Koko mielellä ja voimalla



Tiedemiehet ovat saaneet selville, että ihminen tai ainakin hänen aivonsa koostuu kahdesta eri puoliskosta: Oikea puoli ja vasen puoli.
Jeshuan aikana; 2000 vuotta sitten tämä oli ehkä yleisesti tiedetty viisaus, mutta aikojen kuluessa tuo viisaus unohtui kun uskonto
rämettyi. Vasta 1800-luvulla toimintansa aloittaneet tiedemiehet palauttivat renesanssin innoittamana tuon viisauden jälleen kaikkien
ulottuville.

Mitä hyötyä siitä voi olla, että tietää kehon koostuvan kahdesta eri puoliskosta? Itselleni on hyöty ollut seuraava: Sain silmälasit noin
13 vuotiaana ja linssit olivat eri vahvuiset eri silmille. Kauan pohdin tuon vaikutusta kehooni kun linssit olivat eri paria. Huomasin aikaa
myöten kymmenien vuosien kuluttua, että kasvoni etenkin nenäni alkoivat olla eri paria myös. Vasen puolisko nenää oli eri muotoinen
kuin mitä oikea puolisko. Vaikutti siltä kuin eri vahvuiset linssit vaikuttaisivat sangen dramaattisesti.

Sopeuduin kuitenkin välttämättömyyden pakosta tuohon seikkaan. Ilman laseja en näe juuri mitään. Pari kuukautta sitten kun olin
pyöräilemässä sain hengessäni kaupungin miehiltä ohjeen: Aja sitä pyörää kerrankin kunnolla. Sitten henki neuvoi kuinka. Piti pitää
suorassa selkä ja molemmat käsivarret. Ohjaustangosta piti puristaa kiinni kovaa molemmilla käsillä ja käsivarret piti pitää likkumatta
ja suorina ja samoin selkä. Lisäksi piti polkea täsmällisessä tasaisella tahdilla käyttäen yhtä voimakkaasti molempia jalkoja: vasenta
jalkaa ja oikeaa jalkaa.

Tämä aiheutti ahaa-elämyksiä. Huomasin hengästyväni välittömästi, mutta siitä huolimatta keuhkot toimivat ihmeellisesti. Ei kuulunut
pihinää, vaan syvärytmistä hengitystä niin kuin unessa olisi ollut. Keuhkoja ei sattunut, vaan saatoin säädellä hengitystä mielin määrin.
Välillä pidättää sitä ja välillä hengittää. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni kuinka myös vasen keuhkoni teki työtä ja mielessäni
välähti, että olen koko elämäni elänyt vain toisen keuhkon varassa. Vain oikea keuhkoni on tehnyt työtä. Vasenta keuhkoa en ollut
käyttänyt milloinkaan ennen hengittämiseen.

Huomasin myös, että ensimmäistä kertaa elämässäni myös vatsani osallistui työhön pyöräillessäni. Pallea alkoi liikkua edes takaisin ja
vatsa muuttui aivan kuumaksi. Koskaan ennen ei ollut vatsani tehnyt työtä. Pyöräilin noin kahdeksan kilometriä tasaisella vauhdilla
käyttäen sekä oikeaa, että vasenta jalkaa polkemiseen yhtä suurella voimalla. Selkä suorana ja käsivarret suorana. Puolivälissä matkaa
alkoi myös ensimmäistä kertaa elämässäni erittyä endrofiinia eli tulin kuin humalaa euforiasta.

Mieleni toimi virkeästi ja ajattelin, että olen melkein koko elämäni ajan ollut vain puolikas mies. Olen hengittänyt vain toisella keuhkolla.
Vatsani on ollut toimeton ja endrofiini humalaa en ollut kokenut ennen. Tämä vaikutus aiheutui kaikki siis siitä kun aloin käyttää vasenta
jalkaani voimakkaseen ponnistavaan työhön pitkäaikaisesti eli polkemiseen tasaisella voimalla. Tuntui varmalta, että endrofiinia ei erity
lainkaan pelkän oikean jalan tehdessä työtä, vaan kehon vasempi puolisko vaikuttaa endrofiinin eritykseen. Samoin ellei käytä voimalla
kehon vasenta puoliskoa työhön jää vasen keuhko ja pallea aivan työttömäksi ja surkastuvat.

Koulussa oli opetettu, että ihmisellä on kaksi aivopuoliskoa, mutta se ei vaikuta kovin paljoa muuhun kuin ehkä näkökykyyn. Oikeaa
silmää hallitsee vasen aivopuolisko ja vasenta silmää hallitsee oikea aivopuolisko. Kuulo-aistimus ja muut aistit ovat tasaisesti jakautuneet
symmetrisesti molempiin aivopuoliskoihin. Mutta tämä kokemukseni vasemman jalan käyttöön otosta oikean rinnalle muuti ajatukseni
toiseen suuntaan. Voiko olla niin, että ainoastaan toinen aivopuolisko tai kehon puolisko tuottaa endrofiinia? Jos niin on se on mielestäni
merkittävää. Kävin kouluni 1980-luvulla, jolloin aivotutkimus oli vielä lapsenkengissä. Kun lukee nykyisiä Tieteen Kuvalehtiä on
tiedon määrä merkittävästi lisääntynyt. 1980-luvulla ainoa tietolähde oli onnettomuuksissa aivonsa vaurioittaneet henkilöt. Nykyisin on
paljon muitakin keinoja hankkia tietoja aivoista.

Tämä on niin merkittävä opetus, jonka sain kaupungin miehiltä ja hengeltä, että Uuteen Jerusalemiin on syytä perustaa toimisto tämän asian
syvällisempää tutkimista varten. Tämä on suosionosoitus, joka ilahduttaa ja josta kiitämme pyhiä.




Tasapainon löytäminen kahden erilaisen ruumiinpuoliskon ja aivojen puoliskojen välille. Erilaiset harjoitukset kuinka voi harjoittaa kehon molempia puolia
hyödyllisesti. On silkkaa laiskuutta käyttää liikkumiseen pelkästään kehon oikeaa puoliskoa. Tuo laiskuus käy pitkän päälle kalliiksi. Vaikutta siltä kuin
kehon vasen puolisko ja sen harjoittaminen samalla voimalla kuin oikean ruumiin puoliskon harjoittaminen avaisi ovia kokemuksiin, joita ilman elämä on
todella köyhää. Tosin on huomattava, että vaikka vasen puolisko antaa voimaa keuhkoille ja vatsalle loputtomasti niin jaloista voimat hiipuvat paljon
nopeammin kuin pelkästään oikeaa puoliskoa käyttäen ja lisäksi jalkojen voiman palautuminen on tasaisen hidasta. Eikä tuo palautumisen hitaus tunnu
johtuvan pelkästään maitohaposta, vaikka epäilemättä sekin vaikuttaa. On ihmeellistä kuinka vasemman puoliskon käyttäminen antaa keuhkoille ja pallealle
ryhtiä ja voimaa loputtomasti!

Jo aiemmin tuli selvitys siihen miksi juoksu ei ole nopeutta ponnistelevien voitettavissa. Huomasin hitaasti kävellessäni kuinka hengästyin nopeasti ja kuinka juuri
hitaasti käveleminen rasitti jalkojen voimaa paljon enemmän kuin nopea harppominen. Joka kävelee tavattoman nopeassa tahdissa aina ei koskaan voi Raamatun
mukaan voittaa kilpajuoksua. Kun kävelee kuin hidastetussa filmissä oppii säätelemään keuhkojaan, käyttää myös vasemman jalan voimaa, nauttii liikkumisesta,
kiittää siitä Jumalaa ja voittaa aina kilpajuoksut nopeasti pelkällä oikealla jalalla harppovia vastataan. Pelkästään oikealla jalalla harppovien ainoana etuna voisi
olla vähempi maitohappo ja nopeampi palautuminen. En tiedä tästä. Asiaa sietää tutkia ja miettiä.

Torstaina, 18.11.2010



© Tapio A Kangasaho ja Forssan kaupungin toilailuuni polkupyörällä kyllästyneet miehet sekä aina pyhät.