Vuoden 1886 virsikirja 101-145


101

1. Täll' ajall' autuaalla me Sinua, Kristus, kiitämme,
Ylistysvirren sulle veisaamme: Pyhä, pyhä, pyhä on
Herra taivaassa!
2. Sua enkelit myös kiittävät Ja taivaan joukot
väkevät, Sen Kerubit, Serafit tekevät; Pyhä, pyhä,
pyhä on Herra taivaassa!
3. Sun kansasi nyt iloitsee Ja kristikuntas riemuitsee,
Sun armos autuudesta veisailee: Pyhä, pyhä, pyhä on
Herra taivaassa!


102

1. Ainoan Herran Jumalan Nyt kiitos, kunnia olkoon
Armostaan, rakkaudestaan, Jok' omaks meille tulkoon!
Maan pääll' on rauha riemuisa, Meill' ystäväks' tul' Jumala,
Siit' aina iloitsemme.
2. Ylistäin, sulle kunniaa Veisaamme, rakas Isä, Hallussas
taivas on ja maa, Ja kaikki, mit' on niissä; Kaikk' kappaleet
on kädessäs, Kaikk' vapisee sun edessäs, Sun ompi kaikki
valta.
3. O Kristus, Poika ainoa Armiaan Jumalamme, Jok' istut
Isäs rinnalla Nyt hallitsijanamme, Meit' Isäs kanssa sovitit,
Näin kuolemasta pelastit; Vahvista usko meissä!
4. Karitsa puhdas Jumalan, Sä mailman synnit kannoit,
Ja Isän armon avaran Ja rauhan meille annoit; Sä kuule
rukouksemme, Ja ole aina apumme, Sä pyhin, korkein
Herra!
5. O Pyhä Henki, Jumala, Sydänten lohduttaja, Totuuteen
meitä johdata, Sä tyhmäin opettaja; Kukista juonet
perkeleen, Kiinnitä meitä Jesukseen Nyt ja ain'=ijan! Amen.


103

1. Jumala kaikkivaltias, Isämme rakas sanallas Sä, Herra, 
maan ja taivaan loit; Tarpeensa eläville soit; Ah anna armos
taivaasta, Pelasta meitä vaivasta!
2. O Kristus, Poika Jumalan, Sä kirkkaus Isän kunnian,
Jok' annoit itses kuolemaan Ja lupasit myös ainiaan Meit'
armiaasti korjata; Ain' auta siis ja armahda!
3. O Pyhä Henki, lohduta, Pois sodat, riidat sovita, Hävitä
vilppi, viekkaus, Luo meihin totuus, rakkaus; Ett' noudattaen
johtoas, Me vaellamme valossas!
4. O Isä, Poika ainoa, Myös Pyhä Henki auttaja, Kolm'=yhtehinen
Jumala, Sun Kristikuntaas holhoa; Armoines asu luonamme
Ja kuule rukouksemme!


104

1. O Pyhä Isä Jumala, O Pyhä Poika Jumala, O Pyhä,
puhdas Henki, sä, Heist' aina ulos lähtevä, Sä päämies
taivaan joukkojen, Kukistus vihamiehien!
2. Sä Herra jalo, väkevä, Maailman kaiken tekijä,
Täynnänsä taivas on ja maa Sun herrautes kunniaa; Suo
meille ylhäält' apua, Kun huudamme hosianna!
3. Ne, jotka Herraa etsivät, Häneltä avun löytävät; Ken
Herran nimeen tulee vaan, Hyvästi viimein siunataan;
Siis anna ylhäält' apua, Kun huudamme hosianna!



105

1. Halleluja! Nyt soikohon Veisuumme, kiitos olkohon
Ikuinen Herrallemme! Hän voima on ja viisaus; Siit'
ylistys ja siunaus Isälle Luojallemme! Pyhä, pyhä Soikoon
maassa, Taivahassa, Halleluja! Herra armossaan on luja.
2. Halleluja! Nyt kunnia Pojalle olkoon korkia, Jumalan
Karitsalle, Jok' osti meidät pyhällä Kalliilla liiton verellä
Omiksi Jumalalle! Pyhä, pyhä Soikoon maassa, Taivahassa,
Halleluja! Herra armossaan on luja.
3. Halleluja, Myös riemuinen Ylistys Herran Hengellen
Täydestä sydämestä! Hän kristikunnan pyhittää, Sen
uudestansa synnyttää Ja eksymästä estää. Pyhä, pyhä Soikoon
maassa, Taivahassa, Halleluja! Herra armossaan on luja.


106

1. O Jumal' ijankaikkinen, Suur', pyhä kolmi=yhteinen, Yks
olo kolmen personan, Sä ylistetty ainian, Jok' armos meille
taritset, Sielumme sillä ravitset!
2. Mä kiitän, Isä, sinua, Kaikk' loit ja pidät voimassa, Ja
meille sanas kallihin Lähetit maihin kaikkihin, Ja annoit
Poikas rakkahan Lunastajaksi maailman.
3. O Jesus, Poika Jumalan, Edestä armos avaran Sinulle
annan kiitoksen, Ett' otit päälles miehuuden, Mun kuolemallas
kovalla Vapahdit synnin vallasta.
4. Sua kiitän, Pyhä Henki, myös Edestä suuren armotyös,
Kun alta vallan saatanan Kasteessa lapseks Jumalan Mun
teit ja vielä virvoitat, Mua pyhität ja lohdutat.
5. Kolm'=yhtehinen Jumala, Suur', ylistetty armosta, Suo
kristillisest' elääksen', Kuolossa sielun' antaaksen', Omakses,
että taivaassa Sua kiittäisi se ilolla.


10. Pyhistä enkeleistä, Mikkelin päivänä.



107

1. Jumala aina ennättää Armolla omiansa Ja avuksemme
lähettää Enkelit taivaastansa; He aina meitä seuraavat, Ja
haluisesti holhovat Jo tänne tullessamme.
2. He Herraa pelkääväisiä Alati ovat lässä, Totuutta
etsiväisiä Vaaroista estämässä; He aina meitä seuraavat,
Ja haluisesti holhovat Nuoruuden päivinämme.
3. Ei tuskissa, ei vaaroissa He meitä koskaan jätä;
Näin enkelien suojassa Ei ole meillä hätää. He aina meitä
seuraavat Ja haluisesti holhovat Vanhuuden vuosinamme.
4. Myös matkallamme kuolemaan He vielä varjelevat,
Ja asuntoonsa ihanaan, Taivaasen saattelevat; He aina
meitä seuraavat ja haluisesti holhovat Myös täältä
lähteissämme.
5. O Herra, meitä holhoa Eläissä, kuollessamme, Ja
Hengelläsi johdata, Ett' rauhas saavutamme! Näin 
enkelies seurassa Sua kerran kiittää taivaassa Me
saamme loppumatta.


108

1. O armorikas Jumala, Ylistän, kiitän sinua, Kun henken',
ruumiin', tavaran, Varjellut olet ainian!
2. Kun mua väijyi saatana, Viekoitti turha maailma,
Edessän' seisoi enkelis, Apunan' taivaan sankaris.
3. O laupias mun isäni, Näin vastakin suo turvasi! Mua
enkelisi päivin, öin Varjelkoot voimallisin töin!
4. Ja kun on aikan' lähteä, Enkeli luoksen' lähetä, Mun
sielun' täältä kantamaan Ijäisen rauhan satamaan!



11. Pyhäin päivinä


109

1. Kristitty, käy kuulemahan Opetusta autuuteen, Kristukselta
oppimahan Tietä Herran pyhyyteen! Kunniaan se saattaapi,
Vaikka alhaalt' alkaapi; Herra työnsä alun säätää, Hän myös
armollaan sen päättää.
2. Autuas on köyhä, nöyrä, Hengessänsä vaivainen, Muut ei
itsessänsä löydä, Paitsi sulan puutoksen; Hänt' ei mailma tyydytä
Eikä mikään näkyvä; Hälle valtakunta taivaan Avataan tääll'
armost' aivan.
3. Autuas on murheellinen Herran mielen jälkehen Jonka sydän
surullinen Huokaa syystä syntien, Armoon Herran armiaan
Pakeneepi puutteissaan; Hän on saava lohdutuksen,
Murheessansa virvoituksen.
4. Autuas on sydämestä Siviä ja hiljainen, Joka kärsii, kantaa,
kestää Väkivallan, vääryyden, Eikä pyydä kostoa, Vaan on
nöyrä Herrassa; Hältä hän ain' avun saapi, Vaan myös viimein
omistaapi.
5. Autuas, jok' oikeutta Sydämestä halajaa, Pyhyyttä,
vanhurskautta Isoaa ja janoaa, Turvaa armoon Jumalan,
Ansioons ei omahan; Kyll' hän tulee ravituksi, Janonsa
sammutetuksi.
6. Autuas, ken laupeutta Tekee mielin lempe'in, Osoittaapi
rakkautta Vihamiehillensäkin, Se ken köyhää holhoilee,
Turvatonta suojelee; Hän on itse saava kanssa Laupeuden
aikanansa.
7. Autuas, ken sydämestä Puhdas on ja töissähän,
Ajatuksistaankin estää Saastaisuuden ilkiän, Karttain
mailman turhuutta, Himojensa orjuutta; Nähdä saa hän
elon uuden, Herran kasvoin kirkkauden.
8. Autuas, ken vakaisesti Rauhan tietä vaeltaa, Elää
itse rauhaisesti, Muille rauhaa rakentaa, Riitaa aina 
välttää vaan, Toisen syyt ei muistakaan; Hän on
sanottava kerran Lapseks  itse armon Herran.
9. Autuas, ken hurskauden Tähden täällä vainotaan,
Pilkan, valheen, viekkauden Juonet kärsii uskostaan,
Niinkuin aina hurskaita Vainoaapi maailma; Sille
Herra armostansa Antaa palkan taivaassansa.
10. Suo mun, Herra Jesukseni, Tieni oikein astua,
Anna voimas voimakseni, Että kestän sodassa,
Olen nöyrä, laupias, Heitän koston huostahas,
Pyydän, vaikka puuttellinen, Olla sulle otollinen!
11. Aut' ett' aina valpas oisin, Puhdas kaikess' 
elossa, Rauhantekijänä voisin Näyttää sulaa
rakkautta! Auta, Isä rakkahin, Että Poikas uskoisin!
Henkes johtakohon mua Aina palvelemaan sua!


110

1. O Vapahtaja armias, Lunastajamme laupias, Vie
meitä siihen ilohon, Mi pyhilläsi taivaass' on!
2. Jok' ainoo oli vikapää, Vaan kaikki synnit maksoit
sä, Ja armos meille taritsit, Meit' omiksesi valitsit.
3. Meiss' oli tauti kauhia, Jost' emme voineet parata;
Sen paransit sä kädelläs, Sun kallihilla verelläs.
4. Nyt taivaassa sä hallitset, Ja kutsut luokses syntiset;
Sä niille taivaan lahjoitat, Kun katuen he uskovat.
5. Me maassa madellessamme Sun pyhiäsi muistamme,
Kuink' ovat päässeet vaivoista, Kuin meitä vielä ahdistaa.
6. O Herra, auta lapsias, Vie pyhäis joukkoon armossas;
Suo meidän sinun kanssasi Taivaassa olla ijäti!
7. Jumala, Isä taivainen, Kautt' oman Poikas Jesuksen
Ja Pyhän Hengen anna se, Sinulta mitä pyydämme!


111

1. Jotk' oikiassa uskossa Tunnusti Herraa Kristusta,
He paremmaksi katsoivat Ne suuret taivaan tavarat,
Kuin tämän turhan maailman, Sen kunnian ja tavaran.
2. Ei kuningasten kurilla, Ei valtain vaatimuksilla He
kumarrelleet kuvia, Ei pyhittäneet luotuja, Muit'
jumalia palvelleet, Kristuksen uskost' erheilleet.
3. He kärseit ennen kovuutta Ja väkivallan julmuutta,
Vihat ja vainot veriset Ja vankiudet hirmuiset, Kans'
piinat, pilkat ilkiät, Tulenkin liekit hirviät.
4. Kun tuomiolle tuleva On Kristus kunniassansa,
Silloin ne pyhät pelvotta Seisovat rohkeudella
Vainoojiansa vastahan, Ahdistajiaan kohtahan.
5. Kun häijyt sielun tuskassa, Sydämen surkeudessa
Perinnön pyhäin nähdä saa, Tok' on se heistä outoa;
Tään muutoksen kun huomaavat, Näin tuskissaan he
puhuvat:
6. "Emmekö näitä ajassa, Kun elimme maailmassa,
Tyhmiksi aina arvelleet Ja pilkkanamme pitäneet,
Ahdistelleet ja vainonneet, Surmattaviksi saatelleet?
7. Nyt kunniassa suuressa He ovat taivaan riemussa,
Johonka ovat säästetyt, Perintöön pyhäin päästetyt,
Valittuin joukkoon otetut, Jumalan lapsiks luetut.
8. Mit' auttoi meitä maailma, Sen koreus ja hekuma,
Sen vaatteet kalliit, kiiltävät, Sen kumarrukset 
nöyrimmät, Sen valta, voima, kunnia, Suur' suku,
kulta, hopia?
9. Juur' niinkuin pilvi taivaalla, Kuin varjo kohta
katoova, Kuin turha öinen unelma, Kuin vahto
aallon ajama, Kuin lintu lentäin ilmassa, Kuin
nuoli juosten jouselta.
10. Niin kaikki meidän menomme Kadonnut on,
ja ilomme Pois mennehet niin kokonaan, Kuin
eivät olis olleetkaan, Ja yksin niiden jälkiä Ei 
missäkään nyt löydetä.
11. Voi meitä onnettomia, Tyhmiä, taidottomia;
Totuutta emme totelleet, Autuutta emme etsineet!
Me armon ylönkatsoimme, Ain' itsehemme luotimme!"
12. Näin vaivaiset valittavat, Vaan myöhään nyt he
katuvat: Ei parannuksen toivoa Kadotetuille anneta;
He helvettihin tuomitaan, Ijäiseen piinaan kitumaan.
13. Vaan pyhät saavat taivaassa Enkelten kanssa
riemuita Vapahtajansa seurassa, Isän ja Hengen
huomassa. Ylistys, Herra, armostas:Viet itkust'
iloon omias!



12. Muutamain sunnuntaiden Evankeliumivirsiä.



Joh. 2.

112

1. Se autuas, ken Jesukseen, Jos kuinka käypi, luottaa;
Sill' ystävähän tämmöiseen Ei turvatakaan suotta. Hän
ystävä on parahin, Jok' auttaa voi ja tahtookin, Suruissa,
iloissakin.
2. Ei sairaan sijaa karta hän, Ei terveen ilopöytää; Kun
näkee uskos' etsivän, Sen tykö tien hän löytää. Hääpidois',
suruhuoneissa Hän käy, tää vieras suotuisa, Jos kutsutaan
vaan sinne.
3. Hän on niin hyvä, laupias, Niin altis auttamahan,
Tarvitsevalle antelijas Lahjoistaan jakamahan. Hän,
hallitsija taivahan, Käy veljeks kaikkein halvimman,
Kuin ois se vertaisensa.
4. Ah autuasta riemua! Kas suuri Herra  taivaan Ei katso
valtaa, varoja, Vaan sydänt' yksin aivan! Vaikk' korkeudess'
asuupi, Hän tulee kaikkein omaksi, Jotk' ikävöiden pyytää.
5. Ah tule, Jesus, tyköni! Tää majan' matalainen 
Kelvatkoon asunnoksesi, Vaikk' köyhä vajavainen!
Ilosta tyhjä se kyll' on, Mut' tule sä, niin verraton
Ilmaantuu ilo kohta!
6. Ah Jesus, tule vieraaksen', Kaikk' muuten meiltä
puuttuu; Mut kauttas kaikki kyynelen' Taas ilojuomaks
muuttuu. Ja koska täältä loppuu tie, Vieraakses meitä
kanssas vie, Hääsaliis ijäisehen!


113

1. Kun häitä muinoin vietettiin Galilean Kanaassa, Myös
Jesus sinne kutsuttiin Vieraaksi äitins kanssa. Häävieraaksi
vieläki Jos kutsut, Jesus rientääpi Ja tuopi siunauksen.
2. Kun riemu oli parhaillaan Ja vieraat iloissansa, Rupesi
viina puuttumaan, Huoleksi kantajansa. Et saa sä ilopäiviä
Odottaa ilman ristiä, Kuss' ompi Jesus läsnä.
3. Vaan missä puute, ahdistus On korkeimmalleen tullut,
On Jesuksehen luottamus Ain' apu parhain ollut! Vahvassa
uskoss' aina vaan Rukoile häntä auttamaan; Hän auttaa 
mielellänsä.
4. Hän on se, joka lohduttaa, Iloksi murheen muuttaa. Ken
hänehen vaan uskaltaa Hän sille avun tuottaa; Vaan milloinka
ja mitenkä, Se aina hänen itsensä Määrättävänä olkoon.
5. Kun riemun viinaa toivomme Tääll' alla tuskan, vaivan,
Niin usein täyttää maljamme Hän murhevedell' aivan, Niin
että sydän surussaan Saa huokaella huolissaan Ja
kyynelemme vuotaa.
6. O kristitty, sun kärsiä Ja vaivaa nähdä täytyy Ja kantaa
kuormaa, ristiä, Se voitoks sulle kääntyy. Min Jesus käskee,
täytä se, Apua hältä rukoile, Hänehen yksin turvaa!
7. Nyt Herran käsi, katsokaa, Se kuinka avun tuottaa: Hän
astioihin vettä saa, Sen iloviinaks muuttaa. Niin murhees
muuttaa riemuksi Sun taivaallinen vieraasi, Kun hänehen vaan
luotat.
8. Vaikk' usein alku työläs on; Niin riemuks loppu muuttuu;
Sen Herra saattaa ilohon, Kuin ristiinsä ei suutu. Omillens
Jesus säästääpi Parahan viinan viimeksi. Hänelle kiitos aina.


Matth. 8.

114

1. O Jesus, Herran', heräjä! Sun kirkkos vaaraan vajoo; Kuin
haaksi meren myrskyssä Jo horjuu se ja hajoo. Kas, synti
riehuu riemuiten, Kaikk' uskottomuus voittaa, Turh' on jo
vastaan koittaa! Nukutko sä, mun Jesuksen?
2. Ah herää, muuten hukumme Jo auttamattomasti! Näin 
huudamme, mut, Herramme, Sä vastaat vakavasti: "Voi teitä,
heikko=uskoiset! Miks sielunne näin pelkää?" Ja yli meren 
selkää Kun viittaat, viihtyy lainehet.
3. Vaikk' joskus meistä näyttääpi, Kuin nukkuisit sä aivan,
Sä koittelet vaan kansaasi: Se voiko kestää vaivan, Ja
onko luja uskossaan? Vaan kohta taas sä tuiman Masennat
myrskyn voiman Ja meren saat asettumaan.
4. Pois siis nyt kaikki pelko jo! Ei meitä hukkaa myrskyt;
Sun kirkkos vahv' on kallio, Jot' ei voi kaataa hyrskyt.
Vaikk' kuinkin mailma uskoton, Ja synnin valta pauhaa,
Ei vie se meiltä rauhaa: Kansamme Kristus laivass' on.


Matth. 20.

115

1. Miks täällä mailman turulla Hyörimme joutilaina, Ken
ilossa, ken surussa, Vaan tosityöttä aina? Kutsuuhan
meitä tarhuri Jo viinamäkehensä; Se Jesus on, hän 
palkkaapi Väkeä itsellensä.
2. Ei ole raskas kuormansa, Ei paina ikehensä, Hän
voiman yl' ei rasita, On hyvä väellensä; Uskollisuutta
katsoo hän, Ei työtä puuttuvaista, Virvoittaa 
armohengellään Työssänsä uupuvaista.
3. Äl' ajattele: "myöhäistä Nyt tulla on jo minun". Kyll'
ottaa Herra työhönsä Viel' myöhemminkin sinun.
Vaikk' joutuu ilta, loppuu työ, Viel' auk on portti siellä;
Vaikk' yhdestoista hetki lyö, Hän ottaa vastaan vielä.
4. Mut älä luule kuitenkaan: "Kyll' ompi aikaa vielä,
Mä ensin tahdon hetken vaan Nyt huvitella tiellä".
Mut voi, et tiedä milloinka On päiväs päätettynä, 
Ja armon aika loppuva, Ja sinä hyljättynä!
5. Kuink' usein, Herra, minäkin Maailman harhateillä
Sun viinitarhaas kiertelin Turhilla viivytteillä! Mua
kutsuttiin, vaan lihani, Ja maailma aina voitti; Epäilin,
viivyin vieläkin, Kun iltatähti koitti.
6. Kuitenkin löysin viimein sen, Jok' esteen'
unhottaapi, Jok' armost', ei kuin ansaitsin,
Työpalkkan' suorittaapi, Luo, Jesus, minuun
halua, Ett' aina ahkerasti Mä voisin sua palvella
Päiväini päähän asti!
7. Ah suo, ett' aina muistaisin, Kuink' paljon
kutsutuita On valtakuntaas, kuitenkin Vaan
harvat valituita, Ja että, jos en lahjaksi Mä 
armopalkkaa saisi, Paraskin työni kaiketi
Tyhjäksi raukeaisi!


Luuk. 8.

116

1. Sun henkes tutki, ihminen, Se onko hedelmällinen?
Sydämes onko viljelty, Ja sana siihen kylvetty? Puu
hedelmästään tunnetaan, Maa kasvistansa arvataan.
2. Jos sydämes ja mieles lie Kovaksi paatunut kuin
tie, Niin suotta siihen kylvetään, Ei siemen siinä
idäkään; Ja joskin joku itäisi, Sen mailma pian tallaapi.
3. Ja sydämes, jos kivikon Tavalla kuiva, karu on,
Kyll' oras nousee kauniisti, Vaan pian taas se 
kuihtuupi, Kun kiusausten helteessä Poudittuu
milt'ei hetkessä.
4. Myös orjantappurat jos saa Sun sydämessäs 
rehoittaa, Hekuma, turhuus, koreus, Elämän huolet,
ahneus, Taas Herran laiho tukehtuu, Se hedelmättä
lakastuu.
5. Mut kiitos Herran olkohon! Myös maata hyvääkin
tok' on, Jok' ompi tuore, pehmiä, Ja puhdas rikkaheinistä;
Ilolla ottain siemenen, Tuo sadon satakertaisen. 
6. Se hyvä maa on sydämes, Jos sanan otat omakses,
Jos sitä kuulet hartaasti, Sen kätket uskollisesti, Sen
mukaan hurskaast' eläen, Myös hedelmän teet mieluisen.
7. Sydämet kovat, Jumala, Pehmitä henkes voimalla!
Maalliset esteet revi pois, Meiss' ett'ei levitä ne vois,
Vaan sanas kalliin, ijäisen Hedelmän tuokoon autuuden!


Joh. 3.

117

1. Niin suuresti on Jumala Maailmaa rakastanut, Ett'
ainokaisen poikansa, On sille lahjoittanut; Syvälle
syntiin vajonnut, Eläen Jumalatta Ja taivahatta,
Maailma hukkunut Kaikk' ois Vapahtajatta.
2. Vaan se on meillä lohdutus Ja turva hädissämme,
Ett' Jesuksesta pelastus On suotu synneistämme.
Ah kuinka suur' on, Jumala, Sun rakkautes meihin,
Pois eksyneihin, Ett' isän tavalla Viel' katsot
kadonneihin!
3. Ken täällä uskoo Jesukseen, Saa elon osaksensa,
Sen Jumal' ottaa omakseen, Ja saattaa taivaasensa;
Ei lähettänyt Poikaansa Hän mailmaa tuomitsemaan,
Vaan vapahtamaan, Ja meitä kaikkia Autuuteen
johdattamaan.
4. Mutta sen jo hyljäs Jumala, Se tuomittu on aivan,
Ken tääll' ei usko Jesusta; Se ijäisen saa vaivan.
Ei Jumalan hän karitsaa Ottanut turvaksensa; Siis
omaksensa Ei sielun rauhaa saa, Ei autuutt' osaksensa.
5. Elämän saapi ijäisen Ja ilon taivaan perii Ken
Jesuksehen turvaten Tääll' elää, täältä erii, O Jesus,
armos avulla Meit' uskomahan auta Sun Henkes
kautta, Ja elon ehtoolla Ilohon taivaan saata!


Luuk. 16.

118

1. Pois hempeys ja hekuma, Ne monen sielun murhaa!
Pois korkeus ja kunnia, Ne ovat kaikki turhaa! Jos
täällä rikkaudessan' En lähimmäistä auta, Miks' hyödyksi
on tavaran', Kosk' aukeaapi hauta?
2. Voi kuink' on monta ihmistä, Jotk' elämässään näyttää,
Kuin ainoa ois määränsä Vaan himojansa täyttää!
Herkullisesti eläen Sen rikkaan miehen kanssa, He
syöden, juoden, koreillen, Tuhlaavat tavaransa.
3. Siell' elävät he mielellään, Miss' ilo irstas hohtaa,
Mut köyhän, kurjan nähdessään, He tuskaantuvat
kohta; Hän makaa tuolla ovella Näljästä nääntynynnä,
Ja jos hän leipäpalan saa, Saa nuhteitakin ynnä.
4. Vaan rikkauden ja köyhyyden Tasoittaa kuolo
kerran, Pois tempaa täältä vaivaisen Kuin korkeankin
herran. Kumpikin kohta sijansa Turpehen alla saapi;
Ken sitten kulkulaisesta Kuninkaan erottaapi?
5. Ken näistä ompi rikas nyt Maan alla maatessansa?
Se, joka tääll' on säästänyt Ja koonnut aikanansa
Hyvyyttä, jota ei syö koi, Ei saata viedä varas, Ei
raiskata myös ruoste voi; Häll' ompi osa paras.
6. Sitäkö riemuks kiitetään, Jok' iki=itkuun päättyy?
Sit' iloks, joka kestämään Vaan hetkisen on säätty?
Ken voipi sitä tavaraa Sanoa rikkaudeksi, Joll' 
yhtäkään ei pisaraa Saa kielen kasteheksi?
7. Suo, Jesus, ennen köyhänä, Vaivaisna täällä olla,
Kuin sitten kuolinhetkenä, Ijäiseen vaivaan tulla!
Mut rikkautta minulle Jos soisit osakseni, Niin
armeliaaksi köyhille Myös saata sydämeni!


Luuk. 14.

119

1. Ah kuinka taivaan valtakunta On halpa monen
silmissä! He viettää aikaa surutonta Himoja
tyydytellessä, Ja askareissa maailman Pois 
unhottavat Jumalan.
2. On pidot meille valmistettu Hääsaliin tuonne
kauniisen, On taivaan herkut varustettu Kautt' itse
Herran Jesuksen; Luulispa kaikkein rientävän 
Pitoihin parhaan ystävän.
3. Mut monell', ah, on esteitänsä! Ken tahtoo 
nähdä peltojaan, Kell' esteenä on emäntänsä,
Ken koitteleepi härkiään. Kaikilla heill' on kiire
vaan; Ei jouda kenkään tulemaan.
4. Voi varokaatte, varokaatte, Ett'ette saisi
katua! Nyt tarjon' on, nyt kaikki saatte,
Myöhäist' on kenties huomenna; On ovet
silloin lukitut, Pois ulosjääneet suljetut.
5. Turhaanpa te kolkuttelette, Ei ovi enää
aukeekaan; Jos kuinkin itkein rukoilette, Se
vastaus vaan annetaan: "Ajoissa ette tulleet,
nyt Olette ijäks hyljätyt".
6. O Jesus, aut' ett' aina muistan Mä suurta
ehtoollistasi, Maailman mielestäni suistan Ja
kuulen kutsumistasi, Ett' olen valmis ajallaan,
Ennenkuin ovi suljetaan!


Luuk. 15.

120

1. Te synnin orjat, herätkäät Ja kiirehesti lähtekäät
Jo luoksi ystävänne! Sylinsä Kristus avajaa, Siis
hälle vastaan joutukaa, Katuen syntejänne!
2. Sen syntisen, jok' uskossa Jesukselt' etsii apua,
Hän rakkaast' omaks ottaa; Ken armoa hält' anoen,
Rukoilee, kerjää itkien, Sit' armahtaa hän totta.
3. Ei paimen hyljää lammastaan, Vaan rientää sitä
auttamaan, Ja huutaa eksynyttä; Hän luopuu muusta
laumastaan, Tät' yhtä lähtee hakemaan, Ja suosii
löytynyttä.
4. Näin niinkuin paimen, huolella Myös Jesus etsii
sielua, Kulkevaa harhatiellä. O sielut, vastaan
joutukaa! Niin kotiin hän teit' johdattaa, Joss' ei
voi surma niellä.
5. Voi mua kurjaa lammasta, Kuink' eksyä pois
laumasta Näin synnin korpeen taisin! Ah vie mua,
Jesus, takaisin, Ett' äänes armaan, kallihin Ilolla
kuulla saisin!
6. Sä Jesus hyvä paimenen', Ain' kaitse mua johtaen,
Kaikilla retkilläni! Niin hyljään synnin maailman, Sen
turhuuden ja hekuman; Sua seuraan mielelläni.
7. Ah anna mun täst' alkaen Luopua teiltä pahuuden,
Menosta syntisestä, Ett' eloon uuteen kääntyen, Sen
hetken sua palvelen, Jonk' armon aika kestää!


Luuk. 15.

121

1. Erotkaat synnin saastaisen Vallasta kauhiasta!
Se tuottaa vaivan ijäisen, Pois vetää Jumalasta.
Ei synnin tie Muuanne vie, Kuin korpeen pimiähän;
Mut Jumala Tääll' omaansa Ei heitä eksymähän.
2. Kun lammas eksyy laumasta Ja joutuu korpeen
kauvas, Siit' ompi paimen murheissa, Hän nousee,
ottaa sauvans, Käy hakemaan, Pelastamaan, Sit'
ett'ei pedot söisi; Ja olallaan Vie kotiaan, Iloiten,
kun sen löysi.
3. Nyt kokoon kutsuu ystäväns Ja koko kylän
kansan, Ja puhuu heille mielissäns: "Iloitkaat
minun kanssan', Kun lampaani, Jok' katosi, Pois
vaarasta sain tästä!" Niin taivaassa On iloa Sielusta
kääntyvästä.
4. Kaikk' joukot taivaan riemastuu, Heill' ilo on sen
vuoksi, Jos syntinen taas parantuu, Ja kääntyy Herran
luoksi. Siis palaja, Sä tuhlaaja, Taas Isäs huoneesehen;
Miks rapaa syöt, Teet orjan työt! Miks jäisit kurjuutehen?
5. Ei ole Isäs huoneessa Leivästä puutost' totta!
Isällisestä huolesta Hän taas sun omaks ottaa. Siis sano
sä: "O Isän', mä En lapseks kelpaa sulle! Vaan katuen
nyt rukoilen: Suo perheen leipääs mulle!
6. Edestä sun ja taivahan Mä rikoin kauhiasti; Siit'
on nyt tuska tunnossan', Sit' itken katkerasti;
Kaikk' osastan' Mä tavaran' Sult' otin, niihin
luotin; Vaan tuhlasin Ja hävitin, Häpiän päällen'
tuotin.
7. Niin rakkautens Isäsi Taivuttaa sinun puolees;
Hän anteeks antaa syntisi, Ja poistaa surus, huoles.
Hän syttynyt On iloon nyt, Suut' antaa suloisesti, 
Ja lapsenaan Sua omanaan Syleilee armoisesti.


Matth. 17.

122

1. Vuorella Kristus kirkastui Kuin päivä paistavaksi;
Heliä pilvi laskeutui, Sai kaikki loistavaksi, Ja
pilvest' ääni kahjahti: "Tää mun on rakas poikani,
O häntä kuulkaat aina."
2. Tää Jesuksemme kirkastus Ja kunniansa suuri,
Ylhäältä tullut valaistus, Kuin esikuva juuri On meille
Herran taivasta, Sen kunniasta, riemusta, Valosta,
autuudesta.
3. Välistä Kristus vieläki, Kirkastuu uskovilleen, Mut
pois taas hetki rientääpi, Ja hänt' ei nähdä silleen; Ei
kauvan Pietarillekaan Kristusta kirkkaudessaan Katsella
ollut suotu.
4. Kaikk' ilo, minkä maallinen, Elomme täällä tarjoo,
Taivaiseen riemuun verraten, Ei ole muu kuin varjo;
Se autuus, joka viel' ei näy, Tuhannen tuhat kertaa
käy Yl' aavistusten kaikkein.
5. Miks ajallista kuolemaa Niin sydän kammoaapi,
Kosk' armas autuaitten maa Sen kautta aukeaapi?
Miks emme täällä kärsisi, Kun Kristus siellä tarjoopi
Kirkasta kunniaansa?
6. Maailmaa tätä katoovaa Miks näin me rakastamme,
Niin hartaasti sen hekumaa, Turhuutta halajamme?
Näin kadotukseen riennämme, Helvettiin viimmein
vajoomme, Kun taivaan unhotamme.
7. Jos ikuisehen elämään Me tulla halajamme! Niin
ahkerasti etsimään Kristusta joutukaamme! Kun
hänehen me uskomme, Ja ristiämme kannamme
Autuuteen päästä saamme.


Joh. 3.

123

1. Jumalan valtakunnan vaan Se näkevä on kerran,
Ken syntynyt on uudestaan Hengestä itse Herran. Ei
tuuli näy, Kun täällä käy Mut tuntuu voimastansa; Näin,
henki, myös Salassa työs Tuo siunauksiansa.
2. Kyll' tahto on, mut mitä voin Mä kurja raadollinen?
Sinutta olen voimatoin, Tahton' on puutteellinen. Mi
lihasta on sukua, Se mitätönt' on aina; Vaan hengestä
Jos synnyn mä, Niin mull' on voima taivaan.
3. Lähetä, Herra, Henkesi Sydämeen' kipiähän,
Mua synnyttämään uudesti Ikuiseen elämähän!
Näin kurja vaan mä sijaa saan Sun luonas 
taivaassasi, Miss' ilo on Lakkaamaton Sun 
armolapsillasi.
4. Jumalan lapset on vaan ne, Joit henki hallitseepi;
Jos lapsens oon, hän minulle Perintöns taritseepi.
Mun puutteessan' Ja murheessan' Uus toivo mulle
koittaa, Kun uskon saan Sen autuaan Jok' kaiken
mailman voittaa.
5. O kiitos, että synnytit Meit', Isä, lapsiksesi, Ja
Pojassas meit omistit Itselles' omiksesi! Kanssansa
me nyt perimme Autuutes riemuisasti, Kun uskossa,
Totuudessa, Pysymme loppuun asti.


Luuk. 19.

124

1. Miksis itkit, rakas Herran', Puhkeusit kyyneliin,
Koska Jerusalemiin Läksit käymään viimeiskerran,
Näit sen silmäis edessä Loisteessansa täydessä?
2. Sinä sääliväisyydestä, Rakkaudesta sen teit;
Kadotuksessa kun näit Kansan kaiken, sit' ei 
kestää Voinutkaan sun sydämes; Siksi vuoti 
kyyneles.
3. Herra laupeudessansa Oli kauvan säälinyt Juudan
kansaa kärsinyt, Lähettänyt armostansa Sille monet
profeetat, Opettajat oikiat.
4. Turhaan saarnasi ne siellä, Heit' ei kuulleet villityt,
Vaan ei Herra väsynyt, Armoansa tarjos vielä, Laittoi
Poikans ainoan Vapahtajaks maailman.
5. Mutta nurja Juudan kansa Hyljäsi myös Jesuksen,
Josta koston hirmuisen Oli saava aikanansa; Tätä siis
nyt katkerin Jesus itki kyynelin.
6. Vielä nytkin surkutellen, Jesus säälit maailmaa,
Synneissänsä nukkuvaa, Kun se sanaas viisastellen,
Aina ylönkatsoopi, Häväiseepi, pilkkaapi.
7. Hengelläsi, Herra, meitä Holho, auta, tukea,
Parannukseen johdata, Ett'ei silmäs kyyneleitä
Tulis, Jesus, milloinkaan Meidän tähden vuotamaan!
8. Etsikkömme aika auta Meitä oikein käyttämään,
Armotahtos täyttämään, Että Henkes voiman kautta
Mieless' aina pidämme, Mitä sopii rauhaamme!
9. Kyllä tunnen heikkouteni, Viettelykset maailman
Juonet myöskin saatanan, Petollisen sydämeni,
Joist' en koskaan voittoa Omilla saa voimilla.
10. Auta Jesus, voimallasi Niitä vastaan sotimaan,
Sinun kauttas voittamaan; Niinkuin teit sä 
huoneessasi, Sydämeni puhdista, Asunnokses
uudista!
11. Aja ulos sydämestän' Rahan myyjät, vaihtajat,
Mailman ilon ostajat, Että uskoss' yhä kestän,
Sydän pysyy majanas, Sinun asuinsijanas!


Luuk. 10.

125

1. Ken ompi lähimmäiseni, Jot' aina eläissäni
Mun rakastaman pitäisi Kuin omaa itseäni?
Mun isän'kö Vai äitin'kö Vai veljeni, Sisareni,
Vai parhain ystäväni?
2. Vai onko lähimmäiseni Kaikk', kaikki maamme
kansa, Jotk' asuu ympirilläni Kaltaisnan' elossansa,
Yht' uskoa, Yht' oppia Tunnustavat, Ja puhuvat
Yht' äidinkieltä kanssa?
3. Ei yksin ne, ei läheiset Ja kansalaises omat,
Vaan myöskin kansat kaukaiset, Vieraatkin,
heimottomat, Ei katsoa saa sukua, Miss' asuvat,
Mit' uskovat, Vai onko uskottomat.
4. Tääll' alla taivaan, auringon, Miss' ihmishenki
huokuu, Vaikk' uskons, kielens toinen on, On
lähimmäises luotu, Ja kaikille, Niin vieraille, Kuin
veljilles Sun omilles, On Herran armo suotu.
5. Sä heissä näet veljesi, Jotk' ompi tänne maahan
Yks Isä pannut kanssasi Ajaksi asumahan; Ken
henkes soi Myös heidät loi Tääll' elämään Ja
pyrkimään Ja kanssas kuolemahan.
6. Ne kaikk' on lähimmäisesi Ja veljes Herran
nähden; Siis laupeudell' alati Heit' auta hyvää
tehden! Sä neuvollas Ja toimellas Heit' ojenna
Ja holhoa Jesuksen nimen tähden!
7. Kas kuinka kaikkein edestä Kuol' Jesus
ristin päällä! Näin vihamies kuin ystävä Meill'
olkoon rakas täällä, Ett' alttiisti Ja hartaasti Hänt'
autamme Ja holhoomme Varoilla sekä väellä!
8. Totena pysyvä se on: Rakkaus kaikki voittaa;
Se niinkuin valo auringon Elämän tielle koittaa;
Mut armotta On katoova Ken huoleton Toisista on,
Ja itseään vaan hoitaa.


Matth. 9.

126

1. Jos, Jesus armaani, Et pysy luonani, Mist' avun
hätään' saisin? Mihinkä turvajaisin, Kun synti
ahdistaapi, Ja kuolo kauhistaapi?
2. Mun heikko sieluni Sinutta hukkuupi, Mun
ruumihini nääntyy, Sydämen' harhaan kääntyy,
Mun synti sortaa aivan; Ken lievittääpi vaivan'?
3. Vaan sun kun luoksen' saan, Mun Herran'
laupiaan, Mit' enää puuttuu multa? Saan kaikess'
avun sulta, Tuskissa huojennusta, Kuolossan'
lohdutusta.
4. Sun armos puolehen Siis käännyn, Jesuksen';
Kun vaan mä etsin sua, Sä autat aina mua,
Saastaista, kelvottomaa, Kuin veljeäsi omaa.
5. Sä sanoit: "turvassa, Jo ole vahvassa; Sun
uskosi sun auttaa!" Ah näin suo armos kautta
Myös mulle lohdutusta, Kaikille pelastusta!


Matth. 6.

127

1. O ihminen, mielees se paina; Tää maailma
ajallinen Ei voikaan pysyä aina, Vaan katoo
kaikkinehen. Siis maalliset huolesi heitä,
Turhuuden pakene teitä, Jos toivot sä taivahasen.
2. Ei kukaan palvella kahta Voi herraa
maallistakaan, Unhottua toinen se mahtaa, Ja
toista sä palvelet vaan. O ihminen, valitse 
parhain, Tuo sydämes Herralle varhain, Se
hällen tuo kokonaan!
3. Äl' valita: "Mistä nyt tullee Mun vaattehen',
ravintoni?" Ne Herra on antava sulle, Hän
tietääpi tarpehesi; Hän voi sua koitella kyllä,
Mut' aina hän pitääpi yllä, On hädässä turvanasi.
4. Kas, linnut ei kylvä, ei niitä, Vaan ruokansa
heilläkin on; Miks et tahdo oppia siitä? Miks 
näin olet uskomaton? Tok' enempi lintua
lienet; Kuink' hän, joka muistaapi pienet,
Ois sinusta huolimaton?
5. Ei kehrää, ei kudo kukka, Mut en edes 
purppurahan Mä vaihtaisi nurmien nukkaa, En
silkkihin hohtavahan; Its' Salomo kunniassansa
Ei loistanut niin puvussansa, Kuin matala
kukkanen maan.
6. Luojamme sillekö verhon Näin kallihin,
kaunihin lois, Mi tänään on ilona perhon, Jo
huomenna kuihtuva pois, Vaan sunko hän
jättäisi huolees, Ei katsahtaisi sun puolees,
Ei tarpeitas sullekin tois?
7. Tee toimella, uskossa työtäs, Älä kysy kuin
pakanat nuo: "Voi mitä nyt juotais ja syötäis,
Ken meillen vaattehet tuo?" Sä murheetta
nukkuos yösi, Taas toivolla aloita työsi, Ja
Herrahan huolesi luo!
8. Pois maalliset surusi suista! Ne Herrasi
hoitakohon; Yks vaan yli kaikkien muista: Sun
sielusi kuolematon! Pyri valtakuntahan Herran,
niin muut hänen lahjansa kerran Myös siinä jo
luvatut on.


Matth. 18.

128

1. Ah kuinka käy, mist' avun saan, Kuink'
peitän häpeääni? Kun tili multa vaaditaan,
Kun kuuluu Herran ääni: "Käy tänne, palvelijani,
Tee tili tarkka mulle, Saamistas leivisköistäni,
Jotk' annoin lainaks sulle!"
2. Mä sain niin ylen runsaasti, Vaan kaikk' on
hävitetty; Tuhansiin nousee velkani, Tuo turhiin
menetetty. Mä tuhlailin, kuin pohjaton Mull'
oisi lähde ollut; Nyt olen paljas, alaston, Ja
maksupäiv' on tullut.
3. Jumalan armolahjat sain Mä täällä hoitaakseni,
Vaan nyt on mulla syntin' vain Ja karvaat kyyneleni.
Voi millä köyhä, vaivainen Sen suuren velkan'
maksan? Kun Herra viimein vaatii sen, Suorittaa
kuinka jaksan?
4. O Herra, kuinka suuri on Sun armos, taas nyt
näytä, Ja kautta poikas ansion Mun puuteheni
täytä; Mun velkan' kaikki anteeks suo! Apua
muut' ei mulla, Kuin itse tuomarini luo, Anoen
turvaa, tulla.
5. O tuomarin', o Isän' ja  Mun armorikas Herran',
Suo aikaa, sääli, helpoita Sun tuomios kova kerran!
Mä tahdon, uudest' alkaen, Paremmin lainaas hoitaa,
Ja mennytt' aikaa muistaen, Eloa uutta koittaa.
6. Myös lupaan sulle, Herrani, Ah suo mun myös se
täyttää! Ett' annan sillen anteeksi, Ken vihaa mulle
näyttää. Vähäinen, mitätönhän vaan On hänen velkans
suurin, Jos anteheksi minä saan, Syntinen perinjuurin.
7. Tarkk' olin, kärkäs huomaamaan Vikoja veljessäni,
Vaan aivan hidas muistamaan Omia virheitäni; Se 
anteeks anna, Jesuksen', Suo henki uusi pyhä, Ett'
unhotan syyt veljien, Omian' muistan yhä!


Matth. 25.

129

1. Nyt, kristityt, valvokaatte! Läss' on jo sen päivän koi,
Kosk' kaikki te kuulla saatte, Kuink' tuomion torvi soi,
Ja tuomari suur' ylevässä On tuleva kunniassaan Hurskasta
ja syntistä tässä Hän oikeutt' tuomitsemaan.
2. Ei valtamme, voimamme auta, Ei kulta, ei kunnia maan,
Kun viimein aukeepi hauta, Niist' ei jää rahtuakaan Ei
nuoruus, ei terveys kestä, Ah, pian kuihtuvat nuo, Ei
tuonen kouraa ne estä, Ei turvaa ne sielulle tuo.
3. Siis kristityt, valvokaatte! Jumal' armonsa tarjoaa; 
Pois synnistä luopukaatte Ja sielunne varjelkaa! Ken
pelkääpi kadotusta, Se herrahan turvatkoon, Ken
pyytääpi pelastusta, Se armoa rukoilkoon.
4. Kun isosin, sanoopi Herra, Mua leiväll' et ruokkinut;
Kun janosin, et yhtä kertaa Sä vettä mull' antanut!
Ja sairaana, alastomana Kun tulin sun majahas, Sain
mennä mä avuttomana, Et antanut varoistas.
5. Kosk' olen, Herra, sun nähnyt? Näin lausunet
vastaten vain. Kaikk' olisin sulle ma tehnyt, Vaan
missä sun tavata sain? Hän sanoo: kun valitti sulle
Sun veljes, niin sinä mun näit; Kas, kaikki se tehty 
on mulle, Min lähimmäiselles teit.
6. Pois kirotut, pois kadotukseen, Pois vaivahan ijäksi!
Nyt myöhäistä on katumukseen, Pois menkäätte
luotani! Vaan te, Isän' siunatut, tulkaat, Te lempiät,
laupiaat; Mun valtakunnassan' olkaat, Se ijäks
omistakaat!
7. Näin lausuupi Herra, Ah meitä siis Jesus, sä 
johdata, Ett' auttamatt' emme heitä Me veljien
puutteita! Sun rakkautes ääretön aivan Ei säästänyt
henkeäskään, Ja minäkö lukisin vaivan' Ja
varan', kun köyhän mä näen!
8. Sä lupasit: ken rakastaapi, Ja muillen on laupias,
Myös laupeuden hän saapi, Hän totta on autuas.
Siis auta, sä rakkahin Herran', Ett' laupeutta mä
teen, Ja sitten mun sieluni kerran Vie kanssasi
autuuteen.


Matth. 25.

130

1. Verrattuna neitsehen kymmenehen On taivahan
valtakunta, Siis kuvaapi luontoa hitauden Ja 
suruttomuutemme unta. Meit' armahda, Herra ja
auta!
2. Viis neuvoo taas meitä valvomaan, Niin että me
saisimme tulla Kanss' ylkämme rakkaan, ja
huoneessaan Hääpidoissa iloiten olla. Valppaiksi
tee meitä, Herra!
3. Niin ylk' oli käskenyt neitseitä, Ett' odottamassa
he oisi, Ja koska hän palaisi retkeltä, He vastahan
lamppuja toisi. Ain' olkaamme valmihit täällä!
4. Vaan yljän tulless' ei tyhmillä Tult' ollut 
lampuissa enää; Myös toisilt' ei saaneet he öljyä;
Siis ostolle täytyi nyt mennä. O öljyä varustakaamme!
5. Ja taitavat neitseet ne yljän kanss' Hääsaliin mennä
nyt saiki, Mut tyhmät kun palasi ostoltans, Ol' ovet
jo lukitut kaikki. Voi ett'emme vaan tulis myöhään!
6. Nyt ulkona tyhmät ne odottavat, Ei sisään lasketa
heitä. Ah aukaise, Herra! he huutelevat; Hän vastaa:
en tunne mä teitä. Ah, meidät jos tuntisit, Herra!
7. Siis valmiina uskossa, valppaina Me ylkäämme
odottakaamme! Hääsaliin sitten me kanssansa
Myös päästäkin ilolla saamme, Ja ijäti riemuita siellä.


Matth. 25.

131

1. Kristuksen tulo on arvaamaton, Et tiedä kosk'
aukeepi hauta, Kun armonaikamme kulunut on,
Ei enää parannus auta. O Herra, armahda meitä!
2. Voi meitä, kuink' usein nukumme vaan Me 
suruttomuudessa unta, Tai hyörien tääll' emme 
muistakkaan Me Jumalan valtakuntaa! O Herra,
armahda meitä!
3. Ei työmme autuutta ansaita voi, Myös mailmasta
tyhjää me saamme, Mut Kristus, hän armon ja 
elämän toi. Siis hänehen turvatkaamme! O Herra,
armahda meitä!
4. O Jumala, neuvo sä valvomaan, Ett' oikein
käyttäisin ajan, Ett' öljyä lampust' ei puuttuis vaan,
Kun tuleepi Vapauttajan'! O Herra, armahda meitä!
5. Siis maailman huolet, mun sieluni, Sen monet
surut jo suista! Autuudest' olkoon murheesi,
Ja yljän tuloa muista! O Jumala meille sen suokoon!


Matth. 11.

132

1. Tulkaatte, raskautetut, Kuormalla synnin vaivatut!
Näin Kristus kutsuu meitä; Päältänne kuorman kevennän,
Sen hartioillen' sälytän, Näin vapahdan mä teitä.
2. Ikeeni siis nyt ottakaat Ja kuormani nyt kantakaat
Nöyrästi täällä aina! Sovelias on ikeeni Ja keviä mun
kuormani, Ei ketäkään se paina!
3. Vaan voimaa sitä kantamaan Ett' olisi, niin auttamaan
Mä riennän Hengelläni. Luonanne olen ristissä, Teit'
ett'ei kenkään ikinä Saa ryöstää käsistäni.
4. Näin sanoo hän, Mut ristiä Ei tahdo mailma kärsiä,
Vaan vastenmielin kantaa. Se yli kaiken rakastaa Vaan
huvia ja hekumaa, Pois niit' ei tahdo antaa.
5. Kuollessa, mailman mielestä, On kyllin aikaa kääntyä,
Nyt viel' on liika varhain. Kun kiel' ei taivu puhumaan,
Ei aju ajattelemaan, Se onko hetki parhain?
6. Ah älä petä itseäs Ajoissa kadu syntiäs, Pois käänny
retkistäsi! Herraasi opi pelkäämään, Pahuutta mailman
välttämään, Näin vartoo hetkeäsi!
7. Tarjona uskoville on Ijäinen ilo verraton. Ei nähty,
kuultu vielä! Kaikk' unhottuvat vaivamme, Kaikk'
muuttuvat nyt murheemme Jumalan luona siellä.


133

1. Ihminen tänne päälle maan, Kuin outo matkalainen
vaan, On hetkeks aikaa luotu, Ja hänelle täll' ijällään,
Niin lyhyellä, yhtenään Surua, huolta suotu.
2. Hän tänään viel' on terveenä, Ja huomenna jo 
kylmänä! Mit' auttoi voimans suuri? Näin katoo
mailman koreus, Ja kunnia ja kopeus, Kuin kedon
kukka juuri.
3. Ei meitä valta, rikkaus, Ei voima, nuoruus, kauneus,
Ei ystävätkään auta; Maailman kaiken tavara Ei 
kuolemasta vapahda, Kun aukeaapi hauta.
4. Ei auta tiedon tutkinnot, Ei ruhtinasten suosinnot,
Kuitenkin täytyy kuolla; Ken täältä valmistumatta
Käy ajast' armon, armotta Sen täytyy ijät' olla.
5. Siis kuule, armas ystävän', Jos tahdot saada 
elämän, Niin älä väsy vaivaan; Vaan pysy aina
sanassa! Se ompi sulla tukena, Ja saattaa riemuun
taivaan.
6. Jos onkin ristis raskaampi Ja kuritukses kovempi,
Parempi sun tok' olla, Kuin jos jo täällä osasi
Sinulle Herra antaisi, Ja hyljäis tuomiolla.
7. Jos lihallesi ainaisen Sä saisit myötäkäymisen,
Niin penseytyisit pian; Siis rakas Isä kurittaa,
Tääll' alla ristin kuljettaa Autuuteen uskoviaan.
8. Sä jälkeen ajan murhetten Saat ilon luona
Kristuksen Suuressa kunniassa; Ei ihmisjärki
arvata Voi iloa ja autuutta, Jok' ompi taivahassa.
9. Mit' uskollinen Jumala Lupaapi meille sanassa,
Se olkoon turvanamme! Hän tähden Poikans
Kristuksen Antaapi meille autuuden Perinnöksemme.
Amen!


Joh. 10.

134

1. Ota, Jesus, paimen hyvä, Laumahasi minua, Älä
suo mun erhettyä, Anna ääntäs seurata! Luonas 
turvani on parhain, Ah jos siihen mä jo varhain
Nuoruudessa pääsisin, Loppuun asti pysyisin!
2. Hyvä paimen rakastaapi Omaa lammaslaumaansa;
Rakkautta samoin saapi Hänkin taasen lampailta.
Näin myös rakastat sä mua; Jesus, ah suo, että
sua Minäkin nyt puolestan' Sydämestä rakastan!
3. Lammas seuraa paimentansa, Paimen kaitsee
lammasta; Kaitse mua, Jesus, kanssa, Suo mun
sua seurata; Kun mua peto tahtoo niellä, Apuasi
älä kiellä, Sauvas, äänes koroita, Vaara kauvas
karkoita!
4. Hyvä paimen kasvons kääntää Lampaan
puoleen armossa; Lammas paimenensa ääntä
Kuunteleepi halulla, Niin, o Jesus, äänes tulkoon
Rakkaaks mulle, ilon' olkoon! Hädissän' taas
ainiaan Sinä riennä auttamaan!
5. Kaikki eksynehet lampaat Saata kotiin laumaasi,
Ett' ei heitä pedon hampaat Raatelisi, surmaisi!
Harhateiltään tykös tuo ne, Että yksi lammashuone,
Yksi paimen olis myös! Täytä, Jesus, armotyös!
6. Tule, Jesus, turvakseni, Ole mulle armoinen,
Kasvos käännä puoleheni, Anna rauhas sielullen';
Anna että kuulla saamme Vastaukses: amen, amen!
Kiitos, paras paimenen', Sulle, turvan' ijäinen!



II Seurakunta ja kirkolliset toimitukset.

1. Jumalan sanasta.

135

1. Nää käskysanaa kymmenen, Ne meille kautta
Mooseksen Jumala itse ilmoitti, Ja Sinailla kirjoitti.
Ah Herra, armahda!
2. Mä olen Herras Jumalas; Muit' älä pidä turvanas;
Mua pelkää, minuun uskalla, Mua sydämestäs rakasta!
Ah Herra, armahda!
3. Nimeä Herras Jumalas Äl' ota turhaan lausuas; Ken
sitä turhaan lausunee, Sen Herra kostaa, rankaisee!
Ah Herra, armahda!
4. Mun lepopäivän' pyhitä, Suo palveliaskin levätä;
Et työhön häntä käyttää saa, Vaan palvelkaatte
Jumalaa! Ah Herra, armahda!
5. Vanhempiasi tottele Ja kunnioita, palvele, Ett'
edistyisit töissäsi, Eläisit kauvan maassasi!
Ah Herra, armahda!
6. Sä älä tapa ketäkään, Vaan auta toista hädässään!
Pois heitä viha, ylpeys Ja tora, riita, ynseys!
Ah Herra, armahda!
7. Lihasi himot hallitse, Huoruudest' itses hillitse!
Puheissa, töissä puhtaana Sun puolisoas rakasta:
Ah Herra, armahda!
8. Äl' omaa toisen varasta Tai muilla juonin anasta,
Vaan työlläs hanki leipäsi Ja tyydy omaan osaasi!
Ah Herra, armahda!
9. Sä älä väärin todista, Totuutta älä salaja; Äl ole
viekas, vilpillinen, Vaan rehellinen, vakainen!
Ah Herra, armahda!
10. Sä älä toisen huonetta Tai puolisoa halaja; Se,
mitä toivot itselles, Suo myös sun lähimmäiselles!
Ah Herra, armahda!
11. Jumala antoi lakinsa, Ilmoitti meille tahtonsa,
Synteimme tuntemiseksi, Elämän ojennukseksi.
Ah Herra, armahda!
12. Vaan, Jesus, la'in täyttäjä, Sun Pyhä Henkes
lähetä, Ett' hengen la'in meihin lois, Jok' Isäs
tahdon täyttää vois! Ah Herra, armahda!


136

1. Ken tahtoo olla kristitty Ja kristittynä kuolla, Ei 
sille outo, peitetty, Saa Herran laki olla, Jonk' antoi
itse Jumala, Ilmoitti Sinain vuorella Moseksen kautta
meille.
2. Siis pidä käskyt muistossas Ja seuraa niitä aina;
Näin sanoo Herra Jumalas, Se tarkoin mielees paina:
Jumala olen ainoa, Minuhun vahvast' uskalla, Äläkä
muihin turvaa!
3. Pyhänä pidä nimeni, Sit' älä lausu suotta, Jos tahdot
välttää vihani, Jok' kovan koston tuottaa; Sabatin päivä
pyhitä, Ain' olkoon sulle tärkiä Se kunniaksen' viettää!
4. Vanhempas pidä arvossa, Niin ikäs kauvan kestää;
Pidätä itses murhasta, Huoruudest' itses estä; Varkautta
vältä, valhetta; Suo toisen pitää rauhassa Huoneensa,
omaisensa!
5. Käskyissä näissä Jumala On tahtons ilmoittanut;
Siis riipu kiinni, Jonk' olet niissä saanut! Lain täyttymys
on rakkaus, Jonk' alku, lähde, perustus On uskoss'
elävässä.
6. Syvälle sydämehemme Nää käskys, Herra, paina,
Ja niitä seurataksemme Suo Henkes voima aina; Tääll'
elämään meit' auta niin, Ett' taivaaseen me koottaisiin
Jesuksen, Poikas, kautta!


137

1. Lakinsa Herra Jumala On meille julistanut ja kymmenessä 
käskyssä Tahtonsa ilmoittanut. Ne käskyt tarkoin muistakoon
Jokainen, jolla huoli on Sielunsa autuudesta!
2. Mä olen kiivas kostaja; Näin kuuluu sanat Herran. Siis
muistakaamme: tuomita Hän uhannut on kerran. Jumala, 
vaikka armoinen, Synnille ompi vihainen, Rankaisee
pilkkaajansa.
3. Vanhurskas Herran viha on. Ijäisen koston saapi Pahojen
parvi kelvoton, Kun hänet unhottaapi; Ain' neljäntehen
polvehen Hän kostaa lasten lapsillen Rikokset vanhempien.
4. Ken voisi häntä vastustaa, Ken Herran käden estäis?
Vihansa voimaa ankaraa Ei maat, ei taivaat kestäis. Kun
lyöpi Herra vihassaan, Raukeevat perustukset maan, Ja
taivaan vahvuus vaipuu.
5. Mut jotka häntä rakastaa, Hän armias on niille, Ja laupeutens
osoittaa Käskynsä pitäjille; Hän heitä seuraa armollaan, 
Noudattaa siunauksellaan, Hyvästi holhoo heitä.
6. Siis käskyt Herran Jumalan Tarkasti pitäkäämme, Tahtonsa
tiellä ainian Vaeltain mielellämme! Suo Henkes meitä johdattaa,
Mielemme siihen taivuttaa, O Isä armias, Amen!


138

1. Lakias, Herra Jumala, Mä tahdoin kaikin seurata, Mut
näen sen nyt surulla, Ett' olen kaikin puuttuva.
2. Mä synniss' siinnyt, syntynyt, Synnissä aikan' elänyt,
Ja minut synti hukuttaa, Jos sult' en voimaa voittoon saa.
3. Juur' usein kauhistuksissa Heräjän, vapistuksissa, Kun
tunnen Herran vihassaan Mua tuomiolla uhkaavan.
4. Ijäiset vaivat helvetin Mä synneilläni ansaitsin, Kun
rikoin la'in Jumalan, Vanhurskaan, kiivaan kostajan.
5. Ei taida koko maailma Minulle antaa apua, Keventää
syntikuormaani, Kun tuntoan' se painaapi.
6. Ah kuhun tässä  tuskassa Mä käännyn avun toivossa;
Ken poistaa kuolon kauhian, Lepyttää vihan Jumalan?
7. Et luvannut sä hyljätä Sun puolees kääntyväisiä, Siis
minullenkin armos suo Ja apu tuskassani tuo!
8. Suo mulle Pyhä Henkesi, Ett' omistaisin armosi, Niin
muuttuu kuolon' eloksi, Ja tunnon tuska iloksi!
9. Mun sydämeni kamala Vioista synnin paranna, Se
Hengelläsi puhdista Ja uuteen mieleen uudista!
10. Suo, Jesus, mulle halua Ja anna armos apua Sun
tahtos mukaan elämään, Niin Herran käskyt täyttämään!
11. Sinussa, Jesus, turvan saan, Mä avun löydän luonas
vaan; Sä täytit lain edestäni Ja kärsit rangaistukseni.
12. Vahvista tässä uskossa Ja rakkautes tunnossa,
Niin rauhan löydän sielullen' Ja elän, kuolen sinullen.


Daav. 12 psalmi.

139

1. O Herra Jumal' taivaassa, Me syystä valitamme,
Maailma vastaas kankia On, niinkuin nähdä saamme;
Sun sanas ylönkatsotaan Ja totuus alas poljetaan, Ja
valhe vallan saapi.
2. Nyt maailmassa hallitsee Ihmisten turha juttu,
Vääryys ja vilppi vallitsee, Sanaasi moni suuttuu; Nyt
ompi silminnähtävä: On ajat kovat käsissä, Nuot
ennustetut ennen.
3. Jumalan pelko, palvelus On pilkaks, nauruks käätty,
Ja vallan saanut kavaluus, Totuus on valheeks väätty.
Sen ompi viekas saatana Nyt juonillansa julmilla Niin
matkaan saattaa tainnut.
4. Me mykät, kuurot, sokiat Kuljemme harhateillä, Kun
lampaat paimenettomat, Ei kaitsijata meillä; Sun tieltäs,
Herra, poikenneet Olemme, milt'ei joutuneet Jo kuolon
kadotukseen.
5. Mut vielä, Herra Jumala, Voit meitä armoos auttaa,
Hävittää juonet saatanan, Laumaasi meitä saattaa; Sun
pyhä sanas, Jumala, Tuon häijyn hengen juonista
Sielumme varjelkohon!
6. Sun sanas, Herra, vahvista Ja kunnias itse vastaa; Äl'
anna sanaas kallista Kenenkään meiltä raastaa! Sun
kansaas köyhää varjele Ja seurakuntaas suojele, Ilohos
viimein saata!


140 

1. O Herra, pyhä sanasi On unhotetuks tullut, Ja monen
sielun surmaksi Pois peitettynä ollut; Sen sijahan on käytetty
Vaan ihmis=oppi turha, Ja pyhä kirja hyljätty Sen kanssa
totuus, turva.
2. Sun sanas, Herra, yksin on Ravinto sielullemme; Turh'
on ja tuottaa turmion, Jos toista hapuilemme. Herramme
petolliseksi Sen opin julistaapi, Jok' ompi sielun surmaksi,
Kun sanast' erottaapi.
3. Hajoopi siltä rakennus, Ken Herrass' ei tee työtä; Pois
kuihtuu kaikki istutus, Jos hän ei ole myötä. Vaan Herran 
sana vakava On kalliomme täällä; Ei myskyissäkään
horjahda, Mi seisoopi sen päällä.
4. Siis kiittäkäämme Jumalaa Suuresta armostansa, Meit'
että vielä virvoittaa Hän täällä sanallansa! Kun kirkkaasti
sen valkeus Maailmaa valistaapi, Niin turha ihmisviisaus
Häpeillen raukeaapi.
5. Valossa pyhän sanan tään Me siis vaeltakaamme! Jos
Herran tähti hyljätään, Mist' oppaan toisen saamme? Ken
pimiässä vaeltaa, Sen epäilyttää mieltä, Sen jalka yhä
horjahtaa Ja viimein eksyy tieltä.
6. Se ompi valitettava Ja viepi suureen huoleen: Ihminen
vihaa valkeutta, Käy pimeyden puoleen; Mielemme, Herra,
valista, Sun Henkes voiman kautta, Ja totuus meissä vahvista,
Pois pimeydestä auta.
7. Vaikk' maa ja taivas kokonaan Katoopi, hukkuu kerran,
Kuitenkin pysyy kohdallaan Vahvana sana Herran; Siin'
ompi turva vakava, Saan varmaan siihen luottaa, Jos
kuinkin väijyy saatana, Niin sana avun tuottaa.
8. Kun tässä lujass' uskossa Mä maailmasta eriin, Saan
toisen kodin taivaassa, Elämän uuden perin. Tää usko
armas, autuas Siis, Herrani, suo mulle! Siit' ijät kaikki
taivaassas Kiitosta veisaan sulle.


141

1. O iloitkaat, te kristityt, Kun Herran sana pyhä Niin
runsaasti on suotu nyt Ja leviää viel' yhä! Tää sana
pysyy ijäti, Ei muutu totuutensa; Se olkoon teille kalliimpi
Kuin maa kaikk' aarteinensa!
2. Näin Herran sana opettaa, Näin neuvoo kansallehen:
Autuuteen se vaan päästä saa, Ken turvaa Kristuksehen.
Pois oma arvo, ansio! Ne tyhjäks raukeneepi; Kun tulee
Herran tuomio, Kaikk' kerskaus vaikeneepi.
3. Kyll' ihmisjärki ylpiä On aina sanaa vastaan, Ja 
pitääpi sen tyhjänä Houreena ainoastaan. Vaan
rahtuakaan pienintä Ei koskaan siinä muutu, Siit'
yksin tulee elämä, Ei voima siltä puutu.
4. Ja ruhtinas tään maailman, Kyll' yrittääpi voittaa,
Ko'oten voimans ankaran, Ja viekkaat juonens koittaa;
Mutt' Herraa vastaan ponnistaa On turha työ ja uhka,
Se tyhjäksi ei sanaa saa Vaan hajoaa kuin tuhka.
5. Siis, kristitty, äl' epäile, Lujasti voit sä luottaa:
Jumalan käs' on vahva, se Kyll' aina avun tuottaa.
Vahvempi hänen sanans on Kuin vastusjoukko suuri,
Se ompi linna verraton, Se on kuin vahva muuri.
6. Siis sydämestä hartaasta Me Herraa rukoilkaamme,
Ett' ilossa ja surussa Sanansa pitää saamme! Lupahan
meille Jumala Läsn' olla ain' ja auttaa, Kun etsimme 
hält' apua Jesuksen nimen kautta.


142

1. Meill' ompi aarre verraton, Sen rinnalla myös kulta
Ja kivet kalliimmatkin on Kuin tuhka vaan ja multa; Tää
lahja kallis taivahan, Tää paras aartehemme, On pyhä
sana Jumalan, Annettu omaksemme.
2. Kun ruoste, koi ja aika syö Muun kaiken kokonansa,
Kun usein raukee ihmistyö Jo kohta alkaissansa, Kun
maa ja taivas hukkuupi Ja olemasta lakkaa, Niin Herran
sana ijäti On pysyvä ja vakaa.
3. Ei raukene vanhuudestaan Tää sana armas, pyhä;
Polvesta polveen samaa vaan Suo voimaa, rauhaa yhä.
Se täydess' ompi voimassa, Kun luonto kaikki hajoo;
Ei siitä katoo rahtua, Vaikk' maa ja taivas vajoo.
4. O sana kallis, vaikka pois Hyljätty monta kertaa, Mik'
ihmisviisaus se vois Sinulle vetää vertaa? Lujempaa turvaa
meille ken Voi tuoda mistään muusta, Kuin armon sana
ikuinen, Lähtenyt Herran suusta?
5. Jos toisten tukein pettäissä Mä tartuin sanaan Herran,
Jos maailman meren myrskyistä Pakenin siihen kerran,
Niin tiedän paikan turvatun, Miss' ijäinen on rauha, Sataman
tunnen siunatun, Miss' eivät myrskyt pauhaa.
6. Kuin vesilintu lahdella Käy alle veden pinnan, Ja
huuhdottuaan sulkansa Taas nostaa puhtaan rinnan, Niin
puhdistuupi sielusi Sanassa kirkkahassa; Se tuntee että
liikkuupi Olossaan oikiassa.
7. Siis kiitos, Herra laupias, Nyt lakkaamatta aivan, Kun
sinä meille sanassas Osoitit tietä taivaan! Ken nyt on köyhä,
rikas ken, Sun sanas saatuamme! Omahan on se jokaisen,
Tää kalliin tavaramme.


143

1. Herra, joka sanassasi Annat kuulla äänesi. Ilmi saatat
totuuttasi Sieluillemme valoksi, Auta että minäkin Sanassas
sun löytäisin!
2. Its en tunne viisauttas, Järken sit' ei tajua; En mä näe
kirkkauttas, Silmän' kun on sokia. Avaa siis, sä Herrani,
Näkeväksi silmäni!
3. Isä, joka runsahasti Saarnata suot sanasi, Uskovilles
armahasti Avaat armohelmasi, Avaa myös se minullen,
Rakkauttas tutaksen'!
4. Jesus, joka uhriks annoit Edestämme itsesi, Kovan
kuolon tuskat kannoit, Elääksemme ijäti, Suo, sä mun
Vapahtaja', Sun ett' aivan omistan!
5. Neuvo, Pyhä Henki, tiesi, Johda sille jalkani;
Kiinnitä mua totuuteesi, Tule sydämeheni; Sitä hoida,
holhoa, ilahuta, lohduta!
6. Auta että ahkerasti Tutkin sanaas kallista, Elämäni
loppuun asti Pysyn siinä vahvana; Uskoani kasvata,
Voimallasi vahvista!
7. Ääntäs, Jesus, kuullakseni Jalkais juureen laskeun,
Liikuta sä sydämeni, Taivuta se sinuhun, Että sua 
rakastan Sydämestän' ainian!


144

1. Mä kauniin tiedän kukkasen, Joka ei ole halpa, Se
yli kaikkein kukkasten, Ihanaisten, Minulle hyvin kelpaa.
2. Tää kaunis, kallis kukkanen On Herran pyhä sana, Se
paistaa pimeytehen, Se kaikillen On valon antajana.
3. Tie Kristus on ja elämä Kaikille katuville, Pois
kääntyville synnistä, Vääryydestä, Armoa etsiville.
4. Hän sanoo: tänne tulkaatten, Te syntiset, mun puoleen'!
Mä tahon tuoda sieluillen Virvoituksen, Ett'ette syntiin kuole!
5. Edestä kaiken maailman, Hän kovan kärsei vaivan, Ja
viimein vielä kuoleman, Niin katkeran; Näin avas meille taivaan.
6. Hän sanallansa valistaa, Ja sakramenttein kautta Meitt'
uskossamme vahvistaa Ja holhoaa, Ja viimein iloon auttaa.
7. O kuule, Jesus armias, Rukoilevia meitä! Murhetta pidä
laumastas, Suo apuas, Meit' älä koskaan heitä!
8. Sanallas saata lapsikses, Niin että taivaas saamme;
Omista meitä omikses Ja veljikses, O Jesus Kristus! Amen.


145

1. Ah, kuinka voinen kiittää Sua, Herra, armostas,
Ylistää sua siitä, Mink' annat sanassas! Sun armos
avaruutta Ei sydän käsitä, Hyvyyttäs aina uutta Ei
järki ymmärrä.
2. Jo mennyt menoinensa Se aik' on surkia, Kun
pimeys kahleesensa Sai kansas, Jumala; Kun seisoi
vakan alla Totuutes kynttilä, Kiellolla ankaralla Pidettiin
kätkössä.
3. Sanasi salattihin, Ja väärät saarnaajat Sen selviin
totuuksihin Juonensa sotkivat; He käyttelivät kansaa
Kuivilla kaivoillaan, Omia luulojansa Levittäin 
maailmaan.
4. Vaikk' pyhä totuutesi, Kuin päiv' on selkiä, Vaikk'
meitä omiksesi Kalliisti ostit sä; Ei sinuun saatu luottaa,
Vapaasti katsahtaa, Ei itse sulta tuottaa Apua tuskissa.
5. Voi suurta surkeutta, Kun kuultiin enemmän Maailman
viisautta, Kuin sanaa elämän, Kun Herran lupaukset Ja
käskyt hyljättiin, Ja ihmisasetukset Sijahan siirrettiin!
6. Ylistys Jumalalle, Kun muisti kansansa; Kaikelle
maailmalle Taas kaikuu sanansa! Se yö jo nyt on
laannut, Mi sielut sokaisi, Se valta lopun saanut, Mi
sanan vangitsi.
7. Ken meiltä valloittaapi Nyt Herran lahjan sen! Nyt
sanan kalliin saapi Jo kuulla jokainen; Köyhillä, rikkahilla
Elämän kirja on; Siin' ompi uskovilla Tavara verraton.
8. Siis neuvo, Jumalamme, Niin aina, että me Sanaasi
harrastamme, Uskossa kestämme! Pahemmin muuten vielä
taas meille käydä vois, Jos pysymättä tiellä Eksymme
jälleen pois.
9. Suo että sanas pyhä Maailman kansoissa Kasvaapi
runsaast' yhä Hedelmää kallista! Kaikille kirkkahasti
Sen valo loistakoon, Maailman ääriin asti Pimiän poistakoon.