Marttyyrejä vai harhaoppisia - Historia todistaa väärin



		Käsittääkseni edellinen paavi Johannes Paavali II pyysi anteeksi kirkon
		suorittamia murhia ja vainoja, mutta ei vielä tarpeeksi painokkaasti.

		Uuden paavin pitäisi mielestäni jatkaa samoilla linjoilla ja puhdistaa
		koko edellisen vuosituhannen kirkon vainoomien ja murhaamien ihmisten
		maine. Se loisi paremman pohjan ekumeenisille pyrkimyksille kuin väärän
		tiedon levittäminen, vaikeneminen tai valheellinen historiankirjoitus.

		Pyhä Raamattu todistaa, että jopa verenpunaiset synnit voi saada anteeksi,
		mutta mielestäni vaaditaan muutakin hyvitystä kuin pelkkä anteeksipyyntö.
		Jes. 1:15-18.  "Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
		puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. 

		Yhä vielä historiankirjoitus puhuu noidista, harhaoppisista ja kerettiläisistä
		yms. Ja olen ollut huomaavinani, että ekumeenisten pyrkimysten vuoksi pyritään
		puhumaan asioista entistä enemmän toista osapuolta miellyttämään pyrkien sen
		sijaan, että pyrittäisiin hankkimaan sorretuille oikeutta ja sen sijaan että
		pyrittäisiin oikaisemaan valheellinen historiankirjoitus.

		Esimerkiksi sinänsä aivan loistava ja suositeltava Jussi Hanskan teos: 
		Kristuksen sijaiset maan päällä? (SKS, 2005) käyttää mielellään Jan Husista
		ja muista marttyyreista nimitystä harhaoppinen ja antaa sellaisen kuvan 
		kuin inkvisitio olisi ollut oikeudenmukainen ja oikeamielinen murhatessaan
		ties kuinka monia tuhansia ihmisiä. Eikö Paavi olekaan pyytänyt anteeksi?


Pyhä Raamattu ei suinkaan kutsu viime vuosituhannen murhattuja marttyyreja harhaoppisiksi, noidiksi tai oikeudenmukaisen kohtelun saaneiksi ihmisiksi, vaan aivan päinvastoin. Ja mielestäni kirkon, pitäisi ottaa tämä huomioon. Vaikka se ei aivan oikopäätä yhtyisi todisteluuni niin on mahdollista, että todisteluni on lähempänä totuutta kuin nykyinen mielistelevä, peittelevä ja harhainen historiankirjoitus, joka pyrkii vain peittämään kirkon synnin vakavuuden ja estää kirkkoa tekemästä todellista katumusta ja parannusta. Kirkko murhasi; ei noitia ja harhaoppisia, vaan "kansan oikeita opettajia." En ole itse omasta päästäni keksinyt tätä todistelua sillä siihen minulla ei ole omin avuin kykyäkään, vaan henki on sen minulle ilmaissut. Dan. 11:31-36 ". . . Kansan oikeat opettajat neuvovat monia, mutta kauan heitä sorretaan miekalla ja tulella, vankeudella ja ryöstöllä. Keskellä sortoa he saavat apua, mutta vain vähän, ja monet liityvät heihin petollisesti . . ." Kauan tarkoittaa tuhatta vuotta vuodesta 1000 jKr. vuoteen 2000 jKr. Ensimmäiset 250 vuotta sortoväline on miekka. (Ristiretket). Toiset 250 vuotta sortoväline on tuli. ("Noita" roviot). Vuonna 1500 sorretut saavat apua, joka viittaa uskonpuhdistukseen, jonka yhtenä edustajana oli M. Luther. Vuodesta 1500 vuoteen 1750 sortovälineenä oli vankeus. Vuodesta 1750 vuoteen 2000 sortovälineenä oli ryöstö. Näitä vuosia voisi valottaa heikon yleissivistyksen avulla lisääkin, mutta se on epätäydellistä ja tulkinnanvaraista. Voisi mainita: Orjuuden, Australian vankisiirtolaiset, Amerikan intiaanien vainot, Adamsin kapitalismin syntyajankohdan jne. Yleissivistykseni on siksi heikko, että en kykene esittämään historiallisia todisteluja, mutta Dan. 11:33-34 on itsessään tarpeeksi valaiseva. Noiden jakeiden sanat ovat selkeät ja ajankohtaa tarpeeksi valaisevat. Koska muulloin olisi esiintynyt "kansan" eikä pelkästään kirkon opettajia (kansankielinen saarna, valdolaiset, yliopistot jne.). Koska muulloin sortojärjestys olisi ollut: miekka, tuli, vankeus, ryöstö. Koska muulloin olisi evankeliumia kansalle opettavia sorettu tulella eli polttamalla roviolla. Koska muulloin olisi miekka ja tuli sortotoimet (kuolemanrangaistus) lieventyneet ja muuttuneet vankeus ja sakkorangaistuksiksi. Jne. Ehkä noilla kansan oikeilla opettajilla ei ollut kirkolle mitään annettavaa, mutta kansalle heillä oli paljon arvokasta annettavaa kuten Jumalan Sana kansalaisten omilla kielillä. Olen sitä mieltä, että uuden paavin tulisi puhdistaa "kansan oikeiden opettajien" maine kunnolla, jotta heitä ei enää nimiteltäisi historiankirjoituksessa harhaoppisiksi tai noidiksi. Se olisi kirkon etu. Tosin on varma, että ylösnousemuksessa tuo maine viimeistään puhdistetaan ja tokko nuo marttyyrit itse todellisuudessa tarvitsevat meiltä kolmannen valtakunnan lasten lapsilta sitä, että nimittäisimme heitä oikein "kansan opettajiksi" ja marttyyreiksi. Heille riitäänee se kunnia, jonka Kristus ja Isä, Jumala heille antaa. Minua kiusaa lukea harhaista ja eksyttävää historiankirjoitusta ja olen huolissani siitä, että jos Jehovan todistajat ovatkin oikeassa ja Johanneksen Ilmestyksen mukaisesti kirkolta vaaditaan kaikkien murhattujen veri. Ja jos vielä aivan tavallinen pulliainen joutuu myös kirkon tukijana vastuuseen. Jes. 1:15-18 lupaa, että veriset synnit voivat tulla puhtaiksi. Mutta se vaatii kääntymyksen ja sorron lopettamisen. Eikä nyt olla kulkemassa siihen suuntaan, vaan entistä nimittelyä tahdotaan jatkaa.
Evankeliumin todistus vuosien 1000 jKr. - 2000 jKr. sorrosta on hengen antaman ilmoituksen mukaan seuraava: Joh. 16:2-3 Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Tästä tuskin tarvitsee enempää esittää todisteluja. Eikö Inkvisitio ollut juuri pyhää palvelusta Jumalalle olevinaan ja eikö sen hoitaminen annettukin juuri erityiselle sääntökunnalle palvelutehtäväksi. Toisaalta jos on vähänkin lukenut apostoli Johanneksen kirjeitä ja vuorisaarnaa voi vain todeta, että kansan oikeiden opettajien murhaamistouhussa ei varmaankaan tunnettu Kritusta ja Isää eikä heitä kohtaan osoitettu rakkautta. Itse asiassa heidän tuntemuksensa leviämistä yritettiin inkvisition avulla estää. Ei tunnettu, mutta ei tahdottu antaa kansankaan tuntea.
Minkä tähden yhä vielä halutaan kutsua noidiksi ja harhaoppisiksi marttyyreita, jotka kuolivat uskon ja evankeliumin puolesta. Eräästä kirjasta luin, että murhaamiseen syynä saattoi olla vain se, että omisti Pyhän Raamatun. Voidaanko Pyhän Raamatun omistamista pitää harha-oppina minään historian tai tulevaisuuden aikana. Tämä on tarkoitettu kehotukseksi parannukseen ja rohkaisuksi parannukseen. Minä uskon, että vielä on mahdollista saada verenpunaiset synnit anteeksi, jos todellista katumusta ja parannusta ilmenee. Murhatut kansan oikeat opettajat eivät tarvitse meidän mielenmuutostamme ja katumustamme, vaan se on parasta meidän itsemme kannalta mikäli vähäkään luotamme Isän Pyhässä Raamatussa antamaan lupaukseen ja varoitukseen. Jes. 1:18-20. Parannuksen tekemisen voi aloittaa vaikka sillä, että ei enää kutsu murhattuja ja kidutettuja marttyyrejä ja kansan opettajia noidiksi, kerettiläisiksi tai harha-oppisiksi. Vaan sillä nimellä millä Pyhä Raamattu heidät tuntee.
Lainatut raamatunkohdat ovat vuoden 1992 Ev-lut. käännöksestä. Muut käännökset ovat oleellisesti erilaisia, mutta uusi käännös (1992) on mielestäni ajankohtainen ja tarpeeksi pätevä. Lisäksi sen jakeita on henki selittänyt enemmän kuin aiempien käännösten jakeita.


Takaisin sisällysluetteloon: Kristus ja seurakunta (Uskonto)

Takaisin sivuston alkuun