Unohdettu uutinen N:o 1



Aluksi

Uutiset vaihtuvat nopeasti ja samoin tilanteet ja suhdanteet maailmassa. Jotta kristityt voisivat keskustella toistensa kanssa ilman ilmiriitaa ja harhaoppisiksi syyttelyä, pitää heille nähtävästi tehdä alkeista alkaen selväksi mitä on tapahtunut ja mitä on päätetty ennen heidän aikaansa kristikunnan päättävissä elimissä. Pyrin nostamaan näissä uutisissa esiin vain itseäni kiinnostavia tai eniten unohdettuja uutisia. On selvää, että en itsekään tiedä kaikkea mitä on päätetty, joten nämä uutiset ovat vain yksi näkökulma asioihin.

Miten tulee suhtautua vieraisiin uskontoihin

1. tosiasia: Maailmanuskonnot ovat 1900-luvun aikana alkaneet lähentyä toisiaan. 2. tosiasia: Vatikaanin toisessa konsiilissa on päätetty: "Katolinen kirkko ei torju mitään siitä mikä näissä uskonnoissa on totta ja pyhää." 3. tosiasia: Vuonna 1979 Kirkkojen maailmanneuvosto suositteli ryhtymistä dialogiin muita uskonsuuntia ja ideologioita edustavien ihmisten kanssa. 4. tosiasia: Vuonna 1893 perustettiin Chigagossa Uskontojen maailmanparlamentti. Silloin kaikki uskonnot yhdessä 17 päivän ajan rukoilivat Isä Meidän rukouksen yhdessä. 5. tosiasia: Vuonna 1970 perustettiin Kiotossa Uskontojen maailmankonfrenssi rauhan puolesta. (WCRP). 6. tosiasia: Useissa Aasian maissa on DIALOGIKESKUKSIA uskontojen välistä vuoropuhelua ajatellen. 7. tosiasia: Uskontojen yhteinen rauhanrukous pidettiin 27.10.1986 Assisissa. 8. tosiasia: Vuonna 2008 uutisoitiin: Vatikaani ja muslimit perustuvat yhteistyöelimen (Keskustelufoorumin). Ensimmäinen virallinen tapaaminen on tarkoitus järjestää Roomassa marraskuussa. Kokouksen tavoitteena on vähentää jännitteitä ja parantaa uskontojen välejä. (STT-Reuters). 9. tosiasia: Arkkipiispa Jukka Paarma on esittänyt kysymyksen: "Voisivatko muut uskonnot osallistua yhdessä valtiollisiin jumalanpalveluksiin?" (Kotimaa 22/2008, sivu 3). 10. tosiasia: Uskonnonvapauslaki on 1.8.2006 alkaen sallinut kaksoisjäsenyyden. Tämä kaiketi tarkoittaa sitä, että uskova voi kuulua kahteen eri uskonnolliseen yhteisöön samanaikaisesti.

Vatikaanin II konsiilin jälkeen

Riemuvuotta 2000 ajatellen paavi Johannes Paavali II määritteli kirkon uusinta linjaa vuonna 1994 annatussa paimenkirjeessä: Tertio millenio adveniente. Siinä esitettiin toive, että: "Kaikkien eri tunnustuksiin kuuluvien kristittyjen yhteys saisi kasvaan täyteen ykseyteen asti." Lisäksi on esitetty muutoin, että kolmen abrahamilaisen uskonnon (islam, kristinusko, juutalaisuus) välinen dialogi lisääntyisi. Ja, että niiden edustajat järjestäisivät tapaamisia Bethelemissä, Jerusalemissa ja Siinailla. Tahtoisin välittää tässä yhteydessä sanan Herralta Jeesukselta: "Vaikka Paavia usein moititaan ja parjataan Antikristukseksi tai portoksi, on hän kuitenkin minun silmissäni kristikunnan ylipappi. -JK."

Kaikki tämä on toteutumassa

Huolimatta siitä, että nämä visiot ovat unohtuneet tai niistä ei mitään tiedetä, on kristikunnan piirissä tapahtumassa tiedostamatonta kehitystä näiden visioiden toteuttamiseksi. Joidenkin mielestä kehitys saataa olla hallitsematonta tai jopa harhaoppista, mutta ainakin se on auktorisoitua. Kristillinen kirkko tukee nyt tutustumista vieraisiin uskontoihin. Harmillisena lieveilmiönä voidaan mainita, että eräät kastetut kristityt ovat katsoneet asiakseen tutustua jopa: Pakanauskontoihin, satanismiin, viikinkiuskontoihin, noituuteen ja taikuuteen. Se tuskin oli julistuksen alkuperäinen tarkoitus, ja uusin paavi onkin siihen jo jossakin määrin puuttunut kieltämällä lukemasta eräitä teoksia, joissa taikuutta ihannoidaan. Kuitenkin tutustuminen esim. juutalaisuuteen, messiaanisuuteen, islamiin, Krisna-tietoisuuteen ja buddhalaisuuteen on sangen helppoa tänä päivänä jopa täällä Suomessa. Ehkä kaikkein kaukaisimmat uskonnot eivät sen sijaan ole vielä tarpeeksi esillä, jotta niihin voisi tutustua (Esim. Tao, Shinto).

Olkaamme yksimieliset ja suvaitsevaiset

Niitä kristitittyjä kohtaan, jotka ovat saaneet taivaasta tehtävän osallistua uskontojen väliseen dialogiin omalla pienellä panoksellaan. Uskokaamme, että Herra on heidät valinnut ja että heihin ja heidän arvioihinsa voi ainakin jossakin määrin luottaa. Karttakaa kutsumasta harha-oppisiksi niitä, jotka ovat tässä vastuullisessa työssä mukana. Sellainen nimittely loukkaa enemmän kuin saatetaan edes ajatella. Muistakaamme kuka viime kädessä on elävien ja kuolleiden tuomari. (30.7.2008).

Lähteet

Kristinuskon historia 2000 Sivut 232 ja 242. Risto Saarinen: Johdatus ekumeniikkaan; Kirjaneliö, 1994 Sivut


Takaisin sisällysluetteloon: Kristus ja seurakunta (Uskonto)

Takaisin sivuston alkuun