Päiväkirjojen julkaisemisen oikeutus




Aluksi

Sain luvan julkaista Saiman Harmajan runot pienen kamppailun jälkeen. Ne ovat kyllä tekijänoikeuksista vapaat, mutta silti ei aina ole täysin selvää onko julkaiseminen moraalisesti oikein. Eikä kyse ole pelkästä moraalista, vaan voi julkaiseminen aiheuttaa taloudellisia menetyksiä eri tahoille. Ja luvan myöntäjä voi katua antamaansa lupaa myöhemmin. Nyt olen kuitenkin uuden kysymyksen edessä kun mietin voinko julkaista Saiman Harmajan päiväkirjamerkintöjä teoksesta: Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa, WSOY, 7. p, 1947? Äkkipäätään ajatellen on selvää, että toisen ihmisen päiväkirjamerkintöjen julkaiseminen on väärin, vaikka ne vaikuttaisivat kuinka viattomilta tahansa. Tässä tapauksessa päätöksen tekeminen on kuitenkin helppoa sillä edellämainittu teos on ilmeisesti kokoomateos ja itsenäinen taiteellinen kokoelma, vaikka Saima Harmajan kirjoittaman päiväkirjan otteita sisältääkin. Sitä ei siis saa kopioida ilman lupaa.

Mietteitä yleisellä tasolla

Päiväkirjojen ja kirjeiden julkaiseminen näin laajalle yleisölle Internetin välityksellä panee välttämättä ajattelemaan teon oikeutusta. Helppoa on sanoa, että julkaiseminen on moraalisesti väärin. Väärin kirjoittajaa kohtaan ja väärin hänen sukulaisiaan kohtaan. Ja jopa hänen ystäviään kohtaan se on väärin. Toisaalta luin muutama vuosi sitten Joel Lehtosen hyvin intiimejä kirjeitä sisältäneen teoksen: Putkinotkon Herra. Se oli varmasti yksi parhaista teoksista mitä olen koskaan lukenut. Ja juuri sen taiteellisilla ja kulttuurihistoriallisilla arvoilla teoksen toimittaja oli epäilemättä pakottautunut teoksen toimittamaan julkaisukuntoon. Joel Lehtonen itse ei olisi missään tapauksessa suostunut intiimien kirjeidensä julkaisemiseen. Itse asiassa hän noissa kirjeissä pyytää toistuvasti kirjeiden vastaanottajaa ja omistajaa hävittämään ne. Hän suorastaan anoo, rukoilee ja vaatii kirjeiden hävittämistä. Onneksi niin ei käynyt! Putkinontkon Herran kirjeiden valossa ei paljastu mielestäni mitään kiusallista tai häpeällistä seikkaa itse kirjoittajasta, vaan ainoastaan työssään raatajan tavanomaisia elämänvaiheita höystettynä kohtalon tai sallimuksen johdatuksella. Syyt, joiden perusteella näitä teoksia ei pitäisi vapaasti julkaista ovat varmasti muualla kuin niiden intiimissä luonteessa kirjoittajan itsensä näkökannalta katsoen.

Toimitustyön ongelmia

Putkinotkon Herra kirjan toimittaja on varmasti miettinyt ankarasti voiko hän julkaista toisen ihmisen kirjeet vastoin tämän ihmisen omaa suostumusta. Täytyy myöntää, että on yksi kirje kyseisessä teoksessa, joka olisi ehdottomasti pitänyt jättää julkaisematta. Ja pelkään, että samoin voi olla jokaisen muistelma-, kirje-, päiväkirja- tai elämänkertateoksen suhteen. Joku sivullinen joutuu aina kärsimään vääryyden, mutta ei päähenkilö itse. Päähenkilö itse on aina koskematon ja kunniansa säilyttävä, mutta sivullisten kärsimys voi joskus olla lähes sietämätöntä. Putkinotkon Herrassa ainakin tällainen selvä tapaus on esimerkkinä.

Viattominkin teos voi vääristellä

Saima Harmajan päiväkirjat eivät varmasti ole poikkeus tästä säännöstä. Hänen vanhempansa, sukulaisensa, opettajansa, koulutoverinsa voivat ehkä hävetä jonkin seikan vuoksi itseään. Ja niin voi käydä myös jopa kuuluisuuden henkilöiden maineen suhteen. Edellämainitussa Saima Harmajan teoksessa joutuu esimerkiksi Mika Waltari kiusallisen huomion kohteeksi, koska hän ei ilmeisesti täysin käsittänyt Harmajan kykyjä runoilijana. Harmajan kohdalla häpeäjien joukkoa voidaan laajentaa vielä plagijoijiin. Hänen teostensa sanat, lauseet ja ajatukset ovat olleet käytettyä tavaraa populaarikulttuurin hampaissa aina nykypäiviin asti, ja niin tulee ehkä olemaan jatkossakin. En viitsi nimeltä mainita niitä taiteilijoita, jotka ovat käyttäneet Saima Harmajan tuotantoa omissa töissään. Mitään väärää siinä ei välttämättä ole. On vain olemassa paljon kirjailijoita ja teoksia, joilla on ollut voimakas vaikutus kulttuurihistoriaan. Ulkomaisista kirjailijoista olen huomannut esimerkiksi Nostardamuksella olleen tällaisen vaikutuksen. Suomessa Saima Harmaja on ensimmäinen kirjailija, josta olen tämän huomannut.

Aika kultaa muistot

On vain aivan luonnollista, että omissa päiväkirjoissaan jokainen on sen tähti ja aina oikeassa oleva persoona. Kaikki muut henkilöt ovat enemmän tai vähemmän roistoja tai ainakin väärin ymmärrettyjä. Heillä ei ole oikeutta puolustuksen puheenvuoroon, vaan heidän on tyydyttävä kirjoittajan arvioon itsestään. Saima Harmajan päiväkirjoissa ei esiinny mitään ylilyöntejä tämän suhteen, vaan hän kirjoittaa 13-17 vuotiaan lapsen viattomuudella. Tahdoin kuitenkin mainita näitä seikkoja koskien yleisesti kaikkia elämänkerrallisia teoksia: 1. Kirjoittaja tai päähenkilö on suojattu ja esiintyy mielyttävässä valokeilassa. 2. Joku sivullinen aina joutuu enemmän tai vähemmän kiusalliseen asemaan. 3. On kirjailijoita joiden ideat tuntuvat olevan muiden vapaasti käytettävissä.

Lopuksi

Olen ollut pitkään ristiriitaisissa tunnelmissa sen suhteen pitäisikö minun julkaista otteita Saima Harmajan päiväkirjoista internetissä. Ehdin jo sangen paljon niitä näpytellä tietokoneen tiedostoihin. Oliko se hukkaan mennyttä työtä? Sen sijaan, että julkaisisin niitä tyydyn kaiketi ottamaaan selvää tekijänoikeuslaista kokoomateosten suhteen. Sekä julkaisen nyt tämän pienen pohdiskelun elämänkerrallisten teosten luonteesta, koska nämä seikat eilen illalla yhtäkkiä juolahtivat mieleeni ja kirjoitin ne paperille. Toistan nyt vielä, että edellämainitut seikat, joihin olen kiinittänyt huomion eivät mitenkään välity helposti elämänkerrallisiin teoksiin tutustuttaessa. Esimerkiksi Putkinotkon Herrassa on vain yksi ainoa sivu yli 200 sivusta sellainen, joka olisi saanut jäädä julkaisematta. Lauantaina, 6.6.2009.
Lisäys: 29.1.2010 En vain saa tolkkua siitä mikä on kokoomateos ja mikä ei. Jos alunperin 1000 sivuisesta päiväkirjasta valitaan satunnaisesti tai harkiten eri päiviltä päiväkirjamerkintöjä ja julkaistaan 150 sivuinen teos niin kai sitä voi kutsua kokoomateokseksi? Vai onko se lyhennelmä, valikoima, tiivistelmä tms.? Mieleni tekisi kovin julkaista yksi tiedosto Harmajan päiväkirjamerkintöjä, mutta teos josta ne olen digitoinut on varmasti kokoomateos sillä siihen on tarkoin ja huolellisesti valittu tietyntyyppisiä päiväkirjamerkintöjä. Kyseisellä teoksella on itsenäistä taiteellista arvoa.


Sisällysluettelo A - Ekirjat ja digitointi