Kun Jumalan sana katosi maailmasta



Aika jona Jumalan Sana katosi maailmasta oli pimeän keskiajan ensimmäinen puolisko. Vuodet 490 jKr - 980 jKr. Mitä tuolloin tapahtui? Kirkon kannalta
merkittävää merkitsi tuon ajan puolenvälin kirkolliskokoukset, jossa pohdittiin ankarasti mitä merkitsee Sanan tuleminen lihaksi. Pohdittiin Sanan luontoa ja
olemusta. Kun näin jälkikäteen lukee kirkkohistorian kirjoista tapahtuneesta niin se mitä lukee tuntuu inhottavalta. Oli ikään kuin Jumlan Sana olisi todellakin
poistunut Isän luo takaisin.

Kristus tiesi mitä tekisi ja valmisti kirkkoaan edeltäkäsin tuohon tapahtumaan. Hän perusti paavikunnan ja antoi heille loistoisan tehtävän. Sellaiset paavit kuin
Gregorius Suuri ja Leo kohottivat kirkkomusiikin ja laulamisen korkeuksiin. Ehkä myös saarnaamistaito kehittyi sekä taiteet. Enää ei ollut sanaa tai raamattua,
mutta oli laulut, musiikki ja taide, joiden välityksellä evankeliumia saattoi levittää. Vaikka ei ollut kirjoitettua sanaa oli sentään ääni: laulu sekä puhe.

Maailman tilan kannalta merkittävin seikka oli eräs salaperäinen tapahtuma, josta löydettiin tieto vasta 1900-luvun lopussa. Vuonna 536 jKr tapahtui suurin
tulivuoren purkaus tai räjähdys sitten Theran purkauksen 1500-luvulla eKr. Tuo Theran purkaus tuhosi täysin Minolaisen kulttuurin. Ei löytynyt enää edes
ketään, joka olisi pystynyt avaamaan sen kirjoitusjäjestelmän tai kielen. Raamatun kannalta tuolloin elettiin Tuomarien kirjan tapahtumia, jolloin viikatteen
terottaminen oli niin kallista, että laiskalta se jäisi tekemättä. Myös rauta oli niin kallista, että sitä ei enää edes tunnettu. Rauta löydettiin uudestaan vasta paljon
myöhemmin; 500-luvulla eKr heettiläisten toimesta.

Tuosta vuoden 536 jKr. tulivuoren purkauksesta löytyy tietoa jonkin verran aikalaisdokumenteista. Sen paikka ei kuitenkaan ole tiedossa, mutta nykyisin
ajatellaan, että purkaus tapahtui jossakin päiväntasaajan seudulla. Itse olen pohtinut olisiko se voinut tapahtua peräti Kanarian saarilla? Niin lähellä. En nyt
selosta sen enenpää noiden aikalaisdokumenttien  tietoja, vaan kukin saa Googlettaa itse. Väitetään kuitenkin, että Italiassa äidit joutuivat syömään omia
lapsiaan.

Vuoden 536 tulivuoren purkaus

Vuoden 536 tulivuoren purkaus 2




Pimeään keskiaikaan soveltuvat Raamatun kohdat


Kun puhutaan vuosista 490-1470 jKr käytetään yleisesti nimitystä pimeä keskiaika. Nuo sanat viittaavat Danielin kirjan aikamäärässä: Aika, Kaksi aikaa ja puoli aikaa; juuri tuohon
keskimmäiseen: Kaksi aikaa; kohtaan. Miksi tuo aika sitten oli niin pimeä? Voiko yksi ainoa tulivuoren purkaus vaikuttaa niin pitkään kuin lähes 1000 vuotta  maanviljelyksen tuottoon?
Jesajan kirjan seitsemännessä luvussa on seuraava kuvaus:

Jes. 7:17- (KR1992)
Ne päivät ovat; Viinitarhat; 1000 hopeasekelin 1000 puun kasvavat vain orjantappuraa ja ohdaketta. Jousi ja nuolet kädessä sinne on mentävä.. Koko maa on täynnä orjantappuraa ja ohdaketta. Härät ja lampaat vain orjantappuran keskellä laiduntavat.

Kuvaako tuo Jesajan kirjan kohta juuri aikoja: 490 jKr-1470 jKr? Luultavasti niin on. Jos haluaa vakuuttua asiasta niin pitää etsiä taideteoksia tuolta ajalta sekä lauluja ja miettiä niiden
sanomaa. Itse ole nähnyt taideteoksia Itä-Rooman Justianuksen ajoilta ja niissä tosiaan on teemana: Laiho. Niissä esiintyy hedelmäpuita, joissa vain yhdessä kasvaa hedelmiä, kalaverkko, jossa on vain kolme kalaa, kolme lammasta ja yksi härkä sekä kameleita polkemassa ohdakkeita ja orjantappuraaa. Myös monet laulut, jotka perustuvat paavien saarnoihin tms. kertovat jotakin
tuosta ajasta: Joutukaa sielut on aikamme kallis; Maa on niin kaunis jne.

Muitakin kohtia Raamatussa on, jotka voisivat soveltua tuohon pimeään keskiaikaan. Luukkaan evankeliumin seuraavaa kohtaa edeltää auttamispyyntö: Auta minua perinnönjaossa veljeni kanssa. Niin, että saisin oikeuden. Jeesus vastaa: Kuka on asettanut minut teille jakomieheksi. Tosin on totta, että Magna Charta tehtiin tuon ajanjakson toisena puoliskona, mutta varsinaisesti maanjako ja jakomies esiintyvät historian kirjoissa vasta aikana 1470-1960 jKr.

Luuk. 20:16-21 (KR1992)
16. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. 17. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' 18. Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; 19. ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.' 20. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'
21. Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."  22. Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.

Tämä lainaus on vain pätkä suuremmasta kokonaisuudesta, mutta mielestäni tähän voisi soveltaa Viikingien tekemiä ryöstöretkiä tuona aikana. Pimeänä keskiaikana oli myös niitä, jotka saivat huomattavasti suuremman sadon pellostaan kuin muut. Heidän oli vaarana kuitenkin joutua esim. viikingien koviin kouriin. Invisitiokin kohdistui jossakin määrin niitä kohtaan, jotka saivat joka vuosi loistavan sadon, vaikka muiden viljelys ei tuottanut mitään. Heitä epäiltiin noidiksi ja noitujiksi.

Myös seuraava vertaus voisi soveltua pimeän keskiajan teemoihin. Pimeänä keskiaikana kätkettiin aarteita, mutta aarteenetsintä villitys puolestaan alkoi toden teolla vasta seuraavana aikana 1470-1960 jKr. On tosin niin, että paljon aarteita löydettiin myös pimeänä keskiaikana; varsinkin sen toisena puoliskona 980 jKr-1470 jKr esim. Itä-Roomaan tallennettu vanha kirjallisuus mukaan lukien Heenokin kirja:

Matt. 13:44 (KR1992)
"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.

Tuona viikingiaikana oli yleinen tapa kätkeä aarteita peltoihin, jotka tuottivat joka tapauksessa pelkää ohdaketta ja orjantappuraa.

Tämä seuraava Raamatun kohta on tuottanut ymmärrykselleni kauan päänvaivaa. Mitä ihmettä apostoli Paavali tässä puhuu? Mihin tämä kohta voisi soveltua? Nyt olen siis saanut senkin tiedon pyhiltä mihin: Juuri pimeään keskiaikaan noin vuosina 490-1470 jKr.

2. Tim. 2:3-7 (KR1992)
3. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies. 4. Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut.
5. Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti. 6. Peltomiehen, joka vaivan näkee, tulee ennen muita päästä osalliseksi hedelmistä.
7. Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen.


Pimeän keskiajan aikana otettiin käyttöön termi: Militia Christi, Jeesuksen sotamies. Ja tuosta ajasta historian kirjat puhuvat aikana, jolloin kilvoittelu luostarilaitoksen puitteissa oli ainoa historian kirjoihin jäänyt merkintä. Bysantti-Justianus-Kaarle Suuri-Viikingit-Luostarilaitos-Ristiretket-Invisitio.

Mikäli tahtoisi etsiä lisää pimeään keskiaikaan soveltuvaa Raamatun aineistoa voisi Jaakobin kirje olla oikea lähde. Esim. Jaak. 5:7. Tuossa kirjeessä puhutaan paljon maanviljelykseen littyviä asioita.



Ptolemyn tuhon oktetti 1470 eKr-2450 jKr


Kirkko siis valmistautui tulevaan pimeään keskiaikaan perustamalla paavin vallan ja opettamalla: Laulujen, saarnojen ja kuvataiteen kautta enimmäkseen. Sen sijaan se mitä Jumalan valtakunnan kautta tapahtui tuona aikana on epäselvää ja kaipaa selvittämistä. Ylhäisö ja kansa olivat eri kastissa ja niitä, jotka tahtoivat opettaa kansaa vainottiin melkoisella ankaruudella. Tuon ajan hedelmättömyys maanviljelyn suhteen antoi varmasti aihetta pessimismiin ja synkkyyteen. Melko varmaa on, että aikakausi oli tavattoman ankara luonnonoloiltaan sekä myös muilta
osa-alueilta. Seuraava ehkä gnostilainen (Jumalan valtakunta???) kaava kertoo jotakin pessimismin syvyydestä: (Ptolemy's commentary on St. John's Prologue):

         Parent - Loveliness
               / \
  Only-Begotten - Truth
               / \
           Word - Life
               / \
    Human Being - Church

Kun evankeliumissa kerrotaan, että Lain ja profeettojen aika kesti Johannes Kastajaan asti niin on helppo nähdä tietty aikaperspektiivi edellisessä Ptolemyn kaavassa.
Only-Begotten on tietenkin Jeesus Kristus. Eli seuraava aikaperspektiivi on helppo nähdä:

1470 eKr - 980 eKr         PARENT (Law)
980 eKr - 490 eKr            LOVELINESS (Prophets, Nazirs)
490 eKr - 0                        ONLY-BEGOTTEN (Jesus Christ)
0 - 490 jKr                        TRUTH
490 jKr - 980 jKr                WORD
980 jKr - 1470 jKr                LIFE
1470 jKr - 1960 jKr               HUMAN BEING
1960 jKr - 2450 jKr                CHURCH

Jos tarkastelee historian kirjoja voi helposti päätellä, että tätä kaavaa on todellakin sovellettu aikojen saatossa. Mutta, koska ONLY-BEGOTTEN päätyi esikoisen
Jeesuksen Kristuksen kuolemaan sanoi Herra, että samaa voidaan soveltaa kaikkia näitä aikoja koskien. Vaikka kyseessä voisi olla ilouutinen ja elämää antava oktetti
on se kokonaisuudessaan Herran silmissä: TUHON OKTETTI. Sellaisena sitä voidaan pitää, vaikka on sanottava, että yleisesti ottaen ne hyvät asiat noista ajoista
nousevat päällimmäisenä mieleen eikä suinkaan murheelliset asiat ja tuho.

Aluksi kuoli laki ja vanhemmuus 980 eKr. Sitten kuoli loveliness, profeetat ja nasiirit 490 eKr. Sitten kuoli esikoiset 0 jKr. Sen jälkeen totuus 490 jKr. Sana 980 jKr.
Elämä 1470 jKr. Ihminen 1960 jKr ja viimeisenä kirkko 2450 jKr.

Historian kirjoissa esimerkiksi HUMAN BEING aikana humanismi, humaanisuus, ihmisoikeudet olivat puheenaiheena. LIFE aikana puolestaan vainottiin niitä, jotka käyttäytyivät
kuin romaanit. Eli kirosivat ne, jotka eivät suostuneet almua antamaan. Ja juuri romaanien tehtävänä oli vankkureissa tuoda Elävän Jumalan henki pohjoiseen maahan.
Sitä ennen puolestaan oli WORD ja tuona aikana todellakin tuli kirkkohistorian kirjojen mukaan paljon uusia sanoja ja termejä kirkon piiriin. Voidaan sanoa, että latinan
kieli vesittyi täysin tuona aikana. Vaikeampi on selvittää historian kirjoista kuoliko TRUTH eli totuus todellakin kyseisenä aikana. Sen olen löytänyt eräältä nettisivustolta, että
tuona aikana esimerkiksi taivaan tähtikuviot ja planeetat tarkoituksella vaihdettiin toisiksi. Jupiter vaihtui Saturnukseksi ja päinvastoin. Härkä tähdistö puolestaan käännettiin
pää alaspäin, vaikka oikeampi olisi pää ylöspäin. Eli varsin perustavan laatuisia valheita alettiin viljelemään.

Kolossalaiskirjeessä on sanottu, että Kristuksessa oli Jumaluus ruumiillistunut kaikessa täyteydessään. Eli hän oli: Jumalan poika, Elävän Jumalan poika, Jumalan Sana,
Ihmisen Poika, Herra Sebaot jne. Kun tiedän, että Ihmisen Poika lähti kauas tähtien taakse Isän luo vuonna 1998 jKr. Niin oletan, että tuona tuhon oktettina on käynyt
niin, että yksi Jumaluus kahdeksasta on aina poistunut takaisin Isän luokse. Ja siksi on ollut hakusessa monet asiat. Esimerkiksi voidaan päätellä, että Jumalan Sana lähti
maapallolta joskus 490-540 jKr. Koska 700-luvun kirkolliskokouksissa on todella hakusessa juuri Jumalan sanan luonto ja olemus, mutta minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen
ei päästy.

Raamattuja lukemalla olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että Ihmisen Poika palaa takaisin maapallolle noin vuonna 2940 JKr. Oltuaan poissa siis lähes tuhat vuotta.
Voidaanko olettaa, että tämä kaava toistuu yleisesti? Että vaikka poistuminen tapahtuu; niin myös paluu ainakin jossakin määrin on totta kun tuhat vuotta poistumisesta
on kulunut.

Edellä mainittu on tietenkin pelkää spekulaatiota. Enkä tahdo asiaa tarkemmin tutkia. Mikäli laskelma pitää paikkansa niin paluuvuorossa mailmaan on tänä
ajankohtana: JUMALAN SANA. Ja niin näyttäisi todella olevan. Ennen lähtöään Ihmisen Poika antoi seuraavaa aikaa koskevaksi Raamatun kohdaksi:
Joh. 16:25, jossa kerrotaan sanan vertauskuvien avaamisesta täysin avoimeksi. Sopii miettiä myös soveltuisiko seuraava Raamatun kohta tähän aikaan:
Kol. 1:25-29. Tästä kohdasta en ole saanut sanaa, mutta se osui silmiini raamatunlukutehtävän yhteydessä.


Loppupäätelmät


1. Pimeän keskiajan historiankirjoitukseen voitaisiin saada uusi ulottuvuus, joka ei olisi niin tuomitseva kuin nykyiset historian kirjat. Voitaisiin ottaa huomioon äärimmäinen
köyhyys luonnon antimissa, joka tuona aikana luultavasti vallitsi suurkatastrofin seurauksena. Luultavasti kyseessä oli ketjureaktio tulivuoren räjähdyksestä alkanut.

2. Eräät Raamatun vertauskuvat tuntuvat viittaavan todella suurella todennäköisyydellä pimeään keskiaikaan ja sen toteutuneisiin tapahtumiin. Noissa vertauskuvissa on esillä
elämän kaikenpuolinen kohtalonomaisuus. Loppu voi tulla minä hetkenä hyvänsä.

3. Kirkko sai ennen pimeän keskiajan puhkeamista täyteen kukkaan eräänlaisen Lunastajan tai Messiaan paavin vallan synnystä. Voimakkaat paavit kuten Gregorius Suuri ja Leo
antoivat suuntaviivoja kuinka evankeliumia kuului toitottaa taiteiden kautta, vaikka sanaa ei siinä määrin ollut saatavilla enää. Pelkästään ajan kalleudesta johtuenkin.

4. Eräs gnostilainen katkelma, jota on vaikea löytää jopa netistä tuntuu antavan eräänlaisen aikaperspektiivin niihin puuteisiin ja vahvuuksiin, joita esim. pimeänä keskiaikana
oli olemassa. Puutteena oli Jumalan Sana, mutta vahvuutena LOVELINESS eli profeetat ja nasiirit (Muhammad SAAS sekä luostarilaitos voimakas).

5. Tuon gnostilaisen katkelman mukaan seuraavana aikana 1960 jKr-2450 jKr. kirkko rappeutuu tai tiivistyy pieneksi laumaksi. Tapahtuu ainakin osittainen uskosta luopumus
ja pahennus. Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä näyttääkin alkaneen vähentyä reippaalla tahdilla. Jostakin kuulin, että Ruotsissa käy enää kolmasosa nuorista
rippikoulun ja asetetaan ehtoolliselle. Herran silmissä tämä tietenkin on pahasta. Jos vihannalle puulle käy niin; miten sitten käy hedelmättömälle?


Äärimmäistä köyhyyttä voitaisiin kuvata seuraavalla tarinalla:
Ehkä maamiehellä oli niin vähän kotieläimiä mahdollista pitää, että pergamenttien tekemiseen ei ollut saatavana nahkaa mistään. Siksi kirjoja oli vähän kun ei ollut
mitään materiaalia, johon olisi voinut kirjoja kirjoittaa. Sanaa oli saatavana vähän pelkästään siitäkin syystä, että vallitsi äärimmäinen köyhyys ja kaikki oli kallista.

3. tammikuuta 2012, tiistai.



© Tapio A Kangasaho.
























Kieli kuolee kun sen sanavarasto varastetaan muihin kieliin. Tuo kieli jää käyttökelvottomaksi ja sitä ei enää voida käyttää. Näin kävi armenian, kreikan, latinan ja heprean kohdalla esim.


Ptolemaioksen kommentaari: 8 eirityistä aikaa.