arka, Ettäs itket
päivät yöt, Ettäs suret suuttumatta, Puuttumatta,
Muistain tuonen murhatyöt?
2. Se on tapa tappavalla Kuolemalla Alusta
tään maailman: Hyvät, huonot lankoinensa,
Lapsinensa Syöksee, sulloo surmahan.
3. Syöksee, haaskaa, särkee, sortaa, Mullaks
murtaa Kaikki aivan armotta; Eipä auta toivotukset,
Voivotukset, Eikä itku, parvunta.
4. Pois siis parku paneminen, Katsominen Kaiken
luonnon laatua. Katso kaikki katseltavat,
Kuunneltavat: Kaikki, kaikk' on katoova.
5. Eikö kuulla kuolevia, Katoovia, Paitsi
ihmisparkoja? Vedess', ilmassa kuin maalla,
Kaikkialla, Kyll' on kuolevaisia.
6. Mitä maassa mateleepi, Käveleepi, Kaikk' on
maaksi muuttuva; Mitä puussa piiskuttaapi,
Kuiskuttaapi, Pian putoo puustansa.
7. Lennä, lintu, et sä lennä, Et voi mennä Kauvas
kuolon kourista; Saa se linnun lentävänkin,
Rientävänkin, Tempaa tuuleumasta.
8. Kell' on ruumis raittihimpi, Raikkahampi, Kuin
se hauvillakin lie? Surma toki surmeleepi,
Turmeleepi, Saaliiksensa senkin vie.
9. Ruoho=raukat raukeavat, Vaikka ovat
Koreana kukassaan. Puut ei säily, paksujuuret,
Pienet, suuret, Kasvamasta kaadetaan.
10. Kivet kovat kallioilla Korkeoilla Mullaksi ne
murenee; Raudan, kaikki raatelevan, Kaatelevan,
Ruoste taaskin raatelee.
11. Ei niin vähää, väetöntä, Mitätöntä, Jota surma
säästäisi; Ei myös vahva, väellinen, Voimallinen,
Käsissä sen kestäisi.
12. Kannelle jos kaiken ilman Heität silmän,
Tiedustat sen tapoja: Kääntyy, kulkee, vääntyy,
vyörii, Poikkee, pyörii Aurinkokin aikansa.
13. Kerran kääntyy kääntymästä, Vääntymästä,
Kääntyy kääntymättömäks, Kääntyy käskyll'
ankaralla Kaikkivallan Tyhjäks, näkymättömäks.
14. Täm' on kuolo korkealla Taivahalla, Tämä
tähtitarhoilla, Tämä ikä ihanalla Auringolla, Tämä
kuulla kuntonsa.
15. Siis ei ole olevata, Seisovata Tämän mailman
menoissa, Kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, Kaikki
puuttuu Luojan luotuin seassa.
16. Elon saaneet, elottomat, Tunnottomat,
Muuttelevat menojaan; Hetkitellen, päivitellen,
Vuositellen, Lähenevät loppuaan.
17. Luodut kaikki katoavat, Lopun saavat
Laatuinensa, luontoineen; Onkos ihme, jos siis
kaatuu, Jos myös maatuu Syntis=raukka synteineen!
18. Yks ei huku: sana Herran, Vaikka kerran Maa
ja taivas katoaa; Uskovaiset autuuttansa Herran
kanssa Nautita ain'ijan saa.
19. Tätä aina ajatella, Muistutella Pitäisi sun, syntinen;
Tästä ottaa ojennusta, Huojennusta, Kosk' on aika
murheitten.
20. Mik' on ilo rikastua, Rakastua Täällä surun
laaksossa? Mikä onni oleskella, Asustella
Katoovassa kodossa?
21. Etsi toista elantoa, Olentoa Tuolla taivaan
talossa, Joss' on meno muuttumaton, Puuttumaton
Ijäisessä ilossa!
22. Siell' on riemu rikkahampi, Runsahampi, Ilo
ilman muutosta, Siellä autuus asuskella, Veisaella
Voiton virttä suloista.
23. Vaan ei kenkään kuolematta, Katoomatta,
Täältä sinne tulla saa; Siis sä olet, ihmis=parka,
Aivan arka, Kuin niin pelkäät kuolemaa.