Kirkon ja valtion ero 2007-2028



	Tässä esitän hieman taustaa kirkon ja valtion liiton syntyyn 300-luvulla jKr.
	ja samalla esitän mitä Danielin kirjan perusteella kirkon ja valtion ero
	vuonna 2007 tulee merkitsemään kristikunnalle.

	Asetan tässä kysymyksen oliko Konstantinus todella Kristinuskon sankari
	niin kuin virallinen historia asian esittää vai oliko hän todellisuudessa
	kristinuskon tukahduttaja-alistaja kuten voidaan ainakin jossain määrin
	päätellä Danielin kirjan pohjalta. Merkitsikö Konstantinuksen voitto
	Paimensauvan riistämistä kirkolta vai oliko se todellisuudessa kirkonkin
	voitto.

	Yksi aika on mielestäni 490 vuotta. Kolme ja puoli aikaa on 1715 vuotta.


Dan. 12:5-7 (Ev-lut käännös 1992) Katsellessani minä, Daniel, huomasin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla. Toinen sanoi pellavavaatteiselle miehelle, joka seisoi virran vesien yläpuolella: Kuinka kauan kestää, ennen kuin kaikki nämä ihmeelliset asiat tapahtuvat? Ja minä näin pellavavaatteisen miehen seisovan virran vesien yllä ja kohottavan oikean ja vasemman kätensä kohti taivasta, ja minä kuulin hänen vannovan Ikuisesti Elävän kautta: Totisesti on kuluva aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa! Kun pyhän kansan hajaannus on lopussa, tulee kaiken tämän loppu. Kuluu siis 1715 vuotta eli kolme ja puoli aikaa näiden ihmeellisten ja profetoitujen asioiden täyttymiseen. Mutta mistä hetkestä kolme ja puoli aikaa alkavat. Olen nyt saanut hengeltä ja sattuman oikusta sen valon, että aivan hyvin voidaan katsoa niiden alkavan siitä hetkestä kuin pyhän kansan hajaannus alkoi ja siitä hetkestä kun maailma jakautui itään ja länteen. Puhutaanhan tässä kolmesta miehestä yksi idässä, yksi lännessä ja yksi virran yläpuolella keskellä. Itse asiassa päädyin kyllä seuraavasti tähän tulokseen. Mietiskelin kirkon ja valtion eroa, josta uutisoitiin 27.6.2007 ja ajattelin koskahan kirkko ja valtio liittyivät sitten yhteen? Päädyin vuoteen 300 jKr. ja Konstantinukseen. Ja ajattelin kirkon ja valtion olleen yhdessä 1700 vuotta. Ja sitten muistin, että kolme ja puoli aikaahan ovat 1715 vuotta, ja kolme ja puoli aikaan on merkittävässä asemassa Danielin kirjan profetioissa. Ja lopulta Henki ojasi minut tutkimaan Danielin kirjan profetioita paremmin.


Danielin kirjan 7:25 ja 12:7 jakeissa mainitut kolme ja puoli aikaa merkitsevät siis aikaa, jolloin kristikunta on liitettynä valtioon ja toimii valtion vallan alaisena ja maallisten hallitsijoiden armoilla. Kun kirkko vapautuu valtion alaisuudesta on kolme ja puoli aikaa eli 1715 vuotta kulunut loppuun. Tuo vapautuminen maallisen valtion vallasta on todella suuri tapaus koko kristikunnalle. Silloin: Korkeimman pyhät saavat vallan ja ottavat haltuunsa kuninkuuden ikuisuuksien ikuisuuteen saakka. Dan. 7:18.


Danielin kirjan seitsemäs luku on sangen mielenkiintoinen. Siinä puhutaan neljännestä pedosta, joka on erilainen kuin muut ja sillä on kymmenen sarvea. Ja sille kasvaa vielä yhdestoista sarvi, jonka tieltä kolme sarvea irtoaa. Tuo yhdestoista sarvi omaa silmät ja sillä on suu, joka puhuu suuria sanoja. (Dan. 7:8; 7:19-20). Neljäs peto surmataan suurien sanojen vuoksi, jotka sarvi oli puhunut. (Dan. 7:11). Tuo yhdestoista sarvi ryhtyy sotaan pyhiä vastaan, jotka olivat saaneet vallan ja ottaneet haltuunsa kuninkuuden (Dan. 7:18) ja tuo sarvi alkoi pitää pyhiä vallassaan (Dan. 7:21). Yhdennestätoista sarvesta sanotaan vielä Dan. 7:25 "Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi."


Väitän siis, että ainakin jossain määrin tuon yhdennentoista sarven, joka pitää pyhiä armoillaan ja vallassaan, tuntomerkit sopivat Konstantinus Suureen, jota pidetään Kristinuskon pelastajana siis ehkä väärin perustein. Ensinnäkin sanotaan, että tuo sarvi raivaa tieltään kolme muuta sarvea. Roomassa oli Konstantinuksen aikana neljä hallitsijaa: Kaksi augustusta ja kaksi caesaria (Diocletianus, Maximianus, Konstantinus ja Galerius). Konstantinus kohoaa Rooman yksinvaltiaaksi 324 jKr. surmattuaan kolme kanssahallitsijaansa. Toiseksi: Konstantinus muutti juhla-ajat. Ja teki sunnuntaista eli auringon päivästä lepopäivän entisen lauantain eli sapatin asemasta. Kolmanneksi: Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ja valtaansa ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi (1715 vuodeksi). Mihin muuhun tapahtumaan tämä voisi viitata kuin siihen, että Kristinuskosta tehdään valtionuskonto. Neljänneksi: Puhuu suuria sanoja ja puhuu uhmaten Korkeinta vastaan. Tästä en oikeastaan tiedä mitään, koska en ole lukenut mistään mitä Konstantinus puhui. Mutta henki pakotti pohtimaan sitä, koska alkoi Kolminaisuus-oppi vallata alaa ja Korkeimman rinnalle asetettiin muita jumalia. Ehkä "suurissa sanoissa ja uhmasssa" on kyse kolminaisuudesta. Ja eikö Konstantinus suuresta tai ainakin Nikean-Konstantinopolin kirkolliskokouksesta alkanut Kristikunnan opillinen hajaannus.


Niin, olen lukenut liian vähän historiaa voidakseni paremmin pohdiskella tätä uutta asetelmaa. Se on mielestäni jo nyt kuitenkin tarpeeksi selkeä vaihtoehto. Lähteenä olen käyttänyt Pyhää Raamattua 1992 Ev-lut käännös ja kirjaa: Kristinuskon historia 2000 - Alkukirkosta Renesanssiin, Weilin+Göös, 1997 sivut 54-56. Kristinuskon historia 2000 on mielestäni kerrassaan mainio kirja. Pohdiskeluni sisältää pari tahallista virhettä asioiden yksinkertaistamiseksi ja selventämiseksi. Toisaalta henki on valaissut asioita vielä yksityiskohtaisemmin kuin mitä tässä esitetään. Tämä kuitenkin riittäköön uuden asetelman valaisemiseksi. Entä mitä tämä uusi asetelma merkitsee Raamatuntutkijoiden Babylonin portto teorian kannalta. Sanotaanhan tässä, että nimenomaan yhdestoista sarvi tuhoaa Korkeimman pyhiä. Onko vastuu kirkon, joka on sisältä käsin valloitettu ja alistettu vaiko yhdennentoista sarven? Entä miten Pyhän Koraanin oppi siitä, että kolminaisuusopin "suuret ja uhmaavat sanat" tulevat tuhoamaan neljännen pedon (Dan.7:11) liittyy asiaan. Nämä pohdiskelut ovat toissijaisia kuitenkin. Pääasiahan on että kirkon vankeuden kolme ja puoli aikaa (1715 vuotta) ovat kulumassa loppuun nopeasti ja kirkko saa vapautensa ja valtansa sekä kuninkuutensa.


Kirkon vapautuminen tulee merkitsemään suurta ilojuhlaa kaikkille kristityille. Dan. 7:26-27 Mutta oikeus on istuva tuomitsemaan, ja hänen valtansa otetaan häneltä pois, se tuhotaan ja hävitetään lopullisesti. Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä.


Varoituksena esitän vielä lopuksi kolme seikkaa: 1) Tosi kristittyjä on vainottu aina ja vainoja saattaa olla edessä vielä nytkin kun valtio ja kirkko eroavat toisistaan. 2) Pyhän Raamatun profetiat eivät ole kaikki vielä toteutuneet (Esim. Hesekiel ja Sakarias). Tässä kirjoitelmassa esittämäni Danielin kirjan profetian tulkinta on vain yksi profetia monien kymmenien profetioiden joukosta, joita Pyhä Raamattu kätkee sisäänsä. Kolmen ja puolen ajan jälkeen voi kulua vielä tuntematon määrä aikaa ennen kuin Pyhän kansan hajaannus on lopussa. Dan. 12:7. 3) En tiedä sitä tulevatko kaikki Pyhän Raamatun profetiat toteutumaan maailmanajoissa vai toteutuuko merkittävä osa niistä vasta tuhatvuotisessa valtakunnassa? Mutta tosi kristityillä ei ole syytä ainakaan pelätä ja murehtia kirkon ja valtion eroa toisistaan. Se on Jehovan tahto ja välttämätöntä, jotta Pyhän Raamatun esim. Johanneksen Ilmestyksen profetiat voisivat alkaa toteutumaan. Aamen.


Takaisin sisällysluetteloon: Kristus ja seurakunta (Uskonto)

Takaisin sivuston alkuun