Synnin palkka on pieni



Miksi syntiä harjoitetaan? Ei varmaan siksi, että halutaan kiusata Jumalaa. Synnin tekemisestä saa aina jonkin palkan tai palkkion. Se on palkitsevaa.
Zeitgeist elokuvasta sain sen käsityksen, että esimerkiksi abortteja voidaan tehdä sen tähden, että saataisiin varma työpaikka ja ansiotuloja.
Raamatun ensimmäisessä käskyssä puhutaan siitä, että Jumala kostaa isien pahat teot aina kolmanteen ja neljänteen sukupoveen saakka. Tämä
merkitsee sitä, että synnin tekijä saa yleensä aina lapsia kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti.

Kuningas Saulin ja hänen miestensä tapaus on kuuluisa. Kuningas Saul ei olisi saanut ottaa tuhon omaksi vihittyjä kotieläimiä käyttöönsä, mutta hänen
miestensä oli nälkä ja niin he terastivat ja saalistivat tuhon omaksi vihittyä. Niin he saivat vatsansa täyteen ja olivat yltäkylläisyydestään onnellisia ehkä
jopa pari päivää. Tämä oli synnin palkka: Ei nälkää kahteen päivään, vaan täysi vatsa.

Lain noudattaminen on vanhurskasta. Sen noudattaja jää vaille välitöntä palkaa ehkä jopa koko elämänsä ajaksi. Hän saa kuitenkin ehkä näkymätöntä
palkaa vanhurskaudestaan hyvin paljon. Ympäristössä on paljon onnea ja iloisia tapahtumia tai muuta sellaista. Jos Sodomasta ja Gomorrasta olisi
löytynyt viisi vanhurskasta nuo kaupungit olisivat pystyssä vielä tänä päivänäkin.

Kuinka vaikeaa onkaan viettää sapattia. Yksi päivä menee täysin hukkaan eikä saa pitää hauskaa. Niinpä jopa eräs Eedenin vartijakerubi jota kiroillen
kutsutaan Perkeleeksi lankesi käymään suurta kauppa aina sapatin päivinä. Tästä seurasi, että hän sai suuria tuloja ja rikastui ylen määrin. Joskus
synnin palkka on kerta kaikkiaan houkuttelevan suuri.



Syntiä tehdään siis lähestulkoon aina siihen liittyvän palkan toivossa ja palkan tähden. Synnistä voi muodostua jopa ammatti ja monta ammattia. Kokonainen
kaupunginosa voi elää synnistä käsittämättömässä rikkaudessa. Mutta synnin palkka on silti pieni. Eedenin vartijakerubi oli timanteilla ja jalokivillä koristeltu
ja hän eli yltäkylläisyydessä jo ennen kuin hän lankesi syntiin. Sodoman ja Gomoran kaupunkien lähiympäristöt olivat kuuluisia hedelmällisyydestään; ne olivat
rikkaita kuin Eedenin puutarhat. Yleisesti ottaen voisi esittää teorian, että synti merkitsee palkkiota, joka on huomattavasti vanhurskaudessa elämisessä
saatavaa palkkiota pienempi. Ja Raamattu todistaa, että aina lopussa synnin palkka on kuolema. Synnin tekijää tuo loppupalkkio ei tietenkään mitenkään
pelota. Hän tietää, että kuolema on vain unta, josta ei herätä. Sitä ennen voi ansaita synnissä eläen mahtavia etuja.

Itseäni pelotta eniten kansojen kohtalo. Sillä tiedän kuinka Kanaan maan seitsemän kansan kävi neljännessä sukupolvessa. Nuo kansat oli tarkoitus pyyhkäistä
kokonaan pois maan päältä niiden syntien tähden. Mutta niin ei käynyt. Israel itsekin eksyi jo paljon ennen tätä syntiin ja sai tuomion tulla pyyhkäistyksi pois
maan päältä jäännöstä lukuun ottamatta. Mutta kun näin on, että Jumalan oma pappisvaltakunta, joka sai käskyt, johdatuksen, enkelit ja kaikki keinot taistella
syntiä vastaan ei kyennyt syntiä voittamaan; kykeneekö siihen kukaan? Vai pitääkö olettaa, että Jumala on muutanut mielensä ja antaa ihmisten hankkia
elantonsa ja rikkautensa syntiä harjoittamalla?

Joka tapauksessa Vartijakerubin ja Sodoman tapauksen johdosta uskon, että synnin palkka on aina lopulta mitättömän pieni. Sodoman ympäristö oli todellakin
kuin Eedenin puutarha ja synti esti hyväksikäyttämästä tuota seutua rikkauden hankkimiseen täysimääräisesti. Vartijakerubilla oli lopultakin enemmän ennen syntiin
lankeamista kuin mitä hänellä oli sen jälkeen. Vaikka profeetta Saul sanoikin, että tottelemattomuus on taikuuden syntiä ja niin joku voi tottelemattomuudella yrittää
hakkia käsiinsä taikakeinoja on niistäkin saatu hyöty vain seitsemäsosa siitä mitä ilman noita taikakeinoja voisi hyötyä saada.



Muuttiko Jeshuan tuoma evankeliumi mitään?

Ne, jotka elävät vanhurskaudessa saivat huomattavasti suurempia lupauksia. Ne, jotka uskoivat Jeshuaan saivat käsiinsä huomattavasti suurempia taikakeinoja.
Tämä synnytti tietenkin ylenmäärin kateutta ja mustasukkaisuutta niiden keskuudessa, jotka elivät synnistä saamallaan palkalla. Vaino, jota nuo uuden liiton
ihmiset saivat osakseen sen tähden oli kovaa ja jatkui tavattoman pitkään. Inkvisition kerrotaan vuosina 1000-2000 tehneen seuraavaa: Missä vain oli menestyvä
uuden liiton yksinelävä, jonka maa tuotti naapureita huomattavasti enemmän satoa niin häneltä riistettiin tuo maa ja hänet itsensä kidutettiin ja poltettiin roviolla
silkan kateuden ja synnistä saatavan voiton tähden. Jos häntä ei poltettu niin hänet puukotetiin tai laitettiin vankilaan tai muulla tavalla hänen omaisuutensa ryöstettiin.

Uuden liiton lupaukset synnyttivät niin suurta kateutta synnin palkalla elävien keskuudessa, että heidän vihansa syttyi ennennäkemättömällä voimalla. Mutta varsinainen
kysymys oli: Muuttuiko synnin palkasta elävien elämä tai palkan määrä, jonka he teoistaan saivat jollakin tavalla?

Joku voisi sanoa, että lopullisessa tilinteossa kuolema vaihdettiin ankarampaan helvettiin. Synnin viimeinen palkka ei enää ollutkaan lempeä kuolema, vaan iankaikkinen
kidutus helvetin tulessa. Ja entä sitten esimerkiksi sapatin rikkomisesta saatava palkka muuttuiko se jotenkin paremmaksi? En osaa itse vastata näihin kysymyksiin, mutta
uskon vakaasti, että yhä vielä synnistä saatava palkka on naurettavan vähäinen verrattuna vanhurskauden palkaan. Vanhurskauden palkka on vähintää sata kertaa
suurempi ja kesto iankaikkinen.

Perjantai 12.10.2010.



© Tapio A Kangasaho
Tiedoston levittäminen ei suotavaa, mutta siinä olevat asiat ja ajatuksetovat vapaita ja Pyhissä kirjoituksissa lähes sellaisinaan.