Vuoden 1886 virsikirja 301-350


Dav. 31 psalmi.

301

1. Sinuhun, Herra, uskallan, Autt' ett'en joudu pilkkahan,
Enk' ijäisehen vaivaan! Mä rukoilen: Ol' armoinen Viel',
armas Isä taivaan!
2. Kallista korvas puoleeni, Ja kuule rukoukseni, Lähetä
Henkes voima, Ett' tuskassan' on tukenan'! Vähennä
vaiva tuima!
3. Ah Herra, vahva sankari, Mull' ole luja linnani,
Vapahda vainoojasta, Ett' avullas ja voimallas Saan
voiton saatanasta!
4. Mun kallioni, autuuten', Mun turvan', kilpen', asehen',
Sinull' on kaikki valta; O Isäni, Aut' ijäti Vainoojan
vihan alta!
5. Mua vaivaa paha maailma Valheella vainoomisella,
Totuutta tahtois sortaa; Siis varjele Ja suojele, Mua
ett'ei voi se murtaa!
6. Sun haltuus annan henkeni, Mua älä hyljää Isäni,
Armahda Poikas tähden! Sun siipesi Suo suojaksi,
Jos tulen taikka lähden!
7. Ylistys olkoon Jumalan, Isän ja Pojan ainoan Ja
Pyhän Hengen kanssa, Kuin armossaan Tääll'
ainiaan Hallitsee omiansa!


Dav. 42 psalmi.

302

1. Niinkuin peura janoissansa Lähtehelle halajaa,
Niin mun sielun tuskissansa Ikävöitsee Jumalaa;
Ah, ah sua, Jumalan', Isoan ja janoan; Ah, ah
koskan pääsen kerran Näkemähän kasvot Herran!
2. Kyyneleet on ruokanani, Itku on mun juomani,
Koska täällä uskoani Pilkataan näin yhäti: "Kussa
nyt on Jumalas, Toivos, turvas, auttajas?" Silloin
soisin mielelläni Etees, Herra, pääseväni.
3. Niin nyt ahdistuksissani Monesti mä muistelen
Entisiä aikojani, Kuinka silloin riemuiten Kävin
Herran templihin, Sydämeni vuodatin Edessä
vanhurskaan Herran, Levon löysin joka kerran.
4. Vaan miks suret, sielu kurja, Miks niin olet
levoton? Jumalahan täysin turvaa, Apusi hän
vielä on; Kasvons kääntää puolehen', Josta
annan kiitoksen, Vaikk' nyt olen, Herra pyhä,
Tuskissa ja murheiss' yhä.
5. Sieluni sentähden suljen, Herra, sinun
turvahas, Sanaas muistelen, kun kuljen Tässä
maassa vierahass' Jossa kosket kauheat,
Virrat suuret pauhaavat, Syvyys siellä, toinen
täällä, Tuimat aallot pääni päällä.
6. Suuri on mun ahdistuksen', Vaivan syvä,
vaikea, Vaan sä olet virvoituksen', Auttajani,
Jumala; Armos olet luvannut, Sillä sielun'
turvannut; Siitä kiitokseni kannan, Öin ja 
päivin sulle annan.
7. Miksis suret, sielu kurja, Miks niin olet
levoton? Jumalahan täysin turvaa, Apusi hän
vielä on; Hän on minun Jumalan', Kasvons
valon kirkkahan Antaa vielä paistaa päällen',
Siitä kiitän häntä jälleen.


Dav. 77 psalmi.

303

1. Halulla hartahalla Mä huudan Herraani,
Hän ahdistuksen alla On vahva turvani;
Häneltä helpoitusta Mä etsin tuskassan',
En löydä lohdutusta Menoissa maailman.
2. Sinua murheissani, O Herra, muistelen,
Ja hätäajallani Sun tykös huutelen; Mua ei
voi mikään auttaa Näiss' ahdingoissani,
Jos en saa armos kautta Sun lohdutustasi.
3. Mä muistan murehella Menneitä aikojan',
Kun sain ain' ihaella Armoas Jumalan', Kun
muinoin luonas aina Soit riemut rakkahat;
Nyt mieltäni se painaa, Kun näin mun unhotat.
4. Monesti murheissani Mä ajatella saan:
Kenties ei Jumalani Minua muistakaan, Kun
ei jo vitsastansa, Mua säästä, armahda, Ei
kurituksestansa Sieluan vapahda.
5. Lieneekö laupeutens Jo lopen loppunut,
Lieneekö lupauksens Jo hän unhottanut, Kun
pahasta ei päästää Nyt enää huolikaan, Ei
onnetonta säästää Kovasta vitsastaan?
6. Näin surkeuden tiellä On, Herra, sieluni,
Vaan vaikka viivyt vielä, Niin tiedän kuitenkin;
Ett' olet voimallinen Sä kaikki muuttamaan,
Eik' ykskään mahdollinen Sua vastustelemaan.
7. Ilon' on mietiskellä Jaloja töitäsi Ja aina
ihmetellä Sun suurta voimaasi; Mä tiedän:
teissä Herran Ei ole vilppiä, Hän minkä lupas
kerran, Sen myös on täyttävä.


Dav. 86 psalmi.

304

1. O Herra, korvas kallista Ja käänny
puoleheni! Ah älä viivy kaukana, Vaan
riennä avukseni! Sinuhun yksin, Jumalan',
Mä vaivainen nyt uskallan, Mun sielun'
kätke aina!
2. O Herra, ole laupias: Ei mulla turvaa
muuta; Ah kuule ääni palveljas, Kun 
tuskissaan hän huutaa! Mun anna nähdä
ilosi! Sinua sydämmestäni Mä kaikest'
ikävöitsen.
3. Olethan aina armias Vaivoihin
vaipuneille! Ah auta, Herra laupias, Ett'
en jää synnin teille; Pahuuden palkka
rangaistus Kyll' on, vaan uskon rukous
Ei tule hyljätyksi.
4. Ei jumalien joukossa Sun löydy
vertaistasi; Ei töissä eikä neuvoissa Sun,
Herra, kaltaistasi; Taivaassa sekä maassa
myös Tee tahtos mukaan ihmetyös, Joit'
ei voi kukaan estää.
5. Siis kaikki kansat sinullen Kiitoksen
nöyrän tuokoon; Ties osoita myös minullen!
Sen armos suuri suokoon, Nimeäs että
pelkäisin Ja rauhan vakaan löytäisin Sun,
Herra, totuudessas!
6. Hartaasti sulle veisata Kiitostas tahdon
aina! Niin ei mua vaara kamala, Ei kuolon
pelko paina; Mun suojan' on sun hyvyytes,
Mun pelasti sun laupeutes Kidasta kadotuksen.


Dav. 137 psalmi.

305

1. Vieressä virtain Babelin Surimme orjuudessa,
Ain' itkusilmin Sionin Majoja muistellessa; Ei
kuultu silloin soittoja, Ei liioin lasten lauluja
Kujilla, kartanoilla; Kaunoiset kanteleemmekin
Ripustelimme oksihin, Raitoihin rannikoilla.
2. Nyt armas aika entinen Jo oli mennyt meiltä,
Vankeina maalla vierasten Kärseimme pilkkaa
heiltä; He käskit meitä veisaamaan, Ain'
yllytit iloitsemaan, Kehoitit vaatimalla: "No,
laulelkaat ja soitelkaat, Sionin virttä koitelkaat,
Kuin ennen kotimaalla!"
3. Vaan Herran virttä veisata Me kuinka
taitaisimme? Vieraalla maalla iloita Mitenkä
mahtaisimme? Jos vaan et, Jerusalemi, Ain'
ole korkein iloni, Niin älköön soittamahan
Käteni koskaan kääntykö, Ja älköön sanat
sääntykö, Mun suussan' laulamahan!
4. Vaan koska Jerusalemin Taas Herra
rakentaapi, Siunaapi muurit Sionin, Kansaansa
armahtaapi, Jo kohta virret muinaiset, Suloiset
soitot ainaiset, Kaikuvat kaduillamme; Myös
nähdä saapi Edom sen, Ett' ompi Herra entinen
Viel' aina auttajamme.
5. Sen Herra myös on tekevä Nyt aivan
armostansa; Hän, jalo, hurskas, väkevä, 
Rankaisee pilkkaajansa. Hävinnyt tytär Babeli,
Voi kuinka vaan sun käypiki, Kun Herran käsi
kostaa! Sukusi maahan sullotaan Ja kansasi
kadotetaan, Lapsetkin kapalosta!
6. Ylistys olkoon Herrallen, Jok' oman kansans
muistaa, Sen saattaa vapautehen, Orjuuden
kahleet poistaa! Kaikk yhteen ääneen Herralle,
Autuuden ruhtinaallemme, Kiitosta veisatkaamme!
Hänt' uskon kuuliaisuudella, Halulla, hartaudella
Alati palvelkaamme!


306

1. O Jumal', armos mulle suo Ja apus tuo, Ett'en
jää epäilyksiin! Mua vihollisen' kavalat Viekoittavat
Pois sinust' eksymyksiin, Ei maailma Suo lepoa;
Myös lihani Se kiusaapi Tuhansin viettelyksin.
2. Päämiesnä vihollisilla On saatana, Jok' aina
tahtoo pettää; Hän menons kauniiks peittelee,
Teeskentelee, Maailman puoleen vetää; Näin
monilla Hän juonilla Mua väijyypi Ja pyytääpi
Paulaansa väsymättä.
3. Jos, Herra, sä et varjele Ja suojele, Mun 
toivon raukeaapi; Jos vihollista vastahan Et
puolestan' Sä käy, hän voiton saapi, Mut sinun
vaan Kun, Jesus, saan Mä avuksen' Ja
turvaksen', Mi silloin peloittaapi?
4. Siis auta, Herra laupias, Tääll armollas Mua
aina loppuun ast'! Jos Henken vaan on apunan',
Niin sotahan Mä lähden rohkiasti. Ei maailma,
Ei saatana Mua voitakaan, Kun pysyn vaan
Uskossa vakavasti.
5. He vaikka aina vimmassaan Mua vastahan
Pahuuttans edestuottaa, Niin Jesus Kristus
Herrani On turvani, Kyll' aina heidät voittaa; Siis
vaeltaa Tiet' oikiaa Mä tahdon vaan Ja ainiaan
Kristukseen itsen' luottaa.
6. Jo läsn' on päivä suruinen, Tuo hirmuinen
Jumalast' eronneille, Jotk' ei sua, Kristus, uskoneet,
Vaan eksyneet On mailman, synnin teille He
vaivoihin Ijäisihin Nyt tuomitaan, Kadotetaan; Suo
armos, Herra, meille!


307

1. Mä huudan, Kristus, tykösi, Mun kuule rukouksen'
Ann' armos, joudu apuuni, Vahvista uskalluksen'! Mä
turvaan aina hyvyytees, Armoinen olet aivan Ajalla
vaivan; Kiinnitä totuutees, Ett' pysyn tiellä taivaan!
2. Myös vielä tulen pyytämään, O Herra armollinen,
Ett'en mä joutuis häpiään, Kuin tahtoo vihollinen! Aut'
että kärsiväisnä mä Tääll' olen tuskissani Ja murheissani,
Toivolla vahvalla Mun kiusauksissani!
3. Aut' että sydämeni vois Työt pahat anteeks antaa
Ja niillekin myös hyvää sois, Jotk' yhä vihaa kantaa!
Suo mun näin sua seurata, O Isän', Jumalani,
Rakkaudellani Tunnustain sinua Kaikessa elossani!
4. Suo ett'ei ilo riemuisin, Ei suurin tuskistani, Jos
elää saan tai kuolisin, Kukista uskoani! Aut' ett'en
mitään mailmasta Niin täällä rakastaisi, Se että saisi
Mun poijes armosta Ja sinust' erottaisi!
5. Tääll' synnin sota ankara Mun ympärillän'
pauhaa, Maailma, liha, saatana Ei anna mulle rauhaa;
Siis tue heikkouttani; Mä muutoin kyllä lankeen
Äkisti sangen. Ah kuule huutoni, O Herra, armias!
Amen.


308

1. Kristityn ilman ristiään Ei Herra olla anna! Siis
taivu sitä kärsimään, Min päälles tahtoo panna!
Hän usein vaan Juur' lapsiaan, Joit' enin rakastaapi,
Kovimmin kurittaapi.
2. Kristittyä ei ristittään Tänn' ole ikään luotu; Se,
minkä tulet kärsimään, On hyväksesi suotu. Jos
Isäsi Sua lyöpiki, Ei lyö hän nurjuudesta, Vaan 
aivan rakkaudesta.
3. Kristitty ilman ristiään Ei rukoillakaan tiedä;
Jesuksen luoksi pyrkimään, Voi risti parhain viedä.
Siis ristiäs Sä mielelläs Nyt kanna aikanasi, Se
auttaa sieluasi.
4. Kristitty ilman ristiään Ei pysyis valvehella;
Suruttomuus se lepäämään Taas alkasi nukutella;
Mut vaivoissa Ja vaaroissa Sielumme virkeneepi,
Uskomme lujeneepi.
5. Minäkään ilman ristittän' En olla saa, vaan 
kantaa Mä kaikki tahdon mielellän', Mink' Isä 
armias antaa; Ja lujana Ain' taistella Uskossa
ristin tiellä, Ett' ilon saisin siellä.


309

1. Miks kuormaan' moitin raskaaksi, Miks valitan
niin surkeesti? Herrahan määräsi, Ett' ilo tääll' ei
kotonaan, Katoopi, tuskin tultuaan.
2. Köykäiseen väsyn ikeeseen; Kun hetkisenkin
taistelen, Jo kohta huokailen, Miks näin mua hätä
pelvoittaa, Jok' kohta jälleen lopun saa?
3. Vihollisenko laittaneen Mä luulen tuskat sydämeen',
Poskellen' kyyneleen? Ei, armiashan Isäni Mun uskoan'
näin koittaapi.
4. Surun' on hänen suomans vaan, Näin kurittaa hän
rakkaitaan; Mä siihen luottaa saan. Hän hetkeks
kuorman kevyen Suo ikuiseksi hyväksen'.
5. Siis kannan kuormaan' nöyrästi, Odottain alla
ristini, Ett' suru muuttuisi. Pianhan matkan' lopuss'
on; Mä turvaan Herran armohon.
6. Aut', Jumalani laupias, Mä ettän näen suomassas,
Kuink' olet armias! Sä olet tuken', toivoni, Siis olen
turvass' ijäti.


310

1. En tahdo Jumalasta Mä koskaan luopua, En
tiestään oikeasta Mä tahdo poiketa, Armossa
suojelee Hän mua myöhään, varhain, Mun toimen'
siunaa parhain, Vaaroista varjelee.
2. Kun ihmis=apu auttaa Ei taida ollenkaan, Niin 
Herra armons kautta On läsnä omiaan; Hän heitä
pelastaa Vaaroista, vahingoista, Hän murheet
heiltä poistaa, Heit' uskoon vahvistaa.
3. Niin Herraan aina luottaa Mä tahdon murheissan',
Hän mulle turvan tuottaa Surusissan', vaivoissan';
Mun sielun', ruumiini Mä haltuun annan hällen, Hän
armonsa suo jälleen Ja holhoo henkeni.
4. Siis tahdon häntä kiittää Mä sydämestäni, Uskolla
aina liittää Hänehen toivoni; Autuas hetki se, Kuin
Herraa muistelemme, Synnistä erkanemme, Armoa
etsimme!
5. Maailma kerran hukkuu Koreutensa kanss', Mut
Herrassa ken nukkuu, Herääpi unestans' Ilolla
jällehen. Hän taivaan riemun perii, Eik' ijät' enään
erii Tyköä Jesuksen.
6. Niin sielu kaunistettu Jumalan armolla, Ja ruumis
kirkastettu Asua taivaassa Saa yhdess' iloiten; Ei
synti siellä vaivaa, Sydänt' ei murhe kaiva; Lujasti
uskon sen.


311

1. Kun vaivat, vaarat päällen' käy Eik' apua näy,
Vaan tuska ahdistaapi, Niin tiedän: kautta Poikansa
Ain Jumala Taas auttaa, armahtaapi; Hän hetkeksi
Vaan kätkeepi Pois kasvonsa, Mut lopulla Hän
voittoon johdattaapi.
2. Hänestä aina tuleepi Mun turvani, Kun turvat
muut mun pettää, Kun kaikki voimat maalliset,
Ajalliset, Mun ahdinkohon jättää; Siis Jumalan
Nyt huomahan Mä henkeni, Mä kaikkeni Ain'
annan pelkäämättä.
3. Sun tykös, Herra, pakenen Mä turvaten; Sä
seisot puolellani, Hädäss' et hyljää milloinkaan;
Sinulta saan Mä voimaa sotahani. Siis pelvotta
Voin taistella, Kun kilpeni Ja linnani Sä olet,
Jumalani!


312

1. En rikkautta, varoja Mä saanut maailmassa;
Mut Isä rikas armosta Mull' ompi taivahassa;
Hänessä mun on turvani, Hän kyllä tietää tarpeen,
Ja niistä huolen kantaa, Kun muut mun ylön antaa.
2. Hän, Herra, rikkaudellaan Maan, meren, ilman
täyttää, Ja avarasta armostaan Ne  tarpeiksemme
käyttää. Hän kedot, pellot kaunistaa, Hän eläimille
valmistaa Maast' eineen aikanansa, Sen suopi
mulle kanssa.
3. O Herra, käytä kättäni Työntoimeen, ahkeruuteen,
Vahvista heikot voimani, Ne pian uupuu muuten!
Ken työtä, tointa harrastaa, Se siunauksen sulta saa;
Ken sinuhun vaan luottaa, Ei työtä tee hän suotta.
4. Kuormaani, Herra, huojenna, Mua lankeemasta
estä! Sill' usein synti kaukana Ei asu köyhyydestä;
Puutteitten, hädän raskas tie Kyll' usein kiusaukseen
vie; Vaan auta ett'en horju, Pois kiusaukset torju!
5. Sen tiedän: koitella sä vaan Mua tahdot murheen
teillä, Ilolla kerran niittää saan, Min kylvän kyyneleillä,
Siis uskossa ja toivossa Vaeltaa suo mun vakaisna,
Siks kunnes rauhan hetken' Jo joutuu, päättyy
retken'!


313

1. Ole, sielun', iloinen, Käy vaan turviin Jesuksen,
Niin ei ole haitaksi, Vaikk' sua mailma vihaisi.
2. Kärsimään myös totuta Itses mailman kovuutta;
Kaikesta sun tuskastas Auttaa Herra laupias.
3. Herra sulle armons suo, Ihmeellisen avun tuo,
Vaikka koko maailma Kaikell' estäis voimalla.
4. Herra viel' ei ikänään Hyljännyt tääll' yhtäkään,
Jok' on häneen turvannut, Häntä avuks huutanut.
5. Miks siis suret, sydämen', Olet niin murheellinen,
Vaikka sulla ylhäällä On niin hyvä ystävä?
6. Kaikki mailman kataluus, Viha, vaino, kavaluus,
Ei ne kauvan kestää saa, Vaan ne Herra lopettaa.
7. Etkö kaikki tietävän Luule niitä näkevän, Jonk'
on kirkkaamp' katsanto, Kuin on kirkas aurinko?
8. Vaikka sua vaivata Saakin hetkeks maailma,
Herra sua armahtaa Kuitenkin ja rakastaa.
9. Vaikk' hän viipyy toisinaan, Ei tuo kohta apuaan,
Kuitenkin on laupias, Yli toivon armias.
10. Vihaakin jos näyttääpi Tähden suurten synteisi,
Kuitenkin on suloinen, Sydämessään armoinen.
11. Niinkuin isä armias Lapsilleen on laupias, Niin
myös aina Herrasi Sinullen on, sieluni.
12. Kristus kärsei kuoleman, Ristinpuussa katkeran,
sillä hän sun lunasti, Isäns kanssa sovitti.
13. Ah siis turvaa Herrahan, Sieluparka, ainian,
Vaikka veljet, tuttavat Sinun unhottaisivat!
14. Kuitenkaan ei Jumala Siksi sua unhota; Hän
sun totta varjelee, Öin ja päivin suojelee.
15. Jos myös äiti lapsensa Unhottaisi, rakkaansa,
Jumala ei milloinkaan Hyljää sua armostaan.
16. Siis vaan, sielun', ole sa Hyväss' aina turvassa!
Herrasi on armoinen; Autuas, ken uskoo sen!


314

1. Ah sielun', vallita suo Herran, Ja turvaa Isääs
rakkaaseen, Hän taivaan armolla sun kerran
Kruunaapi aikaan ijäiseen; Ken itsens uskoo
Herralle, Ei rakenna se hiedalle.
2. Ei auta meitä suru suuri, Ei hyödytä myös
valitus, Ja kärsimättömyys on juuri Sun
kuormalles vaan rasitus; Vaikeemmaks vaan 
käy vaivamme, Mit' enemmän me suremme.
3. Paremp' on vähän vaivaa kantaa, Tytyen
siihen toivossa, Mit' Isä rakas, laupias antaa
Lapsilleen tahtoo armosta, Ei Isältämme
taivaassa Tarpeemme ole salassa.
4. Hän tietää avun ajan parhaan, Neuvons on
aina viisahin, Myös sydämemme halun hartaan
Kyll' tuntee Isä rakkahin; Näin ennättäin hän
tullessaan Tuo avun, rauhan autuaan.
5. Äl' ajattele ajall' surun: "Jo Jumala pois 
hyljäs mun!" Pois puhaltaa hän murheen sumun,
Taas rakkaampana pitää sun. Kaikk' aika
ompi vaihtuva, Myös murhepäiväs muuttuva.
6. On huokeata Jumalalle Tomusta köyhä
korottaa, Ja rikas panna vaivan alle, Sen mieli
ynsiä masentaa. Jumala ihmeen tekijä, Voi
alentaa ja ylentää.
7. Siis lue, veisaa Herran teillä Sun virkas töitä
toimita, Kans lupauksens usko vielä, Hänehen
turvaa, uskalla! Se autuas on ainiaan, Jok'
uskaltaapi Jumalaan.


315

1. Vaikiasti valittaapi Sion ahdistuksessaan,
Sydäntänsä vuodattaapi Herrallensa tuskassaan:
"Herra on mun hyljännyt, Armon multa kätkenyt;
Luopunut hän ompi luotan', Siitä kyyneleeni vuotaa."
2. Murehesta raskahasta Murtuneelle kurjallen
Näin nyt Isän suulla vastaa Herra laupias, armoinen:
"Tokko äiti ikänä Voipi lapsens hyljätä. Heittää
pienen rakkahansa Itkemähän tuskissansa?
3. Ja jos löytyiskin niin kurja, Äiti aivan kelvoton,
Lapsi=raukallensa nurja, Omastansa huoleton,
Että sen hän hyljäisi, Helmastansa heittäisi,
Vaikka raukka tuskissansa Vaikeroitsee
vaivoissansa.
4. Niin on, Sion, sua kohtaan Mieli toinen minulla;
Sydämeni aina hohtaa Laupeutta, rakkautta,
Syntejänsä surevan En mä salli hukkuvan; En
sull' aio rangaistusta, Etsin mieles parannusta.
5. Miksis siis näin pelkäät vielä, Että sun unhottaisin
Ja sun täällä ristin tiellä Pilkan alle jättäisin? Enpä
ikään sinua Hyljää, usko minua! Nimes on mun
kirjassani, Lapses kaikki huomassani.
6. Muuris muistissan' kyll' ovat, Ma ne pian
rakennan; Vihollises viekkaat, kovat Häpiähän
masennan. Nosta pääs ja katsahda Joutuvata
joukkoa! Mä sun morsiameksen' kruunaan,
Perillisillä sun siunaan."
7. Näinpä Herra kansaans auttaa, Sieluani
vahvistaa, Uskoss' urhoolliseks saattaa, Vaikka
vaiva kauhistaa. Kiitos Herran Jumalan, Ylähällä
asuvan, Joka alhaisia katsoo, Armahtaa ja auttaa
tahtoo!


316

1. Jesus, ilon', autuuteni, Kuule nöyrä rukous!
Tykös tulkoon aneheni, Kelvatkoon tää huokaus,
Jonka sieluni sun tykös Lähettääpi täältä ylös!
Sinuun palaa mieleni, Jesus, rakas veljeni!
2. Tääll' ei muuta kuin vaan vaivaa, Tuskaa,
huolta surkeaa, Joka sydäntäni kaivaa, Ilon
kaiken sammuttaa. Siis en muusta huoli mitään,
Jesuksehen itsen' liitän; Sua halajaa sydämen',
Jesus, paras ystävän'!
3. Saatana kuin kiukuin tuimin Viekkahasti 
kiusaapi, Suo ett' sinun Henkes voimin Henken
sotii, voittaapi! Maailma kun kovin pauhaa,
Turvassas suo mulle rauhaa! Sinuun luottaa 
sieluni, Jesus, rakas Herrani!
4. Tuhat täältä huokausta Tykös, Jesus, lähetän,
Mielen' vieroitan pois maasta, Taivaallisiin ylennän;
Aut' ett'ei mua vaiva saisi Luotas pois, vaikk'
ahdistaisi! Tykös tulla halajan, Jesus, kalliin
tavaran!
5. Minussa ei mitään hyvää Löydy, sitä valitan,
Synnin himo kuoppaan syvään Pyytää syöstä
sieluan'; Puhdista mua, Jesus hyvä, Uudista o
Henki Pyhä; Suo mun tulla pian juur' Sinne,
joss' on ilo suur'!
6. Koska viimein kasvos näen Taivaan kirkkaan
kuorissa, Soiman pitää harpun äänen Sinun pyhäis
parissa, Uutten virtten heläjämän, Kunniaas ain'
ylistämän. Sinuun palaa mieleni, Jesus, lohduttajani!


317

1. Ah kunne kulkenen, Kun tuska sydämen Täyttääpi
syntein tähden? Mist' turvaa saamaan lähden? Ei kaikki
maailma taida Huojentaa tätä vaivaa.
2. O Jesus armias, Vaivassan' vaikiass' Mun sielun'
huuto kuule! Sun kutsustas se tulee. Suo armos pisar'
vuotaa, Tuskassan' turvaa tuottaa!
3. Mä raskaan kuormani, Mun synkän syntini, Jok'
kovasti mua vaivaa, Sydäntän' yhä kaivaa, Sun päälles
kaiken heitän, Sä haavoihis se peitä.
4. Suo virran ruskian, Sun veres puhtahan, Mua
puhdistaa ja pestä Synnistä, vääryydestä! Sit' enään
älä muista, Vaan mereen syvään suista!
5. Sä Lunastajani Ja lohduttajani, Mun syntin'
armossasi Sä suljit hautahasi, Sen ijäks sinne peität
Ja unhotuksiin heität.
6. Suur' on mun pahuuten', Mut sinä Jesuksen' Mun
tahdot siitä auttaa Verisen kuolos kautta. Ken sinuun
uskoo, luottaa, Häll' armos avun tuottaa.
7. Vaikk' paljon puuttuupi Mult', on se turvani:
Hyvyyttä yli senkin Sä suot, mit' anelenkin; Kun
apusi voin saada, Ei mua mikään kaada.
8. Vaikk' joukko saatanan On mua vastahan, Ei
voi ne vahingoittaa, Sun apus kaikki voittaa, Mä
luotan, kun ne pauhaa, Sun verees, niin saan rauhaa.
9. Ain', Jesus rakkahin, Sinussa riipun kiin'; Nyt en
mä vaivu vaivaan, Sun kauttas perin taivaan; Sen 
mulle katkeralla Sä tuotit kuolemalla.
10. Ah saata sydämen' Hyljäämään kaiken sen, Mi
sinust' eroittaapi, Mun poijes vieroittaapi! Tee mua
eläväksi Sun ruumiis jäseneksi!


4. Rukousvirsiä.

318

1. O taivaallinen Isämme, Me köyhät sulta tulemme
Nyt tarpeitamme anomaan Ja nöyrästi rukoilemaan;
Ah kuule rukouksemme, Huomaitse huokauksemme!
2. Sun nimes pyhitettäköön, Niin sanas selitettäköön,
Ett' opit väärät vältämme, Kaikk' erehdykset kartamme,
Ja että me sen kätkemme, Sen mukaan aina elämme!
3. Sun valtakuntas tulkohon, Lähestyköön ja olkohon
Luonamme ajan vaivassa Ja sitten ijät' taivaassa; Sun
Henkes meitä suojelkoon, Vallasta pahan varjelkoon!
4. Sun tahtos maassa olkohon Niinkuin se taivaassakin
on; Meit' auta siihen tyytymään, Myös alle ristin
nöyrtymään; Pois riisu oma tahtomme, Hävitä häijy
sisumme!
5. Suo joka päivä leipämme, Ja kaikkinaiset tarpeemme;
Varjele meitä taudeista, Sodista, nälkävuosista; Vahvista
heikot voimamme Ja siunaa työmme, toimemme!
6. Anteeksi anna velkamme, Kuin myöskin velvollistemme
Me viat anteeks annamme, Niit' emme enää muistele,
Pahalla pahaa kostaen, Vaan hyvyydellä palkiten!
7. Meit' estä kiusauksesta Ja synnin horjauksesta,
Johonka viekas kiusaaja, Meit' aina tahtoo saatella;
Meit' auta vastaan seisomaan, Voimallas häntä voittamaan.
8. Kaikesta vihdoin pahasta, O Herra, meitä pelasta,
Niin tervehenä ollessa, Kuin sairaana ja kuollessa; Ja ota
viimein huomahas Sielumme armosuojahas!
9. Näin mitä me nyt anomme, Sen päätteeks amen
sanomme, Vahvasti siihen luottaen, Sä että meille 
annat sen, Kosk' olet Herra antelias, Jumala kaikkivaltias.


319

1. Laupias Isä, luoja maan ja taivaan, Voimassa suuri,
armossa myös aivan, Köyhiä lapsias laupeutes kautta
Kuule ja auta!
2. Nimesi suuri olkoon pyhitetty, Kansoihin kaikkiin
sanas levitetty; Se että aina elämäämme ohjais, Suo
armolahjais!
3. Myös tulkoon lähes sinun valtakuntas, Kokoile
kansat kaikki seurakuntaas; Suo Henkes valon
sieluhumme loistaa, Pois pahuus poista!
4. Taivahan joukot sinun tahtos täyttää; Meidänkin
suo niin elämämme käyttää, Tuskissa nöyrät, 
tyytyväiset olla, Tahtoas kuulla!
5. O Isä, meistä murhe aina kanna, Ravinto ruumiin
joka päivä anna; Terveys, rauha myös suo lapsillesi,
Ain' omillesi!
6. Anteeksi anna kaikki rikoksemme, Niinkuin me
myöskin velvollisillemme; Aut' että myöskin viat
vainoojamme Pois unhotamme!
7. Suo meidän voittaa kaikki kiusaukset, Saatanan,
mailman, lihan houkutukset; Meill' anna niitä vastaan
voimaa aina, Ne alas paina!
8. Pahasta meitä pelasta ja päästä, Sielu ja ruumis
turmiosta säästä; Vie meitä vihdoin jälkeen ajan
vaivan Ilohon taivaan!
9. Näit', Isä, käskys mukaan rukoilemme, Luottaen
että annat anehemme, Sillä sun sanas vahva ompi
sangen Ainian; amen.


320

1. O Isä meidän, joka olet taivaissa Ja tahdot meidät
hengessä Sua rukoilemaan täällä! Pyhitett' olkoon nimes
joka paikassa Niin hyvin meidän keskellä Kuin myös
maan kaiken päällä; Suo hartahalla mielellä Sun pyhää
sanaas kuulla, Se sydämeemme kätkeä, Tunnustaa töillä,
suulla, Niin nimes toimellisesti Pyhitetyksi tulla!
2. O Isä meidän, tulkoon valtakuntasi! Suo omistamme
uskolla Sen aina maailmassa; Suo että niinkuin taivaassa
sun tahtosi Ain' täytetähän ilolla, Se täytetään myös 
maassa! Ain' anna ravinnoksemme Myös leipää
tarpeellista; Suo että rauhass' elämme, Ja sodat, riidat
poista; Suo siunaukses töillemme, Varjele vahingoista!
3. O Isä meidän, anteeks anna velkamme Ja syymme,
jotka sinusta Pois meidät vieroittavat; Niinkuin me
myöskin anteeks antaa tahdomme Rikokset velvollistemme,
Joita he tehneet ovat! Kiusaukseen älä johdata, Vaan
ole auttajamme Omasta mielen kiukusta, Ja vastaan
vainoojaamme; Varjele meitä vaarasta Ja päästä pahast'!
Amen.


321

1. O Herra maan ja taivasten, Sä Isä kaikkein luotujen,
Sä armollinen, antias, Jumala kaikkivaltias! Me lähestymme
sinua Sun Poikas rukouksella; Ah kuule huokauksemme,
Kelvatkoon sulle huutomme!
2. Sun sanas valon kirkkahan Suo loistaa meille ainian, Niin
että nimes kallihin Tääll' aina pyhitettäisiin; Sun valtakuntas
tulkohon, Jok' ilo, rauha, hurskaus on, Ja tapahtukon tahtosi
Kuin taivaassa niin maassaki!
3. Myös anna jokapäiväiset Sä meille ruumiin tarpehet; Suo 
meidän kiittäin muistella Saaneemme kaikki sinulta, Suo
meidän käyttää lahjasi, O Herra, kunniaksesi Ja itsellemme
hyväksi, Myös lähimmäisen avuksi!
4. Vaan, Herra, kelvottomat me Sun edessäsi olemme,
Synnissä siinneet, syntyneet Ja syntisinä eläneet; Vaan
syntimme suo anteeksi, O Isä, tähden Poikasi, Kuin viat
velvollistemme Myös mekin anteeks annamme!
5. Pois kiusaukset karkoita Ja päästä meitä pahasta;
Meit' auta täällä eläissä, Vie rauhaas täältä lähteissä,
Suo loppu hyvä, autuas, Sielumme ota huomahas!
Sun valtakunta, voima on Ja kunnia katoomaton!


322

1. Taivaallinen Isä, olkoon Pyhitetty nimesi; Valtakuntas
lähes tulkoon; Tapahtukoon tahtosi; Anna meille leipämme;
Anteeks anna syntimme; Auta kiusauksissamme; Päästä
meitä pahast'! Amen.


Dav. 43. psalmi.

323

1. Miks annat, väkevyyteni, Mun käydä murheissani?
Miks pois mun syökset luotasi Näiss' ahdistuksissani?
Mun puoleen', Herra, katsahda Ja poista tuskan' tukala,
Sä ainoo auttajani!
2. Mua valkeudessasi vie Pyhälle vuorellesi Ja totuudellas
näytä tie Luoks armo=istuimesi, Niin että juurelt' alttaris
Mun virressäni ylenis Sun, Herra, kiitoksesi!
3. Miks olet, sielun', levoton? Sua miks niin murhe
painaa? Meill' armollinen Herra on, Olkaamme uskaljaina!
O sielun', turvaa häneen vaan, Ja kiitä häntä armostaan!
Hän Jumalas on aina.
4. Ylistys, kiitos Isälle Ain' kaikkein kaitsijalle, Kunnia
suuri Pojalle Synteimme kantajalle, Hengelle myöskin
Pyhälle, Lohduttajalle hyvälle, Murheitten poistajalle!


324

1. O Jesus Kristus, sä autuuden Ja armon elävä lähde,
Ah, kuule nyt rukous syntisen, Kuin sydämest' nöyrästä
lähtee! Sun suloinen nimes ja armosi, Mun vaivaisen
syntisen eteesi Mun tuskan tuomahan käskee.
2. Mun syntyn on syntisest' suvusta, Sä maasta mun olet
luonut; Puun kielletyn omena houkuttava Se turmion
mulle on tuonut. Siit' alkoi vaiva ja kuolokin, Siit'
voimansa sai myös helvettikin; Voi sydäntäni se särkee!
3. Viisautta luulimme saavamme, Mut turmio meihin nyt
puuttui, Me pois paratiisista jouduimme, Ja riemumme
murheeksi muuttui; Autuuden sijahan onnettomuus Ja
rauhasta nyt tuli levottomuus, Se rangaistus oli synnin.
4. Mut kiitos, sä elämän ruhtinas, O Jesus, ett' itsesi
annoit, Ja syntimme otit, ja armossas Sä kuormamme
raskahan kannoit! Sä sovitit syymme sun ristissäs, Sä
maksoit velkamme verelläs; Siit' ylistetty sun nimes!
5. Näin Jesuksen rakkahan näen nyt mä Täss' elämän
lippunsa kanssa; Mun edestän' kantoi hän ristinsä, Näin
näytti hän rakkauttansa. Se paha, min puu teki kielletty,
Taas ristinpuussa on lääkitty, Se meit' ei voi surmata
enään.
6. Suo nimes tähden, o Vapahtajan', Ett'ei tulis syntini
kanteeks! Aut' hartaasti sua ma rakastan, Jok' armosta
annat ne anteeks! Niin saan mitä kelpaapi sinulle, Ja
tarpeellista on minulle, Ja tykönäs saan ijät elää.
7. Mä matkamies olen vaivainen; Täynn' ompi vaaroja
retken', Kun käyn isänmaatani etsien, Siks kun tulee
mun lepohetken. Tääll' en surutonta ma majaa saa. Siis 
tahdon sinne mä kiiruhtaa, Kuss' ikuinen rauha mun
kätkee.
8. Ken kodin, ken pysyvän majansa Viel' löytänyt ompi
maan päällä? Kuin kukkanen taas pian raukeeva On
mailma ja ilonsa täällä. Mun elämän' varjo ja uni on vaan,
Kuin virta se rientääpi rientoaan Koht' ijäisyytehen vaipuu.
9. Mut koska mun tullut on hetkeni, Ja päättynyt viimeinen
vaivan', Suo, Herrani, että mä ijäti Saan riemuita ilossa
taivaan! Siit' Isälle, Pojalle ijäisen, Kanss' Pyhälle Hengelle
kiitoksen Ain' ylistäin annan mä, amen!


325

1. Kuule, Herra Jumalamme, Seurakuntas rukous, Auta
meitä tuskissamme, Poista synnin rangaistus! Syntiä me
vastahasi Vaikka teimme alati, Anna anteeks armostasi,
Näytä laupeutesi!
2. Kovan tuskas, kuolos kautta, Jesus Vapahtajani, 
Kuolosta myös meidät auta, Synnistä tee vapaiksi! Meille
aina laupeutta, Hyvyyttäsi osoita; Muista armos avaruutta,
Älä syntein suuruutta!
3. Anna, Isä, rakkauttasi, Meille osotettua Jesuksessa
Pojassasi, Runsaast' aina nautita! Synnin vallast' auta 
täällä, Vapauta kansasi, Anna meille vihdoin siellä Sija
taivahassasi!


326

1. Armahda, o Herra, meitä, Kuule kansas rukous;
Kasvojasi älä peitä, Vaivoissa suo virvoitus! Tule meitä
kirvoittamaan Rikostemme kostosta, Armos meille
lahjoittamaan; Anteeks anna, Jumala!
2. Synnin tähden tuomituita Armahda, o Herramme;
Omaksesi ostetuita Holho, Vapahtajamme! Synneistä
ja rikoksista Meitä päästä, pelasta; Vihollisen petoksista
Varjele, o Jumala!
3. Himojemme orjuudesta, Näljän, ruton vaivoista,
Vihollisten julmuudesta, Kapinoista, riidoista, Tulipalon
vahingosta, Ruumiin, sielun vaaroista, Kadotuksen turmiosta
Varjele, o Jumala!
4. Kautta pyhän syntymises, Kärsimises verisen, Kautta
kovan kuolemises, Nousemises riemuisen, Taivahasen
astumasi, Auta meitä kuolossa! Omikses myös tullessasi
Ota meidät, Jumala!
5. Vahvista sun seurakuntas, Väärät opit hävitä, Sanas
kautta valtakuntas Kaikkiin kansoin levitä; Armon tieltä
poikenneita Eksyksistä ojenna, Heikkoja ja langenneita
Auta, Herra Jumala!
6. Menestystä suojassasi Suo sä isänmaallemme,
Siunausta huomassasi Anna ruhtinaallemme! Tue
sotajoukkojamme Sodan kovan vaaroissa, Sodi itse
puolestamme, Auta, Herra Jumala!
7. Vaivaisia, Isä, auta, Vaivoistansa kirvoita; Sairaita 
sun Henkes kautta Tuskissansa virvoita! Viattomain
valitukset, Vankein huudot kahleissa, Onnettomain
huokaukset Kuule, Herra Jumala!
8. Sinä isätönten Isä, Kuule orpoin vaikerrus; Leskein
köyhäin leipä lisää, Huomaa heikon rukous! Rakkaaks
myös vihollisille Sydän meissä sulata, Hyvää suomaan
vainoojille Auta meitä, Jumala!
9. Ristin kuormaa kantaville Ole, Herra, armias, Kuritusta
kärsiville, Ole, Isä, laupias! Sinä, maan ja taivaan Luoja,
Älä meitä unhota! Kaiken hyvän lahjan tuoja, Kuule meitä,
Jumala!
10. Synnit maailman kun kannoit, Jesus, meitä armahda!
Synnit maailman kun kannoit, Auta meitä vaivoissa; Synnit
maailman kun kannoit, Kuule kurjain huutoa! Veres edestämme
annoit; Auta, Herra Jumala!
11. Sinä, Jesus, armahtaja, Auta meitä armollas; Välimies
ja puolustaja, Isän luona taivaassas, Tullut meille 
turvaksemme, Puhu lastes puolesta, Niin me saamme
tarpehemme; Siunaa meitä, Jumala!


327

1. Hallitsijaamme siunaa, Kaikkivaltias; Kansaamme kätes
voimakas Suojelkoon laupiaasti! Sovinto, rauha anna, voima
vahva suo, Kättemme työ sä hyväks luo, Ain' auta armiaasti!
Suo uskallus, miel' urhea Kaikissa hädissämme, Ett' emme
maamme vaaroissa Säästäisi henkeämme! Ah vaivatuita
armahda, Vahvista ristissämme!
2. Suo että sanas kallis meille saarnattais Sun Henkes voimall',
että sais Hedelmät kasvaa hyvät! Herätä kaikki synnin uneen
nukkuneet, Suo että myös jo heränneet Tunnossas edistyvät!
Ah jos vaan oikein omanas Kansamme olla voisi, Tekevä 
pyhää tahtoas Toivossa, uskoss' oisi, Ei vaino sortais lapsias,
Vaikk' kauhuns edes toisi!


328

1. O Hyvä Jumala, Sä lähde siunauksen, Ain' holho minua
Ja kuule rukouksen'! Hallitse elämän', Ja oikia usko suo! Ett'
vältän syntejän', Sydämen' puhtaaks luo!
2. Mun anna uskossa Ain' virkan', työni tehdä, Ja eläin sinussa
Niiss' siunausta nähdä! Suo mulle armosi, Kaikk' että toimitan
Mä uskollisesti, Tuon sulle kunnian.
3. Aut' että kieleni Kelvottomista estän, Niin ett'en tieteni Mä
pahaa lausu kestään! Sä kielen' liikuta, Ett' oikein puhuisin, Kun
tulee puhua, Sen taiten tekisin!
4. Ja vaarahan jos mun Sä joskus sallit tulla, Niin luottain sinuhun,
Suo rohkean mun olla; Mun mielen' valaise, Siviäks totuta, Sun
neuvos taritse, Mua itse opeta!
5. Aut' että ahkeroin Ain' elää sovinnolla, Mink' kristittynä voin!
Myös aina suo mun olla Köyhille armiaan Ja hyväntahtoisen,
Valmisna antamaan Myös ropon' viimeisen!
6. Jos suot mun vanhaksi, Jos annat elää kauvan, Niin tule
turvaksi Ja ole vahva sauvan'! Suo kärsivällisyys Sinuhun
luottava, Suo kunnialla myös Hiuskarvain harmeta!
7. Sun piinas turvassa Aut' että silmän' nukkuis, Suojassas
talleta Mun sielun', ettei hukkuis! Suo luitten' mullassa
Rauhassa levätä, Vaan sielun' uskossa Sun tykös yletä!
8. Ja koskas herätät Kaikk' kuolleet haudoistansa Ja
sielut yhdistät Taas ruumistensa kanssa, Ilolla silloin mun
Suo äänes kuullaksen' Ja taivaan riemuhun Ijäiseen
tullaksen'!


329

1. Riemuitse, sydämen', Ja mielen liikkukohon; Rukoukses
taivaasen Herralle kuulukohon! Suo kutsuu Jumala Kautt'
Poikans armiaan Nyt uskalluksella Eteensä astumaan.
2. Tää rakas Isäni Mun käski rukoella, Ja Jesus veljeni Mua
lupas puolustella, Ja rukoilemahan Sua Henki opettaa; Siis
vahvass' uskossa Voit puuttees ilmoittaa.
3. Miel'=alans Jumala Useinkin mulle näytti; Mit' nimeen
Poikansa Mä anoin, Sen hän täytti. Hän antaa runsaammin
Kuin sielun' rukoili, Mahdottomaksikin Mit' arvas mieleni.
4. Siis, Isä, ilolla Jesuksen nimeen tulen Ja sanon uskossa:
"Mä, lapses, tässä olen!" Mä uskon toivoen: Sä kuulet
pyyntöni, Voit, tahdot, teetkin sen, Mink' armos lupasi.


330

1. Sun etees, Herra armiain, Mä hätän', tuskan' toisin,
Mut enhän tiedä, kuinka vain Ma rukoillakaan voisin!
Siis itse neuvo, opeta, Mun sydämeeni vuodata Sä 
rukouksen Henki!
2. Hän suokoon voimaa, halua, Hartaasti huokaamahan!
Hän tuokoon taivaan armoa Sua niin rukoilemahan,
Ett'ei vaan suuni puhuisi, Vaan koko sielu huutaapi
Sydämen pohjast' aivan!
3. Aut' että oikein rukoilen, Kuin käskit totisesti, Sit'
yli kaikkein anoen, Mik' kestää ijäisesti! Ja suo se
uskon uskallus, Ett' Poikas tähden rukous Myös
kuulluksikin tulee!
4. Mä kyll' en saa, en tahdokaan Armolles määrää
panna; Valitse aika itse vaan, Mink' itse tahdot, anna!
Sit anon vaan, o armoinen, Mik' on mun tosihyödyksen'
Ja sulle kunniaksi!
5. Sä tyystin tunnet tarpeemme, Puutteemme meidän
kaikkein; Tiedoss' on sulla hätämme, Niin pienin kuin
myös vaikein; Ja ethän ole armoton, Sull' Isän sydän
rakas on, Mi lastaan armahtaapi.
6. Hyvyytees loppumattomaan Mun sydämeni luottaa;
Mä tiedän: laps ei milloinkaan Isäänsä turvaa suotta!
En lahjojas kyll' ansaitse, Kuitenkin, Isä, annat ne
Sulasta armostasi.
7. Annoithan lahjan suurimman Jo Pojassasi mulle; 
Avoinna portti taivahan Jo on armoitetulle. En voi
nyt enää epäillä, Mua Herra ei voi hyljätä, Kun
Poikans meillen antoi.


5. Kiitos= ja ylistysvirsiä.


331

1. Sinua, Jumala, Me tunnustamme nyt; Etehes 
tomuhun Maailmat lankeevat, Kerubit, Serafit Ja
vallat taivahan Kiitosta lausuvat Näin sulle ainian:
Pyhä on Jumala, Herramme Sebaot, Hän 
Herraudellaan Täyttääpi taivaan, maan!
2. Sinulle kiitosta Profeetat lausuvat, Pyhät
apostolit Sua ain' ylistävät, Niin marttyyritkin
myös Ja seurakuntasi Ne kiittää, ylistää Sinua,
Isämme, Ja ijankaikkista Sun Poikaas ainoaa,
Myös Pyhää Henkeä, Sieluin lohduttajaa.
3. O Jesus Kristuksen', Sä valkeus ijäinen, Sä
synnyit ihmiseks Kohdusta neitsehen Ja kärsit
kuoleman Edestä syntisten, Meit' auttaaksesi
niin Elohon ijäiseen! Ja Isän kanssa nyt Sä kaikki
hallitset, Elävät, kuollehet Myös viimein tuomitset.
4. Me rukoilemme nyt Apua sinulta; Sä meitä
lunastit Verelläs kalliilla. Pyhäisi joukkohon Meit
auta vaivasta, Ilohon ijäiseen Tykönäs taivaassa;
Vapahda kansasi, Lunastetuillesi Suo rauha,
siunaus Ja lepo luonasi!
5. Kiitetty Jumala Ijäti olkohon! Sinulle ylistys
Ainian soikohon! Synnistä varjele Meit' tänä
päivänä Ja ole kansalles Armoinen, lempeä!
Sinuhun turvaamme, O Isä laupias! Sä yksin auttaa
voit, Armahtaa lapsias.


332

1. O Herra Jumal' Isämme, Sua ylistämme, kiitämme!
Sinulle ijankaikkinen, Maanpiiri kantaa kiitoksen, Enkelit,
vallat taivahan Sua ylistävät ainian, Kerubit sekä Serafit
Lausuvat lakkaamatta näin: Pyhä on Herra Jumala, Pyhä
on Herra Jumala, Pyhä on Herra Sebaot, Sä meille kaikki
hyvät tuot.
2. Täynn' ovat taivahat ja maa Sun herrautes kunniaa, 
Sinua pyhät profeetat Ylistäin kunnioittavat, Sen tekevät
apostolit Ja suurin joukoin marttyyrit; Sua kristikuntas
tunnustaa, Sua julistaapi kaikki maa Isäksi kaikkivaltiaaks'
Ja kaiken mailman haltiaks. Sun etehes me astumme Ja
notkistamme polvemme.
3. O Jesus, Poika Jumalan, Kristus, kuningas kunnian!
Neitseestä synnyit maailmaan Meit' kadotuksest' auttamaan!
Sä kuolon vallan kukistit, Omilles taivaan avasit; Nyt Isäs
kanssa hallitset, Sä taivahassa vallitset; Ja viimein, päiväin
lopulla, Sä kunnialla suurella Taas ilmestyt ja tuomitset Kaikk'
elävät ja kuollehet.
4. Sinua rukoilemme me, Ah kuule rukouksemme; Meit'
auta, Jesus armias, Kalliisti lunastettujas; Taivaaseen meitä
taluta, Pyhäisi joukkoon johdata; Vapahda seurakuntasi Ja
siunaa perikuntasi! Sielumme sekä ruumiimme Sun haltuus,
Herra, uskomme; Meit' auta aina päällä maan, Koroita
viimein kunniaan!
5. O Pyhä Henki, Jumala, Elämän uuden antaja! O lohduttaja
murheisten Ja parantaja sydänten! Sä lahjoillasi valaiset Ja
saatat köyhät syntiset Suuresta surust' päältä maan Sun
tykös taivaan kunniaan. Ah tule, Henki, henkeemme, Tyydytä
syvät tarpeemme, Niin kiitämme sun armoas Ja ylistämme
totuuttas!
6. Kolm'yhtehinen Jumala! Me ylistämme sinua Ja rukoilemme
nöyrästi: Kansalles ehdi avuksi, Varjele meitä synnistä Aina
ja tänä päivänä! O Herra, ole laupias Ja tue meitä armollas!
Sä, Herra, olet toivomme Ja tuskiss' ainoo turvamme; Luotamme
sinuun yksinään, Meit' älä anna häpeään! Amen.


Dav. 19 psalmi.

333

1. Taivaat julki julistavat, Kertoavat Kuninkaansa
kunniaa; Ilman kansi ihmeinensä, Tähtinensä Luojan
ihmeit' ilmoittaa.
2. Herran kasvoin kirkkautta, Valkeutta, Kertoo
päivä päivälle; Valtaa Herran määrätöntä, Ääretöntä,
Yölle yö ylistelee.
3. Herran työt on kaunihimmat, Ihanimmat, Täynnä
Luojan kunniaa; Kaikki kansat, kaikki kielet, Kaikki
mielet Niiden äänen kuulla saa.
4. Ilman ääriin lavealle, Avaralle, Kuuluu heidän 
äänensä; Auringolle käsi Herran Sääsi kerran
Juoksunsa ja määränsä.
5. Niinkuin ylkä, iloisesti, Riemuisesti Päivän kirkas
kuningas Käypi ylös siintävälle Vahvuudelle, Ain'
on yhtä loistokas.
6. Jos siis Luojan viisautta, Rakkautta Tarkoin
tahdot oppia, Siirrä silmäs avaralle Taivahalle, Tutki
luomistekoja.
7. Herran laki muuttumaton, Puuttumaton Virvoitus
on sielullen'; Herran sana taitavaksi, Viisahaksi, Tekee
yksinkertaisen.
8. Herran käskyt silmän himiän, Järjen pimiän Kirkkahasti
valistaa; Herran pelko kaunihimpi, Kallihimpi Kultaakin
on hohtavaa.
9. Lihan häijyt himot meitä Synnin teitä Vaeltamaan
viekoittaa; Kenpä huomaa rikoksensa, Puuttehensa?
Herra meitä armahda!
10. Kiitos olkoon Jumalalle, Antajalle Rauhan, riemun
suotuisan! Hän on yksin päästäjämme Synneistämme,
Kahlehista kiusaajan.


Dav. 24 psalmi.

334

1. Maa suur' ja avara, Sen kaikki tavara, Sen perustus
ja ääret, Sen vuoret, virrat, meret, Kaikk' mitä maa vaan
kantaa, Herralle kunnian antaa.
2. Maanpiirin voimallaan, Perusti sanallaan Hän sulain
vetten päälle Ja laitti kaikki säälle. O viisauden syvyys,
O voima suur' ja hyvyys!
3. Vaan, Herra, kuka saa Vuorelles astua? Ken 
seurakunnassasi, Pyhässä sijassasi, Sun kasvois eteen
tulla Ja otollisna olla?
4. Se, joka puhdas on, Viaton, nuhteeton, Ei suostu 
oppiin turhaan, Vaan Jumalahan turvaa, Työt Herran
pitäissänsä Yöt päivät mielessänsä.
5. Se siunauksen saa Ja rauhan Herralta; Sen, Herra,
hurskaaks luet Ja armollasi puet, Jok' etsii totuuttasi
Ja kysyy kasvojasi.
6. Siis sydän avatkaam' Herralle antakaam' Sen porttein
auki olla, Ett' saa hän sinne tulla, Ja siinä lakkaamatta
Majailla loppumatta!
7. Kuningas kunnian, Halumme ainian On sankari tää
suuri, Ja voimallinen juuri; Hän meitä suojeleepi,
vahvasti varjeleepi.


Dav. 34 psalmi.

335

1. Ylistys ain' on kielellän', Ja kiitos suussan'
yhä, Mä muistan Herraa mielellän' Ja armoansa
pyhää. Sit' ylistystän' kuultelee Ja tuskissaankin
riemuitsee Raadollisraukat kaikki.
2. Mun kanssan' Herraa kiittäkäät! Niin kehoitan
ma teitä; Ja nimeään ylistäkäät, Ain' armahtaa
hän meitä! Mä etsein, ja hän vastasi, Hän kuuli
rukoukseni, Mun vaikerruksen' viihtyi.
3. Ne, jotka Herraa etsiipi Ain' olkoot uskaljaina,
Jumalan käskyst' enkeli Suojelee heitä aina; Viel'
jalopeuran poikakin, Vaikk' emä sill' on väkevin,
Pikemmin hukkaan joutuis.
4. O Herran kasvot katsokaat Kuin loistaa suloisesti!
Hyvyyttänsä myös maistakaat, Se vuotaa ijäisesti! Ah
autuas se ihminen, Jok' aina turvaa hänehen! Ei siltä
mitään puutu.


Dav. 46 psalmi.

336

1. Jumala ompi turvamme Ja apu tuskissamme,
Siis hänehen me luotamme Eläissä, kuolessamme;
Maa, meri, ilma pauhatkoot, Maan alle vuoret
vaipukoot, Ei peljätä se meitä.
2. Maan perustukset tärisee, Kun Herran ääni
kaikuu, Kuninkaat, vallat värisee, Päämiehet 
maahan vaipuu; Mut meill' on Herra Jumala, Kuin
vartioitsee laumaansa, Päältämme vaarat torjuu.
3. Ihana Herran kaupunki Ain' ijäisyyteen kestää,
Sen Herran käsi tukeepi Ja turmiosta estää; Sen
keskellä hän asuva Virvoittaa itse kansansa Elämän
lähtehestä.
4. O tulkaa, kansat, katsokaa Herramme ihmetöitä,
Kun pakanat hän kurittaa, Nöyryyttää ylpiöitä! Hän
rauhan maassa rakentaa, Veriset sodat vaikentaa,
Keihäät ja jouset särkee.
5. Näin sanoo hän: "Jo lakatkaat; Minua Jumalaksi
Tunnustakaat ja muistakaat Maan, taivaan haltiaksi!
Minua kunnioittaman Pitääpi kaiken maailman, Myös
kansain kaukaisinten".
6.  Kun kanssamme on Jumala, Hän avun meille tuottaa,
Hänehen voimme turvata, Hänehen yksin luottaa; Siis
pelkäämättä olkaamme: Jumala ompi linnamme; Hänelle
kiitos olkoon!


Dav. 92 psalmi.

337

1. Kuink' hyvä, kallis asia On kiittää Herraa Jumalaa,
Jok' ompi rakas Isämme Ja suopi kaikki tarpeemme.
2. Siis tahdon nyt mä iloiten Hänelle tuoda kiitoksen,
Tunnustain Herran hyvyyttä Ja ajatusten syvyyttä.
3. Ei niitä tyhmä tajua, Hän sanoo: "Se on sattuma!"
Ja elää yhä himoissaan Kuin Jumalaa ei oliskaan.
4. Kyll' usein täällä pöyhkeät Kuin ruoho viherjöitsevät,
Mut loppunsa on surkea Ja kuolon hetki katkera.
5. Vaan hurskas viherjöitsevä On niinkuin palmu lehtevä,
Kuin Libanonin setripuu Hän juurtuu, kasvaa, kaunistuu.
6. Ken tänne Herran kartanoon Taimena istutettu on,
Hän vanhanakin ihanan Hedelmän tekee runsahan.
7. Hän Luojan töitä julistaa, Totuutta Herran tunnustaa
Ja tuopi niistä iloisen Luojalle aina kiitoksen.


Dav. 95 psalmi.

338

1. Veisatkaam' Herralle, Autuuden turvalle! Käykäämme
kiittäen Kasvoinsa etehen! Sill' yli ruhtinain Ja kaikkein
kuninkain Suur' ompi voimassaan Ja Herraudessaan Hän
kaikkein herrain Herra.
2. Kaikk', mikä maassa on, Se Herran kädess' on; Maat,
meret avarat Ja vuorten kukkulat, Kaikk' hänen kätensä
Valmisti tyhjästä. Tulkaat, kumartakaam', Polville
langetkaam' Herramme Luojan eteen!
3. Hän Jumalamme on, Kuningas verraton, Me oma
laumansa, Elatuskansansa. Jos tänäpänä te Äänensä
kuulette, Älkäät kuin korvessa Kiusausaikana
Sydäntänn' paaduttako!
4. Siell' isät koitteli, Herraansa kiusasi; Hän kauvan
kärsi, vaan Jo vanhurskaudessaan Hän lausui: sydämet,
Tään kansan saastaiset, Ain' eksyy tieltäni; Senvuoksi
lepooni Ei saa he koskaan käydä.
5. Ylistys Isälle, Ja kiitos Pojalle Ja avuntuojalle
Pyhälle Hengelle; Kuin alust' ollut on Niin, aina
olkohon Kunnia ainoan Herramme Jumalan Ijästä
ikään. Amen!


Dav. 100 psalmi.

339

1. Koko mailma iloitkohon Sydämestään, sielustaan;
Herran tykö joutukohon, Ken on hänen liitossaan!
Iloll' edes astukaat, "Kiitos Herran!" veisatkaat!
2. Kansakseen hän meidät teki, Lampaiksensa
omiksi; Kun ne kadonneiksi näki, Verellään ne
lunasti; Kanssamme on vaivassa, Antaa ilon
taivaassa.
3. Hänen porttiins kiitoksella Kaikki kansa
kulkekaan, Kiittäin äänell' iloisella Hänen 
rakkaast' armostaan! Hän on hyvä totisest',
Uskollinen ijäisest'.


Dav. 103 psalmi.

340

1. Ylistä Herraa, sieluni, Ja hartaasti Nimeäns kiitä
pyhää! Sanomatonta armoa Äl' unhota, Mink' on hän
suonut yhä, Kun päivät yöt Rakkauden työt Niin
runsahat Sua kohtaavat; Kun vikas kaikki totta Hän
anteeks suo, pois ottaa.
2. Hän, niinkuin vaatis tekomme, Ei tuomitse, Vaan
muistaa laupeutensa; Syntimme vaikka pilvihin
Ylettyiskin, Suuremp' on rakkautensa. Se rajaton
Kuin taivas on; Se kirkkaasti Ja lempeesti Näin
paistaa ijäst' ikään; Ei sitä voita mikään.
3. Niin kauvaksi kuin lännen tie Idästä vie, Hän
synnit meistä väistää, Ja niinkuin Isä armahtaa
Ain' lastansa, Hän auttaa pelkääväistään; Hän rauhaa
vaan Suo liitossaan; Hän armahtaa Ja pelastaa; Suo
apuns uskoville, Sit' oikein anoville.
4. Ah kyllä Herra tietää sen, Kuin vaivainen On
kurja ihmisparka; Juur' ikään vasta kukostui, Taas
lakastui, Kuin vilja maan on arka. Yks hallayö, Niin
turh' on työ, Kaikk' näivettyy Ja menehtyy! Näin
ihmisenkin retki On vaan yks lyhyt hetki.
5. Mut Herran armo yltäinen On ijäinen, Vakaasti
ennallansa! Polvesta polveen kestää se, Kun pysymme
Vaan hänen liitossansa; Sill' verraton Valtansa on.
Miss' äärensä Ja määränsä? Maa häll' on astuimensa
Ja taivas istuimensa.
6. Haluns on laupeutehen, Sit' ijäten Enkelit
ilmoittaapi; Maailman äärest' äärehen Kaikk'
taivainen Sit' joukko julistaapi, Asujat maan Myös
riemuissaan Ylistäkööt ja kiitäkööt! Ei Herra
pyhistänsä Pois luovu ikänänsä.


Dav. 103 psalmi.

341

1. Mun sielun', mielen' kiitä Ja muista Herran hyvyyttä,
Ja sydämeni siitä Ain' nimeänsä ylistä! Hän syntis anteeks
antaa, Vikasi parantaa, Hengestäs huolta kantaa Kuolosta
pelastaa, Runsaasti sua siunaa Ja täyttää lahjoillaan,
Laupeudella kruunaa Ja uudistaapi armollaan.
2. Tahtonsa pyhän, hyvän Hän sanassansa ilmoittaa,
Armonsa lähteen syvän Hän sieluillemme avajaa, Vihansa
pian lakkaa, Vaikk' ansaitsemme sen, Hän turvamme
on vakaa Ja voima heikkojen; Hän sitä armoin muistaa,
Ken riippuu hänessä. Pahat tekomme poistaa Kauvas 
kuin itä lännestä.
3. Rakastaa isä lastaan, Sen viat pian unohtaa; Niin
Herra uskovastaan Ei luovu, vaan sit' armahtaa; Hän
muistaa luontoamme, Ett' on se tomusta; Hetkisen 
kukoistamme Kuin ruoho kedolla, Vaan pian tuulen
henki Pois kukan puhaltaa, Näin äkkiin ihminenki Peräti
raukee, katoaa.
4. Mut Herra pelkäävilleen Ain' osoittaapi armoaan
Hyvyyttä hurskahilleen Jotk' eivät luovu liitostaan.
Vaikk' istuu taivaassansa Hän kunniassansa, Maan
pääll' ei lapsiansa Kuitenkaan unhota; Enkelit kaikki
siellä Veisaavat kiitosta; Niin, sielun', ilomiellä Myös
kiitä Herran armoa!


Dav. 108 psalmi.

342

1. Nimes, Herra, pyhitetty, Ylistetty, Kaikill' olkoon
kielillä; Sua kansat kiitäköhön, Liittäköhön Kunniakses
äänensä!
2. Armos maan ja taivaan ääriin Ylimäärin Kaikkialla
ilmaantuu, Totuutesi lavealle, Avaralle Yli pilvein
ulottuu.
3. Yli taivasten, o jalo, Kaikkein valo, Nouse
kirkkaudessas; Yli maiden, mantereitten, Tantereitten,
Koroita sun kunnias!
4. Kirkkautes loistakohon, Poistakohon Pimeyden
kansoista! Orjuudesta heidät päästä, Vielä säästä,
Omikses ne valmista!
5. Sukukunnat vaikiasti, Haikiasti Vaivojansa valittaa;
Johdata, o Herra, meitä, Eksyneitä, Käymään tietä
oikiaa!
6. Voimaa täällä itseämme Auttaaksemme Meiss' ei
löydy ollenkaan; Sinä yksin kätes kautta Herra, auta
Sionisi voittamaan!
7. Valtakuntas aina lisää, Armias Isä, Holho sitä
Hengelläs, Että vihdoin kaikki kielet, Kaikki mielet
Tunnustavat nimeäs!
8. Poista pimeyden valta, Synnin alta Auta meitä
armossas; Saata kaikki kansat ratki, Pakanatki,
Vihdoin seurakuntahas!


Dav. 111 psalmi.

343

1. Niin hurskahien huoneissa Kuin Herran seurakunnassa
Sydämen' aina Herraa kiittää! Ah suuret ovat, Herra, työs,
Ja riemua ne tuottaa myös, Kun vaarin otan, tutkin niitä.
2. Täynnänsä ompi kunniaa Se, mitä Herra asettaa, Hän
kaikess' ihmetöitään näyttää; Hän antaa ruuan lapsilleen,
On laupias pelkääväisilleen, Liittonsa heidän kanssans
täyttää.
3. Hän sula on vanhurskaus, Työns ovat totuus, oikeus,
Ja käskyns ovat toimelliset; Ne ovat tehdyt totuuteen Ja
perustetut oikeuteen, Ja ijankaiken voimalliset.
4. Hän paljahasta armostaan, Sulasta laupiudestaan Soi
lunastuksen kansallensa, Kaikille, jotka uskossa Halajaa
Herran armoa, Sen omistavat omaksensa.
5. Se tarkoin olkoon muistossan', Ett' Herran pelko
ainian On alku kaiken viisauden; Ken Herraa pelkää,
rakastaa, Hän ymmärryksen, taidon saa Ja runsaan
armon, laupeuden.


Dav. 117 psalmi.

344

1. Halleluja! Näin ilolla Kaikk' kansat maan Nyt 
veisatkaan Ain' Herrallen, Ylistäen! Hän ainiaan
Ravitsee meitä sanallaan.
2. Sulasta vaan Hän armostaan Pois syntimme Ja
kuolomme On poistanut, Meit' auttanut Kautt'
Kristuksen, Poikansa pyhän, Jesuksen.
3. Hän voittanut, Kukistanut On saatanan. Hän
puhtahan Soi sanansa Ja saarnansa, Totuuden toi,
Ett' olla luonamme se voi.
4. Siis ilolla Ja riemulla Ylistäkäät Ja kiittäkäät
Kaikk' Herraa nyt, Te kristityt! Kuin soinut on,
Tää kiitos aina soikohon.


Dav. 118 psalmi.

345

1. Nyt kiittäkäämme: hyv' on Herra Ja laupiutensa
ijäinen! Nyt veisatkaamme: hyv' on Herra Ja
laupiutensa ijäinen! Meill' ompi lahja lahjan päällä,
Kaikk' saadut hänen armostaan; Siis soikoon
ilovirret täällä Kiitosta hälle ainiaan!
2. Kun huusin Herraa armiasta, Apua hältä
rukoillen, Ei hyljännyt hän köyhää lasta, Vaan 
riensi armoll' avuksen'; Kun Jumala on turvanani,
Ja istun hänen suojassaan, Niin mitäs voisi
vastahani Maailma tehdä juonillaan?
3. Ei ihmisihin luottamista, Mä luotan yksin Luojahan;
Ei ruhtinaihin turvaamista, Mä turvaan aina
Herrahan; Kun mua vaino pyytää kaataa, Niin hän
on tuken', vahvuuten', Hän yksin vaarasta mun
saattaa, Hän virten', voiman', autuuten'.
4. Ain' ompi vahva käsi Herran, Se ynsiöistä voiton
saa, Kyll' jumalattomat se kerran Murtaapi, maahan
masentaa; Jos muakin hän kurittaapi, Niin ei hän
hyljää kuitenkaan; Hän lyödessäänkin armahtaapi,
Ei heitä mua kuolemaan.
5. Vanhurskauden portit mulle Nyt rientäkäät jo
avaamaan, Ett' Herrall' saisin siunatulle Kiitosta
tulla veisaamaan; Laskekaat pyhän portin kautta,
Niin sydämin ja suin mä saan Herraani kiittää,
joka auttaa, Kun kaipaan hänen apuaan.
6. Se kivi, jonka rakentaja Peräti oli hyljännyt, Se
pohjana on vahvimpana, On paras kulmakivi nyt;
Tään Jumala vaan saattoi tehdä; Niin sääsi Herra
väkevä, Me että saamme silmin nähdä Nyt hänen
ihmetöitänsä.
7. Tää on se päivä juhlallinen, Jonk' itse Herra tehnyt
on; Siis olkoon mielen' riemullinen Ja tyytyväinen,
murheeton! Nyt Herran virttä veisatkaamme, Ylistäkäämme
nimeään Ja Herran sanaa saarnatkaamme; Suo, Herra,
se menestymään!
8. Se siunattu nyt täällä olkoon, Ken tulee Herran nimehen,
Jokainen siunatuksi tulkoon, Ken etsii Herraa haluten.
Me tuomme armon alttarille Nyt sydämemme uhriksi,
Siis lapsillesi vaivaisille Suo, Herra, koittaa kasvosi!
9. Sä, Herra, olet Jumalani, Sinua yksin ylistän, Sä
ainokainen armahani, Sinusta veisaan virsissän'; Nyt
kiittäkäämme: hyv' on Herra Ja laupiutensa ijäinen!
Nyt veisatkaamme: hyv' on Herra Ja laupiutensa ijäinen!


Dav. 145 psalmi.

346

1. Mä ylistän sun nimeäs, O Herra Jumalani, Ja ilmi
saatan ihmeitäs, Korkia kuninkaani! Suo siihen mulle
taitoa, Armostas aina apua, Sä armon avun alku.
2. Suur' olet, ylistettävä, Mun taivaallinen Herran',
Ja voimallinen, väkevä, Se nähdään joka kerran,
Kun kättes töitä katsellaan, Vaikk' kuinka tarkoin
tutkitaan, Ken lukea ne voisi?
3. Sun armostas mä puhelen, Suuresta voimastasi,
Sun kunniastas kertoilen Ja viisaudestasi, Viel'
lastemme sun hyvyyttäs, Lastemme lasten lempeyttäs
Ain' julistaman pitää.
4. Maailma kaikki ilmoittaa Armoas ääretöntä, Se
kiittäin julki julistaa Hyvyyttäs määrätöntä; Kuink' olet
aivan armias Ja vihaan hidas, laupias, Suloinen
ystävilles!
5. Sun valtakuntas vahva on, Ei voi se koskaan laata;
Sun voimas raukeamaton! Se tuntemaan mua saata!
Kauniisti korjaat kaatuneet, Vahvistat jälleen vaipuneet,
Kun armohos he turvaa.
6. Runsaasti ratki ravitset Elävät einehellä Ja tarpeet
kaikki taritset Suurella hyvyydellä; Sä avaat kätes
armiaan Ja täytät luodut ainiaan Lahjoillas laupiailla.
7. Rakastavias rakastat, lähestyt pelkääviäs, Ja
vaikka joskus kuritat, Et hyljää ystäviäs; Sä hurskaan
huudon huomaitset, Ain' apuasi taritset, Hävität
häijyt kaikki.
8. Vanhurskas, vakaa, Jumala, Sä kaikiss' olet
töissäs, Et salli viekkaan juonia, Vaan pyhä olet
teissäs. Siis kielen kilvan kiittäköön, Kanss' luotujes
ylistäköön Nimeäs suurta aina!


Dav. 146 psalmi.

347

1. Kiitä Herraa, sieluni, Kieleni ja mieleni! Hän on hyvä,
armias, Loppumatta laupias.
2. Älä luota ihmisiin, Vaikka kuinka ylhäisiin; Apunsa on
voimaton, Koska hätä suurin on.
3. Maasta tulleet olemme, Maaksi jälleen tulemme,
Rikkahat kuin vaivaiset, Ylhäiset kuin alhaiset.
4. Miss' on silloin valtamme Väkemme ja voimamme?
Voima, valta, tavarat Niinkuin varjo katoovat.
5. Autuas on aina vaan, Se, ken turvaa Jumalaan,
Tietä Herran vaeltaa, Hurskautta rakastaa.
6. Jumalamme kaikki loi, Maan ja taivaan ilmi toi,
Täyttää ne viel' lahjoillaan, Pitää huolta luoduistaan.
7. Isoovat hän ravitsee, Sorretuita suojelee, Vangit
köyhät kirvoittaa, Viheljäiset virvoittaa.
8. Eksyneitä etsiipi, Langenneita nostaapi, Armons
antaa kaikillen Häntä odottavillen.
9. Orpoja hän holhoilee, Leskein huudon huomaitsee,
Sairaan kivut lievittää, Häijyin juonet hävittää.
10. Suur' on Herra Sionin Ikuisihin aikoihin; Vanhat,
nuoret, kiittäkäät, Nimeään ylistäkäät!


Dav. 147 psalmi.

348

1. Nyt Jumalata kiittäkään Jerusalemin kansa, Öin,
päivin hänt' ylistäkään Suuresta armostansa! Ah ompi
kallis asia, Herralle tuoda kiitosta, Kaikkina aikoinansa!
2. Hän ompi maamme siunannut, Ravinnon meille suonut,
Vaaroissa meitä varjellut Ja vahvan turvan tuonut; Meit'
orjuudesta ottanut, Vapautehen saattanut, Sanansa 
kautta koonnut.
3. Näin avun saa Israeli, Kun Herran päälle luottaa,
Mut jumalattomille niin, Ei apua hän tuota; Hän laupias
on sille vaan, Ken hänen armons aikanaan Uskossa
vastaan ottaa.


Dav. 147 psalmi.

349

1. Hyvä on Herra, Hyvä on Herra! Kiittäkäätte
siitä! Lahjans on kalliit, ylistäkäät niitä! Ylistäkäät
niitä! Suloist' on kiittää, siis, mun sielun', kiitä!
Kiittäkäät Herraa, Kiittäkäät Herraa!
2. Veisatkaat vuoroin, Veisatkaat vuoroin Hänen
kiitostansa, Ain' yksin äänin kanteleitten kanssa,
Kanteleitten kanssa! Hän viisas on ja suuri
voimassansa. Kiittäkäät Herraa, Kiittäkäät Herraa!
3. Hän taivahansa, Hän taivahansa Pilvillänsä
peittää, Maan päälle armaan satehensa heittää,
Satehensa heittää, Luo kuiviin vuoriin ruohopenkereitä.
Kiittäkäät Herraa, Kiittäkäät Herraa!
4. Hän luoduillensa, Hän luoduillensa Tarpeet aina
tuottaa, Eläimet kaikki syöttää hän ja juottaa,
Syöttää hän ja juottaa; Kaarneenkaan pojat hänt'
ei huuda suotta. Kiittäkäät Herraa, Kiittäkäät
Herraa!
5. Ei miesten voima, Ei miesten voima Kelpaa
Jumalalle, Hevosten uljuus Kaikkivaltiaalle,
Kaikkivaltiaalle; Hän armons suo vaan hartaast'
anovalle. Kiittäkäät Herraa, Kiittäkäät Herraa!
6. Kiittäkäät Herraa, Kiittäkäät Herraa! Hän on
ratki hyvä, Elämän lähde on hän sangen syvä, On
hän sangen syvä, Jost' aina vuotaa lahja enentyvä.
Kiittäkäät Herraa, Kiittäkäät Herraa!
7. O Jesus Kristus, O Jesus Kristus, Apus meille
anna, Kaikille kristityille armos kanna, Kristityille
kanna, Ett' aina laulaisi he: hosianna! Kiittäkäät
Herraa, Kiittäkäät Herraa!


Dav. 150 psalmi.

350

1. Herraa hyvää kiittäkää, Iloiten ylistäkää, 
Luodut kaikki laulakaa Luojan suurta kunniaa!
2. Pyhät, suuret, korkiat Tekons on ja oikiat;
Herrautens ijäti Puuttumatta pysyypi.
3. Kiitos Jumalallemme Soikoon sydämestämme
Virsin, lauluin, psalttarein, Harpuin, huiluin, kantelein!
4. Kaikki, joissa henki on, Kiittämään jo tulkohon,
Herraa hyvää riemulla, Halleluja, halulla!