Vuoden 1886 virsikirja 201-250


201

1. Avion tänne Jumala Asetti onneksemme, Ett' avuks
rakkaudessa Oisimme toisillemme, Lapsia hurskaiks
kasvattain, Jumalan tuntoon totuttain. Siit' olkoon kiitos
Herran!
2. Aviosääty tuleepi Ain' pitää saastatonna, Sydämet
siinä puhtaasti Säilyttää himotonna. Pyhyydeks täällä
avion Herramme meille säännyt on, Siit' olkoon kiitos
Herran!
3. Aviosääty luonnossaan On salaus aivan suuri; Niin
Kristuskin on liitossaan Kanss' seurakunnan juuri. Mies
rakastakoon vaimoaan, Kuin Kristus pyhää kirkkoaan!
Siit' olkoon kiitos Herran!
4. Kyll' paljon synnin turmelus On pahaa aikaan saanut;
Aviosäädyn siunaus Se kuitenkaan ei laannut; Sit' itse
Herra suojeli, Valppaasti kaitsi, varjeli. Siit' olkoon
kiitos Herran!
5. Aviosäädyn lakia Jumala valvoo aina, Sen pilkkaajia
hurjia Häpäisee, alas painaa, Rangaisten huorintekijät
Ja saastaiset kaikk' ilkiät. Siit' olkoon kiitos Herran!
6. Ain' aviosäädyn onnea Taivainen muistaa Isä, Suo
tarpeet, auttaa murheissa Ja siunaustaan lisää, Jos
vaan hänt' avuks huudetaan, Lujasti häneen turvataan.
Siit' olkoon kiitos Herran!
7. Armossa, Herra, suojele Tätäkin parikuntaas,
Vaaroissa auta, varjele, Vie sinun valtakuntaas!
Lujasti liittons pitäkööt, Sua alati ylistäkööt! Se Herra,
suo'os! Amen!


202

1. Herra, kaiken onnen lähde, Runsas lahjain antaja,
Suuren hyvyytesi tähden Näitäkin sä armahda, Jotka
sanas pyhä nyt Yhtehen on liittänyt!
2. Armos heille laupiaasti Lahjojansa antakoon, Kätes
heitä armiaasti Suojelkoon ja auttakoon, Henkes heitä
valaiskoon, Menoissansa johtakoon!
3. Ruumiin voimaa, terveyttä Armostasi heille suo,
Myöskin yksimielisyyttä, Rakkautta heille luo, Toinen
toistaan auttamaan, Toisens kuormaa kantamaan!
4. Anna heille tarpehensa, Leipä jokapäiväinen,
Tyytyväisyys onnehensa, Mieli joka iloiten Kiittää sua
yksinään Nauttimasta hyvästään!
5. Ilon onnen anna heitä Askeleissaan seurata, Siivilläsi
heidät peitä, Murheet kauvas karkoita! Uus jok' aamu
siunaus Olkoon armos osoitus!
6. Ja, jos ain' et ilon teille Heitä viedä tahdokaan, Silloin
voimaasi suo heille, Ristiänsä kantamaan, Tahtos alle 
ainiaan Turvallisna taipumaan!
7. Vihdoin koska kuolemassa Toisistaan he eriää, Anna
taivaan kunniassa Molempain taas yhtyä, Saada rauha
yhteinen, Ilo ijankaikkinen!


203

1. O alku kaiken hyvän, Jok' aluss' asetit Avioliiton pyhän,
Sen itse siunasit, Viel' aina hyväksemme, O Herra laupias, 
Se holho onneksemme Sun siunauksellas!
2. Ne, jotka yhdistettiin Nyt aviositeellä, Liittoonsa vahvistettiin
Sanallas pyhällä, Suo että eläis siinä He kaiken ikänsä Ain'
yksimielisinä Ja tyytyväisinä!
3. Kuin, Jesus, Kanaan häissä Kirkastit kunnias, Viinaksi
veden niissä Teit siunauksellas, Niin näitäkin nyt muista,
Ain' auta armollas, Iloksi murheet muuta Sun läsnäolollas!
4. Ain asu sinä heissä Ja heitä suojele, Menoissa siviöissä
Heit aina varjele, Niin että eläissänsä He sulle eläisi, Ja täältä
lähteissänsä Ilohos tulisi!
5. O puhdas Henki pyhä, Mielensä pyhitä Heit' yhteydessäs
pidä, Rakkautees kiinnitä; Totuta heitä aina Turvaamaan
Jumalaan Ja lohdutusta anna Eläissään, kuollessaan!


204

1. Ei yksinänsä hyvä Tääll' ole olla ihmisen; Luojamme viisaus
syvä Koht' alussa jo näki sen, Siis rakkaudessansa Hän sääsi
avion Ja vaimon miehen kanssa Yhdisti liittohon; Niin heidän
toinen toistaan Siis tulee rakastaa, Toisensa huolet poistaa,
Yhteistä kuormaa huojentaa.
2. O Herra, joka meille Ain, armoasi osoitat, Myös anna armos
näille, Jotk' edessäs nyt seisovat! Liitossa ole tässä Nyt kolmantena
sä, Heit' aina ollen lässä Hengelläs Pyhällä! Pois mielen kylmyys
estä, Ja rakkaus pyhitä! Sen aina anna kestää, Pelvossas vielä
enetä!
3. Sä ylkä sielujemme, Vapahtajamme laupias, Ainoa autuutemme,
Heilt' älä kiellä apuas; Lujaksi kuoloon asti Tee heidän liittonsa,
Mielensä armiaasti Sun tahtoos taivuta; Ain' asu heidän kanssaan,
Suo heille siunaus, Ett' olis huoneessansa Ain' sopu, rauha, rakkaus.
4. Suo liittons aina loistaa Sun Henkes valkeudessa, Kaikk' kiusaukset
poista, Ne heistä kauas karkota; Ja lapsia jos heille Sä suonet armosta,
Ne itse tahtos tielle Hengelläs johdata, Ne ota turvahasi, Suo niiden
oppia Ain' tietä taivahasi Käymään jo ikäns aamusta!
5. Ain' auta armos töitä Tään pariskunnan muistamaan, Liittonsa
hedelmöitä Sun kunniakses tuottamaan! Kaikk' olkoon elämänsä
Sun omas, laupias, Sinussa yksistänsä Toivonsa autuas! Ja koska
tulee kuolla, Suo heidän rakkauttas Täydesti tuta tuolla Taivaassa
sun häähuoneessas!


i. Hautausvirsiä.


205

1. Koko mailma valittaa: Kaikkein täytyy kuolla, Kenpä meitä 
armahtaa, Ompi meidän puolla! Sen ompi synti saattanut,
Päällemme kuolon tuottanut, Siit' on syytä huolla. O Herra,
armahda! O Kristus, armahda! Adamista alkuaan Kuolo tuli
mailmaan; O Herra, armahda!
2. Kuolon keskell' elämme Täällä ollessamme, Kuolon mailla
kuljemme; Miss' on auttajamme? Ei ykskään vältä kuoloa,
Olemme pian multana Kaikki haudassamme. O Herra, armahda!
O Kristus armahda! Surkia on surumme; Ruumiist' eroo sielumme;
O Herra, armahda!
3. Toinen toisens perästä Täältä vaeltaapi, Sama matk' on edessä,
Meitä odottaapi; Niin rikkahan kuin köyhänkin, Kuninkaan, 
kerjäläisenkin Kuolo kouristaapi, O Herra, armahda! O Kristus,
armahda! Keskellähän kuoleman Elomme on ainian; O Herra,
armahda!
4. Mutta älä murehdi, Uskovainen kansa; Kuolon Jumal' eloksi
Muutti armostansa; Sen ompi Kristus saattanut, Elämän meille
tuottanut Ristinkuolollansa. Siis Herraa kiittäkäät! Kristust'
ylistäkäät! Kuolemasta elämään Jesuksessa herätään! Siis
Herraa kiittäkäät!
5. Autuaat kuin Herrassa On jo nukkumassa, Jotka Herran 
tuloa Siell' on toivomassa! Mik' olla voisi sulompaa, Kuin
nähdä Herran kasvoja Tuolla taivahassa? Siis Herraa kiittäkäät!
Kristust' ylistäkäät! Kuolon kautta yksinään Käypi tiemme
elämään; Siis Herraa kiittäkäät!


206

1. Tään ruumiin maahan hautaamme, Mut se on luja uskomme:
Hän kuolleista on nouseva Ja Herran eteen tuleva.
2. Maa on hän, maasta alkuaan, Maaks tuleva myös uudestaan;
Vaan koska soipi pasuna, Hän maast' on ylösnouseva.
3. Mullassa ruumis lahoopi, Mut sielu Herrass' elääpi; Sen
verellänsä kalliilla Lunasti Jesus kuolosta.
4. Rakkaamme suru, tuska nyt On viimein tässä päättynyt;
Hän kantoi kuorman Kristuksen Ja nukkui Herran nimehen.
5. Nyt rauhassa tää sielu on; Myös ruumis levoss' olkohon,
Siks kuin se kirkastettuna Yhtyypi jälleen sieluunsa!
6. Hän levätköön nyt rauhassa; Me täällä surun alhossa
Olkaamme aina valmiit vaan; Myös mekin täältä korjataan.
7. Vaan Kristus lunastajamme, Tuskissa lohduttajamme, 
Meit' uskoon vahvaan auttakoon Ja taivaan iloon saattakoon!


207

1. Jo vaijetkoon valitusäänet, Ei itkunne, ystävät, auta; Kas kuolo,
te jälkehen jääneet, Vie elohon Kristuksen kautta!
2. Ah, mitähän raamatut takaa Ja hautojen patsahat haastaa? Tää
ruumis nyt rauhassa makaa, Vaan nouseva kerran on maasta.
3. Nyt maailman myrkyistä vapaa Se kätköss' on rauhallisessa;
On nukkuva, kunnes se tapaa Taas sielunsa kirkkaudessa.
4. Kosk' alkaa se autuas koitto, Ja valtansa jättääpi tuoni,
Niin joutuupi elämän voitto, Taas sykkääpi sydän ja suoni.
5. Ja ruumis se maatunut maassa, Nyt katoovaisuutensa muuttaa,
Ja taivaassa sielunsa kanssa On alkava eloa uutta.
6. Kas, siemenki virkoopi, vaikka Sen maaks oli muuttanut
multa, Kun joutuupi hedelmän aika, Se tähkänä kiiltää kuin kulta.
7. Niin ruumiskin kirkasna vielä Parempina aikoina kerran On
yhtyvä sieluunsa siellä, Kuss' ijäinen autuus on Herran.
8. Näin Herrassa nukkunehille Tuo kuolema elämän uuden, 
Täss' uskossa eronnehille Se taivaisen suo kirkkauden.
9. Maa, siis ota helmasi suojaan Tää siemen tää kylvämä Herran,
Siks kuin sä, sen käskystä Luojan Tuot taivahan laihona kerran!
10. Jää rauhaan! Nyt kätke sä, multa, Nää jäähtyneet jäsenet
vainaan, Ain' siksi kuin Jumala sulta On vaativa takaisin lainan.
11. Nyt riutuvan majansa jättää Tää henk', jok' ei kuolohon
luotu; Hän ain' janos tääll' elon vettä, Jok' Kristuksess' yksin
on suotu.
12. Siis, aamu kun koittonsa näyttää, Ja halkeepi maan=alan
povi, Taas Jumala toivomme täyttää, Ja taivahan aukeepi ovi.


208

1. Kaikk' kaataa, tempaa kuolema, Niin ompi sääntö Herran;
Vaan harva tahtoo muistella, Ett' joutuu lähtö kerran. Majoja
tänne teemme vaan, Mut' maja kaikill' aikoinaan On valmis
haudassamme.
2. Ei nuoruuteen voi turvata, Ei terveyteen täällä; Vanhemmat
usein lapsensa Saa nähdä paarein päällä. Ei meiltä kuolo kysele:
Pois täältä joko soisimme, Vai jäämään oisko halu.
3. Tät' aina pidä mielessä, Käy taiten tietä kaitaa! Et tiedä
millä hetkellä Sun vuoros tulla taitaa. Nyt seisot toisen haudalla;
Kentiesi häntä huomenna Sun seurata jo täytyy.
4. Parannuksessa, uskossa, Toivossa, rakkaudessa Ain'
itseäsi harjoita, Kosk' armo Jesuksessa, On sielullesi altisna;
Näin lähtemähän valmisna Öin päivin taidat olla.
5. Uskottomille kuolema On kyllä kauhistava, Se kaikki 
heidän toivonsa On tuiki kumoava; Mut uskoville kuolo on
Vaan muutto täältä ilohon Ijäiseen taivahassa.
6. Ken pois jo murheen laaksosta Ei soisi pääsevänsä? Ken
meren myrsy=aalloista Ei menis mielellänsä Levollisehen
satamaan, Elämän uuden valkamaan, Ikuiseen rauhan rantaan?
7. Ei hauta sitä kauhista, Ken tietää haudastansa Elohon,
Henkes voimalla, O Jesus, nousevansa. Miss' ompi sitten 
kuolema? Se oli vaan kuin unena, Elämän uuden alku.
8. Nää rauennehet raajamme Taas Herra virvoittaapi,
Ruumiimme ynnä sielumme Taivaasen taluttaapi; Ei sinne
murheet, muutokset, Ei surut, vaivat, puutokset Voi päästä
ikänänsä.
9. Ah auta, rakas Isämme, Ett' sinuss' eläisimme, Niin että
toinen toisemme, Taivaassa tapaisimme; Opeta meitä kuolemaan,
Ennenkuin täältä tuonelaan Tulemme temmatuiksi!
10. Sun haltuus, Herra laupias, Nyt annan asiani; Ah ole mulle
armias Eläissän', kuollessani! Sä, Jesus ole iloni, Sun kuolos on
mun eloni, Sun armohos mä turvaan!


Lapsen haudalla.


209

1. Ah autuasta! Näin hän pääsi varhain, Kuin kevätkukka
kukoistaissaan parhain; Hän rauhaan vaipui, Ennenkuin haipui
Pois eksyksiin ja synnin puoleen taipui.
2. Ennenkuin mailman vaivoist oli tiennyt Jo lyhyt matkans
päättyi; Jesus vie nyt Hänt' iloon taivaan, Ijäiseen aivan, Sylihin
Herran, alta vaaran, vaivan.
3. Siell' on nyt tallella hän luona Herran; Suo, Jesus, että mekin
saamme kerran Myös sinne tulla Ja hänen kuulla Veisaavan
voiton virttä sulosuulla!
4. Siis laatkoon kyynelemme vuotamasta! Näin itkeä ei sovi
kuolemasta; Kuoleman kautta Jumala auttaa, Ovena taivaan
hurskaillen on hauta.
5. Suo, Jesus, meidänkin, kosk' aik' on kuolla, Kuin lapset pienet
luonas olla tuolla, Ja lasten kanssa Myös ainiansa Ylistää Herraa
laupeudestansa!


Hautaus merellä


210

1. Ken uskovaisna Herrassa Täst' erii elämästä, Sen Herra hurskas
armossa Matkasta myrskyisestä Saattaapi rauhan satamaan, Rannalle
uuden isänmaan, Joss' ilo aina kestää.
2. Merehen meiltä ruumis tää Nyt jääpi hautahansa, Mut Jesus Kristus
herättää Sen sieltä aikanansa; Kun kaikki kerran koottu on Etehen
Herran tuomion, Hän myös on silloin kanssa.
3. Veljeltä tält' on päättynyt Purjehdus maailmassa; Me purjehdimme 
vielä nyt Tääll' aaltoin pauhinnassa. Vaan kuolo kuinka kaukan' on?
Allamme syvyys pohjaton, Turvana pari lautaa!
4. Myös mekin pian päätämme Matkamme määräretken, Siis valmiit
olla pyytkäämme, Tullessa tuonen hetken! O Jesus, meitä armahda,
Ain' yllä pidä uskossa, Ilohos viimein kätke!


III. Kristillinen elämä
1. Katumusvirsiä


Dav. 6 psalmi.

211

1. Ah älä, Herra, minua Rankaise vihassasi Äläkä kovin kurita
Sun ankaruudessasi; O Herra, ole armoinen! Mä olen heikko,
vaivainen, Peljästyneet on luuni.
2. Hämmästynyt on sieluni, Voi Herra, kuinka kauvan! Jo joudu,
riennä avuksi, Mua päästä alta vaivan; Pelasta sielun', armos suo,
Sill' eivät kuolleet sulle tuo Kiitosta tuonelassa.
3. Huokauksestan' väsynyt Mä olen murheissani, Valituksista 
nääntynyt Yön kaiken tuskissani; Itkulla uitan vuoteeni Ja
kastan leposijani Kuumilla kyyneleillä.
4. Murheest' on muoton' muuttunut, Kasvoni kalvettunut, Mun
voimani on uupunut Ja varten vanhentunut; Tekoni pahat rasittaa
Ja julmat syntin' ahdistaa Minua kaikin puolin.
5. O Herra, kuule itkuni, Armahda jo ja säästä; Korviisi ota
huutoni, Siteistä synnin päästä! Mä itse olen voimaton, Sun
apus yksin turvan' on, Ja tuskasta voi auttaa.


Dav. 25 psalmi.

212

1. Sua ikävöitsen, Jumalan', Sielusta, sydämestä! Suo apus,
armos ainian, Kaikk' paha minust' estä, Turvattomalle turvas
tuo, Ja pilkaks älä tulla suo Mun jumalattomille!
2. Ei kukaan joudu häpiään, Ken, Herra, sinuun luottaa;
Hänt' auttaa kätes hädästään, Hänelle voiton tuottaa; Vaan
irstaiset ja pilkkajat, Sun nimes ylönkatsojat, Ne saavat
häpiänsä.
3. Ties, Herra, mulle, osoita, Mua polvullesi saata,
Totuudessasi johdata Ja hengelläsi auta! Mun Jumalani,
apuni, Mun turvan', uskallukseni, Sua ikävöitsen aina!
4. Äl lakkaa laupeudestas, Hyvyyttäs muista, Herran'!
Lujina seiskoot voimassas, Jotk' armos saivat kerran.
Ne päätit mailman alusta Autuuteen ottaa armosta, Kuin
Kristuksehen uskoo.
5. Mun nuoruuteni syntejä, Jumala, älä muista, Vaan
vioistani puhdista, Pois synnin palkka suista; Ain; armos
mulle osoita, Ja laupeutes lahjoita Hyvyytes suuren tähden!
6. Herramme täyn' on armoa Lapsilleen eksyneille, Heit'
johdattaapi halulla, Avuksi rientää heille; Hän raadolliset
rakentaa, Suruiset mielet lohduttaa, Nöyrille tiensä neuvoo.
7. Ne, jotka Herraa pelkäävät Saa oppia tien parhaan; He
siellä rauhan löytävät Eivätkä joudu harhaan; Hän heille
liittons ilmi tuo Ja salaisuutens tietää suo, Heit' hyvyydellä
täyttää.
8. Ties, Herra, totuus, hyvyys on Kaikille pyhillesi; Mut'
minä olen mahdoton Sun vanhurskaudellesi; Minuss' on
paljon pahuutta. O Herra, mua johdata Sun pyhän tahtos
mukaan!
9. Puoleesi, Herra, silmäni Mä ikävöiden nostan, Sä kirvoitat
mun jalkani Pauloistan'; ahdingostan', Ah ole Herra, armoinen!
Mun raadollisen, vaivaisen Jo hyljänneet on kaikki.
10. Mun murheellista mieltäni, O Herra, ilahuta; Anteeksi 
anna syntini, Tuskista vapauta; Varjele vihollisista, Päälleni
jotka kiukussa Karkaavat ilman syyttä!
11. Suojele, Herra, sieluan', Mua horjumasta estä! Sinuhun
turvaan, uskallan, Täydestä sydämestä; Vakuutes mua 
varjelkoon Ja oikeutes hallitkoon; Kansaasi, Herra, auta!


Dav. 32 psalmi.

213

1. Ah autuas, ken armosta Saa pahat tekons anteeks, Se
jonka syytä Jumala Ei anna tulla kanteeks, Se, jolle Herra
vääryyttä Ei soimaa, jonka hengessä Ei ole viekkautta!
2. Kun syntejäni peittelin, En tunnustanut niitä Musertui
kaikki luunikin, Ruumiini riutui siitä, Itkusta kului ikäni,
Murheesta muuttui muotoni Sun, Herra, vihas alla.
3. Öin päivin oli päälläni Sun kätes raskas aina, Se alla
suurten synteini Mun tahtoi maahan painaa, Mua tunnon
tuska vaivasi, Se nesteheni kuivasi, Kuin pouta ruhon
kuivaa.
4. Siis edessäs nyt tunnustan Sinulle suuret syyni, Sydämen
kivull' ilmoitan Mä syntin' kaikkityyni, Rukoilen sulta armoa
Ja syntein anteeks antoa Sun lupaukses mukaan.
5. Armoa, Herra, kaikkien On sulta anominen, Ei pyhienkään
parhaitten Syitänsä salaaminen, Ett'eivät kurjat hukkuisi,
Vihasi virtaan uppoisi, Vaan saisi pelastuksen.
6. O Herra, vahva turvani, Murheesta auta tästä! Niin armoas
mun sieluni Ei lakkaa kiittämästä! Se lupaukses täyttäös, Mua
käskyis tiellä käyttäös, Ja johda silmäis alla!
7. Älkäätte luontokappalten Kaltaiset olko täällä, Joit' ohjaten
ja ruoskien Pidellä täytyy tiellä! Vaan Herran ääntä kuunelkaa!
Hän tielle teitä johdattaa, Ja seuraa silmillänsä.
8. Ah jumalattomalla on Tääll' monta vitsausta, Vaan hurskaan
usko armohon Tuo Herran siunausta. Siis Herrassa te riemuitkaat,
Vanhurskaat kaikki iloitkaat Suin, sydämin ja kielin!


Dav. 38 psalmi.

214

1. Ah Herra, älä kosta Pahuuttan' ansiosta Kovassa
vihassas, Mua vitsas alta päästä, Kurituksesta säästä
Sun ankaruudessas!
2. Mua kätes raskas painaa Ja nuoles pistää aina Mun
sydämessäni: Ei ruumiissani rauhaa, Ja synnin sota pauhaa
Yöt päivät luissani.
3. En salata voi sitä, Vaan tunnustaa mun pitää: Syntini
nousevat, Kuin kuorma raskas aivan Ne kautta julman
vaivan Mun maahan painavat.
4. Mun tunton' haavat syvät Jo pahoin mädäntyvät,
Ett' inhoon itseän': Mä olen nääntymässä, Käyn aivan
kymärässä Kovassa hädässän!
5. Kipiä syntivaivan' Ja tuskan' tuima aivan, Mua
maahan masentaa, Ruumiin' on runneltuna, Kupeeni
kuivettunna, Siis sielun' valittaa.
6. Sun edessäs, o Herran', Mä huokaan joka kerran,
Sinuss' on toivoni. Sydämen' väriseepi, Mult' itku
näön viepi Ja vaiva voimani.
7. Jotk' ennen onnessani Olivat tuttavani Ja rakkaat
ystävät, He nyt jo luopui multa, Näin raskautetulta,
Apunsa kieltävät.
8. En moiti kuritustas, Valita vitsaustas, Sen kyllä
ansaitsin; Mä syytän itseäni Ja muistan vääryyttäni,
Sua jolla vihoitin.
9. Vaan vaikka viivyt vielä, Tok' apuas et kiellä; O
Herra, kokonaan Et hyljää horjuvaista, Sinuhun
turvaavaista, Et päästä hukkumaan.


Dav. 51 psalmi.

215

1. O Herra Jumal' taivaassa, Mua hyvyydestäs suuresta
Sun laupeutes kautta Nyt armahda ja auta; Mua pese
vääryydestäni, Anteeksi anna syntini, Jok' ain' on
edessäni Ja kalvaa sydäntäni! Sua ainoata vastahan
Tein syntiä o Jumalan'; Sä olet vakaa sanoissas,
Vanhurskas, kaikkivaltias Ja puhdas tuomitessas.
2. Synnissä siinnyt, syntynyt Ja syntisesti elänyt Ain'
olen surkiasti Mä nuoruudestan' asti; Totuus on sulle
mielehen, Siis johdata mun sydämen', O Herra, 
totuuteesi, Salattuhun viisauteesi! Mua iisopilla puhdista,
Ett' ihastuisi luuniki, Jotk' olet särkenynnä!
3. Synneistän käännä kasvosi, Pois pyyhi pahat tekoni,
Mua vääryydestän' päästä, Rangaistuksestas säästä!
Minuhun puhdas sydän luo Ja Pyhä Henkes mulle suo,
Sit' älä pois mult' ota, Suo autuuttas mun tuta! Mua
tue apus turvalla, Vahvista Henkes voimalla, Ett' itse
tielläs vaellan Ja muita sille johdatan, Jotk' eivät sua tunne!
4. O autuuteni Jumala, Mua päästä veren vioista, Ett'
aina hurskauttas Ylistän, laupeuttas! Et uhrilahjaa vaadi
sä, Vaan särjettyä sydäntä Ja mieltä murrettua Et tahdo
halveksua. Tee Sion lujaks linnaksi, Niin siellä tuopi 
kansasi Vanhurskauden uhreja, Sinulle otollisia, Joit'
et sä, Herra, hyljää.


216

1. Hyvyydestäs, o Jumala, Minulle ole armoinen, Ja 
laupeutes voimalla Pois pyyhi kaikki vääryyten'; Mua
pese puhtaaks synnistä! Mä pahuuteni tunnustan, Se
suuri on ja hirviä, Vaan sinä hurskas ainian.
2. Mä synniss' olen syntynyt, Mun siitti synniss' äitini;
Totuuteen, Herra, mielistyt, Jonk' armos mulle ilmoitti;
Mua iisopilla puhdista, Ja pese lumivalkeeksi, Suo iloa
ja riemua Luilleni ihastukseksi!
3. Synneistän käännä kasvosi, Mua pahuudestan' puhdista,
Lahjoita Pyhä Henkesi, Mun sydämeni uudista, Uus
vahva henki mulle suo, Puoleeni käännä kasvosi,
Sydämeheni ilos luo, Autuutes tunto mieleeni!
4. Niin neuvon erhettynehet Sun tykös, Herra,
kääntymään Ja saatan luokses syntiset Sun armohelmaas
rientämään; O Herra, oikeuteni, Mua päästä verenvioista,
Ett' ylistäisi kieleni Vanhurskauttas jaloa!
5. Mä sullen toisin uhrini, Mut ainoasti suruinen, Särjetty
sydän kelpaapi Uhriksi, Herra, sinullen. Sun seurakuntas
rakenna Ja sille aina armos suo, Ett' alttarilles uhreja
Otollisia kansas tuo!


Dav. 143 psalmi.


217

1. Ah Jumalan', Mä tuskissan' Nyt turvihisi lähden. Suo
armoa, Tuo apua Sun totuutesi tähden!
2. Ah virvoita Jo minua! Jos lähdet tuomiolle, Ken
hurskas on Ja viaton, Ken valmis tutkinnolle?
3. Vanhurskasta Maailmassa Ei löydy, eikä vakaa,
Siis syystäki Mun päälläni Sun tuomiosi makaa.
4. Vihollinen Juur' kiukkuinen Mun vainoo sieluani,
Hän tallaapi Ja painaapi Maahan mun elämäni.
5. Vaan, Herra, sä Et nääntyä Viel' anna palvelijasi;
Siis näytä nyt, Ett' leppynyt Jo olet vihastasi!
6. Mä muistelen, Ajattelen, Menneitä päiviäni; Sun
ihmetyös Mä muistan myös, Lepoa etseissäni.
7. Siis sinuhun Mä turvaun; Niin sielun halajaapi Jo
sinua, Kun karkia Maa vettä janoaapi.
8. Vaan henkeni Jo nääntyypi; Siis, Herra, älä peitä
Nyt kasvojas Ja vihassas Mua tuonen valtaan heitä!
9. Suo, Jumalan', Mun pikahan Sun armos ääni
kuulla! Sä ainoa Voit pelastaa; Suo turvihis mun tulla!
10. Aut' armosta Jo minua Käsistä vainoojani! Mä
pakenen Nyt vaivainen Sun tykös tuskissani.
11. Mua opeta, Ja taluta, Suo Henkes hyvin viedä
Mua vaivaista, O Jumala, Tasaista tahtos tietä!
12. Mua lohduta Ja virvoita, O Herra, nimes tähden;
Ja pelasta Mua tuskasta Vanhurskautees nähden!
13. O Jumala, Mua armahda, Hyvyytes mulle näytä;
Palvelijas Sun rauhallas Ja ilollasi täytä!


218

1. Valitan vaikeasti Kanss' David kuninkaan; Sen 
tunnen haikiasti: Jumalan laupiaan Mä vihoitin
Synneillän' kauheilla, Salaisill', julkisilla, Kun käskys
unhotin.
2. Vaivaiseks syntiseksi Mä itsen tunnustan; En 
mitään muuta keksi Minussa olevan, Kuin syntiä
Ja lihan himon pahan, Mi vetää maailmahan, Tuo
viekas, pettävä.
3. Mun Luojani, mun Herran', Mua armahda jo
nyt! On synti monen kerran Mun pahoin pettänyt.
Mun turvan' sa, Perkeleen pauloist' auta Sun suuren
armos kautta Täll' armon ajalla!
4. Suo ett'en sanaas heitä, Kun soimaa syntiä;
Pahuuttan' ett'en peitä Valheella, vilpillä! Tee
uskoni Lujaksi ettei ikään Mua eroittaa voi mikään
Sinusta, Herrani!
5. O kirkas Jesus Kristus, Mun toivon', turvani,
O karitsa sä puhdas, Pois ota syntini! Tuo apua!
Mun taidat, sen mä tiedän, Ijäiseen iloon viedä
Täält' itkun alhosta.
6. O hurskas Henki Pyhä, Tutuksi mulle tee
Kristuksen sana hyvä! Se totuus on ja tie. Mua
tuntemaan Opeta Kristust' oikein Ja häneen turvan'
kaiken Tääll' aina panemaan!


219

1. Ah kelle valittaisin, Apua keltä saisin, Kun vaivaa
syntini? Sen, mik' on tehty kerran, Pois pestyks saat sä,
Herran', Verellä Poikasi.
2. Mä olen viheljäinen Kuin lammas yksinäinen Vieraassa
luodossa: Jumala yksin auttaa Voi mua Henkes kautta
Armossaan suuressa.
3. Pois Jumalasta siirryin, Himoihin synnin kierryin, Kuin
kala nuottahan. Mua raskas murhe painaa, Sua, Herra
armos aina, Mua auta tuskissan'!
4. Etehes syntin kannan, Öin päivin ilmi annan, O Jesus
auttajan'! Minua kiusaajasta Sä suojaa kavalasta, Ett'en
käy paulahan!
5. Rukoilen: Jesus, auta Sun kovan kuolos kautta Mua
kaiken ikäni; Sua aikan' kilvoitella Ja toivoll' iloisella Mun
päättää juoksuni!
6. Sun haltuus luottavasti Mä annan loppuun asti Ruumiini,
sieluni; Sun kovan kuolos tähden Suo, kun mä täältä lähden,
Mun päästä iloosi!


220

1. Voi että olen eksynyt Niin kauvas synneissäni, Tahdosta
Herran erinnyt Mielettömyydessäni! Jo sydämmeni hämmästyi,
Se tuomiota säikähtyi Synteini suurten tähden.
2. Edessäs, Herra, tunnustan, Valitan kyyneleillä: Mä puutuin
synnin paulahan Maailman harhateillä; Ain' olin suuri syntinen
Ja sinun vihas alainen Nuoruudestani asti.
3. Ma kaikin olen kelvoton, Peräti saattamaton Hyvihin töihin
toimeton Ja tahtoos taipumaton; Mä oman mielen' menoissa
Ain' etemmäksi sinusta Pois eksyin maailmassa.
4. Mun raukan täytyy itkeä, En lakkaa huokaamasta, Ett'
olen tehnyt syntiä Sun käskyjäsi vastaan. Ah anna, Herra
laupias, Kaikk' anteeks mulle armostas, Kuin lupasit sä mulle!
5. Jo joudu, Jesus, avuksi, Ennenkuin tuiki näännyn! Ei auta
oma voimani, Siis puolehes nyt käännyn; Sä Vapahtaja ainoa,
Sä avuttomain auttaja, Sinuhun vaan mä turvaan!
6. Ah riennä mulle avuksi Suuressa hädässäni, Ja puhdistakoon
veresi Saastaisen sydämeni; Mua Hengelläsi lohduta Ja sieluani
virvoita, Suo rauha tunnolleni!
7. Mun etsiä suo sinussa Iloa pysyväistä. Mun sieluni ann' erota
Pois katoovista näistä, Maailman että kieltäisin, Ain' omanasi
pysyisin Elämän loppuun asti!


221

1. O Herra, tieltäs eksynyt Mä olen kauhiasti, Vaivainen sielun'
siit' on nyt Tuskissaan kuoloon asti; Mua vihollinen vietteli,
Mun petti mailma, lihani Ja saatti surman tielle.
2. Sun armos, jota tarjosit Halveksin ylpiästi, Sanallas vaikka
varoitit, Mä elin ilkiästi; En kuunnellut mä neuvojas. Totellut
varoituksias Vaan paaduin pahuudessa.
3. Jos joskus omatuntoni Mua alkoi soimaella, Uusilla 
rikoksillani Koin sitä vai'ennella; Niin pahuudesta pahuuteen
Ja rikoksesta rikokseen Mä synnin orja kuljin.
4. Nyt tuntea ma ruumiissan' Saan kyllä rangaistuksen, Vaan
eipä auta sieluan' Se alta ahdistuksen, Kosk' omatunto kalvaapi,
Jumalan viha polttaapi Öin päivin sydämessä.
5. Kuitenkin kiitän sinua, O Herra maan ja taivaan. Kun näin
viel' armon ajalla Mun saatit tähän vaivaan; Siis armohon nyt
tarttua Mä tahdon siihen turvata, Synteini kuorman alla.
6. Syntini anna anteeksi Sun veres kalliin tähden, Tee sillä
sielun' terveeksi, Ennenkuin täältä lähden! Ah katso, Herra,
kurjuuttan', Mun älä muista pahuuttan', Vaan armos avaruutta!
7. Minuhun uusi sydän luo, Aut' että katumuksen' Sun armos
kautta myötään tuo Pysyvän parannuksen! Kaikissa kiusauksissa
Hengelläs mua vahvista Ja estä lankeemasta!
8. Se armo tee nyt minullen, Kuin muinoin ryövärillen; Mä
sielun annan sinullen; Tee laupeutta sille; Verelläs puhdistettuna,
Uskossa uudistettuna Se ota suojaas, Herra!


222

1. Synneistän' vaikiasti Valitan vaivainen; Ne vaivaa 
surkiasti, Jo multaan vaipunen, En voi mä niistä päästä
Sun, Herra, avuttas, Siis armahda ja säästä, Sä olet
laupias!
2. Vaikk' aina päällän' ovat Mun monet murheeni,
Mun kiusauksen' kovat Ja tuimat tuskani, En epäile
sen tähden, Vaan tykös, Jumala, Mä tuskissani lähden,
Sä turvan ainoa!
3. Mä outo vieras täällä Ain' olen vaivainen, Sun 
tieltäs mä maan päällä Kyll' usein harhailen; Siis pidä
sydämeni Pyhässä pelvossas, Ett'ei mua turhuuteni
Eksytä armostas!
4. Ah mist' ois virvoitusta Mun tunton' tuskissa? En 
löydä lohdutusta Mun sielun' suruissa, Ne aina
ahdistavat, Sä yksin, Jesuksen', Mun ruumiin', sielun'
haavat Saat terveiks jällehen.
5. O Herra Jumalani, Puoleeni katsahda, Mua
ahdistuksistani, Vaivoistan vapahda; Ja vuoroni kun
tulee Tää jättää maailma, Suo elo, autuus mulle
Tykönäs taivaassa!


223

1. Kauhiata pahuuttani Kun ma muistan murheella,
Tahdon, Herra Jumalani, Jalkais juureen langeta, Katuin,
itkein, valittain, Pahat työni tunnustain, Joilla rikoin sinun
mieltäs, Eksyin kauvas pois sun tieltäs.
2. Käskysi, o Herra suuri, Unhotin ja laiminlöin,
Jumalattomasti juuri Elin aina päivin öin, Siks kun kätes
tavoitti, Synneissän mun saavutti Matkallani surkiahan
Kadotukseen, kauhiahan
3. Kuka voi mun vapauttaa Syntieni velasta, Kuka suo
vanhurskautta, Estäin kadotuksesta! Sua, Jesus, rukoilen:
Ole mulle armoinen! Sinä yksin voit mun auttaa Ansios ja
armos kautta.
4. Ryövärin sä ristin päältä Autoit ilomajoihis Niin nyt
minuakin täältä Ota ijäks armoihis! Tuta suo mun sieluni,
Että suuri velkani Kauttas jo on suoritettu, Syyni kaikki
sovitettu!
5. Sua surkeudessani Huudan, Jesus, avuksi; Turvaa
mua tuskissani, Pelasta mun sieluni Joutumasta kauhiaan
Piinaan loppumattomaan, Johon synti hukuttaisi Mun,
jos et sä armahtaisi!
6. Et sä tahdo kuolemata, Kadotusta syntisen, Kaikkia
sä lakkaamatta Kutsut parannuksehen; Siis mä suuri
syntinen Itken, huokaan, rukoilen: Joudu avuks tuskihini,
Ett'en huku syntihini!
7. Anna sydämeni tuta, Ettäs kuulit huutoni! Sieluani 
ilahuta, Poista epäilykseni; Armohosi uskallan, Jesus,
nyt ja ainian; Siihen luottain totisesti Sanon amen turvaisesti.


224

1. Ken Herran tuomion kiertää voi? Se likeltä tapaa jo
kaukaa! Kun viimein torvi se kauhia soi. Kuink' kestänen
silloin mä raukka! Mua syntistä armahda, Herra!
2. Voi hirmua! maata kun tähystelen: Tääll' ompi mun
syntini tehdyt! Voi mua! kun katson ma taivaasehen,
Kaikk', kaikki ne siellä on nähdyt! Mua syntistä
armahda, Herra!
3. Voi hirmua! maata kun tähystelen: Tääll' ompi mun
syntini tehdyt! Voi mua! kun katson ma taivaasehen,
Kaikk', kaikki ne siellä on nähdyt! Mua syntistä 
armahda, Herra!
3. Voi minnekkä käännyn mä tuskissan', Ken apua
mulle voi antaa? Mä pelvolla lyön tähän rintahan',
Mi sydäntä saastaista kantaa. Mua syntistä
armahda, Herra!
4. Ah tää kova sydämen' mult' ota pois, Uus sijaa
luo, Isä taivaan! Uus sydän, mi pyhä ja puhdas ois,
Pois synnistä luopunut aivan! Mua syntistä
armahda, Herra!
5. Äl' aja pois kasvojes edestä, Äl' ota pois Henkeäs,
Herran', Mun tuntoni kalvava viihdytä, Mun kyynelen'
kuivaa jo kerran! Mua syntistä armahda, Herra!
6. O Jesus, Sun veresi virrannut On ristissä autuudekseni:
Suo ett'ei ois turhaan se vuotanut! Näin huokaapi mun
sydämeni. Mua syntistä armahda, Herra!


225

1. Ihminen synnissänsä kauan maannut Tään äänen
ylhäält' oli kuulla saanut: Jo nouse, päivän koi on
valistanut, Sen kirkas valkeus maailmaa lohduttanut.
2. Hän kysyi: kenen ompi ääni tämä? - Enkeli olen
Herran lähettämä: Nyt aik' on Herran puoleen
sielus kääntää, Hän tahtoo kuulla aamuvirtes ääntä.
3. Hän sanoi: sielu suruinen ei laula Niin kauvan kuin
sen sitoo synnin paula, Ja sitä kuolon ies rasittaapi.
Vaan kukas siitä pelastuksen saapi?
4. Se vastas: sielua, kun syntiin nääntyy, Jo etsii
Herra, ennenkuin se kääntyy; O sielu, katso, Herra
sanans suopi, Ja armons paisteen kirkkaan sulle suopi?
5. Täst' alkoi syntinen nyt rauhaa saada, Kun kuul',
ett' armo Herran ei voi laata, Näin kiitti siitä sydämell'
ja suulla, Nyt laulain aamuvirttään Herran kuulla:
6. Suo, Jumal' armias, mulle armos loistaa Pois 
pimeys mun sielustani poista! Sun vala valkeutes
mieleheni, Vuodata rakkautes sydämeeni!
7. Aurinko armas, ennustettu ennen, Sä Kristus,
koitit meille viimein tännen, Armollas kadotuksest'
auttamahan, Jumalan lapsiks meitä saattamahan.
8. Kiitokses Herrallen siis, sydän, kanna, Ett'ei
hän synnissäs sun maata anna! Tuntuihan kuin ois
kahle ahdas päällä, Kosk' olit synnin vallassa sä
täällä.
9. Siis sua, Jesus, huudan avukseni, Kun synti
pyytää voittaa sydämeni; Kun synti kiusaa, ole
tykönäni, Mun väkevyyteni ja elämäni!


226

1. O Jesus, armias auttajan', Ainoa armon lähde,
Sä katso suurta surkeuttan' Pelasta armos tähden!
Mua suuret syntin' vaivaavat, Mun tuntoani
kaivavat; Kuhunka kurja lähden?
2. Ann' anteeks syntin' kauhiat, O Jesus, piinas
kautta! Ne oli sulle haikiat, Kun maksoit ristis
kautta; Siis tule mulle turvaksi, Mua synnistä tee
puhtaaksi, Armollas mua auta!
3. Ah koska muistuu mielehen', Kuin mull' on
syntii monta, Niin lankee kuorma sydämeen',
Raskaamp' kuin meren santa; Sen alla maahan
vaipuisin, Jos ei sun sanas kallehin Vois lohdutusta
antaa.
4. Se sama sana suloinen Sen turvan mulle tuottaa.
Kaikille olet armoinen, Jotk' ansiohos luottaa,
Pahoja töitään katuvat Ja syntejänsä surevat; He 
eivät toivo suotta.
5. O Herra mun synneistän' Sä vapauteen auta,
Kun kalvavat ne sydäntän' Ja leikkavat kuin rauta!
Näin, niinkuin David hurskaaksi Ja kuin Manasse
puhtaaksi Mä pääsen veres kautta.
6. Mä lankeen, Herra, eteesi Mielellä haikialla,
Rukoilen sua nöyrästi Sydämell' suruisalla: Ann'
anteeks, Jesus, minullen, Mun kaikki monet rikoksen'
Armollas avaralla!
7. Huojenna, Herra, minulta Tää raskas syntitaakkan',
Mua irti päästä kuormasta, Jonk' alla maassa makaan!
Niin sanaasi ma kuuntelen, Sua pyhyydessä palvelee,
Kuin isääns lapsi rakkain.
8. Suo Pyhä Henkes turvaksi Ristissän' joka hetken',
Verelläs pese puhtaaksi, Ja viimeinen mun retken'
Tee uskon kautta iloiseks, Eroni autuaalliseks,
Taivaaseen sielun' kätke!


227

1. Kun muistain velkani, O Herra, tunnen juuri, 
Mitenkä kalvaapi Sydäntän' synti suuri, Ah, velka
kymmenen Tuhannen leiviskän Mua painaa, 
tiedät sen; Siis auta hädästän'!
2. Synnissä sijinnyt Ja syntynytkin tännen, Mä
lohdutusta nyt Mist' etsimähän mennen? Sinussa,
Herra, vaan Se löydettävä on, Mut vastaan
ottamaan Sit olen mahdoton.
3. Sun, Herra, synneillän' Mä olen vihoittanut,
Pahoilla töilläni Sun mieles pahoittanut, Ja kun sä
luoksesi Mua olet kutsunut, Niin olen armosi Mä
ylönkatsonut.
4. Voi kurjaa minua, Jos, tuomiolle kerran Kun
tulet taivaasta, Sä ijäks silloin, Herran', Mun vaivaan
tuomitset Ja siinä ainian Kärsiä tuliset Saan tuskat
tunnossan'!
5. O Herra Jumalan', Mua armahda ja säästä!
Kuink' surkeudestan' Voin kurja muuten päästä!
Ei muuta neuvoa Kuin jalkais juurehen Vapisten
vaipua, Anteeksi anoen.
6. Armoinen Jesus on Verensä vuodattanut, Sill'
alta tuomion Mun sielun lunastanut, Ja täyteen
maksanut Mun suuren velkani; Siis mua armahda,
O laupias Herrani!


228

1. Ah Herrani, Sydäntäni kovasti synti vaivaa!
En löydä vaan Mä päällä maan Yhtään, jok'
auttaa taitaa.
2. Jos etsinen, Ylt' ylitsen Maailman ääriin 
saakka, En sittenkään Mä yhtäkään Saa rauhan,
turvan paikkaa.
3. Siis, Jumala, Sult' armoa Kerjäämään kurja
lähden. Ann' armoa, Suo apua Sun Poikas
ansion tähden!
4. Jos niinkin lie, Ett' synti vie Mua rangaistuksen
ala, Kurita tääll' Ja säästä siell', Ja auta synnist'
palaa.
5. O Jesuksen' Suo vaivaisen Mun usko vahva
saada; Varjele sä Mua synnistä, Ett' ei se mua 
kaada!
6. Niin olkohon, Kuin tahtos on, Vaan auta
ristin tiellä, Ja lopussa, Kun kuolen ma, Apuas
älä kiellä!
7. Kuin lintunen, Kun pitkänen Jylisten jyskää,
pauhaa, Juur' äkisti Pois lentääpi, Pesässään
etsein rauhaa;
8. Niin kiiruhdin Nyt minäkin, O Jesus, suojahasi;
Mä murheissan' Ja tuskissan' Saan turvan'
haavoissasi.
9. Jos vaipuisi Mun sieluni Ja ruumiini, mä tiedän
Ett' ijäisen Mä autuuden Tykönäs, Jesus, löydän.
10. Kaikkein autuus, Kolminaisuus, Ah kuule
rukouksen', Ja armosta Myös täytä sa Mun nöyrä
anomuksen'!


229

1. Voi kuin syvä synnin lähde Turmeltu on luontoni!
Pahuutensa suuren tähden tuska täyttää tuntoni; Joudu,
Jesus armias, Piinallasi, kuolollas Pahuuden pois murra
valta, Auta mua synnin alta!
2. Lankesin, o Herra taivaan, Kautta juonten saatanan,
Sydämessän' tuskan, vaivan Tunnen kyllä katkeran;
Lihanhimot, maailma Petollinen, kavala, Pettivät mun
viekkahasti, Aina lapsuudestan' asti.
3. Ah kun muistuu mieleheni Monet, suuret syntini, 
Synkistyypi sydämeni, Vettä vuotaa silmäni; Surkiasti
päivin öin, Ajatuksin, puhein, töin Elin synnin kurjuudessa,
Työtä tein sen orjuudessa.
4. Surutonna kurja kuljin, Synnin teitä samosin, Mailman
polkuja mä poljin, Kadotukseen vaelsin, Äänestäs en
huolinut, Sua, Herra, kuunnellut, Vaikka aina taukoomatta
Kutsut luokses lakkaamatta.
5. Sydämeni raukee, nääntyy, Kun nyt näitä muistelen;
Siis se tuskissansa kääntyy, Jesus, armos puolehen. Kautta
kovan kuolemas Ota mua huomahas, Synnin kahlehista
päästä Vaivast' ikuisesta säästä!
6. Henkes voima suo nyt mulle Synnin teitä välttämään,
Aina otollisna sulle Elämääni käyttämään, Käymään
tietä tasaista Turvallisna armosta, Päästäksen' näin tykös
tästä Viheljäisest' elämästä!


230

1. Sua, Jesus, tahdon kiittää, Kun syntin' kannoit sa,
Sinuhun uskon' liittää, Kuin vannoin kasteessa, Sun
nimees tahdon luottaa Mä hamaan kuolohon; Se 
murheess' rauhan tuottaa, Hädässä turvan' on.
2. Töin, puhein, ajatuksin Mä rikon mielesi, Vaan mulle
puhdistuksen Toi, Jesus, veresi; Nyt vielä holho,
auta Ja ole armoinen, Mä sitä piinas kautta Rukoilen,
vaivainen!
3. Synnissä olen siinnyt, Synnissä syntynyt, Jo kauvas
synti vienyt Mun sinusta on nyt. Armahda, älä soimaa!
Mä turvaan armohos; Sull' ompi siihen voimaa, Siis
anteeks antaos!
4. Niin kauvan kuin mun olla Maan päällä sallit sä,
Ah auta, että kuolla Mä voisin synnistä! Sä tahdot
armostasi Sun Henkes lahjoittaa, Suurella voimallasi
Sydämen' uudistaa.
5. Kointähten', Jesukseni, Minua valaise, Ja ehdi 
avukseni, Mieleni rohkaise; Sun sanas kautta kirkkaan
Minua lohduta, Äl' anna tulla pilkkaan, Tee ilo itkusta!
6. O Jesus rakkahani, Viel' pyydän nöyrästi: Tääll'
läsnä=olollasi Mua turvaa alati! Mun anna armos saada
Pois täältä lähteissän', Mua ett'ei synti kaada; Suo
taivaas nähdäksen'!


231

1. Jesus, elämän Herra, Mull' tule turvaksi! Tunnustan
joka kerran Syntiseks itseni. Sydäntän' synnit vaivaa,
Niit' en voi salata, Mua päivät yöt ne kalvaa Ja 
murtaa murheella.
2. Ann' armos, Jesus, saisin Tääll' vielä eläissän', Ett'
tykös tulla voisin, Ja parat' itseän'! Häijysti elin aina,
Pahuutta harjoitin; Se sydäntäni painaa, On huolen'
kipe'in.
3. En ristiäni kanna Mä tyytyin nöyrästi, Jonk', Isä,
päällen' panna Näit tarpeelliseksi. Kuitenkin parannukseen
Se vie ja sanahas, Sen kautta lohdutukseen Sun 
uskovaisias!
4. Mua uskoon vahvaan auta, O Jesus, Herrani, Sun 
kovan kuolos kautta Sä korjaa sieluni! Mä turvaan
sanahasi, Kun tulee lähtöni; Vie sielun' huostahasi
Taivaiseen iloosi!


232

1. O Kristus kunnian kuningas, Lunastajani laupias,
Nyt kuule rukoukseni! Edestän' annoit veresi;
Mun suuret syntin' tiedät sä, Jotk' olen vastaas
tehnyt mä Kaikkena elinaikanan'. Mua armahda,
o Jumalan'!
2. Ah Jesus rakas, armias, Sä astuit alas taivaastas
Lunastamahan minua; Siis syntist' älä kadota! Mit'
auttais lunastuksesi Mua, jos mun sielun' hukkuisi!
Parempi ett'en luotukaan Mä olis, mailmaan
tuotukaan.
3. Sä muinoin vaimon syntisen, Kun katui syntins
itkien, Niin laupiaasti armahdit, Vikansa kaikki 
unhotit. Myös ristinpuusta ryövärin Sä saatit
paratiisihin, Kun syntinsä hän tunnusti Ja sua
huusi avuksi.
4. Sä, Herra, itse vannoit sen, Et suovas, että
syntinen Synneissään täällä hukkuupi, Vaan että
kääntyin elääpi; Mä tulen suuri syntinen Sun
tykös, huokaan katuen, Ja toivon anteeks 
antavas, Mit' ikään rikoin vastahas.
5. Kuningas kaikkivaltias, O Jesus, aina 
laupias, Minua kuule vaivaista, Kun anon sulta
armoa! Ken paitsi sua kuulisi, Ken apuun mulle
tulisi? Jos et sä, Herra, armahda, Ei muilta ole
apua.
6. Niin soikoon sulle ijäti, O Jesus, ylistykseni!
Sä kaikkia niit' armahdat, Jotk' avuks sua
huutavat. Kunnia sama Isälle Ja Hengelle myös
Pyhälle, Kolm'=yhteiselle Herralle, Ijäti
hallitsevalle.


233

1. Puoleeni, Herra, katsahda, Apuas älä kiellä,
Minua köyhää armahda! Sinuhun turvaan vielä,
Ja huudan suuri syntinen, Valitan kurja vaivainen
Synteini kuorman alla.
2. Syntin' on suuret, lukuisat, Useemmat meren
santaa, Rikokset monet, raskahat Öin päivin
päällen kantaa; Mut, Herra Jesus, toivoni, Sun
armos ompi suurempi, Se ainoa on turvan'.
3. Sun tykös, Jesus, pakenen Mä kaikin 
synteineni, Armoa sulta etsien Ja rauhaa sielulleni.
Sä olet katuvaisille, Sun  armoos turvaavaisille
Luvannut laupias olla.
4. Siis mua myös nyt armahda Ja auta parannukseen,
Ett'ei maailma makia Mua saata kadotukseen; Sun
hyvä Henkes hallitkoon, Tasaista tietä johtakoon
Mua köyhää kulkijainta!
5. Ja koska viimein kuolema Lopettaa tämän retken,
Ann' armos taas, o Jumala, Sen olla ilon hetken!
Suo että pyhä enkeli Mun sielun' silloin saattaapi
Sun riemuvaltakuntaas!
6. Levossa myöskin levätä Suo ruumiin' aikanansa,
Siks kuin sen annat herätä Ja tulla sielun kanssa
Uudelleen yhdistetyksi, Armollas virvoitetuksi,
Ilossas ijäisessä!


234

1. O Jesus, korkein lohdutus, Autuuden, armon lähde,
Ah, kuule vaikia valitus Sun laupeutes tähden! Suur'
on mun sielun' ahdistus; Ett' olen synnin asumus, Mua
kovin peljättääpi.
2. Kuin kuorma raskas rasittaa, Niin mua synti painaa;
Kuin murhamiesi ahdistaa, Niin rikokseni aina Haavoittaa
omaatuntoan', Ja suruista mun sieluan' Tuhansin nuolin
pistää.
3. Armahda tässä hädässän' Ja riennä avukseni! Sä 
kärseit kivun kipiän Ja kuolit edestäni, Vapaaksi että
pääsisin Ja tuomiosi välttäisin, Jonk' ansaitsivat syntin'!
4. Kun ajattelen ahkerast' Entistä elämääni, Niin 
karvastelee katkerast' Suruista sydäntäni; Se mieltän'
ratki rasittaa, Ja levon, rauhan karkoittaa Mun luistan',
ytimistän'!
5. Mut sinun sanas elävä Tuo jälleen rohkeuden, Mun
kuolemasta herättää Ja antaa elon uuden, Se armostas
mun vakuuttaa, Suruisen sielun lohduttaa, ja poistaa 
surkeuden.
6. Siis astun etees vaivaisna Nyt surumielin sangen,
Häpiän, pilkan alaisna Pelvosta maahan lankeen; Ja
jos sen tehdä taitaisin, Niin totta vuotaa antaisin Mä
verikyyneleitä.
7. Vaan, ah, ei veren', kyynelen' Mua pese synneistäni!
Sun veres vaan voi tehdä sen, Kuin vuosi edestäni; Se
hyvää lausuu puolestan', Ei kostoa, kuin hurskahan Abelin
veri, huuda.
8. Siis armahda, o Herrani, Suo, Jesus, anteheksi, Et
rikoin pyhät käskysi, Tein mieles suruiseksi, Noudattain
mieltä maailman Ja omaa pahaa tahtoan', Halveksuin
ristiäsi!
9. Jos armossasi Davidin Ja Manassen sä säästit, Jos
kieltäjäsi Pietarin Sä synneistänsä päästit, Jos ristinpuussa
ryöväri Sai armon, johon turvasi, Niin toivon myös sen
saavan'.
10. Vahvista mua uskossan', Ett' kuolit edestäni, Niin
maistan rauhan makian, En näänny hädässäni! Mua
Hengelläsi vahvista, Viel' viimeisessä sodassa Tuon
kovan kuolon kanssa!


235

1. O Jesus, surkeuttan' Edessäs valitan! O tue heikkouttan',
Vaivaista sieluan'!
2. Maailman meno turha On monta pettänyt, Mont' on tää
sielun murha Myötänsä vetänyt.
3. Siis tahdon ylen=antaa Maailman juonineen, Sun etees,
Jesus, kantaa Mun vaivan', puuttehen'!
4. Jos mitä, Herra, suonet, Sen tahdon kärsiä, Jos ristin
maljan tuonet, Siihenkin tyytyä.
5. Mua Hengelläsi auta, Kun horjun heikkona; Suo että
armos kautta Pysyisin uskossa!
6. Maailma pilkkaan, vaivaan Meit' usein saattaapi; Mut
Herra hyvä taivaan Omansa tunteepi.
7. Sodassa täytyy täällä Ain' olla vaaroissa, Mut' se on
voiton päällä, Ken sotii Herrassa.
8. Vanhurskaus, ilo, rauha Tulevat Herralta, Jos kuinkin
mailma pauhaa, Hän ompi turvana.
9. Hän ompi autuuten, Mun kilpen', kallion', Ain' täyttää
tarpeheni, Hänessä apun' on.


236

1. Lienenkö outo ainoa maan päällä? Mun vaivan'
vertaa eikö löydy täällä? Tää murheen' eikö
koskaan muuttune, Eik' enää surun' surkia loppune?
2. Ain' aamulla, kun koittaa päivä armas, Enentyy
huolen', paisuu murhe karvas; Ehtoolla, muut kun
laskee levollen, Mua murhe, itku seuraa vuoteellen!
3. Näin Herran vitsa mua vaivaa aina, Kätensä 
raskas minun maahan painaa; En lepoa saa tässä
tuskassan', Kun Herran nuolet särkee sieluan'!
4. Kaikesta, paljosta pahuudestani On tuska tuima
nyt mun tunnossani; Jumalan tuomio on edessän',
Jos kunne kuljen, käännyn hädässän'!
5. Tahdotko, Herra näin ain' ankar olla Ja viimein
hyljätä mun tuomiolla? Jo onko loppu laupeudellas?
Nyt etkö muistakaan sun armoas?
6. Mä yksin istun, kyyneleeni vuotaa, Apua
tuskissan' ei kenkään tuota, Et kuultele, vaan
kätket itsesi, Näin suurenee viel' suuri suruni.
7. Jos saisinkin mä siivet kyyhkyseltä Ja pakenisin
kauvas maalta tältä, Niin kunnes voisin kurja
kulkea, Käsistä Herran minne paeta?
8. Niin tahdon siis mä Herran vihaa kantaa, Se
vaikka murheen murheen päälle antaa; Ja aina
kuuliaisna, nöyränä Sun vitsaas, Jumalani, kärsiä.
9. Rikoksiani ompi paljo aivan, Vaan vieläkin on
avoin armo taivaan; Sun nimes ompi Herra Sebaot,
Sä hyvyyttäsi meille aina suot.
10. Siis antaun taas toivoon rohkeampaan; Etsithän
mun, tään eksynehen lampaan, Tuhlaajapoikas, 
rahas kadonneen Taas otat seuraas autuaalliseen.
11. Sä kaunistat mun vanhurskaudellas Ja kruunaat
taivaassa sun kunniallas; Sä ihanaan viet ilosalihin
Mun ylkän' tykö, pyhäis parihin.


2. Uskonvirsiä
a. Jumalan armosta Kristuksessa.


Dav. 180 psalmi.

237

1. Syvässä vaivass' avuksi Sua huudan Herran',
sauvan'; Ah ota korviis ääneni, Pois älä viivy
kauvan Jos tahdot synnit tutkia, Vääryydet kaikki
lukea, Ken kestää edessäsi?
2. Jos synneistä me tahdomme Vapaiksi, puhtaiks
tulla, Ei auta siihen ansiomme, Muu apu pitää olla;
Jumala aivan armosta Meit' ompi niistä auttava;
Hänehen turvatkaamme!
3. Siis omat työni unhotan, Ne syntiä ei peitä, Mä
Jumalaani uskallan, Hän vaivaista ei heitä; Hän aina
mua auttaapi, Kuin sanassaan hän lupaapi, Siit' ei
hän luovu koskaan.
4. Ja apunsa jos viipyiskin, Näin mua koetellen, 
Hänessä kiinni riippuisin, Herraani odotellen; Ei
olekaan hän riemuinen, Vaan laupias ja suloinen
Ja valmis apuun aina.
5. Vaikk' ovat syntin' suuria, Suuremp' on Herran
armo; Ei hyljää hän mun sieluan', Vaan avun
runsaan tarjoo, Synnistä meitä päästääpi, Riettaudesta
peseepi; Hänelle kiitos olkoon!


238

1. Hädässän' huudan Herraa Kaikesta sydämest'.
Ah auta tällä kertaa, O Jesus, armoisest'! Sun korvas
avaa vielä Ja kuule huutoan', Apuas älä kiellä
Murheissa, tuskissan'!
2. Jos oikeuden mukaan Sä tahdot tuomita, Ei vastata 
voi kukaan, Vaan täytyy hukkua; Mut ole armorikas
Ja hidas kostamaan Sill', joka tuntee vikans Ja rientää
katumaan!
3. Mä panen turvan' varmaan, O Herra, sanaasi; Siit'
avun saan mä armaan, Jos kuinkin kävisi; Sieluni Herraa
toivoo Ja häntä odottaa, Kuin vartija yöllä valvoo Ja
päivää toivottaa.
4. Israel' lujast' luota Ain' Herran hyvyyteen! Hän sulle
avun tuottaa Ja auttaa autuuteen; Hän synnit anteeks 
antaa Armostaan suuresta, Kansalleen avun kantaa,
Pelastaa tuskasta!


239

1. Kristus, Jumalan Poika, Turvamme toivottu, Isästä
meille koittaa, Kuin kertoo raamattu; Hän ompi se
kointähti, Mi valoksemme lähti Maanpiiriin pimiään.
2. Hän tuli taivahasta Maailman autuudeks, Neitseestä
puhtahasta Hän syntyi ihmiseks; Hän kuolon vallan
voitti, Elämä uusi koitti Ja taivas aukeni.
3. Suo, Kristus, armos aina Ja rakkaus palava,
Sydämiin usko paina, Synnistä luovuta; Taivuta
haluamme, Sua että rakastamme, Pois vilppi juurita!
4. Sun ompi kaikki valta, Sen antoi Isäsi, Siis
kadotuksen alta Pelasta kansasi! Sä voit ja tahdot
auttaa, Sun armos voiman kautta, Meit' avuttomia.
5. Mitkä sait Isältäsi, Niit' älä kadota, Taivaaseen
kädelläsi Autuutees taluta; Suo meidän sinne tulla
Ja tykönäs ain' olla Pyhies seurassa!


240

1. O Jesus Kristus, miehuuden Sulasta armost' otit,
Sen kautta meille autuuden, Taivaassa sijan tuotit,
Kun näit sä missä vaivassa Olimme tässä mailmassa,
Helvetti edessämme.
2. Et voinut rakkaudessas Sä nähdä kurjuuttamme,
Sentähden päätit voimallas Sotia puolestamme; Et
itseäsi säästänyt, Siis ompi meillä voitto nyt, Elämä
kuolos kautta.
3. Sä lupasit meit' armahtaa Ja avun, turvan tuottaa
Kaikille, jotka uskaltaa Ja sinuhun yksin luottaa, Niin
en nyt sitä epäile, Ettes sä tee myös minulle, Sun
lupaukses jälkeen.
4. Niin suuren meillen osoitit, Sä, Jesus, rakkautesi,
Sä että meidät omistit Omiksi veljiksesi. Voi mikä
ilo autuas, Kun kauttas Isä armias Meit' ottaa
lapsiksensa!
5. Armosta tästä suuresta, Nyt ota kiitoksemme,
Kun autit meidät tuskasta Ja päätit orjuutemme;
Siit' ilon sydämemme saa Ja kunnioittaa Jumalaa,
Isäämme taivahissa.


241

1. Jesus, kruunun', kunniani, Jesus, ilon', elämän',
Terveyten', ystävän'! Haltuus antaun, tuskissani
Olet ainoo auttajan', Jesus, kallein tavaran'!
2. Ilman Jesust' joudun hukkaan, Ilman hänen 
armoaan Sielun' nääntyy tuskissaan, Ilman hänt'
ei auta kukaan, Kaikiss' ahdistuksissan' Jesus
ompi turvanan'!
3. Kun on Jesus sydämessän', Niin on mulla
ilo suur', Koko sielun' täyttää juur', Lohduttaa
mua synkeydessän'; Murheess', suruss' ainian
Jesus, paras tavaran'.
4. Armoos siis mä aina luottaa Tahdon, Jesus
Herrani, Joka maksoit velkani; Armos yksin
avun tuottaa; Eläissäni, kuollessan' Jesus, 
paras tavaran'.
5. Armon lähde, Jesus rakkaan', Uskon 
kautta olet mun, Minä veres kautta sun; Nyt
ei mua peloitakaan Juonet synnin, saatanan,
Kun sä olet turvanan'.
6. Omas tahdon aina olla Kaiken elin=aikani,
Jesukseni, armaani; Vuoroni kun tulee kuolla,
Sinuun turvaan ainoaan, Jesus paras tavaran'.
7. Jesus kaikki kaikissani, Jeesuksen ain'
omistan, Hälle sijan valmistan Sydämessän',
sielussani. Kiitän Jesust' ainian; Jesus kallein
tavaran'.


242

1. O Jesuksen', Mun Kristuksen', Mä sinuun aina
luotan, Sinulta vaan Ain' avun saan Mä autuaan;
Sanastas turvan tuotan.
2. Sua halajan Ja rakastan; Sä synnistä mun
päästit; Sä omani, Mä omasi; Verelläsi Sä 
kuolosta mun säästit.
3. Hyv' ollaksen' On, Jesusksen', kuhunka tahdot
viedä; Sun kätkeepi Sydämeni Ja mieleni, En muuta
turvaa tiedä.
4. Mä totisest', Turvallisest' Lujalla luotan miellä;
Sä armoas Ja apuas, Kautt' kuolemas, Tuskissan'
älä kiellä!
5. Suur' ihastus, Täys uskallus Sä olet mulle aina,
Myös lohdutus Ja virvoitus, Kun kiusaus Mun
sydäntäni painaa.
6. Sä suruissan' Ja murheissan' Lohduttaa taidat
parhain; Kyll' tallell' on Myös turvaton, Kell'
apus on; Sä suojaat myöhään, varhain.
7. Mä tiedän sen, o Jesuksen', Ettes sä mua
heitä; Sun sanasi on valoni Ja sauvani, Kun kuljen
murheen teitä.
8. Suo armosi, Sun tielläsi Niin täällä vaeltaaksen',
Ett' autuuden Taivaallisen Ain' ijäisen, Saan luonas
omistaaksen'!


243

1. Sä, Jesus, olet iloni, Apuni ainoo, turvani, Mun
elämäni, tavaran', Mun kruunun' kirkas, kunnian';
Kun sua mielen' muistelee, Niin sydämeni riemuitsee.
2. Nimesi kallis, Jesuksen', On sydämellen' suloinen;
Se poistaa vaivat vaikiat, Hajoittaa huolet haikiat;
Ei löydy tuskaa päällä maan' Jot' ei se saisi
lauhtumaan.
3. Vaikk' ruumis, sielu vaipuisi, En lohdutusta
kaipaisi Sun, Jesus rakas, seurassas, Sun suloisessa
suojassas. Jos minkä vaaran surma tois, Mua ei
se vahingoittaa vois.
4. Sun suomas ilo, riemu on Sielullen' lahja verraton,
Ett' asut läsnä ainian, Se ilahuttaa sieluan'. Sä olet
paimen parahin, Ystävän', Jesus armahin.
5. Vaan sua aina seuraamaan Ja ijestäsi kantamaan
Suo, Jesus, mulle halua, Ja anna armos apua; Mua
auta oikein alkamaan, Ja tue ett'en vaivu vaan!
6. Vahvista mua uskomaan, Lihaani, vertan'
voittamaan; Varjele mua synneistä Ja estä erhetyksistä;
Suo elän, kuolen sinullen, Sitä, o Jesus, rukoilen!


244

1. Jesuksen muisto ihana Ain' mielt' on ilahuttava;
Jesus sydänten lohdutus, Elämän alku, valkeus, Yl'
ilon kaiken iloisuus.
2. Makeempi mannaa, hunajaa On hänen läsnäolonsa;
Ei kuulla voisi kalliimpaa, Ei veisata suloisempaa, 
Kuin nimeänsä ihanaa.
3. Mun, Jesus, tuta suo kuink' on Sun rakkautes
verraton! O Jesus, anteeks=antaja Ja taivaan
kruunun kantaja, Sä armon ainoo jakaja!


245

1. Jesus, onnen', osan' oma, Ilon', riemun' runsahan'!
Suo mun maistaa sanas voima, Tule tykön' asumaan!
Jesus, asu tykönän', Sinuss' suo mun pysyvän'!
2. Jesus, anna armiaasti Työn ain' alkaa sinussa;
Menestystä laupiaasti Suo ja päätös suotuisa! Jesus,
asu tykönän', Sinuss' suo mun pysyvän'!
3. Jesus, puheen', aivoituksen', Tahtos jälkeen taivuta,
Ijäisen myös hyödytyksen Suo ett' kauniist' kartutan!
Jesus, asu tykönän', Sinuss' suo mun pysyvän'!
4. Rakas Jesus, korjaa mua, Suojaa maata pannessan';
Aut' ett' aina kiitän sua, Kanssan' ole noustessan'!
Jesus, asu tykönän', Sinuss' suo mun pysyvän'!
5. Koskan kaikki päivän' päätän, Suo mun rauhaas
nukkua, Kuollessan' kun mailman jätän, Pyhäis
joukkoon astua! Jesus, asu tykönän', Sinuss' suo
mun pysyvän'!


246

1. Täynnä Luojan laupeutta Ovat taivahat ja maa,
Koko luonto osoittaa Hänen kunnians korkeutta;
Hyvyys Herran Jumalan Täyttää kaiken maailman.
2. Kallihimmat ihmiselle Luoja avut lahjoitti,
Kuvaksensa korotti; Järjen valon antoi hälle, 
Viisauden, pyhyyden, Vallan yli luotujen.
3. Vaan se aika onnellinen Oli pian loppuva! Häijy
henki kavala, Vanha käärme kateellinen,
Viekkahasti ihmisen Saatti lankeemuksehen.
4. Viisaus ja taito pian Muuttui sokeudeksi, Pyhyys
saastaisuudeksi, Sydämet sai peri=vian Synnin
turmeluksesta, Rauha katos' sielusta.
5. Olisimme kokonansa Ijäks kaikeks hukkuneet,
Kadotukseen kaatuneet, Jos ei Jesus armossansa
Olis meitä auttanut, Surman alta saattanut.
6. Mutta Jesuksessa vielä Armo, autuus taritaan,
Taivas niille avataan, Jotka täällä, uskon tiellä
autuuttansa etsien, Turvautuvat hänehen.
7. Vaikka synnin, saastaisuuden Sumu sielun'
pimittää, Kuitenkin se käsittää Jesuksessa valon
uuden, Elon, ilon ijäisen, Riemun taivahallisen.
8. Kuva Jumalan näin jälleen, Pyhyys ja vanhurskaus,
Hyvyys, totuus, rakkaus Sielussamme entiselleen
Jesuksessa muodostuu, Uskon kautta uudistuu.


247

1. Ihmisen luonto turmeltu On Adamista asti,
Myrkyllä synnin runneltu, Soaistu surkiasti; Jos
Jumala Ei Poikansa Kautt' antais pelastusta,
Ken silloin ois, Jok' estää vois Ijäistä kadotusta.
2. Näin turmiohon jouduimme Adamin synnin
kautta, Mutt rakkaudessaan Herramme Taas
tahtoi meitä auttaa; Meit' ahdisti, Ja turmeli
Armoton kuolon valta, Mut' Jesus sen Murs'
ikehen Vapahti kuolon alta.
3. Autuudeksemme Jumala Poikansa rakkaan
antoi, Hän riippuin ristinpuussansa Syntimme
kuorman kantoi; Niin piinallaan ja kuolollaan
Hän kuolon vallan voitti, Vei verellään Meit'
elämään; Näin autuus meille koitti.
4. Hän, tie ja totuus, elämä Ja valkeus ja sana,
On neuvost' armaan Isänsä Sieluin ravitsijana;
Jos uskoen Vaan Kristuksen Mun sielun' turvaks
ottaa, Ei mikään saa Meit' erottaa; Mun ijät' on
hän totta!
5. Voi kuinka kauvas, kauvas se Pois eksyy
Jumalasta, Ken hält' ei turvaa rukoile, Vaan etsii
maailmasta! Ja joka vaan Ei janoissaan Juo
Herran lähtehestä, Ei sammumaan Saa janoaan
Hän synnin hettehestä.
6. Vaan joka kuulee Jumalaa, Sen huone kalliolla
On seisova, hän siinä saa Hyvässä turvass' olla.
Ei rajusäät, Ei tuulispäät Voi siinä häntä kaataa,
Ei tulvatkaan Hänt' aalloillaan Sijaltaan siirtää saata.
7. Siis hartaast' anon, Herrani, Suo että sanas pyhä
Pimiään loistaa mieleeni, Pyhittäin sitä yhä! Niin
maalliset Mä puuttehet Voin keviästi kestää Ja
hekuman, Ja maailman Pois sydämestän' estää.
8. Sun sanas ompi kynttilän', Jok' aina teillän'
loistaa Ja valollansa mielestän' Yön pimeyden
poistaa; Se johtaapi Mun jalkani, Kun matkalleni
lähden, Se keskiyöss' On aina myös Mun kirkas
aamutähten'.


248

1. Ah me syntis=raukat! Tänne synnyimme Synniss'
siinnehinä; Suuret syntimme Meit' on saattanehet
Vaaraan suurehen, Meille tuottanehet Kuolon ijäisen.
Herra, armos kautta Meitä köyhiä Armahda ja auta!
2. Turha oli työmme Omin voimimme, Kuolla meidän
täytyi Tähden synteimme, Silloin Jesus Kristus Tuli
taivaasta Auttamahan meitä Kuolon vallasta.
Herra, armos kautta Meitä köyhiä Armahda ja auta!
3. Jos ei Kristus tänne Olis syntynyt, Lakia jos ei hän
Olis täyttänyt, Olisimme kaikki Tulleet kuolemaan,
Kadotuksen alla Ijät' olemaan. Herra, armos kautta 
Meitä köyhiä Armahda ja auta!
4. Vaan sen laupeuden, Armosuosion, Jumal' 
ansiottamme Osoittanut on, Että antoi meille Poikans'
ainoan, Joka edestämme Kärsei kuoleman.
Herra, armos kautta Meitä köyhiä Armahda ja auta!
5. Niin nyt kuolon uhkaa Emme säikähdä, Helvetinkään
tuska Meit' ei peljätä, Kuolollansa Kristus, Poika
Jumalan, Poisti rangaistuksen, Kaatoi kuoleman.
Herra, armos kautta Meitä köyhiä Armahda ja auta!
6. Isälle nyt kiitos, Kiitos Pojalle, Niin myös Hengellenkin
Olkoon Pyhälle, Joka armostansa Meitä tuskassa
Vahvistaa ja aina Pitää uskossa! Herra, armos kautta
Meitä köyhiä Armahda ja auta!



249

1. Iloitkaat, kaikki kristityt, Veisatkaat hartain mielin
Kiitosta Jumalalle nyt, Niin sydämin kuin kielin Suuresta
rakkaudesta, Jonk' osoittanut armossa On meille 
Kristuksessa!
2. Minua piti saatana Kovissa kahleissansa Hamasta
äidin kohdusta, Ja käytti orjanansa; Kut' elin täällä
kauvemmin, Mä syntiin sitä syvemmin Ja kadotukseen
vaivuin.
3. Ei voineet työni, toimeni Mua synnistäni auttaa, Ei oma
järki, neuvoni Pelastaa voimans kautta; Se mua saattoi
huolimaan, Kun synti viepi kuolemaan, Helvetin
kadotukseen.
4. Sen näki Isä armoinen Ylhäällä taivaassansa;
Kasvonsa pyhät puolehen' Hän käänsi armossansa;
Hän mua kurjaa hädässän', Armahti sydämessähän
Ja tahtoi kohta auttaa.
5. Rakkaalle lausui Pojalleen: Suur' hätä on maan päällä;
Sä riennä heille avukseen, Jotk' ovat kuolon tiellä; Heit'
auta synnin siteistä Ja perkelehen ikeestä Sun kanssas
elämähän!
6. Ja Poika, Isää totellen, Tul' alas taivahasta, Maan päällä
sai hän miehuuden Neitseestä puhtahasta; Syntimme otti
päällensä, Sai niiden tähden kärsiä Raskaimman
rangaistuksen.
7. Niin edestämme täytti hän Lain käskyt kaikin puolin,
Sovitti synnit verellään, Kun meidän tähden kuoli.
Kuollessaan särki käärmeen pään, Helvetin vallan voitti
hän, Eteemme avas taivaan.
8. Taas palas Isän majahan, Tekonsa täytettyään, On siellä
edesvastaajan', Lähettää Hengen Pyhän, Se murheessan'
mua lohduttaa, Jumalan tuntoon johdattaa, Totuuteen
vahvistaapi.
9. Hartaasti Isää kiittäkäät, Kun Poikans meille antoi, Ja
Jesusta ylistäkäät, Kun syntimme hän kantoi, Kun meidät
kuolon kidasta Ja pahan hengen paulasta Jumalan lapsiks
saatti!


250

1. Jumala hyvyydessänsä On meitä armahtanut, Kalliilla 
Poikans verellä Synnistä puhdistanut. Ei auta oma ansio,
Kuitenkin kohtaa turmio; Siis armoon turvatkaamme!
2. Lakia emme pitäneet, Vaikk' on se pyhä, hyvä, Sit'
emme kurjat totelleet, Niin turmelus on syvä. Sentähden
uhkaa turmio, Ankara Herran tuomio, Rikollisia meitä.
3. Jumalan silmät katsovat Sydämen puhtautta, Ja la'in
käskyt vaativat Totista hurskautta, Vaan turmeltu on 
ihminen, Synnissä kuollut, saastainen, Voimaton kaikkeen
hyvään.
4. Jos piti la'in ankaran Kirous vältettämän, Niin laki pyhä
Jumalan Myös piti täytettämän; Sentähden Jumal' armosta
Lähetti rakkaan Poikansa, Soi ihmiseks sen tulla.
5. Lain puolestamme täytti hän Ja kärsei rangaistuksen;
Siit' armon saimme, elämän Ja täyden lohdutuksen. Ei
tuomita nyt laki voi, Kristuksen tähden Herra soi 
Syntimme anteeks kaikki.
6. Kun oman heikkoutemme Nöyrästi tunnustamme,
uskolla sydämessämme Jesuksen omistamme, Niin
vanhurskaiksi tulemme, Lain käskyjä myös kuulemme,
Pyydämme sitä pitää.
7. Sill' Herran henki sydämet Uudistaa uskon kautta Ja
lihan himot saastaiset Kuolettamaan meit' auttaa, Hyvihin
töihin taivuttaa, Pahoista poijes luovuttaa, Ne inhottaviks
saattaa.
8. Hedelmäns usko myötään tuo, Synnyttää rakkauden,
Lähimmäiselle hyvää suo, Osoittaa laupeuden; Näin 
Herran laki täytetään, Veljeimme viat peitetään, Kuin
Kristus itse käski.
9. Ei palkkaa pyydä rakkaus Milloinkaan teoistansa,
Vaan Herran luja lupaus Sen antaa armostansa; Ken 
rakkautta harjoittaa, Hän siunauksen siitä saa, Kuitenkin
armost' aivan.
10. Näin meitä armo Jumalan Synnistä saattaa puhtaiks,
Hän kautta Poikans ainoan Lukeepi meitä hurskaiks;
Meiss' on vaan synti, saastaisuus, Vaan Herrass' aina
armo uus, Ylistys hälle siitä!