Poliittinen islam Suomessa - Näkökulma




Aluksi

Poliittisen islamin ja poliittisen kristinuskon lisäksi on olemassa joukko kummankin uskon edustajia, jotka ovat kiinostuneita uskosta, totuudesta, tiedosta ja muista sen kaltaisista seikoista enemmän kuin muiden uskovien lyttyyn lyömisestä. Heitä usein vainotaan monin tavoin ja jopa kielletään heidän yhteytensä Kristukseen, vaikka he sen yhteyden itse monin tavoin tunnustaisivat, vaikka päällään seisten. En pidä tätä ongelmaa kovin suurena uskonnonvapauden aikakaudella, mutta silti se on ajoittain kiusallista. Saamme sentään lukea vapaasti pyhiä kirjoituksia ja jopa keskustella niistä. Ja se riittää monille. Se on enemmän kuin edes voimme osoittaa kiitollisuuttamme sen johdosta. Joskus vain sydämemme on murheellinen, kun kuulemme maallisia asioita esitettävän räikeässä propaganga-mielessä. Huolemme jatkuu kunnes enkelit tai henki selittävät meille asian oikean laidan. Eräs tällainen huolta aiheuttanut seikka on syytös siitä, että pakolaiset tai islam-uskonto olisivat syypäitä siihen, että Suomen kouluissa ei kohta enää saa opettaa uskontoa tai viettää joulu-juhlaa. Tämä on ilmeinen poliittinen väite, jonka esittäjistä en ota selkoa, mutta ilmeisesti he eivät ainakaan oppineita tai yliopistomiehiä ole.

Islamin vaikutus tunnustetaan positiiviseksi

Yleisesti ottaen olen kaikista oppikirjoista saanut sen kuvan, että tiedemiehet tunnustavat islamin vaikutuksen Eurooppalaiseen kultuuriin olleen positiivinen. Islamin euroopalaisille välittämiä aarteita ovat mm. nolla ja arabialaiset numerot, paperin valmistus ja shakkipeli. Eri asia on ottomaanien valtakunta, joka on yksi profetta Danielin kirjassa mainituista pedon omaisista valtakunnista. Rooma on kultainen pää sekä leijona, jolta siivet revitään vuosina 0-490 jKr, Bysantti (Venäjä) on Hopeinen rinta ja käsivarret sekä karhu 490-1470 jKr., Pyhä Saksalais-Roomalainen valtakunta (EU) on Vaskinen vatsa ja lanteet sekä nelipäinen ja nelisiipinen pantteri 980-1960 jKr ja Ottomaanien valtakunta on rautaiset sääret ja osa neljättä petoa (rautahampaat) 1470-1960 jKr. Patsaan jalat ovat osittain savea ja osittain rautaa. Savi viittaa Israeliin ja juutalaisiin ja Rauta turkkiin eli ottomaaneihin.

Islam on kristinuskon puolustaja ei turmelija

Islam on uskontona apostolien ja tosi kristittyjen puolustaja eikä sortaja. Tämä asia unohdetaan mainita sangen hanakasti kun puhutaan islamista. Mitään todellista opillista tai muutakaan ristiriitaa ei esiinny kristinuskon ja islamin välillä. Paavi Johannes Paavali II piti mahdollisena ristiriitana sitä käsitystä, joka Rooman kirkolla on ilmoituksesta. Kirkko pitää Kristusta ehdottomasti viimeisenä Jumalan ilmoituksena ja sanana ihmiskunnalle. Kristuksen jälkeen ei uutta ilmoitusta enää tule tai tarvita. Tämä asia tunnustetaan myös Ibn Hishamin Profeetta Muhammadin elämänkerrassa, jossa kerrotaan Koraanin olleen olemassa ennen evankeliumia ja Mooseksen lain jälkeen. On varmaa, että islamin on helppo hyväksyä Koraanin olleen ennen evankeliumia ja evankeliumin olevan tavallaan kirjoitettu vasta Koraanin jälkeen. Maallisesti ajattelevan ihmisen on vaikea nähdä tällaisen logiikan ja järjen käytön mielekkyyttä luulisin, mutta tässä vain lauletaan ylistystä sille kuinka lähellä toisiaan kristinuskon ja islamin oppi ovat.

Enkeliltä tai hengeltä saatu ilmoitus

Enkeli tai henki, joka tämän on ilmaissut ei pidä pakolaisten tai islamin osuutta joulun tai uskonnon opetuksen kieltämiseen Suomen kouluissa merkittävänä. He eivät ole ainakaan pääsyylliset. Vika on muualla. Sen sijaan minut on johdatettu huomioimaan kuinka islam ilmenee eräissä kauneimmissa suomalaisissa virsissä ja lauluissa. Nimittäin lasten virressä: Mä silmät luon ylös taivaaseen (nro 490) ja yllätys, yllätys joululaulussa: En etsi valtaa loistoa. Ensimmäisessä käytetään mm. ilmausta: Ei sulta pienikään unhoon jää, vaan katsot myös vähäiseenkin, jonka henki ilmenee myös Ibn Hishamin Profeetta Muhammedin elämänkerrassa. Muhammedin suvun tehtävänä oli pitää huolta vähäisimmäksi katsotusta tehtävästä Jumalan kunniaksi eli petojen ruokkimisesta vuorilla. Lisäksi ilmaus: Mä taimi olen sun tarhassas viittaa molempiin Kristukseen ja Muhammediin sillä Jesajan kirjassahan heistä käytetään nimitystä virpi ja vesa. En etsi valtaa loistoa-joululaulussa on myös olemassa kultainen kädenlyönti islamin ja kristinuskon kesken ilman mitään ristiriitaa tai vihamielisyyttä. Laulussa sanotaan mm.: Tuo kotihin ... Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa. Jalous ja jalomielisyys liitetään sanana pelkästään Muhammadiin. On muuten kummaa, että Qumranin kääröjen erään suomennoksen kohdassa suomentaja mainitsee tietoisesti välttäneensä juuri tämän sanan: Jalo käyttöä, vaikka alkukieli ehkä sitä edellyttäisi ja valinneensa toisen suomenkielisen sanan sen tilalle. Lisäksi Koraanissa mainitaan Koraanin erääksi tehtäväksi juuri Raamatun kirjoitusten valaisemisen, joka on täysin toteutunut ainakin omalla kohdallani.

Lopuksi

Politiikka on politiikkaa ja tunnustan tietäväni, että itse Kristus saattaa olla ainakin jossain määrin sotajalalla poliittista islamia vastaan Euroopassa. Hän on kehottanut minua kuitenkin lukemaan ennen sitä Ibn Hishamin: Profeetta Muhammadin elämänkerran, ja sen luettuani huomasin jääneeni paljosta vaille, kun olin ennen tyytynyt vain länsimaisiin kirjoihin, jotka ovat mielestäni aneemisia. Hämeen-Anttila on maininnut kirjassaan, että Profeetta Muhammadin elämänkerralla on lähestulkoon kanonisoitu asema arabien keskuudessa. En ihmettele sitä, sillä se on mielestäni Raamatun Vanhan Testamentin historiankirjojen veroinen; ainakin melkein, jotten liioittelisi. Missä määrin Messias, Kristus, hänen kirkkonsa tai islamin johtajat ja oppineet voivat todellisuudessa yhtyä kirjoja lukemalla ja enkeliä kuuntelemalla saatuun käsitykseeni todellisen islamin ja todellisen kristinuskon läheisestä suhteesta toisiinsa on aivan epävarmaa. Sen tiedän, että Koraani varoittaa luottamasta kristittyihin, koska he ovat juutalaisten ystäviä. Ja muutakin kristinuskoa vastaan olevaa ilmenee Koraanissa, mutta ei mielestäni mitään ehdotonta tai peruuttamatonta. Islamiinhan voi littyä helposti lausumalla ja hyväksymällä islamin uskontunnustuksen, joka on tosi kristitylle iloinen asia ja tosi kristitty sen voi huoletta iloiten lausuakin. Siinähän ei ole mitään väärää, vaan se on täysin Raamatun mukainen. Ja toisaalta luopumista uskosta Messiaaseen ei vaadita ainakaan minun tietääkseni. Uskontona islam on jotain muuta kuin mitä siitä kerrotaan. Siitä olen varma. Koraanin varoitukset kristittyjä koskien ovat ymmärtäväisiä ja saattavat itse asiassa tarkoittaa enemmän poliittisia kristittyjä kuin hanif-kristittyjä. Ja vaikka ne tarkoittaisivatkin koko kristikuntaa ovat ne silti ymmärtäväisiä. Olen jonkun verran koettanut udella netin islam-keskustelufoorumilla onko islamin keskuudessa mitään jaottelua tosi kristittyihin ja poliittisiin kristittyihin? Pitäväkö he esimerkiksi kuvien ja patsaiden käyttöä merkkinä Beliarin opista puettuna kristinuskon kaapuun, mutta en ole saanut vastausta uteluuni. Tuskin edes kysymystäni ymmärrettiin. Varmana pidän myöskin sitä, että vaikka kristityt ovat juutalaisten ystäviä on myös lukemattomilla Ismaelin, Eesaun ja muiden Aabrahamin jälkeläisten joukkoon lukeutuvilla helliä tunteita Israelia ja juutalaisia kohtaan. Ja väitän heidän rakkautensa olevan syvempää kuin mitä kristittyjen rakkaus voi konsanaan olla juutalaisia kohtaan. Tämänkin olen Koraanista oppinut, vaikka sitä on äkkipäätä vaikea uskoa. Perjantaina, 8.5.2009. Lähteinä käytetty: Paavi Johannes Paavali II ehto lähentymiselle: Kristinuskon historia 2000 osa II, Weilin+Göös, 1999. Danielin kirjan valtakunnat: Jokamiehen maailmanhistoria (Estlander 1940-luvulta.)


Takaisin sisällysluetteloon islam

Takaisin sivuston alkuun