Suomennoksia




SUOMENNOKSIA


SIREENIEN AIKAAN
 Marie Under

Jo, tuomet, kukkasenne varistakaa!
Nyt sireenien kaunein aika saa.
Kaikk' ummut pakahtuen puhkeaa,
ja siintää joka pensas talon takaa.

Ja öisin uneton, en enää makaa.
Mua hehkuvana sydän ahdistaa.
Nyt sireenien kaunein aika saa!
Kuin voisin olla viileä ja vakaa?

Oi, miksi, miksi, vaikk' en sua nää,
tää kukkain runsaus mun pihallani?
Miks yöt niin hellän valoisiksi jää,

niin tuoksuntäyteisiksi huoneessani?
Niin raskas kauneus on yksin kantaa,
kun sinulle en voi, en voi sit' antaa.


KUU JA SATAKIELI
 Angiolo Silvio Novaro

 Kun jo kaikki laaksot syvät
sinertyvät,
kun jo keinuu kaikki kehdot,
nousee, hopeoiden lehdot,
valkokuu.

Kuu on noussut ulapalle
mykistäen satakielen,
joka säveltulvan alle
tuuti tuskaa murhemielen.
Hämmästystä valtavinta
sykkii nyt sen pieni rinta.

Ihanuus sen laulun surmaa.
Pienen runoilijan hurmaa
korutonna valkokuu,
jonka hohtoon nukkuu lehdot,
kun jo kaikki laaksot syvät
sinertyvät,
kun jo keinuu kaikki kehdot.


PIKKU INGA
 Gustaf Fröding

Inga pieni, laula mulle laulus suloinen!
Niin yksinään on sydämeni joukoss' ihmisten,
ja aina ympäröi mun surun muuri.
Sun laulusi niin hyvää on, niin hellää, valoisaa,
et tiedä, pikku Inga, miten laulus lohduttaa,
kun palatsi on autio ja suuri.

Inga pieni, laulathan sa laulus armahan,
ja puolet valtakuntaani ma sulle lahjoitan.
Oi, eikö kulta linnassani väiky!
Ja sentään - kaikki kultani on rakkautta vain,
ja puolet valtakuntaani on puolet suruain.
Oi, sano, ethän surua sa säiky?


LAULUJEN KIRJASTA
 Heinrich Heine

 I

Veikko, olet rakastunut.
Uus on sulla tuskan palo.
Musta yö on aivoissasi,
sydämessäs kaikki valo.

Veikko, olet rakastunut.
Totuutta et enää salaa.
Näänhän: sydämesi hehku
läpi liivies jo palaa.


 II

Sinun luoksesi tahdoin tulla
ja vierelläs levähtää.
Sinä luotani riensit, sulla
oli paljon tehtävää.

Minä lausuin: pohjaan asti
on sieluni vallassas.
Sinä nauroit meluavasti
ja niiasit pilkoillas.

Ja närkästykseni tulta
vain tahdoit kiihoittaa.
Niin lopuksi saanut en sulta
edes jäähyväissuudelmaa.

Miten käykin, niin älä luule,
että itseni ampuisin.
Tämän kaiken - oi armahin, kuule -
olen kokenut ennenkin.

 III

On vieraita ylhäällä siellä,
valot yöhön leviää.
Tuon kirkkaan ikkunan luona
eräs varjo viivähtää.

Et nää mua - allasi yksin
olen keskellä pimeän.
Ja pimeään sydämeeni
näet vieläkin vähemmän.

Minun pimeä sydämeni
vain sinua jumaloi.
Ja se murtuu ja vuotaa verta,
mutta et sitä nähdä voi.


BALLAADI
 "Kaarle kuninkaan metsästyksestä"
 Z. Topelius

Ja meren nuori impi hän kerran yksinään
ui kaukaa ulapalta maan suojaan kylpemään
 - mielessä kukkia -.
Niin kaunis oli metsä ja ranta vihreä,
ja kaikki kirkkaat tähdet ne loisti merestä.
Ja laulu se soi yli aaltojen.

Ja meren nuori impi hän mietti suruissaan:
"Oi, ystävän jos saisin, jok' oisi minun vaan",
 - mielessä kukkia -
"niin kaikki kauniit tähdet ja helmein säihkynnän
ja linnan hopeaisen ne multa saisi hän."
Ja laulu se soi yli aaltojen.

Ja kun se laulu kaikui pois yli rantojen,
niin metsän nuori prinssi sen kuuli syttyen
 - mielessä kukkia -:
"Jos mulle, kaunis impi, suot kätes valkoisen,
saat kaikki vuorten aarteet ja kukat metsien."
Ja laulu se soi yli aaltojen.


SITÄ YMMÄRRÄ EN, EN USKO
 A. von Chamisso

Sitä ymmärrä en, en usko,
Se on unta vain huumaavaa.
Miten voisi hän ennen muita
mua halpaa rakastaa.

Oli kuin hän vannonut oisi:
"Sua jätä en milloinkaan."
Oli kuin - se ei ole totta,
se on unta ja harhaa vaan!

Oi, suo minun syliis kuolla,
niin kauan kuin uskon sen,
suo hukkua huultesi hehkuun
näin hurmassa kyynelien.

HYVÄÄ YÖTÄ
 J. von Eichendorff

Palo pilvien vuorilla pysyy,
mutta metsät jo tummuvat pois.
Puun oksalta lintunen kysyy,
min armaalle viestin tois.

Luo armaan ikkunan mennä
maan päältä ei johda tie.
Mut taivaan holvihin lennä
ja viime viestini vie!


MARIA LUONA IKKUNAN
 Rudolph Gottschall

Maria, luona ikkunan sa istut, suloinen,
kun tuulenhenki tuudittaa sun kukkas unehen.
Ja matkamies, ken ohi käy, hän päänsä paljastaa.
On kasvos niinkuin rukous, mi iltaan kohoaa.

Myös kukkain silmät katsovat sun silmäis valohon,
vaan kaunein kukka kuitenkin sun kirkas hymys on.
Jo iltakellot kaikuvat maan yli, tummuvan.
Oi myrsky, säästä kukat nuo ja sydän Marian!