Kolminaisuusopin historiaa ja taustoja



Kolminaisuusoppi ja usko Kolminaisuus-nimiseen Jumalaan on
tavalla tai toisella lukemattomien pastorien ja muiden
ihmisten tunnustama usko.
Siksi tuota, kautta koko kristikunnan vaikuttavaa uskon
tunnustusta, ei tule millään tavoin aliarvioida tai väheksyä.
Kritiikin esittäminen kolminaisuus-uskoa kohtaan on toivotonta
kamppailua tuulimyllyä vastaan. Silti on paikallaan selventää
ja kirkastaa hieman tuota outoa uskoa tai oppia ja sen
kehittymisen taustaa ja historiaa. Ei ole aina oikein selvää
puhummeko samasta asiasta kun puhumme kolminaisuudesta.



Modalistinen monarkianismi

Kolminaisuusoppi syntyi idässä, Vähässä-Aasiassa Noetos Smyrnalaisen kehittämänä 100-luvun loppupuolella. Hänen oppinsa sai paljon kannatusta ja hänen oppiaan Jumalan ja Kristuksen ykseydestä pidettiin oikeana kirkon perinteen ilmauksena. Mutta myös vastustajia ilmaantui ja Noetos erotettiin seurakunnasta. Noetoksen mukaan siis Kristus oli ruumiillistunut Isä, Jumala. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivu 106). Noetoksen oppia kehitti edelleen libyalainen Sabellios. Hänen mukaansa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat saman Jumalan eri nimityksiä ja ilmenemismuotoja. Ensin Jumala esiintyi Isänä. Sen jälkeen inkarnaatiossa Poikana ja viimein kirkossa Pyhänä Henkenä. Kun Jumala ilmestyi Poikana Hän lakkasi olemasta Isä ja kun Hän ilmaantui Pyhänä Henkenä Hän ei ollut enää Poika. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivu 106). Ei ole vaikea sanoa mistä modalistinen monarkianismi oli peräisin. Jäljet johtavat muinaisen Babylonian uskontoon ja ehkä myös Intian uskontoon. Modalistisen monarkianismin periaate on yhä tärkeä osa Kolminaisuus-oppia erilaisten välienselvittelyjen ja kompromissien seurauksena, vaikka monet kolminaisuuden nykyisistä kannattajista kylmäverisesti ja epäloogisesti tuomitsevat periaatteen alkuperäiset levittäjät ja kehittäjät (Noetos ja Sabellios) harhaoppisiksi. (Wikipedia:Sabellianismi).

Tertullianus

Kolminaisuusopin kehittelyä jatkoi Tertullianus (n.160-220), joka oli kotoisin Pohjois-Afrikasta. Nykyisin hänen markkinoimastaan kolminaisuusopista käytetään nimitystä:Ekonominen kolminaisuusoppi. Oppi oli lähellä Noetoksen ja Sabellioksen oppia, mutta Tertullianuksen mielestä kaikki kolme persoonaa olivat selvästi yksilöllisiä ja erillisiä esiintymismuotoja. Mutta kuitenkin ne olivat osa samaa ja yhtä jumalallista ykseyttä, olentoa, olemusta tai luontoa (substantia). Tertullianus itse luopui kolminaisuudestaan vuonna 207 ja siirtyi kannattamaan monoteismia, jonka johdosta häntä alettiin pitämään luopuneena skismaatikkona. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivut 89, 111, 112). (Siinä mielessä Tertullianus oli lähellä Noetoksen ja Sabellioksen oppia, että Tertullianus tahtoi ottaa huomioon edelliseten kehittämän Jumalallisen ykseyden ajatuksen omassa opissaan. Sillä olihan tuo periaate tunnustettu oikeaksi kirkon perinteen eli tradition ilmaisuksi. Sen hylkääminen ei siis tullut kysymykseen.)

Origenes

Origenes (n. 185-252) oli kotoisin Aleksandriasta. Myös hänen kristologisia ajatuksiaan joskus kutsutaan kolminaisuusopiksi, vaikka siitä ei kai varsinaisesti ollut kysymys. Origeneen mukaaan Jumala oli kaiken yläpuolella oleva. Vain Isää voidaan varsinaisesti kutsua Jumalaksi. Poika on Jumalan alainen. Pyhä Henki on Isän ja Pojan alainen. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme selvästi erillään olevaa olentoa. Origeneen kolminaisuusopin katsotaan olevan samansuuntainen niin sanottujen apologeettien käsitysten kanssa ja sen uskotaan saaneen vaikutteita keskiplatonismista eli kanssakäymisestä antiikin filosofioiden kanssa. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivut 89, 99, 101).

Novatianus

Noin vuonna 250 ilmestyi Roomassa Novatianuksen kirjoitus: De trinitate. Sen esittämää kolminaisuusoppia pidettiin pitkään eli Augustinuksen aikaan asti lännen oikeaoppisena kolminaisuusoppina. Mutta oliko sekään varsinaisesti kolminaisuusoppi, vaiko vain Pyhän Raamatun pohjalta tehty päätelmä? On vain yksi Jumala, Isä. Poika on Isän alainen, mutta heidän välillään vallitsee communio substantiae. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivu 114).

Areios

Areios(256-336 jKr.)toimi Aleksandriassa presbyteerinä. Hän oli saanut vaikutteita syyrialaiselta Lukianokselta (250-312), joka noudatti Aristoteleen koulukunnan traditiota. Lukianoksen tulkintamenetelmä oli historiallis-grammaattinen. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivut 148, 149). Häntä kiinnosti siis etupäässä kielitiede ja ehkä kielillä puhuminen. Ja sen lisäksi hän ehkä tahtoi koota apostolisten isien esittämiä ajatuksia vainojen jälkeen, jotta ne eivät joutuisi unohduksiin. Olihan Antiokialainen Ignatius kirjeissään painottanut Kristuksen kärsimyksen todellista luonnetta ja ihmisyyttä. Mutta valitettavasti Areios ei ollut työssään kovin taitava eikä tyytynyt vain kertaamaan Ignatuksen ajatuksia, vaan lisäsi niihin omia radikaaleja tulkintojaan ja yhdisteli oppeja sangen taitamattomasti. Areios liittyy jotenkin kolminaisuusopin taustatekijöihin, mutta ei varsinaisesti kehittänyt ja rakentanut kolminaisuusoppia, vaan ennemminkin hajoitti ja yritti kumota sitä. Vuonna 360 uusareiolaiset hyväksyivät Niken kaavan, jossa ilmaistaan Jumalan alkuperän olevan salattu ja Pyhä Raamattun olevan ainoa tietolähde. Näin he siis tunnustivat sen etteivät tiedä tai voi tietää Jumalasta muuta, kuin mitä Pyhä Raamattu hänestä kertoo. Voidaan kai katsoa tämän olleen riittävä anteeksipyyntö ja vetäytyminen pois kristologisista väittelyistä. Tosin; jostakin syystä Areiolaisuus tämän oman tietämättömyytensä tunnustamisen jälkeenkin vaikutti kirkkohistoriassa ja maailman tapahtumissa. Ja 500-luvulla Ranskassa jouduttiin kehittämään niin kutsuttu Athanasiuksen uskontunnustus areiolaisuutta vastaan. Ja tuo uskontunnustus sisälsi melko radikaalia julistusta itsekin.

Athanasius

Athanasius (298-373) toimi alunperin Aleksandriassa diakonina. Ja myöhemmin piispana. Hän vastusti Areioksen tulkintoja ja niistä kumpuavia huonoja seuraamuksia. Athanasiuksen mielestä jumalalliseen elämään kuuluu Jumalan täydellinen tunteminen. Athanasius piti kiinni Origeneen perinteen mukaisesta Isän ja Pojan erosta, mutta korosti heidän välistä yhteyttä tärkeimpänä puolena asiasta. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivu 151). Vuoden 350 tienoilla alkoi esiintyä kysymyksiä myös Pyhän Hengen alkuperästä ja asemasta. Erilaisia käsityksiä esiintyi ja lopulta Athanasios tuli siihen tulokseen, että Pyhä Henki on jumalallinen ja samaa olemusta kuin Isä ja Poika. Niin liitettiin siis Pyhä Henki kolminaisuusoppiin vuoden 350 tienoilla Athasiuksen toimesta. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivu 154).

Ambrosius

Milanon piispa Ambrosius (340-397) vastusti Areiolaisuutta ja kehitti kolminaisuusopin, jossa yhdisti perinteellisen latinalaisen käsityksen uusnikaialaiseen käsitykseen. Uusnikaialaisina teologeina pidetään Basileiosta (330-379), hänen veljeään Gregorios Nyssalaista (334-394) ja Gregorios Nazianzolaista (330-390). He pyrkivät yhdistämään Origeneen oppia ja Athanasiuksen uutta käsitystä Pyhän Hengen jumalallisesta alkuperästä ja olemuksesta. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivu 202 ja 154).

Augustinus

Augustinus, joka eli vuosina 354-430 oli sangen perehtynyt oman aikansa tietoon ja filosofiaan. Hänen mielestään tietoa voidaan saada Jumalasta. Ja kaiken lisäksi tieto Jumalasta sisältää myös tiedon maailmasta ja ihmisestä. Ja toisaalta tieto maailmasta päätyy viime kädessä tietoon Jumalasta. Augustinuksen mukaan maailmankaikkeus on luotu järjestyneeksi hierarkiaksi, joka rakentuu siten, että se aina osoittaa Jumalaan kaikkien olioiden päämääränä. (Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I, sivut 205, 206). Tästä voidaan käsittääkseni päätellä, että tieteellinen tieto ja uskonto tulevat lopulta päätymään samaan käsitykseen olevasta. Ne tutkivat loppujen lopuksi yhtä ja samaa asiaa. Tämä käsitys on itselleni tärkeä näkökulma kolminaisuusoppiin. Tutkiessani tietoa maailmasta eli tiedettä pyrin löytämään sellaisia samankaltaisuuksia, jotka voivat tukea jollakin tavalla kolminaisuusoppia ja selittää sen tarpeellisuutta ja olemassaoloa. Aika tulee näyttämään löytyykö samankaltaisuuksia tarpeeksi vai onko käsitykseni väärä. Tämä Augustinuksen filosofinen käsitys uskonnon ja tiedon yhteydestä toisiinsa on ehkä Intialaista alkuperää. Esimerkiksi Bhagavad-gitassa (15.15) sanotaan: Kaikkien Veedojen, kaikkien tietokirjojen tarkoituksena, on etsiä Minua. Intiassa käytetty sana Vedanta tarkoittaa samaa kuin lopullinen tieto. Uskonnolliseksi miellettyä Veeda-kirjallisuutta pidetään siis tieteen veroisena. Veeda-kirjallisuuden on jo kauan sitten paljastanut sen tiedon, johon nykyaikainen tiede on vasta pyrkimässä. Se on lopullista tietoa. (Krishna-tietoisuus liikkeen julkaisema kirja: Bhakti-Jooga, sivu 48).
Edellämainitut kolminaisuusoppia käsittelevät taustatiedot löytyvät siis mainiosta teoksesta: Christensen-Göransson, Kirkkohistoria I. En ole tuota teosta kaikin osin kuitenkaan suoraan lainannut, vaan olen lisännyt mukaan omia käsityksiäni jonkin verran. Siksi oikean kuvan saamiseksi: Kirkkohistoria I - teoksen näkökulmasta kolminaisuusoppiin, pitää siihen itse tutustua.

Islam ja Koraani

Kolminaisuusopin tuomitseminen on taistelua tuulimyllyä vastaan. Siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Kuitenkin kristikunnan ulkopuolelle on syntynyt eräs suuri maailmanuskonto eli Islam, joka ottaa varovaisesti kantaa Kolminaisuusopin oikeutukseen. Islamin ja Koraanin mielestä tuo oppi on perin juurin väärä. Tämän vääryyden kohdalla Islam ei kuitenkaan ole fundamentalistinen, vaan hyvinkin kunnioittava ja asiallinen. Kyse on pohjimmiltaan sen luokan vääryydestä, että Koraanissa alati uhataan helvetin tulella niitä, jotka uskovat Kolminaisuuteen ja asettavat muita jumalia yhden ja ainoan Jumalan rinnalle. Esim. suura 3 säe 144: Me olemme heittävä niiden sydämeen, jotka ovat kieltäneet, vavistuksen sen takia, mitä he ovat asettaneet Jumalan rinnalle, josta ei ole annettu valtuutta, ja heidän kotipaikakseen tulee tuli; miten paha onkaan väärintekijäin asunto! Aro, Salonen, Tallqvist: Koraani, sivu 60. Mutta kuten sanoin edellä asiasta tahdotaan pitää matalaa profiilia vielä tänä päivänä. En ole kohdannut ketään oikeauskoista, joka pitäisi asiasta meteliä tai uhkaisi tuolla Koraanista selvästi luettavissa olevalla tulen rangaistuksella kristittyjä. Suuri osa kristikuntaa on täysin tietämätön siis siitä miten Pyhä Koraani ottaa kantaa kolminaisuuden palvontaan.

Voidellun Jeesuksen kannanotto

Jeesus tahtoo armahtaa kristikuntaa. Hän ei pidä kysymystä Kolminaisuudesta kovin tärkeänä, vaan hänen mielestään se on vain eräs hapate. Matt. 13:33 Vielä hän esitti heille vertauksen: Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani. Hapate, joka paisuttaa koko kristikuntaa ja saa sen toimimaan ylpeästi ja jopa ilkeästi ja pahoin. Koska hapate on yksi taivasten valtakunnan vertauskuva on ilmeistä, että määrätyn ajan koko kristikunta tulee olemaan hapatettu Isän ja Kristuksen ennaltatietämisen suojassa ja tarkoituksessa. Kuitenkin apostoli Paavali kirjeessään korinttilaisille peräänkuuluttaa sitä, että ennen sitä suurta pääsiäisjuhlaa, jota koko kristikunta odottaa, tuo hapate pitäisi perata pois. Jumala meitä siihen auttakoon. I Kor. 5:6-8 Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.

Kristinuskoon johdattava Alfa-kurssi

Ensiksi täytyy mainita, että kristilliset Alfa-kurssit, joita järjestetään monin paikoin ja ajoin ovat mainioita kristinuskoon ja kristittyihin tutustumisen paikkoja. Siellä selviää, että Kristus ei voi olla pelkästään aivan tavallinen ihminen, koska hän puhuin niin kuin puhui. Eihän kukaan ihminen voisi sanoa itsestään: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ja paljon muutakin hän sanoi sellaista, joka pakottaa meidät pitämään häntä aivan erityisesti näkymättömän Jumalan lähellä aina olleenna persoonana. Tai toisaalta voimme silti käsittää asian väärin. Onhan muitakin suuria Jumalalle läheisiä persoonia: Heenok, Elia ja Mooses esimerkiksi. Ja toisaalta Kristus sanoi itse puhuneensa vain sen minkä Jumala käski hänen puhua. (Alfa-kurssin työkirja, Päivä Osakeyhtiö, 2006, siv. 7-12).

Jehovan todistajat

Kolminaisuusuudesta sanotaan, että se on ei-raamatullinen opetus mikä onkin totta esim. Otavan suuren ensyklopedian ja Ison tietosankirjan sekä New Encyclopaedia Britannican mukaan. New Catholic Encyclopedia mainitsee esim. että Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut mitään Kolminaisuutta muistuttavaa näkökantaa. Sen sijaan käsitys kolminaisuus voidaan löytää kaikista muinaisista pakanauskonnoista ja eräistä filosofisista teorioista. (Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, sivut 163,164,165). Jehovan todistajat eivät silti suoralta kädellä hylkää tai tuomitse kolminaisuusoppia ja ihmisten uskoa siihen. Sillä ei ole heidän tapanaan horjuttaa kenekään uskoa. He kylläkin tuovat ja nostavat esiin muutamia perusteluja Kolminaisuusopin puolesta ja toisaalta sitä vastaan. Puolesta mainitaan esim. seuraavia seikkoja: 1. Jotkin yksittäiset pyhästä hengestä puhuvat jakeet näyttävät viittaavan siihen, että se olisi persoona. 2. 1. Mooseksen kirjan 1:1:ssä arvonimi Jumala on käännetty sanasta Elo-him, joka on hepreassa monikkomuoto. (Jumalat). 3. Samoin 5. Mooseksen kirjan 6:4 käytetään monikkomuotoa: Herra, meidän Jumalamme (Elo-him), Herra on yksi. Mutta kun koko Pyhää Raamattua ajatellaan kokonaisuutena, unohtaen edellä mainitut jakeet, on turvallisempaa vastustaa kolminaisuusoppia, kuin mitä olisi tukea sitä. (Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, sivut 165,174,175).

Loppulause

Vielä tänä päivänä voidaan sanoa, että Kristinusko ja sitä edustavat kirkot eivät ole täysin puhtaat hapatteista. Kyse ei ole varsinaisesti valheista tai erehdyksistä. Missä määrin se on Isän, Jumalan tahto, että kolmas taivasten valtakunta hapattaa kaikki kolme suurinta valtakuntaa erilaisilla uusilla opeilla on salaisuus. Ja syy siihen miksi kristikunta ja sen kirkot eivät voi olla opillisesti vain nöyriä ja vaatimattomia sekä rauhaa ja oikeutta rakentavia, vaan ovat myöskin välillä ylpeitä ja kohonneita kuin taikina, on myöskin salainen. Ainakaan minä en voi sen syytä tietää. Esra 6:3-4 Kuningas Kooreksen ensimmäisenä hallitusvuotena kuningas Koores antoi käskyn: Jumalan temppeli Jerusalemissa, se temppeli rakennettakoon paikaksi, jossa uhreja uhrataan. Sen perustukset laskettakoon lujiksi, sen korkeus olkoon kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusikymmentä kyynärää. Siinä olkoon aina rinnakkain kolme kivikertaa suuria kiviä ja yksi hirsikerta uusia hirsiä; ja kustannukset suoritettakoon kuninkaan hovista. Matteus 13:33-35 Taas toisen vertauksen hän puhui heille: Taivasten valtakunta on hapatteen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani. Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti. (Ev.-lut. vanha 1933/38 Raamatun käännös).


Takaisin sisällysluetteloon: Kristus ja seurakunta (Uskonto)

Takaisin sivuston alkuun