Seitsemännen vuoden leipää - Riemuvuosi 5777



Olen kolmen vuoden ajan tutkinut mitä oikein saan aikaan yhden vuoden kuluessa ja se on vähän. Pari tai kolme omaa työtä ja pari tai kolme muiden
tekemän työn lisäystä. Odotin, että olisi käynyt ilmi vähintään yksi työ viikossa eli 52 työtä vuoden aikana, mutta ei; niitä on korkeintaan puoli tusinaa.
Ja noiden puolen tusinan työn joukossa on vain yksi tai kaksi laadultaan moitteetonta.

Hyvin paljon joutuu tekemään työtä ja valvomaan öitä, että saisi edes tuon puoli tusinaa työtä vuodessa aikaiseksi. Laadultaan ne kuvastavat sitä
älykkyysosamäärää 118, jonka olen saanut perimän kautta. Näillä töillä ei saada Suomea nousuun eikä karun ja hedelmättömän maan hedelmästä
kaiketi voikaan tulla satakertaisen sadon antavaa hyvän maan hedelmää.

En voi olla tyytyväinen, että niin kovalla työllä saa niin vähän aikaan. Mutta tänä riemuvuonna 5777 saisi olla asia toistapäin. Niin, että vaivaa näkemättä
saisi aikaan ITSEÄÄN TYYDYTTÄVÄÄ jälkeä. Pari päivää sitten sain inspiraation ruveta muistelmaan niitä aistikokemuksia, joita on muistiini jäänyt
pelkoina, mielihyvän tuntemuksina tai muuna sellaisena tunteena. Ja ensimmäistä kertaa ehkä viiteen vuoteen olin tyytyväinen siihen laadun ja vaivannäön
suhteeseen, jonka synnytämää seuraavat pienet muistelot ovat.




1. Tahtosinpa maistaa vettä, joka ei ole suolaista tai makeaa, vaan ______________________________________
2. Tuhkan väri on hämmästyttävän harmaa; entä jos se olisi keltaista.
3. Jaloimmat mauista tuottaa aavikkojen palmupuut.
4. Välimeren saarilla näkee sateenkaaria, jotka ovat monta kertaa kauempana horisontissa; kuin Suomessa nähdyt pilvissä roikkuvat sateenkaaret.
5. Nousuveden tulon voi kuulla korvillaan monta päivää ennen varsinaista nousuvettä.
6.  Kapea veden ympäröimä niemimaa voi olla kuin ikisumussa. Aurinkoisella säälläkin ja hämärässä hämärtää niemimaalla ilmakehä.
7.  Maalla seisova katsoo merellä ohi lipuvaa laivaa ja hämmästyy kun sen meno on äänetöntä, vaikka moottorit ovat työssä.
8. Puhtaus aiheuttaa siivoojassa vihan tunnetta. Lapsi taas leikkii mielellään ja iloiten kuralätäkössä.
9. Jos ei älyä paastota syömiseltä nuorena ei vanhana enää maistu ruoka, vaan ruokapöydästä puuttuvat antimet.
10. Ukkosmyrskyn aikana lyövien salamien tuoksu melkein aistitaan, mutta ei sieraimilla, vaan korvilla.
11. Kielojen tuoksu on lumoava ja nostaa mieleen devonikauden tms. ilmaston.
12. Rakkaus syvenee, joka kerralla kun rakastuu, mutta ihastuminen tekee joka kerta kipeämpää.
13. Identtinen ulkoasu ja identtinen koko takaavat kyvyn liikkua jopa suuressa parvessa samassa rytmissä.
14. Mitä tiheämpi on avaruudessa liikkuva pallo sitä vinhemmin se pyörii.
15. Ymmärtäväiset lehmät katsovat toistensa perään, mutta viisaat linnut pitävät huolta vain itsestään.
16. Vaikka maapallon pinta-alasta on meriä kaksi kolmasosaa voi olla ihmisiä, jotka eivät koskaan ole nähneet merta.
17. Se mikä liikkuu ei voi pysyä kätkössä. Niinpä jopa vuoret liikkuvat.

Eivät nämä lauseet välttämättä pidä paikkansa, vaan ne ovat muovattu seikoista, jotka ovat aiheuttaneet hämmästystä mielessäni. Yleensä tuollaisen
hämmästyksen on laukaissut aistihavainto, jonka pitäisi olla mahdoton. On luultavaa, että nämä eivät ole tosiasioita, vaan ns. mutu-tietoa.
En ole koskaan aiemmin saanut tällaista rypästä kokemuksia tai muistoja kymmenien vuosien ajalta lapsuudesta vanhuuteen. Sen vuoksi pidän näitä
lauseita riemuvuoden satona.

18. Kovimmillaan kärsivällisyys on kun odottaa tähdenlentoa. Kuun jälleen esiin tulemista jaksaa odottaa paljon paremmin.
19. Se koska seuraavan kerran näkee auringon nousevan aiheuttaa kärsimättömyyttä, mutta kuuta maltaa odottaa näkevänsä vaikka kuukausia.
20. Ymmärtäväinen armahtaa ja saa armoa, mutta viisas on usein vailla armoa ja etsiikin vain sopua ja rauhaa.
21. Kaikista kiitollisin saamastaan avusta on rampa mies.
22. Mies etsii vapaata naista puolisoksi vaikka toiselta puolen maapalloa, mutta ei näe sellaisen kävelevän joka päivä sadan metrin päässä itsestään.
23. Kyyhkynen ei osaa puhua paitsi jos joutuu rammaksi toisesta jalastaan. Silloin sen puhetta melkein ymmärtää.
24. Talvella jäisen kosken vesiryöppy tuntuu paljon vaarallisemmalta kuin kesäisen kosken vesiryöppy.
25.  Kun näkee ensimmäisen kerran kuurankukkia ikkunassa jää tuo kerta usein melkein viimeiseksi. Samanveroisina ne eivät toistu.
26. Oman varjonsa näkee yllättävän harvoin. Parhaiten talvella halogeenivalossa, joka on tarpeeksi korkealle asetettu.
27. Jokainen uusi lasillinen vettä maistuu paremmalta kuin edelliset juodut lasilliset.
28. Toisen rinnalla käveleminen on miellyttävää, mutta perätysten kävely nöyryyttävää. Toisin on pyöräilyn laita.


Riemuvuoteen liittyy usein voimakkaita tunne-elämyksiä ja siten myös muistoja.




Häpeän ennalta nähdä sun lausuvan runoa
joiden tunnelma on liian voimakas
Mutta kun lausunta alkaa se tempaa mut mukaansa
Ja alan nähdä sut rinnalla jumalten tai
ainakin keralla suurten urosten.

Iloiten lapset tervehtivät syksyn punakeltaista
vaahteran lehteä
Mutta tuo lehti on synkkä ja iloton ja itkee vain
valittaen osaansa.

Joka tulee häviämään naiselle juoksun saa siitä itse aina
ennalta tiedon enkeliltä.
Niin, että kun on hävinnyt juoksun ja nainen iloitsee täysin sydämin
mies nauraa vain itsekin.

Jokainen huone on kuin toisensa kopio, mutta silti kun menee jonkin
talon huoneeseen ensimmäistä kertaa on se kuin eri maailma.
Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta Jumala
rakentaa kaiken.



On sääli, että raamatun mukaan tarkkanäköisyyden saaminen edellyttää sitä, että menee väliin kun näkeen kahden kovin
riitelevän jostakin. Itse en ole saanut tarkkanäköisyyttä, joten en voi kirjoittaa syvällisiä huomioita säätiloista tai eläimistä
tai kasveista.

TARKKANÄKÖISYYS ON HYVE, JOTA EN VALITETTAVASTI OMAA, MUTTA LAHJAKSI SAIN NYT
JOITAKIN MUISTOJANI AVATA.




Muistelen tässä hetken Sören Kierkegaardin teosta: Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus.
En muista siitä paljoa; vain kaksi asiaa, joita voisin hyödyntää mikäli tahdon tehdä parempaa jälkeä vastaisuudessa töissäni.

1. Subjektiivisia muistikuvia objekteista, jotka eivät olleet esineitä, vaan nämä objektit ovat immateriaalisia objekteja objektien sisällä.
2. Hyppy, jonka suorittaa tulevaan tilaan tai aikaan onnistuu aina.

Kirjoitan ensi kertaa elämässäni lauantai päivän AAVISTUKSEN.

Saavun sovittuun aikaan
Mutta sä katsot mua toruen
Vain paikka taitaa olla väärä
Hiljaa suljen oven paikan sen

Kuin kirjastonomistaja saavun kirjastoon
Mutta kävelen nopeasti nurkan piiloon
Siellä Lähden seikkailulle verkkoon
Mutta pian sieltäkin joudun lähteen pakoon

Kotiin saavun ainakin päässä kruunu valtiaan
Enkä pakoon pötkimään joudukkaan, mut
sielun haavat kasvaa vaan
kun näen minkä sotkun lähtiessäni jätin
jälkehen Ja nyt loppuillan sitä voimatonna
katselen. Se imee loput voiman rippeet siten.

Asioiden muistelu menneisyyteen päin on Kierkegaardin filosofiassa turhaa ja tarpeetonta. Sen, että Jeesus eli joskus näkee siitä, että on nyt
olemassa kirkko. Jos aikoo kirjoittaa runon siitä mitä eilen tapahtui on parempi sijoittaa se hypyn avulla tulevaisuuteen ja kirjoittaa runo siitä
mitä huomenna tapahtuu. Kun kirjoittaa huomisesta launtaipäivästä niin tulee harvinaisen usein kirjoittaneeksi jokaisen menneisyyden lauantai
päivän historiaa samalla. Kun hyppää niin hyppää aina tulevaisuuteen ja edessään olevaan tilaan. Harvoin tulee hypänneksi menneisyyteen ja
taaksepäin. Sehän on turhaa ja mahdotonta. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voi tehdä paljon paremmaksi.

Kierkegaardin suhde Heegeliin jääköön minulle arvoitukseksi. Olihan se miehelle itselleenkin arvoitus. Heegelissä ei ole mitään kohtaa mihin
voisi tarttua kiinni. Tartunta-ala puuttuu. Teesi on tätä päivää, mutta antiteesi ammentaa voimansa aina menneisyydestä ja sen vuoksi on
vaikea tarttua kiinni antiteesiin. Menneisyys on jotakin, jota ei hyödytä ajatella. Teesi voisi olla Tanska on pienempi kuin Saksa kaikin tavoin
siis myös kultuuriltaan. Kierkegaard voisi esittää vain antiteesinään lauseen: Mutta minä olen suurempi kuin Tanska. Ovela lause, mutta sen
perusteleminen edellyttää taantumista historian puoleen. Siihen Kierkegaard tuskin suostuu.

Mikä siis on tuon kaiken synteesi? Kultuuri on suurempaa kuin maantiede.



Kuinka paljon onkaan teoksia joita en ole lukenut verrattuna niiden teosten lukumäärään, jotka olen lukenut. Jos kirjoittaisin tärkeimmän lauseen,
jokaisesta teoksesta, jota en ole lukenut voisin kirjoittaa roppakaupalla kirjoja, mutta on vain harvoja lukemiani teoksia, joista voisin kirjoittaa
jotakin järkevää. Yritän vaikka kaunokirjallisesta teoksesta Tarzan Apinain Kuningas kirjoittaa jotakin järkevää.

Luin tuon teoksen ensimmäistä kertaa sarjakuvana, joka oli hivelevän kaunis ja lumoava. Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Meri, joka ei ole meri, vaan valkoinen, vaaraton läiskä laivan alapuolella. Ei kuulu mitään ääniä; sillä lintuja ei lennä taivaalla eikä muitakaan eläimiä
näy. Vaatteet ovat paksut ja siis erittäin lämpimät. Tulee hiki jokaiselle laivassa olevalle. Eikä pelkästään hiki sillä eräs parrakas miehistön jäsen on
tulistunut. Hän ei saa juoda yhtä hyvää viskiä kuin laivan päällystö. Hän tarttuu aseeseen ja ajaa kaikki pois luotaan. Matka-arkku jätetään rannalle
ja pariskunta sen kanssa. He synnyttävät lapsen, jonka apina ryöstää. Poika oppii pian tappamaan leijonia. Sitten hän rakastuu naiseen, joka aavistaa
tulevaisuutensa, mutta hyväksyy sen huolimatta siitä, että se tulee olemaan köyhä ja vaatimaton. He menevät naimisiin Amerikassa, mutta mies hyppää
puuhun takaisin. Koska puussa liikkuen hän kokee olevansa nopeampi kuin kukaan.

Mikä olisi se lukematon teos, josta kirjoittaisin yhden lauseen ja joka päihittäisi edellä olevan lukemani teoksen.

Norsujen kuningas on aina vanhin ja viisain naaras, joka löytää vaihtuvista säistä huolimatta vesipaikat ja ruokapaikat varmimmin.
Eläimet ovat viisampia kuin ihmiset. Ihmiset valitsevat johtajansa sen perusteella miltä tämän ulkoinen olemus vaikuttaa katsojan
silmissä tai enemmistön silmissä. Vaikka tuo johtaja ei osaisi mitään taitoa eikä tuntisi ympäristöä, vaan vain kykenisi mielistelemään
alamaisiaan. Yleisesti ottaen katsotaankin, että ihmisten kaikki johtamisjärjestelmät demokratiaa myöten ovat epäonnistuneita.
Platon niminen filosofi oli eräs joka tiedosti tämän noin 2400 vuotta sitten. Hän kirjoitti teoksen, jossa esitteli sen millaisia johtajia
ihmislaumoilla pitäisi olla. Eivät kyllä kaikki eläimet välttämättä ole yhtä viisaita kuin norsut, joilla on erittäin suuret aivot.




Lasten leikit ja laulut ovat omaa luokkaansa ja samoin ovat laadultaan verrattomia lasten lukemat kirjat. Niissä ei puhuta seksistä muuta kuin
Freudilaisittain psykologisesti vihjaten. Paljon muitakin asioita niissä on, joista voidaan puhua vain vihjaten. Yritän nyt kirjoittaa lapsille tai
nuorille pienen tarinan muistelemalla niitä kirjoja, joita luin lapsena.

Syksyn saateet huuhtelivat maata. Koulumatkat tuottivat huolta sillä piti päästä kastumatta kotiin tai muuten vaatteisiin saattoi tulla likaa, joka
pitäisi pyykätä pois, vaikka vaatteet olivat juuri pestyt. Pete ei ollut muistanut ottaa sateenvarjoa kun oli aamulla lähtenyt kouluun. Sade oli
alkanut yltyä vasta iltapäivällä välipalan aikaan. Välipalaksi kaikki seudun koulut olivat tuona keskiviikkona tarjonneet lantun palasen ja se
ei ollut tarpeeksi suuri tyydyttämään nälkää. Peten vatsaa kurni jo kun koulu loppui kello 15 iltapäivällä. Hän mietti hetken mitä reittiä voisi
käyttää matkalla lammen rantaan, jotta ei kastuisi  liian pahoin. Kotiin hän ei aikonut vielä mennä. Vanhemmatkin pääsisivät töistä vasta joskus
kello 18 aikoihin. Pete oli yhdessä kolmen muun pojan kanssa rakentanut lautan lammen rantaan, jota hänen teki mieli päästä koittamaan
vesillä, mutta hitaasti tippuvat sadepisarat ja pilvinen taivas saivat hänet aprikoimaan, että tänä keskiviikkona ei kannataisi yrittää vielä laskea
lauttaa vesille testaamista varten. Lautta oli kyllä valmis jo, mutta liian myöhään silti. Pojat eivät olleet osanneet ajoittaa hetken mielijohteesta
alkanutta lautan rakentamista kesään, vaan vasta elokuun lopussa oli ajatus lautan rakentamisesta juolahtanut Matin päähän. jne. jne.


Ei minulla kyllä ole enää tässä iässä paljon intoa lasten kirjoja kirjoitella. Tuon pienenkin kappaleen kirjoittaminen oli aivoja pakottavaa
työtä. Kuluttavaa ja voimia vaativaa. Mutta välillä kyllästyy aikuisten seuraan, jotka ovat niin raadollisia ja tympiintyneitä ja kaikin puolin
huonoa seuraa. Tahtoisi laulaa lasten lauluja ja tehdä naivistisia kirjoitelmia. Onneksi on sentään filosofeja kuten Kierkegaard, joiden
teoksia lukee yhtä hyvin mielin kuin puhtaimpia lasten kirjoja.



Jotkut kirjailijat kirjoittavat liian hyviä ja uskottavia teoksia. Kun tohtori Martti Luther kirjoitti kauniiilla kielellään Iso Katekismusken niin
sen sisältöön oli melkein pakko uskoa sen kielellisen vilpittömyyden, puhtauden ja taidollisuuden takia. Teokseensa hän laitttoi uskomuksia,
joiden toden perän laita saattoi olla niin ja näin, mutta ne olivat ehkä oman aikansa yleisiä uskomuksia ja kauniiksi unelmahahmoksi hän
veisteli kuvamme Jumalasta; niin että odotimme kaiken automaattisesti käsiimme lankeavan ilman omaa työtämme edes hiukan vertaa -
lahjana Jumalalta.

Ei ole ihme, että tuon teoksen ohjaama elämämme kääntyi loppua kohden kulkiessaan tilanteeseen, jossa huomasimme olevamme vähän
puulla päähän lyötyjä. Alkoi mielessä orastella kysymys: Mitä nytten? Entä jos olisinkin omin käsin tehnyt sittenkin jotakin työtä.
Entä jos olisi tajunnut ryhtyä tiedemieheksi ja alkanut koota ja piirellä kaikenlaisia kasvien osasia, kiviä ja hyönteisiä. Olisi ehkä oppinut
vähän matematiikaa ja fysiikkaa eikä tarvitsisi vanhuuden kynnyksellä aprikoida alkaisiko opiskella matematiikkaa.

Ei aina meistä ole huonoin se, jonka kirjoitukset ovat värittömiä ja taidottomia. Nuo taidolliset ja kauneinta kieltä käyttävät teokset ohjaavat
elämäämme mielestäni suuntaan, joka on huono käytännön kannalta. Ne vaikuttavat kuin kaukaisen suuren ja kirkkaan tähden loiste niin,
että sitä ihastuu ja jää katselemaan, mutta loppujen lopuksi tuo tähti on niin kaukana todellisuudesta verrattuna aurinkoon, että siitä saatu
hyöty jää viime kädessä olemattomaksi.

Miksi ihmeessä tohtori Lutherin piti kirjoittaa enemmän ja hivenen taidollisemmin kuin esim. Feuerbach. Jos tuon toisen kirja olisi yltänyt
samalle tasolle kuin tohtori Lutherin kirjat; niin se olisi ollut minulle suuri edistysakel lukea se. Mutta Feuerbach ei saanut tuloja yhtä paljon
kirkon kaltaiselta laitokselta kuin mitä kirkonmiehet saivat. Eikä hänen aikansa riittänyt kunnon teoksen kirjoittamiseen.

Hän kirjoitti paljon itsestään ja mielipiteistään. Ikään kuin hän olisi ollut Messias, jonka mielipiteillä olisi tullut ollla mitä suuremmoisin arvo.
Mutta hän ei kyennyt vakuuttamaan, että eläisi ikuisesti mielipiteineen. Vaan nousi yksi ainoa tai pari hänen mielipiteistään ikuiseen arvoon,
mutta muut niistä olivat unohduksen alaisia. Hän sanoi että Jumala kyllä saattaa olla olemassa, mutta ei rukouksista huolimatta saa aikaan
sitä, että joka ikinen ihminen kykenisi elämään tyydyttävää elämää. Sen vuoksi pitäisi jokaisen omin voimin ja omin käsin tehdä työtä oman
onnensa eteen.

Miten itse olisin jatkanut tuosta yhdestä tai kahdesta ikuisesta ajatuksesta käsin kirjoittamista, jos olisin ollut hän? Hänen olisi pitänyt
kirjoittaa sen lisäksi sakramenteista ja pyhityksen voimasta. Kuinka pitää olla yksi pyhä kynä ja kuinka tuon kynän saa pidettyä
pyhänä. Kuinka voi panostaa jonkun varaan niin, että yrittää luoda kultin tai messiaan tuon toisen varaan. Kynä olisi voinut olla
pyhitetty esim. seuraavin tavoin 1. Erityisen kallis ja hieno kynä 2. Jonkun tietyn värinen kynä tiettyyn tarpeeseen jne. Kultin olisi voinut
luoda vaikka jonkun ulkomaalaisen varaan, jolla olisi ollut jotakin annettavaa: Vaikka vieras kultuuri tai vieras kieli.

Mutta Feuerbachin takana ei ollut kirkon tapaista rikasta ja monia hallitsevaa organisaatiota. Hän ei voinut siten kirjoittaa kuin vain muutaman
arvokkaan mielipiteen.



Tällaisia juttuja voisi kirjoittaa kirjoista, joita on lukenut, mutta miten sitten Ison Katekismuksen tai  Feuerbacin kirjat korvaisi yhdellä lauseella
kirjaan, jota kukaan ei ole kirjoittanut:

Vain saksalaisen syntyperän omaava mies osaa kirjoittaa jatko-osia saksalaisten suurmiesten teoksiin. Ei kukaan suomalainen ole elänyt niin
todesta Isoa Katekismusta tai Feuerbachia kuin mitä joku saksalainen on tehnyt.
Itse toivoisin, että olisin lukenut suomalaisten kirjailijoiden klassikoita, jotta olisin oppinut jotakin ja jotta olisin voinut kirjoittaa edes yhden
jatko-osan.

Nyt ei ole aikaa käydä lävitse tätä lukua oppikirjasta. Voitte opiskella sen itsenäisesti lukien, joko nyt tai joskus myöhemmin.
Maantieteen historia.
Itävalta.

Arkeologia on maantieteen eräs aputiede. Sen perusteella voidaan sanoa että jääkauden jälkeen vaelsi kaivosmiehiä jäästä vapautuneille alueille.
Heidän aikansa kului esimerkiksi Itävallassa suolakaivosten perustamiseen, mutta heidän ajatuksissaan oli paljon suuremmat suunnitelmat ympäristön
muokkaamiseksi. He tahtoivat rakentaa Itä-Euroopaan kukoistavia teollisuuskeskuksia, joissa heidän kaivostuotteitaan jalostettaisiin ja Saksan halki
he halusivat rakentaa suuria moottoriteitä rannikolle, joita pitkin heidän tuotteitaan kuljetettaisiin.

Jumala rakastaa edelläkävijöitä. Euroopan edelläkävijät olivat kaikki kaivosmiehiä. Mikäli edelläkävijät olisivat olleet maanviljelijöitä näkyisi se enemmän
tämän päivän Europan maatalouden voimakkuudessa ja uljuudessa.  Mutta tämän päivän Euroopan yhteisöt ovat valjastetut toteuttamaan tuhansia vuosia
sitten eläneiden kaivosmiesten kaikki unelmat.



TÄMÄ TEKSTITIEDOSTO TAI HTML-TIEDOSTO SYNTYI LEIKITEN JA VÄHÄLLÄ VAIVALLA KUN EN PALJOA AJATELLUT MITÄ
KIRJOITIN. YLEENSÄ SENSUROIN ITSEÄNI SEN VERRAN PALJON, ETTÄ VAIN VAIVOIN SYNTYY EDES YKSI TEKSTITIEDOSTO.
TÄLLAISIA KESKENERÄISIÄ TEKELEITÄ VOISI KIRJOITTAA HYVIN YHDEN TIEDOSTON PÄIVÄSSÄ.