Synti on hepreaksi: Osumista maalista harhaan



Maailmanhistorian jaottelu aikakausiin on sinänsä onnistunut lukuun ottamatta viimeisintä 500 vuoden ajanjaksoa, jonka hahmotus on
ontuvaa. Uusi aika tai uusin aika on jotenkin ontolta kuullostava nimitys tuolle ajalle, joka selvitti monin tavoin maailman rakenteen.
Yhteensä kirjoitetaan 36 525 pyhää kirjoitusta, joista 2000 kertoo maailman rakenteesta. Nuo maailman rakennetta käsittelevät teokset
kirjoitettiin epäilemättä 1500-2000 jKr. tienoilla.  Millaisen nimen tuollainen aika siis ansaitsee, jota raamatussa kutsutaan nimellä:
Lopun aika tai Sovelias hetki. Maailman rakennetta valaisivat hieman jo teokset: Heenokin kirja, Ramajana ja Koraani satoja tai tuhansia
vuosia aiemmin, mutta eivät paljoa. Onko aina niin, että kun maailman rakenne selviää jollekin kultuurille täysin on sen kulttuurin loppu lähellä?

Vai miten on suhdaututtava raamatun tällä ajalle antamaan nimeen? Lopun aika. Jollakin tavalla näen, että maailman rakenne oltaisiin voitu
selvittää paljon paljon aiemmin. Mutta se olisi voinut johtaa maailmanloppuun. Ainakin Heenokin kirjaa ja Ramajanaa, jotka selvittelivät
vähän maailman rakennetta seurasi loppu. Samoin Koraanin luoma kulttuuri nopeasti sai voimakkaita vihamiehiä. Ja näyttää sama toistuvan
vielä voimaakkaampana länsimaiden maailman rakenteen selvitystyön päätökseksi. Jonkinlainen karmea kohtalo seuraa jokaista maailman
rakenteen selvitysyritystä.

Maailman rakenne on jonkinlainen käsittämätön TABU, jonka rikkomisesta seuraa koko maailman tuho. Minkä vuoksi Lopun Aika on
raamatusssa esillä niin paljon? Ja toisaalta minkä vuoksi eräät tuon ajan piirteet eivät ole esillä lainkaan? Entä jatkuuko maailma vielä
Lopun Ajan jälkeen vai tuleeko todellakin jo maailmanloppu?  Emme vieläkään kykene tekemään pätevää historiaa Lopun Ajan tapahtu-
mista. Ehkä sitä osoittaa sekin, että kun varsinainen Lopun Aika oli 1470-1960 jKr. Sitä ei seuraa suoraan uusi aika, vaan välissä on
Lopun Hetkeksi nimitetty hetki 1960-2043 jKr. On jotenkin noloa, että Lopun Ajan historia on niin jäsentymätöntä ja vaikeasti hahmo-
tettavaa yhä vielä.

1. Kulkuteiden rakentaminen ja keksintöjen jakautuminen maittain.
2. Neljät vankkurit alkavat kulkea ja kiertää maata.
3. Maailman rakenne selvitetään perin pohjin.
4. Neljä seppää.
5. Hyökkäys etelään ja pohjoiseen.
6. Vallankumous.
7. Ikuinen Oikeudenmukaisuus.
8. Pukki ja Pässi vastakkain.

Jotenkin ehkä tuota Lopun Aikaa leimaa puolittainen epäonnistuminen.  Neljät vankkurit tekivät toimestaan totta, mutta neljä sepää eivät
kyenneet toimimaan täysin oikealla tavalla. Jos projisoisi sen minkä vuoksi herätykset vähenivät siihen minkä vuoksi sepät eivät olleet
menestykselliset, voisi päätellä, että kyse oli taloudellisesta niukkuudesta. Kun yhtä lellitään ja yhdelle suodaan panoksia liikaa niin ei synny
enää uusia taimia niitä varten varattujen panosten puuttumisen vuoksi. Suomessa herätyksen ongelmana on se, että Lestadiolaisia pidetään
kirkon lellikkeinä siinä määrin, että uutta herätyksen tainta ei voi syntyä. Sepät: Puritanismi (keskinäiset riidat), Kapitalismi (sosialismin tarve),
Nationalismi (siirtomaa-ahneus), Militarismi (Kilpavarustelu). Syntyi jopa Hegelin filosofia kuvaamaan ja toiveikas käsite: synenergia sitä
kuinka aina pitääkin olla kaksi toisiaan vastaan olevaa voimaa.

Miten tuo puolittainen epäonnistuminen sitten vaikuttaa Maailmanlopun mahdollisuuteen tai toisaalta siihen miten uusi tuleva aika toimii?
Melkein sanoisin, että ellei tosiasiaa kyetä tunnustumaan; eli neljän sarven menestystä seppiä vastaan toimiessaan; niin historiankirjoitus
ei ole pätevää. Vain jäännös palasi Israeliin. Vaikka tarkoitus oli, että koko kansa. Se merkitsee, että neljä sarvea voittivat kamppailunsa
osittain. Uusi aika ei voi alkaa epäonnistumisen johdosta.  Koska siis jo epäonnistuttiin raamatun täyttämisessä tärkeissä kohdin voivat
muutkin raamatun kirjat tulkita epäonnistuneiksi. Nekään eivät enää voi toteutua. Jäljelle jää joko Maailmanloppu tai sitten uudet profetian
kirjat, joilla ei ole tekemistä raamatun kanssa.

Vai voiko osittaisen epäonnistumisen jotenkin sovittaa raamatun tuleviin tapahtumiin. Ei mitenkään. Sen sijaan islamin profetiat näyttävät
olevan suunnitelman mukaan eteneviä. Ja myös muilla kansoilla on profetioita. Niistä mainitaan mm. Ilmestyksessä. Sen lisäksi neljä
vankkuria onnistuivat suunnitelmissaan täysin. Tuolla epäonnistumisella on selitettävissä ne tapahtumat jotka Lopun Aikana eivät löydy
raamatun profetioista.

Puolet Lopun Aikaa koskevista raamatun sanoista toteutui täysin ja upealla kunnioitusta herättävällä tavalla. Sen sijaan, esim. sana siitä,
että merten poikki lähdetään etsimään Jumalan sanaa kaikkialta maailmasta ei toteutunut sellaisenaan. Koska eräät kansan oikeista
opettajista ryhtyivät kääntämään raamattua ja painattamaan siitä suuria määriä. Oli monia, joilla oli Jumalan Sana jo hallussa omasta
mielestään ja sen asemesta, että he olisivat lähteneet etisimään Jumalan Sanaa he lähtivätkin etsimään El Doradoa eli kultaa, aarteita
ja omaisuuksia.

Lopun Aikaa edeltävä aika piti olla aika, jolloin Pahat teot SOVITETAAN. Sen sijaan siitä tulikin vihan aika. Kirkko kyllä pyrki toimimaan
oikein ja paljon parjattu anekauppa oli sydämenä Pahojen tekojen Sovituksessa. Mutta anekauppaa alettiin pitämään harhaoppina ja
suurena syntinä ja luopumuksen merkkinä eikä ymmärretty sen olevan sydän tuon ajan kaikelle toiminnalle. Kirkko oli monin tavoin täysin
puhdasoppinen ja pyhä yhä edelleen. Kirkkoa turhaan parjattiin niiden asioiden johdosta, jotka olivat hyvällä kantilla. Jos oltaisiin noudatettu
kirkon kieltoa raamatun kääntämisestä; niin epäilemättä retket meren ylitse olisivat perustuneet eri seikkoihin mihin ne nyt perustuivat.

Siis on pidettävä puhtaina monia sellaisia historian piirteitä, joita on parjattu yli kohtuuden. Sen sijaan marttyyreina toimineet eivät ehkä
ansaitse niin suurta arvonantoa mitä heille nykyisin tahdotaan osoittaa.

Sen, että on menty harhaan osoittaa eräät Apostoli Pietarin kirjeiden sanaluettelot. Vihan ajan, jona siis raamattua pidettiin viisautensa
tähden suurimmassa arvossa tehtäväluetteloon Apostoli Pietari oli merkinnyt tuolle kohden: Knowledge (ymmärrys ja tieto).
Ei ollut viisauden aika, vaan ymmärryksen täydelliseksi tekemisen aika. Melkein voisi osoittaa, että tuhat vuotta ollaan jo nyt jäljessä
siitä kehityssuunnasta, joita Jumalan täydelliset ja kunnoitusta herättävät suunnitelmat vaativat. Joka parjaa Jumalaa tai kirkkoa tekee
sen tietämättä, että noiden kahden toimiessa päänä kaikki historian tapahtumat olisivat olleet kunnioitusta herättäviä, ihastusta tuottavia
ja kauniita.

Mutta nyt voidaan todeta, että VOITTAJAKSI kaksinkamppailussa selvinnee ISLAM. Mitenkään ei enää päästä siihen kursiiin, joka
on merkitty Raamatun profetioihin sillä emmehän voi mennä takaisin menneisyyteen ja uudestaan pakottaa elämään oikealla tavalla niitä
hetkiä historiassa, jolloin tehtiin väärät valinnat. Ollaan kuin laiva, jonka piti matkustaa Suomesta Intiaan Afrikan kiertäen ja Intian
Valtamerta pitkin. Mutta joka eksyikin kurssista ja matkusti Karibian merelle ja kiersi Etelä-Amerikan kärjen sekä Ison Valtameren
ylitti Australiaan ja sieltä kautta päättyi Intiaan. Päämäärä voi olla ehkä saavutettavissa jotenkin, mutta matkareitti on kyllä harhassa
siltä reitiltä mikä on raamattuun kirjoitettu.

Myös Odysseys teki omia harharetkiään monien vuosien ajan ennen kuin päätyi päämääräänsä. Itse olen pessimistinen raamatun suhteen.
Mitä tuolle kirjalle pitäisi tehdä? Voi olla tänä päivänäkin, että ELIITTI on käynyt lävitse sen vaiheet oikein ja oikeassa kurssissa.
Kulkenut juuri niin kuin raamattu sanoo, mutta ainakin minä itse olen ajautunut ns. Kansan oikeiden opettajien käsiin, jotka ovat aivan
ilmeisesti suurilla harharetkillä ja minä siinä mukana olen harhassa.

Vuonna 313 jKr. Milanon ediktillä kirkko sai toimintavapautta, mutta kolme kuningasta syrjäytettiin. Tästä kertoo Profeetta Danielin
kirjan 7. luku. Ehkä eräs tekijä, joka johtaa harharetkille on noiden kolmen kuninkaan yritykset selvitä takaisin pinnalle ja maan kama-
ralle. Kirkko, joka sai toimintavapauden toimi hyvin ja pyhänä, mutta nuo kolme kuningasta ajautuivat tuon tuostakin ristiriitaan pyhän
kirkon kanssa. Eräät saattavat väittää, että valdolaiset ja eräs toinen lahko suosivat kansankielisiä raamattuja vastoin kirkon tahtoa.
Siinä meni maailman kirjat sekaisin. Piti olla tiedon, ymmärryksen aikaa ja VIISAUS oli se, jota janottiin ja jonka vuoksi kuoltiin
marttyyreinä.

Marttyyrit voittivat paljon alaa ja saivat aikaan melkoisen harharetken. Heitä yritettiin kukistaa, mutta turhaan. He olivat valmiit kuolemaan
sen puolesta, että viisauskirjallisuus olisi ykkösasemassa kaikkina aikoina ennen kuin tasapainoinen ja tasapuolinen sivistys. Sivistystä
tasapuolista ja tasapainoista omaksui puhdasoppiset sekä ELIITTI.  Mutta ne, joita marttyyrit onnistuivat harhauttamaan jäivät imemään
pelkkää viisautta kaikkina aikoina koskaan oikein aikuistumatta.

Tämä siis on tilanne Lopun Ajan ja Lopun Hetken tienoilla, että peruuttamattomasti on ajauduttu harhaan raamatun osoittamasta tiestä.
Historia ei olekaan täynnä Jumalan kunniaa, oikeutta, rauhaa ja rakkautta, vaan se on täynnä sotia, julmuuksia ja kansanmurhia.
Väitän, että historia voisi olla täynnä Jumalan kunniaa ja ylevyyttä kauttaaltaan. Nyt se on sitä vain puolittain.

Miten siis kuvasin edellisen ajan kunniakkaita hetkiä on hienoa, mutta onnea varjostaa tietoisuus epäonnistumisesta ja harhaan menemisestä
monin kriittisein paikoin. Apostoli Pietarin kirjeessä on kuvattu edellisen ajan vahvuudeksi: KÄRSIVÄLLISYYS. Se merkitsee, että olisi
pitänyt olla kärsivällinen sosiaalisten parannusten suhteen ja kaiken muunkin suhteen. Sen sijaan monet kiiruhtivat täyttämään näkyjä. He
eivät kyenneet kärsivällisyyteen.

Tämän nykyisen uuden ajan teemaksi Apostoli Pietari nostaa: Hypomanian. Pitäisi toimia kiireesti ja kuin päätön kana. Jatkuvalla kiireellä ja
paineella puskea lävitse näyt ja profetiat. Kaikki unelmat ja visiot täysillä nopeasti esille ja täytäntöön. Mutta onnistuuko se mitenkään kun
on jääty tuhat vuotta jälkeen oikeasta kurssista.  Onko pelinappuloita tarpeeksi, ovatko ne tasokkaita ja onko onnistumisen edellytykset mistään
kotoisin. Kärsivällisyys ei ole nyt samanlainen valttikortti kuin mitä se olisi ollut edellisenä aikana.

En näe enää mitään muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa uuden kunniakkaamman historian. Jossa otetaan huomioon Jumalan ja kirkon asema
päänä, jota ei toteltu tapeeksi, ja siksi mentiin harhaan. Nyt on kysymys siitä miten korjata menneen tuhannen vuoden virheet?
Voidaan nähdä esimerkinnä tuollaisesta korjausyrityksestä teos nimeltä: Juudaksen evankeliumi.
Siinä määritellään 12-18 taivasta, joilla jokaisella on taivaankansia 6-9 kappaletta ja niin edespäin. Yhteensä 365 lahkoa. Ja nuo voisi vielä
sadalla kertoa 36 525 lahkoa. Tuo sama määrä on muuten olemassa pyhiä kirjoituksia. 2000 eli noin 5 prosenttia niistä kertovat maailman
rakenteesta.

Ovatko nuo juuri ne 2000 lahkoa, jotka ovat olleet kadoksissa ja jotka joutuvat kadoksiin? En tahdo uskoa niin. Se olisi julmaa, tarpeetonta
sekä epäoikeudenmukaista.

Mutta on nähtävä globalisaation meritys siinäkin, että muodostamme ikään kuin orkesterin. Kaikki eivät ole viulunsoittoon perehtyneitä, vaan
osa soittaa torvia ja osa rumpuja. Emme kaikki voi perehtyä enää ymmärrykseen. Emme kaikki voi perehtyä enää niihin asiohin, joista olisi
muodostunut sopusointuinen ja tasapainoinen soppa.

Kädessä on nyt kortit, jotka monin uhrauksin, vallankumouksin ja kapinoin ovat jääneet käteen. Pidän noita kortteja aivan kelvollisina pelattavaksi.
Ei ole hylätty ja jätetty meitä pulaan, mutta Jumalan ja kirkon kunnia on joskus puhdistettava. En tiedä onko se viisasta vielä nyt. Etuna siitä, että
saamme pilkata pyhiä, taivaallisia ja jopa Jumalaa ovat totuuden pyhittymiset.

Kirkko ja Jumala ja historian kunniallisuus eivät ole kaikkien mieleen, mutta tosiasiat ovat tosiasioita. Mikäli kirkko olisi saanut olla päänä sekä
Jumala niin kaikki historia olisi kunniakasta ja täynnä voitokasta onnistumista.

Puolet epäonnistuvat kuitenkin kohtalonomaisesti. Puolet otetaan, puolet jätetään. Oli kymmenen morsiusneitoa. Puolet nukahtivat, mutta puolet
menivät häihin. Niin on ollut tähän päivään asti. Tulevaisuus tuo mukanaan kuitenkin toisen aspektin: Yksi kolmesta palvelijasta kätkee
denaarinsa, yksi häävieraista sidotaan ja heitetään ulos. Näin ollen voidaan ehkä olettaa, että vastaisuudessa, jopa kaksi kolmasosaa on
pelkkää iloista onnistumista, mutta yksi kolmasosa raamatusta epäonnistuu jälleen. Toivotaan, että sellainen parannus on mahdollista saavuttaa.

Mutta Kirkon ja Jumalan kunniaksi kirjoitettu historia ei todellisuudessa ole minun tehtäväni. En ole sovelias kirjoittamaan historiaa.
Sen asemesta olen kyllä saava luoda oman maailmankuvani psykologisen. Jos jotakin historiaa kirjoitan niin sen pitäisi olla nimeltään:
Psykohistorian kuva edellisestä Milleniumista. Sen sijaan humanistinen historiankirjoitus ei ole minun tavoitettavissani.

Humanistinen historiankirjoitus tekee surulliseksi ihmisen. Mikä lohdutus olisi sopiva? Psykohistoriallinen historiankirjoitusko?

Toinen millenium psykohistorian kannalta katsoen oli luopumusta kirkon ja Jumalan asemesta kaiken päänä.
Tuosta luopumuksesta seurasi, että puolet maapallon asujamistoa jäivät pimeyteen. Etupäässä tuo pimeyteen
jäänyt puolisko koostui köyhistä. Sen sijaan rikkaana pysynyt eliitti vaelsi koko ajan valossa ja noudattaen
raamatun pelastussuunnitelmaa. Mikäli kaikki olisivat hyväksyneet kirkon pääksi ja Jumalan niin koko historia
olisi ollut täynnä kirkkautta, kunniaa, pyhyyttä ja valoa. Psykohistoria kuvaa sitä miten vaeltaen olisi kuljettu
ihmiskuntana voitosta voittoon aina ja ikuisesti.

Pyhät ja kunniakkaat kuten: Nooa, Job, Daniel ja Pietari kirjoittivat edeltäkäsin Jumalan pelastussuunnitelmaa
koskevista asioista tavoitteena kaikkien pelastuminen ja iankaikkisesti voitosta voitoon kulkeminen. Mutta
syntyi eripuraa ja riitaa siitä mikä on tärkeää kunakin ajankohtana. Jumalan ja kirkon johdolla olisi joka aikaan
oltu oikean asian parissa, mutta alkoi esiintyä edelläkävijöitä, jotka eivät tienneet oman aikansa vaatimuksia
tarpeeksi tarkasti. Heidän toimensa poikkeuttivat tulevaisuuden kurssia yhä sivummalle Jumalan pelastussuunni-
telmasta.  Jumala rakastaa edelläkävijöitä, mutta poikkemat oikeasta kurssista ja harharetket viivyttävät kaikkien
pääsyä päämäärään.

Muistamme kansallisen eeppoksen Odysseuksen harharetkistä sekä tiedämme Kolumbuksen etsineen toista
tietä Intiaan täysin tietämättä mitä siitä seuraisi ja minne hänen tiensä päätyisi. Noiden miesten matkat kuvastavat
sitä, että joskus tie päämäärään on pitempi kuin olisi oikeasti hyvä olla. Heidän kävi kuitenkin onnellisesti lopulta.
Samoin voi kaikkien eksyneiden ja harhailevien lampaiden käydä hyvin, jos paimen vain niitä ahkerasti etsii.
Ja silloin kun päänä on kirkko ja Jumala sekä pyhät ja kunniakkaat miehet kuten: Nooa, Job, Daniel tai Pietari
kuljemme epäilemättä täydellisesti noudattaen kuhunkin aikaan kuuluvaa suunnitelmaa.

Toinen Millenium alkoi täysin Jumalan suunnitelman mukaisesti Ristiretkillä. Profeetta Danielin kirja kuvaa
kuinka lännestä tulevat laivat pelastavat Jerusalemin ja Egyptin mongolien aikomalta hyökkäykseltä sinne.
Myöhemmin käy ilmi, että ristiretket vielä olivat tärkeitä Renesanssin syntymiselle.
Myös kirkon rooli päänä alkoi loisteliaasti. Sovitus pahoista teoista hankittiin luostarilaitoksen perustamisella
sekä anekaupalla eräinä esimerkkeinä. Islamiin saatiin kosketus, joka puolestaan oli pyhien miesten ansio;
sillä ymmärrys ja knowledge olivat saatavissa vain islamin avulla. Miten loistelias ja suunnitelman mukainen
olikaan alku.
Mutta sitten syntyi kitkaa kun eräät rohkeat edelläkävijät, jotka eivät välittäneet pyhien miesten ajalle
osoittamasta pyhityksestä ymmärryksen ja knowledgen osalta vaativat viisauden eli raamatun pyhittämistä
ja avaamista kansankielelle ymmärryksen asemesta. Nuo edelläkävijät loivat perustaa kielitieteelle ja
eräät heistä menivät niin pitkälle, että vaativat viisauden pitämistä joka aika ainoana tärkeänä tehtävänä.
Pyhien miesten sydämelle oli tärkeämpää kuitenkin, että olisi monipuolinen sivistys ja että kunakin aikana
keskityttäisiin kullekin eri ajalle tarkoitettuun erityispyhitykseen. Historian kulku sain kolmannelle ja
neljännelle sukupolvelle ominaisen katoavaisuuden leiman sen sijaan, että olisi kuljettu voitosta voittoon.

Voittoisaa olisi ollut valmistautua seuraavan ajan tehtävään eli Jumalan sanan hakemiseen merten takaa.
Sen sijaan tuo sana oli jo sydämissä ja kirjoituksissa raamattuna eli viisautena. Intiasta ainakin olisi ehkä
ollut saatavana pyhiä kirjoituksia Jumalan sanaa. Samoin ehkä arabeilta. Merille kyllä lopulta lähdettiin,
mutta enimmäkseen hakemaan rikkauksia ja etsimään El Doradoa. Kärsivällisyyttä olisi tarvittu paljon
hindin ja arabian kielen avaamiseen sekä vieraiden kulttuurien ymmärtämiseen, mutta kun ymmärrystä
oli laiminlyöty viisauden kustannuksella ei ollut kärsivällisyyttä moisiin toimiin, vaan mieluummin ryöstettiin
aarteita. Tuon seuraavan ajan kolmas ja neljäs sukupolvi olivat kärsivällisyydessä jäävejä. Heti kun tuli
näkyjä ja ilmestyksiä sosiaalisista uudistuksista niitä tahdottiin väkisin nopeasti toteuttaa, vaikka se olisi
ollut vasta tämän nykyisen ajan tehtävä. Ei ollut kunniakasta 1470-1960 jKr. olleen aionin kolmannen ja
neljännen sukupolven historia. Tuolloin kaiken lisäksi taisi käydä niin, että Jumala kyllästyi olemaan päänä
ja jätti laumat heitteille. Eihän häntä päänä ollut kukaan muu kuin eliitti kuunnellut.

Tämä nykyinen aioni sitten onkin vasta nupullaan ja miten sen kunnian tulee käymään? Harhaan ollaan
menty ja raskaasti. Nyt ihmettelen kun on Iankaikkinen Isä ilmaissut Kansalaispalkan olevan sen, joka
raamattua parhaiten toteuttaa. Siinä tulisivatkin palkituksi ne, jotka Kristuksen tähden ovat luopuneet
tai joutuneet luopumaan jostakin. Siinä Jumalan kunnia korottuisi niin, että hän ei olisi velassa kenellekään
mitään. Se voisi olla parhaimmillaan iankaikkinen ratkaisu moniin ongelmiin. Se täyttäisi raamatun senkin
sanan, että kaikki Jumalan nimiin otetut kansat orjuutetaan. Tulevaisuudessa historian kirjoitus epäilemättä
lukisi sen kunniakkaiden saavutusten ja ensimmäisen sukupolven saavutusten joukkoon.
Mutta Kansalaispalkkaa pilkataan ja sitä vastustetaan ymmärryksestä osattamien toimesta. Kaikki ovat
viisaita omissa silmissään, mutta ymmärrys vain uupuu ja uupuu. Sentään Syyrian arabeilta ja Keski-
Afrikan asukkailta on ymmärrys ja apukin Kansalaispalkan suunnittelutyöhön tullut. Voimaa siihen on
antanut Venäjän avustavat toverit.
Viisaus omissa silmissä on niin suurta monilla, että olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että raamatun profetiat
ja näyt sinetillä suljetaan. Ei enenpää viisautta, vailla ymmärrystä. Mutta saa nähdä miten tämän nykyisen
aionin kolmas ja neljäs sukupolvi töpeksivät omalta osaltaan. Tarkoitan sitä, että kun raamattu avattiin
ja sitä ruvettiin markkinoimaan aikana, jolloin ymmärrystä olisi pitänyt hankkia ja tuo seikka on johtanut
siihen, että on tapahtunut mitä on tapahtunut kunniatonta; niin olisi hyvä nyt laittaa ainakin osa raamatusta
jäihin kokonaan ja perehtymällä perehtyä ymmärrykseen oikeana rautaisannoksena. Osittain onkin jo
toteutunut asia tuo sellaisena lakina, että vihapuheet ovat kielletyt. Ja kuten tiedämme raamattukin sisältää
kaikessa viisaudessaan paljon vihapuheiden kaltaista tekstiä.

Nooan, Jobin, Danielin ja Pietarin kaltaisia miehiä jos oltaisiin arvostettu enemmän kuin edelläkävijöitä
voisivat asiat olla kohdallaan.  Mutta viisaus voi sekin osottautua arvoltaan suureksi. Itse olen sitä lukenut
40 vuoden ajan tulematta hullua hurskaammaksi, saamatta johdatusta ja pystymättä käsittämään maailman
menoa. Siksi puhun aika kovin sanoin raamattua vastaan ja itken voittoisamman ja kunniakkaamman
historian perään.

Millenium omasi seuraavat päätavoitteet: 1. Sovitussysteemi pahojen tekojen 2. Iankaikkinen oikeudenmukaisuus.
Jonnekin on tuo sovitussysteemi kadonnut. Anekauppa kiellettiin, vaikka se muistutti epäilemättä Zakat veroa.
Iankaikkinen oikeudenmukaisuus ei toteutunut etelässä, joka ryöstettiin eikä paljoa Amerikassakaan.
Vaikka Euroopassa saatiin aikaan vallankumousten avulla Ihmisoikeudet.  Jeesus ei tullut kieltämään mitään
olemassaolevaa; eikä siis anekauppaakaan. Mutta kunniakas ja voittoisa historia olisi saatu aikaan.

Eräs heikkous on olllut monien raamatun selittäjien väärät tulkinnat. Sekin kohta Profeetta Danielin kirjassa,
jossa puhutaan kuinka 70 vuosiviikkoa annetaan kaupungin ja kansan rakentamiseksi ja ennalleen saattamiseksi
sekä jumalattomuuden lopettamiseksi, synnin lopettamiseksi, sovituksen tuomiseksi, oikeudenmukaisuuden
tuomiseksi, profetian ja näyn sinetöimiseksi ja kaikkein pyhimmän voitelemiseksi käsitettiin tapahtuvaksi vain
yhden 70 vuosiviikon aikana, vaikka viisaimman kuningas Salomon mukaan jokaiselle asialle on oma 70
vuosiviikon aikansa. Näin ollen kaikkien noiden tehtävien täyttäminen veisi kahdeksan kertaa 70 vuosiviikkoa.
Kun sitä ei tajuttu pyrittiin päättömään menoon ja liian nopeaan asioiden täyttämiseen.

Toisaalta on ymmärrettävää kaikki tämä temppelin turmelemisesta ja puuttumisesta johtuva 2300 vuoden
(323 eKr - 1975 jKr) jumalaton, päätön ja väkivaltainen historia. Se on kirjoitettu eräässä toisessa kohden
Profeetta Danielin kirjaa, että 2300 iltaa ja aamua kestää temppelin tuhoutumisesta ja saastuttamisesta
johtuvat ahdingot. Mutta onneksi Jumala lähetti Messiaan, Johtajan eli Aleksanteri Suuren, jonka filosofiasta
varsinkin eliitti otti oppia. Diogenes Laertioksen teoksesta päätellen eräs tuon filosofian piirre on kiteytetty
lakiin: Kotini on linnani. Eli vaikka temppeli oli saastutettu ja tuhottiin niin eliitti ainakin otti omakseen filosofian,
että kukin sai omassa kodissaan harjoittaa uskontoa sen mukaan kuin kykeni. Kotirauhaa pidettiin perustana
monille asioille ja järkkymättömänä. Erään teoksen antama kuva Sveitsin kelloteollisuuden ja mekaanisen
teollisuuden kukoistukselle esimerkiksi kuvasi sitä, että jokaisella teknikolla oli kotirauhan turvin mahdollisuus
kehittää omaa tekniikkaansa salassa, kiireettömänä ja muiden häiritsemättä.

Ehkä on niin, että eliitin lisäksi pään tarkoittamassa suunnassa etenivät myöskin jotkut valtakunnat eri puolilla
maapalloa. Esimerkiksi jumalattomuudesta ei tullut ehkä loppua kaikkialla, mutta Roomasta puhutaan leijona
petona, joka sai ihmisen sydämen ja näin muuttui jumalattomasta  Jumalan kaltaiseksi. Kun puolestaan puhutaan
siitä, että synnistä tulee loppu niin tuo ei ehkä toteutunut kaikkialla maapallolla, vaan tietyssä valitussa valtakunnassa.
Ja kun puhutaan, että pahat teot sovitetaan niin se ei toteutunut samaan aikaan kaikkialla, vaan ehkä vain tietyssä
valtakunnassa. Niin tai näin voidaan esittää nykyinen historian kirjoitus sekin pienessä määrin raamatun ja Jumalan
tarkoituksen mukaiseksi ainakin paikka paikoin, mutta mitään suurta täyttymystä ei voida osoittaa tapahtuneen
kaikkialla maapallolla, vaan MENO OLI TODELLAKIN PÄÄTÖNTÄ SUURIMMASSA OSASSA MAAILMAA.

Suomessa on toki näennäisesti ainakin hyvin noudatatettu Profeetta Danielin kirjan kullekin ajalle osoittamaa
tehtävää. Meno ei ole ollut päätöntä, vaan ollaan ehkä oltu syrjässä maailmanhistorian keskipisteistä. Sen johdosta
meno Suomessa on ollut hitaampaa kuin muualla ja juuri hidashan on ollut Raamatun ja Jumalan aikataulu.
Suomi on luonnonolosuhteiden pakosta seurannut hidasta kaavaa oikein onnistuneesti. Mutta joissakin kohdin
on Apostoli Pietarin kirjeessä mainitusta luettelosta jääty jälkeen. Voidaan kai sanoa juutalaisten auttaneen täyttämään
Vanhan Testamentin asialistat sangen onnistuneesti, mutta kristityt puolestaan eivät ole siinä määrin onnistuneet
Uuden Testamentin asialistojen täyttämisessä.

II Pietarin kirje:
5. Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,
6. tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa,
7. jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.
8. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi
eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.
9. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea.
Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.

Usko syntyi vuosina 0-500 jKr
Lujuus syntyi vuosina 500-1000 jKr
Oikean tiedon olisi pitänyt syntyä 1000-1500 jKr, mutta siitä jäätiin pahasti paitsi tai ainakin jälkeen muita.
Kirkko esimerkiksi opetti, että Vanhan testamentin kaikki profetiat toteutuivat Kristukseen mennessä.
Tämä ei ole ollut oikeaa tietoa sillä olemme nähneet uuden vuoden 1992 raamatun käännöksen antamin silmin
monien profetioiden toteutuneen vasta paljon myöhemmin. Oikean tiedon etsiminen Suomessa on työn ja tuskan
takana ollut. Itse olen käyttänyt 40 vuotta kirjastoissa ravaten ja oikeaa tietoa etsien. Löysin tuon tiedon vasta
tehtyäni pyhiinvaelluksen Israeliin sekä tutustuttuani Jehovan todistajiin sekä islamiin.
Itsehillinnälle pyhitetty aika olisi pitänyt olla 1500-2000 jKr., mutta myös tuossa suhteessa koen Suomessa
epäonnistumisen olleen melkoisen perusteellisen.
Kreikankielisen käännöksen mukaan tämä seuraava aika eli 2000-2500 jKr on omistettu Hypomanialle eli
eräänlaiselle hillittömyydelle tai hypetykselle, mutta englanninkielinen käännös toistaa häveliäästi sellaisen
sanan kuin mitä oli edellisen ajan itsehillintä. Suomenkielinen käännöskin käyttää sanaa Kestävyys.
Näyttää selvältä, että kristityt kun kieltäytyivät ottamasta vastaan islamia menettivät samalla:
Tiedon, itsehillinnän, hillittömyyden, jumalanpelon, kiintymyksen ja rakkauden. Joko kaikki noista
tai ainakin osan. Uskoa ja lujuutta on paljon, mutta puutteita on vielä paljon. Usko toki on pääasia.
Nuo muut on tarkoitettu vain vahvistamaan uskoa.

Jos itse kirjoitan joskus Sci-fi kirjan käyttäen historian antamia opetuksia hyväkseni niin tämä on ainakin yksi niistä
opetuksista. Kun aletaan etsiä Jumalan sanaa muutama sata vuotta aiemmin kuin mitä tuolle toiminnalle annettu
ajoitus osoittaa ei ole muuta mahdollisuutta kuin korottaa tavallisia kansalaisia eliitin tasalle jotakin keinoa käyttäen.
Eliitti on aina etuajassa projektien suhteen ja jos kansaa ryhdytään vaatimaan etuajassa omaksumaan seuraavan ajan
tehtävä ja asialista niin silloin tuo kansanosa pitää korottaa kokonaisuudessaan eliitin tasalle.

Eliitin aikataulu                                                                                        Kansan aikataulu

1.       0 - 360    jumalattomuus loppuu  / Usko                                        1.         0 - 490    jumalattomuus lopuu   / Usko
2.   360 - 720    synti loppuu / Lujuus                                                      2.     490 - 980    synti lopuu   / Lujuus
3.   720 - 1080  pahat teot sovitetaan / Oikea tieto                                   3.   980 - 1470    pahat teot sovitetaan    / Oikea tieto
4. 1080 - 1440  ikuinen oikeudenmukaisuus / Itsehillintä                                                                                             
5. 1440 - 1800  profetia ja näky sinetöidään / Hypomania                        4.  1470 - 1960   ikuinen oikeudenmukaisuus   / Itsehillintä   
6. 1800 - 2160  kaikkein pyhin voidellaan / Jumalan pelko
7. 2160 - 2520             / Kiintymys                                                          5. 1960 - 2450    profetia ja näky sinetöidään   / Hypomania
8. 2520 - 2880            / Rakkaus                                                             6. 2450 -  2940   kaikkein pyhin voidellaan   / Jumalan pelko

                                                                                                                7. 2940 - 3430         / Kiintymys  
                                                                                                                8. 3430 - 3920        / Rakkaus   


Minusta näyttää sille, että tuo kolmas tehtävä ja vaihe jäi sekä eliitiltä että kansalta vajavaiseksi. Oikeaa tietoa ja sovitusta synneistä ei
osattu impletoida asianmukaisella tavalla. Eliitille oli suuri takaisku, että se jäi jälkeen omasta lujittuneisuudestaan ja joutui kansan
kanssa samalle aikajanalle neljännessä vaiheessa eli ikuiseen oikeudenmukaisuuteen pyrittäessä. Myös viidennessä vaiheessa eliitti on
kansan kanssa samassa jamassa sillä profetia ja näky otettiin vastaan vain Intiassa. Sieltä olisi pitänyt Profeetta Sakarjan kirjan mukaan
hakea Jumalan sanaa ja näkyä. Intiassa tuolloin vaikutti nimittäin Krishnan inkarnaatio. Hare Krishna liikkeen kirjoista käy ilmi mitä
kaikkea tuolloin olisi pitänyt eliitin omaksua. Mutta kuudes vaihe pitäisi eliitillä olla jo hanskassa eli ilmeisesti Temppelin Kaikkein
Pyhimmän Voitelu. Siinä asiassa näyttäisi ulkokohtaisesti eliitti edistyneen Ranskan vallankumouksen avulla, joka suositteli kirkosta
luopumista. Ne, jotka luopuivat kirkosta ja valitsivat rationalismin saivat ylleen herrasmiehen asun; edistyivät tieteessä yms. Sekä
kirjoittivat 2000 pyhää kirjoitusta maailman rakennetta koskien. Mutta vielä on edessä noin 140 vuotta Kaikkein Pyhimmän Voitelun
eteen tehtävää työtä eliitillä. Onnistuuko se palaamaan omalle aikajanalleen täysin; vai jatkaako se kansan aikalinjalla taapertamista
näyn ja profetian sinetöimisen parissa. Uskon, että eliitin kärki kykenee palaamaan omalle aikajanalleen mikäli jättävät kirkon kansan
käsiin eivätkä ryhdy etsimään harhaoppien viidakosta sitä punaista lankaa, joka johdattaisi oikeaan tietoon. Oikeaa tietoa tarjoaa islam
ja profetian ja näyn Intian Hare Krishna liike. Kirkolla ei esimerkiksi Suomessa mitään muuta tarjottavaa seuraavana aikana kuin
latinan ja kreikan kielestä käännettyjä vanhoja kirkkoisien tekstejä. Niiden avulla ei tietoa omaksuta eikä näky ja profetia aukene.

Toivotan eliitille hyvää menestystä mikäli se aikoo palata omalle aikajanalleen. Henkilökohtainen uskoni on, että valtakirkon avulla
ei eliitti edisty mihinkään suuntaan, vaan ainoastaan ottamalla Imaami Mahdin vastaan.

Nämä seikat, jotka kirjoitin eivät koske Lohikäärmeen kyytiin eksyneitä; taikureita, noitia ja velhouksiin langenneita. Ei koske niitä, jotka
odottavat Karitsaa tai muita sellaisia. Nämä ovat Ilmestyskirjan lopussa mainittua Jumalan Sanaa odottavien asioita ennemminkin. Niitä,
jotka ovat perehtyneet sanan mukaiseen elämään.

Tai toisaalta voi olla, että tämä kirjoitus soveltuu vain Sci-Fi kirjojen maailman suunnitteluun. Profeetta Sakarja todellakin kertoo, että
Jumala kyllästyi laumaan ja pani pois kolme paimenta. Lauma eteni väärään maaliin aina väärään aikaan. Kauppiaat ymmärsivät, että
armon ja sovun paimensauvat rikottiin ja luopuivat suosiolla valtakirkon huomasta, jonka vuoksi ne pääsivät eliitin asemaan ja kaikkein
pyhimmän voitelun kanssa puurtamaan juuri oikeaan aikaan. Valtakirkolla menee kyllä tänä päivänä paremmin kuin tuolloin ja kauppiaat
ovat palaamassa valtakirkon huomaan sen vuoksi. Valtakirkko on ottanut kiinni kauppiaiden saamaa huomattavaa etumatkaa.

Mutta voiko valtakirkon huomassa edistyä eliitti takaisin omalle aikajanalleen? Vai pitääkö sen käytää muita instannsseja saavuttaakseen
oman aikajanansa? Jätän kysymyksen yhä avoimeksi.




26.09.2015 la
© Tapio A Kangasaho