Vuoden 1886 virsikirja 146-200


146

1. Me uskom' päälle Jumalan, Joka ompi laupias Isä;
Hän lahjat kaikki voimallaan Meille antaa sekä lisää;
Hän on maan ja taivaan luonut, Kaikki hyvät meille
suonut; Murheen meistä aina pitää, Älkäämme epäilkö
sitä; Hän meitä tahtoo ravita, Tarpeemme meille tarita,
Kaikk' mitä taidam' tarvita.
2. Me uskom' päälle Jesuksen Kristuksen, Jumalan
Pojan, Kanss' Isäns' yhdenvertaisen, Ainokaisen,
yhtä voivan; Siinnyt on hän Pyhäst' Hengest', Syntyi
Mariasta neitseest', Kärsei, kuoli, haudattihin, Astui
alas helvettihin, Nous' ylös, astui taivaaseen, Nyt
Isäns kanssa hallitsee Ja vihdoin kaikki tuomitsee.
3. Me uskom' Pyhän Hengen pääll', Pyhän seurakunnan
yhden, Ja kaikkein kristittyjen tääll' Uskovaisten
yhteyden, Jossa meille synnit kaikki Anteeks annetahan
ratki; Kuolleista me ylös nousem', Saamme nähdä toinen
toisem', Ja sitten vihdoin taivaaseen Pääsemme pyhäin
yhteyteen, Ilohon ijankaikkiseen.


147

1. Me uskom' yhden Jumalan Pääll', Isän kaikkivaltiaan,
Hän Luoja kaiken maailman, Tekijä maan ja taivahan,
On alku kaiken nähtävän Ja kaiken näkymättömän.
2. Me yhden Herran Jesuksen Kristuksen päälle
uskomme; Jumalan Poika ainoa, Hän ennen aikain alkua
Olennon yhteydessä On syntynynnä Isästä.
3. Valkeus valkeudesta Ja Jumalasta Jumala; Ei tehty,
mutta syntynyt Ja Isäss' aina pysynyt; Kaikk' hänen
kauttaan luotu on, Mut itse on hän luomaton.
4. Hän tähden meidän ihmisten Ja tähden meidän autuuden
Alensi itsens taivaasta, Ja Pyhän Hengen voimasta Hän
Mariasta neitseestä On ihmiseksi syntynnä.
5. Edestä meidän syntien Hän Pontius Pilatuksen Aikana
ristiin naulittiin Ja kuoletettiin, haudattiin; Myös astui
alas helvettiin, Sielt' jälleen nousi eläviin.
6. Niin astui ylös taivaasen Ja istui Isäns oikiallen; Ja
kunnialla suurella Sielt on hän jälleen tuleva Tuomitsemahan
kaikkia, Eläviä ja kuolleita.
7. Myös Pyhän Hengen päälle me, Virvoittajamme uskomme,
Jok' Isästä ja Pojasta Käy ijankaikkisuudesta, Ynn', Isän,
Pojan palvellaan, Rukoillaan, kunnioitetaan.
8. Jok' on myös kautta profeettain Puhunut meitä opettain;
Ja yhden Pyhän totisen, Apostolisen yhteisen Kristittyin
seurakunnan me Olevan täällä uskomme.
9. Me yhden kasteen uskomme, Siin anteeks synnit saavamme,
Ja odotamme haudoistaan Kuolleitten ylösnousevan Ja
tulevaista ijäistä Maailman toisen elämää. Amen.


148

1. Mä uskon Jumalaan, Isähän kaikkein luotuin, Maailman
holhoojaan Ja suojaan lahjain suotuin; Hän, viisas kuningas,
Rajaton voimassaan, On kaikkivaltias Taivaiss' ja päällä
maan.
2. Mä uskon Poikahan, Jok' itsens uhriks antoi Ja synnit
maailman Ristissä kärsein kantoi; Nyt Isän vertaisna Tuoll'
ylhääll' istuupi, Hänelle kunnia Ja kiitos ijäti!
3. Mä uskon Henkehen, Pyhyyden voiman tuojaan Ja
panttiin autuuden, Hyvien töiden luojaan; Sydämen uudistaa
Hän meissä voimallaan, Valaisee, lohduttaa Ain' uskovaisiaan,
4. Hän äänellänsä tuo Kaikk' kansat kokoon yhä; Ne
seurakunnaks luo, Jok' ompi yksi, pyhä; Se pysyy ijäti, Sill'
Jesus on sen pää, Vaikk' riehuu helvetti Ja mailma häviää.
5. Vaikk' hajall' onkin nyt Omansa maailmassa, Tok' ovat
liitetyt eläviin taivahassa, Sill' Herra ylhäältä Taivaasta lähettää
Elävän Henkensä, Jok' kaikki yhdistää.
6. Ken siinä uskolla Kestääpi loppuun asti, Saa viimein
kruununsa Herralta armiaasti; Ja päivää tuomion Kun pahat
säikähtää, Kristitty pelvott' on, Autuuteen heräjää.
7. Tää luja uskon' on, Ja siinä menen kerran Ilolla kuolohon,
Se vie mun tykö Herran, O auta, Jumalan', Myös elämän'
ett ois Todistus uskostan', Enk' eksyis koskaan pois!


149

1. Mä uskon päälle Jumalan, Isämme kaikkivaltiaan, Hän
sanallaan maan, taivaan loi, Olennot kaikki ilmi toi, Niit'
aina holhoo, hallitsee, Rakastaa vielä, ravitsee.
2. Mä uskon päälle Jesuksen, Jumalan Pojan Kristuksen,
Jonk' kautta kaikki luotu on, Mut itse on hän luomaton.
Hän, Jumalasta Jumala, Ilmestyi orjan muodossa.
3. Tähtemme meidän ihmisten, Autuudeksemme syntisten,
Siinnyt Pyhästä Hengestä, Hän Mariasta neitseestä 
Miehuuden otti päällensä Ja syntyi tänne ihmisnä.
4. Hän kärsei, kuoli synnittä Synteimme tähden ristissä
Ja hautaan sitten laskettiin, Sielt' astui alas helvettiin;
Niin kuoleman hän kadotti Perkeleen vallan hajoitti.
5. Kolmannen päivän koittaissa Hän ylösnousi haudasta;
Kun sitten astui taivaasen, Hän, Isää siellä rukoillen
Omainsa puolest' ainiaan, Vallitsee kaikki voimallaan.
6. Sielt' on hän kerran tuleva Juur' kunnialla suurella Ja
tuomitseva kaikkia, Eläviä ja kuolleita, Hyvät ilohon,
riemuhun, Pahat ijäiseen itkuhun.
7. Ja päälle Pyhän Hengen mä Myös uskon hartaall'
mielellä; Hän, Isän, Pojan vertainen, Käy ulos heistä
ijäten; Profeettain kautt' on puhunut Ja meitä armoon
kutsunut.
8. Mä uskon pyhän, puhtahan Tääll' seurakunnan olevan,
Jok' uskovaiset yhdistää Ja jonk' on Jeesus Kristus pää;
Sit' yhä holhoo Henkensä, Sanalla, Sakramenteillä.
9. Mä uskon synnit anteeksi Kristuksen tähden saavani,
Jok' osti minut verellään Ja kastatti mun nimessään; Tään
uskon kautta ainoan Tulemme lapsiks Jumalan.
10. Mä uskon myös ja odotan Kuolleitten ylösnousevan
Ja uskovaisten perivän Ijäisen taivaan elämän, Joss' ilon,
riemun ainian Me saamme luona Jumalan.
11. Ken tässä elää uskossa, Se pysyvä on armossa, Periipi
autuaallisen, Elämän ijankaikkisen; Sit' armos, Herra, 
suokohon, Sun sanas totuus, amen on!


Dav. 2 Psalmi.

150

1. Miks kiukuitsevat pakanat Ja riehuu tuima kansa? Miks
maan päämiehet korkiat Pitävät neuvojansa? He hankitsevat
kapinaa Nyt vastaan Herraa Jumalaa Ja Herran voideltua.
2. Näin kerskailee he keskenään, Suurentelevat suulla: Me
emme huoli yksikään Nöyrästi heitä kuulla, Vaan katkaiskaamme
siteensä, Pois heittäkäämme ikeensä, Älkäämme orjat olko!
3. Mut Herra heidän neuvoilleen Nauraapi taivaassansa
Häpiän saa he palkakseen Ja kovan koston kanssa; Hän puhuu
heille vihoissaan Ja haastaa hirmuisuudessaan, Näin lausuupi
hän heille:
4. Poikani panin kuninkaaks Pyhälle vuorelleni, Asetin hänen
valtiaaks Kaikelle kansalleni, Sionist' että lakini Ja Salemista
sanani Maan ääriin leviäisi.
5. Näin hänestä mä todistin: Sä olet rakas Poikan', Sun
tänäpänä synnytin, Sun kauttas vallat voitan, Viholliseni
masennan Ja kansalleni asetan Ikuisen valtakunnan.
6. Sä periä saat pakanat, Ne annan sinun huomaas, 
Maailman ääret avarat Myös olkohot sun omas; Sä
rautaruoskin rusenna, Kuin saviastiat murenna Ne, jotka
vastaas ovat.
7. Sentähden, uljaat ruhtinaat, Nyt näitä ymmärtäkäät,
Maan tuomarit myös oppikaat, Parannus pian tehkäät;
Pelvossa Herraa palvelkaat, Vapisten häness' iloitkaat,
Se Herran tahto ompi!
8. Poikansa vastaan ottakaat, Ett'ei hän teihin suutu, Ja
häntä kunnioittakaat, Niin ette tiellä huku; Hän vihaan syttyy
äkisti Ja pahat kostaa kovasti, Autuas häneen turvaa!


Dav. 45 psalmi.

151

1. Kuningas jalo Kristus on, Hyvyydessänsä rajaton,
Hallitsijoista parhain; Hän kruunun' on ja riemuni, Siis
kiitän häntä hartaasti Mä myöhään sekä varhain. Suloiset
ovat huulensa, Ja kaunein on hän kaikista, Jotk' ovat
maailmassa, Siunattu Jumalassa.
2. Varusta, vanha sankari, Totuuden miekka vyöllesi, Ja
riennä voiton teitä, Ett' köyhiä ei poljettais, Ei vihollinen
valtaa sais, Jok' aina uhkaa meitä! Sun kädessäsi valta
on, Sä, ihmetöissä verraton, Pahuuden maahan murrat
Ja voimattomaks sorrat.
3. Sun istuimesi, Jumala, On vaipumatta seisova, Ain'
ijankaikkisehen, Sun valtakuntas valtikka On oikeuden
valtikka Ja saattaa autuutehen; Sä oikeutta toimitat,
Vanhurskautta rakastat, Vaan vääryys, väkivalta Ei
pääse vihas alta.
4. Sentähden on sun kruunannut Sun Jumalas ja voidellut
Ylitse veljiesi, Ja kultakruunussansa on Sun morsiames
saastaton Vihitty omaksesi; Hän isäns kodin unhotti Ja
kansansa sun tähtesi, Ja sitä vaan nyt soisi, Ett' elää sulle
voisi.
5. Sun tykös tytär kuninkaan Lähestyy kauneudessaan,
Puvussa hurskauden; Ja usko, toivo, rakkaus Ne loistavat
kuin kirkkaus Elämän ratki uuden; Hän suvun suuren 
synnyttää, Myös pakanoihin leviää Nimensä kuuluisaksi
Ja muuttuu rakkahaksi.


Dav. 46 psalmi.

152

1. Jumala ompi linnamme, Varustus vahva aivan, Hän
aseemme on, kilpemme Ajalla vaaran, vaivan. Se vanha
vainooja, Kavala, kauhia, On kiivas, kiukkuinen Ja julma,
hirmuinen; Ei löydy maasta vertaa.
2. Turha on oma voimamme, Ei voi se meitä auttaa, Mut
pimeyden vallat me Voitamme Herran kautta! Sotija
verraton Its' Jesus Kristus on, Hän, Herra Sebaot, 
Helvetin joukkiot Lyö maahan, voiton saattaa.
3. Maailma vaikk' ois täynänsä Pimeyden enkeleitä,
Päällemme syösten päänänsä, He eivät voita meitä;
Juur' turhaan kiukussaan Nyt mailman päämies vaan
Pauhaapi, saanut on Hän nyt jo tuomion; Yks sana hänen
kaataa.
4. Se sana seisoo vahvana, He ei voi sitä kestää; Kun 
kanssamme on Jumala, Ken meiltä voiton estää? Jos
vaikka henkemme, Osamme onnemme He veisi 
viekkaasti, Jää meille kuitenkin Jumalan valtakunta.


Dav. 46 psalmi

153

1. Jumala ompi turvamme, Hän kalliomme, linnamme,
Meit armoisesti suojelee, Vaaroista aina varjelee, Hän
vihollisen karkoittaa, Meit' ett'ei voi se kukistaa, Ei
koskaan valtoihinsa saa.
2. Ei auta omat voimamme, Me huonot, heikot olemme;
Siis paetkaamme linnahan Ja varustukseen vahvahan!
Siin' olomme on vaaraton; Se linna Jesus Kristus on,
Vapahtajamme verraton.
3. Maailma, liha, saatana Panevat meille pauloja, He
kaikin puolin saartavat, Kuin jalopeurat kiljuvat; Me
linnassamme istumme, Turvissa meidän Herramme,
Kristuksen, päällysmiehemme.
4. Ja joskin Herra sallii sen, Ett' ilkiä vihollinen
Ruumiimme syöksee kuolemaan, Siit' emme huoli
kuitenkaan; Rauhass' on sielu sittenki, Sen Jesus
itse lunasti, Autuutehensa omisti.
5. Nyt kiitos Isän olkohon, Kun mailman kaiken luonut
on! Ja kiitos Pojan ainoan, Kun lunasti hän maailman!
Pyhälle myöskin Hengelle, Taivaisen valon suojalle Ja
lohdutuksen tuojalle!


Dav. 79 psalmi.

154

1. Sun voimas, Herra, osoita Ja käänny kansas puoleen!
Se on nyt ahdistuksessa Ja vaipui suureen huoleen; Sun
vihollises kavalat Sen päälle kaikki karkaavat, Sun huonees
hävittävät.
2. He eivät kärsi sanaasi, Vaan käyvät valheen tiellä; Sun
kansas surma alati On mielessänsä heillä; Sun pyhän, jalon
temppelis, Sun sanasi, sun alttaris He maahan sortaa pyytää.
3. Voi kuinka kauvan, Herrani, Sä kasvos meiltä peität Ja
kavaloiden pilkaksi Sun oman kansas heität! Sun edessäs
on syntimme, Vaan älä niitä muistele Sun laupeutes tähden!
4. Armahda meitä, Jumala, Sun nimes kunnian tähden; Äl'
anna heidän pilkata Meit' aina silmin nähden! Miks sallit 
heidän sanoa: Miss' ompi nyt se Jumala, Jost' aina nuot niin
kerskas?
5. Ah kuule huokauksemme, Pois ota vihas meiltä, Anteeksi
anna syntimme, Meit' auta kuolon teiltä! Sä, Herra, olet 
turvamme, Vaivoissa vapahtajamme; Ei löydy turvaa toista.
6. Avuksi ehdi, Jumala, Ja korjaa oma kansas, Sun 
käsivartes voimalla Rakenna heikko laumas, Ett' ylistää se
armoas, Ja julistaa sun kiitostas Suvusta sukuun saisi!


155

1. Voi Herrani, Kuink' kansasi, Ain' pilkkaa kuulla saapi,
Kun sinua Se uskossa Mailmalle tunnustaapi! Se nöyränä
Ja köyhänä Kärsiipi vaivaa täällä; Vaan ilkiät Ja ylpiät Ne
ovat vallan päällä.
2. Tään saatana, Se kavala, Tääll' aina matkaan saapi,
Hän surmallaan Ja murhallaan Sun laumaas ahdistaapi,
Siks valheitaan Hän joukollaan Viekkaasti levittääpi;
Sun sanasi, Totuutesi, Se hyljätyksi jääpi.
3. Näin surkia, O Jumala, On kristikuntas olla Se huolehtii
Ja murehtii, Mi viimein mahtaa tulla? Kuin aalloilla Laiv'
aavoilla, Jot' ahdistaapi myrsky, Jo näyttääpi Kuin hukkuisi,
Kosk' yli kuohuu hyrsky.
4. Mut hetkeksi Jos näyttäiski Myös Jesus nukkunehen,
Hän valvoopi, Ja joutuupi, Tuop' avun omillehen. Siis pelko
pois! Mi hätä ois, Kun laivaamme hän johtaa! Ei nukukaan,
Meit' koittaa vaan; Taas auttaa meitä kohta.
5. Nyt kuohua Kyll' aallot saa, Krisuksen laivaa heittää
Ja traakki suur' Se julma juur', Tien pimittää ja peittää, Ja
voimaansa Saa koettaa Myös Antikristus kanssa, Kyll'
Jumala Ne langettaa Ja auttaa lapsiansa.
6. Ken kaikki loi, Hän eikö voi Tyyneksi merta saada?
Hän johtaja On laivassa, Siis sit' ei mikään kaada. Hän
tuulen tuo, Ja tyyneen suo, Sanaansa myrsky, laine Koht'
tottelee, Noudattelee; Ken vastustaa nyt tainnee?
7. Jo aamun koi Sen sanan toi, Koht' että yömme päättyy,
Autuuden maa Jo kangastaa, Tuo omaks meille säätty!
O Jumala, Meit' johdata Ja satamahan saata; Tiell' autuuden
Vie perillen, Äl' anna armos laata!



156

1. Ah Jesus, ole kanssamme, Jo joutuu aika ehtoolle; Sun 
sanas valo autuas Ain' anna paistaa huoneessas!
2. Nyt aik' on aivan suruinen; Siis suo, o Jesus armoinen,
Ett' oikein sanas saarnataan Ja sakramenttis jaetaan!
3. Nyt eletään juur' syntisest', Siis auta laumaas armoisest';
Sun sanallesi voimaa suo, Se että runsaan kasvun tuo!
4. Vahvista meitä sanassa, Hillitse häijy saatana, Ett'
iloita sun armostas Saa seurakuntas turvassas!
5. Myös sitä katso, Herrani, Kuink' ihmisjärki tahtoisi
Sun sanaas täällä väännellä, Sun oppiasi käännellä!
6. Hajota henget ynsiät, Jotk' ovat viekkaat, viriät,
Ain' uusiansa tarjoomaan, Sun sanaas selvää sortamaan!
7. Se, Jesus, on sun asias, Se oma on sun kunnias;
Siis sitä suojaa holhoa, Ken sotii sanas puolesta!
8. Surussa tääll' ja murheessa On sanas turva ainoa;
Sun kirkkos siihen kiinnitä, Ja tuskist' ulos selvitä!
9. Sun sanas valkeudessa Suo meidän täällä vaeltaa,
Ja viimein surun laaksosta Taivaaseen tykös joutua!


157

1. Varjele sanaas, Jumala, Ja niiden voima masenna,
Jotk' yrittävät alati Kukistaa valtaa Poikasi!
2. O Kristus, voiton ruhtinas, Vahvista valtas, kunnias,
Sun seurakuntaas holhoile Ja sitä suojaa, varjele!
3. Sä käännä sanas sortajat, kukista juonens kavalat,
Suo Henkes heitä valaista Ja oikialle ohjata!
4. Ain' anna heidän tuntea, Ett'et sä laumaas unhota,
Mut tahdot auttaa, vahvistaa, Kun hätä sitä ahdistaa!
5. O Pyhä Henki, lohduta, Ja rauhaan meitä johdata,
Tuskissa anna huojennus Ja kuolossakin virvoitus!



3. Lähetysvirsiä.


Dav. 67 psalmi.

158

1. Armahda meitä, Jumala, Hyvästi siunaa meitä, 
Päällemme kasvos valista, Meit' armollasi peitä!
Maan asukkaitten kaikkien Suo tuntea sun tiesi,
Myös pakanoillen pimeillen Suo koittaa autuutesi,
Sinulle kiitokseksi.
2. Sun nimeäs ylistäköön Maan piiri veisullansa, Sua,
Herra, iloin kiittäköön, Kaikk' kielet, joka kansa;
Ett' oikein sinä tuomitset Maan kansat kaikkialla;
Vanhurskaudella hallitset Ja kaadat väkivallan
Kädelläs oikialla.
3. Sun, Herra, siunauksestas Maa antaa hedelmänsä,
Siis kiittää sinun armoas Mahdamme yhtenänsä;
Kädestä Herran Jumalan Me kaiken hyvän saamme.
Siis siunaa meitä ainian, Lahjoillas täytä maamme!
Sua ylistämme. Amen.


Dav. 72 psalmi.

159

1. Ylistystä kansat maan Sulle, Herra, veisatkaan,
Kuninkaan kun meille soit, Iloksemme tänne toit!
2. Hän vanhurskaudella Kaitsee suurta kansaansa;
Hän on köyhän rikkaus, Turvattoman turvaus.
3. Yli maiden äärien, Kuun ja päivän piirien Kunnias
on kuuluva, Loppumatta loistava.
4. Askelensa vuotelee Rauhaa, kun hän hallitsee,
Niinkuin kaste kaunoinen Päälle kedon kukkasten
5. Suosio, vanhurskaus, Ilo, rauha, rakkaus Nähdään
maasta versovan, Kukoistavan, kasvavan.
6. Hälle kansat kaiken maan Notkistavat polviaan,
Häntä kumartelevat Kuninkaatkin kuuluisat.
7. Herra taivahan ja maan, Häll' on kaikki vallassaan,
Korkeudet, syvyydet, Läheiset ja kaukaiset.
8. Suuri, niinkuin voimansa, On myös laupeutensa,
Loppumaton, ääretön, Muuttumaton, määrätön.
9. Köyhiä hän holhoilee, Sorretuita suojelee; Kell'
ei muuta auttajaa, Hältä se ain' avun saa.
10. Kansat kuolon varjossa Ottaapi hän armoonsa;
Häntä kaikk' ylistävät, Pakanatkin kiittävät.
11. Joudu, kunnian kuningas, Autuutemme ruhtinas,
Maailmaa valaisemaan, Pimeyttä poistamaan!
12. Sydämemme annamme, Uhriks sulle kannamme,
Tule pian, joudu jo, Riennä armon aurinko!


160

1. O Pyhä Henki, armos suo Maailman ääriin loistaa,
Sun valos eksyneille tuo, Ett' pimeyden poistaa, Sen
varustukset maahan lyö! Suo uuden aamun koittaa,
Karkoita epäuskon yö, Valaise pakanoita!
2. Kokoa kansat eksyneet Kristuksen jäseniksi Ja
synnin kuoloon nukkuneet Herätä eläviksi; Ett'
uhriliekit sammuupi Väärien jumaloitten, Ja armon
oppiin taipuupi Sydämet pakanoitten!
3. Vuodata kastees virtaamaan Kansoille pakanuuden,
Yhdistä kaikki suvut maan Liittohon elon uuden;
Kaikille nimi Jesuksen Julista maailmassa, Ett' yhtyisivät
kaikki sen Uskoss' autuuttavassa!


161

1. Ain' ylistäkäät Jumalaa, Kaikk' kansat, hartahasti!
Kiitosta hälle kantakaat, Iloiten riemuisasti, Ett'
armosta Soi sanansa Maailman valkeudeksi, Kaikille
autuudeksi!
2. Ja että Poikansa maailmaan Hän antoi edestämme,
Meit' alta kuolon auttamaan Vapaiksi synneistämme!
Hän piinallaan Ja kuolollaan Meit' teki autu'iksi,
Taivaan perillisiksi.
3. Soi, sanoma sä suloinen, Kaikille kuuluvasti, Myös
kaukaisille kansoillen Maailman ääriin asti! Ett'
autuuttaan He todellaan Kristukses' etsisivät Ja Herraa
kiittäisivät!


162

1. Autuuden ja armon sana Kulkee maihin kaukaisiin,
Valheen vallat voittavana Tunkee kansain sydämiin,
Särkee kahleet saatanan, Vapahtaapi kansat maan.
2. Valon, vapauden sana Kaataa epäjumalat, Pimeyden
poistavana Saattaa kansat sokiat Valossa vaeltamaan,
Herraa kunnioittamaan.
3. Rauhan, rakkauden sana Rauhan maahan rakentaa.
Vihat vainot voittavana Seurakunnan kokoaa, Rakkauden
sytyttää, Veljiks kansat yhdistää.
4. Elämän ja toivon sana Tuottaa toivon elävän, Kuolon
pelvon poistavana Tekee kuolost' elämän, Jonka Jesus
lahjoittaa, Uskovilleen omistaa.
5. Jesus Kristus hallitseva Olkoon läsnä, kaukana,
Hengellänsä vallitseva Maailman kaiken kansoja!
Ylistäen kansat maan Häntä kunnioittakaan!


163

1. Suo, Herra, ett' ois Henkes meillä Se, jonka kautta
apostolisi Öin päivin vaaran, surman teillä Sun evankeliumias
julisti, Jonk' kautta sanas kaikui maailmaan Ja saatti
kansakunnat uskomaan!
2. Ah jospa sama tuli yhä Nyt vielä olis yhtä väkevä!
Armossas laita, Herra pyhä, Ain' eloos harrasta työväkeä!
Sä tiedät: tosin paljon eloa, Vaan vähän väkeä on pellolla.
3. Sanoilla näillä Poikas meitä Its' johdattanut on 
rukoilemaan, Siis älä kasvojasi peitä, Vaan kuule lastes
huuto ainiaan, Ja anna heille vastaus armostä Sä ettes
hyljää rukoustansa!
4. Suo, Herra, voimaa Henkes kautta, Tee väkeviksi sanas
saarnaajat; Ain' auta, koska voit sä auttaa, Ett' ois he hartaat,
uupumattomat Pois pimeyden valtaa kaatamaan, Sun
valtakuntaasi levittämään!
5. Ah, että Sion avun saisi, Ja että Henkes sanan voimalla
Kaikk' kansat pian vapahtaisi, Jotk' ovat pimeyden vallassa;
Ah astu, Herra, itse päälle maan Meit' armos kautta
vapauttamaan!
6. Sanallas synkimmätkin loukot Sä lämmitä ja valoisiksi tee;
Pimeitten pakanainkin joukot Sun pyhään seurakuntaas kokoile;
Myös pidä huolta Juudan kansasta, Sen sokeus poista
armosanalla,
7. Lähetä Henkes, toimiamme Kirkoissa, kouluissa myös
johtamaan, Ja niissä nuorukaisiamme Sun kanssas yhteyteen
saattamaan, Ett' aina uskolliset, hartahat Sais seurakuntas
niistä johtajat!


164

1. Ah kuinka paljon pakanoita Viel' on kuolon varjossa!
Joudu, Herra, auta heitä Pimeyden vallasta, Saata 
eksyksistähän Heitä tielle elämän; Kutsu heitä valtakuntaas,
Ota kaikki perikuntaas!
2. Sanansaattajias, Herra, Lähet' yhä enemmin Levittämään
lahjojasi Kaikkihin maan äärihin! Vuodata sun Henkesi, Että
moni haluisi Armosi julistajaksi Suuren nimes kunniaksi!
3. "Lähestyköön valtakuntas" Rukoilemme suullamme,
Emmekö siis tahtois tehdä Sitä myöskin työllämme? Luo sä
meihin armahdus, Sytytä sä rakkaus, Että tykös kaikki kansa
Kääntyis harhapolvuiltansa!


165

1. Nyt me, Jesus laupias, Rukoilemme armoas, Kuule 
rukouksemme, Sano: tapahtukoon se!
2. Tule, Jesus, asumaan Sydämeemme ainiaan Henkes
meihin vuodata, Niinkuin lupaat sanassa.
3. Unestansa herätä, Armos puoleen käännytä Läheiset
ja kaukaiset, Suruttomat syntiset!
4. Anna sanas kuulua, Kaikin paikoin kaikua, Että 
pakanatkin myös Tuntisivat armotyös!
5. Oves pidä avoinna, Ett'ei viekas, kavala Maailma
sitä kiini lyö; Valaise myös synkkä yö!
6. Suo Sä voima, rohkeus, Usko, toivo, rakkaus,
Että kallis sanasi Sadon runsaan antaisi!
7. Sua sitten kiitämme, Että kuulit huutomme, Valkeutes
voimalla Päästit vangit kahleista!


166

1. O elon Herra, edessäs Me seisomme nyt käskystäs
Ja sua rukoilemme: Ah pakanoihin lähetä Sun elohosi
väkeä Myös maasta isiemme! Luo'os Suo'os Saarnaajille
Lähteville Henkes pyhä, Voimaa, usko, rakkaus yhä!
2. Sytytä heidän mielensä, Taivuta heidän kielensä Ja
vaadi sydämensä, Ett' nimes kunnian ijäisen Ja 
lunastettuis autuuden He ottais määräksensä! Turhaa 
kunniaa Älä anna Heidän panna Toivoksensa, Oma
voima turvaksensa!
3. Vaan anna heidän armostas, Sun, Jesus, rakkaudestas
Niin turvattuna olla, Ett' aina uskon voimassa He toimittaisi
virkansa Sun Henkes johdannolla: Sanan Saarnan
Parannukseks, Pelastukseks Syntisille, Autuudeksi
uskoville!
4. Suo ett'ei sitä unhota He milloinkaan, o Jumala, Sä 
Herra maan ja taivaan, Ett' sinä palveljoiksesi, Halvoiksi
käskyläisiksi Heit' armostas teit aivan. Voitpa, Voipa
Herra, antaa Työnsä kantaa Siunausta, Tuhansille 
pelastusta.
5. Suo työnsä kautta erämaan Piankin kasvaa viljaltaan
Sun Henkes hedelmöitä, Ett' iloita voi yhdessä Niin
kylväjä kuin niittäjä, Sun kiittäin armos töitä! Vielä Siellä
Voiton maassa Autuaassa Yhdess' aina Saakoot elää
autuaina!


4. Kirkollisista toimituksista.
a. Yhteinen Jumalanpalvelus


167

1. Nyt ompi pyhä sabatti, Jonk' itse Herra asetti; Siis 
levätkäämme töistämme, Ja huoneeseensa käykäämme!
2. Hän, jonka päivää vietämme, On pyhä, suuri Herramme;
Siis anokaamme anteeksi Nyt syntejämme nöyrästi!
3. Myös kiitoksella muistakaam', Suurt' armoansa
lausukaam', Jotk' aina meille taritsee, Kuin sielua, ruumiin
ravitsee!
4. O Jesus, noussut haudasta, Meit' auta pahan paulasta,
Meit' ett'ei synti nukuttais Ja sieluamme hukuttais!
5. Ja niinkuin pyhä aamuna Sä ylös nousit kuolleista, Myös
auta meitä heräämään Sun kanssas uuteen elämään!
6. Sitäkin Herra, armahda, Ken, maaten synnin unessa,
Unhottaa pyhän päiväsi Ja halvaks katsoo sanasi!
7. Voi juuri Herran päivänä Mon' erittäinkin synnissä,
Komeudessa koreilee, Tai riehuu, pahoin pauhailee.
8. Näin lahjoistas he kiittelee, Näin mailma sua palvelee;
Kuitenkaan älä rankaise, Kuin ansaitsisi häijyys se!
9. Heit auta puolees palaamaan, Pois pahuudesta 
luopumaan, Kristillisesti elämään, Sabattias pyhittämään!
10. O Pyhä Henki, meidän suo Niin sanaas kuulla, että
tuo Se toivon, uskon vakavan Ja rakkauden runsahan!
11. O Pyhä Henki, armahda Ja parannukseen johdata
Ne ylpiät ja ynsiät, Jotk' armos aina hyljäävät.
12. O Herra, anna apusi, Niin täällä viettää päiväsi,
Ett' ijäistä sabattia Me saamme viettää taivaassa!


168

1. O Herra, kuule äänemme Ja anna Henkes pyhä! Suo
sinuun uskaltaissamme Sua oikein kiittää yhä, Ja sanaas
hartaast' oppia, Ett' usko kasvaa oikia, Hedelmän kauniin
kantaa!
2. Suu avaa kaikkein paimenten Pelvotta puhumahan, 
Taivaista sanaa totuuden Rohkeesti saarnaamahan! Niin
että tahtos, Jumala, Ain' edestuodaan voimalla, Ei salahan
jää meiltä.
3. Myös avaa, Herra, korvamme Sun sanaas kuulemahan,
Valaise meidän mielemme, Se omaks ottamahan; Suo sanas
oikein ymmärtää, Sen mukaan muuttaa elämää, Niin sanan
tekijät olla!


169

1. O Jesus käänny tykömme, Suo Henkes sydämihimme,
Meit' auta armos voimalla, Elämän tielle johdata!
2. Suo Henkes meitä valaista, Suut kunniakses avata,
Sydämiämme hallita Ja sanaas meille neuvoa!
3. Siks että saamme taivaassa Kans enkelies iloita, Sun
kasvojasi katsellen Ja "pyhä, pyhä!" veisaten.
4. Isälle kiitos, Pojalle, Ja Pyhälle myös Hengelle!
Kolm'=yhtehisen Jumalan Ylistys soikoon ainian!


170

1. Kokoontuneet, o Jumala, Olemme etehesi, Vapaina
viikon huolista Taas tulleet huoneesesi. O kuink' on siinä
kaunista Kuunnella sanaas kallista, Suloista armo=ääntäs.
2. Yks hetki Herran huoneessa Verrattomasti voittaa
Kaikk' ilot, joilla maailma Huvittaa meitä koittaa. Täss'
oikia vast' ilo on Riemumme parhain, verraton, Salattu
maailmalta.
3. Siis rukoilemme nöyrästi; Suo, Herra, kuullaksemme
Sun pyhää sanaas hartaasti, Se paina mielehemme;
Kirkasta meissä kunnias, Ravitse sielut armollas, Sun
huonees tavaralla!
4. Sun Pyhä Henkes meille suo, Meit' että valaiseepi, Ja
hartauden meihin luo, Korvamme aukaiseepi, Sun sanas
saarnaa kuulemaan, Sit' oikein omaks ottamaan Sielumme
autuudeksi!
5. Kiitoksen sulle kannamme, O rakas Isä taivaan, Myös
sulle, Jesus, annamme Sydämestämme aivan, Niin
Hengellekin Pyhälle, Murheissa lohduttajalle, Ylistys
olkoon, amen!


171

1. Nyt sanas saarnaa kuulemaan, Sun totuuttasi tutkimaan
Ja kätkemähän mieleemme Taas yhteen tulleet olemme.
2. Mielemme, Jesus, valaise Ja sydämemme aukaise; Meiss'
että sana hedelmän Saattaisi, uskon elävän!
3. Sanallas, Herra, vaikuta Ja sydämemme taivuta Pois
hyljäämään nyt synnin tie! Se kadotukseen vihdoin vie.
4. Sanastas, jota kuulemme, Suo tahtos tuntoon tulemme,
Ja eloon autuaalliseen, Ilohos ijankaikkiseen!


172

1. Tänne, Jesus, tulimme Pyhää sanaas kuulemahan,
Hartautta sielumme Riennä itse antamahan, Maasta
se ett' yleneepi, Taivaan puoleen liiteleepi!
2. Soaistu on järkemme, Synnin sumu sielun peittää;
Siis, o Jesus, valaise, Auta Hengelläsi meitä! Että
sanaas tottelemme, Uudeksi luo sydämemme!
3. Jesus, maailman valkeus, Anna valos meille 
loistaa! Isän kunnian kirkkaus, Pimeytemme sä
poista! Anna meille uusi mieli, Uudet korvat, uusi
kieli!


173

1. Suo, Herra, sanas selkiän Huoneessas aina loistaa,
Ett' pimeyden synkiän Se sieluistamme poistaa,
Murheessa meitä lohduttaa, Ja harhateiltä johdattaa
Sun laumas yhteyteen!
2. Suo että hartaudella Me sanaas kuulisimme, Sit'
uudell' ahkeruudella Totellen seuraisimme! Valollas,
Herra, valista Ja Hengelläsi vahvista Myös sanas
saarnaajia!


174

1. O kiitos, Isä Jumala, Kun ravitset sä sanalla, Ja 
meille ijankaikkisen Sen kautta annat autuuden, Jos
sanas tarkoin kuulemme, Uskossa siihen turvaamme!
2. Sua, Jesus Kristus, kiitämme, Kun poistit
pimeytemme, Hengelläs meitä valistat Ja sanas
tuntoon talutat, Jok' aina sielut lohduttaa, Elämän
tielle johdattaa!
3. Sua, Pyhä Henki, kiitämme, Ett' avaat meidän
korvamme, Myös auta, että kätkemme Sun sanas
sydämehemme; Sen anna meissä vaikuttaa, Ja
hyviin töihin taivuttaa!
4. Jumala kolmi=yhteinen, Sä autuus uskovaisien,
Suo että pyhä sanasi Ain' tykönämme asuupi, Ja
armossas ain' pysymme, Sun neuvoasi kysymme!


175

1. Niin on kirkonmenomme Tällä kertaa täytettynä,
Sanankuulo, veisuumme Herran nimeen päätettynä;
Kiitos sulle, Jesuksemme, Ravinnosta sielujemme!
2. Täältä tulless' olemme Rikkaat Herran hyvyydestä;
Rauhan löysi sielumme, Jota toivoim' sydämestä.
Johda niin, o Herra, tiemme, Että sulle kelpaisimme!
3. Siunaa täällä=käyntimme, Autuudeks sen tulla
anna! Aina ravinnoksemme Tulkoon tämä taivaan
manna! Kunnes murheet kuolon maassa Päättyy
iloss' autuaassa.


176

1. O Herra, laumas ylipaimen, Sä saarnata soit sanasi,
Suo myöskin, että hyvän taimen, Se sielussamme
kasvaapi, Ja antaa autuaallisen Hedelmän, satakertaisen!
2. Ann' että, täältä mennessämme, Sun sanas pyhän,
puhtahan Me sydämessä säilytämme, Rakastain sitä
ainian! Sen valo tiemme ohjatkoon, Menomme, työmme
johtakoon!
3. Kuin virta, aika kiiruhtaapi, Elämän iltaa jouduttaa;
Se hetki pian saavuttaapi, Jok' armon ajan lopettaa;
Siis auta sanaas kuulemaan, Sen kautta iloos tulemaan!


177

1. O kuinka ihanat Asuinsijas ovat, Sä herrain Herra 
suuri! Siell' sielun' ruokit juuri Pyhällä sanallasi; Siis
veisaan kiitostasi.
2. Siis sinne halajan; Mun sielun' ainian Saa siellä
lohdutuksen, Vaivoissa virvoituksen; Siell' iloit'
Herrassansa Saa sielu ruumiin kanssa.
3. Kuin lentää lintunen, Pesäänsä pääskynen,
Vaaroja välttääksensä, Lepoa löytääksensä, Niin
huoneeseesi tulla On halu suurin mulla.
4. Ah siellä, Herrani, Sun luonas sieluni Levossas
autuaana Saa kuulla rauhan sanaa, Armoas ihaella,
Kiitostas veisaella!
5. Ah kuink' on autuas Se, joka huoneessas Asuupi
aina, kiittäin Sun hyvyyttäs ja liittäin Toivonsa sanaas
varmaan, Jok' avun tuottaa armaan!
6. Myös ovat autuaat Ne, jotka avaavat Herralle
sydämensä, Ja kantain ristiänsä Ain' Herraa odottavat,
Hänehen uskaltavat.
7. Jos murheen maljasta Tääll' usein karvaasta He
saakin kyynelruokaa, Ja sydämensä huokaa, Viel'
heidän tahdot suoda Elämän lähteest' juoda.
8. Ja opettajansa Näkevät ilolla Sanansa hedelmöivän,
Tuoreesti viherjöivän; Perästä lyhven vaivan Näin
kypsyy touko taivaan.
9. O Herra Sebaot, Mua korvas kuulkohot, Levitköön
valtakuntas, Enetköön seurakuntas; Suo jäsenes mun
olla Ja autuaasti kuolla!
10. Yks päivä parempi Huoneessas, Herrani, Kuin
mailman ilo korkein, Jok' koht' on suru surkein;
Siell' olla soisin aina Vaikk' oves vartijana!
11. Sä kilpen' sodassa, Aurinkon' vilussa, Mun
turvan' aina vakaa! Sun sanas mulle takaa, Ett'
kunniaan mun kannat, Autuuden armost' annat.


b. Kaste


178

1. Kun Kristus otti kastehen, Nöyrästi sillä näyttäin
Isälle kuuliaisuuden, Vanhurskauden täyttäin, Niin
pyhitti hän kastehen; Se synnin vallan taittaa, Meit'
elämähän uutehen Puhdistettuina saattaa Kristuksen
veren kautta.
2. Siis tiedä nyt ja ymmärrä Salaisuus pyhän kasteen,
Se saattaa meitä synnistä Osuuteen armolasten: Ei
kaste ole vesi vaan, Mut vesi, johon sana Ja Herran
Henki salataan; Se meit' on puhdistava; Meit' itse
Herra kastaa.
3. Kun Kristus noussut kastehen Vedestä oli vasta,
Niin Isän ääni selvälleen Näin kuului taivahasta: Täm'
on mun rakas Poikani, Johonka mielistynyt Mä olen
ja mun armoni On häness' ilmestynyt; Siis häntä
kuulkaat kaikki!
4. Myös auenneesta taivaasta Jumalan Pyhä Henki,
Nyt kyyhkyläisen muodossa Ilmestyin, alas lenti;
Siis, koska saamme kastehen, Lujasti uskokaamme
Jumalan kolmiyhteisen Olevan kasteessamme, 
Meiss' ottain asuntonsa.
5. Näin käskee Kristus saarnata Kaikelle maailmalle,
Ett' synti anteeks saamatta Vie Herran vihan alle; Mut
kasteessa me saatetaan Synnistä puhtahaksi: Jok' uskoo
sekä kastetaan, Se tulee autuaaksi, Periä saapi taivaan.
6. Ken näit' ei tahdo uskoa, Se pysyy synnissänsä, Ja
hänellä on kuolema Ijäinen edessänsä; Ei pääse 
kadotuksestaan Hän oman voimans kautta, Ei
ihminen myös toinenkaan Voi häntä siitä auttaa; Niin
helvettiin hän häätyy.
7. Silmämme näkee kasteessa Vaan veden paljaastansa,
Mut sana Hengen voimalla Siin' ompi veden kanssa,
Ja usko siinä omistaa Kristuksen veren voiman; Se synnin
vallan upottaa Punaisen meren pohjaan Kanss' kaiken
kadotuksen.


179

1. Sun nimees, Isä, Poika, Henki, Mä olen saanut kasteeni,
Siis kaikk' on suotu minullenki, Min Herran sana lupasi; Mä
istutettiin Kristukseen, Hänellen iki=omakseen.
2. Perillisekses, lapseksi, O Isä, näin mun julistit; O Vapahtaja,
kuolostasi Hedelmän mulle lahjoitit; O Pyhä Henki, tuskissan'
Sä olet lohduttajanan'!
3. Sun liittoos, Herra, itsen' annoin, Lupasin käskys noudattaa,
Ain' uskollisna olla vannoin, Sua yli kaiken rakastaa, Vallasta
synnin luovuin, kun Vakuutin: nyt mä olen sun!
4. Sä, Herra, olet uskollinen, Niin nyt kuin aina liitossas; Mut
jos mä raukka, raadollinen, Sen rikon, ole laupias; Jos tieltäs
joskus eksynkin, mua ota jälleen armoihin!
5. Täst' edes tahdon antaa yhä Mun sielun', ruumiin' uhrikses,
Luo sydän uskollinen, pyhä, Hengelläs ohjaa mielikses! Pois
maailma, pois synti myös, Pois saatana, mä hyljään työs!
6. O Isä, riennä avukseni, Vakuutta valalleni tuo; Sit' ett'en
rikkois surmakseni, Sä siihen mulle voimaas suo! Autuuden
Jumal', ijäti Sä olet mun, mä omasi!


180

1. O armon merta ihmeellistä, Kuink' voimakas sen vesi on!
Syyn kaiken pesee syntisistä Ja ottaa poies turmion; Se synnin
vallan hukuttaa, Minut kuin Noan pelastaa.
2. O lahjaas, Jesus, kallist' aivan Niin vedessä kuin veressä!
Se lahja vaan kell' on, se taivaan Saa valtakunnan periä;
Merkilläs merkitty ken on, Se pääsee luokses ilohon.
3. En huoli mailman kunniasta, Kun olen lapsi Jumalan,
Syntynyt itse Jumalasta Ja perillinen taivahan; Ken etsis maasta
kunniaa, Kun omaksensa taivaan saa?
4. Elämän kirjahan kun kerran Mun nimeni on otettu, Mua
auta, ett'en turhaan, Herran', Olisi kuoloos kastettu; Suo
ett'ei mikään voima vois Mua kädestäsi ryöstää pois!
5. Mä annoin sulle sydämeni, Sä, Jesus, anna armosi,
Se lupaus mun täyttääkseni, Jonk' oma Henkes vahvisti;
Niin ett'ei juonet saatanan Mua mihinkään sais vaarahan!
6. Mua yhdistä nyt kastees kautta Sun uskovaistes liittohon,
Ja täältä vaeltamahan auta Mua taivaalliseen elohon! Näin
kautta Jordanin mä käyn, Elämän maassa luonas näyn.


181

1. Suo, Isä, tälle lapselle Sun siunaukses, ota se Omaksi
lapseksesi; Sen puhtaaksi Ja pyhäksi Tää pesköön armovesi!
2. O Jesus, kautta kasteesi Se ota jäseneksesi, Perintölapseks
kanssa, Ett' olisi Ain' omasi Eläissä, kuollessansa!
3. Ja Pyhä Henki, Jumala, Kanss' Isän, Pojan voimassa
Vertainen, yhdenlainen, Sun liittohos Nyt ottaos Tää lapsi
pienokainen!
  (Kasteen jälkeen.)
4. O pyhä kolmi=yhteys, Sun olkoon kiitos, ylistys, Myös
tästä armostasi! Suo että me Ain' elämme Noudattain
tahtoasi!


182

1. Tyköni lasten sallikaa Vaan tulla kieltämättä! Näin 
lausuit, Jesus, luottain saa Siis haltuus lapset jättää.
Me tuomme kasteliittohos Nyt tätä pienokaista; Se
omaksesi ottaos, Suo armos sille paistaa, Autuuttas
suo sen maistaa!
2. Kuolosta tämä verraton Elämän vesi auttaa, Ves',
johon Henkes voima on Vuotanut sanan kautta;
Pyhyyttä tämä kylpy suo, Pahasta puhdistaapi; Se
armon suo, ei vihaa tuo, Syntimme hukuttaapi Ja
vanhat uudeks saapi.
3. Kaikk' kansat, Jesus, kokoa, Kasteelles heitä
auta; Sun pyhä nimes julista Sun uskovies kautta;
Niin että yli kaiken maan Sun valtas leviäisi, Yks
lauma ois, yks paimen vaan, Veljinä elettäisi Ja
autuus perittäisi!


c. Rippi ja synninpäästö

183

1. Kun Kristus sanans saarnata Käsk' yli kaiken 
mailman, Hän lupas niille armoa, Jotk' ottavat sen
vastaan; Se sana sielut virvoittaa Ja perkeleestä
kirvoittaa Ja tuottaa Herran armon.
2. Kyll' aina Kristus totuus on, Ja sanansa ei petä,
Vaan usko kehno, kelvoton, Epäillä tahtoo sitä,
Siis synninpäästön asetti Kristus ja itse opetti, 
Mik' ompi voima sillä.
3. Päästetty taivaassakin on, Mi päästettiin maan
päällä; Sidottu samoin siellä on, Sidottu mik' on
täällä; Ei tule siellä kanteeksi, Mi tääll' on saatu
anteeksi, Niin lausuu Kristus itse.
4. Siis ota Herran sanana Nyt päästö=sana aina,
Se pidä sangen vahvana Ja sydämeesi paina; Se
Kristuksehen johdattaa, Hän elämän sull' lahjoittaa,
Etehes avaa taivaan.


d. Nuoren kansan ensi Ripistä.

184

1. Avaa näiden lasten huulet, Sua, Herra, kiittämään,
Koska mielelläsi kuulet Heidän ylistyksiään; Sielujansa
virvoita Läsnäolos tunnolla, Kun nyt käyvät ensi kerran
Armoatrialla Herran!
2. Rakkautes saattakohon, Heille uskon totisen; Veres
voima tuottakohon, Heille rauhaa sydämen, Ole heille
elonaan, Ilonaan ja valonaan; Henkes johtakohon heitä,
Käymään aina tahtos tietä!
3. Jesus, runsas armon lähde, Autuutemme ainoinen,
Katso laupeutes tähden Näiden lasten puolehen; Herra
kaikkivaltias, Ole heille armias, Kuule heidän rukouksensa,
Hiljaisetkin huokauksensa!
4. Kasteessa jo heitä kannoit, Jesus, armohelmoissas,
Lupauksen heille annoit, Vakuutuksen armostas; Suo
sen että muistavat, Sulle itsens antavat Sieluinensa,
ruumiinensa Omaisuudeks kaikkinensa!
5. Joskin usein synnin teille Liitostaan he luopuivat,
Suo se, Herra, anteeks heille, Kun he hartaast' anovat
Tässä synnin hädässään Voimaa uuteen elämään,
Sydämensä uudistusta, Sieluillensa siunausta!
6. Anna, Herra, Henkes heitä, Tahtos tiellä taluttaa,
Etsiskellä eksyneitä, Väsyneitä virvoittaa; Auta heitä
ainiaan Kiusaukset voittamaan, Anna vasten tunnon
soimaa Sieluns tuta veres voimaa!
7. Kaikki näiden lasten kanssa Veisatkaamme ilolla,
Itsekukin kohdastansa, Herrallemme kiitosta, Joka
sielut ravitsee, Vierahilleen taritsee Leiväss', viinass'
itseänsä Tässä armopöydässänsä!


185

1. Jesus, itse sydäntäni Joudu valmistamahan, Pöytähäs
mun päästessäni Vieraaks armoatrian, Sillä taivaan mannallasi
Sieluani virvoitat, Leiväss', viinass' armiaasti Ruumiis, veres
lahjoitat.
2. Sulle annan sydämeni, Pyhitä se armollas, Omanas suo
ollakseni, Kasvaa rakkaudessas! Autit, Herra, tähän asti,
Kaitsit mua ainiaan, Auta nytkin armiaasti, Älä heitä milloinkaan!
3. Koska mailman pahat tavat, Lihan himo, saatana Syntiin
mua viekoittavat, Ah ett' silloin kuolema, Jonka kärseit
synneistäni, Naulittuna ristihin, Vieroittaisi mielestäni,
Houkutukset syntihin!
4. Holho mua, paimen parhain, Kaitse lammaslaumassas,
Suo mun kuulla äänes varhain, Olla aina seurassas; Ilahuta
sydäntäni Itse läsnä=olollas, Jesus, paras ystäväni, Älä
hyljää armostas!


e. Herran Ehtoollinen

186

1. Jesus Kristus elämämme, Lunastaja synneistämme,
Kuolemallaan kovalla Vapahti meitä kuolosta.
2. Häntä että muistaisimme, Ruumiinsa hän ruuaksemme
Sääsi meille leivässä, Ja kalliin verens viinassa.
3. Näillä meitä vahvistaapi, Pahuudesta puhdistaapi,
Rauhan suopi suloisen Sielulle uskovaisellen.
4. Paljon hyvää saa se totta, Uskossa ken vastaan 
ottaa Ruumiin, veren Kristuksen Tääll' edestämme
kuollehen.
5. Mielellä siis hartahalla Täällä armo=atrialla
Muistakaamme Jesusta Ja kuolemaansa kallista!
6. Tosiaan on tahto Herran, Viinass' antaa joka
kerran Meille kallis verensä, Kun ruumiins antaa
leivässä.
7. Kukin tänne käydessänsä Koetelkoot itseänsä;
Vieras tässä mahdoton Tuo itsellensä tuomion.
8. Vaan ken armoo isoovaisna Käypi tänne 
uskovaisna, Sille armon panttina On Herran kallis
atria.
9. Synnit kaikki Kristus kantoi, Ja sen lupauksen
antoi: Syntinen käy tyköni, Ma päällen otin syntisi!
10. Uskossasi luota varmaan Sanaan Jesusksesi
armaan; Jolle syntins raskas on, Se tähän pöytään
tulkohon!
11. Ken siis tahtoo armon löytää, Lähestyköön
tätä pöytää, Syököön, juokoon uskossa, Niin
sydämensä rauhan saa.
12. Herran, Joka ravitseepi, Armonsa näin taritseepi,
Olkoon kiitos ainiaan Juur' näistä armolahjoistaan!


187

1. Ylistys olkoon Isän taivahassa, Kiitos suuri
Pojallensa, Hän meitä ruokkii armon atriassa
Ruumiillansa, verellänsä! O Herra, armahda!
Herra, kallis ruumiis, veresi Tulkoon aina sielun
evääksi; Tässä surun laaksossa Meitä niillä
vahvista! O Herra, armahda!
2. Sä ruumiis, veres edestämme annoit Ja nyt
suot ne ruuaksemme; Elämän leivän etehemme
kannoit, Että sua muistaisimme; O Herra, armahda!
Herra, sinun hyvä tahtosi Saatti syntimme sun
päällesi, Sinä kuoletettihin, Isä sovitettihin. O
Herra, armahda!
3. Vahvista Herra, tällä atrialla Uskoamme,
rakkauttamme, Ett' aina sinuhun me turvaamalla
Lähimmäistä rakastamme! O Herra, armahda!
Henkes anna meitä johdattaa Aina rauhas tietä
kuljettaa, Että kristikuntasi Kulkis kunniahasi!
O Herra, armahda!


188

1. Kehu kielen', muista mielen' Rakkautta Jesuksen,
Joka lähti, taivaast' ehti, Päällens otti miehuuden;
Tuotti meille, kadonneille, Isäns armon, autuuden!
2. Ihmeit julki tehden kulki, Saarnasi näin autuutta,
Piinattihin, surmattihin Syntisien puolesta, Säästääksensä,
päästääksensä Meitä kadotuksesta.
3. Kuoloon mennen, yöllä ennen, Ehtoollisen asetti,
Jossa ruumiins sekä verens Leipään, viinaan sovitti,
Niitä syömään ynnä juomaan, Muistoksensa opetti.
4. Tämän suuren salaisuuden Tajuumme vaan uskolla:
Leip' on jaattu, siinä saatu Herran ruumis samassa;
Viina juotu, siinä suotu Herran veri nautita.
5. Sit' ei tajuu ihmis=aju, Ymmärrys ei ymmärrä, 
Kuink' on tässä Kristus lässä Viinassa ja leivässä.
Sanan kautta Kristus saattaa Uskolle sen lahjoittaa.
6. Kristus ruumiiss' niin myös veress' Meille itsens
antaapi: Leipä ruumiin, viina veren Taivaan tavoin
tuottaapi; Lailla tällä ihmeisellä Itseään hän tarjoopi.
7. Väärä vieras niinkuin hurskas Leivän, viinan 
nauttiipi; Siinä syöpi, siinä juopi Herran ruumiin,
verenki; Hurskas elon, väärä kuolon Siitä saapi osaksi.
8. Katumaton, uskomaton Ompi vieras kelvoton;
Pahennuksen, paatumuksen Synneissään hän saava on;
Niin hän syöpi, niin hän juopi Itsellen tuomion.
9. Se ken pyrkii vapaaks irti Syntiensä kuormasta,
Surren syytään, katuin pyytää Elämäänsä parata
Sanan totta, uskoll' ottaa, Hän saa anteeks armosta.
10. Herran pöytään, armoo pyytäin, Nöyryydessä
astukaam'; Rakkauttansa, kuolemaansa Kiitoksella
muistakaam'; Uskoin armon, anteeks annon, Elon
leipää nauttikaam'!
11. Kuolemallaan synnin vallan Tahtoi Kristus hävittää,
Armiaasti, laupiaasti Itsellään meit' elättää, Virvoittaen,
pyhittäen Meihin itsens yhdistää.
12. Jesukselle Kristukselle Olkoon kiitos, kunnia,
Ruokkimastaan, juottamastaan Meitä taivaan herkuilla,
Virvoitusta, vahvistusta Sielullemme kuolemasta!


189

1. Jesuksen kuolo viaton Mun lohdutuksen' tuskiss' on;
Sit' uskossa kun muistelen, Niin riemuun syttyy sydämen'.
2. Sen kirjoituksen ankaran, Jok' oli mua vastahan, Hän
verellään pois pyyhkäisi Ja maksoi syntivelkani.
3. Tään vakavalla pantillaan, Kalliilla ehtoollisellaan, Hän
varmaksi nyt vahvistaa; Siin' armon mannaa maistaa saa.
4. Kristuksen ruumiin totisen Ja veren ulos vuotaneen
Saa sielu tässä nautita, Kuin lupasi hän sanassa.
5. Tää herkku aivan kallis on Ja loppumaton,
puutteeton, On taivaan manna sielullen, Se tuottaa
elon ijäisen.
6. Autuas vieras katuva, Häness' on Jesus asuva; Keness'
on usko elävä, Siin' ain' on Jesus pysyvä.
7. Synnistä pois se kuoleepi, Herralle yksin elääpi,
Rukoillen hänen armoaan, Totellen hänen tahtoaan.
8. Vaan vieras häijy, kelvoton, Parantumaton, uskoton,
Sen tuomiokseen nautitsee Ja kadotuksen ansaitsee.
9. O Jesus, veljen' rakkahin, Kuin ristinpuuhun
naulittiin, Sun haavas terveeks saattakoon Sen 
sielun, joka sairas on!
10. Mua auta vahvast' uskomaan, Ett' armostasi
avun saan, Saan elämän ja autuuden! Se autuas,
ken uskoo sen.


190

1. O Jesus, leipä elämän, Sä tässä läsnä olet, Ja 
katuvaisen syntisen Armoines tykö tulet; Rukoilen
hartain kyynelin, Ett' armopöytääs astuisin Vieraana
mahdollisna.
2. Viheriälle niitylle, Vedelle elävällen Mua vaivaista
nyt saattele Lahjoillas virvoitellen; Ett' armo=atriastasi
Nyt nautita saa sieluni Suloisen virvoituksen!
3. Suo, Jesus Kristus armias, Mun käydä käskyis
tiellä Ja olla nöyrä palvelijas, Äl' armoasi kiellä; Mun
heikko uskon' vahvista, Mun sydämeni valmista
Ainaiseks asunnokseks!
4. Vihasta, kateudesta Puhdista sydämeni, Suo
tuskalla mun tuntea Syntini, rikokseni! Mun tähten'
menit kuolohon, Mun päästit alta tuomion; Se on
mun uskon', Jesus!
5. Sun armohos, o Jumala, En ole mahdollinen;
Tein vastaas paljon pahuutta, Siit' olen murheellinen;
Mut kuitenkin mä uskon sen, Ett' olet laupias,
leppyinen Armoas kerjäävälle.
6. Täynn' olen synnin haavoja, Ne kätes parantakoon!
Mä eksyin raukka, sokia, Mua Henkes valistakoon!
Heikolle mulle armos suo Kadonnut lammas kotiin tuo
Sun laupeutes tähden!
7. Siis riennä tykön', sulhasen', Mull' itses armost' anna;
Sun rakkautes suloisen Sydämess' aina kannan. Sä
olet ainoo lohdutus, Ja kuolon tuskiss' virvoitus,
Sinust' en luovu koskaan.
8. Rukoilen vielä nöyrästi: Ain' anna, Jesus, tulla Mun
mahdollisna pöytääsi Ja oikia vieras olla; Ain' asu, 
Jesus, minussa, Suo pysyä mun sinussa, Vie viimein
pyhäis seuraan!


191

1. Mielestä, Jesus, nöyrästä Mä kannan kiitokseni Tään
runsaan armos edestä, Jonk' annat sielulleni; Siis kiitän
sua, ystävän'; Mun kanssas olet yhdistänn; Siit' ilossani
veisaan.
2. Ylitse sen, mit' ymmärrän, Mun itselläs nyt ruokit.
Suo sinuss' ain' mun pysyvän, Sä tuskiss' avun tuotit;
Mult' ei nyt mitään puutukaan, Kun sinussa mä siunataan,
Siis kiitos sulle, Jesus!
3. Aut' että pysyn sinussa Palvellen sua yhä, Myös pysy,
Jesus, minussa, Suo mulle lahjas pyhä! Kun ahdistaapi
kuolema, Mua silloin myös näin vahvista, Ett' riemuin
lähden täältä!


192

1. Se autuas, ken Jesusta Sydämestänsä rakastaa, Sill'
ilo suurin sielullen On läsnäolo Jesusksen.
2. On armain hänen äänensä, Suloisin ystävillensä; Mä
Jesukselta yksin vaan Sydämelleni rauhan saan.
3. Hän katuville armias on Ja tuki, turva verraton; Ne
verellään hän puhdistaa Ja Hengellänsä uudistaa.
4. Hän ainoa on iloni, Vaivoissa virvoitukseni; Hän 
tuopi turvan tuskissa, Elämän antaa kuollessa.
5. Ei ihminen voi ymmärtää, Sen usko yksin käsittää,
Kuink' ompi rakkaus Jesuksen Palava kohtaan
syntisten.
6. Siis sydämeni halulla Hänt' etsin ristin juurella; Siell'
aina levon sielu saa Ja sydän rauhan saavuttaa.
7. Jo noustessani aamulla, Mä riennän, etsin Jesusta;
Ehtoolla maata pannessa, Mä nukun hänen helmaansa.
8. O kuningasten kuningas! Vaikk' ääretön on kunnias,
Kuitenkin, aina armoinen, Sä muistat köyhän syntisen.
9. Ah asu, Jesus, tykönän', Suo sinussa mun pysyvän,
Sä yksin voit mun lohduttaa, Kun murhe raskas rasittaa!
10. Sen joka täällä uskossa Elääpi, Jesus, sinussa,
Sä täytät rakkaudellas, Ain' elähytät armollas.
11. Sun, rakkautes suloinen Se ilahuttaa sydämen,
Vaivoissa meitä virvoittaa Ja synneistämme kirvoittaa.
12. Sun rakkautes rajaton, Sun veres kallis, viaton,
Sun kuolos kova, hirmuinen Toi meille armon, autuuden.
13. Sä astuit alas taivaasta Meit' auttamahan vaivasta,
Sä kärseit ristin kuoleman, Ett' eläisimme ainian.
14. Tään rakkautes muistoksi Ja uskon vahvistukseksi
Sä sääsit armo=atrian Edellä kuolos katkeran.
15. Siin' annat ruumiis, veresi Sä sielullemme ruuaksi,
Näin meitä kanssas yhdistät Ja armoliittoos kiinität.
16. Ken tässä ehtoollisessa Sinua etsii uskossa, Saa
siunauksen kalliimman Ja virvoituksen runsaimman.
17. Ah Jesus, meitä valmista, Meiss' synnin valta kukista,
Ja sydämemme avaja Suo omistamaan uskossa!
18. Ain' asu, Jesus, tykönäm', Puhdista meitä synneistäm';
Ja kautta kuolon autuaan Vie viimein iloon taivahan!


193

1. Sä Jesus, armas ystävän', Pelastajani synnistän', Sun
piinaan, ristiin  kuolohon Vei rakkautes verraton.
2. Nyt tulen pöytääs luoksesi Tunnossa turmelukseni:
Mä olen sairas, saastainen, Alaston, köyhä, vaivainen.
3. Vaan sä voit, Herra, parantaa, Mun synneistäni
puhdistaa, Voit alastoman verhota Vanhurskautes 
vaatteilla.
4. Siis rukoilen nyt nöyrästi, Tee sydämeni terveeksi;
Se verelläsi puhdista Kaikesta synnin viasta!
5. Valaise sanas valolla Minua raukkaa, sokiaa, Its'
ole rikkauteni, Hillitse lihan', himoni!
6. Ett' virvoitukseks sielullen' Mä herkkus kalliit
nautitsen, Kuin otollist' on sinullen Ja mulle voitto
ijäinen.
7. Uskolla, rakkaudella Mun sydämeni kaunista,
Mua pahuudesta varjele, Hyvihin töihin saattele!
8. Se, mikä vahingoittaa vois, Sä perkaa sydämestän'
pois, Käy itse siihen asumaan, Siit' älä luovu milloinkaan!
9. Ja anna atriasi tään Mua saattaa uuteen elämään,
Ann' pelvossas mun tallettaa Täss' antamias lahjoja!
10. Pois karkoita viholliset, Niin salaiset kuin ilmeiset,
Ja Hengelläsi vahvoiksi Tee hyvät aikomukseni!
11. Suo mieleni ja käytöksen' Ain' olla tahtos jälkehen,
Niin että elän armossas, Vaellan täällä rauhassas!
12. Siks kunnes, Herra elämän, Taivaassa ijäst' ikähän
Saan ehtoollistas kallista Pyhies kanssa nautita!


194

1. O Jesus, viime murheyöllä, Edellä kovan kuolemas,
hyvästi jätöks meille vielä, Soit pantin rakkaudestas. 
Siis kaikki uskovaiset siitä Sua sydämellisesti kiittää.
2. Kun ehtoollista nautitsemme, Sun muistos elpyy
ainian, Se uudesti tuo mielehemme Sun rakkautes
palavan, Sun tuskas, vaivas piinassasi, Sun haavas,
kovan kuolemasi.
3. Jo viihtyypi vapisevainen Nyt omatunto rauhaton,
Kun velkamme rasittavainen Pois ijäks pyyhittynä
on. Se tietää: rikoksemme kovat Haavoihis upotetut ovat.
4. Yhdistysside välillämme Sun atriassas vahvistuu, Ja
keskinäinen rakkautemme Ain' palavammaks uudistuu;
Lujasti tässä liittäymme, Hengeksi yhdeks yhdistymme.
5. Tää veri hengen virvoittaapi, Tää leip' on tosi ravinto;
Ken uskossa nää lahjat saapi, Uus' alkaa hällen elanto;
Me siitä uutta voimaa saamme Uskossa kilvoituksissamme.
6. Myös toisten uskovaisten kanssa, Sun seurakuntas
jäsenten, Me yhdistymme kokonansa Yhteiseen henkeen,
mielehen; Yks meille ruumiis, veres suodaan, Ja niin
yks henki meihin luodaan.
7. Sun ruumiis meille vakuutuksen Myös antaa, että
kirkkaana Tää ruumis alta turmeluksen On kunniahan
nouseva, Ja jälkeen murheen katoovaisen Perivä
ilos ainiaisen.
8. Näin suuret lahjat nautinnoksi Sun rakkautes,
Jesus, soi, Kun itses annoit ravinnoksi! Mit' enempätä
antaa voi? Täss' juur' kuin esimaku aivan On meillä
autuudesta taivaan.
9. Siis rakkauttas ylistämme, O Herra, ja sun armoas,
Ja yhdistykööt virtehemme Myös enkelitkin taivaassas!
Siell' ylhääll' oikein kaikuu kerran Yhdestä suusta
kiitos Herran.


f. Kirkon ja hautausmaan vihkimisessä.


195

1. Rukoillen, Jumala, Käännymme puolehesi, Pyhittää
tahdomme Tään huoneen omaksesi, Sua siinä palvella,
Anoen armoas, Nimeäs ylistäin Ja suurta rakkauttas.
2. Sinulle, joka loit Maan kaiken sekä taivaan, Kyll'
asunnoksi on Tää huone halpa aivan; Vaan tässä kaikua
Suot pyhän sanasi, Se tämän sijan myös Tekeepi pyhäksi.
3. Sä syntiin nukkuneet Unesta synnin nosta Ja sielut 
kiusatut Pelasta ahdingosta; Suruiset lohduta, Vahvista
vaipuneet, Sun armos äänellä Palauta eksyneet!
4. Suo sanas kylvölle Runsaasti siunausta, Sen kylväjille
myös Sun Henkes vahvistusta; Aut' että kohoais Luoks'
armoistuimen Sun kansas rukous, O Herra armoinen!
5. Ravinnoks sielujen Suo pöytäs vierahille Ruumiis ja 
veresi, Vanhoille kuin myös niille, Jotk' otat uusiksi Sä
tässä huoneessas Vieraiksi kallihin Ehtoollis=atrias!
6. Ja kun jo kutsunut Pois olet meidät, Herra, Suo vielä
lastemme Ja lastenlasten kerran Ain' kiittää, palvella Sua
tässä huoneessas, Veisaten kunniaas Ja suurta armoas!

196

1. Maa on nyt jälleen siunattu Pyhäksi pelloks Herran, Ett'
ompi maahan haudattu Myös itse Jesus kerran. Vaikk'
nytkin tou'on kylvämme Itkulla, murehella, Se niitetään, sen
tiedämme, Ilolla ikuisella.
2. Siis siunaamme nyt toivolla Myös täänkin leposijan; Se
rakkaitamme sulkea Ei voi, ei saa ain'=ijan. Rikottu haudan
salpa on, Murrettu kuolon valta, Taas nousta saamme ilohon
Me mustan mullan alta.
3. Mut elon Herra elonsa Viel' silloin puhdistaapi, Tarkasti
hyvät pahoista Hän pohtii, erottaapi; Nisunsa kaikki korjaapi
Tallelle aittahansa, Vaan ohdakkeet ne polttaapi Hän
vanhurskaudessansa.
4. O Herra, siunaa tämä maa, Se olkoon peltos pyhä! Aut'
että talteensa se saa Nisujas runsaast' yhä! Rauhaisa lepo,
suloinen Suo tässä lepääville, Ja ylösnousu iloinen Taas
kerran herääville!


g. Papin vaalissa ja asettajaisissa.


197

1. Valaiskohon Henki Herran Meidän uutta paimenta!
Muistakoon hän, että kerran Tili tulee ankara! Olkoon
valpas, totinen, Eläköhön Herrallen, Kaitkoon laumaa
Kristuksen!
2. Herra, aut' ett' istuttaisi Mielihimme käskysi, Katuville
julistaisi Sitten aina armosi, Eksynyttä ojentais, Murheellista
lohduttais, Vihelijäistä virvoittais!
3. Holhotkoon hän sanaas pyhää Apostolin huolella,
Kilvoitelkoon hartaast' yhä Herran lauman puolella, Sotein
vastaan syntiä, Pahan Hengen vilppiä, Maailman vihaa,
vääryyttä!
4. Kunnians olkoon kunniasi Voimans sinun voimassas!
Vaivoissaan hän turvahasi Luottakoon, sä laupias! Risti
olkoon lippunsa, Että lauma nähdä saa Kristuksessa
voittonsa!
5. Kaikki raukee mitä teemme Ilman Herran armotta; Siis
nyt tässä rukoilemme Oppaallemme armoa, Että Herra
Hengellään Auttais häntä yhtenään, Virkaa pyhää täyttämään!
6. Ylipaimen johdattakoon Uutta lauman kaitsijaa, Voimallansa
vahvistakoon Tätä sanas saarnaajaa; Asunnoissa taivahan
Viimein suokoon kirkkahan Kruunun, katoomattoman!


198

1. Herra, joka vartioitset Laitumella lampaitas, Kutsut, kokoat
ja kaitset, Johdat meitä sanallas! Sinulta me rukoilemme Opettajaa
oikiaa, Autuudeksi sielujemme Uskollista vartijaa.
2. Hengelläs nyt auta meitä Paimenta valitsemaan, Joka korpehen
ei heitä Suden suuhun lampaitaan; Joka meitä valppahasti
Laitumelles johdattaa, Elää itse hurskahasti, Käskyis tietä
vaeltaa!
3. Paina, Herra, mielehemme Tämän työmme arvoa, Josta vielä
lapsillemme Siunaus on  vuotava Kunniaas ja autuuttamme Anna
meidän etsiä, Että meillä tunnossamme Olis rauha säilyvä!


199

1. Sun sanas saarnaajalle, Sun laumas kaitsijalle, O Jesus, ainiaan
Suo voimaa, viisautta, Halua, hartautta Meit' oikialle ohjaamaan!
2. Suo, että saarnallansa, Tavoillaan, taidollansa Hän lammaslaumahas
Ko'ota monta voisi, Ne eksyksistä toisi Helmoihis, Herra laupias!
3. Myös seurakuntaas auta, O Herra, Henkes kautta Sanaasi
seuraamaan! Ja korjaa viimein täältä Sielumme surun säältä Sun
luokses taivaan kunniaan!


h. Pariskunnan vihkimisessä.


200

1. O Herra, hyväksi Et nähnyt ihmiselle Tääll' olla yksinään;
Siis soit sä avun hälle, Loit vaimon miehelle, Ja heidät siunasit;
Niin itse alussa Avion asetit.
2. Kuin Jesus yksi on Sen seurakunnan kanssa, Jonk' osti
omakseen Kovalla kuolollansa, Niin aviopuolisot Myös yhteen
taipukoot Ja itsens toisilleen Ain' alttiiks antakoot!
3. Aviorakkaus Ja lempi keskinäinen On nöyrä, hiljainen Ja 
puutteet peittäväinen; Se mielen virvoittaa, On armias ainiaan,
Se huolet huojentaa Ain asti kuolemaan.
4. Vaan heikot olemme, O Herra, itsestämme, Jos ei sun
Henkesi Ain' asu tykönämme Ja omat virheemme Pois
auta heittämään, Ja rakkaudella Syyt toisen kärsimään.
5. Jumalisuudessa Kun täällä vaellamme, Ja Herraa etsimme
Ja rauhaa rakastamme, Niin rauhan Jumala Ain' ompi 
kanssamme, Hän holhoo huoneemme Ja siunaa perheemme.
6. Vaan kiusauksista, O Herra meitä auta, Ja päästä
vaaroista Sun laupeutes kautta; Opeta pelvossas Tääll'
elämähän niin, Ett' ilomajoissas Myös yhteen tultaisiin!