Saima Harmajan runot



Saima Harmaja syntyi 8.5.1913 Helsingissä. Eniten vaikutteitä hän katsoo
saaneensa runouteensa Edith Södergranilta ja myöhemmin Uuno Kailaalta.
Saima Harmaja kuoli 21.4.1937.

Saima Harmajan julkinen runoilijatoiminta kesti vain viisi vuotta
ja päättyi ennen, kuin hän ehti täyttää 24:nnen ikävuotensa.
(Lainaus allamainitusta teoksesta).


Nämä Harmajan teokset olen digitoinut kirjasta: Kootut runot sekä
runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa, Saima Harmaja,
WSOY, 1947 (7. painos). 


Itse olen seuraavaa mieltä Saima Harmajan runoista: 1. Alussa ja lopussa huonoimmat. Keskellä todella hyviä. Kannataa lukea koko kokoelma, vaikka ei alkupään runoista pitäisikään. 2. Kokenut rakkaussuhteen, joka ilmeisesti oli onneton. Tämä käy runoista ilmi, mutta ehkä paremmin päiväkirjasta. 3. Runous selvästi profetaalista sairauden suhteen. Hän ennakoi selvästi aikaista kuolemaansa ja rintatautiaan. Runoissa ja päiväkirjoissa usein mainitaan povi ja rinta ja sen tuskat. 4. Usein toistuvia teemoja (avainsanoja), jotka kasvavat ja kehittyvät mielenkiintoisiksi tarinoiksi ja kamppailuiksi. Avainsanoja voisivat olla esim. povi (rinta) ja huntu. Arvostelijat pitivät tätä kapea-alaisuutena ja runoilija itsekin oma-elämänkerrassaan taipui sen kannalle osittain, mutta sitä; kapea-alaisuutta se ei ole, vaan se on runojen ja kokoelmien suola. 5. Jonkin verran uskonnollista mielentilaa esillä runoissa. Itse asiassa aika paljonkin ja päiväkirjassa vielä enemmän.
Linkkejä: Saima Harmaja Seura
Aloitussivulle


Email