Pitkä ikä, evoluutio ja vieraanvaraisuus



Satuin juuri lukemaan Apostolien teoista apostoli Paavalin ja kumppaneiden merimatkasta Roomaan, joka päätyi haaksirikkoon Maltan
saarelle. Ap.t. 28:2 (UMK1995): Ja vieraskieliset asukkaat osoittivat meille poikkeuksellista ihmisystävällisyyttä, sillä he sytyttivät tulen
ja ottivat meidät kaikki avuliaasti vastaan sateen ja kylmyyden vuoksi.

 
Huomioni kiinnittyi sanaan: Poikkeuksellista; sillä eräässä toisessa yhteydessä käytetään samaa sanaa. Kun puhutaan ihmisen eliniän pituudesta.
Sanotaan jotenkin näin. Ihminen elää korkeintaan 70 vuotiaaksi tai 80 vuotiaaksi, jos hänellä on poikkeuksellista voimaa.

Tässä on helppo vetää yhtäläisyysmerkit. Jos ihminen osoittaa nuoruudessaan poikkeuksellista vieraanvaraisuutta, ystävällisyyttä ja palvelumieltä
sekä avuliaisuutta on juuri tämä syynä siihen, että hänellä on tavanomaista enemmän voimaa ja elinikää myöhemmin.

Pitkän iän salaisuus on ollut arvoitus tähän asti mediassa, mutta nyt se siis selvisi Raamatun avulla. Mediassa on pähkäilty lähinnä, että
kyseessä olisi: Ruoka kuten jugurtti tai eläminen vuoristossa eli ohuessa ilmanalassa.

Olen tätä vieraanvaraisuus-seikkaa mielessä pitäen käynyt lävitse sukulaisteni elämän pituutta ja sen ainakin olen huomannut, että kun on ollut
kyse poikkeuksellisen tylystä ja vähäisestä vieraanvaraisuudesta on elinikä jäänyt 40-60 vuoteen.



Nuoruusiän pahuus ( I Moos. 8:21)

Miettiessäni omaa nuoruuttani ja niitä nuorukaisia, joita olen tavannut Jehovan todistajien kokouksissa ja sairaalahoidossa olen joutunut
tunnustamaan Raamatun sanan todeksi siinä, että nuoruusiässä ihminen muuttuu pahaksi. Tuo pahuus ei muuten ole pelkästään kapinointia
tai muuta sellaista, vaan osalla nuoria, kuten itselläni se ilmeni ja ilmenee fundamentalismina eli kiihkolakiuskovaisuutena.

Nuorukainen on paha läpeensä ja kiihkoaa lain perään, ja muille ei ole tilaa. Hänen itsensä pitäisi olla kaiken keskipiste, koska hän ei ole
vielä koskaan tehnyt mitään syntiä; ja kaikki vanhat ihmiset ovat läpeensä syntisiä ja elämänsä hukanneita. Ja ansaitsevat ankarimman
tuomion.

Kyllä nuorukainen itsekin tajuaa, että todellisuudessa asia ei ole niin. Mutta jotenkin tuollaiset aatteet vain pääsevät tunkeutumaan hänen
toivottomaan sydämeensä.

Neljänkympin kriisi

Itse en muista itselläni olleen mitään kolmenkympin kriisiä, mutta neljänkympin kriisi iski vasten kasvoja kuin ruoska tai moukari.
Neljänkymmmenen kriisi on jotakin mullistavaa ja vallankumouksellista. Kokonainen kansa on hävinnyt jonnekin ympäriltä.

Tuollon kaikki koulukaverit ovat lentäneet maailmalle tai he ovat muuttuneet luonteeltaan aivan toisiksi ihmisiksi. Heitä ei enää
ole tai heitä ei enää tunne samoiksi.

Suomessa syntyy kymmenessä vuodessa 600 000 uutta lasta ja saman verran vanhoja ihmisiä kuolee pois. Ikävuosien 20-40 välillä siis
viiden miljoonan ihmisen väestöön tulee 1 200 000 uutta jäsentä ja 1 200 000 vanhusta kuolee pois. Vain noin puolet kansasta on enää
samaa vanhaa kansaa ja sukupolvea.

Olo alkaa olla kuin avohakatussa metsässä tuulessa keinuvalla männyllä. Pientä pari metristä vesaikkoa kasvaa nopeasti ympärillä hakattujen
mäntyjen kantojen lomassa ja metsätien varressa on isossa pinossa vaaka-asennossa kaikki sukulaissielut.

Jopa esivalta on muuttunut aivan vieraaksi ja toiseksi. Kaikki vanhat opettajat ovat nukkuneet pois jne. Tästä on kyse niin sanotussa
neljänkympin kriisissä. Ainakin itselläni.


Kuusikymppiset kadun vilinässä

Kuusikymmenvuotias miettii jälleen lakia ja päättelee näin: Vanhuksia kuuluu kunnioittaa ja niin hän vaatii ylenpalttisesti kunnioitusta.
Eikä tyydy tai anna anteeksi mitään, jollei häntä kunnioiteta niin kuin pitäisi. Tämän huomion olen tehnyt kadulla yrittäessäni ohittaa
polkupyörällä käveleviä kuusikymppisiä.

Kahdeksankymppinen kadun vilinässä

Kahdeksankymmenvuotias ei enää vaadi kunnioitusta, vaan kulkee pää pystyssä varoittaen kaikkia: Minulla on poikkeuksellista
voimaa, minulla on poikkeuksellisia kykyjä, minulla on silmät selässäkin. Eikö sinulla ole järkeä päässäsi ja etkö näe, että minulla
on poikkeuksellista voimaa. En tarvitse kenenkään apua, vaan pärjään itse. Kun ohittaa pokupyrällä kahdksankymppistä niin edes
taakseen katsomatta hän varoittaa jo kymmenen metriä ennen ohitusta hengessään: Pidä varasi poikanen!




Evoluutio, Darwin ja Paavin istuin

Hieman järkytyin kun eräästä kirkkohistorian opuksesta luin, että Paavi Johannes Paavali II oli juuri ennen kuolemaansa antanut
hyväksynnän evoluutio-opille. Hän oli kuulemma sanonut, että: Evoluutioteoria on hyödyksi nyt tai tulevaisuudessa tieteelle.
Aluksi ajattelin, että entä jos nuo sanat oli laitettu hänen suuhunsa kuurian toimesta. Entä jos hän oli niin huonossa kunnossa, että
häntä käytettiin hyväksi ja laitettiin sanoja hänen suuhunsa ilman, että hän itse edes tiesi asiasta mitään. Niin kuin presidentti
Kekkosen tapauksessa. Mutta sitten sain lohtuna itsekin humoristisen vitsin koskien mutaatioiden nopeutta evolouutioteoriassa.

Yleinen käsitys on, että hyödyllisiä mutaatioita tapahtuu hyvin harvoin ja siksi evoluutioon on tarvittu miljoonia vuosia, jotta
mutaatiot ehtivät muutua hyödyllisiksi. Sain siis seuravan vitsin:

Joku kysyy minkä vuoksi Seem, Haam ja Jaafet olivat kaikki väriltään eri rotua, vaikka heillä oli samat vanhemmat.
Vastaus on yksinkertainen. Mitä enemmän ikää karttuu vanhemmille sitä enemmän mutaatioita ja variaatioita. Kun on ylitetty
80 vuoden ikä alkaa karttua poikkeuksellista voimaa ja poikkeuksellisia kykyjä. Nooa oli 500 vuotias siittäessään lapsensa.
Tuossa iässä mutaatioita tapahtuu poikkeuksellisen paljon, mutta myös on poikkeuksellisia voimavaroja ja viisautta.

Nykyajan tiedemiehet eivät tiedä mitä tapahtuu, jos siittäjä ja äiti ovat ikävuosiltaan yli 80 vuoden vanhoja. Tuollainen elinikä
ja sukukypsyys eivät ole enää nykyisin mahdollisia. Mutta ennen oli toisin. 80 ikävuotta on eräänlainen maaginen raja, jonka
jälkeen alkaa henki ja poikkeukselliset voimat voittaa lihan ja materian. Biologiset ja kemialliset prosessit ovat tuon iän
ylitettyä aivan omaa luokkaansa.

Valitettavasti tuota kehitystä nykyisin varjostaa silmien ja kehon ennenaikainen rappeutuminen yms. Ihmisen iälle on asetettu
rajoitus; 120 vuotta, jotta ei kehittyisi poikkeuksellisia ominaisuuksia.

Täytyy tunnustaa, että tästä vitsistä huolimatta suhtaudun yhä epäillen ja epäuskoisesti evoluutioteorian mahdollisuuksiin.
Koraani on pyhä kirja, jossa otetaan sangen paljon kantaa geenimuunteluun ja DNA-tekniikan mahdollisuuksiin.
Eräs sieltä poimittu ajatus oli mm. seuraava: Ovatpa ihmiset taas puuhassa kun yrittävät geenimaipulaatiota tietämättä, että
 se johtaa vain täydelliseen tasapäisyyteen. Tulos on kuin ihmisen kaikki kymmenen sormea olisivat täsmälleen yhtä pitkät.

Mitä hyötyä muka olisi siitä, että ihmisen sormet olisivat kaikki täsmälleen saman pituiset.


Maanantaina 8.11.2010.

© Tapio A Kangasaho

Koska lähteenä on käytetty pyhiä kirjoituksia ja niissä esitettyjä ajatuksia ja teorioita; on tekstin asiasisältö vapaasti käytettävissä,
mutta copyraight on sen tähden, että juuri tätä tiedostoa ei levitettäisi ilman syytä ja lupaa sähköpostien liiteenä tai muulla tavoin.
Tämä kirjoitus on rentoutusta ja kevyttä ajanvietettä itselleni.