Vuoden 1886 virsikirja 251-300


251

1. Sinuhun, Jesus, ainoaan Mä turvaan tuskissani; En
toista turvaa tunnekaan Mä ahdistuksissani; Sit' ihmistä
ei löytynyt, Ei yhtään tänne syntynyt, Ken vapahtaa voi
vaivoista. Ah armahda, Ja auta ahdistuksesta!
2. Kun syntin' suuret sydäntän' Kovasti vaivaa, soimaa,
Mua puhdistakoon synneistän' Sun kovan kuolos voima!
Rakkaalle sano Isälles Verelläs velkan' maksanees; Näin
pääsen synnin kuormasta Ja vaarasta, Niinkuin sä lupaat
sanassa!
3. Suo usko mullen armostas, Se kallis lahja taivaan, Ett'
turvattuna avustas Kestäisin kaiken vaivan, Sua rakastaisin
enimmän, Lähimmäistän kuin itseän'! Näin eläessän', 
kuollessan' Ain' apunan' Sä ole, poista kiusaajan'!
4. Kunnia Jumalallemme, Isälle Luojallemme, Ja 
Kristukselle Pojalle, Rakkaalle Herrallemme, Niin
Hengelle myös Pyhälle, Lohduttajalle hyvälle, Jok'
ajassa tääll' opettaa Ja vahvistaa, Ijäiseen iloon valmistaa!


252

1. Mä kiitän sua, Jumala, Kun lohdutit nyt minua Sanallas,
josta sydämen' Saa aina levon suloisen.
2. Nyt Henkes mua iloittaa Ja sydämeni rauhoittaa, Se
vakuuttaa mun armostas, Jos teinkin paljon vastahas.
3. Täst' armostasi iloitsen, Tuon nöyrän sulle kiitoksen, 
Kun, Herra, sinun voimasi Vahvistaa heikkouteni.
4. Armoas lisää minulle, Vie pyhäin käskyis polvulle,
Mun elämäni ojenna, Niin ett'en ketään pahenna!
5. Mun uskoani vahvista, Mua rakkaudella kaunista,
Aut' aina niin tääll' elämään, Ett' olen valmis lähtemään!
6. Hajota juonet kavalan, Kukista valta kiusaajan, Suo
loppu mulle suotuinen, Ett' olen sulle mieluinen!
7. Niin taivaan korkeudessa Kiitostas veisaan riemulla.
O kuule, rakas Isäni, Mit' aneleepi lapsesi!


253

1. Älä sure, sielu surkia, Juur' kuin Herra hyljäisi! Pidä
kiinni sana korkia, Niin sun raukee kuormasi; Vaikka
olet syntinen, Jumala on armoinen; Ansaitsit kyll' kadotuksen,
Vaan hän tarjoo pelastuksen.
2. Olet kaikkein muiden kanssa Synnist' aivan saastunut,
Jonk' on lankeemuksellansa Adam meille tuottanut. Mutta
turvaa Herrahas, Kadu, karta pahuuttas, Huuda sydämellä,
suulla, Kyll' hän sua tahtoo kuulla!
3. Jumalall' on sydän rakas, Laupeudesta palava, Niinkuin
lastaan isä armas, Haluisesti halaava; Säälii minun surujan',
Murehtii mun tuskian', Kuolostani huolestuupi, Elämästän'
ihastuupi.
4. Kuolemaa ei syntisellen Herra tahdo milloinkaan, Vaan
ett' hän jo kääntyis jälleen, Löytäis elon autuaan; Herran
sydän iloitsee, Kun se sielun huomaitsee, Joka poijes 
vääryydestä Kääntyy häneen sydämestä.
5. Lammastaan ei paimen parhain Hae sillä huolella, Millä
Herra myöhään, varhain Pitää murheen sieluista. Jos sen
oikein tuntisit, Ilost' itkuun raukeisit, Kun niin rakastaa hän
meitä, Ikävöitsee eksyneitä.
6. Enkeleillä, Jumalalla Ompi ilo yltäinen, Kun he tiellä
oikialla Nähdä saavat syntisen. Ah siis rientäkäämme
vaan Synneistämme luopumaan! Herra ne kaikk' unhottaapi,
Meren pohjaan upottaapi!
7. Ei niin vuorta korkeata, Ei niin syvää syvyyttä, Sadett' ei
niin siunaavata, Että Herran hyvyyttä, Jonka hän ain' osoittaa,
Voisi niihin verrata; Vaikk' on synti suuri aivan, Suurempi on
armo taivaan.
8. Rohjennu siis, sielu=parka, Joka kannat murhetta; Heitä
surus, sydän arka, Surustas ei apua! Suur' on syntis surkeus,
Mutta Herran laupeus Ääretön se ompi aivan, Käypä yli maan
ja taivaan.
9. Tuhatta jos suuremmaksi Mailma olis luotuna, Ja sen synnit
painavaksi Päälles kaikki koottuna, Herran armo, luota vaan,
Sult' ei puuttuis silloinkaan; Rakkautens sua kohtaan, Niinkuin
liekki palaa, hohtaa.
10. Armos oven, Jumalani, Suo ain' olla avoinna, Että tunnen
tuskissani Rauhas rakkaan ilolla! Rakast', Isä minua, Ann'
rakastan sinua; Henkes anna mua hoitaa, Ett'ei synnin valta
voita!


254

1. Syntinen. O Jesus, piinas kautta Ja kuolos katkeran, Ann'
anteeks syntin', auta Eläissän', kuollessan'!
2. Jesus. Käy tänne, ihmis=parka, Ja kadu syntejäs, Pois
luotan' älä karkaa, Paranna itseäs!
3. Syntinen. Mä syntiä tein aina Sinua vastahan, Se sydäntän'
nyt painaa, Sit' itken, valitan.
4. Jesus. Miks piinaan', kipujani Et pidä mielessäs, Et tuskaa
kuolemani, Jonk' kärsin edestäs?
5. Syntinen. Mitästä, Jesus, hyvää Sun kuolostas mä saan,
Jos helvettiä syvää En vältä kuitenkaan?
6. Jesus. Ei minun ole syytä, Jos synti rangaistaan; Ken
synniss' elää pyytää, Se syystä tuomitaan.
7. Syntinen. En syntejäni salaa, Ne itkein tunnustan; Mut
vihas tuli palaa Kuitenkin tunnossan'.
8. Jesus. Mä vihaan syntejäsi, Vaan syntist' armahdan; Kun
huudat hädässäsi, En kiellä armoan'.
9. Syntinen. En tiedä muuta tietä Päästäksen' vaivasta,
Siis tahdon tykös rietä; O Jesus, armahda!
10. Jesus. Minuhun turvaaville Ain' olen armias, Armoa
anoville Leppyinen, laupias.
11. Syntinen. Tott' uskon, Jesukseni, Ett' olet laupias, Et
jätä itsekseni Mua syntist' avuttas.
12. Jesus. Siin' uskos' aina pysy, Niin et jää vaivahan;
Sanaani tutki, kysy, Se avaa taivahan.
13. Syntinen. Hallitkoon mua yhä, O Jesus, armosi! 
Lähetä Henkes Pyhä Mun johtajakseni!
14. Jesus. Mun armon aina kestää Sua Henken' lohduttaa
Ja harhateiltä estää, Kuolossa virvoittaa.
15. Syntinen. Mun kerran Pyhäin kanssa Suo taivas periä,
Ja välttää häijyn ansa! Ah meist' äl' eriä!
16. Jesus. Niin totta kuin mä elän Nyt kanssa Isäni,
Hetkelläs viimeisellä Sun saatan ilooni.
17. Syntinen. Nyt olen voiton päällä, Sua kiitän, Jesuksen';
Sä synnist' autat täällä, Viet viimein taivaasen.


255

1. Syntinen. Ah, ah kunne kurja kuljen, Ah kuin synti
vaivaapi, Suru mieltän' kaivaapi! Kyynelin yöks silmän'
suljen, Itken, huokaan, valitan, Murrun aivan murheessan'!
2. Jesus. Kenen on se kurjan ääni, Ken niin suree surkiast',
Valittaapi vaikiast', Liikuttain mun sydäntäni? Pois nyt
vaikia valitus, Minussa on lohdutus!
3. Syntinen. Ah jos joku voisi vielä Lohduttaa mun 
sydäntän', Pelastaa mun synneistän'! Ah jos kunne 
käännyn täällä, Synti rauhan karkoittaa, Murhe raskas
rasittaa!
4. Jesus. Minä, minä levon annan Armostani sulasta, 
Kun vaan käännyt pahasta; Katuvalle armon kannan,
Kun mua etsii uskolla, Sielun hartaan halulla.
5. Syntinen. Ah ma kuulen äänen armaan! Kuormaani
se huojentaa, Sieluani virvoittaa; Niin se ystävän' on
varmaan, Se on ääni Jesuksen, Tyköni taas tullehen!
6. Jesus. Syntis oli tullut kanteeks, Rikoksesi raskahat
Tyköäs mun poistivat; Nyt ne olet saanut anteeks, 
Lähestyn nyt sinua; Pidä mua uskolla!
7. Syntinen. Uskoni on heikko aivan, Kynttiläinen
suitsuva; Auta, Herra armoisa, Alta epäilyksen vaivan,
Ettei synti kuolemaan Kaatais mua kauhiaan!
8. Jesus. Älä pelkää kuolemata, Älä ole levoton,
Vaikka uskos heikko on! Rauhaa tuon ma vakavata,
Uskoasi vahvistan, Epäilyksen hajotan.
9. Syntinen. Ah sä Jesus armollinen, Mä vaikk' olen 
mahdoton, Sun on armos rajaton; Suloinen sä,
uskollinen, Korjaat, holhot huonoa, Voimatonta,
heikkoa.
10. Jesus. Maailmaan ma tulin tänne Armost' autuutt'
antamaan, Syntisiä auttamaan, Vapahtamaan 
synneistänne; Tuon nyt armon suloisen, Levon,
rauhan, autuuden.
11. Syntinen. Armos, Jesus, mieleheni Murheelliseen
vuodata, Johda töissä, neuvoissa! Näin teet lopun
tuskilleni. Vihas tunto, Jumalan', Lauhtuu minun
tunnossan'.
12. Jesus. Edestäs, se muista, vaivan, Kivun kärsein
katkeran, Kovan ristin=kuoleman; Sillä on nyt
velkas aivan Täysin määrin maksettu, Isän armo
ansaittu.
13. Syntinen. Iloll', Jesus, kiitän sua Tästä lohdutuksestas,
Ylistän sun armoas; Ei nyt synti vaivaa mua. Kiitä Herraa,
sieluni! Kaikk' on hyvin asiani.


256

1. O Jesus, sulho suloinen, Sydämen' ilo ijäinen, Sä
sielun pyhä puhdistus Ja uskon alku, uudistus!
2. Nimelles maassa, taivaassa Ei löydy vertaa voimassa,
Sen kautta meille annetaan Elämä, autuus ainiaan.
3. Sä, Jesus, mielen valkeus, Sydämen ilo, makeus,
Ravitset, ruokit sielumme Ja täytät kaikki tarpeemme.
4. Ken sinun kerran löysi vaan, Hän kyllästyypi
maailmaan; Ken rakkauttas  tuta saa, Se tykös täältä
halajaa.
5. Se rakkaus ei raukea, Ei kuollessakaan taukoa,
Se paistaa palavammin vaan, Ain' täyttää sielun sulollaan.
6. O Jesus, kaiken aikamme Armollas asu kanssamme,
Meit' täytä suloisuudellas, Ravitse rakkaudellas!


257

1. Vapahtajani Jesus on Mull' ilo, riemu verraton,
Tääll' ollessani outona, Vieraana kulkiaimena.
2. Tukala, ahdas on se tie, Jok' kuolon alhost'
eloon vie; Vaan Jesus kun on kanssani, Hän
huojentaa mun matkani.
3. Ain' auta, Jesus, vahvista, Ett'en ma tietä ahdasta
Tykösi täältä kulkeissan', Uupuisi keskimatkallan'!
4. Sun ristis olkoon sauvanan', Tukena heikkoudessan',
Sun veres sielun' puhdistus, Sun kuolos uskon'
uudistus!
5. Sun ansiosi ainian Mull' olkoon täällä verhonan',
Johon, kuin lintu poikansa, Mä sielun' kätken
vaaroissa!
6. Ah estä epäilyksestä, Varjele mua synnistä, Ja
viimein lähtö rauhassa Suo mulle sanas voimassa!
7. Mun sielun', Jesus armias, Sä ota silloin suojahas,
Sun valittujes parihin, Sun taivaas ilosalihin!
8. Ja ruumiini suo rauhassa Levätä maassa aikansa,
Siks kun sen siitä herätät, Taas sielun kanssa yhdistät.


258

1. Jesus, paras ystäväni, Jonk' ei ole vertaista; En sua
koskaan eläissäni Hyljää enkä unhota! Ken mun saisi
vietellyksi Pois mun rakastajastan'? Tahto meillä olkoon
yksi, Tääll' ja taivaass' ainian.
2. Hän on kuollut puolestani; Ken nyt voi mun kadottaa?
Viel' on edesvastaajani, Hän mun vanhurskauttaa; Ken
siis tahtoo kantaa päällen', Kun hän on mun valinnut,
Hukuttaa ken taitaa hänen, Jonk' on suojaans ottanut?
3. Vakaisesti siihen luotan, Ett'ei elo, kuolokaan Erota
mua Jesuksestan', Enkelit ei, vallatkaan; Eikä mikään
luoduist' muista, Nykyiset tai tulevat, Mua Jumalastan'
poista, Jesuksesta rakkaasta.


259

1. Jesus, ilon', elämäni, Jesus, korkein kunnian',
Rikkauten', tavaran' Älä hyljää pyyntöäni, Koska
mailta kyynelten Tykösi mä huutelen.
2. Täällä aina kaivaa meitä Murhe, pelko, ahdistus,
Synnin suru, kauhistus, Josta kyllin kyyneleitä
Vuodattaapi vaivoissaan Sielu surkeudessaan.
3. Joskin moni noudattaapi Mielellänsä maailmaa,
Katoovaista kavalaa, Halajaapi, harrastaapi,
Riistaa, kultaa, kunniaa, Suo mun sua noudattaa!
4. Tykönäs, o Jesus, aina Sieluni on suojassa,
Rakkahassa rauhassa, Sydäntän' ei pelko paina
Eikä juonet saatanan, Viha, vaino maailman.
5. Vaikka usein vuodatamme Kyynelvirtaa 
katkeraa, Kuitenkin se lohduttaa Meitä täällä
murheissamme, Ett' on itku loppuva, Iloks
kerran muuttuva.
6. Autuas, ken Herraan luottaa! Sill' on rauha
eläissään, Rauha täältä lähteissään; Herra hälle
turvan tuottaa, Antaa armon, autuuden, Rauhan
ijankaikkisen.
7. Avukseni riennä, Herran', Eläissäni ainian!
Armahda myös tuskissan', Kun sä kuoloon
kutsut kerran! Korjaa mailta kyynelten Ilohos
ijäisehen!


260

1. Jesus, sanallas sä sielun' Ravitset, sen täytät
haluin, Annat armon, autuuden; Asu, Jesus,
tykönän'!
2. Vaikka kyllä mä sen tunnen, Ett'en ole 
mahdollinen, Sinuun turvaa sydämen'. Asu,
Jesus, tykönän'!
3. Ole kanssan', mua että Saatana ei saisi
pettää! Sä mun toivon' ainainen, Asu, Jesus,
tykönän'!
4. Estä, murra lihan valta, Suojaa mua 
maailmalta! Sinuun luotan, armoinen; Asu,
Jesus, tykönän'!
5. Rikokseni tunnen suuret, Syntini myös
syvät juuret; Vaan en luovu sinust', en!
Asu, Jesus, tykönän'!
6. Kenpä mua saattais vaivaan? Periä
mun annat taivaan; Sinuun käännyn toivoen;
Asu, Jesus, tykönän'!
7. Pysy läsnä, Jesus rakas, Pahuus kaikki
poista kauvas! Sinuss' riipun rukoillen:
Asu, Jesus, tykönän'!
8. Kosk' on Jesus mua läsnä, Hallitsee mua
Hengellänsä, Silloin sanon riemuiten:
Asu, Jesus, tykönän'!
9. Autuaast' näin täältä kuljen, Enkelien
seuraan tulen, Jossa soipi kiitoksen':
Asu, Jesus, tykönän'!


261

1. O Jesus, armon ruhtinas, Sua kiitän hartahasti!
Sun aina läsnä=olostas Ylistän riemuisasti. Se,
ken sun tielläs vaeltaa, Hyvissä turvin olla saa,
Kun sinä olet kanssa.
2. Mä yönkin pimeydessä Vaellan turvissasi;
Korvenkin synkeydessä Sun, Jesus, seurassasi;
Mua vaaroista sä varjelet, Valollas täytät, valaiset
Myös pimeimmätkin rotkot.
3. Sun seurassas en pelkäisi, Jos mailma kaikkinensa
Hukkuiskin, vuoret vajoisi Maan alle huippuinensa;
Mull' ompi tuki, turvani, Järkähtämätön linnani
Sinussa, Jesukseni.
4. Maan perustukset vaipukoot Ja niiden jyrinässä
Kaupungit, linnat kaatukoot Kaikk' raunioiksi
tässä; Kukistumatta kuitenkin On muurit Herran
kaupungin, Pysyvät paikoillansa.
5. Se kaupunki on turvana, Varana hurskahien;
Siin' ompi hyvä asua Ja olla uskovien, Jotk'
autuuttaan ei laiminlyö, Kuin ne, joill' ompi
mailman työ Parhaana etsintönä.
6. Ja Jesus linnamme tää on, Kaupunki turvallinen;
Hänessä olen pelvoton Ja aina urhoollinen; Kuin
minua hän vahvistaa Ja hengen voiman uudistaa,
En muusta mitään huoli.
7. Mun sieluni siis kiittäköön Jesusta yksinänsä,
Hänehen itsens liitäköön Kaikilla retkillänsä! O
kiitos sulle Jesuksen', Kun annat rauhan sielullen'
Nyt ja ain' ijäisesti!


262

1. O Herra, Henkes valo suo, Minuhun puhdas
sydän luo. Mua totuudessas vahvista, Armollas
kruunaa, kaunista!
2. Sinua, Jesus, halajan, Sinulle oven' avajan,
Käy sydämeeni voimallas, Se täytä rakkaudellas!
3. Sun nimes suurta kunniaa Suo töillän' myös
mun julistaa! Mua päästä synnin vioista Ja auta
kiusauksista!
4. Sodassa seiso kanssani, Vahvista uskon', 
toivoni; Suo aina luja kärsimys Ja poista mielen
ynseys!
5. Mua auta teiltä turhuuden, Ojenna tielle
autuuden Ja saata viimein taivaaseen Ilohos
ijankaikkiseen!


263

1. Jesus, sielun' palaa, Sydän sua halaa, Sua odatan;
Surusta ma hivun, Kärsin kipiän kivun, Sua kaipajan;
Jesuksen', Mun sulhasen', Maailmass' en tahdo
mitään Suhtees minään pitää.
2. Siipeis all' on turvan' Vastoin valtaa surman; Vaikka
ahdistaa Vihollisen häijy, Perkele, kuin väijyy, Jesus
pelastaa; Mitäpä siis pelkään mä, Vaikka synti,
mailma pauhaa? Jesus antaa rauhaa.
3. Ei voi kuolon kita, Eikä tuonen rita Mua kauhistaa;
Vaikka mailma halkeis, Ei mun turvan' raukeis; Jesus
vahvistaa. Kyllä voi Se, ken mun loi, Jesus kuolemasta
auttaa Piinans, kuolons kautta.
4. Pois nyt kallein kulta; Minust' on se multa, Jesus
tavaran'; Mailman kunnia, kulje Kauvas, loistos sulje!
Jesus kunnian'; Eivät vaan Voi tuskatkaan Mua
Jesuksesta poistaa; Häntä tahdon muistaa.
5. Maailman turha tapa! Sinust' olla vapaa Tahdon
todella; Et sä mua petä, Et voi syntiin vetää, Voit
vaan kiusata; Komeus Ja koreus, Muutkin syntini
ja syyni, Jääkäät kaikkityyni!
6. Häijyt murheen henget, Kiiruhtain pois menkäät!
Jesus turvani; Kaiken puutteen, vian Muuttaapi hän
pian Mulle parhaaksi; Jesuksen', Mä tiedän sen,
Kaikki surut, murheet taitaa, Hyväkseni laittaa.


264

1. Jesus, sielun', palaa, Sydän sua halaa, Kuule ääneni!
Ikävöin jo sua, Herran siunattua, Lohdutustani! Jesuksen,
Mun sulhasen', Verelläsi minun ostit, Armohelmaas nostit.
2. Syntin' inhottaapi Mua rasittaapi Raskaast' ainian;
Siitä itkein huokaan; Armos mulle suokaan Anteeks,
Jumalan'! Jesuksen'! Mä uskon sen: Olet edesvastaajani,
Puhut puolestani!
3. Siihen voin ma luottaa, Kristus avun tuottaa Vastoin
syntiä; Saatana vaikk' koittaa, Eipä enää voittaa Voi se
ilkiä; Eikä hän saa Mua kukistaa; Jesus voi ja tahtoo
auttaa Piinans, kuolons' kautta.
4. Jesukseni kanssa Voitan voimallansa Lihan, maailman,
Voitan himot pahat, Voitan riettaat tavat, Voitan kuoleman;
Jumalan' On vartijan', Häntä saatan' pakeneepi Vaikka
kiukuitseepi.
5. Tyhjä ompi varjo, Mitä mailma tarjoo, Kulta, kunnia;
Siit' ei ole turvaa, Kaikki on se turhaa, Tuhkaa, tomua;
Kiirusti Se katoopi; Mutta Jesus, elämäni, Pysyy
tykönäni.
6. Surut, ahdistukset, Synnin kiusaukset, Vaivat, kuolema,
Ei ne Jesuksesta, Sielun sulhasesta, Mua erota; Päivin öin
Mä ikävöin Saada näistä pelastusta, Täyttä vapahdusta.
7. Muut ne korkioille Kunnian kukkuloille Pyrkiköhöt
vaan! Minä alahalla Herran tahdon alla Seuraan lakiaan.
Jesus kun Vaan ompi mun, Olen aina tyytyväinen, Onneen'
viihtyväinen.
8. Päälles surun' heitän, Turvaas itsen' peitän, Rakas
Jesuksen'! Sure puolestani, Valvo etuani, Täytä puuttehen'!
Synnistä Mua saata sä Verelläsi puhtahaksi, Taivaas
asujaksi!


265

1. O Jesus, auttaja Ja armon antaja, Synnittä kuolit aivan,
Meilt' otit synnin vaivan; Nyt elät taivaassasi, Ain' autat
omiasi!
2. Ah Jesus auttakoon, Tarpeemme antakoon! Hän
sydämeemme tulkoon, Rukouksemme kuulkoon!
Jesusta, sielun', kiitä, Ja häneen itses liitä!
3. Mun henken' Jesus loi, Elämän mulle soi; Ravinnon
Jesus antaa Ja kaikki tarpeet kantaa, Ain' Jesus neuvon
tietää, Avuksi tahtoo rietä.
4. Mun Jesus lunasti, Mun Jesus pelasti, Pois helvetistä
osti Ja kuolemasta nosti; Hän tuntee tarpeheni Ja ehtii
avukseni.
5. Jesus suo uskoa Ja holhoo heikkoa; Hän Pyhän Hengen
antaa, Se kaikki lahjat kantaa; Niill' Jesus sielun täyttää,
Armonsa aina näyttää.
6. Meit' Jesus suojelee, Vaaroista varjelee; Myös rauhaa
Jesus tuopi, Ja terveyden suopi; Vahingot Jesus estää;
Ijäti armons kestää.
7. Meit' Jesus hallitsee, Öin päivin vartioitsee; Ei väsy
hän, ei makaa, Vaan ompi valpas, vakaa; Jesuksen
nimeen elän, Jesuksen nimeen kuolen.
8. Mä, Jesus, olen sun, Sä ijät' olet mun, Mun vaivan 
tiellä tällä, Mun taivaiss' ylähällä, Mun, Jesus, kaikin
paikoin, Mun aina kaikkiin aikoin.
9. Jesus, Lunastajan'! Jesus, Vapahtajan'! Mua nyt
ja aina auta, Suo autuus armos kautta! Kun päättyy
elon hetket, Mun taivaan iloon kätket.
10. Nyt kaikki kiittämään, Jesust' ylistämään! O Jesus,
Herra taivaan, Mun kunniani aivan! Jesuksen kiitos
olkoon, Meit', amen, Jesus kuulkoon!


266

1. Jesus paras tavaran', Hän mun osti kuolollansa,
Hänen luokseen halajan, Hänen olen kirjassansa;
Muusta en mä huolikaan, Kun on mulla Jesus vaan.
2. Tarjotkohon maailma Riistaa, kultaa, kunniata,
Ilojansa turhia, Hehkuvaista hekumata; Mua ne ei
luovuta Jesuksesta rakkaasta.
3. En mä kiitä maailmaa, En sen kultaa, korkeutta;
Kulta pian katoaa, Korkeus monta horjahduttaa;
Jesus, paras tavaran', Korkeuten', kunnian'.
4. Jesus on mun elämän', Herrauten', kerskauksen',
Jesus ompi hädissän' Ainoa mun lohdutuksen';
Kaikki muu vaan tuskaa tuo, Jesus ilon, riemun
suo.
5. Pakene siis menoines, Maailma, sä sielun murha,
Huveines ja riemuines, Tyhmäin lohdutus, sä turha!
Mua Jesus iloittaa, Turvaa, holhoo, lohduttaa


267

1. Sua sydämestän' rakastan, Lähene mua, Jumalan',
Avarall' armollasi! Mua maailma ei iloita, En tottele
sen turhuutta, Kun olen omanasi, Vaikk' vaipuis
vaivaan sieluni, Ain' olet uskallukseni, Mun osan',
oman, armahan', Mun Vapahtajan', auttajan', 
O Jesuksen'! Mua pelasta, Mua pelasta, Synnistä,
sielun surmasta!
2. Minulle antoi armosi Ruumiini ja myös sieluni
Lainaksi elämässä; Suo että sulle kunniaks Ja
lähimmäisen parahaks Sun lahjaas käytän tässä!
Totuta mua totuuteen, Pois poista petos perkeleen;
Sinussa suo mun riippua, Myös ristiäkin kantaissa!
O Jesuksen', Sun kuolosi, Sun kuolosi Ain' olkoon
lohdutukseni!
3. Enkelis, Herra, lähetä, Minua täältä lähteissä,
Taivaasen luokses tuomaan! Myös ruumiini, kun
poveen maan Se lepohonsa lasketaan, Sä ota
armos huomaan! Kun herätät mun kuolosta, Suo
silmän' nähdä sinua Autuuden iloss' ijäti, Uudessa
taivahassasi! O Jesuksen', Mun turvani, Mun
turvani, Mua kuule rukoillessani!


b. Jumalan armollisesta varjeluksesta.


268

1. Iloitse, sielun', Herrassa, Ja ole turvattuna, Hän
auttaa aina vaivoissa, Ei suo sun hukkaantua; Ei
kukkasten Ihanien Pääll' aina käydä täällä. Mut
Jumalaan Ken luottaa vaan, On aina voiton päällä.
2. Sen Josef, Job ja Davidi Todeksi nähneet ovat,
Kun heitä murhe ahdisti, Ja tuskat, vaivat kovat,
Ett' aikanaan Taas vaivoistaan Heit' aina Herra
autti. Ken Jumalaan Luottaapi vaan, Se voittaa
vaarat kaikki.
3. Ei maailma, ei saatana Pois Herrasta saa viedä;
Jumala mull' on turvana, Muut auttajaa en tiedä.
Ei apuaan, Ei armoaan Hän kiellä omiltansa. Ken
Jumalaan Luottaapi vaan, Saa avun aikanansa.
4. Kun vihamiehen' kavala Mua pilkkaa valehdellen:
Jo hylkäs hänen Jumala! Niin vastaan kiukkuisellen:
Mua Jumala Voi varjella, Hän mua vartioipi; Ken
Jumalaan Luottaapi vaan, Sen korottaa hän voipi.
5. Jos Herra näkyy toisinaan Mun hyljänneenkin
kurjan, Jos mailma häijy vihoissaan Myös näyttää
mielen nurjan, Niin tiedän sen, Ett' auttaa hän
Ajalla oikialla. Ken Jumalaan Luottaapi vaan, Ei
vaivu tuskan alla.
6. Niin ole, sielun', iloisna, Äl' anna surun voittaa!
Ei mailma, synti, saatana Voi sua vahingoittaa; Ne
neuvoineen Ja juonineen On Jesus Kristus kaannut.
Ken Jumalaan Luottaapi vaan, Se ain' on avun saanut.
7. Jos todella vaan uskon ma, Ja tahtohonsa taivun,
Ei hyljää hyvä Jumala, Ei suo ett' vaivaan vaivun. 
Kuss' uskallus Ja rakkaus, Ei toivo murheeks muutu. 
Ken Jumalaan Luottaapi vaan,  Ei hältä hyvää puutu.
8. Se vaan on oikein vaivainen Ja tuskaa päälleen
tuottaa, Ken hyljää Herran ylhäisen Ja maailmahan 
luottaa. Sill' auttaja, Vapahtaja On meillä Jumalamme.
Ken uskoo sen, Saa autuuden Ja turvass' asuu, Amen!


269

1. Jumala on mun turvani, Hän kuormani Keventää
tahtoo totta; Kun häntä kautta Jesuksen Mä rukoilen,
Pois murheeni hän ottaa. Jos viipyiskin, Niin kuitenkin
Hän itkuni Ja huutoni Huomaapi, avun tuottaa.
2. Herralle heitän huoleni, Hän ijäti Minusta murheen
pitää; Hän tietää mitä tarvitsen, Ja antaa sen, En epäile
mä sitä. Jotk' uskossa Ja toivossa Hänt' etsivät, 
Lähestyvät, Hän armoss' auttaa niitä.
3. Hän luodut kaikki ravitsee, Ja taritsee Kullekin
tarpehensa; Siunaapi ilman linnuille, Maan karjalle
Elonsa, einehensä; Mutt' erittäin Parahin päin, Ain
omilleen Ja lapsilleen Jakaapi antimensa.
4. Siis kiitos Herran olkohon! Hän ravinnon Näin
ruumiillemme luopi, Vaan sielu vielä kalliimpaa
Einettä saa, Kun sanansa hän suopi. En muuta ma
Myös halaja; Suur' rikkaus Ja korkeus Turmion
usein tuopi.
5. Ei kuolemassa kunnia, Ei tavara, Ei voimakaan
meit' auta. Myös kuninkaan täält' yksi tie Kuin
köyhän vie, Kaikk' yksi nielee hauta; Vaan uskossa
Ja toivossa Ken Jumalaan Luottaapi vaan, Se rikas
on sen kautta.


270

1. Vakaana Herran tietä Vaella ainian, Ja huolet kaikki
heitä Jumalan huomahan! Jos Herra sinausta Ei anna
töillesi, Et muilta onnistusta Saa pyrinnöillesi.
2. Sä älä katoovaista Tääll' etsi tavaraa, Iloa 
turhamaista Ja kultaa, kunniaa! Ne ovat tyhjä varjo,
Juur' lyhyt=aikainen; Parempaa sulle tarjoo Isäsi
taivainen.
3. Sä pyydä täällä täyttää Jumalan tahto vaan, 
Uskollisesti käyttää, Mit' antoi armostaan; Kun 
etsit hartahasti Vahurskauttansa, Hän siunaa
runsahasti Sua muissa kaikissa.
4. Syntiä elos tiellä Vastusta uskossa! Ei Herra
sulta kiellä Apua, voittoa; Tee mitä sanassansa
Jumala käskeepi, Hän sua voimallansa Armossa
auttaapi.
5. Vaikk' halkeis maa, vaikk' meri Sun allas kuohuisi,
Ja punaisna kuin veri Taivaskin palaisi, Ei Herra sua
heitä Vaaroihin hukkumaan; Sua vie hän myrskyn 
teitä, Vaan suojaa voimallaan.
6. Hän antaa aamun koittaa, Yön pimiän hälvetä,
Valonsa armaan voittaa, Auringon yletä; Hän, Isä
valkeuden, Kointähden edestuo, Osoittaa laupeuden,
Taas uuden päivän suo.
7. Siis luota herrahasi Ja heitä pelko pois! Kun hän 
on puolellasi, Ken vahingoittaa vois! Hän armons
aina näyttää Köyhille lapsilleen, Lupauksensa täyttää
Hän uskovaisilleen.


271

1. Jumalan haltuun anna Sun ties ja tarpeesi, Kaikk'
etehensä kanna Sun surus, murheesi! Hän, joka sinun
loi, Elämän sulle soi, Sun tarpees kaikki tietää, Sua 
auttaa tahtoo, voi.
2. Myös heitä haltuun Herran Sun ristis, vaivasi, Ne
kaikki vielä kerran Hän kääntää parhaaksi; Ennenkuin
luuletkaan, Hän ehtii auttamaan, Ja ristit, tuskat, vaivat
Hän poistaa aikanaan.
3. Lujasti mielees paina Ja pidä muistossas, Ett' ompi
Herra aina Lapsilleen laupias! Hän uskovaisiaan Ei
heitä milloinkaan, Vaan murheen heistä kantaa Ja
holhoo ainiaan.
4. Vaella Herran tietä Uskossa lujana, Siit' ett'ei himot
vietä, Ei vaarat peloita! Ja luota lujasti Sun Luojaas
alati, Jos kuinkin onni kohtaa Tääll' eläessäsi!
5. Äl' joudu epäilyksiin Sun murhepäivinäs, Vaan
turvaa Herraas yksin Kaikessa hädässäs! Kaikissa
vaaroissa Hän sull' on suojana. Hänelle kiitos olkoon
Ain' armons avusta!


272

1. Sun haltuus, rakas Isäni, Mä aina annan itseni, Mun
sielun', ruumiin', tavaran', Ne ota, Herra, vastahan!
2. Mun sielun, ruumiin', kaikkeni, Sun omas ovat,
Herrani; Siis omas ota huomahas; En pelkää sinun
suojassas.
3. Sinuhun tyytyy sydämen', Saa sinus' ilon suloisen;
Mun hädässän' ja tuskassan' Sä olet ainoo auttajan'.
4. Sen uskon, rakas Isäni, Vaan tue heikkouttani,
Tääll' auta lastas vaivassa, Ett' ilon perin taivaassa!


Dav. 3 psalmi.

273

1. Ah Herra kuinka usiat Pilkalla päällen' karkaa! He
herjaavat ja sanovat: Voi sua tyhmää parkaa! Mik apu
sull' on uskostas, Mi tuki, turva Herrastas? Se ompi
turhaa kaikki!
2. Mut uskostan' en luovukaan Mä pilkkaajien tähden,
Mua, Herra, kilpen', aikanaan Kyll' auttaa kaikkein
nähden; Kun huudan häntä huolessan', Hän kuulee
mua varmahan Pyhältä vuoreltansa.
3. Rauhassa yöni kulutan Ja murheetonna lepään,
Kun Herra on mun vartian', En minä pelkää ketään;
Aamulla jälleen noustuan', Käyn työhöni mä iloissan',
Kaikk' annan Herran haltuun.
4. En pelkää, vaikka piirittäis Mua monta tuhatt'
miestä Ja verkkonsa myös virittäis, Hän voipi päästää
niistä; Vaikk' apua ei mistään näy, Mun tieni 
turvallisna käy, Jos hyväks hän sen näkee.
5. Se, joka täällä hädässään Apua Herran pyytää,
Ei pettyä voi ikinään, Vaan kiitokseen saa syytä;
Omilleen Herra ainian Suo siunauksen runsahan, Ei
heitä koskaan hyljää.



Dav. 13 psalmi.

274

1. Voi Herra, kuinka kauvan Mun tuiki unhotat, Ja
kasvos armaat aivan Minulta salajat? Kuink' kauvan
yksinäni Tääll' etsin neuvoa? Kosk' on tää sydämeni
Ahdistus loppuva?
2. Kuink' kauvan, Jumalani, Yhäti ylpeillä Sä sallit
pilkkaajani Tuimalla mielellä? Jo puoleheni käänny,
Valaise silmäni, O Herra ett'en näänny Ja  kuole kaiketi!
3. Mun sielun' siihen luottaa, Mit' armos taritsee, Mull'
avun voit sä tuottaa, Vaikk' mailma kiukuitsee. Se on 
mun ilon', riemun', Ett' autat mielelläs; Iloiten aina sielun'
Siis kiittää hyvyyttäs.
4. Sua, hyvä Jumalani, Näin kiitän veisulla, Kun turvaat
tuskissani Ja päästät vaaroista; Sä sytytä mun mielen'
Nyt iloon suloiseen, Ja avaa suun' ja kielen' Ainaiseen
kiitokseen!


Dav. 23 psalmi.

275

1. Kun Herra mua paimentaa, Ei multa mitään puutu;
Hän kaitsemasta minua Ei väsy, ei hän muutu; Ravitsee
taivaan leivällä Ja elämän myös vedellä Sieluni
virvoittaapi.
2. Hän itse tiellä autuuden Mua ohjaa äänellänsä Ja
tuorehimman laituimen Tarjoo hyvyydessänsä; Hän
antaa mulle tarpeeni Ja ravitseepi sieluni Armolla
avaralla.
3. Jos pimiässä laaksossa Mä yksin vaeltaisin, Ja
tuhansittain vaaroja Minua ahdistaisi, En pelkäisi mä
kuitenkaan, Kun vitsallaan ja sauvallaan Mua
Herra johdattaapi.
4. Hän sielulleni valmistaa Runsaimman armopöydän,
Ja Hengellään mua vahvistaa, Ett' ilon suuren löydän;
Mua hyvyydellään noudattaa Ja armollansa taluttaa,
Ijäisiin majoihinsa.


Dav. 27 psalmi.

276

1. Herra mull' on valo, autuus, Miksi minä pelkäisin?
Herra henkeni on vahvuus, Miksikäs epäilisin?
Vihamies kun sieluan' Tahtois syöstä surmahan,
Häpiällä lankee maahan, Saa niin itse lopun pahan.
2. Vaikka vainoojani juuri Ympäri mun saartaisi,
Sotajoukko julma, suuri, Aivan päälle karkaisi,
Enpä pelkää kuitenkaan; Sen mä avukseni saan,
Jonka sana yksi saattaa Tuhansia maahan kaataa.
3. Yhtä, Herra, sulta pyydän, Ettäs suot mun 
huoneessas Kuulla aina sanas pyhän, Ihastella
armoas, Sydämeni vuodattaa Etees rukouksessa,
Koska kova aika koittaa, Levon sielu luonas 
voittaa.
4. Älä, Herra, mua jätä Valtaan viholliseni,
Suurimmaks kun paisuu hätä, Lähin olkoon apusi;
Estä pois jo vainoojat, Suista kauvas sortajat,
Älä salli heidän täyttää, Mitä aikovan he näyttää!
5. Herra, apun', autuuteni, Älä peitä kasvojas;
Suo mun luonas ollakseni, Katso puoleen palveljas;
Isän, äidin sijassa Holho, Herra, minua Johda
oikiata tietä, Ett'ei vihollinen vietä!


Dav. 37 psalmi.

277

1. Sit' älä moiti, surekaan, Jos jumalaton täällä
Menestyy hyvin hankkeissaan, Ja toimissaan
maan päällä; Se onnen päivä muutuupi, Hän
surkastuu ja kuihtuupi Kuin heinä syksysäällä.
2. Sä kaikki toivos perusta Vaan Herraan
Jumalahan; Tee hyvin, virkas toimita, Jok'
kätees uskotahan; Vaella tietäs vakaasti, Niin
mik' on sulle hyväksi, Ain' armost' annetahan.
3. Ties anna Herran haltuhun Ja hänen huomahansa,
Hän kyllä ehtii apuhun, Vaikk' viipyy toisinansa;
Hänehen aina luota vaan; Hän kyllä kaikki aikanaan
Antaapi armostansa.
4. Ja vaikka parvi pahojen Rehoittais uhkiasti,
Siit' älä suutu, katsoen Sen puoleen karsahasti!
Sun oikeutes aikanaan Paneepi Herra paistamaan
Kuin päivän kirkkahasti.
5. Kun näet väärintekijän Ja hänen huonehensa
Hyvästi täällä hyötyvän, Se heitä onnehensa,
Ettes sä kadehtien vaan, Jo ennen kuin voit
luullakaan, Olisi kaltaisensa!
6. Jumala jumalattomat Lyö maahan kädellänsä,
Mut huostaans ottaa hurskahat Ja holhoo
väellänsä; Pahojen parv' on katoova, Kuin savu
tuuleen haihtuva, Ei näykään jälkiänsä.
7. Mut hiljaiset ja siviät Ne voiton saavuttavat,
He Herralta maan perivät, Kun häntä odottavat;
He rakkahassa rauhassa Ja tulevassa turvassa
Asua aina saavat.
8. Jumal' on hurskaan holhoja, Ei luovu etsivästä,
Kovimpinakin aikoina Hän hengen hädän estää;
Kun väärä riista rikkahan Jo loppui, köyhän
hurskahan Majassa leipä kestää.
9. Ain' etsii hurskas Herraa vaan, Rukoillen
ristin tiellä Ja Jumala ei apuaan Häneltä koskaan
kiellä; Vaikk' olen vanhaks elänyt, En hurskaan
lasta löytänyt Mä hyljättynä vielä.
10. Mut monen jumalattoman, Kopean menoissansa
Ja tavaroistaan paisuvan, Kerskaavan voimastansa
Näin äkkiä mä rauenneen, Jäljettömäksi kadonneen,
Ei muistoaankaan kuulu.
11. Siis kiitos olkoon Jumalan, Meist' että pitää
huolen! Hänehen turvaan ainian, Jos elän taikka
kuolen; Muu kaikki muuttuu mailmassa, Armons'
ei muutu ajassa, Ei haudan tuolla puolen.


Dav. 62 psalmi.

278

1. Mun turvani ja toivoni On Herra Jumalani,
Apuni, väkevyyteni, Kaikissa vaivoissani; Hän,
autuuteni, kilpeni, Mun kallioni, linnani, Pois
poistaa vaaran kaiken.
2. Kun mua yhä ahdistaa Ja vainoo joukko
suuri, Niin kaatuisin mä paikalla Kuin raukeava
muuri, Jos armollansa Jumala Ei varjelisi
minua Ja pahain paulaa särkis.
3. O Herra, tue minua Ja estä lankeemasta, Mua
murheissani lohduta Armostas avarasta! Sä olet
toivon', turvani, Vaaroissa varjelukseni Hädässä
auttajani.
4. Luja on Herran lupaus, Hän holhoo omiansa;
Hänessä ompi pelastus Ja apu armostansa; Ei
ihminen tääll' auttaa vois, Kuin varjo haihtuupi
hän pois, Kuin tuulen puuska tyhjä.
5. Ei väkivaltaan, vääryyteen Tääll' yksikään
saa luottaa, Ei kunniaan, ei rikkauteen; Mit'
apua ne tuottaa? Herrassa yksin apu on Ja
ilo, riemu verraton, Vanhurskaus ja rauha.


Dav. 71 psalmi.

279

1. Sinuhun turvaan, Jumalan', Mua häpiästä säästä!
Ah ole aina apunan' Ja pilkan alta päästä! Ol'
armoinen, Mä rukoilen, o Herra hurskauten; Sä
linnani Ja turvani, Vahvista heikkouten'!
2. Mua päästä vääräin käsistä, Joukoista pahain
auta, Saatanan, synnin siteistä Pelasta armos
kautta! Mun turvani Vaivoissani Ain' olit tähän
asti; Jo tullessan' Maailmahan Mua autit armoisasti.
3. Sä olet kerskaukseni, Toivoni, turvaajani
Hamasta nuoruudestani Vakainen vartijani; Sun
kätes loi, Mun ilmi toi Syntyissän' äidistäni, Se
suojelee, Mun varjelee Tääll' elinpäivinäni.
4. Ihmisten jouduin pilkaksi Ja ihmeeks kamalaksi,
Vaan kuitenkin mun kieleni Sua kiittää armoisaksi;
Sun sanasi On turvani, Se oikein opettaapi, Ett'
avullas On autuas, Ken sinuun uskaltaapi.
5. Jos suot mun tulla vanhaksi, Ruumiini heikontua,
Niin älä, rakas Isäni, Silloinkaan hyljää mua;
Vihollinen Vahingoksen' Pyytääpi kaikki tehdä;
Ett houkuttais; Niin ett'en sais Valoa kasvois nähdä.
6. Hyvyyttäs täysin arvata Ja mitata ken voipi?
Vaan sit' en koskaan unhota, Siit ylistyksen' soipi;
Sun hyvyytes Ja laupeutes Mä kätken sydämessän',
Ja muille myös Sun armotyös Tuon ilmi eläessän'.
7. Sun voimas mull' on voimana, Se tielläs mua 
käyttää; Siis kiitostas voin veisata, Myös muille
tiesi näyttää, Mun pelastit Ja opetit Jo varhain
nuoruudessan', Myös varjele, Nyt suojele Heikossa
vanhuudessan'!
8. Sun voimaas tahdon julistaa Ja armoasi kiittää,
Ett' lasten lapset lausua Myös tietäisivät siitä; Ei 
ääriä, Ei määriä Sun viisaudellasi! Vaikk' syvyyteen
Lyöt hirmuiseen, Taas nostat voimallasi.
9. Sä suuriakin suruja Mun annat täällä maistaa, Vaan
avun hetken tultua, Suot elon uuden paistaa; Mun
pelastat, Ja uudistat Rauenneen toivon mulle; Siis 
mielellän' Ja kielellän' Kiitoksen kannan sulle.


Dav. 91 psalmi.

280

1. Se autuas, jok' asua Saa Herran varjon alla, 
Korkeimman suojass' istua, Sen turvissa ain'
olla; Hän lausuu: Herra Jumalan' On toivo, linna
mulla, Kun hänehen mä uskallan, Niin en voi
hukkaan tulla! Ah autuas, Jos Herras näin on
puolellas!
2. Kun Herra sua varjoaa Ja suojaa siivillänsä,
Totuudellansa varustaa, Valaisee hengellänsä,
Yön synkeytt' et kammoksu, Et pelkää päivän
huolta Et vihollista kauhistu, Et ruton, taudin
nuolta; Ei peloittaa Voi sua itse kuolema.
3. Jos tuhansia lankeais Sun sivullasi maahan,
Ei sua surma saavuttais, Ei pääsis koskemahan;
Pelvotta jalopeuroja, Kyykäärmeitäkin tallaa Se,
jok' on Herran suojassa, Korkeimman turvan alla;
Hän majassaan Rauhassa aina asuu vaan.
4. Sua enkelins hän kätkemään Käsk' kutsumukses
tiellä Ja kantamaan sua käsissään Ja itse lausui vielä:
Hän minua kun halusi, Niin minä hänen päästän,
Kun tuntee hän mun nimeni, Niin minä häntä
säästän, Ja varjelen, Ja apuns olen ainainen.
5. Hän mua huusi avukseen, Siis tahdon häntä
kuulla, Kun rukoili mua turvakseen, Niin tahdon
turvaks tulla; Siis luonaan olen tuskissaan, Hänt'
ulos hädistänsä Mä tempaan, saatan kunniaan,
Ja lisään päiviänsä, Ja autuuteen Myös vien mä
viimein ijäiseen.


Dav. 113 psalmi.

281

1. Jos tahdot hartahasti Palvella Jumalaa, Ylistä
ahkerasti Sun Herras kunniaa! Idästä läntehen
Ain' kiitos Herrallen Armostaan avarasta Näin
soikoon riemuinen!
2. Jos tahdot voimaa Herran Sä, sielun', tutkia,
Niin näet joka kerran Kuink' on hän korkia;
Mit' on maa kansoineen, Taivaskin joukkoineen,
Jos vetää kunniansa Ne hänen verroilleen?
3. Mut' vaikk' ei löydy toista Vertaista Herrallen,
Hän silmäänsä ei poista Maan päältä alhaisen;
Vaikk' istuu taivaassaan, Sielt' johtaa voimallaan
Niin tähtein suurten matkan Kuin matosetkin maan.
4. Vaikk' on näin valtans laaja Istuimens korkia,
Hän muistaa almun saajaa, Myös köyhää vaivaista;
Se maailmassa on Hyljätty, onneton, Mut autuas,
kun luottaa Herransa armohon.
5. Monikin kauvan huokaa Tääll' alla murehen,
Syö kyynelitten ruokaa, Ovilla kerjäillen; Saa
nälkää kärsiä, Pilkkaakin häijyiltä, Ja olla sorron 
alla Alhaisna, nöyränä.
6. Vaan sen voi Herra nostaa, Tomusta korottaa
Ja vihdoin ahdingosta Ilohon johdattaa; Monikin
alhainen, Mies köyhä vaivainen, On päässyt
kunniahan, Päämiesten vierehen.
7. Näin Herra meitä täyttää Ain' armolahjoillaan
Hyljätyt usein käyttää Työhönsä korkeimpaan;
Sen tekee kätensä Laupias, väkevä; Jos viipyykin,
hän ain' on Sanassaan pysyvä.
8. Näin tekee ihmeitänsä Alati Jumala, Ah ken
voi ikänänsä Kaikk' armot mainita? Vaan siitä
iloitsen, Sielussan' riemuitsen, Ett' armo Herran
varma On meillä ijäinen.


Dav. 116 psalmi.

282

1. O Herra, ilo suuri Mull' on, ett' huutoni, Ain'
kuulet armiaast' juuri Mun rukoillessani.
2. Siis äänen' nytkin kuule O Herra armoinen,
Kun uhrini tuon sulle Nöyrästi rukoillen!
3. Minua kuolon paulat Kovasti piiritit, Helvetin
julmat vaivat Sieluni ahdistit.
4. Vaan ahdistuksissani Kun Herraa rukoilin,
Hän muisti sieluani Ja riensi avuksi.
5. Jumala ompi aina Laupias armoinen, Kun
sielu katuvaisna Turvaapi hänehen.
6. Hän taitaa pian päästää Meit ulos tuskasta;
Hän kurittaa ja säästää Meit aivan armosta.
7. Sen tiedän itsestäni, Sill' että minua Hän
muisti murheissani, Kun anoin apua.
8. Hän säästi kuolemasta Mun kurjan sieluni,
Jalkani lankeemasta, Itkusta silmäni.
9. O Herra, kuinka sulle Kaikk' armos maksanen?
Suo Henkes voimaa mulle, Ett' oikein elänen!
10. Edessäs tahdon Herran', Vaeltaa tielläsi;
Sä autoit joka kerran, Kun muut mun hyljäsi.
11. Ilolla otan vastaan Sen kalkin, minkäs suot,
Nimeäs kohta saarnaan, Kun armost' avun tuot.
12. Palvella Herraa tahdon, Kun päästi siteistä;
Hän mulle lahjoittakoon Armons ja Henkensä.


Dav. 120 psalmi.

283

1. Kun murhe mua ahdistaa, Kenenkä tykö
käännyn, Jos sinun en, jok' avittaa Voit
ennenkuin mä näännyn? Sä, Herra, nytkin
armahdat Minua murheessani, Kun väärät
kielenkantajat Jo soisi sortuvani.
2. Voi löytyneekö häijympää, Kuin väärä,
viekas kieli, Kun juoniaan se sepittää Ja
vahinkoon on mieli? Se on kuin nuoli terävä,
Hivottu taitavasti. Sen kärki, täynnä myrkkyä,
Käy hamaan luihin asti.
3. Voi että täytyy asua Mun sellaistenkin
kanssa, Jotk' ahdistavat minua Tääll' yhä
juonillansa! Mä rauhaa aina rakastan, He
ovat sitä vastaan, Mä sovintoa harrastan,
He riitaa ainoastaan.
4. Kuitenkin kiitän, Jumala, Ett' aina mua
säästät Ja kiukkuistenkin vallasta Mun kerran
vielä päästät! Se rauha, jot' ei maailma Minulle
täällä soisi, Sen löydän, Herra, sinussa; Miks
kärsiä en voisi?


Dav. 121 psalmi.

284

1. Mun silmän', käten nostan Ain' ylös mäkihin;
Sielt' avun tiedän saavan' Ja valon kaunihin. Hän
ain' on apunani, Kuin maan ja taivaan loi! Hän
kuulee huutoani Ja auttaa kyllä voi.
2. Ei salli jalkan' horjuu Ett' ain' on valpas hän;
Ei nuku hän, ei torku, Vaan pysyy tykönän'; Mua
armiaast' suojeleepi Ja tukee kättäni, Öin päivin
varjeleepi ja siunaa työtäni.
3. Hän pahat päältän' poistaa Ja sielun' pelastaa,
Suo armons mulle loistaa Ja päästää vaivasta;
Hän kätkee käymiseni Ulos ja sisällen, Tukeepi
askeleni, Kun turvaan hänehen.


Dav. 127 psalmi.

285

1. Jos huonetta ei rakenna Jumala auttajamme, Työ
kaikk' on tyhjäks raukeeva Me turhaan harrastamme.
Mit' ihmisvoima, nero loi, Ei itsestään se kestää voi,
Jos tueks ei käy Herra.
2. Jos kaupunkia varjella Ei tahdo itse Luoja,
Turhaanpa valvoo vartija, Ei turvaa siit', ei suojaa.
Mit' auttaa vahvin hallitus, Jos puuttuu Herran siunaus?
Kuin kuiva puu se kaatuu.
3. Myös taitavinkin hankkeemme, Paraiten perustettu,
On, ilman Herraa, hiekalle Löyhälle rakennettu. Kun
vaaran virrat kuohahtaa, Kun ajan myrskyt riehahtaa,
Jäljettömäks se katoo.
4. Vaikk' ani varhain noustaiskin, Puuhattais
myöhään yöhön Eip' yksin toimi ahkerin Viel' onnea
tuo työhön, Vaan työ jos tehdään Herrassa,
Nöyrästi Herran neuvolla, Ei puutu siunausta.
5. Miks suureen lapsijoukkohon Katsoissa meill'
ois suru? Herranhan lahja lapset on, Hält' on myös
leipämuru. Saavathan kedon kukkaset Häneltä
ruuan, pukimet; Kuink' ei hän huolis meistä?
6. Mit' usiampi pieni suu On pöydässämme lässä,
Sit' innokkaammin raikahtuu Myös rukouskin
tässä; Näin missä Herran kiitos soi, Ei hävitä se
talo voi, Se aina vaurastuupi.
7. Ja pienoisista miehiä Varttuupi vielä kerran,
Ne on kuin nuolet kädessä Väkevän sotaherran;
Se kansa, maa on mahtava, Joll' ompi näitä 
nuolia Viinessä aivan täynnä.
8. O Herra suuri, turvissas Myös olkoon meidän
kansa, Se etsiköön sun armoas Kaikissa 
toimissansa! Ah jos vaan sult' on siunaus, Ei
estäkään sen heikkous, Se työsi tehdä voipi!


Dav. 139 psalmi.

286

1. Mun tutkit, Herra, tarkasti, Sä tiedät kaikki
tekoni, Myös vähimmässä sulle näyn, Jos makaan,
istun, nousen, käyn; Sä kaikki tieni havaitset, Myös
ajatuksen' salaiset.
2. Ei ykskään sana suustani Käy, Herra, tietämättäsi.
Eloni päivät entiset Sä tunnet, niin myös vastaiset;
Ei mikään täällä minua Voi tietämättäs kohdata.
3. O tieto ihmeteltävä! Ei löydy ihmisjärkeä, Sen
joka voisi arvata, Se ompi ylen korkea; Sun suuret
työs mä näen vaan, Niit' ihmettelen ainiaan.
4. Kuhunka voisin välttyä, Sun kasvoistasi siirtyä?
Jos piileyisin pilvihin, Niin näkisit mun sielläkin;
Jos tuonelaankin pimiään, En silmääs välttäis
sielläkään.
5. Ja aamuruskon siivillä Jos voisin lentää, liidellä,
Mä maan ja meren äärihin, On kasvois valo sielläkin;
Kaikk' ilmi on sun edessäs, Sä täytät kaikki kädessäs.
6. Jos sanoen: yö mun peittää nyt! Niin olen tuiki 
pettynyt, Sill' yönkin synkeydessä On silmäs aina
näkevä; Pimeys sulle sake'in On niinkuin päivä 
kirkkahin.
7. Jo ennen syntymistäni Mun näkivät sun silmäsi;
Mun päiväni ne olivat, Jo ennenkuin ne koittivat, Sun
kirjassasi selvillään, Ei salattuna yhtäkään.
8. O ääretöntä armoas Ja ihmeitäs, sä laupias Ne ovat
epälukuiset Kuin meren hiedan muruset. O viisauden
syvyyttä! O ääretöntä hyvyyttä!
9. Suut sulje jumalattomain Ja tuki kielet pilkkaajain,
Kuin häväisevät nimeäs Ja vihaavat sun säätyjäs,
Karkaavat sua vastahan! Mä heitä, Herra, kammoan.
10. Mua tutki, Herra Jumala, Mun sydäntäni koeta,
Ojenna ajatukseni Ja johdata mun jalkani! Jos lienen
tiellä pahalla, Mua oikialle taluta!
11. Niin kiitän aina armoas, Mun ettäs suljet suojahas,
Ja ettäs elohon mun loit, Myös kaiken hyvän mulle
soit; Sun tykös tahdon turvata, Ain' tahtoasi seurata.


c. Kärsivällisyydestä ja tyytymisestä Jumalassa.


Dav. 16 psalmi.

287

1. O Herra, mun sieluni uskallus, Pois torju sun 
lapsiltas turmelus, Jonk' ilkiät hankkivat meille!
Hyvyytes ja voimasi tunnustan, Sentähden mä
aina kärsiä saan Ja olla pilkkana heille.
2. Mä mielellän' kuitenkin kärsin sen, Sun käskyjäs
hurskaita kuunnellen, Jotk' ovat sielulle rakkaat,
Ett' muutkin sun armohos turvaisi Ja uskohon,
toivohon tottuisi, Kun ristinsä heille on raskas.
3. Vaan jotka vierasten jumalain Ain' jäljissä
juoksevat joukottain, He päälleen saattavat
vaivan; En suostu sellaisten seuroihin, En uhreihin
mielisty semmoisihin; Ne, Herra, sä hyljäät aivan.
4. Mun herrani kallis on aarteeni, Mun suloisin
perintö=osani, Siit' on mun riemuni suuri. Ah
kaunein kaikist' on arpani, Mun välkkyypi
kunniakruununi Silmiini kirkkaasti juuri!
5. Hyvyyttäs, Herra, mä kiitän ain', Ett' ilmoitit
mulle sä neuvon tain, Soit armosi rukoilevalle.
Myös yöllä kun tuntoni ahdistaa, Sun sanasi
sieluan' virvoittaa, Kun nöyrryn vitsasi alle.
6. Mun mielessän' aina on Herrani, Hän suojaansa
sulki mun sieluni Ja vaarat päältäni torjuu; Ei 
luovu hän luotani milloinkaan, Vaan seisoopi
puolestan' ainiaan. Sentähden tiellä en horju.
7. Siis mieleni ainian iloitsee Ja henkeni Herrassa
riemuitsee, Hän sielun' surmasta säästää; Ei anna
hän hurskahan hukkua, Ei sieluni kuolohon joutua,
Vaan hukkumasta sen päästää.
8. Sä, Herra, mun johdatat taivaasen Suot siell'
ijankaikkisen autuuden Sun kasvos kirkkaudessa;
Ah, siell' on mun kruununi kallihin, Mun perintö=osani
suloisin, Menossa riemullisessa.


288

1. Kaikk' Herra parhain toimittaa, Sen tietää
risti=kansa; Myös silloinkin hän rakastaa, Kun 
kieltää lahjojansa; Taivaasen päin Hän saattaa
näin, Me vaikka puutteissamme Tääll' usein 
valitamme.
2. Kaikk' Herra parhain toimittaa, Jos ottaa 
tahi antaa; Hän tarpehemme lahjoittaa Ja murheen
meistä kantaa, Jos ottaapi Taikk' antaapi, Hänt'
aina kiittäkäämme Ja tahtoons tyytykäämme!
3. Kaikk' Herra  parhain toimittaa, Myös koska
kurituksen Hän antaa, viljat hukuttaa, Pois ottain
siunauksen. Vitsallaan vaan Hän lapsiaan Opettaa,
ett'ei suotta Saa omaan voimaan luottaa.
4. Kaikk' Herra parhain toimittaa Ja kääntää 
hyväksemme; Taas aikanansa lopettaa Myös
hädän, puuttehemme. Ei paljoa Myös tarvita,
Kun tyytyväisnä ollaan, Vähällä toimeen tullaan.
5. Kaikk' Herra parhain toimittaa; Jos puute
tuskaa tuottaa, Me saamme Herraan uskaltaa,
Hänehen aina luottaa. Kun sanansa Ravintona
Meill' on se voimans kautta Kaikissa puutteiss'
auttaa.
6. Kaikk' Herra parhain toimittaa, Kaikk' kiitosta
siis tuokaan, Vaikk' hunajaans ei Kaanaan maa,
Ei maitoaan myös suokaan. Kyll' Jumala Meit,
auttava On meidän hädästämme; Hänt' ain'
ylistäkäämme!


289

1. Niin käyn, kuin tahdot, Jumala, Hyv' on sun
tahtos ijan; Ken pysyvä on uskossa, Hän apusi
saa pian! Meit' pelasti Sun poikasi, Siis tyköäs
et heitä; Kun turvaamme Ja huudamme, Et hyljää,
Herra, meitä.
2. Sä olet toivon', turvani, Eloni, autuuteni; Sun
haltuus annan itseni, Sä tiedät tarpeheni; Ei 
tahdottas Ja tiedottas Hiuskarva lähde päästä;
Kaikk' armossas Sä voimallas Voit varjella
ja säästää.
3. Maailmass' olen kulkeva Vaivass' ja suruss'
aina; Vaan aikan' kun on erota, Ja silmän' kiinni
painaa, Sä huomahas Ja suojahas Mun sielun'
silloin ota, Mun levossa Suo erota, Näin päätä
synnin sota!
4. Rukoilen sua, Herrani, Se pyyntön' kuule
vielä; Kun kiusaus käy päälleni, Suo etten sua
kiellä; Vaan karkoita Pois saatana, Voitollen
mua auta! Mua varusta Ja vahvista Sun Henkes
voiman kautta!
5. Olethan, Herra, tarjonnut Apuas hätähäni,
Viimeiseen asti luvannut Ain' olla tykönäni, Ja
johdattaa Tiet' oikiaa Mun köyhän kulkiamen;
Mä uskon sen, Siis veisailen Sydämestäni: Amen!


290

1. Autuas, ken sydämensä Antaa Herran kätehen,
Suostuin hänen mielehensä, Hänen tahtoons tyytyen.
Ilo, onni, korkeus, Murhe, köyhyys, ahdistus, Kaikki
hälle hyväks kääntyy, Elämäks myös kuolo sääntyy.
2. Häälyvä on elämämme, Varjo vaelluksemme,
Monet vaiheet edessämme Me tääll' aina näemme;
Eipä onni, ylhäisyys, Tieto, taito, ymmärrys Taida
hetkeksikään jatkaa Elämämme juoksun matkaa.
3. Mitä täällä nähdä voimme Minkä arvaa ajatus,
Hankkeet, työt, joit' ahkeroimme, Salaisinkin
aikomus, Kaikk' on Herran vallassa Päällä maan
kuin taivaassa; Hän ne kaikki hallitseepi, 
Hyväksemme vallitseepi.
4. Tieto, taito, voima kaikki, Joista usein
kerskataan, Herralt' ihminen ne saiki, Lahjaks
Luojaltansa vaan. Hältä myös on kuritus,
Sitten jälleen armahdus, Hän suo näljän, hän
suo leivän, Murheen niinkuin ilonpäivän.
5. Autuas, ken muistain tätä, Tyytyy Herran
tahtohon; Häntä Jumala ei jätä, Läsnä
lohdutuksens on. Viimein erotessansa Saa
hän levon Herrassa, Jonka huomass' on 
tääll' ollut; Nyt vast' elää, vaikk' on kuollut.
6. Siis, o Herra, tyytyväinen, Nöyrä sydän
mulle suo, Niin ei mailma pettäväinen Yli
voiman tuskaa tuo; Viimein vie mua
suojassas Autuaaseen majahas, Kussa
murheen päivät päättyy, Riemu ikuinen on
säätty!


291

1. Kaikissa mun menoissani Hallitse, o 
Jumalani! Kaikki on sun vallassas; Sinun
neuvos vaan on hyvät; Toimeni jos
menestyvät, Kiitän siitä armoas.
2. Sinun, Herra, lempeäsi, Laupeuttas,
hyvyyttäsi Kiitollisna tunnustan; Päälleni
et tahdo panna Kuormaa, jot' ei voiman'
kanna Autat aina tuskassan'.
3. Synnin kuorma kuolon kanssa
Kadotukseen kokonansa Meitä painaa
uhkasi; Mutta päältämme sen nosti,
Kuolemasta meidät osti Kuolemallaan
Poikasi.
4. Rakkaan Poikas ansiolla Lapsenas
mun salli olla, Pysyä sun liitossas;
Synkeässä surussani Elähytä toivoani
Sanallas ja voimallas!
5. Sua kiitän, Herra taivaan, Vaikka
sallit mulle vaivan, Hädän, tuskan,
murehen; Mitä ikään suonet mulle,
Kunniaks se olkoon sulle, Autuudeksi
sielullen'!


292

1. Sä tyytyen Ja kärsien Vaella Herran teitä;
Ken uskoen Tekeepi sen, Ei Herra sitä heitä;
Kärsiväisyys Ja tyytymys Sun tahtoos, Isä
taivaan, On taito suur', Se paras juur', Kuin
poistaa murheen, vaivan, On lohduttava aivan.
2. Jos tuskissas Ja vaivoissas Et tiedä mitä
tehdä, Niin Jumalaan Kun luotat vaan, Saat
armons avun nähdä; Kuin ahjoissa Ja tulessa
Myös kulta kirkastuupi, Niin tuskissa Ja 
vaivoissa Kärsimys parantuupi Ja usko
uudistuupi.
3. O Jumala, Suo armosta Vaivoissa
kärsimystä, Myös aikoina Kovimpina Sun
tahtoos tyytymystä! Sä tiedät sen, Mi
parhaaksen' Milloinkin taitaa tulla, Siis,
Isäni, Suo alati Mun tyytyväinen olla Sun
suojelukses alla!


293

1. Kuin tahdot, Herra, niin tee mun Eläissän',
kuollessani! Sun omakses ma antaun Ijäksi
kokonani; Sä maatessan' kuin valvoissan',
Puheissan', töissän', aatteissan', Kaikk' olet
kaikess' aina.
2. Hyväksi kiitän kaiken sen, Mi hyväks
näkyy sulle; Ma kärsin vastoinkäymisen', Jos
sä sen sallit mulle; Mä tiedän, Isä armias, Sen
parhaakseni antavas; Et vahinkoan' soisi.
3. Mun suo, o rakas Isäni, Omanas olla aina,
Anteeksi anna velkani Ja Hengelläsi paina Sun
hyvä tahtos sydämeen' Ja käännä mielen'
taivaaseen Pois mailman turhuudesta.
4. Ja kun mun viimein armossas Pois kutsut
elämästä, Vie ylös riemumajahas Maan
kurjuudesta tästä! Siell' autuaitten parissa
Saan ylistellen veisata Rakkauttas rajatonta.


294

1. Ain' tahtoon Herran Jumalan Mä tyydyn 
mielelläni; Myös kaikessa mun murheessan',
Myös hätäpäivinäni; Hän tukeni Ja turvani
On myöhään sekä varhain, Mua suojelee Ja
johtelee Hän kaikin ajoin parhain.
2. Jumalan tahtoon tyydyn mä Silloinkin, koska
toisin On kohtaloni kääntyvä, Kun tapahtuvan
soisin; Hän silloin vaan Mua armossaan Tahtoopi
koetella, Ja kaiken sen Mun hyväksen' Lopulta
johdatella.
3. Jumalan tahtoon tyydyn mä, Kuin kulloinkin
hän säätää; Ken tyhjäks oiskaan tekevä Sen,
mitä Herra päättää! Min käski hän, Ei estäkään,
Ei muuta enää mikään; Se seisoopi Ja kestääpi
Lujana ijäst' ikään.
4. Siis tyydyn tahtoon Jumalan, Ja sielun'
iloitseepi, Kun viisautens mukahan Hän kaikki
hallitseepi; Ja vaikka mä En käsitä Ain' hänen
neuvojansa, En epäile; Ei huku se, Ken häll' on
suojassansa.
5. Jumalan tahtoon tyydyn mä, Hänessä mull'
on rauha, Häness' on lepo löyttävä, Jos kuinkin
mailma pauhaa; Hän minun loi, Siis kyllä voi
Myös suojella nyt vielä; Ei apuaan Ja armoaan
Hän multa suinkaan kiellä.
6. Jumalan tahtoon ainian Mä tyydyn turvaisesti,
Hänehen yksin uskallan Ja luotan vakaisesti
Jos näkyy hän Myös viipyvän Apuineen toisinansa,
Niin kuitenkin Hän viimeinkin Sen tuopi aikanansa.
7. Mit' Herra tahtoo, tahdon mä, Ei muusta mulla
huolta; Mi mulla onkaan hätänä, Jos hän vaan
pitää puolta! Niin elossan' Kuin kuolossan'
Hänehen, sielun' luottaa; Jos vaivoihin Mä
vaivunkin, En häneen turvaa suotta.
8. Jumalan tahtoon tyydyn mä, Sen nöyräst'
otan vastaan, Hän kaikkivoipa, väkevä, Ei
suinkaan hyljää lastaan. Sanomaton Vaikk'
tuskan' on, Ja tahtoo surmaan kaataa, Sun
armosi, O Herrani, Pelastaa mua saattaa.


295

1. O Jumala, sä huolen meistä kannat, Tarpeemme
kaikki armostasi annat; Suo että sinuun aina 
luotamme, Sun hyvyyteesi, Isä, turvaamme!
2. Pois armiaasti käännät tuskan nuolet,
Huojennat surut, poistat liiat huolet; Viel' annat meille
kautta Poikasi Johdattajaksi oman Henkesi.
3. Et salli rikoksemme tulla kanteeks, Vaan annat
Poikas tähden synnit anteeks, Jos katuvina tykös
palaamme Ja häneen yksinänsä turvaamme.
4. Sä, Isä armas, tiedät puuttehemme, Ja täyttää
voit ne kaikki parhaaksemme; Olethan, Herra
kaikkivaltias, Jumala armollinen, laupias.
5. Jos suot sä täällä mulle rikkautta, Niin auta,
että vältän ahneutta, Ja että käytän tämän lahjasi
Myös lähimmäisenikin hyväksi!
6. Jos köyhyydessä tulis viettää päivän', Mun
nähdä suo, sun tahdostas niin käyvän, Ja auta
tahtohosi tyytymään, Sinua vähästäkin kiitämään!
7. Jos kunniata mailma mulle tarjoo, Sä muistuta,
ett' on se tyhjä varjo, Mut Herran pelko, usko,
toivo vaan Meit' auttaa pysyväiseen kunniaan.
8. Osani suureksi tai pieneks tulkoon, Sun 
hallussas mun murheen' kaikki olkoon! Sun henkes
mua aina auttakoon Ja vihdoin kunniahas saattakoon!


296

1. Miks suret, sielun', maailmaa, Miks ajallista
tavaraa? Miks pyydät katoovaa? Ah toivo, turvaa
Herraan vaan, Ain' armolliseen auttajaan!
2. Hän tarpees, puuttees tietääpi; Ei voi hän, ei
myös tahtoisi, Sua jättää tuskiisi; Hän maan ja 
taivaan haltija, Sua totta auttaa tuskassa.
3. Isäni olet, Jumala,  Et lapsestas voi luopua;
Niin luotan uskossa; Ei ole toista auttajaa, Jos
apua en sulta saa.
4. Maailma turvaa tavaraan Ja luottaa turhaan
kunniaan, Mä Herraan Jumalaan, Ja uskon
vahvast', että hän Mua aina auttaa hädässän'!
5. Viel' olet yhtä väkevä, Ja ijäti niin pysyvä,
Kuin alust' olit sä; Tee sielun rikkaaks sinussa,
Niin olen aina rikkaana!
6. O kiitos, Jesus, ainiaan, Kun ristin kautta
kunniaan Opetit kulkemaan! Uskossa suo mun
pysyä, Iloa muistain ijäistä!
7. Hartaasti kiitän, ylistän Sinua hyväntekijän',
Kuin kuolit edestän', Pois älä käännä kasvojas;
Ain olla salli suojassas!


297

1. Rakkaus, joka jumaluutes Kuvaksi mun tänne
loit; Rakkaus, joka laupeutes Mulle langenneelle
soit! Rakkaus, mä itseni Sulle annan ijäksi.
2. Rakkaus, joka verrakseni Itses tänne alensit;
Rakkaus, joka veljekseni Omaks tulla halusit!
Rakkaus, mä itseni Sulle annan ijäksi.
3. Rakkaus, joka vaivuit vaivaan, Kuolit
lunastukseksen'; Rakkaus joka avoit taivaan,
Voitit mulle autuuden! Rakkaus, mä itseni Sulle
annan ijäksi.
4. Rakkaus, sä valo, voima, Totuus, tie ja elämä;
Rakkaus, sä jok' et soimaa, Kärseit kaikkein
edestä! Rakkaus, mä itseni Sulle annan ijäksi.
5. Rakkaus, joka sielun' saatit Armon kautta
ikeeses; Rakkaus, joka mua vaadit Antaumaan
omakses; Rakkaus, mä itseni Sulle annan ijäksi.
6. Rakkaus, sä suuttumaton, Armahtava puoltajan';
Rakkaus, sä muuttumaton, Hurskas edesvastaajan'!
Rakkaus, mä itseni Sulle annan ijäksi.
7. Rakkaus, sun armos vie mun Maasta tykös
taivaasen; Rakkaus, sä siellä riemun Annat mulle
ijäisen! Rakkaus, mä itseni Sulle annan ijäksi.


298

1. Kun olet, Herra omani, En huoli koko mailmasta;
Ei muu kuin sinä sieluani Voi virvoittaa sen vaivoissa.
Mik' ompi mailman huvitus! Sä olet mulle lohdutus.
2. Jos vaipuis ruumiin', sieluniki, Sä, Herra, olet
turvani; Kun lohduttain sä tulet liki, Niin katoo kaikki
tuskani; Kun sä vaan olet puolellan', Muu kaikki
olkoon vastahan!
3. Kun sinä olet tavarani, Niin kaikki onkin minulla;
Kun virvoitat mun sieluani, Mua kuolokaan ei 
kauhista; Sä kallein olet osani Ja ainoo autuus sieluni.



3. Murheessa, ristissä ja kiusauksessa.


Dav. 22 psalmi.

299

1. Ah missä viivyt, auttajan'? Väsyikö kätes aivan?
Mun Jumalan', mun Jumalan', Miks ylen annoit
vaivaan? Päivällä sua rukoilen, Vaan en saa vastausta;
Yön kaiken huudan itkien, En löydä lohdutusta. Sä 
joko nyt Mun kaikin olet hyljännyt?
2. Sun puolees isät hurskahat, Kun heitä painoi vaivat,
Toivolla ylös katsoivat Ja apus aina saivat. Mut mä
vaan olen matonen Silmissä pahansuovan; Kun rukoelen,
toivoen Sun turvaa mulle tuovan, Hän pilkkaapi: "Vai
Herraako tuo vartoopi!"
3. Voi riennä jo ja lohduta, Mua älä hyljää tähän!
Autoithan äidin rinnoilla, Nyt jäänkö nääntymähän!
Sä yksin auttaa saattaisit, En turvata voi muuhun; 
Kas kuinka riehuu julmurit, Mua raastain ristinpuuhun,
Mua pistävät, Hameestan' arpaa heittävät.
4. Ah älä viivy kaukana Mun Herran', turvan' ainoo!
Julmista mua pelasta, Jotk' ahdistaa ja vainoo! Niin
julistan mä kunniaas Maillen ja kansoillensa, Ett' edessä
sun valtikkas Ne lankeis polvillensa, Ja kiittäisi Sinua,
Herra, ijäti.


Dav. 28 psalmi.

300

1. Herra, koskan tuskissani Vaikeroitsen apuas, Älä
silloin huutaissani Kiellä multa armoas. Ett'en joukkoon
joutuis sitten Kadotukseen kaatuvitten!
2. Mutta kuule kurjan ääni, Koskan huudan tykösi,
Kuoriis päin kun käännän pääni, Ylös nostan käteni;
Käännä korvas puoleheni, Kuullakses rukoukseni!
3. Älä joukkoon julmain saata Vaivaista mun sieluan',
Jotka pahuutehen kaataa Mua pyytää ainian, Joill'
on mesi kielellänsä, Myrkky häijy mielessänsä!
4. Synnin syvää unta nukkuu He nyt täällä surutta;
Mut he kätes kautta hukkuu Kerran ilman avutta;
Kovast' rankaiset sä heitä, Muut ett' välttäis synnin
teitä.
5. Kiitos sulle, Herra taivaan, Ettäs kuulit ääneni!
Kun jo vaipui toivo aivan, Olit kilpen', väkeni;
Hyvyyteen sun voimas saattaa, Pahan kaiken
maahan kaataa.
6. Elämässä, kuolemassa Sinuun toivoo sydämen',
Sä ain' olet auttamassa, Siitä suurest' iloitsen; Sua
kiitän suin ja kielin, Hartain sydämin ja mielin.
7. Herra, turva omiesi, Voideltusi auttaja, Siunaa
laumaa lampaittesi, Holho, kaitse, virvoita, Auta
ahtahalla tiellä, Kunnialla kruunaa siellä!